FI64618B - Kiselorganiska kompositioner anvaendbara foer belaeggning av underlag av cellulosa eller ett syntetiskt material - Google Patents

Description

Ε35Ξ71 m ««KUULUTUSJULKAISU έ a £ λ o W " > uTLAGGNINGSSKRIFT 6461 8 3¾¾¾ C (45) Fstcr.Ui :y 12 12 1923

Pa tent cedi o la l ^ (51) Kv.m.^m.ci.3 C 08 L 83/04, C 09 D 3/82 // B 05 D 5/08 SUOMI —FINLAND (21) Putunttlh«k«im»w — Ptt«nt«M5knln| 752U71* (22) Hakwnlspihr!—Arw6knlng»da( 03.09.75 ' (23) Alkupllv·—GlMghemltg 03.09.75 (41) Tullut luikituksi — Bllvlt offuntllg Oi.03.76

Patentti- ja rekisterihallitut (44) NihtMkilptnoA jt kvul.Julk»Iaun pvm__ .

Patent- oeh registerstjrrelten Antektn utitgd och uti.ikrKtun publktnd 31.0o.o3 (32)(33)(31) Pjrydutty «tuefkuus—Begird prloritut 03.09.7U, i7.O7.75 Ranska-Frankrike(FR) 7^29962, 7522336 (71) Rhone-Poulenc Industries, 22, Avenue Montaigne, 75008 Paris, Ranska-Frank-rike(FR) (72) Jean Dumoulin, Ste Croixen-Jarez, Paranko Nicou,

Francheville-Le-Haut, Ranska-Frankrike(FR) (71*) Oy Kolster Ah (5^) Selluloosaa tai synteettistä materiaalia olevien alustojen päällystämiseen käytettävät piiorgaaniset koostumukset - Kiselorganiska kompositioner an-vändhara for beläggning av underlag av cellulosa eller ett syntetiskt material

Keksinnön kohteena on orgasmisten piiyhdisteiden koostumukset, jotka kestävät vähintään U8 h varastoinnin lämpötilassa, joka voi kohota 50°C:seen ja sisältävät pääasiallisesti organopolysiloksaanien polymeerejä, joissa on SiOH-ryhmiä, organopolysiloksaanien polymeerejä, joissa on SiH-ryhmiä ja platinan tarkoin määriteltyjä komplekseja. Nämä koostumukset soveltuvat si-leitten selluloosamateriaalien tai synteettisten materiaalien pinnoitukseen; erityisesti ne saavat aikaan näille materiaaleille, ohuina kerroksina tapahtuvan saostamisen ja kovettamisen jälkeen, korkean tarttumattomuuden, joka kestää toistuvia hankauksia.

Lukuisia pinnoitekoostumuksia on jo esitetty aikaansaamaan tarttumatto-muutta kiinnitarttuvien tai viskoosisten aineiden suhteen, jolloin on käytetty mitä erilaisimpia kantaja-aineita kuten erilaisia papereita, muoviarkkeja tai kalvoja. Nämä koostumukset käsittävät useimmiten organopolysiloksaanipoly-meerejä, jotka sisältävät SiOH-ryhmiä, organopolysiloksaanipolymeerejä, jotka sisältävät SiH-ryhmiä ja tinan johdannaisia katalysaattoreina (FR-patentit 1 226 71*5, 1 ^7^ 577, 1 1*92 531, 1 556 008, 1 572 72¾. 1 595 718). Nämä katalysaattorit estävät kuitenkin koostumuksien pysymistä stabiileina ympäristön 2 6461 8 lämpötilassa. Muutaman tunnin kuluttua ne alkavat paksuuntua muuttuen sitten kokonaan hyytelömäisiksi aineeksi. Siitä seuraa, että hyvin usein merkittävä osa käsittelykylvyistä(näistä koostumuksista muodostetuista tai niitä sisältävistä) on menetetty; esimerkiksi kylpyjen pohjat, joihin pinnoitustelat eivät ylety, eivät tavallisesti sekoitu juuri valmistettuihin kylpyihin, jolloin on edullisempaa poistaa ja hävittää ne kuin riskeerata uusien käyttökelvottomien kylpyjen tekemisellä.

On ehdotettu (FR-hakemusjulkaisu 2 183 125) tällaisten pinnoitekoostu-musten stabiliteetin lisäämistä korvaamalla tinan johdannaiset tietyillä platinan halogenidikomplekseilla. Nämä kompleksit sallivat paksuuntumis- ja hyyte-löitymisprosessien tehokkaan hidastamisen, vaikka tämä hidastaminen on vielä riittämätön, se ei kuitenkaan estä tehokkaasti koostumusten hyytelöitymistä vähintään U8 h:n pituisena aikana lämpötilassa, joka voi kohota 50°C:seen.

Keksinnön kohteena ovat koostumukset, joilla on tällainen kestävyys.

Keksinnölle on tunnusomaista, että koostumukset käsittävät (A) 100 osaa polymeeriseosta, joka sisältää (i) 60-100 % diorganopolysiloksaanipolymeereja (a), joissa pääteasemassa on hydroksyyliryhmiä ja joiden viskositeetti on vähintään 10 cP 25°C:ssa, ja 1+0-0 l diorganopolysiloksaaniöljyjä (b), jotka ovat ketjun toisessa päässä suojattuja triorganosiloksyyliryhmällä ja toisessa päässä triorganosiloksyyli-tai hydroksyyliryhmällä, ja joiden viskositeetti on 5“500 cP 25°C:ssa, tai (ii) 30-90 % edellämainittuja diorganopolysiloksaanipolymeereja (a) ja 70-10 % diorganopolysiloksaanikumeja (c), jotka ovat kummassakin päässä suojattuja triorganosiloksyyliryhmillä, ja joiden viskositeetti on vähintään 1 000 000 cP 25°C:ssa, jolloin kohdissa (i) ja (ii) esitettyjen diorganopolysil-oksaanien piiatomeihin sitoutuneet orgaaniset radikaalit ovat metyyli-, vinyyli-, etyyli- tai n-propyyliradikaaleja, jolloin näistä radikaaleista vähintään 80 % on metyyliradikaaleja ja enintään 3 % on vinyyliradikaaleja ja ainoastaan yksi vinyyliradikaali on sitoutunut piiatomiin, (B) 1-15 osaa organovetypolysiloksaanipolymeeria (d), jonka yleinen i kaava on G H SiOi x y ++-x-y 2 jossa G on metyyli-, etyyli- tai n-propyyliradikaali, jolloin vähintään 80 % radikaaleista G on metyyliradikaaleja, x on valinnanvarainen luku 1 - 1,99» y on valinnanvarainen luku 0,1 - 1 ja summa x + y on 1,7 - 2,6, ja jonka polymeerin viskositeetti on 2-U000 cP 25°C:ssa, 3 64618 (C) 0,001 - 0,01 osaa platinaa platinakloridi-fosforikompleksin muodossa, jonka yleinen kaava on

PtCl0.2P N

2 ^R» ~ 3 jossa R ja Rf, jotka voivat olla samoja tai erilaisia, tarkoittavat yksiarvoista hiilivetyradikaalia, jossa on 1-8 hiiliatomia, tai muodostavat yhdessä sen typpi-atomin kanssa, johon ne ovat sitoutuneet, yksiarvoisen heterosyklisen radikaalin, ja mahdollisesti (D) 500-5000 osaa liuotinta 100 osaa kohden komponenttia A.

