FI104956B - Luistimen terä - Google Patents

Description

104956

Luistimen terä Skridskoskena >

Esillä oleva keksintö liittyy luistimen terän rakenteeseen, joka käsittää keskellä olevan pääuran (engl. main runner) sekä vähintään yhden pääuran molemmille puolille sijoitetun sivu-uran, jotka on sijoitettu siten, että ne ovat kosketuksissa jään pinnan kanssa ainoastaan silloin, kun terä on kallistunut ja terän ja jään välinen kulma on ennaltamäärätyn arvon verran vähemmän kuin 90’ .

Perinteisessä luistimessa on pitkänomainen jatkuva terä. Riippuen siitä, miten luistinta on tarkoitus käyttää, on terä tietyllä tavalla pituussuuntaisesti kaareva. Esimerkiksi pikaluisteluun tarkoitetuissa luistimissa terä on suhteellisen pitkä ja yleisesti suora, jotta terän ja jään kosketuspinta olisi mahdollisimman pitkä. Toisaalta taas jääkiekkoilijoille tarkoitetuissa luistimissa terä on suhteellisen selvästi pituussuuntaisesti kaareva, jotta terän kosketuspinta jään kanssa olisi pienempi ja mahdollistettaisiin pelaajan tehokkaampi kääntyminen. Tämä terän kaarevuus saattaa vaihdella myös puolustajien ja hyökkääjien luistimien välillä, koska kyseisten pelaajien pelipaikkojen vaatima käännöksien luonne ·. saattaa asettaa erilaisia vaatimuksia siellä käytettäville luistimille.

Terä on yleensä hiottu koveraksi siten, että se muodostaa kaksi jäähän koskettavaa särmää, jotta parannettaisiin terän kosketusta jäähän. Mitä syvempi koverrus on, sitä parempi pito * ·. saavutetaan. Tämä kuitenkin saavutetaan heikentyneiden liuku ja luisteluominaisuuksien kustannuksella, koska syvemmän kover-* ruksen terävät särmät leikkautuvat syvemmälle jäähän. Tästä syystä terän kosketuspintaa jään kanssa ei voi tehdä kohtuuttoman pieneksi, koska paine, jolla luistin painautuu jäähän ja siitä seuraten määrä, millä terä kaivautuu jäähän, kasvavat sen mukaisesti, mitä pienempi on terän kosketuspinta jäähän.

2 104956

Esillä olevan keksinnön päätavoite on saada aikaan luistimen terärakenne, joka tarjoaa kehittyneemmät luisto- tai liukumis-ominaisuudet säilyttäen tai parantaen samalla luistimen pitoa jäällä ja luistelijan kykyä kääntyä.

Keksintö perustuu siihen oivallukseen, että nämä tavoitteet voidaan saavuttaa käyttämällä terää, jossa on keskellä pääura ja vähintään yksi sivu-ura sijoitettuna kummallekin puolelle pääuraa. Käyttämällä sivu-uria, joiden koverrukset saattavat olla suhteellisen syvät, jotta saavutettaisiin tehokas pito jäähän lähdettäessä liikkeelle nopeasti kiihdyttäen sekä kaarrettaessa, voidaan pääuran koveruus jättää suhteellisen matalaksi, ja siten parantaa luistimen liukumisominaisuuksia.

Aiemmin on ehdotettu sivu-urien käyttöä pääuran molemmin puolin, jotta pääurasta olisi saatu mekaanisesti kestävämpi ja toisaalta jotta luistelijan nilkkaan kohdistuva rasitus olisi pienempi; kts. esim. WO 82/00255. Vaikka tapauksessa on havaittu kyseisen suoritusmuodon aiheuttavan myös hyvän pureutumisen jäähän, ei tietoa ole kuitenkaan käytetty hyväksi suunniteltaessa pääuran versioita tai tapaa, jolla se on hiottu.' Samantyyppinen konstruktio on kuvattu US-A 4, 392, 658 julkaisussa.

