FI72128C - Kopolymerlatex saerskilt foer belaeggning av papper och foerfarande foer framstaellning daerav. - Google Patents

Description

1 72128

Sekapolymeerilateksi erityisesti paperin päällystykseen ja menetelmä sen valmistamiseksi Tämän keksinnön kohteena on sekapolymeerilateksi, jota voidaan käyttää sideaineena, etenkin paperin päällystyksessä ja menetelmä sen valmistamiseksi.

Keksinnön mukaiset lateksit ovat sellaisen sekapolymeerin läpimitaltaan olennaisesti 0,1-1 ^um ja mieluiten alle 0,5 y,um hiukkasten vesidispersioita, joka sekapolymeeri muodostuu 85-99 painoprosentista kopolymeeriä A, joka käsittää 15-85 paino-% butadieenia, 5-84 paino-% styreeniä ja 1-10 paino-% ainakin yhtä etyleenisesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa, ja 1-15 painoprosentista kopolymeeriin A ainakin osaksi oksastettua polymeeriä B, joka käsittää 15-100 paino-% etyleenisesti tyydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeeni-hydroksialkyyliesteriä, jonka kaava on:

YOOC-R-COOZ

jossa R tarkoittaa lineaarista tai haarautunutta C^-C^-alke-nyleeniryhmää, lineaarista tai haarautunutta 0.,-C^-kloorial-kenyleeniryhmää tai ryhmää , Y tarkoittaa vetyatomia tai samaa kuin Z ja Z tarkoittaa ryhmää -C H- . .(OH) X , jossa X on kloori, n on kokonaisluku 1-4, m on kokonaisluku 1-3 ja p on 1 tai 2; ja 0-85 paino-% ainakin yhtä etyleenisesti tyydyttämätöntä yhdistettä, joka kopolymeroituu etyleenisesti tyydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeeni-hydroksialkyyliesterin kanssa, jolloin se osa sekapolymeeris-tä, joka ei liukene isopropyylialkoholiin, edustaa ainakin 75 paino-% sekapolymeeristä ja sisältää oksastettuna 0,2-15 paino-% etyleenisesti tyydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeenihydroksialkyyliesteriä.

Kopolymeeri A muodostuu edullisesti 25-55 painoprosentista butadieenia, 35-74 painoprosentista styreeniä ja 2-5 painoprosentista ainakin yhtä etyleenityydyttämätöntä karboksyylihappoa .

2 72128

Etyleenityydyttämättömiä dikarboksyylihappoja ovat muun muassa: itakonihappo, fumaarihappo, maleiinihappo, mesako-nihappo ja glutakonihappo sekä niiden kloorijohdannaiset, kuten kloorifumaarihappo, kloorimaleiinihappo ja kloori-itakonihappo.

Keksinnön erään edullisen suoritusmuodon mukaan se osa seka-polymeeristä, joka ei liukene isopropyylialkoholiin, edustaa aina 90-95 % sekapolymeerista ja sisältää oksastettuna 0,5-5 paino-% halogeenihydroksialkyyliesteriä.

Keksinnön mukaisten lateksien kuiva-ainepitoisuus on yleensä 1-70 paino-% ja mieluiten 30-55 paino-%.

Etyleenityydyttämättömistä karboksyylihapoista, joita käytetään sekapolymeeriin A mainittakoon erityisesti akryylihappo, metakryylihappo, krotonihappo, itakonihappo, tai vähintään kahden tällaisen hapon seos.

Halogeenihydroksialkyyliesterin kanssa kopolymeroituvista yhdisteistä mainittakoon vinyyliaromaattiset yhdisteet, erityisesti styreeni.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä lateksien valmistamiseksi valmistetaan kopolymeerin A lateksi polymeroimalla butadiee-nia, styreeniä ja ainakin yhtä etyleenityydyttäraätöntä karb-oksyylihappoa emulsiona, ja sitten polymeroidaan kopolymeerin A lateksin läsnäollessa halogeenihydroksialkyyliesteri ja mahdollisesti ainakin yksi etyleenityydyttämätön yhdiste, joka kopolymeroituu halogeenihydroksialkyyliesterin kanssa.

Kopolymeerin A lateksi valmistetaan sinänsä tunnetulla tavalla polymeroimalla butadieenia, styreeniä ja ainakin yhtä etyleenityydyttämätöntä karboksyylihappoa vesiemulsiona ainakin yhden aloitekatalyytin ja ainakin yhden emulsioaineen li 72128 3 läsnäollessa monomeeriseoksen kanssa, ja ainakin yhden, jonka pitoisuus reaktioväliaineessa on tavallisesti 20-60 paino-%.

