FI59409B - Foerfarande foer framstaellning av antiallergiskt aktiva n-(5-tetrazolyl)-1-okso-1h-6-(r3-substituerade)-pyrimido(1,2-a)kinolin-2-karboxamider - Google Patents

Description

r-m M KUULUTUSJULKAISU COAHO

Vtty W <">UTLÄooNiNestuiiifT 5940 9

Patentti työnnetty 10 C3 1931 ^ ($1) KvJu3/»Icl^ V 07 D 471 /CM- // C 07 D 257/06 SUOMI—FINLAND <2i) Nw«ih*«w-Nienw»eki*e 762016 (22) HilfiHyNI—Awdfcwlmrt<t 09.07.76 (23) AlkupMvt—GHtigtotsdag 09.07.76 (41) ThHm |wlfcln<ttl—Khrk affintBg 02.02.77

It rekirterihsllltm ..>. -»—- _ ·_ * .. u —.

WlHwWKlipeweF JB nRB|V**BNM P»Bi ®* ^λ λ I q· fMant* och rtglatantyraliai» ' AmMimoch«Ukrtft·*pub**·™» äu.ou.öi (32)(33)(31) PyHtty Hiolfc—t »nW prtorKt 01.08.75 USA(US) 601039 (71) Pfizer Inc., 235 East l»2nd Street, New York, N.Y., USA(US) (72) Saul Bernard Kadin, New London, Connecticut, USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (5U) Menetelmä antiallergisesti aktiivisten N-(5~tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-(R_-substituoitu)-pyrimido/l,2-%7kinoliini-2-karboksiamidien valmistamiseksi - Förfarande för framställning av antiallergiskt aktiva N-^^etrazolylJ-l-okso-lH-^-iR^-sub-stituerade) -pyrimido/I,2-a7kinolin-2-karboxamider Tämän keksinnön kohteena on menetelmä allergianvastaisten N-(5-tetratsolyyli)-pyrimido [l,2-ajkinoliini-2-karboksamidien ja niiden johdannaisten valmistamiseksi. Erityisesti valmistetaan sellaisia N-tetratsolyyli-l-okso-lH-6-( R^-substituoitu) -pyrimido/0, 2-aJ kinoliini- 2-karboksamideja, joiden 6-substituentti on kloori, bromi tai alempi alkoksi, näiden farmaseuttisesti hyväksyttävät kationisuolat ja tällaisten yhdisteiden sellaiset johdannaiset, joiden bentsenoidirenkaas-sa on 1 tai useampia substituentteja, jotka yhdisteet ovat käyttökelpoisia allergisten reaktioiden käsittelyssä, varsinkin allergisen keuhkoastman käsittelyssä.

Allergiset reaktiot, antigeenin ja vasta-aineen vuorovaikutuksesta johtuvat oireet, ilmenevät monella eri tavalla ja eri elimissä ja kudoksissa. Yleisiä allergisia häiriöitä ovat esim. allerginen nuha, jolle on tyypillistä ajoittainen tai kestävä aivastelu, 2 59409 nenän vuotaminen, nenän tukkoisuus ja samalla silmien kutiaminen ja turvotus; heinänuha, joka on allergisen nuhan eräs laji ja johtuu yliherkkyydestä heinien siitepölylle; keuhkoastma, joka on yksi eniten kuntoa alentavia ja heikentäviä allergisista reaktioista, jolle taudille on tunnusomaista keuhkoputkien yliherkkyys niiden joutuessa altistetuiksi erilaisille immunogeenisille tai ei-immuno-geenisille vaikutuksille, jotka aiheuttavat keuhkoputkien kouristus-tilan, lyhytaikaisia huohotuskohtauksia ja laaja-alaista ilmateiden supistumista. Mekaaninen, ilmateissä tapahtuva ilman virtauksen tukkeutuminen saadaan yleensä poistettua käyttämällä keuhkoputkien laajentajia, jotka saavat aikaan oireiden häviämisen. Antiallergiset aineet sensijaan estävät anafylaksia-välittäjien vapautumisen kudos-varastoista ja siten estävät välittäjien synnyttämän keuhkoputkien supistumisen.