Keksinnön mukaisesti käytettyjen platinakloridi-fosforikompleksien kaava on

/R

PtCl~.2P N

2 N*· "3 jossa R ja R', jotka voivat olla samoja tai erilaisia, tarkoittavat yhdenarvois-ta hiilivetyradikaalia, jossa on 1-8 hiiliatomia, tai voivat muodostaa yhdessä typpiatomin kanssa yhdenarvoisen heterosyklisen radikaalin.

Diorganopolysiloksaanipolymeerit (a) käsittävät heikosti viskoosisia öljyjä, joiden viskositeetti on esimerkiksi 10-3000 cP 25°C:ssa, viskoosisia öljyjä, joiden viskositeetti on 3000 - 10^ cP 25°C:ssa, ja korkean viskositeetin omaaviä kumejajoiden viskositeetti voi ylittää arvon 80 . 10^ cP 25°C:ssa. Nämä polymeerit koostuvat pääasiassa yksiköistä G'^SiO (symbolilla G' esitettyjen orgaanisten radikaalien tarkoittaessa, kuten jo on ilmoitettu, metyyli-, vinyyli-, etyyli- tai n-propyyliradikaalia, jolloin vähintään 80 % näistä radikaaleista on metyyliradikaaleja) kuitenkaan yksiköiden SiO^ ja G’SiO. läsnäolo ei ole poissuljettu niin kauan kuin niitä on enintään 1 %

J

yksiköiden G'^SiO lukumäärästä.

Kuvaavana esimerkkinä voidaan mainita erityisinä yksiköinä yleiskaavasta G’2SiO johdetut yksiköt (CH^gSiO, CH3(CH2*CH)Si0, CH^C^JSiO, CH3(n.C3H7)SiO, (CgH^SiO, (n.C^H^SiO, CgH^n.C^H^SiO. On edullista käyttää polymeereinä (a) hydroksyyliryhmiä sisältäviä dimetyylipolysiloksaaneja.

4 64618

Polymeerit (a) ovat kaupallisesti saatavia silikonivalmisteita Ja niiden valmistustekniikat tunnetaan hyvin. Eräs käytetyimmistä menetelmistä käsittää ensimmäisessä vaiheessa diorganosyklopolysiloksaanien polymeroin-nin happo- tai alkalivaikutusaineiden katalyyttimäärillä, sen Jälkeen poly-meraattien käsittely vedestä lasketuilla määrillä (ranskalaiset patentit 1 134 005» 1 198 749» 1 226 745) tuodut vesimäärät ovat yhtä paljon korkeampia kuin valmistettavilla polymeereillä on heikompi viskositeetti. Sen Jälkeen toisessa vaiheessa polymeerit eristetään eliminoimalla, lämpötilan ollessa tavallisesti yli 100°C Ja edullisesti paineen ollessa alle ilmanpaineen, alun diorganosyklopolysiloksaanit tasapainottaen reaktiota sekä muut tämän reaktion ulkopuolella muodostetut polymeerit, Joilla on alhainen molekyylipaino. On suositeltavaa ennen haihtuvien tuotteiden tislausta neutralisoida polymeroinnin katalysaattoreina käytetyt alkali- tai happo-vaikutusaineet.

Haihtuvien polymeerien kokonaisuudella on suhteessa polymeraattien massaan (mikä tarkoittaa polymeerejä, Joiden viskositeetti on yli 10 cP 25°Cissa sekä haihtuvia polymeerejä) vaihteleva prosenttiosuus, Joka ei ylitä 23 i° kumien valmistuksen ollessa kyseessä. Vähemmän viskoosisien tuotteiden valmistuksen ollessa kyseessä tämä prosenttiosuus on selvästi alhaisempi Ja voi pudota 10 $siin.

Kumeja, kun ne valmistetaan yllä kuvatulla menetelmällä, voidaan lisäksi käyttää tällöin eristämättöminä seoksina haihtuvien polymeerien kanssa. Tässä muodossa ne sekoittuvat usein helpommin kokoonpanojen muihin aineosaeiin.

Diorganopolysiloksaaniöljyillä (b) on alhainen viskositeetti vaihdelleen 5 - 500 cP 25°C:ssa, edullisesti 8 - 300 cP 25°C:seaj ne on muodostettu samoin yleiskaavan G’gSiO vaikutusalueista (symbolilla G* ollessa yllä mainittu merkitys), Joiden Joukossa kaavojen SiOg Ja G'SiO^ vaikutusalueiden läsnäolo ei ole poissuljettu niin kauan kuin niitä on korkeintaan 1 $ vaikutusalueiden G'gSiO lukumäärästä. Ne voivat olla suljettuja ketjunsa molemmista päistä triorganosiloksyyli-vaikutusaineilla (kaavan G'^510^ ,.) tai suljettu vain toisesta päästä triorganosiloksyy- li-vaikutusaineella Ja toisesta päästä hydroksyyliryhmällä. On edullista käyttää öljyinä (b) sellaisia, Joilla on pääasiassa metyyliradikaaleja.

Ketjunsa molemmista päistä triorganosiloksyyli-vaikutusaineilla suljetut öljyt valmistetaan tehdasmittakaavassa, edelleen niiden valmistus voi tapahtua seuraamalla valmistusmenetelmää, Joka on kuvattu diorganopoly-siloksaanipolymeerien (a) valmistamiseksi edellyttäen, että vedestä lasketut määrät korvataan diorganopolysiloksaanien (e) määrillä, Joilla on 6461 8 5 alhainen molekyylipaino, ja joilla on ketjunsa päät suljettu vaikutusalueilla G'jSIOq^.

Tunnusomaisena esimerkkinä voidaan käyttää diorganopolysiloksaaneina (e) niitä, jotka vastaavat seuraavia erityisiä kaavoja*.

(ch3)5siosi(ch3)5, c2h5(ch3)2siosi(ch3)2c2h5, ch2-ch(ch3)2SiOSi(ch3)20Si(ch3)2ch«ch2, (CHj)3SiOSi(CH-CH2)(ch3)2, n.C3H7(CH3)2SiOSi(CH3)2n.C3H7, (CH3)2(CH2-CH)Si [OSi(CH3)2]vOSi(CH-CH2)(CH3)2

Symboli v tarkoittaa mitä tahansa lukua, joka ei ylitä 40.

Ketjunsa toisesta päästä triorganosiloksyyli-vaikutusaineilla suljetut ja toisesta päästä hydroksyyliryhmällä suljetut öljyt (b) voidaan valmistaa edellä kuvatulla menetelmällä, tosin tässä tapauksessa on tarpeellista tuoda kerralla vettä ja diorganopolysiloksaaneja (e), joilla on alhainen molekyylipaino, koska moolinen vesi/diorganopolysiloksaani-suhde (e) on laskettu niin, että se antaa öljyille (b) toivotun viskositeetin ja moolinen SIOH/G^SIOq suhde on tarkalleen yhtä kuin yksi.

Muut valmistusmenetelmät, kuten on ilmoitettu ranskalaisessa patentissa 1 370 884» ovat samoin käyttökelpoisia; täten voidaan saattaa hydroksyyliryhmiä omaavia diorganopolysiloksaanipolymeerejä (a), jotka on valittu niistä, joiden viskositeetti on alle 500 cP 25°C, reagoimaan kaavan G* SiCl silaanien kanssa esimerkiksi tertiäärisen amiinin ollessa läsnä happoakseptorina, molempien läsnäolevien reagoivien aineiden moolisuhteen ollessa laskettu 2 moolin pohjalta ryhmästä SiOH 1 silaanimoolia kohden.

