FI84971C - Nya anvaendningssystem foer soetningsmedel och aromaemne och foerfarande foer framstaellning av dessa. - Google Patents

Description

84971

Uudet käyttösysteemit makeutus- ja makuaineita varten ja menetelmä niiden valmistamiseksi.

Tämä keksintö koskee uutta käyttösysteemiä ja sen valmistusmenetelmää. Erityisesti tämä keksintö koskee menetelmää aineiden suojaamiseksi sellaisilta haittaavilta tekijöiltä kuin kosteus, pH, lämpötila ja reaktiiviset kemikaalit. Käyttösysteemi on käyttökelpoisin ydinaineille (core materials), kuten makeutusaineille, jotka ovat erityisen pysy-mättömiä näiden tekijöiden läsnäollessa. Erityisesti käyttösysteemi on erikoisen käyttökelpoinen kun kysymys on di-peptidimakeutusaineista, kuten aspartaamista, joilla tiedetään olevan pysyvyysongelmia, makuaineista ja vastaavista .

Dipeptidimakeutusaineet, kuten L-aspartyyli-L-fenyylialanii-ni-metyyliesteri (aspartaami), on laajasti tunnettu erinomaisen hyvänmakuisena, kalorittomana makeutusaineena, joka on käyttökelpoinen useissa ravintotuotteissa, muun muassa puru-kumituotteissa. Ikävä kyllä aspartaami on erittäin pysymätön : kosteuden läsnäollessa ja hajoaa hydrolyyttisesti, jonka seu- rauksena se menettää makeutensa. Kohotetut lämpötilat ja tie-. tyt pH-alueet voivat kiihdyttää hydrolyyttistä hajoamista.

Lisäksi aspartaamin tiedetään reagoivan monien makuaineiden ;'· ja kemikaalien, kuten aldehydien ja ketonien kanssa. Esimer kiksi aspartaami menettää makeutensa kemiallisten reaktioiden seurauksena aldehydiä sisältävien makuöljyjen, kuten kaneliöljyn läsnäollessa. Näitä makuöljyjä käytetään ravintotuotteissa ja ne ovat suosittuja purukumikoostumuksissa ja muissa makeistuotteissa. Purukumikoostumukset ja muut ·- tuotteet sisältävät myös yleensä kosteutta ja ne voivat olla alttiina kohonneille lämpötiloille varastoinnin aikana. Tuloksena on, että aspartaami häviää, ja vastaavasti häviää ____ makeus tuotteesta.

On tehty lukuisia yrityksiä aspartaamin stabiloimiseksi purukumeissa kuten myös muissa ravintotuotteissa. US-patentti 2 84971 4,384,004 Cea et ai., koskee aspartaamin kiinteitä hiukkasia, kapseloituna päällystysaineella, joka on selluloosa, jokin selluloosajohdannainen, arabinogalaktiini, arabikumi, jokin polyolefiini, jokin vaha, vinyylipolymeeri, gelatiini, zeiini tai näiden seos, joissa mainitun päällystysaineen määrä suhteessa mainittuun metyyliesteriin on 1:1 - 1:10. Aivan erityisesti näitä päällystysaineita ovat selluloosa, metyyliselluloosa, etyyliselluloosa, selluloosanitraatti, selluloosa-asetaatti-ftalaatti, karboksimetyyliselluloosa, hydroksietyyliselluloosa, hydroksipropyyliselluloosa, arabi-nogalaktaani; polyetyleeni, polymetakrylaatit, polyamidit, etyleenivinyyliasetaattikopolymeerit, polyvinyylipyrrolido-ni; arabikumi; parafiinivaha, karnaubavaha, valaanpäärasva, mehiläisvaha; steariinihappo, stearyylialkoholi; glyseryy-1istearaatti; gelatiini, zeiini ja näiden seokset.

Tässä viitteessä käytetyssä päällystysmenetelmässä suspen-doidaan aspartaamihiukkaset ilmavirtaan, joka ohittaa päällystysaineen suihkunestepisaravyöhykkeen, niin että pääl-lystysaine tulee aspartaamin pinnalle. Voidaan käyttää useampaa kuin yhtä päällystystä, jolloin sisempi päällyste on vesiliukoinen ja ulompi päällyste veteen liukenematon.

US-patenteissa nro 4,122,195 ja nro 4,139,939 molemmat Ba-: hoshy et ai., kiinnitetään aspartaami valmistamalla se esim.

; arabikumin tai polyvalenttisen metalli-ionin sisältävän yh disteen reaktiotuotteen kanssa, substituoidun dikarboksyyli-hapon kelatoitumattoman tärkkelys-happoesterin kanssa, sumu-tuskuivausmenetelmällä, jossa aspartaami ja kalvon muodostava aine valmistetaan emulsioksi.

US-patentti 4,374,858 Glass et.ai., koskee aspartaamilla makeutettua purukumia, jonka makeutusstabiilisuus on parantunut ja jossa purukumipala on pinnaltaan päällystetty aspar-taamilla sen sijaan, että se olisi yhdistetty purukumiseok-seen.

Il 3 84971 EPÄ 81110320.0 julkaistu 16.6.1982 (julkaisunumero 0053844) Ajinomoto Co., Inc., koskee stabiloitua, dipeptidi-perus-taista makeutuskoostumusta, joka sisältää (a) 20-60 % painosta kiinteää rasvaa, (b) 10-30 % painosta emulgaattoria, (c) 10-30 % painosta polysakkaridia ja (d) ei enempää kuin 30 % painosta dipeptidimakeutusainetta. Koostumukset valmistetaan kuumentamalla aineosien seos, jäähdyttämällä ja jauhamalla, jotta saadaan koostumuksen jauhe tai granulat kooltaan ASTM mesh asteikon mukaan pienempiä kuin 12. Seoksen sumutuskuivaus on myös esitetty.

US-patentti 4,105,801 Degliotti, käsittelee makeista, joka sisältää ydinosan ja kuoren, joka pysyvästi ympäröi ydinosaa, jolloin kuori valmistetaan sekoittamalla hyvin ksylitolin mikrokiteet kiinteän rasva-aineen kanssa suhteissa 0,5-15 paino-osaa rasva-ainetta jokaista ksylitolin 100 paino-osaa kohti. Rasva-aine on mieluimmin mono-, di- tai trigly-seridi, joka sulaa 20°C-60°C.

.. . US-patentti 3,389,000 Toyonaka et ai., koskee suojaavia ‘ · päällysteitä, jotka on tarkoitettu rakeisille nukleosidi- 5-fosfaateille, päällysten ollessa syötäväksi kelpaavia rasvoja, jotka sulavat 40-100°C:ssa ja jotka on johdettu kasveista ja eläimistä. Hydrattuja öljyjä ovat esim. soijapapu-; ; öljy, puuvillansiemenöljy, manteliöljy, risiiniöljy, pella- vansiemenöljy, sinappiöljy, oliiviöljy, grapesiemenöljy, pal-muöljy, palmuydinöljy, rapsiöljy, riisileseöljy ja vastaavat ja näiden seokset. Tässä viitteessä on esitetty menetelmä rakeisen tuotteen valmistamiseksi rasvojen ja nukleosidi-5-fosfaattien nestemäisestä seoksesta, joka sumutetaan paine-suuttimesta ja muodostuneet granulat jäähdytetään ja otetaan talteen.

US-patentti 4,382,924 Berling, koskee vitamiinien tai farmaseuttisten aineiden nestemäisiä, oraalisia annosmuotoja, jotka sisältävät syötäväksi kelpaavan öljyn, hyvin lipidiin 4 84971 liukenevan makeutusaineen kuten sakkariinin ja lipidiliukoi-sen makuaineen. Syötäväksi kelpaava öljy voi olla polyoli-rasvahappoesteri, jossa on ainakin neljä rasvahappoesteri-ryhmää ja jokainen rasvahappo sisältää noin 8 - noin 22 hiiliatomia. Öljy, makeutusaine ja makuöljy sekoitetaan ja kuumennetaan, jonka jälkeen jäähdytetään, jotta saadaan miellyttävän makuinen nestemäinen annosmuoto.

US-patentit 3,949,094 ja 3,976,494 molemmat Johanson, ja US-patentti 3,867,556 Darragh, käsittelevät yleisesti ottaen rasva-aineiden sumuttamista makeutusaineille ja vastaaville. US-patentti 4,293,572 Silva et.ai., koskee emulgoidun rasvan dispersion käyttöä yhdessä dekstriinin, sakkariinin tai po-lysakkaridiliuosten kanssa ravintotuotteilla kosteudelta suojaavana kalvona. US-patentti 3,527,647 koskee menetelmää hiukkasten agglomeroimiseksi levittämällä niitä sattumanvaraisesti ja surmattamalla kostuneita hiukkasia, jolloin aiheutetaan niiden yhteen törmääminen ja agglomeraattien muodostuminen .

• ' Makeutusaineiden, kuten aspartaamin pysyvyyteen liittyvä on- gelma, johon ei aikaisemmin ole viitattu, koskee aspartaami-kiteen kostuvuutta sekä sen morfologista konfiguraatiota. Aspartaamin tiedetään olevan muodoltaan tankomainen, pitkän-omainen, neulasmainen tai dendriittinen (haarainen). Tästä .·. on seurauksena, että se on erittäin vaikea päällystää tavan omaisilla sekoitus- tai sumutuspäällystysmenetelmillä. Ollakseen tehokkaita suojaavien kalvopäällysteiden täytyy kyetä kiinnittymään kiteen pintaan, mukaan luettuna neulasmaiset kärjet ja aspartaamin muut muotovariaatiot. Lisäksi päällysteen täytyy pystyä muodostamaan paksuudeltaan yhtenäinen kalvo, joka on riittävä toimimaan esteenä hajottavia tekijöitä, kuten kosteutta, pH-muutoksia, lämpötilamuutoksia ja reaktiivisia kemikaaleja vastaan. Päällysteiden sen lisäksi, että ne ovat suojaavia kalvoja, täytyy olla tarpeeksi taipuisia mukautuakseen pinnan epäsäännöllisyyksiin ja niil- li 5 84971 lä tulee olla geometrinen konfiguraatio, jossa ei esiinny säröjä, johtuen mekaanisista painoista, joille se joutuu alttiiksi lisättäessä makeutusaine tiettyihin tuotevalmis-teisiin. Yritykset päällystää aspartaami käyttämällä sumu-tustekniikkaa, ja siinä rasvan ja lesitiinin yksinkertaisia seoksia, ovat johtaneet huonoon kestävyyteen, pilkulliseen päällystämiseen ja riittämättömään suojaan kosteutta ja muita tehokkaasti hajottavia tekijöitä vastaan.