Esillä olevan keksinnön keksijä on käyttänyt hyväkseen sitä seikkaa, että kiihdytettäessä pois pysähtyneestä tilasta, | kaarrettaessa jäällä tai jarrutettaessa voimakkaasti sivu-urat | suorittavat pääuran tehtävän, jolloinka pääuran konfiguraatio ja hionta voidaan optimoida luistimen parhaan mahdollisen liukumis- ja kääntymiskyvyn saavuttamiseksi. Kuten edellä on mainittu, on luistimen liukuominaisuuksien kannalta tärkeää, ettei terä leikkaudu tarpeettoman syvälle jäähän samalla kun luistimen kääntymisominaisuuksiin vaikuttavan terän jäähän koskettava pituus taas pitäisi saada minimoitua. Molemmat näistä vaatimuksista täyttyvät esillä olevan keksinnön mukaisesti siten, että pääuran liukupinta on pituussuunnassa epäjatkuva, niin että terän kosketuspinta jäähän jakautuu vähintään kahteen keskenään erilliseen ja keskenään välimatkalliseen - osaan.

3 104956

Esillä olevan keksinnön mukaisesti, ensimmäisessä kappaleessa - määritetyn kaltaista tyyppiä olevan jääluistimen terän pää asiallinen tunnusomainen piirre on, että pääuralla on pituus -suuntaisesti epäjatkuva liukupinta, joka sisältää ainakin yhden osan, mikä ei ole tarkoitettu kosketukseen jään kanssa ja mikä rajoittuu kahteen liukuosaan, jotka on tarkoitettu olemaan kosketuksessa jään kanssa.

Täten konstruoitu terä yhdistää, huolimatta lyhyestä jäähän koskettavasta pituudesta, hyvän tukevuuden ja erittäin hyvän pidon jäähän tarjoamat edut.

Jotta terän luisto- tai liukumisvastus saataisiin edelleen pienemmäksi, ovat terän pääuran liukupintojen etuosat tehdyt pituussuuntaisesti kaareviksi, nähtynä liikkeen etusuunnasta, jotta niiden jäätä vasten muodostama paine kasvaa etenevästi.

Yhden edullisen suoritusmuodon mukaan luistimen terään kuuluu molemmin puolin pääuraa ulompi ja sisempi sivu-ura, joista sivu-urista ulommat urat ovat sijoitetut korkeammalle pääuran liukupintaan nähden kuin sisemmät sivu-urat. Sivu-urat myötäilevät sopivasti pituussuuntaisesti pääuran kaarevuutta, paitsi alueella tai alueilla, joilla pääura on pituusuuntaisesti ; ; epäjatkuva.

Erityisen edullisessa suoritusmuodossa pääura ja sivu-urat on hiottu samaan terään. Kukin ura on hiottu edullisesti koveraksi ja sisältää kaksi jäähän pureutuvaa särmää, jolloinka keskenään vierekkäisillä urilla on yhteinen särmä. Pääuran kovera , ·, hionta on edullisesti matalampi kuin sisempien sivu-urien hionnat, jotka puolestaan ovat hiotut matalampaan syvyyteen kuin ulommat sivu-urat.

Seuraavassa keksintöä kuvaillaan yksityiskohtaisemmin viitaten samalla sen esimerkinomaisiin suoritusmuotoihin ja viitaten myös oheistettuihin piirustuksiin, joissa 4 104956

Kuvio 1 esittää keksinnöllisellä terärakenteella varustettua luistinta;

Kuviot la ja Ib ovat suurennettuja poikkileikkauksia otettuna pitkin kuvion 1 linjaa I-I ja esitettyinä eri kulmissa jäähän nähden;

Kuvio 2 esittää keksinnöllistä terärakennetta, joka sisältää sivu-urien parin;

Kuviot 2a ja 2b ovat ovat suurennettuja poikkileikkauksia otettuna pitkin kuvion 2 linjaa II-II ja esitettyinä eri kulmissa jäähän nähden;

Kuvio 3 esittää kuviossa 2 esitetyn terärakenteen edelleen kehitettyä versiota, tämän edelleen kehitelmän sisältäessä kaksi sivu-urien paria;

Kuviot 3a, 3b ja 3c ovat suurennettuja poikkileikkauksia otettuna pitkin kuvion 3 linjaa III-III ja esitettyinä eri kulmissa jäähän nähden; ja

Kuvio 4 on etukuvanto luistimesta, joka on varustettu kuvion 3 mukaisella terärakenteella.