Diorganopolysiloksaanikumit (c) ovat polymeerejä, joiden viskositeetti on vähintää 1 miljoona cP 25°C:ssa ja jotka voivat ylittää 80 miljoonaa cP 25°C:ssa, niiden rakenne muistuttaa diorganopolysiloksaani-öljyjen (b) rakennetta, jotka ovat suljettuja ketjunsa molemmista päistä triorganosiloksyyli-vaikutusaineilla, ne eroavat toisistaan sisältämiensä G'2SiO-vaikutu8aineiden lukumäärän suhteen, lukumäärä, joka voi saavuttaa 50.000, kun taas se öljyillä (b) liikkuu välillä 10 ja 250. On edullista käyttää kumeina (c) diaetyylipolysiloksaanikumeja, jotka on suljettu ketjunsa molemmista päistä vaikutusalueilla, jotka on valittu kaavoista (CH^SIOq ^ ja (CH^CH^CHSiO^ 5.

Näitä kumeja valmistetaan teollisesti ja niiden valmistus voidaan toteuttaa seuraamalla menetelmää, joka on ilmoitettu öljyille (b), jotka on suljettu triorganoeiloksyyli-vaikutusaineilla, paitsi, että diorganopoly-siloksaanimääriä (e) lisätään vähäisemmässä määrin.

6 6461 8

Organovetypolysiloksaanipolymeerejä (d) on käytetty suhteessa 1-15 osaa, edullisesti 2-10 osaa, kohti 100 osaa polymeerejä (A), jotka vastaavat edellä mainittua keskimääräistä yleiskaavaa C H SiO. , jossa 2 symbolilla 0 on jo ilmoitettu merkitys, symboli x tarkoittaa mitä tahansa lukua 1 - 1,99 välillä, edullisesti 1,05 - 1,95 välillä, symboli y tarkoittaa mitä tahansa lukua 0V1 - 1 välillä, edullisesti 0,2 - 0,95 välillä, summan x+y jakaantuessa 1,7 - 2,6 välille, edullisesti 1,80 - 2,55 välille. On edullista käyttää metyylivetypolysiloksaaneja organovetypolysiloksaa-neina (d).

Organovetypolysiloksaanit (d) ovat saatavissa markkinoilla allikoneina, edelleen niiden valmistusmenetelmät ovat nyt hyvin selvitettyjä. Eräs käytetyimmistä menetelmistä sisältää ensimmäisessä vaiheessa sopivien seoetenkera hydrolysoinnin, jotka ovat muodostuneet seuraavista kaavoista valituista kloorisilaaneista G.SiCl, G„SiClot GSiCl_, SiCl., 5 i i 5 4 EGgSiCl, EGSiCl,,, HSiCl^. Soveltuviksi seoksiksi voidaan käsittää seokset, jotka sisältävät kukin määrän radikaaleja G piiatomia kohden ja määrän vetyradikaaleja piiatomia kohden, jotka käyvät yksiin molemminpuolisesti keskimääräisessä yleiskaavassa symboleilla x ja y esitettyjen arvojen kanssa, näiden määrien summan täytyessä samoin käydä yksiin summan x+y sallittujen arvojen kanssa.

Toisessa vaiheessa kerahydrolyBaatit viedään lämpötilaan, joka vaih-telee 80 - 220°C välillä, edullisesti happovaikutusaineiden, kuten rikkihapon, ja hapon aktivoimien maametallien ollessa läsnä. Tämän kuumennuksen ulkopuolella syntyy siloksaanisidosten uudelleen järjestäytyminen sekä SiOE-ryhmien kondensaatio. Nämä muutokset johtavat organovetypoly-siloksaanipolymeereihin (d), joilla on siten alun kloorisilaanien seosten funktiona lineaariset, sykliset tai haaroittuneet rakenteet.

Suoraketjuieina polymeereinä voidaan mainita, havainnollistavana esimerkkinä, ne, jotka vastaavat seuraavia kaavoja:

(CHj) jSi[OSiH(CHj) IgOSi (CH^, H(CH3)2Si[OSiB(CH3) ]gOSi(CH3)2H

CCH3)3Si[OSiH(CH3)]g[OSi(CH3)2]hOSi(CH3)3

H(CH3)2Si[OSiH(CH3)]g[OSi(CH3)2]hOSi(CH3)2H

(CH3)2C2H5[OSi(CH3)H]pOSi(CH3)3 (CH3)3Si[OSi(CH3)H]ipSi(CH3)C2H5](iOSi(CH3)3 (CH5)2C2H5Si[OSi(CE3)H]pOSiC2H5(CH3)2 7 6461 8 (CH3)2(n.C3H7)Si[OSi(CH5)H]pOSi(n.C3H7)(CH5)2 (CH3)3Sl[OSi(C2H5)Hjpf[OSi(CH3)2]qfOSi(CH3)3 joissa g tarkoittaa mitä tahansa lukua välillä 3 “ 90* h mitä tahansa lukua välillä 1 - 30, p- mitä tahansa lukua välillä 6 - 60, p' mitä tahansa lukua välillä 1 - 5, g mitä tahansa lukua välillä 1 - 4» g' mitä tahansa lukua välillä 7 - 20.

Näillä suoraketjuisilla polymeereillä on tavallisesti alhainen viskositeetti, se jakaantuu esimerkiksi 5 - 250 cP välille 25°C:ssa.

Syklisistä polymeereistä voidaan mainita kuvaavana esimerkkinä seuraavia kaavoja vastaavat: [0Si(CH3)H]4, [0Si(CH3)H]5, [0Si(CH3)H]6, [0Si(CH3)H]3, [OSifC^JCHj]

Mitä tulee haarautuneisiin polymeereihin ne ovat muodostuneet kukin vaikutusalueiden yhdistelmästä, jotka vaikutusaineet on valittu kaavoista G_Si0. GoSi0, GSiO. c, SiO-, HGoSi0_ _, HGSiO, HSiO., jokainen poly-meeriä määrittävä yhdistelmä sisältää vähintään yhden vaikutusaineen, joka on valittu kaavoista GSiO^ SiOg, HSiO^ vaikutusaineiden ollessa kuitenkin jakaantuneina, niin että keskimääräinen kaavan, johdettuna takaisin piihin, jokaisesta polymeeristä sisältyy edellä mainittuun keskimääräiseen yleiskaavaan.

Näiden polymeerien viskositeetti jakautuu tavallisesti 2 - 4000 cP välille 25°C:s8a.

Konkreettisina esimerkkeinä haarautuneista polymeereistä, joilla on hyvin määritelty rakenne ja alhainen viskositeetti, voidaan mainita jäljessä seuraavia kaavoja vastaavat: CH3Si[0Si(CH3)2H]3, Si[OSi(CH3)2H]4, HSi[0Si(CH3)3][0Si(CH3)2H]2, n.C3H7Si[0Si(CH3)2H]3^ Si[0Si(CH3)(C2H5)H][08i(CH3)2H]3.

Platinaa on käytetty suhteessa 0,001 - 0,1 osaa, edullisesti 0,005 - 0,5 osaa, kohti 100 osaa diorganopolysiloksaanipolymeerejä (A), jotka viedään kokoonpanoihin kompleksien (C) muodossa vastaten yleiskaavaa:

Pt01o.2P N

_ mm

Esimerkkinä hiilivetyradikaaleieta, joilla on 1 - 8 hiiliatomia, jotka on kuvattu tämän kaavan symboleilla R ja fi' voidaan mainita: 8 6461 8 - alkyyliradikaalit, joissa on 1 - 4 hiiliatomia, kuten metyyli-, etyyli-, propyyli- ja butyyliradikaalit, - alkenyyliradikaalit, joilla on yksi kaksoissidos, ja joilla on 2 - 4 hiiliatomia, kuten vinyyli-, allyyli- ja metallyyliradikaalit, - sykloalifaattiradikaalit, joilla on 5 - 6 ydinhiiliatomia, kuten syklo-pentyyli-, sykloheksyyli-, metyylisyklopentyyli- ja sykloheksenyyliradi-kaalit, - aryyliradikaalit, joilla on 6 - 8 hiiliatomia, kuten fenyyli-, tolyyli-ja ksylyyliradikaalit.