On havaittu, että tunnettujen päällystysaineiden, kuten rasvojen yksinkertainen sekoittaminen tiettyjen muiden ydinaineiden, kuten aspartaamin kanssa, ei muodosta riittävää suojaa ydinaineen pitämiseksi stabiloidussa tilassa. Rasvat eivät muodosta riittävää päällystä aspartaamille, eivätkä myöskään sellaiset päällystysaineet kuin tärkkelys ja tietyt muut aineet, kuten vahat. Monet näistä vaativat liuottimia ja kosteutta kun niitä käytetään, jolloin niillä on hydrofiilises-ti pysymättömien aineiden, kuten aspartaamin stabiilisuuteen päinvastaiset vaikutukset. Esimerkiksi sekoittamalla yksinkertaisesti aspartaami tavanomaisten päällystysaineiden, ; esim. rasvan ja lesitiinin nestemäisiin seoksiin, on saatu huono kostuvuus, pilkullinen päällys ja riittämätön suoja kosteutta ja kemikaaleja vastaan. Tuloksena oli aspartaamin hajoaminen sen jouduttua alttiiksi näille olosuhteille. Muutokset pH:ssa ja lämpötilassa katalysoivat näitä hajottavia ; ' olosuhteita.

Hakemuksen EP-A 81110320.9 (julkaisunumero 0053844) jätetty joulukuun 10. 1981, menetelmä on esimerkki päällystysaineiden yksinkertaisesta sekoittamisesta aspartaamin kanssa.

; Tässä julkaisussa esitetään, miten yksinkertaisesti sulate taan ja sekoitetaan keskenään 20-60 % kiinteää rasvaa, 10-30 : - % emulgaattoria, 10-30 % polysakkaridia ja korkeintaan 30 % dipeptidimakeutusainetta. Sen jälkeen seos jäähdytetään ja jauhetaan ja sumutuskuivataan. jauhaminen hienoksi jauheeksi ';· kuitenkin johtaa päällysteen murtumiseen jättäen aspartaamin 6 84971 paljaaksi. Sumutuskuivaukseen liittyy tavallisesti kosteuden ja liuottimien poistaminen.

Tunnetussa tekniikassa vaikeasti päällystettävien aineiden, kuten aspartaamin päällystyksessä on keskitytty kahteen menetelmään. Ensimmäisessä menetelmässä muodostetaan päällys-tysaineen sula seos makeutusaineen kanssa. Sen jälkeen seos jäähdytetään ja jauhetaan. Muodostuneet hiukkaset edustavat sattumanvaraista yritystä päällystää tai ympäröidä makeutus-aine täydellisesti. Aspartaamin ollessa kyseessä tämä päällystäminen ei ole riittävä suoja kosteutta tai aldehydejä sisältäviä makuöljyjä vastaan ja tuloksena on aspartaamin epästabiilisuus.

Toinen tavanomainen tunnetun tekniikan mukainen menetelmä aineiden päällystämiseksi on leijukerrossumutuspäällystys. Tässä menetelmässä päällystettävän aineen virta saatetaan kosketukseen päällystävän aineen sumutettujen pienten pisaroiden muodostaman vyöhykkeen kanssa. Kun on kyse sellaisista aineista kuin aspartaami, tämä menetelmä on erittäin vaikea. Aspartaami on alhaisen tiheyden omaava aine, sillä on suuri pinta/paino-suhde ja huonot kostumisominaisuudet. Näistä syistä johtuen aspartaamin sumutuspäällystys leiju-kerrossysteemissä on vaikeaa.

Tämän keksinnön mukainen menetelmä on parannettu sumutusjäh-mettymismenetelmä ja sisältää lisäpäällystysvaiheita. Muodostunut tuote on huomattavasti parannettu suojaavana kalvona toimivan päällysteen tehokkuuden suhteen. Tuloksena on saatu merkittävä parannus ydinaineen stabiilisuuteen. Esi-- merkit, joita jäljempänä esitetään ja joihin liittyvät mik- rovalokuvat on esitetty, osoittavat selvästi, että tämän : keksinnön mukainen menetelmä pystyy muodostamaan yhtenäisen ja erinomaisen päällysteen sovellettuna ydinaineelle täysin päinvastoin kuin tunnetuissa menetelmissä.

7 84971

Siten keksinnön mukaiset käyttösysteemit ja valmistusmenetelmä muodostavat parannetun, suojaavan päällysteen ydinaineille. Käyttösysteemeillä on lukuisia muita etuja, mukaan luettuna aineiden, kuten makeutusaineiden ja makuaineiden ohjattu vapautuminen ja muiden lisäaineiden, karvaan maun naamioituminen. Muut edut käyvät ilmi tästä selityksestä.

Keksinnön tunnusmerkit ilmenevät oheisista vaatimuksista.

Kuvio I on kuva kiteisestä makeutusaineesta aspartaamista (suurennos 145 x). Sauvamainen geometria on selvästi nähtävissä.

Kuvio II on kuva aspartaamin agglomeraatista ja hydrofobisesta matriisista ennen toisen päällystyksen suorittamista. Pallomainen muoto on selvästi havaittavissa.

Agglomeraatti muodostettiin käyttäen keksinnön mukaista sumutus jähmetystekniikkaa. Agglomeraatin muoto mahdollistaa toisen ulkopuolisen päällystämisen soveltaen leijukerrosgra-nulaatiotekniikkaa.

Kuvio III on kuva keksinnön mukaisesta käyttösysteemistä ma-keutusaineelle (suurennos 145 x). Nämä hiukkaset on saatu päällystämällä kuvion II agglomeraatti, käyttäen 200 % agglomeraatin painosta laskettuna seosta, jossa on 95 % hyd-rattua palmuöljyä ja 15 % parafiinivahaa.

Kuvio iv on kuva käyttösysteemistä makeutusaineelle (suurennos 145 x) valmistettuna menetelmällä, joka esitetään hakemuksen EP-A 81110320.9 esimerkissä 1. Polysakkaridi kuitenkin puuttui ja aineosien määrät olivat tämän keksinnön ra-joissa. Menetelmässä rasva-aineet, lesitiini, aspartaami ja monoglyseridi sulatettiin yhdessä ja kiinteytettiin jäähdyttämällä. Sen jälkeen kiinteä aine jauhettiin, jolloin saatiin 8 84971 valokuvassa esiintyvät hiukkaset. Kuten kuvasta selvästi näkyy, hiukkaset ovat sattumanvaraisesti ja epäyhtenäisesti päällystettyj ä.

vaikka tämä keksintö koskee käyttösysteemejä erilaisille ydinaineille ja niiden yhdistelmille, se erityisesti on tarkoitettu koskemaan uusia käyttösysteemejä makeutusaineille, kuten aspartaamille ja sakariinille, makuaineille ja vastaaville. Keksinnön mukaiset koostumukset ja valmistusmenetelmä ratkaisevat ne ongelmat, jotka liittyvät ydinaineiden pinnan kostuttamiseen. Se erityisesti ratkaisee pinnan kostuttami-songelman ja dipeptidimakeutusaineen, aspartaamin neulasmaisen rakenteen päällystämisen täydellisesti. Lisäksi päällysteet ovat tarpeeksi taipuisia muodostaakseen suojaavat esto-kerrokset, murtumatta niiden mekaanisten voimien vaikutuksesta, joita esiintyy ydinaineen päällystyksen aikana sekä niiden mekaanisten paineiden vaikutuksesta, joita esiintyy yhdistettäessä käyttösysteemi ravintotuotteeseen.

Tämän keksinnön mukaisessa ydinaineen stabilointi- ja pääl-lystysmenetelmässä muodostetaan ensin ydinaineen agglome-raatti hydrofobisessa päällystysmatriisissa, jolloin ydinaine agglomeroidaan ja orientoidaan matriisiin ja siten helpotetaan myöhempää päällystämistä ja päällystämisiä samanlaisilla tai samoilla matriisiaineilla. Agglomeraatti muodostetaan käyttäen sumutusjähmettymismenetelmiä, joilla syntyy suurin piirtein soikea tai pallomainen muoto. Agglomeraatti on tietysti suurempi kooltaan kuin yksittäiset hiukkaset ja sen muoto ja koko sekä matriisin päällysteen koostumus helpottavat toisen päällystämisen suorittamista. Agglomeraatti seulotaan, jotta saadaan vain toivotun kokoiset hiukkaset. Agglomeraatit, jotka ovat erittäin hienoja, esim. alle noin 200 USA standard mesh-yksikköä, eivät yleensä ole käyttökel-____ poisia, koska ne ovat liian pieniä ollakseen helposti päällystettävissä. Toinen päällystys ja kaikki muut päällystykset suoritetaan käyttäen tavanomaisia leijukerrosgranulaatio-

II

9 84971 menetelmiä, jotka alan ammattimies hyvin tuntee. Lisäksi tämän keksinnön mukainen menetelmä sisältää sumutus-jähmetty-mistekniikat, ilman että ensin muodostetaan agglomeraatti. Kuten jäljempänä esitetään, sumutus-jähmettymismenetelmässä ydinaineen sulatettu seos syötetään tämän keksinnön mukaiseen uuteen hydrofobiseen päällystysmatriisiin korkeapainesumutus-suuttimen avulla, samalla kun syöttölinja pidetään kontrolloidussa lämpötilassa ja suuttimen painetta säädetään sumun hiukkaskoon kontrolloimiseksi. Muodostunut tuote koostuu muodoltaan hienoista, pallomaisista pienistä hiukkasista, jotka jähmettyvät ja muuttuvat kiinteiksi lähtiessään suuttimesta ja kohdatessaan ilman, jolloin muodostuu kiinteitä hiukkasia. Näissä hiukkasissa on voitettu suurin osa ongelmista, jotka liittyvät aspartaamihiukkasiin; t.s. neulasmainen muoto on muuttunut pyöreäksi aggregaattimatriisiksi; hiukkastiheys on lisääntynyt suositeltavalle tasolle; ja kostuvuus on parantunut, jolloin granulointipäällystysmenetelmät ovat tehokkaita. Nämä hiukkaset muodostavat käyttösysteemin, josta kerrotaan enemmän seuraavassa.

Keksinnön mukaiset käyttösysteemit ja koostumukset ovat käyttökelpoisia ravintotuotteissa, kuten purukumeissa ja muissa makeistuotteissa, leivontatuotteissa, farmaseuttisissa valmisteissa, virvoitusjuomissa, tupakassa ja tuotteissa kuten hammastahnassa ja suuvedessä. Hyväksyttävät määrät voivat vaihdella suuresti ja ovat mieluimmin noin 0,01% - noin 100 % käyttösysteemin painosta, laskettuna lopullisen tuotteen painosta.

