FI60035C - Foerfarande foer autogen smaeltning och utvinning av bly ur blysulfidmaterial - Google Patents

Description

rBi M1v KUULUTUSJULKAISU , Λ Λ ^Β||Γλ LJ ( ' UTLÄGGNI NGSSKRIFT 60035 ^ (51) Ky.lk.3/lnt.CI.3 C 22 B 13/02 SUOMI—FI N LAND (21) P»t*nttlh*k*mu* — Pit«ntaiudknln| 3682/7^ (22) H»k*ml*ptlvl — Anteknlnjtd·! 19.12.7^

* (23) AlkupUvl — Glltl|h*tidt| 19.12.7U

(41) Tullut JulklMksI — Bllvit off«ntll| 21.06.75

Patentti- ja rekisterihallitus /j « . , , . .

p„__. . . . . . (44) Nlhtlvlkslpsnon a kuulluiksi sun pvm. —

Patent- och registerstyrelsen Antdkan utltfd och utl.*krlft«n publlcersd 31.07.8l (32)(33)(31) Pyydetty stuoiksus— Begird prlorltet 20.12.73

Ruotsi-Sverige(SE) 7317219_9 (71) Boliden Aktiebolag, Sturegatan 22, llU 85 Stockholm, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Stig Arvid Petersson, Skelleftehamn, Ruotsi-Sverige(SE) (Tl) Oy Kolster Ab (5U) Menetelmä lyijyn autogeeniseksi sulattamiseksi ja talteenottamiseksi lyijysulfidimateriaalista - Förfarande för autogen smältning och ut-vinning av bly ur blysulfidmaterial

Keksintö kohdistuu menetelmään lyijyn valmistamiseksi kaldo-uunissa auto-geenisesti sulattamalla ja ottamalla lyijy talteen sulfidipitoisista lyijyrikas-teista tai lyijyä sisältävistä kompleksisista sulfidimateriaaleista.

Metallinen lyijy valmistetaan tavallisesti sulfidisista malmijautioista ja vähäisemmässä määrässä myös oksidisista lyijymateriaaleista. Tavallisin uuni-yksikkö lyijyn sulattamista ja pelkistämistä varten on kuilu-uuni. Miilu-uuni panostetaan lyijymateriaalilla, joka etukäteen on sintrattu tai pasutettu hapettamalla samanaikaisesti sulfidirikki ilma-happiseoksella pienempään kuin 2 %:n sulfidisen rikin pitoisuuteen. Sulfidisen lyijymateriaalin erilaisia sintraus-ja pasutusmenetelmiä on esitetty esim. Tafel'in Lehrbuch der Metallr.uttenkunde, Band II (1953) s. 35~73. Nämä menetelmät vaativat kalliita laitteita ja itse sint-raus- ja pasutustapahtuma on useissa tapauksissa vaikeasti hallittava. Pasutuk-sessa muuttuu lyijy pääasiallisesti oksidiseen muotoon. Syötettävänä materiaalina täytyy Käyttää karkeita kappaleita sen soveltumiseksi panostettavaksi kuilu-uuniin. Gama koskee myös lisättävää kuonanmuodostajaa sekä koksia, joka on välttämätöntä lyijyn kuumentamiseksi ja pelkistämiseksi. Materiaaliin sisältyvän sulfidirikin 2 60035 palaessa, muodostunut pasutuslämpö menee siten suurimmaksi osaksi hukkaan. Kuilu-uunin rakenne ja toimintatapa on esitetty Tafel'in teoksessa Band II s. 73*12^. rCuilu-uunin tuotantokapasiteetti on suuri, mutta sen epäkohtana on panoksen hankala ja kallis esikäsittely. Lisäksi kuilu-uunin lämpötalous on huono ja laite vaatii paljon tilaa.