Keksinnön erään suoritusmuodon mukaan halogeenihydroksial-kyyliesteri lisätään joko yksin tai ainakin yhden toisen ety-leeniyhdisteen läsnäollessa komonomeerien A polymeroitumisen aikana mieluiten sen jälkeen, kun komonomeerit A ovat muuttuneet vähintään 50-prosenttisesti kopolymeereiksi A.

Kopolymeerin A valmistuksessa butadieenia on tavallisesti 15-85 paino-%, mieluiten 25-55 paino-%, polymeroitavien mo-nomeerien kokonaispainosta. Styreeniä on tavallisesti 5-84 paino-%, mieluiten 35-74 paino-%, polymeroitavien mono-meerien kokonaismäärästä. Karboksyylihappoa käytetään tavallisesti 1-10 paino-% ja mieluiten 2-5 paino-% polymeroitavien monomeerien kokonaismäärästä.

käytettävät monomeerit voidaan lisätä seoksena tai erikseen ja samanaikaisesti reaktioväliaineeseen joko ennen polyme-roinnin alkua yhdellä kertaa tai polymeroinnin kuluessa peräkkäisinä fraktioina tai jatkuvasti.

Emulgaattorina käytetään klassisia anioniaineita, joita edustavat erityisesti rasvahappojen suolat, alkyylisulfaa-tit, alkyylisulfonaatit, aryylisulfaatit, aryylisulfonaa-tit, alkyyliaryylisulfonaatit, sulfosukkinaatit, alkalime-tallien alkyylifosfaatit, abietiinihapon hydratut tai hyd-raamattomat suolat. Niitä käytetään 0,01-5 paino-% monomeerien kokonaismäärästä.

Initiaattorina, joka on vesiliukoinen, ovat erityisesti sellaiset vetyperoksidit kuin happikaasulla kyllästetty vesi, kumeenivetyperoksidi, di-isopropyylibentseenivety-peroksidi, paramentaanivetyperoksidi, ja persulfaatit, kuten natriumpersulfaatti, kaliumpersulfaatti, ammoniumpersul-faatti. Sitä käytetään 0,05-2 paino-% monomeerien kokonais- 4 72128 määrästä. Aloitekatalyytit on mahdollisesti liitetty johonkin pelkistimeen kuten natriumbisulfiittiin tai natrium-formaldehydisulfoksilaattiin, polyetyleeniamiineihin tai sokereihin; dekstroosiin, sakkaroosiin, metallisuoloihin. Pelkistintä käytetään 0-3 paino-% monomeerien kokonaismäärästä.

Reaktiolämpötila, joka riippuu käytetystä aloitekatalyytis-tä, on tavallisesti 0-110°C ja mieluiten 25-90°C.

Halogeenihydroksialkyyliesterin ja mahdollisesti halogeeni-hydroksialkyyliesterin kanssa kopolymeroituvan yhdisteen po-lymeroiminen kopolymeerin A läsnäollessa suoritetaan vesi-emulsiossa joko jonkin emulgaattorin, polymeroitumisen aloi-tekatalyytin ja mahdollisesti siirtäjäaineen läsnäollessa tai ilman niitä; kopolymeerin A + monomeerin tai monomeerien kokonaisväkevyys reaktioväliaineessa on 20-70 paino-%.

Kopolymeerin A lateksia käytetään niin paljon, että kopoly-meeri A edustaa yleensä 80-99 paino-% kopolymeerin A + monomeerin tai monomeerien kokonaismäärästä.

Aloitekatalyytti, joka on sama tai eri kuin se, jota käytetään kopolymeerin A valmistukseen, valitaan edellä mainituista aloitekatalyyteistä. Sitä käytetään 0,05-6 paino-% monomeerin tai monomeerien painosta.

Kopolymeerin A lateksissa läsnä oleva emulgaattori on tavallisesti riittävä pitämään emulsion tasaisena koko polyme-roinnin ajan. Eräissä tapauksissa saattaa kuitenkin olla hyödyksi lisätä emulgointiainetta, joka on joko sama tai eri kuin se, jota käytetään kopolymeerin A valmistuksessa. Tämä emulgointiaine valitaan edellä esitetystä luettelosta. Sitä lisätään 0-2,5 paino-% kopolymeerin A + monomeerin tai monomeerien kokonaispainosta.