Tämän keksinnön mukaiset koostumukset koskevat siis pysyvää käyttösysteemiä, joka kykenee ohjatusti vapauttamaan ydinaineen ja jolle on tunnusomaista, että se sisältää A) ainakin yhden kiinteän, luonnollisen tai keinotekoisen voimakkaan makeutusaineen, joka on aminohappoperustainen ma-keutusaine, dipeptidimakeutusaine, glysyrritsiini, Sakariini 10 84971 tai sen suola, asesulfamisuola, syklamaatti, steviosidi, taliini, dihydrokalkoniyhdiste tai näiden seos; tai makuaineen tai vastaavan, B) hydrofobisen matriisin, joka sisältää etupäässä (i) lesitiiniä ja (ii) syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C - noin 100 °C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin 1 - noin 10, (b) luonnollinen vaha (c) synteettinen vaha tai (d) näiden seos; ja (iii) ainakin yhden glyseridin.

Lesitiini on ratkaiseva hydrofobiselle matriisille ja sen uskotaan palvelevan useita tärkeitä tarkoituksia. Kaikkein tärkeintä on, että lesitiini toimii kostuttavana aineena lisäten rasvan tai vahan affiniteettia ydinaineen pinnalle. Rasva ja vaha eivät tavallisesti sovi yhteen tiettyjen, kiteisten makeutusaineiden, kuten aspartaamin kanssa. Lesitiini parantaa huonoa affiniteettia näiden aineiden välillä ja tekee mahdolliseksi aspartaamipinnan yhtenäisen kostumisen rasvalla tai vahalla. Pinnan yhtenäinen kostuminen on rat-kaisevaa vaikuttaen hydrofobisen matriisipäällysteen kunnollisen takertumisen ja ydinaineelle saadun lopullisen suojan tehokkuuteen.

Toiseksi lesitiini toimii rasvan reologisten ja termisten ominaisuuksien modifioijana, rasvan, joka tekee mahdolliseksi elastisen (ei-hauraan) ja taipuisan kalvon muodostamisen laajemmalla lämpötila-alueella. Tavallinen rasva ilman lesitiiniä antaisi tulokseksi hauraan, huokoisen, kiteisen päällysteen, joka olisi herkkä murtumaan prosessin kuluessa ja joka ei onnistuisi yhtenäisesti kostuttamaan ydinaineen pin-taa. Lisäksi lesitiini toimii modifioiden rasvan tai vahan morfologisia ominaisuuksia sekä myös lisäten niiden lämpö-kapasiteettia ja siten hidastaen nesteen muuttumista kiinteäksi faasiksi ja mahdollistaen lisääntyvän joustavuuden li 11 84971 menetelmäoloissa, esim. seosta voidaan prosessoida tietyssä lämpötilassa pidempiä aikoja. Lisääntynyt lämpökapasiteetti näyttelee tärkeätä osaa lopullisessa käyttösysteemissä, koska vaaditaan enemmän lämpöä ennen kuin systeemi sulaa ja ydinaine vapautuu. Näin käyttösysteemi ollessaan lyhyitä aikoja alttiina kohotetuille lämpötiloille on pysyvämpi kuin ilman lesitiinilisäystä.

Ydinaineiden, kuten aspartaamin, suuri irtotiheys ja suuri pinta-ala suhteessa painoon tekevät ne tavallisesti vaikeiksi päällystää. Lesitiini lisää rasvan viskositeettia, mikä helpottaa niiden yhdistämistä.

Julkaisu "The Condensed Chemical Dictionary" 9. painos. Van Nostrand Reinhold, 1977, määrittelee lesitiinin rasvahappojen diglyseridien seoksiksi, jotka ovat kytkeytyneet fosfo-rihapon koliiniesteriin. Lesitiinit on luokiteltu fosfogly-serideiksi tai fosfatideiksi. Tässä keksinnössä lesitiinissä on fosfatidia mieluimmin ainakin 95 % painosta. Tämä puhtaus-aste on tavallisesti merkitty kaupallisesti saatavissa oleviin lesitiineihin merkinnällä "95 % risesti asetoniin liu-kenematonta". Sanonta "95 % risesti asetoniin liukenematonta" tarkoittaa, että sen jälkeen kun lesitiini on liuotettu asetoniin, 95 % lesitiinistä (fosfatidiosa) jää liukenemat- : r’: ta. Jäljellä olevat epäpuhtaudet kuten öljy, kosteus ja liu- ;Y kenevat ei-fosfatidit, määrältään 5 % aineista, liuotetaan ja uutetaan asetonilla. Vielä mieluummin käytetään lesitiiniä, josta 97 % on liukenematonta. Lisäksi vaaditaan, että lesitiini liukenee rasvahappoon tai vahaan. Tämä on tarpeen, jotta lesitiini voi toimia eri funktioissaan, kuten edellä esitettiin. Käytetyllä lesitiinillä ei ole määrättyä sula-mispistealuetta, mutta se pehmenee ennen hajoamista.

--- Toinen vaadittava aineosa käyttösysteemin hydrofobisessa matriisipäällysteessä on syötäväksi kelpaava aine, joka on itsessään hydrofobinen ja jonka sulamispiste on noin 25°C - i2 84 971 noin 100°C. Käyttökelpoisia aineita ovat rasvahapot, luonnolliset ja synteettiset vahat ja näiden seokset. On tärkeätä, että sulamispiste on mainitulla alueella, koska lopullisen käyttösysteemituotteen sulamispisteeseen vaikuttaa suuresti rasva- tai vaha-aineosa.

Niillä rasvahapoilla, jotka ovat käyttökelpoisia, täytyy olla jodiluku noin 1 - noin 10. Jodiluvun avulla määritetään rasvojen tai öljyjen tyydyttymättömyysaste. Jodilukujen mittaus suoritetaan tunnetuilla titrausmenetelmillä ja ilmoitetaan termeinä, jotka ilmaisevat absorboituneen jodin sent-tigrammoissa rasva- ja öljynäytteen grammaa kohti. (See Bailey's Industrial Oil and Fat Products, Voi 2, 4th Ed., Swern, Daniel ed., p 436-438, 1982.) Siten niillä rasvahapoilla, jotka ovat käyttökelpoisia keksinnön mukaisissa systeemeissä, on jodiluku noin 1 senttigramma - noin 10 senttigrammaa.

Esimerkkejä käytetyistä rasvahapoista ovat hydrattu palmuöl-jy, hydrattu palmuydinöljy, hydrattu maapähkinäöljy, hydrattu rapsiöljy, hydrattu riisileseöljy, hydrattu soijapapuöl-- jy, hydrattu puuvillansiemenöljy, hydrattu auringonkukkaöljy ja näiden seokset.

j Vahoihin, jotka ovat käyttökelpoisia, kuuluvat luonnolliset :vahat, kuten eläinvahat, kasvivahat, petrolivahat ja synteettiset vahat, joiden sulamispiste on noin 25°C - noin 100°C ja ovat syötäväksi kelpaavia. Erityisiä esimerkkejä vahoista, jotka kuuluvat näihin luokkiin, ovat mehiläisvaha, lanoliini, laakerinmarjaöljy, sokeriruoko, kandelillavaha, karnaubavaha, parafiini, mikrokiteinen vaseliini ja karbova-;· ha. Näiden vahojen seoksia voidaan käyttää sekä myös vahojen seoksia rasvahappojen kanssa.

Syötäväksi kelpaavia rasvahappo- tai vaha-aineita käytetään tämän keksinnön mukaisissa käyttösysteemeissä määrinä, jotka ovat noin 61 - noin 95 % käyttösysteemin painosta, mieluim- li ! 3 84971 min määrinä, jotka ovat noin 63 - noin 90 % ja erityisesti määrinä, jotka ovat noin 66 - noin 80 %. Nämä määrät ovat välttämättömiä makeutusaineiden, kuten aspartaamin, joilla on suuri pinta-ala suhteessa painoon, pinnan kunnolliseen päällystämiseen. Hydrattu palmuöljy on kaikkein edullisin rasvahappo. Parafiinivaha ja mikrokiteinen vaha ovat edullisia vahoja.

Syötäväksi kelpaava rasvahappo tai vahakomponentti on olennainen suojakalvon tehokkuuden kannalta. Hydrofobinen matriisi, jonka olennainen osa rasvahappo tai vaha on, antaa ydinaineelle suojan kuumuutta, valoa, kosteutta, pH:ta, reaktiivisia kemikaaleja ja vastaavia vastaan. Lisäksi ydinaineen vapautumista kontrolloi hydrofobinen matriisi ja sillä voi olla muita tarkoituksia, kuten maun naamioiminen pahanmakuisilla aineilla tai epämiellyttävältä maistuvissa aineissa .

Käsite "glyseridikomponentti", jota tässä käytetään, tarkoittaa tavanomaisesti määriteltyjä glyseridejä, jotka ovat glyserolin ja rasvahappojen estereitä, joissa glyserolin yk-si tai useampi hydroksyyliryhmä on korvattu happotähteillä. Mono- ja diglyseridit ovat edullisia, kun taas triglyseridit yksin eivät ole hyväksyttävissä.

Hydrofobisen päällystysmatriisin mono- tai diglyseridikompo-nentti toimii niin, että se lisää affiniteettia rasvahapon tai vahan ja ydinaineen välillä. Lisäksi ydinaineilla, jotka ovat vesiliukoisia, kuten aspartaamilla, mono- tai diglyse-ridikomponentti toimii myös helpottaen rasvan tarttumista ja makeutusaineen pinnan kostumista. Matriisin taipuisuus ja elastisuus heti sen muodostaessa kalvon tai päällysteen ydinaineille on lisääntynyt glyseridikomponentin ansiosta.

Glyseridejä on läsnä määrinä, jotka ovat noin 0,5 - noin 20 % käyttösysteemin painosta. Mieluimmin glyseridiä käytetään i4 84971 määrinä, jotka ovat noin 0,5 - noin 7 % ja kaikkein mieluimmin noin 1 - noin 3 %. On huomattava, että voidaan käyttää mono- ja diglyseridien seoksia, koska useimmat saatavissa olevat glyseridiaineet ovat mono- ja di-glyseridien seoksia.

Ydinaine voidaan valita lukuisista aineista, kuten makeutus-aineista, makuaineista ja vastaavista. Näitä aineita voidaan käyttää joko yksistään tai yhdessä joko yksittäisessä tai moninkertaisessa käyttösysteemissä. Toisin sanoen yksi tai useampi näistä aineista voi esiintyä yhdessä päällystysmat-riisissa tai ne voidaan erikseen päällystää matriisilla ja käyttää yksin tai yhdistelmänä lopullisessa tuotteessa.

Makeutusainekomponentti voidaan valita kiinteistä, luonnollisista tai synteettisistä makeutusaineista, jotka kykenevät antamaan voimakkaan makeuden. Näitä makeutusaineita ovat aminohappoperustaiset makeutusaineet, dipeptidimakeutusai-neet, glysyrritsiini, Sakariini ja sen suolat, asesulfami-suolat, syklamaatit, steviosidit, taliini, dihydrokalkoniyh-: disteet ja näiden seokset.