Toinen lyijyn valmistuksessa käytetty uunityyppi on liekkiuur.i, joka pääasiallisesti muodostuu suuresta uunitilasta, jota voidaan lämmittää ilmapolttoaine-liekir. avulla suunnattuna tavallisesti pitkin sulatteen pintaa tai pienessä kulmassa siihen nähden. Ityös liekkiuuni panostetaan sintratulia, acclomeroidulla pesutustuotteella yhdessä koksin ja kuonanmuodostajan kanssa, liekkiuunin lämpötaloutta pidetään huonompana kuin kuilu-uunin. Vert. Tafel, Bend II s. I2h.

Viime vuosina ovat nyös pyörivät kiertouunit tulleet käyttöön ja tällöin erikoisesti läpimitan suhteen lyhyet kiertouunit, joita saksaksi kutsutaan nimellä "Kurztrommelofen", ja jotka pyörivät hitaasti prosessin aikana (noin 1 kierr./min). ifyös kiertouuni panostetaan sintratulia ja pasutetulla lyijysulfidimateriaalilla, mutta kiertouuni voi samoinkuin liekkiuuni toimia hieman suuremmalla rikkipitoisuudella panoksessa yhtälön mukaan:

PbS + 2 PbO -> 3 Pb + S02

Kiertouunin toimintatapa on esitetty julkaisussa Meteli und Erz 32 (1935) s· 511 jne. Kiertouunin lämpötalous on parempi kuin liekkiuunin ja on se senvuoksi saavuttanut suuren merkityksen käsiteltäessä oksidista materiaalia, kuten akkuromua.

Viime vuosina käyttöön tullut menetelmä on lyijyn pelkistäminen pyörivässä ahjossa. Menetelmä on esitetty julkaisussa Symp Met Lead and Zink s. 960, 1970 voi III ja siinä panostetaan lyijysulfidipellettejä jatkuvasti pyörivään ahjoon, joka on muotoiltu vaakatasossa suljetuksi renkaaksi, jolloin lyijymetalli vapautuu kuten tavallisissa pasutusreaktioissa puhaltamalla ilmaa lyijykylvyn lävitse, jonka, jälkeen pasutuskaasut kulkevat lyijyn päällä kelluvan jjäällystyksen lävitse* ja rikkidioksidi poistuu.

Kaikki menetelmät, paitsi edellä mainittu ahjomeretelmä, perustuvat pääpiirteissään siinen, että lyijyrikaste ennen pelkistystä ja lyijyn talteenottoa täytyy esikäsitellä rikkipitoisuuden suurimman osan pasuttamiseksi sekä että pasutettu materiaali täytyy sintrata raemuotoon niiden käsittelyä varten eri prosesseissa. Tästä johtuu, että suurinta osaa pasutusprosesseisss vapautuvaa lämpöä ei voiaa käyttää nyödyksi.

Lämpötalouden parantamiseksi on kehitetty menetelmiä, joissa käsitellään 3ulfidi- ja oksidipitoista materiaalia syklonimaisessa pyörteessä tai pyörteissä, 3 60035 joka aikaansaadaan puhaltamalla siihen reaktiokaasua. Sulfidi- ja oksidipitoiset aineet joutuvat pyörteisiin yhdessä pelkistävän aineen kanssa, joka pelkistää metallit. Kts. esim. ruotsalaista patenttia 213 OÖä. Jos ilmaa käytetään reaktio-kaasuna, ei saada riittävästi lämpöä reaktiolämpötilan pitämiseksi riittävän korkeana, ja iisälämpöä sähköenergian muodossa täytyy käyttää. Menetelmä ei sovellu lyijysulfidien autogeeniseksi sulattamiseksi edes käytettäessä puhdasta hanpi-kaasua tai sapelia voimakkaasti rikastettua ilmaa pyörteissä, koska kaasursyöttöä ei saada riittävän suureksi pyörteen ylläpitämiseksi, jossa saavutetaan riittävä reaktioaika. Suuri osa syötetystä lyijymateriaalista joutuu siten putoamaan reagoimattomana metailikylvyn pinnalle. Menetelmässä saavutetaan kuitenkin oleellisia etuja aikaisempiin menetelmiin verrattuna osittain lämpötaloudellisesti ja osittain siksi, että voidaan käsitellä hienojakoista malmijauhoa ilman edeltävää sint-rausta.