Ponnistelut lääkeaineiden löytämiseksi tämän abnormin fysiologisen tilan oireiden lievittämiseksi ovat olleet laajoja. Jo vuonna 1910 Matthews, Brit. Med. J., 1, 441 (1910) esitti epinefrii-nin keuhkoputkia laajentavat ominaisuudet. Sen jälkeen Chen ja Schmidt, J. Pharmacol. Exper. Therap., 24, 339 (1924), ilmoittivat alkaloidin efedriinin käytöstä oraalisti tehokkaana keuhkoputkien laajentajana, jolla on sama vaikutusspektri kuin epinefriinillä. Vuonna 1940 Konzett, Arch. Exp. Path. Pharmak., 197, 27 (1940) julkaisi vaikuttavan aerosoli-keuhkoputkien laajentajan, isoprotereno-lin tehoa koskevan tutkimuksen. Cullum et ai., Brit. J. Pharmacol. Exp., 35, 141 (1969) esittivät salbutamolin, vaikuttavan keuhkoputkien laajentajan, jonka vaikutusaika on pitkä ja joka on aktiivinen sekä oraalisti että aerosolina annettuna. Monet keuhkoputkien laajentajat sisältävät teofylliiniä. Nämä ovat yleensä heikommin vaikuttavia kuin sympatomimeettiset amiinit, kuten isoproterenoli ja salbutamoli, ja lisäksi tehottomia aerosolilääkeannossa.

Äskettäin Cox. at ai., Adv. in Drug Res., 5, 115 (1970) ovat kuvanneet erään aineen, dinatriumkromoglykaatin ,3-bis(2-karboksi-kromon-5-yylioksi)-2-hydroksipropaani, Inta^, farmakologia. Se ei ole keuhkoputkien laajentaja, vaan sen tereapeuttinen vaikutus välittyy täysin erilaisella mekanismilla, joka estää anafylaksia-välittäjien vapautumisen, ja sitä annetaan ennaltaehkäisevänä lääkkeenä. Sen haittana on oraalin vaikutuksen puuttuminen, ja , 59409 parhaiden tulosten saamiseksi sitä annetaan lääkkeeksi sisäänhen-gitettynä kiinteänä inhalanttina. Lisäksi, vaikka se on tehokas immunoglobuliini E:n (IgE) aiheuttamaa anafylaksiaa vastaan, se tehoaa immunoglobuliini G:n (IgG) aiheuttamaan anfylaksiaan vain korkeina annoksina (60-70 %:n suoja annoksilla 100-300 mg/kg).

Vaikka edellä mainitut aineet edustavat huomattavaa parannusta astman käsittelyssä, monilla niistä on ei-toivottuna sivuvaikutuksena sydäntä kiihottava vaikutus.

lH-pyrimodo^l,2-a?kinoliinin synteesin näyttää ensimmäisenä ilmoittaneen Antaki et ai., J. Chem. Soc, sivut 551-555 (1951), jotka kondensoivat 2-kloorikinoliinin etyyli-^-aminokrotonaatin kanssa vedettömän kaliumkarbonaatin ja kuparipronssin (hitunen) läsnäollessa, jolloin he saivat l-okso-lH-3-metyylipyrimodo(l ,2-a? kinoliinia. Yhdisteelle ei ilmoitettu mitään käyttöä.

Antaki, J. Am. Chem. Soc., 80, 3066-9 (1958) kondensoi 2-ami-nokinoliinin ja etyylietoksimetyleenisyaaniasetaatin, ja tislasi reaktiotuotteen, etyyli-2-kinolyyliaminometyleenisyaaniasetaatin alennetussa paineessa, jolloin tuloksena oli 1-okso-lH-pyrimodo-£1,2-<^}kinoliini-2-karbonitriili. Yhdisteellä on antiskistosomaa-lista tehoa.

Richardson et ai., J. Med. Chem., 15, 1203-6 (1972) kuvaavat etyyli-l-okso-lH-pyrimido^*l,2-4)’kinoliini-2-karboksylaatin ja ilmoittavat sen olevan tehoton antimikrobisena aineena. Testattaessa tämän yhdisteen antiallergista aktiviteettia PCA-kokeessa sen havaittiin estävän 100 %:isesti annoksella 3 mg/kg intravenöösisti (i.v.) annettuna, mutta olevan ilman aktiviteettia annoksella 1 mg/kg i.v. Oraalisti annettuna yhdisteellä oli 90 %:inen estovaikutus annoksella 30 mg/kg, mutta oraalista aktiviteettia ei esiintynyt annostasolla 10 mg/kg.