Makeutusaineita voidaan käyttää määrinä, jotka ovat välttä-mättömät makeuden aikaansaamiseksi ja mieluimmin määrinä, i jotka ovat noin 0,01 - noin 30 % käyttösysteemin painosta.

Aspartaami, sakkariini ja sen suolat ovat edullisia makeutusaineita ja niitä voidaan käyttää määrinä, jotka ovat noin 0,01 % - noin 25 % ja vastaavasti noin 0,01 % - 50 % käyttö-systeemin painosta. Näiden makeutusaineiden edulliset määrät ovat noin 2 - noin 10 %, kaikkein edullisimmat 4 - noin 6 %.

Makeutusaineiden erityisen tehokas yhdistelmä on aspartaami, natriumsakkariini ja asesulfami-K (kalium-asesulfami). Sak-kariinia ja sen suoloja ja asesulfamisuoloja voidaan käyttää määrinä, jotka ovat noin 5- noin 50 % painosta. Aspartaamia käytetään määrinä, jotka ovat korkeintaan noin 15 % painosta, li is 84971 kun sitä käytetään tässä yhdistelmässä. Yksi tai useampi ma-keutusaineista voi olla kapseloidussa muodossa ennen yhdistämistä käyttösysteemiin, siten hidastaen makeutusaineen vapautumista ja pidentäen havaittavaa makeutta ja/tai porrastaen makeutusaineiden vapautumista. Näin makeutusaineet voidaan yhdistää siten, että ne vapautuvat peräkkäin.

On myös havaittu, että kahden tai useamman käytetyn makeutusaineen yhdistelmän yhteen liittäminen yksistään tai käyttö-systeemiin parantaa makeuden intensiteettiä ja pidentää makeuden vapautumista. Tämä parantuminen makeudessa on tulosta synergismistä. Erinomaisia esimerkkejä synergistisistä yhdistelmistä ovat sakkariini/aspartaami; sakkariini/kalium-asesulfami; sakkariini/aspartaami/kalium-asesulfami. Nämä makeutusaineet voidaan lisätä myös lopullisiin ravintotuot-teisiin riippumatta käyttösysteemistä. Siten ravintotuot-teella voi olla makeutta, jonka siihen tuo käyttösysteemiin lisätty makeus sekä myös makeutta, jonka aikaansaavat käyttösysteemistä riippumattomat makeutusaineet. Näiden makeutusaineiden yhdistelmien on havaittu myös tuovan ravinto-valmisteeseen, kuten purukumiin pitkään jatkuvan makuvai-kutuksen.

Käyttökelpoiset makuaineet voivat olla synteettisiä makuai-nenesteitä ja/tai nesteitä, jotka saadaan kasveista, lehdistä, kukista, hedelmistä ja niin edelleen ja näiden yhdistelmiä. Tyypillisiä makuainenesteitä ovat viherminttuöl-jy, kaneliöljy, talvikkiöljy (metyylisalisylaatti) ja pipar-minttuöljyt. Käyttökelpoisia ovat myös keinotekoiset, luonnolliset tai synteettiset hedelmäaromit, kuten sitrusöljyt, mukaan luettuna sitruuna, appelsiini, viinirypäle, lime ja grape ja hedelmäesanssit, mukaan luettuna omena, mansikka, kirsikka, ananas jne.

Käytetyn makuaineen määrä on tavallisesti ensi sijassa riip-puvainen sellaisista tekijöistä kuin makuaineen tyyppi, pe- 16 84971 rusaineen tyyppi ja haluttu voimakkuus. Yleensä käyttökelpoisia ovat määrät noin 0,05 % - noin 3,0 % lopullisen puru-kumikoostumuksen painosta, määrien noin 0,3 % - noin 1,5 % ollessa edullisia ja noin 0,7 % - noin 1,2 % kaikkein edullisimpia.

Käyttösysteemin valmistusmenetelmässä muodostetaan ensin ydinaineen ja hydrofobisen matriisin agglomeraatti. Sen jälkeen agglomeraatit seulotaan, jotta saadaan hiukkaset kooltaan noin 200 - noin 30 mesh, jonka jälkeen ne päällystetään yhdellä tai useammalla kerroksella hydrofobista ainetta suojakalvon muodostamiseksi.

Agglomeraatti muodostetaan sekoittamalla hitaasti rasvahappo tai vaha glyseridin ja lesitiinin kanssa lämpötiloissa noin 75°C - noin 95°C kunnes saadaan homogeeninen seos. Ydinaine tai ydinaineiden yhdistelmä lisätään sen jälkeen tähän seokseen ja sekoitetaan voimakkaasti aineen jakamiseksi yhtenäisesti seokseen. Sitten dispersio syötetään lämpösäädettyyn sumutussuuttimeen ja sumutus jähmetetään. Käsitteellä "sumutus jähmetetään" tarkoitetaan tässä hienojakoisten, pienten nestepisaroiden kiinteyttämistä, pisaroiden jäähtyessä ja kiinteytyessä sen jälkeen kun ne osuvat ympäröivän ilma-kehän kylmempään lämpötilaan. Suuttimen paine on säädetty kontrolloimaan hiukkaspisaroiden kokoa. Pisarat jäähtyvät ja jähmettyvät heti, kun ne tulevat ulos suuttimesta ja kohtaavat kylmemmän ympäristön. Tuloksena on kuiva hiukkanen tai agglomeraatti, joka on muodoltaan suurin piirtein soikea tai pallomainen. Tässä tilassa ydinainehiukkaset sitoutuvat yhteen hydrofobisen matriisin kanssa, joka ei kui-tenkaan riittävästi päällystä ydinainetta, antaakseen sille täyden suojan ympäristöä vastaan. Sen jälkeen agglomeroitu-:- neet hiukkaset seulotaan toivotun koon saavuttamiseksi, ku ten edellä esitettiin. Menetelmän toinen päällystysvaihe on tarpeen, jotta saadaan vaadittava suojakalvo. Siten agglomeraatti tämän jälkeen päällystetään käyttäen tavanomaisia leijukerrosgranulaatiomenetelmiä.

li i7 84971

Toiseen päällystykseen (esim. agglomeraatin päällystykseen) voidaan käyttää hydrofobista matriisia. On kuitenkin mainittava, että ulomman päällysteen ei tarvitse sisältää lesitiiniä ja glyseridiä komponentteina, koska ydinaineen pinnan kostuminen ei ole oleellista tässä kohdassa, kun se on huomioitu jo ensimmäisessä päällystyksessä. Siten ulomman päällysteen tarvitsee sisältää ainoastaan rasvahappo- ja vaha-komponentti ja mieluimmin molemmat. Mieluimmin ulompi päällyste sisältää hydrattua palmuöljyä ja parafiinivahaa vastaavasti määrinä, jotka ovat noin 61 % - noin 90 % ja 10 % -noin 40 %. Lopullinen tuote on hienojakoinen, kuiva hiukkanen ja sillä tarkoitetaan tässä selityksessä käyttösystee-miä. Käyttösysteemin sulamisalue on mieluimmin noin 20°C -noin 90°C ja kaikkein mieluimmin noin 35°C -noin 38°C, siten, että se sulaa ja vapauttaa ydinaineen ihmisen kehon normaalissa lämpötilassa.

Vaihtoehtoisena, mutta vähemmän edullisena menetelmänä on hydrofobisen matriisin ja ydinaineen homogeenisen seoksen jäähdyttäminen kalvoiksi ja sen jälkeen tapahtuva jauhaminen hiukkasiksi, jotka ovat kooltaan noin 30 - noin 200 USA standardiyksikköä (U.S. standard mesh) (noin 600 - noin 75 mikronia). Sen jälkeen jauhetut hiukkaset voidaan päällystää hydrofobisella seoksella, käyttäen tavanomaisia leijukerros-granulaatiomenetelmiä. Eräs toinen vaihtoehtoinen menetelmä käyttösysteemin muodostamiseksi on sellainen, jossa ydinaine sumutuskuivataan tunnetun sideaineen, kuten selluloosan tai polyvinyylipyrrolidonin ja vastaavien kanssa aggregaatin muodostamiseksi. Sen jälkeen aggregaatti päällystetään hydrofobisella päällystysmatriisilla käyttäen tavanomaisia lei-jukerrosgranulaatiomenetelmiä, jotka alan ammattimies hyvin tuntee. Nämä vaihtoehtoiset menetelmät eivät kuitenkaan ole yhtä tehokkaita valmistettaessa käyttösysteemejä kuin edullisin menetelmä.

On tärkeätä huomata, että edullinen, keksinnön mukainen me-netelmä sisältää nestemäisen, hydrofobisen matriisiydinai- ie 84971 neen sumutusjähmettämisen, jota seuraa leijukerrosgranulaa-tio, jolloin tuloksena on huomattavasti ja yllättäen saatu parempi päällys ydinaineelle. Ei sumutusjähmetys eikä lei-jukerrosgranulaatio yksin muodosta riittäviä suojapäällys-teitä käyttösysteemille ja ne johtavat epästabiilisuuteen ja ydinaineen ennenaikaiseen vapautumiseen. Jähmettymisvai-heessa muodostuu ydinaineen ja hydrofobisen matriisin agg-lomeraatti. Matriisi sitoo yhteen ydinhiukkaset mutta päällystää ainoastaan osittain ytimen. Ydinaine päällystyy "sattumanvaraisesti" siinä mielessä, että on puhdas sattuma, jotta matriisi täydellisesti päällystää tai ympäröi aineen, erityisesti jos aine on vaikeasti päällystettävä.

Leijukerrosgranulaatio on tarpeellinen, jotta saavutetaan yhtenäinen päällys ydinaineen (sisustan) suojelemiseksi. Esimerkiksi muodoltaan sauvamaisilla tai neulasmaisilla ma-keutusaineilla, kuten aspartaamilla, sumutusjähmetysmene-telmä suuntaa aspartaamikiteet agglomeraatiksi, joka on huomattavasti helpompi päällystää, esim. agglomeraatti, joka on suurin piirtein soikea tai pallomainen muodoltaan (katso kuvio 2), on sen jälkeen helpompi päällystää yhtenäisesti lei-jukerroksessa. Makeutusaineiden, kuten aspartaamin leijuker-rospäällystys yksin ei tuota tulokseksi yhtenäistä suojaavaa päällystä.

Hydrofobisen matriisin ydinaineelle muodostaman suojakalvon tai -päällysteen tehokkuuteen ei vaikuta ainoastaan päällystettävän pinta-alan täydellinen päällystyminen vaan myös päällysteen paksuus. Ulkoisen hydrofobisen matriisin paksuus on likipitäen esiintyvän hydrofobisen matriisin kokonaismäärän funktio, kuten seuraavasta käy ilmi.

li i9 84971 Päällyste* Paksuus** Liukeneminen* * * 300 % 29 N.D. (ei havaittavissa) 200 % 22 N.D.