Kun kaksi radikaaleista R ja H* muodostavat heterosyklisen radikaalin typpiatomin kanssa, tämä heterosyklinen radikaali sisältää 5 tai 6 ydin-atomia, lisäksi kahden näistä atomeista ollessa heteroatomeja. Tämän tyypin radikaaleina voidaan mainita kuvaavana esimerkkinä piperidino-, morfolino-, pyrrolidinyyli-, piperatsinyyli- ja dimetyylipiperidinoradi-kaalit.

Näiden kompleksien valmistaminen tapahtuu saattamalla yhteen mooli platinakloridia vähintään 2 moolin kaavan aminofosfiinin kanssa:

P N

L j 3 edullisesti laimentimissaan. Lämpötila, joka sijaitsee 70 - 100°C välillä, suosii tavallisesti näiden kompleksien muodostumista. Yksityiskohdat, jotka koskevat näiden kompleksien valmistamista esitetään ranskalaisessa patentiesa 1 324 288.

On mainittava, että kompleksit voidaan käyttää suoraan laimennus-liuoksissaan, joissa ne on valmistettu, tarvitsematta käydä läpi muuta puhdistusta. Tämä menetelmä on erityisen edullinen, kun käytettävien kompleksien määristä tulee merkittäviä esimerkiksi useita satoja grammoja, sen avulla voidaan todella välttää puhdistusvaiheita, sellaisia kuten eristäminen reaktioympäristöstä ja toisiaan seuraavat uudelleen kiteyttämiset. Ei ole löydetty havaittavia eroja katalyyttisessä aktiivisuudessa puhdistettujen ja puhdistamattomien kompleksien välillä.

Esimerkkinä on ilmoitettu jäljessä seuraavat kompleksit, jotka kaavansa avulla luonnehtivat keksinnön mukaisia kokoonpanoja: 9 6461 8 r τ “1 ; ch ·' η ΐ

PtCl .2P I 5 ; , PtCl .2P 2 5 j ! ra 3 ! L J 3 L s- ’

,C,hJ j ,CH

PtCl .2P NC^ 5 ’ lr 3 ^CH, j |_ \0H, j 2

CH / V

Ptci0.2P * r > 2 ^ch, \_j J 2 L 1

Kun seosten (A) viskositeetti ei ylitä 3000 cP 25°C kokoonpanot voidaan valmistaa rakenneosien A, B ja C yksinkertaisella seoksella normaali-lämpötilassa. Tässä tapauksessa seokset (A) on valittu seoksien (i) joukosta, jotka ovat muodostuneet 60 - 100 $;sti öljymäisistä diorganopoly-siloksaanipolymeereistä (a), joiden viskositeetti liikkuu välillä 10 -3000 cP 25°C ja 40 - 0 $:sti diorganopolysiloksaaniöljyistä (b), joiden viskositeetti liikkuu välillä 5 - 500 cP 25°C:ssa, edullisesti öljyt (b) on suljettu ketjunsa molemmista päistä triorganosiloksyyliryhmillä.

Kuitenkin on mahdollista käyttää polymeerejä (a) [kun nämä polymeerit eivät muodostu 100 $:sti seoksista (i)], joiden viskositeetti on yli 3000 cP 25°C:ssa, koska tätä viskositeettia voidaan alentaa lisäämällä sopivia öljyjen (b) määriä.

Rakenneosien A, B ja C yhdistämisjärjestys voi olla mikä tahansa, mutta on usein käytännöllisempää sekoittaa A ja B ja lisätä sitten kompleksit (C), mikä edistää niiden eekoittuvuutta. Nämä kompleksit voidaan etukäteen laimentaa niiden käsittelyn ja edelleen niiden dispersion hel-poittamiseksi, orgaanisissa laimennusliuoksissa konsentraatioihin, jotka eivät ylitä 2 $:a, esimerkiksi luokkaa 0,003 - 2 a. Orgaanisiksi laisten timik ei soveltuvat klooratut hiilivedyt kuten metyleenikloridi, kloroformi, erilaiset kloorietyleenit ja kloorietaanit.

Kun seoksilla (A) on yli 3000 cP viskositeetti 25°C:ssaf kokoonpanot täytyy laimentaa tavallisissa orgaanisissa liuottimissa. Tässä tapauksessa seokset (A) on valittu polymeerien (a) joukosta, joiden viskositeetti on yli 3OOO cP 25°C:ssa tai seoksien (ii) joukosta, jotka on 6461 8 10 muodostettu 30 - 90 #:sti polymeereistä (a) ja 70 - 10 #ssti diorganopoly-siloksaanlkumeista (b), näissä seoksissa (il) polymeerien (a) viskositeetti on tavallisesti yli 3000 cP 25°C:ssa, mutta tämä ei ole välttämätöntä, kun nämä polymeerit ovat liittyneinä erittäin viskoosisiin kumeihin. Saadut laimennukset sallivat rakenneosien A, B ja C helpon sekoittamisen, edelleen ne helpottavat tämän seurauksena kokoonpanojen seostaminen ohuina kerroksina erilaisten kantaja-aineiden päälle.

On ilmoitettu käytettävän 300 - 3000 osaa liuottimia, edullisesti 800 - 4300 osaa, kohti 100 osaa rakenneosia (A). Nämä liuottimet voidaan lisätä suoraan rakenneosien A, B ja C seoksiin, kuitenkin on järkevää, jotta saataisiin nopeammin homogeenisia liuoksia liuottaa seokset (A) ja (B) osaan tai koko liuottimiin, lisätä mahdollisesti liuottimien loppuosat ja sen jälkeen kompleksit (C). Näitä jälkimmäisiä voidaan kuten aikaisemmin on ilmoitettu käyttää liuosten muodossa klooratuissa hiilivedyissä, jotka sisältävät niitä 0,005 - 2

Liuottimet voidaan valita ryhmästä, joka on muodostettu - halogenoiduista tai ei alkaaneista ja sykloalkaaneista kuten heksaani, heptaani, oktaani, dodekaani, syklopentaani, sykloheksaani, metyylisyklo-heksaani, vuoriöljyn jakeista, jotka sisältävät parafiini- ja/tai syklo-parafiiniseoksia, perkloorietyleeniä, trikloorietyleeniä, 1,2-dikloorietaania.

- halogenoituja tai ei aromaattisia hiilivetyjä sellaisia kuin tolueeni, ksyleeni, kumeeni, tetraliini, klooribentseeni, ortodiklooribentseeni.

- alifaattisia ketoneja kuten metyylietyyliketoni, metyyli-isopropyyli-ketoni, metyyli-isobutyyliketoni.

- monokarboksyylihappojen alkyyliestereitä kuten etyyliasetaatti, butyyli-asetaatti.