Nyt on keksitty, että kaavan 59409 rwa

R2 N— N

0 = C- NH-// l|

N— N

II

mukaiset yhdisteet ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät kationi-suolat ovat arvokkaita antiallergisia aineita, so. aineita, jotka estävät anafylaksia-välittäjien vapautumisen imettäväisillä, mukaanlukien ihminen, ja tällä tavoin ehkäisevät välittäjien aiheuttaman keuhkoputkienkuristuman. Ne eivät ole keuhkoputkien laajentajia. Päinvastoin kuin dinatriumkromoglykaatilla niillä on käytännön arvoa sekä IgG:n että IgE:n välittämää anafylaksiaa vastaan sekä oraalis-sa, intranasaalissa että intraperitoneaalissa lääkeannossa että myös sisäänhengitettynä. Tässä kaavassa kumpikin substituen-teista ja R2 merkitsee erikseen vetyä, alempaa alkyyliä, alempaa alkoksia, fluoria tai klooria ja yhdessä R.^ ja R^ merkitsevät 1-2 hiiliatomia sisältävää alkyleenidioksia, kuten metyleenidioksia ja etyleenidioksia, R^ on kloori, bromi tai alempi alkoksi.

Ilmaisuilla ’’alempi alkyyli" ja "alempi alkoksi" tässä käytettyinä tarkoitetaan alkyyli- ja alkoksiryhmiä, joissa on 1-5 hiili-atomia, koska tällaisten yhdisteiden valmistuksessa tarvittavia lähtöaineita on helpommin saatavina kuin suurempia alkyyli- tai alkoksiryhmiä sisältäviä yhdisteitä.

Ilmaisulla "farmaseuttisesti hyväksyttävät kationisuolat" tarkoitetaan esim. alkalimetallisuoloja, kuten natrium- ja kalium-suoloja, maa-alkalimetallisuoloja, kuten kalsium- ja magnesiumsuoloja, aluminiumsuoloja, ammoniumsuoloja ja orgaanisten emästen, kuten amiinien, esim. trietyyliamiinin, tri-n-butyyliamiinin, piperidiinin, trietanoliamiinin, dietyyliaminoetyyliamiinin, N,N ’-dibentsyyli-etyleenidiamiinin ja pyrrolidiinin suoloja.

Kuten tunnettua 5-substituoidut tetratsolit voivat esiintyä kahtena eri isomeerisena muotona, nim.: 5 59409

N-N ,N-N

-c( 5 II I

N-N N-N

A

jotka esiintyvät samanaikaisesti dynaamisena, tautomeerien tasapainossa olevanan seoksena. Molemmat tetratsolyyliamidimuodot sisältyvät tämän keksinnön piiriin.

US-patenttijulkaisussa 4 066 766 on esitetty vastaavien happojen , nimittäin l-okso-lH-6-alkoksipyrimido [l,2-aJkinoliini-2-karbok-syylihappojen ja niiden esterien olevan antiallergisesti aktiivisia. Esillä olevan keksinnön mukaiset yhdisteet osoittavat oleellisesti laajempikirjoista antiallergista aktiviteettia kuin nämä vastaavat hapot ja esterit. Keksinnön mukaisten yhdisteiden antiallerginen aktiviteetti on sangen yllättävä, koska vastaavat yksinkertaiset amidit [esim. -CONH2, -CON(C2Hg)2J ovat alla kuvatuilla menetelmillä kokeiltuina tehottomia antiallergisina aineina.

Erityisen mielenkiintoisia tämän keksinnön mukaisesti valmistetuista yhdisteistä ovat sellaiset, joissa Rg on metoksi tai etoksi ja substituentit R^, R2 ovat vetyjä, ja sellaiset, joissa Rg on metoksi ja ainakin toinen ventsenoidisubstituenteista on alempi alkoksi tai fluori toisen substituentin ollessa vety.