100 % 13 N.D.

50 % 7 0.3 % 30 % 3 7.57 % 0 % 0 17.64 * hydrofobisen matriisin ulompi päällyste prosentteina laskettuna välituoteagglomeraatin painosta.

** osoittaa ulomman päällysteen suhteellisen paksuuden agg-lomeraattiin nähden ilmoitettuna prosentteina agglomeraatin itsensä halkaisijasta.

*** käyttösysteemi asetettu veteen 25°C:seen 1 tunnin ajaksi. Prosenttiluku osoittaa veteen liuenneen aspartaamin määrän.

Kuten taulukosta voidaan todeta, ulomman, toisen päällysteen (esim. agglomeraatin leijukerrospäällysteen) paksuus on suurempi käytettäessä korkeampia päällysteprosentteja. Paksumpi päällyste antaa suurimman suojan ydinaineelle, tässä tapauksessa aspartaamille.

Tasapaino on kuitenkin säilytettävä, niin että liian paksua päällystettä ei käytetä, koska se estää ydinaineen kunnollisen vapautumisen. On määritetty, että käytettäessä ulkoista päällystettä määrinä, jotka ovat noin 200 - noin 300 % agglomeraatin painosta, saadaan maksimaalinen suoja, johon liit-- ; tyy ohjattu vapautuminen. Käytettäessä ulkoista päällystet tä vähemmän kuin 30 % agglomeraatin painosta, ei saada muodostettua paksuutta, joka antaisi riittävän suojan ydinai-neelle. Kuten edellä esitetystä taulukosta voidaan todeta, mitä vähemmän päällystettä käytetään, sitä alhaisempi pääl- 20 84971 lystepaksuus ja sitä suurempi ydinaineen (makeutusaineen) liukeneminen käyttösysteemistä, kuten liukoisuusarvot osoittavat. Nämä arvot määritettiin hämmentämällä tiettyä määrää käyttösysteemiä 25°C:ssa vedessä 1 tunti. Veteen liuenneen ydinaineen (makeutusaineen) määrä mitattiin sen jälkeen ja sitä käytettiin päällysteen tehokkuuden indikaattorina, kos-teuskalvona (moisture barrier). Kuten tulokset osoittavat vedessä ei havaittu yhtään makeutusainetta (aspartaamia), kun päällyste oli suurempi kuin 200 % agglomeraatin painosta. Tämä osoittaa, että päällysteen paksuus ja yhtenäisyys oli erittäin tehokas estämään kosteuden tunkeutumisen ja reagoimisen aspartaamin kanssa. Päällysteillä, jotka olivat 30 % tai vähemmän agglomeraatin painosta, havaittiin huomattavia määriä aspartaamia liuotuskokeessa, osoittaen veden tunkeutumisen päällysteen läpi. Kun agglomeraatilla ei käytetty päällystettä ollenkaan tapahtui aspartaamin huomattava liukeneminen.

Käyttösysteemi lopullisessa muodossaan on kuiva, pallomainen hiukkanen, kooltaan USA:n standardiyksiköissä noin 200 -noin 30 mesh ja mieluimmin noin 150 - noin 70 mesh.

Tämän keksinnön mukaan valmistettavaa käyttösysteemiä voidaan käyttää suojaamaan aineita, kuten makeutusaineita, lääkkeitä, lääkeaineita, makuaineita ja vastaavia. Käyttö-systeemi tarjoaa erinomaiset keinot naamioida epämiellyttävän makuisia lääkkeitä, kuten kaliumkloridia ja vastaavia, tehden lääkkeen käytön paljon miellyttävämmäksi potilaille.

Lääkeaineet, joita tässä käytetään, voivat olla monia eri lääkkeitä ja niiden happoadditiosuoloja. Sekä orgaanisia että epäorgaanisia suoloja voidaan käyttää, edellyttäen, · että lääke säilyttää lääkearvonsa ja on liukeneva liuotti- meen. Esimerkkejä happosuoloista ovat hydrokloridi, hyd-robromidi, ortofosfaatti, bentsoaatti, maleaatti, tartraat-;“· ti, sukkinaatti, sitraatti, salisylaatti, sulfaatti ja ase- taatti.

Lääkkeen tai sen happoadditiosuolan painoprosentti laskettu- 2i 84971 na päällystysmatriisin painosta on mieluimmin noin 1 - noin 20 % ja kaikkein mieluimmin noin 5 - noin 15 %, jotka määrät vaihtelevat riippuen sallitusta terapeuttisesta annoksesta.

Sopivat lääkeluokat, joita voidaan käyttää tässä yhteydessä, voivat vaihdella suuresti eivätkä yleensä edusta mitään pysyvää lääkekombinaatiota.

Kuvaavia luokkia ja spesifisiä esimerkkejä ovat: a) antitussiiviset aineet, (yskänlääkkeet), kuten dekstrome-torpaani, dekstrometorpaani-hydrobromidi, noskapiini, karbe-tapentaani-sitraatti ja klofedianoli-hydrokloridi; b) antihistamiinit, kuten klofeniramiini-maleaatti, feninda-miini-tartraatti, pyrilamiini-maleaatti, doksyyliamiini-suk-kinaatti ja fenyylitoloksamiini-sitraatti; c) dekongestiiviset, kuten fenyyliefedriini-hydrokloridi, fenyylipropanoliamiini-hydrokloridi, pseudoefedriini, hyd-rokloridi-efedriini; ja d) erilaiset alkaloidit, kuten kodeiinifosfaatti, kodeiini- 1 sulfaatti ja morfiini; e) mineraalilisäaineet, kuten kaliumkloridi ja kalsiumkar-bonaatit.

Näitä aineita voidaan käyttää pelkästään tai yhdistelminä edellä esitettyjen rajojen puitteissa.

Käyttösysteemi lopullisessa muodossaan voi tarkoittaa koostumusta. Koostumus on käyttökelpoinen monissa ravintotuot-teissa, lääkeaineissa, leivontatuotteissa, farmaseuttisissa valmisteissa, tupakassa ja vastaavissa tuotteissa, kuten hammastahnassa ja suuvedessä ja vastaavissa. Kerran valmistettu koostumus voidaan varastoida tulevaa käyttöä varten tai sitä voidaan formuloida tavanomaisten lisäaineiden, t.s.

22 84971 farmaseuttisesti hyväksyttävien kantoaineiden ja makeisai-neiden kanssa, valmistaen koostumuksia, joilla saadaan vaih-televia, tiettyihin annostusmuotoihin sopivia rakenteita. Tällaiset koostumukset voivat olla pastillina, joka on varastoitu tulevaa käyttöä varten tai formuloitu tavanomaisten lisäaineiden, t.s. farmaseuttisesti käyttökelpoisten kanto-aineiden ja makeisaineiden kanssa, jolloin valmistetaan koostumuksia, joilla saadaan erilaisia, tiettyihin annostuksiin sopivia rakenteita. Tällaiset koostumukset voivat olla pastillina, tablettina, toffeena, nougattina, purumakeisena, purukumina ja niin edelleen. Farmaseuttisesti hyväksyttävät kantoaineet voidaan valita monista aineista. Tällaisia aineita ovat, näihin kuitenkaan rajoittumatta, laimennusai-neet, sideaineet ja liima-aineet, voiteluaineet, hajottavat aineet, väriaineet, makuaineet, makeutusaineet ja sekalaiset aineet, kuten puskurit ja adsorbentit, joita käytetään tietyn sidoskoostumuksen valmistamiseksi. Makeis- ja purukumi-tuotteiden valmistus on jo kauan ollut tunnettua ja on muuttunut hyvin vähän vuosien kuluessa.

Pastillit ovat lääkeannosmuotoja, joihin on lisätty makuaine ja jotka on tarkoitettu imeskeltäviksi ja suussa pidettäviksi. Ne voivat olla eri muotoisia, useimmiten ne ovat litteitä, pyöreitä, kahdeksankulmioita (oktagonaalisia) ja kak-soiskuperia. Pastilliperusaineet ovat tavallisesti kahdessa muodossa, kovat, keitetyt karamellipastillit ja puristetut tablettipastillit.

Kovat, keitetyt karamellipastillit valmistetaan sokerin ja muiden hiilihydraattien seoksesta, joka pidetään amorfisena tai lasimaisena. Tällaisena muotona voidaan pitää sokereiden kiinteää siirappia, jonka kosteus on 0,5 - 1,5 %. Tällaiset aineet sisältävät tavallisesti enintään 92 % maissisiirappia, enintään 55 % sokeria ja 0,1 % - 5,0 % vettä. Siirappikom-. . ponentti valmistetaan tavallisesti fruktoosipitoisista mais- sisiirapeista, mutta se voi sisältää muita aineita. Muita

II

23 84971 aineosia, kuten makuaineita, makeutusaineita, hapotusaineita, väriaineita ja niin edelleen voidaan myös lisätä. Sitä vastoin, puristetut tablettipastillit sisältävät tiettyjä aineita ja valmistetaan muotoonsa puristamalla. Ne sisältävät tavallisesti sokereita määrinä, jotka ovat korkeintaan 95 % ja tyypillisiä tablettien kantoaineita, kuten sideaineita ja voiteluaineita sekä makuaineita, väriaineita ja niin edelleen .

Pastillit voidaan valmistaa pehmeistä makeisaineista, kuten sellaisista, joita on nougatissa. Nämä aineet sisältävät kaksi pääkomponenttia, nimittäin korkealla kiehuvan siirapin, kuten maissisiirapin tai vastaavan ja suhteellisen kevytrakenteisen paksun maitoseoksen ("frappe"), joka tavallisesti valmistetaan gelatiinista, munanvalkuaisesta, maito-proteiineista, kuten kaseiinista ja kasviproteiineista, kuten soijaproteiinista ja vastaavista. Maitoseos on tavallisesti suhteellisen kevyt ja voi esimerkiksi olla tiheydeltään noin 0,5 - noin 0,7 g/cm3.