Siirtäjäaine, jota käytetään 0-3 paino-% monomeerin tai monomeerien painosta, valitaan tavallisesti sellaisista i« 5 721 28 merkaptaaneista kuin N-dodekyylimerkaptaani, tertiododekyy-limerkaptaani; syklohekseeni; halogenoidut hiilivedyt, kuten kloroformi, bromoformi, hiilitetrakloridi. Sen avulla voidaan säädellä oksaspolymeerin osuutta ja oksastettujen mo-lekyyliketjujen pituutta. Se lisätään reaktioväliaineeseen joko ennen polymerointia tai polymeroinnin aikana.

Reaktiolämpötila, joka riippuu käytetystä halogeenihydroksi-alkyyliesterin kanssa kopolymeroituvasta monomeeristä ja aloitekatalyytistä, on tavallisesti 0-110°C ja mieluiten 25-90°C.

Keksinnön mukaisia latekseja voidaan käyttää erityisesti sideaineina valmistettaessa vesiperustaisia yhdisteitä paperin ja erityisesti offsetpainopaperin päällystystä varten.

Tiedetään, että paperin päällystykseen tarkoitetut vesipe-rustaiset yhdisteet sisältävät pääasiassa väriaineita ja sideaineita. Tavallisimmin käytetty väriaine on mineraali-savi. Voidaan käyttää myös, tosin pienempinä annoksina kuin mineraalisavea, muitakin väriaineita, kuten kalsiumkarbo-naattia, titaanioksidia, kiiltovalkoista, hydroargilliittia, talkkia, bariumsulfaattia. Nämä väriaineet dispergoidaan veteen, tavallisesti alkalisessa väliaineessa ja dispergoin-tiaineiden läsnäollessa, joista tärkeimpiä ovat natrium-tetrapyrofosfaatti, natriumheksametafosfaatti, pienen molekyyli-painon omaavat polyakrylaatit, joita lisätään 0,2-0,5 paino-% väriaineiden painosta. Nämä väriaineet kiinnitetään paperiin sideaineiden avulla. Aikaisemmin on ehdotettu näiksi sideaineiksi jonkin synteettisen polymeerin vesiperustaista latekseja, kuten jotakin butadieenin ja styreenin kopolymee-riä, butadieenin ja styreenin karboksyylikopolymeeriä, jotakin akryylipolymeeriä, tai vinyyliasetaattipolymeeriä, joita käytetään joko yksinään tai seoksena sellaisten luon-nonsideaineiden, kuten amidonien, proteiinien, kaseiinien tai synteettisten sideaineiden, kuten polyvinyylialkoholien kanssa. Eräs erityisen mielenkiintoinen ryhmä synteettisiä sideaineita ovat butadieenin ja styreenin karboksyylikopo- 6 721 28 lymeerien lateksit, jotka sisältävät 30-50 paino-% buta-dieenia ja 40-68 paino-% styreeniä ja 2-10 paino-% ainakin yhtä etyleenityydyttämätöntä karboksyylihappoa. Latekseihin voidaan myös liittää aineita, jotka parantavat päällystys-yhdisteen vedenpidätysominaisuuksia, kuten karboksimetyyli-selluloosia tai alginaatteja.

Päällystysyhdisteet voivat sisältää vielä muitakin erilaisia aineosia, kuten erityisesti verkkoutumisaineita, vaah-toamisen estoaineita, sileyden parantamisaineita, optisia sinivärejä.

Paperin päällystäminen vesiperustaisilla yhdisteillä tapahtuu päällystyskoneella eri menetelmillä erilaisia laitteita käyttäen, joista mainittakoon teollisuudessa tunnetut: ilma-kaavinpäällystyskone, liimapuristinpäällystyskone, Champion-päällystyskone, Massey-päällystin, vetokaavinkone. Päällystyksen jälkeen paperi kuivataan, jota seuraa tavallisesti kalanterointi.

Ominaisuuksista, joita offsetpainopaperiksi tarkoitetulla päällystetyllä paperilla tulee olla, märkänukkautumislujuus on erityisen tärkeä. Offsetpainomenetelmässä, joka perustuu siihen, että rasvapitoiset painovärit hylkivät vettä, käytetään itse asiassa vettä. Nelivärioffsetpainannassa joudutaankin painamaan toinen, kolmas ja neljäs väri jo kostuneeseen kohtaan. Jotta vältyttäisiin märkänukkautumisilmiöiltä, jotka näkyvät offsetkumikankaan ja puristussylinte-reiden likaantumisena, onkin tärkeätä, että paperilla on riittävä märkänukkautumislujuus.