Laimennetut tai laimentamattomat kokoonpanot kestävät jätettyinä avonaisiin astioihin kosketuksiin ympäröivän ilman kanssa vähintään 48 h ajan lämpötiloja, jotka voivat nousta 50°C:een. Siten ne voivat olla paperinpäällyetyskoneiden säiliöissä, useamman päivän ajan normaaliläm-pötilaeea ilman, että on välttämätöntä heittää vain muutaman tunnin ikäisiä käyttämättömiä osia pois*

Kokoonpanot sellaisinaan, se tarkoittaa laimentamattomina, käytetään käyttöönsoveltuvien laitteiden avulla tasaisesti vähäisinä nestemäärinä. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi laitetta nimeltä "Helio glissant", jossa on erityisesti 2 päällekkäin sijoitettua sylinteriä: alemman sylinterin tehtävänä, joka uppoaa pinnoitesäiliöön, jossa ovat kokoonpanot, on kyllästää hyvin ohuena kerroksena ylemmäksi sijoitettu 11 6 4 61 8 sylinteri, jälkimmäisen tehtävänä on tällöin saostaa paperille halutut määrät näitä kokoonpanoja, joiden kyllästämä se on, tällainen annostelu saavutetaan molempien päinvastaiseen suuntaan pyörivien sylintereiden vastavuoroisella nopeuden säädöllä.

Laimennettuja kokoonpanoja voidaan käyttää laitteiden avulla, joita on käytetty teollisiin paperinpinnoituskoneisiin kuten kaiverrettu sylinteri "Mille points", järjestelmä nimeltä "Reverse Roll". Kun kantaja-aineille on kerran saostettu, kovetetaan kokoonpanot muutamassa sekunnissa kierrättämällä tunneliuuneissa, jotka on lämmitetty suunnilleen 60 - 220°C:een, läpikulkuaika näissä uuneissa vaihtelee yleensä 2-30 sekuntia. Se riippuu uunien pituutta kohden lasketusta nopeudesta, jossa pinnoitetut kantaja-aineet kiertävät (tämä nopeus voi ylittää 200 metriä minuutissa)} tavallisesti selluloosamateriaaleista muodostunut kantaja-aine kiertää nopeammin (esimerkiksi 3 m/sekunti nopeudella yli 140°C:n lämpötilassa) kuin muovimateriaali kantaja-aine. Todella tämä jälkimmäinen ei voi kestää korkeiden lämpötilojen vaikutusta, siksi se pannaan alhaisempaan lämpötilaan, mutta kuitenkin pitemmäksi ajaksi, esimerkiksi se kiertää nopeudella 0,75 m/sekunti lämpötilassa, joka on 80°Cin suuruusluokkaa.

Kokoonpanojen määrät (jotka muodostuneet aineosista A, B ja C), jotka on saostettu kantaja-aineille ovat vaihtelevia ja jakaantuvat λ useimmiten välille 0,1-5 g/m* käsiteltyä pinta-alaa kohti. Nämä määrät riippuvat käsiteltävien kantaja-aineiden luonteesta ja etsityistä tarttu-mattomista ominaisuuksista. Niinpä ei-huokoisille kantaja-aineille 2 saostetut määrät ovat tavallisesti vähäisiä, ne ylittävät tuskin 1,5 g/m (kantaja-aineiden joukosta voidaan mainita erittäin jalostetut paperit, jotka on käsitelty karboksimetyyliselluloosalla, muoviarkit); sitä vastoin huokoisille kantaja-aineille on välttämätöntä saman tarttumattomuus- asteen saavuttamiseksi saostaa selvästi suurempia määriä; nämä määrät 2 voivat kuitenkin jäädä melko pieniksi, suuruusluokaltaan 1,2 - 2 g/m , jos pyritään valitsemaan diorganopolysiloksaanipolymeerejä (A), joilla on korkea viskositeetti, esimerkiksi α-ω dihydroksidiorganopolysiloksaani-kumeja, joiden viskositeetti on 15 - 50 miljoonaa cP 25°C:ssa.

Kokoonpanojen kovetetut kerrokset suovat kantaja-aineille, joihin ne ovat kiinnitetyt, erittäin hyviä tarttumattomuusominaisuuksia, jotka säilyvät ajan mittaan. Lisäksi nämä kovetetut kerrokset kestävät hyvin hankausta, niitä ei poista varsinkaan hiominen pinnoite- tai adheesio-koneiden eiirtosylintereillä pinnoitettujen kantaja-aineiden läpikulku-kohdan ulkopuolella, sylinterit ovat muodostuneet materiaaleista, joiden 6461 8 12 pinnat ovat enemmän tai vähemmän epätasaisia.

Keksinnön kokoonpanoja voidaan soveltaa kaikkiin materiaaleihin, jotka ovat lisäksi kosketuksissa aineisiin, jotka vapauttavat kosteutta.

Nämä eelluloosamateriaalit tai synteettiset materiaalit, huokoisina tai ei, käsittävät siten erilaisia paperimuunnoksia (kuten voimapaperi, jonka jalostusaste voi olla mikä tahansa, kristallipaperi, rikkipaperi) kartongit, kasvipergamentit, polyetyleenillä tai karboksimetyyliselluloosalla pinnoitetut paperit, puhdistetusta selluloosasta (kuten sellofaani) tai selluloosapolyasetaatista valmistetut arkit, arkit, jotka on muovi-aineista kuten polyetyleeni, polypropyleeni, polytereftalaatti, polyeteeni-terftalaatti, metalliarkit, synteettisistä kuiduista, lasista tai asbestista, kudokset, ei-kudotut kuitumateriaalit, joiden perustana ovat selluloosakuidut tai synteettiset kuidut tai näiden kuitujen seokseen perustuvat.

Materiaaleja, jotka on saatu näin tarttumattomaksi, käytetään väliinpistettyinä erottavina kantaja-aineina paperien tai kalvojen 1° kiinnitarttuvien aineiden kuten konditoriatuotteiden, leivonnaisten, raakakumien, tervojen ja bitumien, vahojen tai 2° kosteutta vapauttavien elintarvikeaineiden kuten kalan, lihan, juuston kuljetuksiin ja kääreisiin.

Keksinnön mukaisten kokoonpanojen käyttöä arvostetaan varsinkin pinnoitettaessa kiinnitarttuvuutta suoJäävillä kantaja-aineilla molemmin puolin, joista toinen saa lisäksi liimakerroksen, kerroksen ollessa saostettu väliseinällä erotetulla adheesiokoneella, joka on vähän tilaa vievä ja varustettu siirtosylintereillä. Täten kiinnitarttuviksi tehdyt kantaja-aineet, jotka kääritty kokoon varastointia varten, kelautuvat helposti auki käyttöhetkellä, koska kokoonpanoilla käsitelty alapinta on kestänyt siirtosylintereissä kiertämisen jälkeen hankautumisen aiheuttamaa kulutusta» Muuten liimapinta irtaantuu helposti kantaja-aineesta ja tästä syystä soveltuu helposti liimattaviin materiaaleihin.

Seuraavat esimerkit kuvaavat keksintöä (osat ja prosenttimäärät on ilmaistu painoina):

Esimerkki 1 Käsittelykylpy valmistetaan jäljeseä annetun työskentelymenetelmän mukaan sekoittamalla eeuraavia aineosia: - 158 osaa α-ω bis(trimetyylisiloksi)dimetyylipolysilokeaanikufflia, jonka viskositeetti on 50 miljoonaa cP 25°C:esa - 150 osaa α-ω di(hydroksi)dimetyylipolysiloksaaniöljyä, jonka viskositeetti on 1 miljoona cP 25°C:s8& 6461 8

U

- 12 osaa α-ω di(hydroksi)dimetyylipolysiloksaaniöljyä, jonka viskositeetti on 50 cP 25°C:ssa - 10 osaa keskimääräisen kaavan (CH^)jSi[OSiH(CH^)j^^OSi(CHj)^ metyyli-vetypolysiloksaanipolymeeriä viskositeetiltaan noin 22 cP 25 Ctssa - 5700 osaa vuoriöljyjaetta, joka on otettu 93°c ja 114°C välillä, ja muodostettu pääasiallisesti parafiinihiilivedyistä - 20 osaa liuosta, trikloorietyleenissä, jossa on 0,5 kaavan PtCl2-2P [n(CH^)2]^ kompleksia (tai 0,035 osaa platinaa).