Korkealla kiehuva siirappi tai "bob-siirappi" on suhteellisen viskoosi ja omaa suuren tiheyden ja sisältää tavallisesti huomattavan paljon sokeria. Tavallisesti lopullinen nou-gatkoostumus valmistetaan lisäämällä "bob-siirappi" paksuun maitoseokseen, samalla hämmentäen, perusnougatseoksen muodostamiseksi. Tämän jälkeen voidaan lisätä, samalla myös hämmentäen, muita aineita, kuten makuaineita, öljyjä, lisää sokeria ja vastaavia aineita. Yleistä tietoa nougatmakeisis-ta, niiden koostumuksesta ja valmistuksesta on esitetty julkaisussa B.W. Minifie, CHOCOLATE, COCOA AND CONFECTIONERY: :·- Science and Technology, 2nd edition, AVI Publishing Co.,

Inc., Westport, Connecticut, (1980), sivuilla 424-425.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistettavat farmaseuttiset tabletit voivat myös olla purtavissa muodoissa. Tämä muoto on erityisen edullinen, koska se on potilaalle mukava ja po- 24 84971 tilas sen helposti hyväksyy ja bioaktiivisuus vaikuttaa nopeasti. Jotta saavutetaan hyväksyttävä stabiilisuus ja laatu sekä hyvä maku ja suutuntuma, on monet seikat otettava huomioon, nimittäin aktiiviaineen määrä tablettia kohti, lääkeaineen maku, puristettavuus ja organoleptiset ominaisuudet.

Purtavien lääkemakeisten valmistus suoritetaan menetelmillä, jotka ovat samanlaisia kuin mitä käytetään valmistettaessa pehmeitä makeisia. Tämä menetelmä käsittää tavallisesti keitetyn sokeri-maissisiirappiseoksen muodostamisen, joka lisätään paksuun maitoseokseen. Keitetty sokeri-maissisiirappi-seos voidaan valmistaa sokerista ja maissisiirapista sekoittaen paino-osien suhteessa 90-10 : 10-90. Tämä seos kuumennetaan yli 121°C (250 °F) veden poistamiseksi ja sulan massan muodostamiseksi. Sakea maitoseos valmistetaan tavallisesti gelatiinista, munanvalkuaisesta, maitoproteiineista kuten kaseiinista ja kasviproteiineista kuten soijaproteii-nista ja vastaavista, jotka lisätään gelatiiniliuokseen ja sekoitetaan nopeasti huoneen lämpötilassa ilmaa sisältävän sienimäisen massan valmistamiseksi. Sen jälkeen lisätään paksu maitoseos sulaan karamelliperusaineeseen ja sekoitetaan homogeeniseksi lämpötilassa, joka on 65,5-121°C (150°F -250°F). Koostumus voidaan sen jälkeen lisätä, kun seoksen lämpötila on alentunut matriisin sulamispisteen alapuolelle, jonka jälkeen muut lisäainekset lisätään, kuten makuaineet ja väriaineet. Valmistetta jäähdytetään edelleen ja muodostetaan halutun kokoisiksi paloiksi.

Pastilleita ja purtavia makeistabletteja on esitetty yleisesti julkaisussa H.A. Lieberman ja L. Lachman, Pharmaceutical Dosage Forms: Tablets voi. 1, Marcel Dekker, Inc., New York, N.Y. Siv. 289-466.

Mitä tulee purukumikoostumukseen, jossa uutta käyttösystee-miä voidaan käyttää, vaihtelee käytetyn kumiperusaineen mää-·.. rä suuresti riippuen eri tekijöistä, kuten käytetystä perus-

II

25 84971 aineesta, halutusta konsistenssista ja muista lopullisen tuotteen valmistamiseen käytetyistä komponenteista. Yleensä määrät, jotka ovat noin 5 % - noin 45 % lopullisen purukumi-koostumuksen painosta ovat hyväksyttäviä käytettäväksi puru-kumikoostumuksissa, edullisten määrien ollessa noin 15 % -noin 25 % painosta. Kumiperusaine voi olla mikä tahansa veteen liukenematon, alalla hyvin tunnettu kumiperusaine. Kuvaavia esimerkkejä sopivista polymeereistä kumiperusaineis-sa ovat sekä luonnolliset että synteettiset elastomeerit ja kumit. Esimerkiksi sellaisia polymeerejä, jotka ovat sopivia kumiperusaineisiin, ovat näihin rajoittumatta, kasveista saatavat aineet, kuten chicle, jelutong, guttaperkka ja kruunu-kumi (crown gum). Synteettiset elastomeerit, kuten butadi-eeni-styreenikopolymeerit, isobutyleeni-isopropeenikopoly-meerit, polyetyleeni, polyisobutyleeni ja polyvinyyliase-taatti ja näiden seokset ovat erityisen käyttökelpoisia.

Kumiperusaineet voivat sisältää elastomeeriliuottimia, kumi-komponentin pehmittämiseksi. Tällaiset elastomeeriliuottimet voivat sisältää hartsien tai modifioitujen hartsien metyyli-, | ' · glyseroli- tai pentaerytritoliestereitä, kuten hydrattuja, dimeroituja tai polymeroituja hartseja tai näiden seoksia. Esimerkkejä elastomeeri-liuottimista, jotka ovat sopivia käytettäväksi tässä, ovat osittain hydratun kantohartsin pentaerytritoliesteri, kantohartsin pentaerytritoliesteri, kantohartsin glyseroliesteri, osittain dimeroidun hartsin glyseroliesteri, polymeroidun hartsin glyseroliesteri, män-työljyhartsin glyseroliesteri, kantohartsin glyseroliesteri ja osittain hydrattu kantohartsi ja hartsin osittain hydrat-tu metyyliesteri, kuten α-pineenin tai β-pineenin polymeerit, terpeenihartsit, mukaan luettuna polyterpeeni ja näiden seokset.

Liuotinta voidaan käyttää määrinä, jotka ovat noin 10 % -noin 75 %, mieluimmin noin 45 % - noin 70 % kumiperusaineen painosta.

26 8 4 9 71

Erilaisia tavallisesti käytettyjä aineosia, kuten pehmenti-miä (plasticizers) ja pehmittimiä (softeners), kuten lanolii-nia, steariinihappoa, natriumstearaattia, kaliumstearaattia, glyseryylitriasetaattia, glyserolia ja vastaavia, esimerkiksi luonnollisia vahoja, petrolivahoja, kuten polyureteeniva-hoja, parafiinivahoja ja mikrokiteisiä vahoja voidaan myös lisätä kumiperusaineeseen erilaisten, toivottujen rakenne-ja konsistenssiominaisuuksien saavuttamiseksi. Näitä yksittäisiä lisättäviä aineita käytetään yleensä määrinä, jotka ovat korkeintaan 30 % painosta ja mieluimmin määrinä, jotka ovat noin 3 % - noin 20 % lopullisen kumiperusainekoostumuk-sen painosta.

Purukumiperusainekoostumus voi lisäksi sisältää tavanomaisia lisäaineita, kuten makuaineita, väriaineita, kuten titaanidioksidia, emulgoivia aineita, kuten lesitiiniä ja glyseryy-limonostearaattia ja lisäksi täyteaineita, kuten aluminium-hydroksidia, alumiinioksidia, aluminiumsilikaatteja, kal-siumkarbonaattia ja talkkia ja näiden yhdistelmiä. Näitä täyteaineita voidaan käyttää kumiperusaineessa myös vaihte-levina määrinä. Mieluimmin täyteaineiden määrät, silloin kun niitä käytetään, vaihtelevat noin 4 %:ista noin 30 %:iin lopullisen purukumin painosta.

Silloin kun käytetään lisämakeutusaineita, niillä tarkoitetaan niitä makeutusaineita, jotka ovat alalla hyvin tunnettuja, mukaan luettuna sekä luonnolliset että keinotekoiset makeutusaineet. Siten lisämakeutusaineet voidaan valita seu-raavasta, ei-rajoittavasta luettelosta: sokerit, kuten sakkaroosi, glukoosi (maissisiirappi), dekstroosi, inverttiso-keri, fruktoosi ja näiden seokset; sakkariini ja sen erilaiset suolat, kuten natrium- tai kalsiumsuola; syklaamihappo ja sen erilaiset suolat, kuten natriumsuola; dipeptidimakeu-tusaineet, kuten aspartaami; dihydrokalkoni; glysyrritsiini; Stevia rebaudiana (steviosidi) ja sokerialkoholit, kuten ; sorbitoli, sorbitolisiirappi, mannitoli, ksylitoli ja vas-

II

27 84971 taavat. Lisämakeutusaineilla tarkoitetaan myös ei-käymiskel-poista sokeriainetta (hydrattu tärkkelyshydrolysaatti) joka on kuvattu US-Reissue-patentissa 26,959. Myös synteettistä makeutusaineitta 3,6-dihydro-6-metyyli-l-l,2,3-oksatiatsin- 4-oni-2,2-dioksidia, erityisesti sen kalium - (asesulfa-mi-K), natrium- ja kalsiumsuoloja, kuten esitetään saksalaisessa patentissa nro 2,001,017.7.

Sopiviin makuaineisiin lukeutuvat sekä luonnolliset että keinotekoiset makuaineet, ja mintut, kuten piparminttu, mentoli, keinotekoinen vanilliini, kaneli, erilaiset hedelmä-aromit, sekä yksittäiset että seokset ja vastaavat. Makuaineita käytetään tavallisesti määrinä, jotka vaihtelevat riippuen yksittäisestä makuaineesta, ja voi olla esimerkiksi määrinä noin 0,5 % - noin 3 % lopullisen koostumuksen painosta.

Väriaineisiin, jotka ovat käyttökelpoisia tässä keksinnössä, kuuluvat pigmentit, kuten titaanidioksidi, jota voidaan lisätä määrinä aina noin 1 %:iin asti painosta ja mieluimmin korkeintaan noin 0,6 % painosta. Väriaineet voivat sisältää myös muita värejä, jotka ovat sopivia ravinto-, lääke- ja kosmetiikkakäyttöön ja tunnetaan F.D & C. -väreinä ja vas-taavat. Aineet, jotka ovat hyväksyttäviä edellä esitettyyn ; käyttöön, ovat mieluimmin vesiliukoisia. Kuvaavia esimerk- kejä ovat indigoväri, tunnettu F.D & C. Blue nro 2, joka on 5,5’-indigotinadisulfonihapon dinatriumsuola. Samalla tavalla väri, joka tunnetaan nimellä F.D. & C.Green nro l, sisältää trifenyylimetaanivärin ja on 4-(4-N-etyyli-p-sulfobent-syyliamino)difenyylimetyleeni)-(1-(N-etyyli-N-p-sulfonium-bentsyyli)-2,5-sykloheksadieeni-imiinin mononatriumsuola. Kaikkien F.D. & C. ja D. & C. värien rekisteri ja niiden ·' vastaavat kemialliset rakenteet voi löytää julkaisusta Kirk-

Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, voi. 5, siv. 857-884, mikä teksti liitetään tähän selitykseen viitejul-kaisuna.

28 84971

Seuraavat esimerkit kuvaavat edelleen keksintöä, niiden tarkoituksena ei kuitenkaan ole millään tavoin rajoittaa keksinnön piiriä. Kaikki prosentit selityksessä ovat painoprosentteja laskettuna lopullisesta käyttösysteemistä, ellei toisin mainita.