Keksinnön mukaisilla latekseilla saadaan päällystettyä paperia, jonka märkänukkautumislujuus on parempi kuin vastaavilla kopolymeerin A latekseilla valmistetuilla papereilla.

Seuraavien esimerkkien 1-3, joissa osat on ilmoitettu painoprosentteina, tarkoituksena on havainnollistaa keksintöä.

II

72128 7

Esimerkit 1-3 Kopolymeerin A valmistus

Ruostumattomasta teräksestä valmistettuun autoklaaviin, joka on varustettu sekoittajalla, pannaan: 43 osaa butadieenia, - 53 osaa styreeniä, - 100 osaa desionisoitua vettä, 2 osaa akryylihappoa, 2 osaa itakonihappoa, 0,5 osaa natriumlauryylisulfaattia, 0,8 osaa ammoniumpersulfaattia.

Reaktioseos kuumennetaan 75°C:een ja pidetään tässä lämpötilassa koko reaktion ajan. 10 tunnin reaktioajan jälkeen muuttumisprosentti on 98 %:n luokkaa. Butadieeni, joka ei ole reagoinut, kuivatislataan. Saadun lateksin hiukkaset ovat läpimitaltaan noin 0, 15 ^um ja niiden koostumus on suunnilleen sama kuin käytettyjen aineiden.

Polymerointi kopolymeerin A läsnäollessa

Ruostumatonta terästä olevaan autoklaaviin, joka on varustettu sekoittajalla, pannaan niin monta osaa kopolymeeriä A (edellä valmistetun lateksin muodossa) ja vastaavasti bis- 3-kloori-2-hydroksipropyyli-itakonaattia, bis-3-kloori-2-hydroksipropyylifumaraattia ja mahdollisesti styreeniä, kuin taulukossa 1 on mainittu kunkin esimerkin kohdalla.

Taulukko 1

Esimerkki_1_2_3 Vertailukoe

Kopolymeeri A 96 96,2 95,8 98,8 bis-3-kloori-2-hydroksi-propyyli-itakonaatti 4 3,0 bis-3-kloori-2-hydroksi- propyylifumaraatti - - 3,0 styreeni - 1,2 1,2 1,2 kaliumpersulfaatti 0,16 0,16 0,16 0,05

Lisätään myös kaliumoksidia määrä, joka vastaa puolta käytettävästä kaliumpersulfaatista.

8 72128

Reaktioväliaineen lämpötila nostetaan 75°C:een ja autoklaaviin pannaan taulukossa 1 mainitut osat 10 osaan desionisoi-tua vettä liuotettua kalimpersulfaattia. Lämpötila pidetään samana 5 tunnin ajan, sitten lämpötila nostetaan 85°C:een ja pidetään siinä 3 tunnin ajan ja jäähdytetään sen jälkeen huoneen lämpötilaan. Saadaan keksinnön mukainen sekapolymeerilateksi.

Seuraavassa taulukossa 2 esitetään kunkin esimerkin osalta sekapolymeerilateksin kuiva-ainepitoisuus painoprosentteina, isopropyylialkoholiin liukenemattoman sekapolymeerin osuus ja isopropyylialkoholiin liukenemattomassa osassa sekapoly-meeria ympättynä läsnä olevan bis-3-kloori-2-hydroksipro-pyyli-itakonaatin tai -fumaraatin pitoisuus painoprosentteina.

Taulukko 2

Esi- Sekapoly- Isopropyylial- Isopropyylialkoholiin merkki meerila- koholiin liu- liukenemattomassa teksin kenemattoman osassa sekapolymeeriä kuiva-ai- sekapolymeerin ympättynä läsnäolevan nepitoi- osuus bis-3-kloori-2-hydrok- suus sipropyyli-itakonaatin (paino-%) (%) tai -fumaraatin pitoi suus _(paino-%)_ 1 40,5 91,8 0,8 2 40,4 92,3 1,3 3 39,8 94,3 2,0

Vertai- luesi- 40,2 93,6 merkki

Isopropyylialkoholiin liukenemattoman sekapolymeerin osuus määritetään seuraavalla tavalla:

Tutkittavana olevasta lateksista valmistetaan lasilevylle 15/100 mm paksuinen (mitattu kosteana) kalvo, jonka annetaan kuivua 2 tuntia huoneen lämpötilassa ja sitten 2 tuntia kuivausuunissa, jonka lämpötila on 50°C. Tästä kalvosta otetaan sekapolymeerinäyte, jonka paino Po on noin 200 mg ja joka pannaan suodatinpaperista tehtyyn pussiin. Sekapolymeerin sisältävä pussi pannaan riippumaan 7 tunniksi 11 9 721 28 isopropyylialkoholiin, jota kuumennetaan takaisinvirtaus-kuumennuksella. Kun pussin on annettu tippua ja se on kuivattu kuivaan suodatinpaperiin ja isopropyylialkoholi on poistettu pitämällä sekapolymeerinäytettä 3 tunnin ajan kuivaus-uunissa, jonka lämpötila on 110°C, määritetään mainitun näytteen paino P. Isopropyylialkoholiin liukenemattoman se-

P

kapolymeerin osuus saadaan kaavasta p^· prosentteina.

Isopropyylialkoholiin liukenemattomassa osassa sekapolymee-riä ympättynä läsnä olevan bis-3-kloori-2-hydroksipropyyli-itakonaatin tai -fumaraatin pitoisuus painoprosentteina määritetään mittaamalla mainittuun osaan sekapolymeeriä sisältyvän kloorin määrä perusanalyysimenetelmin.

Keksinnön mukaisen sekapolymeerilateksin käyttö paperin päällystykseen

Valmistetaan vesiperustaisia päällystysyhdisteitä ja levite-tään paperille ilmakaavinpäällystyskoneella 20 g/m (määrä kuiva-aineina) kerros kutakin mainittua yhdistettä.- Käyte-tään paperia, jonka neliömetripaino on 60 g/m . Näin päällystetty paperi kuivataan tunneliuunissa 120°C:ssa ja sitten se kalanteroidaan ohjaamalla se neljä kertaa peräkkäin kahden sylinterin välistä, joiden puristus on 80 kN/m.

Kuivaamisen ja kalanteroinnin jälkeen päällystetty paperi varastoidaan 23°C:n lämpötilassa ilmakehässä, jonka suhteellinen kosteus on 50 %, ja tutkitaan sitten märkänukkau-tumislujuuden kannalta. Tämä lujuus määritetään Amsterdamin (Hollanti) Graafisen tekniikan tutkimuslaitoksen (Institut der Grafische Technik) kehittämällä IGT-laitteella, jossa päällystetyn paperin näyte, jolle on etukäteen levitetty ohut vesikalvo, saatetaan kosketukseen painovärimoletin kanssa, jonka näytteeseen kohdistama puristus säädetään halutunlaiseksi; painonopeutta lisätään, kunnes havaitaan sivellyn kerroksen alkavan nukkautua. Märkänukkautumislujuus määritetään silmämääräisesti vertaamalla näytettä muihin näytteisiin. Käytetään painoväriä "3801", jota myy Etablis-sements Lorilleux Lefranc (Pariisi). Tulokset ilmaistaan 10 72128 arvosanalla 0-10. Märkänukkautumislujuus on sitä pienempi, mitä lähempänä arvosana on 10, arvosanan 0 vastatessa paperia, jonka lujuus on erittäin huono, ja arvosanan 10 paperia, jonka lujuus on erinomainen.

Määritys suoritetaan välittömästi päällystetyn paperin valmistamisen jälkeen toisaalta näytteestä, jota ei ole kuivattu uunissa, ja toisaalta näytteestä, jota on kuivattu uunissa 5 minuutin ajan 110°C:ssa.

Alla olevassa taulukossa 3 esitetään päällystysyhdisteiden kiinteiden ainesosien laatu ja pitoisuus painoprosentteina kustakin esimerkistä ja kustakin vertailukokeesta, jotka suoritettiin käyttämällä sideaineena kopolymeerin A vastaavaa lateksia tai sekapolymeeriä, joka on muodostettu kopo-lymeeristä A ja jostakin styreenipolymeeristä (taulukon 1 vertailukoe).

Päällysteyhdisteiden pH säädetään arvoon 8,5 lisäämällä ammoniakkia. Ne säädetään vielä lisäämällä vettä, niin että ne sisältävät 60 % painoprosenttia kuiva-aineita.