Toinen pyörre- tai liekkisulatusmenetelmä on esitetty julkaisussa J. of Metals 1966: joulukuu s. 1298-1302, jossa lyijy otetaan talteen lyijysulfidista siten, että liekkikuilussa annetaan lyijysulfidin reagoida ilman kanssa kaavan:

Pbö + 0^ -► Pb + 30^ mukaan , reaktio, joka on riittävän eksoterminen pitääk seen prosessin käynnissä, jos käytetään esilämmitettyä ilmaa. Tämä reaktiokaa-sujen esilämmitys ei ole tarpeen, jos käytetään puhdasta happikaasua, mutta todennäköisesti on kaasumäärä tässä tapauksessa liian pieni riittävän liikkeen ylläpitämiseksi liekkitilassa. Menetelmää ei tähänmennessä ole käytetty kuin vain koemittakaavassa, mikä osoittaa, että se ei ole ollut riittävän mielenkiintoinen taloudelliseen käyttöön. Samaa menetelmää on kuitenkin edullisesti käytetty suuressa mittakaavassa kupari- ja nikkelisulfidien autogeenisessa sulatuksessa, jotka ilmeisesti voidaan sulattaa autogeenisesti ja pelkistää helpommin oleellisesti suuremmasta kehittyneestä lämpömäärästä johtuen hapen ja sulfidirikin välillä.

Oleellinen epäkohta on, että kiertouunissa ei taloudellisesti voida puhdistaa pelkistettyä lyijyä esim. antimonista., arseenista ja tinasta. Kierto-uunissa, kuilu-uunissa ja liekkiuunissa valmistettu lyijy sisältää tämänvuoksi näitä epäpuhtauksia, jos niitä sisältyy raaka-aineeseen. Valmistettaessa täten puhdistettua lyijyä täytyy tämänvuoksi nämä metallit hapettaa siten, että ne voidaan poistaa kuonana. Tämä täytyy tavallisesti suorittaa erillisessä laitteessa tavanomaisella tavalla, jolloin raakalyijyn puhdistus tapahtuu antamalla tinan , antimonin ja arseenin reagoida ilma-happi-seoksen kanssa ja muodostaa oksideja, jotka nousevat sulatteen pintaan ja jotka voidaan poistaa kuonana. Tällainen puhdistus voidaan suorittaa siksi, että tinan, antimonin ja arseenin affiniteetti hap- ,, 60035 peen on suurempi kuin lyijyn.

Edellämainitussa kiertouunimenetelmässä voi mainittu kuoranmuodostus tapahtua käyttämällä ilaaylimäärää polttimossa, noin 6Q0-900oC:n lämpötilassa. Tämä on kuitenkin erittäin aikaaviepää. Tekijä, joka määrää nopeuden ja selektiivisyyder. puhdistuksessa, on epäpuhtauksien di f fundoi tumin er. metallipinnalle, missä hapettuminen tässä tapauksessa tapahtuu. Reaktiopinta metallin ja reaktiokaasur välillä kiertouunissa on erittäin pieni. On yritetty kiertouunissa käyttää happikaasua hapetuksessa, josta kuitenkin johtuu suurten lyijymäärien hapettuminen, riippumatta siitä puhalletaanko sulatteen pinnalle tai itse sulatteeseen. Tämä johtuu siitä, että verrattain pienten 3n~, 3b- ja As-määrien diffuusio on erittäin hidasta.

Kupari- ja/tai nikkelisulfidien käsittelyä varten on viime vuosina kehitetty menetelmiä, jotka suoritetaan niinsanotuissa kaldo-konverttereissa, jotka on kehitetty edellämainituista kiertouuneista. Kaldo-konvertterille on tunnusomaista suuri kierrosnopeus aina Uo kierr./min astia sekä sen laakerointi siten, että se voi kiertyä kallistettuna vaakatasoon nähden. Kaita konverttereita on käytetty jo kauan terästeollisuudessa. Kts. esim. ruotsalaiset patentit 137 382 ja l62 036. Patenteissa on esitetty menetelmiä valuraudan melloiitämiseksi puhaltamalla sulatteen pintaan happea tai napella rikastettua ilmaa vesijäähdytteisen putken kautta kiertäen samanaikaisesti konvertteria.