Esimerkki 1: Tämä esimerkki kuvaa edullista koostumusta ja sen valmistusmenetelmää. Seos, jossa oli 333,3 g hydrattua palmuöljyä ja 41,7 g monoglyseridiä, sulatettiin noin 85°C:n lämpötilassa. Tähän seokseen lisättiin 41,7 g lesitiiniä ja sekoitettiin, kunnes se liukeni. Tässä kohdassa seos on homogeeninen. Seu-raavaksi lisätään 83,3 g aspartaamia ja sekoitetaan voimakkaasti makeutusaineen yhtenäisen dispersion valmistamiseksi. Sen jälkeen sulatettu seos syötetään lämpösäädettyyn korkea-painesuuttimeen ja sumutetaan säädetyssä paineessa hiukkas-maisten pienten pisaroiden muodostamiseksi, jotka ovat kooltaan noin 160 - noin 30 mesh USA standardikokoa. Hiukkaset, jotka ovat näiden rajojen ulkopuolella, seulotaan pois. Pisarat jähmettyvät sen jälkeen, kun ne tulevat kosketukseen kylmemmän ilman kanssa, muodostaen kuivan jauheen. Tämä jauhe on selityksessä mainittu agglomeraatti. Sen jälkeen agglomeraatti päällystetään sulatetulla seoksella, jossa on : _ 1275 g hydrattua palmuöljyä ja 225 g paratiinivahaa, käyttä- en tavanomaisia leijukerrosgranulaatiomenetelmiä. Käytetään leijukerrosgranulaattoria Glatt GPC-15. Sulatetun seoksen sisäänsyöttölämpötila on noin 55°C - noin 65 °C ja ulostulo-lämpötila noin 35°C - noin 40°C. Sumutuksen nopeus on noin 80 ml/minuutti paineen ollessa noin 3 baaria. Sumutus suunnataan aspartaamivirtaan, joka on suspendoituna laitteessa, joka aikaansaa voimakkaan ylöspäin kulkevan ilmavirran, jossa makeutusaine liikkuu. Aspartaamivirta kulkee sulatetun päällystysaineen hienojakoisen, pienten pisaroiden muodosta-. . man vyöhykkeen läpi, jonka jälkeen näin päällystyneet hiuk- kaset kulkeutuvat poispäin ylöspäin kulkevasta virtauksesta ja taas alaspäin leijutilassa kuumennettua leijukerroskaasu- li 29 84971 virtaa vastaan, jolloin ne kuivuvat ja voidaan saattaa uudelleen virtaamaan ylöspäin päällystysvyöhykkeeseen toisen, erillisen päällystyksen suorittamiseksi. Edellä esitetty menetelmä ja siihen liittyvät laitteet tunnetaan nimellä Wurster-menetelmä. Tämä menetelmä on esitetty yksityiskohtaisesti us-patentissa nro 3,098,824; 3,117,027, 3,196,827, 3,241,520 ja 3,253,944.

Muodostunut käyttösysteemi makeutusaineelle on kuiva jauhe. Esimerkki 2:

Keksinnön mukainen käyttösysteemi makeutusaineelle valmistettiin käyttäen esimerkin 1 menetelmää, jossa käytettiin 300 g rapsiöljyä, 30 g monoglyseridiä, 50 g lesitiiniä ja 40 g aspartaamia. Agglomeraatti muodostettiin samalla tavalla kuin esimerkissä 1, jonka jälkeen se päällystettiin käyttäen leijukerrostekniikkaa ja siinä sulaa seosta, jossa oli 400 g hydrattua palmuöljyä ja 100 g paratiinivahaa.

; Esimerkki 3: :· Esimerkin 2 menetelmä toistettiin käyttäen samoja ainemääriä agglomeraatin valmistamiseksi. Toinen leijukerrospäällystys suoritettiin kuitenkin käyttäen sulatettua seosta, jossa oli : 380 g rapsiöljyä ja 120 g mikrokiteistä vahaa.

Esimerkki 4:

Vertailun vuoksi edellä viitatun julkaisun EPÄ 81110320.9 menetelmä suoritettiin, jättäen pois polysakkaridikomponent-ti, jotta voitaisiin suorittaa todellinen vertailu keksinnön mukaiseen menetelmään. Sulatettu seos, jossa oli 120 g hyd-rattua palmuöljyä, 20 g monoglyseridiä, 20 g lesitiiniä ja 30 g aspartaamia, valmistettiin viitteen esimerkin 1 mukai-‘ sella menetelmällä. Seos jäähdytettiin kiinteytyvän massan . . muodostamiseksi, jonka jälkeen se jauhettiin lopullisen, kapseloidun tuotteen valmistamiseksi.

30 84971

Sen jälkeen tuote valokuvattiin 145 x suurentavan mikroskoopin alla ja kuva on esitetty kuviossa IV. Kuten valokuva selvästi osoittaa, päällysteellä on epäsäännöllinen ja sattumanvarainen luonne. Tätä verrataan kuviossa III esitettyyn keksinnön mukaiseen tulokseen, joka saadaan sumutusjähmetys-leijukerrosmenetelmällä. Kuviossa III on selvästi nähtävissä tämän keksinnön mukaiset pallomaiset, yhtenäiset päällysteet, agglomeraatilla, joka on päällystetty käyttäen toisessa päällystyksessä 200 % päällystettä aggregaatin painosta laskettuna.

Esimerkki 5:

Esimerkin 1 menetelmä toistettiin käyttäen samoja aineita ja määriä, ainoastaan aspartaami korvattiin käyttämällä 83 g sakariinia.

Esimerkki 6:

Esimerkin 1 menetelmä toistettiin käyttäen samoja aineita paitsi makeutusaine koostui 12,5 g:sta aspartaamia ja 70,5 : g:sta sakariinia.

. Esimerkki 7: Tässä esimerkissä esitetään vaihtoehtoinen menetelmä keksin-I nön mukaisten käyttösysteemien valmistamiseksi. 100 g hyd- rattua palmuöljyä, 30 g lesitiiniä, 30 g monoglyseridiä ja 25 g aspartaamia sekoitettiin seokseksi, annettiin jäähtyä ja kiinteytyä. Muodostunut kiinteä aine jauhettiin sen jälkeen raekokoon noin 30 - noin 80 mesh. Jauhetut hiukkaset pantiin leijukerrosgranulaattoriin kuten esimerkissä 1 on esitetty ja päällystettiin seoksella, jossa oli 425 g hyd-rattua palmuöljyä ja 75 g parafiinivahaa. Muodostunut tuote .' ' oli kuiva, jauhemainen käyttösysteemi makeutusaineelle.

Esimerkki 8: : " Tässä esimerkissä esitetään eräs toinen vaihtoehtoinen menetelmä keksinnön mukaisten käyttösysteemien valmistami- 3i 84971 seksi makeutusaineelle. Tässä menetelmässä 1,5 kg aspartaa-mia granuloidaan ensin aspartaamin leijukerrosgranulaatios-sa, käyttäen 300 ml 5-prosenttista metyyliselluloosaa etanoli-vesi (50:50)-liuoksessa. Tällä menetelmällä saadaan muodostumaan suurempia aspartaamigranuloita, jotka sen jälkeen kuivataan ja seulotaan 20 mesh seulalla vielä suurempien möykkyjen poistamiseksi. Sen jälkeen saadut hiukkaset päällystetään leijukerroksessa seoksella, jossa on 6,8 kg hydrattua palmuöljyä, 1,7 kg parafiinivahaa, 1,5 kg lesitiiniä ja 1,5 kg monoglyseridiä.

Esimerkki 9: Tässä esimerkissä kuvataan yritystä päällystää aspartaami lesitiinillä. Seos, jossa oli 95 g lesitiiniä ja 5 g aspar-taamia, sulatettiin ja jäähdytettiin. Seos jäähdytettiin, kiinteytettiin ja jauhettiin hiukkasiksi, jotka olivat raekooltaan noin 30 mesh.

Esimerkki 10:

Esimerkkien 1-4 ja 6-9 mukaiset käyttösysteemit tutkittiin : liukoisuuskokeessa, jonka tarkoituksena oli testata päällys teen veden kestävyys. Jokaisen esimerkin käyttösysteemit laitettiin omiin sekoitusastioihinsa veteen 25°C:seen, ja hämmennettiin tunnin ajan. Sen jälkeen vedestä mitattiin as-partaamipitoisuus ja tulokset, jotka on jäljempänä esitetty, selvästi osoittavat keksinnön mukaisten käyttösysteemien (esimerkit 1-3 ja erityisesti 7) tarjoavan enemmän kosteutta kestävän päällysteen kuin tunnettu tekniikka (esimerkit 4 ja 9). Tämän osoittaa se tosiasia, että edullisten, keksinnön mukaisten esimerkkien vedestä ei voitu havaita aspartaamia, kun taas tunnettujen esimerkkien vedestä löydettiin aspartaamia 12,88 % ja 79,89 %.

Esimerkissä 8, jossa on esitetty tämän keksinnön mukainen vähemmän edullinen, vaihtoehtoinen menetelmä, havaitaan aspartaamin liuenneen pienessä määrin veteen.

32 84971

Taulukko I

Liukoisuuskoe: Käyttösysteemiä hämmennettiin 1 tunti 25°C:ssa vedessä Käyttösysteemi Vedestä löydetty aspar- taami % laskettuna käyt-tösysteemin painosta

Esimerkki 1 (keksinnön mukainen) N.D.

Esimerkki 2 (keksinnön mukainen) N.D.

Esimerkki 3 (keksinnön mukainen) N.D.

Esimerkki 4 (vertailumenetelmä) 12.88%

Esimerkki 7 (keksinnön mukainen) N.D.

Esimerkki 8 2.53%

Esimerkki 9 (vertailupäällystys) 79.89% N.D. tarkoittaa "ei havaittavissa"

Esimerkki 11: Tämän esimerkin tarkoituksena on kuvata mikä on lesitiinin merkitys makeutusaineelle valmistetussa käyttösysteemissä. Aspartaamin aggregaatti muodostetaan sekoittamalla 1,1 kg aspartaamia 300 ml:n kanssa 5-prosenttista metyyliselluloo-" saa etanoli-vesi (50:50) liuoksessa. Sen jälkeen liuos sumu tetaan leijukerrosgranulaattoriin kuten edellä olevissa esimerkeissä on esitetty, aspartaamin kuivien aggregaattien saamiseksi. Aggregaatit seulotaan 30 mesh seulalla toivotun hiukkaskoon saavuttamiseksi. Sen jälkeen yhteenliittyneet hiukkaset päällystetään käyttäen edellä esitettyä leijuker-rosmenetelmää ja siinä seosta, jossa on 1 kg monoglyseridiä, 6 kg hydrattua palmuöljyä. Esimerkissä 10 esitetty liukoi-suuskoe suoritettiin ja tuloksena saatiin, että vedessä oli 8,14 % aspartaamia. Tämä osoittaa, että hydrofobinen matriisi ei ole kunnolla kostuttanut aspartaamikiteiden pintaa eikä tarttunut siihen, mistä johtuu, että päällystys ei ole li 33 84 971 tarpeeksi kiinnittynyt muodostaakseen riittävän kosteussuo-j an.