Taulukko 3

Vertailukokeet Esimerkit 1-3 (i) (ii) _

Kaoliini 100 100 100

Natriumheksametafos- faatti 0,3 0,3 0,3

Karboksimetyylisellu- loosa 0,3 0,3 0,3

Kopolymeerin A lateksi (i) 12 -

Kopolymeerin A ja sty-reenipolymeerin seka- polymeeri (ii) - 12

Keksinnön mukainen sekapolymeerilateksi - - 12

Seuraavissa taulukoissa 4 ja 5 esitetään päällystetyn paperin märkänukkautumislujuusarvot kustakin esimerkistä ja kustakin vastaavasta vertailukokeesta.

It 72128 li

Taulukko 4 Märkänukkautumislujuus

Vertailukoe Esimerkki (i) 1

Uunissa kuivaamaton näyte 3 4

Uunissa kuivattu näyte 6 9

Taulukko 5

Vertailukoe Esimerkit (ii) 2_ 3

Uunissa kuivaamaton näyte 2 54

Uunissa kuivattu näyte 5 96

Havaitaan, että vesiperustaisilla yhdisteillä, jotka sisältävät sideaineena keksinnön mukaisia sekapolymeerilatekse-ja, saadaan päällystettyä paperia, jonka märkänukkautumis-lujuus on parempi kuin päällystetyn paperin, jonka vesiperus-taiset päällysteyhdisteet sisältävät sideaineina vastaavia kopolymeerin A latekseja tai sekapolymeerilatekseja, jotka on muodostettu kopolymeeristä A ja jostakin styreenipoly-meeristä.

Claims (4)

12 721 28

1. Sekapolymeerilateksi, jota voidaan käyttää sideaineena, etenkin paperin päällystyksessä, tunnettu siitä, että sekapolymeeri muodostuu 85-99 painoprosentista kopolymeeriä A, joka käsittää 15-85 paino-% butadieenia, 5-84 paino-% styreeniä ja 1-10 paino-% ainakin yhtä etyleenisesti tyydyttämätöntä karboksyylihappoa, ja 1-15 painoprosentista kopo-lymeeriin A ainakin osaksi oksastettua polymeeriä B, joka käsittää 15-100 paino-% etyleenisesti tyydyttämättömän dikar-boksyylihapon halogeenihydroksialkyyliesteriä, jonka kaava on: YOOC-R-COOZ jossa R tarkoittaa lineaarista tai haarautunutta C2-C^-alke-nyleeniryhmää, lineaarista tai haarautunutta C2-C^-kloorialke-nyleeniryhmää tai ryhmää CH2=C-CH2-, Y tarkoittaa vetyatomia tai samaa kuin Z, ja Z tarkoittaa ryhmää “CnH2n-(m+p)+i(OH) X^, jossa X on kloori, n on kokonaisluku 1-4, m on kokonaisluku 1-3 ja p on 1 tai 2; ja 0-85 paino-% ainakin yhtä etyleeni-sesti tyydyttämätöntä yhdistettä, joka kopolymeroituu ety-leenisesti tyydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeeni-hydroksialkyyliesterin kanssa, jolloin se osa sekapolymeeris-tä, joka ei liukene isopropyylialkoholiin, edustaa ainakin 75 paino-% sekapolymeeristä ja sisältää oksastettuna 0,2-15 paino-% etyleenisesti tyydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeenihydroksialkyyliesteriä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen lateksi, tunnettu siitä, että kopolymeerin A karboksyylihappo on akryyli-, metakryyli-, krotoni- tai itakonihappo tai seos, joka sisältää ainakin kahta näistä hapoista.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen lateksi, tunne t t u siitä, että etyleenityydyttämättömän dikarboksyylihapon halogeenihydroksialkyyliesterin kanssa kopolymeroitu-va yhdiste on styreeni.

4. Menetelmä jonkin patenttivaatimuksista 1-3 mukaisten lateksien valmistamiseksi, tunnettu siitä, että poly- 11 72128 13 meroidaan emulsiona butadieenia, styreeniä ja ainakin yhtä kopolymeroituvaa etyleenityydyttämätöntä karboksyylihappoa kopolymeerilateksin aikaansaamiseksi, sitten polymeroidaan kopolymeerilateksin läsnäollessa jonkin etyleenityydyttä-mättömän dikarboksyylihapon tai happoseoksen halogeenihyd-roksialkyyliesteri ja mahdollisesti ainakin yksi etyleeni-tyydyttämätön halogeenihydroksialkyyliesterin kanssa kopo-lymeroituva yhdiste.