H ^2 R3 H H OCHg, OC2H5 H CH3 OCHg, OC2H5 H 0CH3 0CH3 H OC2H5 0CH3 H F 0CH3

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden antiallergia-ominaisuudet arvioidaan passiivisella ihoananfylaksiakokeella (PCA) (Ovary, J. Immun. 81, 355, 1958). PCA-kokeessa normaaleihin eläimiin ruiskutetaan ihonalaisesti (i.d.) aktiivisesti herkistettyjen eläimien vasta-ainetta sisältävää seerumia. Eläimille annetaan sitten intrave-nöösisti antigeeniä, johon on sekoitettu väriä, kuten Evans'in si-niväriä. Antigeeni-vasta-ainereaktion aiheuttama kohonnut hiussuonten läpäisykyky saa aikaan värin kulkeutumisen vasta-aineinjek-tiokohdasta. Sitten eläimet tapetaan tukehduttamalla, ja reaktion 6 59409 voimakkuus määrätään mittaamalla sinisen värjätyn alueen läpimitta ja värin vahvuus eläimen ihon sisäpinnalta.

Keksinnön mukaisesti valmistettuja yhdisteitä valmistetaan sopivasti liittämällä dehydratoivasti sopiva l-okso-lH-6-(R^-substi-tuoitu) pyrimido- [l,2-aJ kinoliini-2-karboksyylihappo 5-aminotetratso-liin. Dehydratoiva yhteenliittäminen voidaan suorittaa käyttäen monia erilaisia peptidisynteeseissä tavallisesti käytettyjä aineita. Tällaisia ovat N,N'-karbonyylidi-imidatsoli, N,N'-karbonyyli-di-s-triatsiini, etoksiasetyleeni, 1,1-diklooridietyylieetteri, difenyyliketeeni-p-tolyyli-imiini, N-hydroksiftaali-imidi, N-hydroksisukkinimidi, N-hydroksipiperidiini, etyleenikloorifosfiitti, dietyylietyleeni-pyrofosfiitti, N-etyyli-5-fenyyli-isoksatsolium-3'-sulfonaatti, fenyylifosforodi-(1-imidatsolaatti) ja karbodi-imidit, kuten disyklo-heksyylikarbodi-imidi, l-sykloheksyyli-3-(2-morfolinometyyli)-karbodi-imidi, N-(3-dimetyyliaminopropyyli)-N *-etyylikarbodi-imidihydrokloridi, 1-etyyli-3-(3’-dimetyyliaminopropyyli)karbodi-imidihydrokloridi ja dietyylisyanamidi.

Yllä kuvatut liittämisaineet saatetaan yleensä ensin reagoimaan happoreaktantin kanssa ja saatu tuote saatetaan sitten eristämättä reagoimaan 5-aminotetratsolin kanssa, jolloin saadaan haluttu N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-(-substituoitu)pyrimido-/!,2-^-kinoliini-2-karboksamidi. Reaktio suoritetaan reaktion suhteen inertissä liuotinsysteemissä, johon hapon ei tarvitse liueta. Ainoa liuotinsysteemille asetettava vaatimus on, ettei se oleellisesti reagoi reaktanttien tai tuotteiden kanssa. Liittämisessä käytettyjen aineiden moninaisuudesta johtuen dehydratoivassa liittämisreaktios-sa liuotin voidaan valita monista eri liuottimista. Sopivia liuottimia ovat N,N-dimetyyliformamidi, tetrahydrofuraani, dioksaani, metyleeni-kloridi, nitrometaani ja asetonitriili.

Happoreaktantin reaktio liittämisaineen kanssa suoritetaan lämpötiloissa noin 20 - noin 110°C. Reaktiokykyinen välituote saatetaan sitten reagoimaan 5-aminotetratsolin kanssa noin 20 - noin 110°C:ssa. Kumpikin näistä reaktiovaiheista suoritetaan edullisesti noin 50 - noin 100°C:ssa, koska reaktionopeus ja saanto ovat tällöin edulliset.

Hapon, liittäisaineen ja 5-aminotetratsolin moolisuhde on yleensä noin 1:1:1 - noin 1:1,1:1,1. Liittämisaineen ja 5-aminotetratsolin suurempia suhteellisia määriä voidaan käyttää, mutta sillä ei saavuteta mitään etua. 10 mooli-%:n ylimäärät ovat sopivia.