Viime vuosina on siten näitä nopeasti pyöriviä konverttereja otettu käyttöön sulfidisten materiaalien käsittelyä varten, esim. valmistettaessa kuparia ja nikkeliä. Menetelmässä tapahtuu sulatus ja konvertointi puhaltamalla putken kautta happea tai hapella rikastettua ilmaa sulatteen pinnalle. Kts. esim.

101st Annual Meeting ΑΙΜΕ 1972, jossa R A Daniels ja L H Jaquay esittelivät näitä menetelmiä. Mainittakoon lisäksi Sv P 369 73!>, jossa on esitetty kuparikuonan käsittely sulfidilla sen puh di st alaiseksi ja kuparin talteenottamiseksi. Kts. edelleen ruotsalaista patenttia 355 ö03> jossa on esitetty menetelmä kuparin valmistamiseksi käsittelemällä nikkeliä sisältävää kuparisulfidia. Aikaisemmin tunnetuissa menetelmissä ei ole ollut mahdollista käyttää lyijysulfidin autogeenista sulatusta, koska lyijysulfidin lämpösulfidi on pieni.

Nyt on yllättävästi osoittautunut, että pyörivät, kallistetut uunit soveltuvat erittäin hyvin raakalyijyn autogeeniseksi valmistJtmiseksi syöttämällä lyijysulfidipitoieta materiaalia kuumaan, kallistettuun ja pyörivään uuniin, jolloin lyijysulfidi sulaa, rikki hapettuu ja lyijy pelkistyy lisäämällä happea tai hapella rikastettua ilmaa ja lyijysulfidin ja hapen syöttäminen suoritetaan siten, 5 60035 että rikkipitoisuus lyijysulatteessa pysyy pienempänä kuin 5 i£:a, edullisesti pienempänä kuin 2 %:&, Syötetyn kaasun tai ilman happipitoisuus riippuu s ui Pidin pitoisuudesta raaka-aineessa ja täytyy sen tavallisesti olla suurempi kuin noin

Edelläesitetyn sulatus- ja pelkistysmenetelmän avulla saavutetaan huomattavia etuja aikaisempiin menetelmiin verrattuna. Kallistamalla uunia vaakatasosta ja vaihtelemalla kierroslukua voidaan sulate saada tilaan, jossa se keskipakovoimien vaikutuksesta nousee ylöspäin uunin seinää pitkin edullisimpaan asemaansa, jonka jälkeen sulate putoaa alas hienojakoisina nestepi3aroine. Edullisimman putou3kor-keuden saavuttamiseksi tulee uunin kallistuskulman olla 15"30° vaakatasoon nähden ja kierrosluvun 10-60 kierr./min. Uunia täytyy käyttää siten, että uunin sylinteri-mäisen sisäseinän kehänopeus on 0,5-7 m/s pelkistys- ja puhdistusvaiheissa. Suositeltava kehänopeus on 2*5 m/s. Jos uunin sisäläpimitta on 3 metriä, vastaa tämä kierroslukua 13“32 kierr./min. Tämä sulan massan liike johtaa panoksen voimakkaaseen sekoittumiseen, jolloin sulate tulee homogeeniseksi kemiallisen kokoomuksensa suhteen ja lämpötila tasoittuu nopeasti. Dispergoimalla täten sulate kaasufaa-siin tapahtuvat kemialliset ilmiöt nopeasti ja tasapainotila saavutetaan käytännöllisesti katsoen välittömästi. Reagoimaton sulfidirikki palaa takaisin sulaan kylpyyn ja sen määrä riippuu luonnollisesti rikasteen syöttönopeudesta sekä uuniin puhallettavan hapen määrästä. Kokemuksen mukaan ei tämä sulfidirikin määrä sulatteessa saa olla suurempi kuin ^ %:a. prosessin aikana, edullisesti korkeintaan 2 %:a. Happiputki sijoitetaan uuniin siten, että happivirta suuntautuu sulatteen pintaan, jolloin sulatteessa oleva sulfidirikki reagoi hapen kanssa metallipinnan rajafaasissa, pääasiassa putoavilla pisaroilla ja kaa3ufaasissa.