« *

Kuviossa 1 on esitetään jääkiekkoluistin 1, joka sisältää j pääterän 2, joka on hiottu perinteiseen koveraan tai kuppimai seen muotoon (kts. kuvio 1) vaadittavan purennan aikaansaamiseksi jäähän lähdettäessä vauhdilla liikkeelle pysähtyneestä tilasta, kaarrettaessa jäällä sekä sivuttaisesti pysäytettäessä. Kaksi terän särmää on kosketuksissa jäähän luistimen liu-kuessa suoraan eteenpäin (kts. kuvio la), kun taas luistimen kallistuessa vain toinen terän särmistä koskettaa jäätä (kts. kuvio Ib). Koverruksen aste on välttämätöntä sovittaa pelaajan yksilöllisiin vaatimuksiin, jotta saavutettaisiin sopiva tasapaino luistimen liukuominaisuuksi en ja jäähän pureutumisen välillä. Terän pureutuminen jäähän on sitä parempi, mitä syvempi luistimen terän koverrus on, tosin terän liukuominaisuuk- 5 104956 sien kustannuksella. Koverruksen syvyys täytyy myös sovittaa kyseessä olevan pelaajan painoon sekä jään kovuuteen.

Perinteinen jääkiekkoluistimen terä on pituussuuntaisesti kaareva, jotta terän kosketuspinta jäähän olisi suhteellisen lyhyt, kaarevuuden keskipisteen ollessa yleisesti kohdistettu puoleen väliin jalkapohjaa. Jäähänkosketuspinnan pituus sovitetaan yksilöllisiin vaatimuksiin, jolloinka puolustuspelaajat normaalisti toivovat lyhyempää kosketuspintaa kuin hyökkäävät pelaajat, jotta he saavuttaisivat paremmat kääntymisominaisuu-det. Kosketuspinnasta ei kuitenkaan pidä tehdä liian lyhyttä, koska se aiheuttaisi terän liiallisen pureutumisen syvälle j äähän.

Kuviossa 1 esitetty pääterän 2 liukupinta on jaettu kahteen erilliseen liukuosaan 3, jotka mahdollistavat erittäin lyhyen käytettävän kokonais kosketuspinnan säilyttäen kuitenkin tukevuuden. Tässä mielessä on tärkeää, että kahden liukuosan etupinnat ovat siten pituussuuntaisesti kaarevia, että jäähän kohdistuva paine kasvaa etenevästi. Tällä tavoin voidaan saavuttaa lainelautailua muistuttava vaikutus (engl. surf-like effect), joka parantaa luistimen liukumista. Vaikkei vaikutusta vielä ole pystytty täysin selvittämään, voidaan olettaa, että taimmaisen liukuosan 3 kehittämä kitka pienenee sen tulok-;; sena, että taimmainen liukuosa seuraa etummaisen liukuosan jättämää kulku-uraa, johonka on etummaisen liukuosan jäätä vasten aiheuttaman kitkan ja siitä kehittyneen lämmön ansiosta on muodostunut urasta sulanut ohut vesikalvo, mikä alentaa taimmaisen liukuosan ja jään välistä kitkallista kosketusta. Näin modifioidulla luistimen terällä on helppo liikehtiä ja se • pureutuu hyvin jään pintaan. Äkillinen ja jyrkkä käännös voi daan täten tehdä keskittämällä eleellisesti kaikki ruumiinpaino ainoastaan taimmaiselle liukuosalle. Luistimella saavutetaan myös parempi pituussuuntainen vakavuus, koska erittäin lyhyt kokonaisliukupinta on jaettu kahteen pituussuuntaisesti erilliseen liukuosaan.

6 104956

Jotta näitä ominaisuuksia voitaisiin edelleen parantaa, on edellä kuvatun luistimen terän, viitaten samalla kuvioon 2, pääterän uran 5 molemmille puolille lisätty sivu-ura 4, katso myös kuvio 2a. Sivu-urat ovat jatkuvia ja ulottuvat samansuuntaisesti pääuran 5 liukuosien 3 kanssa, mutta sijaitsevat tietyllä korkeudella pääuran liukuosien liukupintojen yläpuolella.