7 59409

Kuten alan ammattimiehelle on ilmeistä, kaikki reaktantit voidaan lisätä yhdellä kertaa yllä kuvatun vaiheittaisen lisäyksen sijasta. Kuitenkin muodostamalla ensin reaktiokykinen välituote (hapon ja liittämisaineen reaktiotuote) saadaan parempia halutun N-(5-tetratsolyyli)amidien saantoja.

Edullinen liittämisaine on N,N’-karbonyylidi-imidatsoli, koska reaktio sitä käyttäen menee helposti ja hyvällä halutun tuotteen saannolla ilman reaktio-olosuhteiden optimointia. Tätä liittä-misainetta, N,N-dimetyyliformamidia ja lämpötilaa 85-100°C käyttäen reaktio-olosuhteet ovat yllä mainituista syistä erittäin edulliset.

Yhdisteet, joissa on alkoksi, valmistetaan sopivasti Williamson'in reaktiolla sopivan N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-kloori(tai bromi)pyrimido^l,2-a?kinoliini-2-karboksamidin ja sopivan alkanolin kesken, kuten esimerkeissä osoitetaan.

Tarvittavat l-okso-lH-6-(R^-substituoitu)pyrimido^l,2-¾^ kinoliini-2-karboksyylihapot valmistetaan kondensoimalla sopiva 2-amino- (4- (R^-substituoituikinoliini sopivan dialkyylietoks imety-leenimalonaatin kanssa, jolloin saadaan vastaava välituote, dialkyyli- 4-(Rg-substituoitu)-2-kinolyyliaminometyleenimalonaatti, joka sitten sykiisoidaan halutuksi alkyyli-l-okso-lH-6-(R^-substituoitu)pyrimido- 0. ,2-a7kinoliini-2-karboksylaatiksi.

Kondensaatio suoritetaan kuumentamalla 2-aminokinoliini-reak-tantin ja dialkyylietoksimetyleenimalonaatin stökiometristä seosta noin 80 - noin 125°C:ssa. Alempien lämpötilojen käyttö ei ole suositeltavaa, koska reaktionopeus on silloin liian alhainen. Korkeampia lämpötiloja voidaan käyttää, mutta niillä ei saavutetaan mitään etuja. Reaktio suoritetaan siten sopivasti sulana. Se voidaan tietenkin suorittaa myös liuoksessa tai liuotinseoksessa, esim. etanolissa, Ν,Ν-dimetyyliformamidissa, tai asetonitriilissä. Käytännön näkökannalta liuotin on kuitenkin turha.

Näin saatu välituote, 4-(R.j-substi1:uoitu)-2-kinolyyliamino-metyleenimalonaatti, syklisoidaan sitten edullisesti kuumentamalla noin 175 - noin 250°C:n lämpötilassa sopivassa reaktion suhteen inertissä laimennusaineessa, so. yhdisteessä, jossa reaktiolämpötilan säätö voi tapahtua, joka on pysyvä käytetyssä suhteellisen korkeassa lämpötilassa ja joka ei reagoi lähtöaineen tai syklisointituotteen kanssa. Esimerkkejä laimennusaineista ovat korkealla kiehuvat hiilivedyt, kuten perhydronaftaleeni, mineraaliöljy, dietyylibentseeni , β 59409 rikkihappoa sisältävä etikkahappoanhydridi, diefenyylieetteri ja difenyyli, varsinkin 26,5 %:a difenyyliä ja 73,5 %:a difenyylieette-riä sisältävä seos, jota myydään kauppanimellä Dowtherm A.