Kumi ja molemmat α-ω di(hydroksi)dimetyylipolysiloksaaniöljyt laitetaan liuoksena vuoriöljyfraktioon, saatuun liuokseen lisätään sitten metyylivetypolysiloksaanipolymeeri: muutaman minuutin sekoittamisen jälkeen muodostuu homogeeninen kokonaisuus, johon lisätään lopuksi platina-kompleksiliuos.

Tämä kylpy jaetaan kahteen havaittavasti samanlaiseen osaan A* ja B', osa (B') jätetään avonaiseen astiaan kosketuksiin ympäröivän ilman kanssa (suhteellisen kosteuden ollessa noin 50 $ ja lämpötilan ollessa o o noin 20 C) ja osa (A*) saostetaan välittömästi, suhteessa 10 g/n , siltä puolelta, joka on peitetty karboksimetyyliselluloosasuojakerrokeella, voimapaperilla, joka painaa 80 g/m . Tämä paperi, joka on valmistettu lähtien jalostetusta 64° Shopper-massasta, on etukäteen pinnoitettu edellä mainitulla suojakerroksella tarkoituksena lujittaa sen kestävyyttä liuot- timille.

Kylvyn saostaminen suoritetaan Mayer'in tasoitussauvalla, joka on asennettu teolliseen paperinpinnoituskoneeseen. Seostettu kerros kuivataan samanaikaisesti ja kovetetaan kuljettamalla pinnoitettu paperi, nopeudella 200 m/minuutti, tunneliuunin läpi, joka on lämmitetty 200°C:een, paperin läpikulkuajän ollessa uunissa 5 sekuntia.

Näin käsitellystä paperista leikataan 5 cm levyinen ja noin 21 cm pituinen kaistale, joka pannaan terässylinterille, jonka halkaisija on 9 cm ja pituus 15 cm, kaistaleen silikonoidun puolen ollessa suoraan kosketuksissa sylinteriin. Tämä kaistale jännitetään sen jälkeen kytkemällä toiseen sen päistä 685 g*n paino ja sijoittamalla toinen pää suun-taispihtien leukoihin, jotka on asennettu yhdensuuntaisesti sylinterin akselin kanssa) sylinterin yhteydessä olevan kaistaleen pituus on 10 cm. Sylinteri pistetään liikkeelle nopeudella 52 kierrosta/minuutti; 2 minuutin hankauksen kuluttua paperi poistetaan ja sen hankaukselle alistettu pinta 2 50 olkoon noin 50 cm pestään etanolilla.

6461 8 14

Ilmassa kuivauksen jälkeen tämä pinta kostutetaan vanutupo11a, joka on kostutettu punaisen musteen värjäämällä vedellä: havaitaan, että ei näy yhtään punaista pilkkua (veden läpäisymerkki paperissa), värjätty vesi on ainoastaan hajaantunut käsitellylle pinnalle lukuisten pienten pisaroiden muodossa; kovetettu silikonikerros paperin piimällä ei ole täten poistunut hankauksesta·

Samanlainen koe on myös toteutettu kylvyn fraktiolle (B1), fraktion ollessa jätetty 4 päivän ajaksi kosketuksiin ilman kanssa; huomataan, että kovetettu silikonikerros, joka on liitetty voimapaperin karboksimetyyli-selluloosalla päällystettyyn puoleen, joka on samanlainen kuin edellä oleva paperi, omaa samat ominaisuudet kuin fraktiosta (A') lähtien muodostettu kerros. Kylpy voi jäädä täten vähintään 4 päiväksi alttiiksi ympäröivälle ilmalle ilman sen aktiivisuuden laskemista.

Fraktiolla A' ja B* käsitellyille papereiden pinnoille, siis kovetetulla silikonikerroksella päällystetylle, sovelletaan 24 tunnin ajan Λ ja 70 g/cm paineessa Sparada-tyyppistä liimanauhaa; tarvittava voima nauhan irrottamiseksi papereista mitataan sen jälkeen. Tämän mittauksen suorittamiseksi liimanauhan pää taivutetaan 160°, sitten voima mitataan tässä päässä dynamometrin avulla niin, että saadaan aikaan nauhan irtaantuminen liimauksesta nopeudella 25 cm/minuutti. Kaikkien papereiden irtaan-tumisvoima on vain 2 g 1 cm:ä nauhan leveyttä kohden, joten kiinni tart-tumattomuus, joka seuraa silikonikerroksen läsnäolosta,on erinomainen Esimerkki 2 Käsittelykylvyn valmistamiseksi käytetään seuraavia aineoaasiat - 251 osaa kumiseosta (joka on valmistettu tämän esimerkin lopussa kuvatulla tavalla) dimetyylipolysiloksaanipolymeerien plastisuudeltaan Villiam 120, titraten 0,007 i» hydroksyyliryhmistä liittyneinä piiatomeihin - 5 osaa metyylivetypolysiloksaanipolymeeriä kaavaltaan (CH5)5Si[OSi(CH5)2]13[OSi(CH5)H]59OSi(CH3)5, jonka viskositeetti on 56 cP 25°C:ssa - 700 osaa ksyleeniä - 5000 osaa metyylisykloheksaania - 50 osaa liuosta kloroformissa, jossa on 0,5 % kaavan PtClg.PP^CgH^g]^ (tai noin 0,038 osaa platinaa).

Kumin ja metyylivetypolysiloksaanisekapolymeerin seos pannaan ensin liuoksena ksyleeniin, Bitten tähän liuokseen lisätään metyylisykloheksaani; muutaman minuutin sekoittamisen jälkeen saadaan homogeeninen kokonaisuus, johon kaadetaan platinaperustainen kompleksi liuoksena.

Tämä haude jaetaan kahteen havaittavasti samanlaiseen fraktioon ja By

Fraktio (B1) jätetään avoimeen astiaan kosketuksiin ympäröivän ilman 6461 8 15 kanssa (suhteellisen kosteuden ollessa noin 50 $ ja lämpötilan ollessa o 2 20 C). Fraktio (A^) saostetaan välittömästi, suhteessa 5 g/m» siltä puolelta, joka on peitetty tarkasti 15 mikronin paksuisella polyetyleeni- kalvolla, valkaistulle voimapaperille, joka valmistettu jalostamattomasta selluloosasta lähtien.

Kylvyn säestäminen suoritetaan kaiverretun "Mille points"-sylinterin avulla, joka on asennettu teolliseen paperinpinnoituskoneeseen. Saostettu kerros kuivataan ja kovetetaan kuljettamalla pinnoitettu paperi nopeudella 60 m/min. 110°C:een kuumennetun tunneliuunin läpi, läpikulkuajan ollessa tässä uunissa 15 s.

Kovetetun silikonikerroksen hankauskestävyyden mittaamiseksi käytetään esimerkissä 1 kuvattua hankaustestiä; paperi 5 cmsn levyisen kaistaleen muodossa asetetaan silikonoidusta puolestaan kosketuksiin terässylinterin kanssa 2 minuutin ajaksi. Pintaan, joka on alistettu hankaukselle, käytetään esimerkissä 1 kuvattuun tapaan Sparadra-tyyppistä liimanauhaa. Dynamometrin avulla mitattu irtaantumisvoima nousee 4 gsaan 1 cm:n nauhan leveyttä kohti. Samanlainen tarttuvuusmittaus on suoritettu paperin pinnoitetulle puolelle, jota ei ole alistettu hankaukseen: irtaantumisvoima on 5 g/cm; näistä mittauksista käy ilmi, että hankaus ei ole käytännöllisesti katsoen pienentänyt silikonikerrosta.