Säätämällä 3ulfidin ja hapen keskinäistä suhdetta sekä puhallettavan ilman happirikastusastetta voidaan helposti säätää lämpötila sopivalle alueelle, edullisesti välille 900-1200°C.

Koska lyijysulfidi on verrattain helposti haihtuvaa, on tärkeää, että reaktio hapen kanssa on nopea, mutta ryös se, että lämpötila reaktiossa ei nouse liian suureksi. On kuitenkin osoittautunut, että pölyprobleema, joka aina esiintyy hienojakoieten materiaalien metallurgisissa prosesseissa, voidaan poistaa esiteltävän menetelmän avulla. Eräs syy siihen, että se on mahdollista edellämainittu pisarasade, joka saadaan uunin pyöriessä ja joka tehokkaasti kostuttaa panostetun materiaalin siten, että poistokaasuihin mekaanisesti joutuvan pölyn määrä on pienempi kuin muissa menetelmissä lyijyä puhdistettaessa.

Pelkistyksessä muodostuu silikaattipitoinen kuona, joka pääasiassa muodostuu 6 60035 lyijyoksidista yhdessä raaka-aineeseen sisältyvän sinkin kanssa sinkkioksidina sekä lyijymalmijauhoihin sisältyvistä malmikivistä. Lisäämällä edelleen lyijysul-fidia voidaan lyijypitoisuus alentaa noin 60 £:sta noin 10 $:iin. Kuonassa olevan lyijypitoisuuden alentaminen edelleen voidaan saavuttaa lisäämällä hiiltä ja mahdollisesti lämpöä. Kun lyijypitoisuus laskee pienemmäksi kuir. noin 5 /5: a, haihtuu sinkki, joka otetaan talteen sopivasti erikseen.

Koska reaktio PbS + Og --^ Ph + 50^ luovuttaa riittävästi lämpöä pro sessissa, ei ole tarpeen lisätä lämpöä ulkopuolisesti. Ainoastaan prosessia käynnistäessä pelkistyksen alkamislämpötilan saavuttamiseksi, noin 300°C, ja edellämainitussa kuonan lyijypelkistyksessä syötetään lämpöä.

Esimerkki 1

Esiteltävän keksinnön mukaisesti suoritetussa kokeessa käytettiin pyörivää . . . . . 3 . 3 konvertteria, jonka kokonaistilavuus oli 3 m ja tehollinen tilavuus 1 m . Uuni oli varustettu tavanomaisilla lisälaitteilla, joista mainittakoon panostustaskut lyijymalmijauhoa, lyijypitoisia oksidisia välituotteita, soodaa ja kuonanmuodosta-jaa varten. Taskut olivat varustetut syöttökierukoilla jokaisen aineen tarkkaa syöttöä varten. Lyijymalmijauhetta syötettiin taskusta kierukan avulla injektoriin ja puhallettiin konvertteriin yhdessä valvotun määrän kanssa ilmaa. Syöttökie-rukat kuonanmuodostajaa ja soodaa varten päättyivät myös injektoriin siten, että niitä voitiin syöttää uuniin yhdessä lyijymalmijauheiden kanssa.

Lyijymalmijauheen analyysi oli seuraava: 72 % Pb, 13 % S, 3,5 % Sr ja 5 % SiO syötettiin polttimon avulla esilämmitettyyn (noin 800°C:een) konvertteriin nopeudella 50 kg/nin yhdessä stökiometrisen määrän kanssa happea. Happea puhallettiin ilman kanssa injektorin kautta malmijauhoa syötettäessä ja happikaasu sisälsi 58 ie: a happea ja loppu oli pääasiaeea typpeä.