Alkyyli-l-okso-lH-6-(Rg-substituoitu)pyrimido^l,2-<a}kinoliini-2-karboksylaatit muutetaan vastaaviksi hapoiksi hydrolyysin, edullisesti happohydrolyysin avulla. Reaktio suoritetaan tavallisesti kuumentamalla sopivan esterin ja mineraalihapon, kuten kloorivety-hapon, rikkihapon, fosforihapon tai typpihapon vesipitoista seosta noin 50 - noin 100°C:ssa aina 4 tuntiin asti eli kunnes hydrolyysi on käytännöllisesti katsoen täydelleen tapahtunut. Edullisin mine-raalihappo on kloorivetyhappo 3- tai 12-normaalisena. Mitä vähemmän esterireaktantti liukenee veteen, sitä väkevämpää happoa käytetään hydrolyysiin. Vapaat hapot kiteytyvät yleensä hydrolyysireaktioseok-sesta jäähdytettäessä ja saadaan talteen suodattamalla. Kun kiteytymistä ei tapahdu, hapot otetaan talteen haihduttamalla reaktioseos. Hapot puhdistetaan uudelleenkiteyttämällä sopivasta liuottimesta, kuten N,N-dimetyyliformamidista.

Suolanmuodostus suoritetaan hyvin tunnetuin menetelmin saattamalla sopiva happo reagoimaan sopivan metallisuolan kanssa, kuten karbonaatin, bikarbonaatin, asetaatin, heksanoaatin, tai hydroksidin kanssa, sopivassa väliaineessa, kuten vedessä, metanolissa tai etanolissa. Suolat otetaan talteen tunnetuin menetelmin, kuten suodattamalla, jos ne ovat liukenemattomia reaktioväliaineeseen, tai haihduttamalla liuotin, jos ne ovat liukenevia reaktioväliaineeseen, tai saostamalla lisäämällä liuotinta, johon suola ei liukene.

Kuten yllä esitettiin, tämän keksinnön mukaisesti valmistetuilla N-(5-tetratsolyyli) amideilla on merkittävästi laajempi antialler-ginen spektri kuin kantayhdistehapoilla. Hapot pysyvät ehkäisemään vain immunoglobuliini E:n (IgE) välittämät anafylaktiset ilmiöt. Sensijaan N-(5-tetratsolyyli)amidit eivät ole tehokkaita ainoastaan reagiini-indusoidun anafylaksian (IgE, immunoglobuliini E) vaan myöskin immunoglobuliini G:n (IgG) aiheuttaman anafylaksia suhteen. Tässä suhteessa se eroaa myös dinatriumkromoglykaatin vaikutustavasta, joka yhdiste ei ehkäise IgG-välittämää vastetta kuin korkein annok-s ien.

Tämän keksinnön mukaisesti valmistetut tuotteet ja niiden farmaseuttisesti hyväksyttävät kationisuolat ovat hyödyllisiä ennaltaelikäi-sevinä aineina estettäessä anafylaksiavälittäj ien Vapautumista (allergia, välittömät yliherkkyysilmiöt) ja allergisten oireiden esiintymistä imettävä!- f 59409 sillä, ja niitä voidaan tällaisessa käytössä antaa yksinään tai seoksina muiden aineiden, esim. teofylliinin tai sympatomimeettisten amiinien kanssa. Niitä voidaan antaa sellaisenaan, mutta tavallisesti niitä annetaan yhdessä farmaseuttisten kantoaineiden kanssa, joka on valittu silmällä pitäen lääkkeenantotapaa ja noudattaen tavallista farmaseuttista käytäntöä. Ne voivat olla yhdistettyinä esimerkiksi erilaisten farmaseuttisesti hyväksyttävien, inerttien kantoaineiden kanssa tablettien, kapselien, pastillien, lääkenappien, lääkekaramellien, jauheiden, aero-solisuihkeiden, vesipitoisten suspensioiden tai liuosten, injektioliuosten, eliksiirien, siirappien tms. muodossa. Tällaisia kantoaineita ovat kiinteät laimennusai-neet ja täyteaineet, steriilit vesipitoiset väliaineet ja erilaiset myrkyttömät orgaaniset liuottimet. Lisäksi tämän keksinnön mukaiset oraalit farmaseuttiset koostumukset voidaan sopivasti makeuttaa ja maustaa erilaisin tähän tarkoitukseen tavallisesti käytetyin ainein.

Keksinnön mukaisesti valmistettujen yhdisteiden tehokkaana päiväannoksena ihmisillä voidaan pitää annosta noin 10 - noin 1500 mg/päivä, edullisesti noin 10 -noin 600 mg/päivä annettuna yhtenä tai useampana osa-annoksena, eli noin 0,2 -noin 12 mg/kg kehon painoa, jotka annokset tehokkaasti lievittävät ihmispotilailla keuhkoputkien supistumaa. Nämä arvot ovat ohjearvoja, ja yksilöllisesti voidaan edullisesti käyttää alempia tai korkeampia annoksia.