Puoli, joka on peitetty edellisen kaltaisen valkaistun voimapaperin polyetyleenikalvolla, käsitellään fraktiolla (B^) ja jätetään 3 päiväksi normaalilämpötilaan. Käsittelymenetelmä on sama kuin fraktiolle (A^) käytetty; samanlaisen hankaustestin suorittamisen jälkeen mitataan lii-manauhan irtaantumiseen tarvittava voima (käyttämällä nauhaa siltä puolelta, joka on alistettu hankaukseen), se saavuttaa samoin 4 g/cm. Silikoni-kerros on täten kestänyt hyvin terässylinterin hankauksen aiheuttamaa kulumista.

Kumiseos valmistetaan seuraavaan tapaan: 2 l:n kolviin, joka on suojattu ympäröivältä ilmalta kuivalla typpivirtauksella, laitetaan 1000 g oktametyylisyklotetrasiloksaania; kolvin sisältö lämmitetään l60°C:een, sitten siihen lisätään 10 mg kaliumia, jonka jälkeen tätä lämpötilaa pidetään yllä 50 minuuttia. Tämän ajan kuluttua seoksella on kumimainen ulkonäkö.

40 mg vettä laitetaan kolviin, jonka jälkeen seuraa lämmitys l60°C:ssa 5 h:n ajan; 30 minuuttia ennen tämän lämmityksen loppumista kuiva typpi-virtaue korvataan, ainoastaan 10 minuutin ajaksi, kostealla typpivirralla.

3 h:n lämmityksen kuluttua kumiseos neutraloidaan johtamalla kolviin kaasumaista hiilidioksidia; jäähdyttämisen jälkeen seos jätetään normaali-lämpötilaan suljetussa astiassa.

6461 8 16

Esimerkki 3

Sekoittaisi slaitteella varustettuun kolviin laitetaan 96 osaa α-ω di(hydrokei)dimetyylipolysiloksaaniöljyä viskositeetiltaan 900 cP 25°C:ssa ja 4 osaa metyylivetypolysiloksaanipolymeeriä kaavaltaan (CH^) jSi[0SiH(CHj]^ OSi(CH-). jonka viskositeetti on 22 cP 29°Csssa. Kun on saatu homogeeni- 5 5» , nen seos, lisätään 7,5 osaa liuosta trikloorietyleenissä, jossa 0,9 ^*a kompleksia kaavaltaan PtCl2.2P[N(CBj)2]^ (tai noin 0,0126 osaa platinaa)· Tämä kokoonpano jaetaan kahteen havaittavasti samanlaiseen fraktioon Ag ja Bg. Fraktio (Bg) jätetään avoimeen astiaan kosketuksiin ympäröivän ilman kanssa (suhteellisen kosteuden ollessa noin 90 # ja lämpötilan 20°C). Fraktio (Ag) seostetaan välittömästi, suhteessa 0,9 g/m , sille puolelle, joka on päällystetty esimerkissä 1 käytetyn voimapaperin karboksimetyyli-selluloosalla päällystetyllä suojakerroksella. Saostaminen suoritetaan "Helio glissant"-nimisellä laitteella, joka on asennettu teolliseen pa-perinpinnoituskoneeseen.

Seostettu silikonikerros kovetetaan kuljettamalla pinnoitettu paperi nopeudella 180 m/min. l60°C*een lämmitetyn tunneliuunin läpi, läpikulku-ajan ollessa tässä uunissa 9 e.

Tästä paperista leikataan 9 omin levyinen ja noin 21 omin pituinen kaistale} tämän kaistaleen silikonoidun puolen hankauskestävyys mitataan esimerkissä 1 kuvatun laitteen avulla. Kun tämä puoli on kestänyt teräs-sylinterin hankaavaa vaikutusta 2 minuuttia, se puhdistetaan alkoholilla, jonka jälkeen kostutetaan esimerkin 1 osoittamalla tavalla, vanutukkoon, joka on kastettu punaisen musteen värjäämään veteen.

Todetaan, että paperin pinnalla ei näy värjättyjä pilkkuja, vesi on ainoastaan hajaantunut silikonoidulle puolelle runsaiden pisaroiden muodossa; täten silikonoitu puoli on kestänyt täydellisesti kulumista.

Samanlainen voimapaperin käsittelykoe, edellä esitetyn kanssa samanlainen voimapaperi, jolla on toisella puolella karboksimetyylisellu-loosasta valmistettu suojakerros, suoritetaan fraktiolla (B2, joka on jätetty 4 päiväksi normaalilämpötilaan. Hankauskokeessa huomataan, että paperin käsitellyllä puolella on selvästi fraktiolla (Ag) käsitellyn paperin ominaisuudet.

Esimerkki 4

Sekoituslaitteella varustettuun kolviin laitetaan 77 osaa α-ω di(hydroksi)dimetyylipolysilok8aaniöljyä viskositeetiltaan 750 cP 29°C:ssa, 19 osaa α-ω bis(trimetyyli8ilok8i)dimetyylipolysilok8aaniöljyä viskositeetiltaan 20 oP 29°C:ssa, 4 osaa metyylivetypolyeiloksaanipolymeeriä keskimääräisellä yleiskaavalla (CE^)^Si[OSi(CE^)H]^^OSi(CH^)^, jonka visko- 6461 8 17 sltettl on 19 cP 25°C:ssa. Kokonaisuutta sekoitetaan 10 minuuttia; saatuun homogeeniseen seokseen lisätään sitten 7»5 osaa liuosta (jonka valmistus on kuvattu tämän jäljessä), jossa on 1,05 ia painosta 1,2-dikloo-rietaanissa kaavan PtClg^P^CH^gJ^ kompleksia, tai noin 0,0261 osaa platinaa.

Tämä kokoonpano jaetaan kahteen havaittavasti samanlaiseen fraktioon A_ ja B_ viedään avonaiseen astiaan kosketukseen ympäröivän ilman kanssa, 5 5 o sitten astia sijoitetaan vakiolämpöiseen kylpyyn lämmitettynä 25 C:een.

2

Fraktio saostetaan välittömästi suhteessa 1 g/m voimapaperin puoleiselle puolelle (joka on valmistettu lähtien jalostetusta selluloosasta 64° Shopper), joka painaa 80 g/m , tämän puolen oltua aikaisemmin päällystetyn suojakerroksella, joka on muodostunut karboksimetyyliselluloosan ja tärkkelyksen seoksesta.

Saostus suoritetaan laitteen nimeltä "Helio glissant" avulla, joka on asennettu teolliseen paperinpinnoituskoneeseen.

Saostettu silikonipinta kovetetaan kuljettamalla pinnoitettu paperi nopeudella 70 m/min. 200°C:een lämmitetyn tunneliuunin läpi, läpikulkuajan ollessa uunissa 8 s.

Nyt kovetetulla silikonikerroksella päällystetylle paperin pinnalle saostetaan juoksuttimella, 60 g/m , liimaliuoe (se on akryylipolymeeri, jota myydään tuotenimellä Soluron A 1030 E, 40 ^:ssa etyyliasetaatissa). Kokonaisuus laitetaan 3 minuutiksi ilmastoituun kuivausuuniin, joka on lämmitetty 130°C:een ja jätetään sen jälkeen 5 minuutiksi normaalilämpö-tilaan. Sitä seuraa saostaminen paperin silikonoldulle puolelle yhtenäi-sellä liimakerroksella suhteessa 24 g/m'.