Luisteltaessa suoralinjaisesti eteenpäin, on ainoastaan pääura 5 kosketuksissa jään kanssa, katso kuvio 2a, kun taas kiihdytettäessä nopeasti pysähtyneestä tilasta, tai kaarrettaessa jäällä ja pysähdyttäessä terä edellä, terä 2 puolestaan muodostaa sellaisen kulman jään kanssa, että yksi sivu-urista 4 on kosketuksissa jään kanssa, katso kuvio 2b.

Tämä suoritusmuoto mahdollistaa pääuran 5 hiomisen vähemmän koveraksi tai hiomisen sileäksi, niin että terän pääuran jäähän leikkautumisen määrä pienennetään ja näin ollen jään ja terän välistä kitkaa pienennetään silloin kun käytetään vain pääuraa. Edellämainittu voidaan saavuttaa sivu-urien 4 ansiosta, jotka sivu-urat voidaan kovertaa suhteellisen syviksi, jolloinka ne vastaavat hyvästä otteesta jäähän, mikä on tarpeen edellä mainituissa manöövereissä, joissa terä muodostaa kulman jään kanssa. Edellämainitusti modifioitu terä yhdistää täten muun muassa edut erittäin alhaisesta kitkasta jäätä vasten, hyvän kosketuksen jään kanssa luisteltaessa kaarteita sekä hyvät liikemahdollisuudet luisteltaessa.

Kuvio 3 esittää luistinta, minkä terä 2 on edelleen kehitelty versio kuvassa 2 esiteystä terästä. Tämä paranneltu terä sisäl-·. tää pääuran 5 kummallakin puolella olevat sisemmän sivu-uran 4 ja ulomman sivu-uran 6. Kuten kuvion 2 suoritusmuodon terässä, voidaan myös tämän edelleen parannetun terän pääura 5 hioa erittäin vähän koveraksi tai hioa tasaiseksi kitkan vähentämiseksi, samalla kun terälle voidaan antaa parempi pysäytyskyky lisäämällä erittäin terävä ulompi sivu-ura 6.

7 104956 Tässä tapauksessa, luisteltaessa suoralinjaisesti eteenpäin, terä on kuvion 3a esittämällä tavalla kosketuksessa jään kanssa. Tuolloin ainakin sisempi sivu-ura 4 on käytössä kiihdytettäessä nopeasti pysähtyneestä tilasta tai luisteltaessa kaarretta. Pysähdyttäessä äkillisesti, luistimen terä muodostaa sellaisessa määrin kulman jäähän nähden, että ulompi sivu-ura 6 tulee kosketukseen jään kanssa (kts. kuvio 3c), ja näinollen pysäyttää luistelijan erittäin lyhyellä matkalla. Tätä uraa voidaan hyödyntää myös suoritettaessa erittäin jyrkkiä kaarroksia sekä vastaavasti nopeita kiihdytyksiä pysähtyneestä tilasta.

Yksinkertaisuuden vuoksi kuvissa ei esitetä niitä terän osia, jotka pureutuvat jään pintaan, ja täten kuviot vastaavat olo-' suhteita, mitkä vallitsevat luisteltaessa erittäin kovalla jäällä. Periaatteet ovat kuitenkin samat kuin luisteltaessa pehmeämmällä jäällä, jolloinka urien särmät leikkautuvat suhteellisen syvälle jäähän. Syvyys, johonka kunkin uran koverrus hiotaan, pitäisi täten sovittaa kulloiseenkin jään laatuun ja myös luistelijan painoon.

Kuten on kuvattu, on edullista, että kaikki urat on viistohiot-tu (engl. bevel-ground) yhteen kaikille urille yhteiseen teräksiseen terään, joka on joko kiinnitetty perinteisellä tavalla jalkineeseen tai liitetty yhteen muovisen terän kanssa, mikä on puolestaan kiinnitetty jalkineeseen. Terät voivat myös olla valmistetut siten, että ne ovat vaihdettavissa. Keksinnöllinen terä saattaa myös käsittää useita toisiinsa kiinnittyneitä ohuita teriä, jotka kukin edustavat yhtä terän uraa.