Esimerkki 12: Tässä esimerkissä kuvataan mineraaliaineen kaliumkloridin käyttöä ydinaineena keksinnön mukaisessa käyttösysteemissä. Käytettiin esimerkin 1 menetelmää. Muodostunut tuote tuntui suussa miellyttävältä eikä siinä ollut kaliumkloridisuolan tyypillistä "kokoonvetävää" ja karvasta makua.

Käyttösysteemi sisälsi seuraavat aineosat ja määrät:

Aineosa Määrä monoglyseridi noin 0,5 - noin 30 % hydrattua palmuöljy noin 61 - noin 80 % lesitiini noin 0,5 - noin 20 % 'k kaliumkloridi noin 10 - noin 20 % makeutusaine noin 5 - noin 15 % KLC on etukäteen jauhettu 60 mesh seulalla.

Esimerkki 13:

Esimerkki 12 toistettiin siten, että kaliumkloridi korvattiin noin 5 - noin 15 %:illa klooristyramiinia (200 mesh).

. Esimerkki 14:

Esimerkki 12 toistettiin käyttäen noin 4 - noin 10 % pseudoefedriini .HC1:ää KCl:n sijasta. Muodostuneella käyttösys-teemillä ei ollut lääkeaineelle tyypillistä kitkerää ja "kokoon vetävää" makua.

Esimerkki 15:

Esimerkki 12 toistettiin korvaamalla KC1 noin 4 - noin 10 %:illa dekstrometorfaania. Muodostuneella käyttösysteemillä ei ollut lääkeaineen kitkerää ja "kokoon vetävää" makua.

Esimerkki 16: Tässä esimerkissä käytetään käyttösysteemin ydinaineena ma- 34 84971 kuöljyä. Piparminttuöljyä lisätään noin 5 - noin 20 % esimerkin 1 käyttösysteemiin makeutusainekomponentin sijasta.

Kun keksintö on näin kuvattu, on selvää, että sitä voidaan muunnella monin eri tavoin. Tällaisten muunnoksien ei voida katsoa poikkeavan keksinnön hengestä ja piiristä, ja kaikki tällaiset modifikaatiot kuuluvat seuraavien patenttivaatimusten piiriin.

Claims (29)

35 84 971

1. Säilyvä käyttösysteemi ydinaineelle, joka systeemi kykenee vapauttamaan ydinaineen ohjatusti, tunnettu siitä, että se sisältää A) ainakin yhden kiinteän, luonnollisen tai keinotekoisen voimakkaan makeutusaineen, joka on aminohappoperustäinen ma-keutusaine, dipeptidimakeutusaine, glysyrritsiini, Sakariini tai sen suola, asesulfamisuola, syklamaatti, steviosidi, taliini, dihydrokalkoniyhdiste tai näiden seos; tai makuaineen tai vastaavan, B) hydrofobisen matriisin, joka sisältää etupäässä (i) lesitiiniä ja (ii) syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C - noin 100 °C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin 1 - noin 10, (b) luonnollinen vaha (c) synteettinen vaha tai (d) näiden seos; ja (iii) ainakin yhden glyseridin.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttösysteemi, t u n - * ; n e t t u siitä, että makeutusainetta on noin 0,01 % - noin 50. käyttösysteemin painosta.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että lesitiini on puhtaudeltaan ainakin 95-prosenttisesti asetoniin liukenematonta.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että lesitiini liukenee hydrofobisen matriisin syötäväksi kelpaavaan aineeseen.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että rasvahappo on hydrattu palmuöljy, hydrattu palmuydinöljy, hydrattu maapähkinäöljy, hydrattu 36 84 971 rapsiöljy, hydrattu riisileseöljy, hydrattu soijapapuöljy, hydrattu puuvillansiemenöljy, hydrattu auringonkukkaöljy tai näiden seos.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että rasvahappoa on noin 61 % - noin 95 % käyttösysteemin painosta.

7. Patenttivaatimuksen 5 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että rasvahappo on puhdistettu, hydrattu palmuöljy ja sitä on noin 63 % - noin 90 % käyttösysteemin painosta.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että glyseridiä on noin 0,5 % - noin 20 % käyttösysteemin painosta.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että glyseridi on tislattu monoglyseridi ja sitä on noin 1 % - noin 3 % käyttösysteemin painosta.

10. Patenttivaatimuksen 8 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että lesitiiniä on noin 0,5 % - noin 9 %.

11. Patenttivaatimuksen 5 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että rasvahapon sulamispiste on noin 25 °C - noin 90 °C.

12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että agglomeraatin hiukkaskoko on USA standardi raekokoa noin 200 - 30 mesh.

13. Patenttivaatimuksen 1 tai 5 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että se käsittää olennaisesti hydro-fobisen ulkokerroksen, li 37 84971 sekä ydinaineen ja matriisin agglomeraatin, jossa matriisi sisältää (i) noin 0,5 % - noin 20 % rasvaliukoista lesitiiniä; (ii) noin 61 % - noin 90 % syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C - noin 100 °C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin l - noin 10; (b) luonnollinen vaha; (c) synteettinen vaha; (d) tai näiden seos ; (iii) noin 0,5 % - noin 20 % glyseridiä; mainitun koostumuksen sulamispisteen ollessa noin 20 °C - noin 90 °C.

14. Patenttivaatimuksen 1 tai 13 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että makeutusaine on aspartaami, jota on noin 0,01 % - noin 25 %.

15. Patenttivaatimuksen l tai 13 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että makeutusaine on Sakariini ja sen suolat, joita on noin 0,05 % - noin 50 % painosta.

16. Patenttivaatimuksen 1 tai 13 mukainen käyttösysteemi, tunnettu siitä, että makeutusaine on yhdistelmä, . jossa on korkeintaan 15 % aspartaamia, noin 5 % - noin 50 % sakariinia ja sen suoloja ja noin 5 % - noin 50 % kaliumase-sulfamia.

17. Menetelmä käyttösysteemin valmistamiseksi, jossa ydinaine suojataan matriisipäällysteellä, tunnettu siitä, että: A) muodostetaan ydinaineen agglomeraatti hydrofobiseen mat-riisipäällysteeseen, joka sisältää etupäässä (i) lesitiiniä ja (ii) syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C - noin 100 °C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin 1 - noin 10, (b) luonnollinen vaha (c) synteettinen vaha tai (d) näiden seos; ja (iii) ainakin yhden ;· glyseridin, jolloin hydrofobinen matriisipäällyste sulate- 38 84971 taan ja ydinaine dispergoidaan siihen yhtenäisesti; dispersio syötetään lämpösäädettyyn korkeapainesumutussuuttimeen; dispersio hajotetaan pieniksi pisaroiksi kontrolloidussa paineessa hiukkaskoon säilyttämiseksi välillä noin 200 - 30 mesh; jähmettyneet, kuivat, pallomaiset hiukkaset kerätään; ja B) agglomeroituneet hiukkaset päällystetään saattamalla hiukkaset ilmavirran avulla kulkemaan toisen hydrofobisen aineen hienojakoisten pisaroiden muodostaman vyöhykkeen läpi.

18. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että agglomeraatin päällys on enemmän kuin 30 % aggregaatin painosta.

19. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että hydrofobinen matriisipäällyste sisältää noin 0,5 - noin 20 % lesitiiniä; noin 61 - 95 % syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C -noin 100 °C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin l - noin 10, (b) luonnollinen vaha, (c) synteettinen vaha tai (d) näiden seos, ja ainakin yhden glyseridin.

20. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että ydinaine on jokin seuraavista: makeutusai- ne, lääke, lääkeaine, makuaine tai vastaava.

21. Patenttivaatimuksen 20 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että makeutusaine on aminohappoperustainen ma-keutusaine, dipeptidimakeutusaine, Sakariini tai sen suola, asesulfamisuola, syklamaatti, steviosidi, dihydrokalkoniyh-diste, taliini, glysyrritsiini tai näiden seos.

22. Patenttivaatimuksen 21 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että makeutusaine on yhdistelmä, joka muodostuu korkeintaan 15 %:sta aspartaamia, noin 5 % - noin 50 %:sta li 39 84971 sakariinia ja sen suoloja ja noin 5 % - noin 50 %:sta kalium-asesulfamia.

23. Patenttivaatimuksen 21 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että makeutusaine on aspartaami.

24. Patenttivaatimuksen 23 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että aspartaamia on noin 0,01 - noin 25 % käyt-tösysteemin painosta.

25. Patenttivaatimuksen 21 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että makeutusaine on Sakariini ja sen suolat, joita on noin 0,01 - noin 50 % painosta.

26. Patenttivaatimuksen 19 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että rasvahappo on hydrattu palmuöljy, hydrattu palmuydinöljy, hydrattu maapähkinäöljy, hydrattu rapsiöljy, hydrattu riisileseöljy, hydrattu soijapapuöljy, hydrattu puuvillansiemenöljy, hydrattu auringonkukkaöljy tai näiden seos.

27. Patenttivaatimuksen 19 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että lesitiini on puhtaudeltaan 95-prosenttises-ti asetoniin liukenematonta.

28. Patenttivaatimuksen 17 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käyttösysteemin lopullinen hiukkaskoko on noin 150 - noin 70 mesh.

29. Menetelmä käyttösysteemin valmistamiseksi makeutusaineel-le, jossa makeutusaine suojataan kosteudelta ja kemikaaleilta, tunnettu siitä, että A) muodostetaan makeutusaineen dispersio hydrofobiseen matriisiin; joka sisältää etupäässä (i) lesitiiniä ja (ii) syötäväksi kelpaavaa ainetta, jonka sulamispiste on noin 25 °C 40 84971 - noin 100 "C ja joka on (a) rasvahappo, jonka jodiluku on noin 1 - noin 10, (b) luonnollinen vaha (c) synteettinen vaha tai (d) näiden seos; ja (iii) ainakin yhden glyseridin, B) annetaan dispersion jäähtyä ja kiinteytyä; C) kiinteä aine jauhetaan hiukkasiksi, jotka ovat kooltaan noin 200 - noin 30 mesh; D) muodostuneet hiukkaset päällystetään hydrofobisella aineella johtamalla hiukkaset ilmavirran avulla hydrofobisen aineen hienojakoisten pienten pisaroiden muodostaman vyöhykkeen läpi. li 4i 84971