Annetuissa olosuhteissa tapahtui lyijyn sulaminen ja pelkistys autogeeni-sesti. lämpötila oli noin 1000°C ja rikkipitoisuus sulatteessa noin 2 %.

Kokeessa syötettiin kaikkiaan L00 kg malmijauhoa. Uunista kokeen aikana savukaasujen mukana poistunut pöly oli vain 8 sisäänsyötetystä malmi-jauheesta, eli 321 kg, muodostuen pääasiassa Pb0:sta ja FbS0^:sta ja palautettiin se uuniin. Kuonamäärä oli noin 820 kg, josta 7-8 $:a oi:, sinkkiä ja 50 %:a lyijyä. Lopun muodosti oiO^, jota esiintyy sisäänsyötetyn malmijauhon malmikivenä. Metal-likylvyn rikkipitoisuuden alentamiseksi edelleen puhallettiin konvertteriin lisää happikaasua konvertteria kiertäen (25 kierr./min.) noin 20 minuutin ajan, jolloin rikkipitoisuus laski 0,1 #:iin. Lyijypitoisuus kuonassa oli tällöin noin 50 ;S:a lyijyoksidina. Kuona oli tässä tilassa helposti juoksevaa suuren lyijypitoisuuden τ 60035 vuoksi. Lyijypitoisuuden alentamiseksi kuonassa suoritettiin pelkistys lisäämällä lyijymalmijauhoa. lyijy pelkistyy tällöin kaavan 2 PbO + PbS-> 3Pb + mukaan.

Lämpötila oli noin 1100°C. Kuonan sisältämän PbO-raäärän laskiessa noin l'J >»:r lyijypitoisuuteen muuttui kuona erittäin viskoosiksi, minkä vuoksi lisättiin soodaa (12,5 kg/t saapuvaan lyijymalmijauheeseen) yhdessä malnijauheen kanssa edellämainittua reaktiota varten. Tällöin muodostui erittäin herkkäliikkeinen kuona ja lisäksi voidaan soodan avulla pitää metallin rikkipitoisuus vaikeuksitta noin 0,15 prosentissa. Soodan sulattamiseksi lämmitettiin kuonaa uuniin sijoitetun polttimon avulla. Ajankulutus oli noin 20 min.

Kuonan lyijypitoisuuden alentamiseksi edelleen lisättiin nyt koksia siten , että kuonassa olevan lyijyn määrä laski noin 5 #:r. lyijypitoisuuteen. Lyijypitoisuus voitiin laskea 10 /i:sta 5 %-iin 25 minuutissa.

Laskettaessa edelleen PbO-pitoisuutta kuonassa alkaa sinkki pelkistyä, jolloin se haihtuvuutensa vuoksi poistuu.

Erittäin tärkeä tekijä autogeenisessa sulatuksessa on lisättävän hapen määrä suhteessa syötettyyn malmijautioon. Jos hapen määrä on 3tökiometristä määrää pienempi kasvavat pölymäärät huomattavasti, koska sulate sisältää panostettua PbS:ää, joka on erittäin haihtuvaa. Kokeissa eri määrillä happea saatiin seuraavat tulokset: N:o Moolia 0^ Pb-jauheen määrä Lämpötila Pölymäärä moolia PbS_^_ 1 0,1* 1*000 1110 1862 2 0,3 1*000 1180 1120 3 0,95 *»000 1200 571 4 0,80 1*000 1000 321 5 1,20 1*000 1100 310

Kokeiden 2 ja U tuloksista ilmenee, että myös lämpötila autogeenisessa sulatuksessa vaikuttaa pÖlymäärään, joka kasvaa erittäin paljon, jos hapen suhde lyijyyn samanaikaisesti on pieni.

Kokeiden tulokset osoittavat, että lisättävän h appi määriin ja Pb o-määrän moolisuhteen tulee olla välillä 0,8-l,U, edullisesti 1,0-1,2.