Tähän liimakerrokseen käytetään polyeteenitereftalaatista valmistettua kalvoa, jota on pidetty paikallaan 24 h paineessa 24 g/cm. Tämän ajan kuluttua mitataan voima, joka tarvitaan irrottamaan kalvo (polyeteenitereftalaatista valmistettu) paperista; tämä mittaus suoritetaan dynamometrillä seuraamalla esimerkin 1 lopussa kuvattua menetelmää. Todetaan, että irtaantuisisvoima on 15 g:a 1 cm:n kalvoleveyttä kohden.

Vastaava samanlaisen voimapaperin kftsittelykoe suoritetaan fraktiolla B , jota on pidetty 2 päivää (avoimessa astiassa kosketuksissa ympäröivän ilman kanssa) 25 C:n lämpötilassa. Todetaan (paperin silikonoidulla puolella olevan liimakerroksen suostumisen jälkeen) etyleenin polyterefta-laatista valmistetun kalvon irtaantumistestissä, että irtaantumisvoima on 18 g 1 cm: kalvon leveyttä kohti.

18 6461 8

Vertailuesimerkissä valmistetaan kokoonpano, joka muistuttaa juuri kuvattua, sekoittamalla samat lähtörakenneosat paitsi, että 7»5 osaa liuosta, jossa 1,05 £>* painoltaan kompleksia PtCl2.2P [N(CHj)2]j, korvataan 2,9 osalla liuosta, jossa on 2 ?6ia painoltaan tolueenissa kompleksia PtCl2.2S(C2H,-)2 (tai samoin 0,0261 osaa platinaa). Tämä liuos, jossa on 2 #xa painoltaan kompleksia, kuvataan ranskalaisen patenttijulkaisun 2 183 126 esimerkissä 1.

Tämä uusi kokoonpano käsitellään samalla tavalla kuin kokoonpano, jossa on kompleksi PtCl2.2P[H(CHj)2]

Claims (5)

19 64618

1. Selluloosaa tai synteettistä materiaalia olevien alustojen päällystämiseen käytettävät piiorgaaniset koostumukset, tunnetut siitä, että ne käsittävät: (A) 100 osaa polymeeriseosta, joka sisältää (i) 60-100 % diorganopolysiloksaanipolymeereja (a), joissa pääteasemassa on hydroksyyliryhmiä ja joiden viskositeetti on vähintään 10 cP 25°C:ssa, ja **0-0 % diorganopolysiloksaanioljyjä (b), jotka ovat ketjun toisessa päässä suojattuja triorganosiloksyyliryhmällä ja toisessa päässä triorganosiloksyyli-tai hydroksyyliryhmällä, ja joiden viskositeetti on 5-500 cP 25°C:ssa, tai (ii) 30-90 % edellä mainittuja diorganopolysiloksaanipolymeereja (a) ja 70-10 % diorganopolysiloksaanikumeja (c), jotka ovat kummassakin päässä suojattuja triorganosiloksyyliryhmillä, ja joiden viskositeetti on vähintään 1 000 000 cP 25°C:ssa, jolloin kohdissa (i) ja (ii) esitettyjen diorganopolysil- i oksaanien piiatomeihin sitoutuneet orgaaniset radikaalit ovat metyyli-, vi- I nyyli-, etyyli- tai n-propyyliradikaaleja, jolloin näistä radikaaleista vähin- j tään 80 % on metyyliradikaaleja ja enintään 3 % on vinyyliradikaaleja ja ai- | noastaan yksi vinyyliradikaali on sitoutunut pilatomiin, j (B) 1-15 osaa organovetypolysiloksaanipolymeeria (d), jonka yleinen kaava on G H SiO. x y U-x-y 2 jossa G on metyyli-, etyyli- tai n-propyyliradikaali, jolloin vähintään 80 % radikaaleista G on metyyliradikaaleja, x on valinnanvarainen luku 1 - 1,99» y on valinnanvarainen luku 0,1 - 1 ja summa x + y on 1,7 - 2,6, ja jonka polymeerin viskositeetti on 2-UOOO cP 25°C:ssa, (C) 0,001 - 0,01 osaa platinaa platinakloridi-fosforikompleksin muodossa, jonka yleinen kaava on Pt01o.2P N 2 ^R· J 3 20 6461 8 jossa R ja R’, jotka voivat olla samoja tai erilaisia, tarkoittavat yksiarvoista hiilivetyradikaalia, jossa on 1-8 hiiliatomia, tai muodostavat yhdessä sen typpiatomin kanssa, johon ne ovat sitoutuneet, yksiarvoisen hetero-syklisen radikaalin, ja mahdollisesti (d) 5ΟΟ-5ΟΟΟ osaa liuotinta 100 osaa kohden komponenttia A.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset koostumukset, tunnetut siitä, että kompleksin kaava on /CH3 . "C2H5 PtCl . 2P N J tai PtCl„.2P N ? 2 ^ch3 2 "c2h5 3 “ 3

3. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset koostumukset, tunnetut siitä, että kompleksia käytetään puhdistamattomana liuoksena siinä liuottimessa, joissa se on valmistettu. 1*. Patenttivaatimuksen 1 mukaiset koostumukset, tunnetut siitä, että seos (i) sisältää 60-100 % diorganopolysiloksaanipolymeerioljyjä (a), joiden viskositeetti on 10-3000 cP 25°C:ssa, ja 1*0-0 % diorganopoly-siloksaaniöljyjä (h), joissa ketjujen molemmat päät on suojattu triorgano-siloksyyliryhmillä. f \ l j 6461 8 21

1. Kiselorganiska kompositioner användbara for beläggning av underlag av cellulosa eller ett syntetiskt material, kännetecknade därav, att de omfattar: (A) 100 delar av en polymerblandning innehällande (i) 60-100 % diorganopolysiloxanpolymerer (a), vilka har i ändställ-ningen hydroxylgrupper och vilka har en viskositet av minst 10 cP vid 25°C, UO-O % diorganopolysiloxanoljor (b), vilka i kedjans ena ända är skyddade med en triorganosiloxylgrupp och i den andra ändan med en triorganosiloxyl- eller hydroxylgrupp och vilka har en viskositet av 5~500 cP vid 25°C, eller (ii) 30-90 % av ovannSmnda diorganopolysiloxanpolymerer (a) och 70-10 % av diorganopolysiloxangummin (c), vilka är i vardera ändan skyddade med triorganosiloxylgrupper och vilka har en viskositet av minst 1 000 000 cP vid 25°C, varvid de organiska radikaler bundna vid kiselatomerna i de i punkterna (i) och (ii) anförda diorganopolysiloxanerna utgörs av metyl-, vinyl-, etyl-, eller n-propylradikaler, varvid av dessa radikaler minst 80 % utgörs av metyl-radikaler och högst 3 % utgörs av vinylradikaler och endast en vinylradikal Sr bunden vid kiselatomen, (B) 1-15 delar av en organovätepolysiloxanpolymer (d) med den allmänns formeln G H SiOi, x y 4-x-y 2 väri G Sr en metyl-, etyl- eller n-propylradikal, varvid minst 80 % av radi-kalerna G utgörs av metylradikaler; x Sr· ett valbart tal 1-1,99, y är ett valbart tal 0,1-1 och summan x+y är 1,7 - 2,6, och vilken polymer har en viskositet av 2-^000 cP vid 25°C, (C) 0,001 - 0,1 delar platina i form av ett platinaklorid-fosfor-kamplex med den allmänna formeln PtCl_.2P H “3 väri R och R’, vilka kan vara lika eller olika, betecknar en envärd kolväte-radikal med 1-8 kolatomer, eller bildar tillsammans med den kväveatom som de är