- ·. Jos nähdään tarkoituksenmukaiseksi, niin pääurassa voi myös olla liukupinta, jossa on enemmän kuin yksi epäjatkuvuuskohta. Joissain tapauksissa saattaa riittää, että sivu-ura tai sivu-urat ulottuvat yli sen osan, missä pääterä ei ole kosketuksessa jään kanssa. Käytettäessä sivu-uria voi pääura vaihtoehtoisesti olla tasaiseksi hiottu. Terään hiottava koverrus saattaa vaihdella suhteessa siihen mitä kuvioissa on esitetty, esimerkiksi sillä saattaa olla yleisesti tasainen sivupinta tai se 8 104956 saattaa käsittää kaksi tasaista pintaa, jotka muodostavat välilleen kulman.

On ymmärrettävä, että keksinnöllisiä periaatteita voidaan soveltaa myös luistimiin, joita käytetään muihin kuin edellä mainittuihin tarkoituksiin, kuten jääpalloluistimiin, pikaluis-timiin tai pitkän matkan luistimiin. Alan ammattimies voi määritellä erityiskäyttökohteiden kulloinkin terälle asettamat muutosvaatimukset kunkin erillisen sovellutuksen kohdalla, ja nämä variaatiot kuuuluvat keksinnön piiriin.

t —

Claims (9)

104956 9

1. Luistimen terä, joka käsittää keskeisen pääuran (5) ja ainakin yhden molemmin puolin pääuraa sijoitetun sivu-uran (4), jotka sivu-urat on asetettu siten, että ne ovat kosketuksessa jään kanssa ainoastaan terän (2) ollessa kallistuneena siten, että terän ja jään välinen kulma on ennaltamäärätyn arvon verran vähemmän kuin 90°, tunnettu siitä, että pääuralla (5) on pituussuuntaisessa ulottuvuudessaan epäjatkuva liukupinta, jossa on vähintään yksi osa (7), mikä ei ole tarkoitettu olemaan kosketuksessa jään kanssa ja mikä rajoittuu kahteen liukuosaan (3), jotka on tarkoitettu yhteistoiminnallisiksi jään kanssa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että pääuran (5) liukuosien (3) liikkeen suuntaan nähden olevat etuosat ovat pituussuuntaisesti kaarevia siten, että ne kehittävät jäätä vasten etenevästi kasvavan paineen.

3. Patenttivaatimuksien 1 tai 2 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että terään sisältyy pääuran (5) molemmilla puolilla ulompi ja sisempi sivu-ura (4; 6) ja siitä että . ulommat sivu-urat (6) sijaitsevat korkeammalla pääuran (5) • # liukupinnan yläpuolella kuin sisemmät sivu-urat (4).

4. Jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että sivu-urat (4; 6) seuraavat pääuran (5) yleistä kaarevuutta pituussuunnassa paitsi pääuran > epäjatkuvuuskohdassa (7) tai epäjatkuvuuskohdissa. m *

5. Jonkin patenttivaatimuksista 1-4 mukainen teräkpnstruk-. tio, tunnettu siitä, että pääura (5) ja sivu-urat (4; 6) on kaiverrettu terään (2), joka on yhteinen kaikille urille. • 104956 10

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että kaikki urat (4-6) on kaiverrettu koveriksi ja jokaisessa on kaksi jäähän koskettavaa särmää.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että keskenään rinnakkain olevilla urilla on keskenään yhteinen särmä. : 8. Jonkin Patenttivaatimuksista 1-7 mukainen teräkonstruk tio, tunnettu siitä, että pääuran (5) koverrus on matalampi kuin sivu-urien (4; 6) koverrukset.

9. Jonkin patenttivaatimuksista 3-8 mukainen teräkonstruktio, tunnettu siitä, että pääuran (5) koverrus on matalampi kuin sisempien sivu-urien (4) koverrukset, ja että sisempien sivu-urien (4) koverrukset ovat matalammat kuin ulompien sivu-urien (6) koverrukset. « i « il 104956