On myös osoittautunut, että kaldoreaktorissa voidaan suorittaa sinkin puhdistuspelkistys alentamalla koksin ja lisäläinmön avulla lyijypitoisuutta edelleen, jolloin pelkistyspotentiaali tulee riittävän suureksi sirkkiyhdisteiden pelkistymiseksi suurimmaksi osaksi metalliseksi sinkiksi. Sinkki on haihtuvaa näissä lämpötiloissa ja poistuu se siten pakokaasujen mukana.

8 60035

Edellä esitetyssä tapauksessa lisättiin l6ä kg koksia prosessin läpiviemiseksi. Kuona käsiteltiin mainittujen menettelyjen mukaisesti ja saatiin tällöin noin 8 %:n pölymäärä saapuvasta materiaalista laskettuna. Pöly palautetaen, kunnes sen ?b-pitoisuus kuonassa on laskenut noin 5 iin, jonka jälkeen pöly pääasiassa muodostuu aineista PbO + PbSO^. Kun kuonan Pb-pitoisuus on laskenut pienemmäksi kuin 5 alkaa kuonan SnO-pitoisuus pelkistyä Zn-metalliksi, joka haihtuu. .Tällöin saatu pöly poistetaan kaasunpuhdistuslaitteesta eikä sitä palauteta prosessiin. Pöly voidaan käsitellä erikseen sinkin talteenottamiseksi. Muodostunut lyijy voidaan puhdistaa edelleen tavanomaisella tavalla tai se voidaan saada suoraan .

Claims (14)

1. 9
2. 6. O .5 5
3. 1. Menetelmä lyijyn autogeeniseksi sulattamiseksi ja talteenottamiseksi lyijysulfidimateriaalista, tunnettu siitä, että lyijysulfidimateriaalia johdetaan kuumaan vaaka- ja pystytasoon nähden kaltevaan uuniin, joka pyörii sellaisella nopeudella, että sulate nousee uunin seinämiä pitkin ylös ja laskeutuu kylpyä kohti hienojakoisina nestepisaroina, ja uuniin johdetaan happea tai hapel-la rikastettua ilmaa, jolloin sulfidissa oleva rikki palaa ja tällöin kehittynyt lämpö aiheuttaa lyijysulatteen muodostumisen, ja hapen lisäystä säädellään niin, että sulatteen rikkipitoirnius on pienempi kuin 2 %.
4. 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sulfidipitoisuus lyijykylvyssä on enintään 2 %.
5. 3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lisätyn hapen mooli suhde lyijysulfidiin on välillä 0,8 ja 1,U. k. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että suhde on 1,0-1,2.
6. 5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että syötetyn kaasun happipitoisuus on suurempi kuin Uo %.
7. 6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että menetelmässä muodostuva pöly palautetaan uuniin.
8. 7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuonan lyijypitoisuutta alennetaan lisäämällä sulfideja.
9. 8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuonan lyijypitoisuutta lyijysulfidikäsittelyn jälkeen alennetaan edelleen pelkistämällä lisätyn hiilen läsnäollessa.
10. 9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että sen jälkeen kun lyijypitoisuus on laskenut pienemmäksi kuin 5 % pelkistämällä hiilellä, muodostunut pöly poistetaan erikseen ja käytetään sinkin talteenotta-miseksi.
11. 10. Patenttivaatimusten 8 ja 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään koksia pelkistysaineena.
12. 11. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pyörivä uuni esilämmitetään yli 800°C:een lämpötilaan ennen lyijysulfiäimäteriaa-Iin lisäämistä.
13. 12. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lämpötila sulatuksen aikana on välillä 900 ja 1200°C.
14. 13. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että pyörivää uunia kierrätetään uunin sylinterimäisen sisäpinnan kehänopeudella 0,5~ 7 m/s pelkistys- ja puhdistusvaiheiden aikana. lU. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että nopeus on välillä 2 ja 5 m/s.