Intravenöösisti tai inhalaationa käytettäessä tehokas päiväannos on noin 0,5 - noin UOO mg päivässä, edullisesti noin 0,25 - 200 mg päivässä eli noin 0,005 -mg/kg kehon painoa yhtenä tai useampana osa-annoksena.

Anafylaktisessa shokissa esiintyy kaksi perusmuutosta: (1) hiussuonten läpäisevyys kohoaa ja (2) sileät lihakset supistuvat. Kohonnut hiussuonten läpäisevyys johtuu antigeeni-vasta-aine-vuoro-vaikutuksesta. Se kuten myös sileiden lihasten supistuminen voidaan havaita ja helposti mitata. PCA-koe perustuu tähän hiussuonten läpäisevyyteen.

PCA-kokeella mitataan yhdisteen allergianvastainen (varsinkin astman) aktiviteetti. Yhdisteitä, joilla saadaan positiivinen PCA-kokeen tulos rotalla ihmisen immunoglobuliini E:tä (IgE) tai reagiinia vastaavalla immunokemiallisella vastineella, pidetään antiallergisesti aktiivisina (C. Mota, Ann. N.Y. Acad. Sei., 103» 26U, 1963)· Reagiini on primäärisesti immunoglobuliini E:ta ja se on allergista astmaa, anafyläksiaa, heinänuhaa, ruokaherkkyyttä ja määrättyjä lääkeherkkyyksiä pääasiallisesti aiheuttava immunoglobuliini.) Kun antiallergisia yhdisteitä annetaan herkistetylle kohteelle, ihmiselle tai eläimelle, ennen tämän joutumista kosketuksiin antigeenien kanssa tai aineiden kanssa, joiden suhteen se on allerginen, ne estävät allergisen reaktion joka muuten tapahtuisi. Ne muodostavat siten ennaltaehkäisevän käsittelyn sellaisille allergisille tai anafylaktisille reaktioille, jotka ovat luonteeltaan reagiinin aiheuttamia.

10 59409

Esittämällä asia toisin: tällaiset yhdisteet estävät antigee-ni-vasta-ainereaktion (allerginen reaktio) aiheuttavien välittäjien vapautumisen, kuten PCA-kokeessa voidaan osoittaa käyttäen rotan homosytotrooppista vasta-ainetta, ihmisen reagiini-vasta-aineen tunnettua vastinetta. Koe-eläimen käytetyllä rotalla PCA-kokeessa saadun reagiinisen antigeeni-vasta-ainereaktion ehkäisyn katsotaan osoittavan, että ihmisen allergisissa vaiheissa esiintyvät reagii-niset antigeeni-vasta-ainereaktiot estyvät.

Esillä olevan keksinnön muakisesti valmistettujen yhdisteiden arvioinnissa käytetyllä PCA-reaktiokokeella saadun yhdisteiden aktiviteetin ja niiden hyödyllisyyden välillä allergisen astman käsittelyssä on erinomainen korrelaatio. Aineiden kyky vaikuttaa PCA-reaktioi-hin mitataan urospuolisilla Charles River Wistar rotilla, paino 170-210 g. Reagiiniantiseerumi, joka sisältää paljon IgE vasta-ainetta, valmistetaan Petillon et ai. Int. Arch. Allergy, 4¼, 309 (1973) esittämällä tavalla. Hyperimmuunia antiseerumia, joka sisältää paljon kana-munan valkuaisen IgE vasta-ainetta, valmistetaan Organon et ai., J. Exptl. Med., 127, 767 (1968) esittämällä tavalla. 48 tuntia ennen antigeeniantoa reagiinista antiseerumia injisoidaan intradermaalisti (i.d.) normaalin rotan ajeltuun selkään; 5 tuntia ennen antigeeni-antoa hyperimmuunia antiseerumia injisoidaan samalla tavalla. Kolmanteen paikkaan injisoidaan 60 mcg histamiinidihydrokloridia ja 0,5 mcg serotoniinikreatiinisulfaattia i.d. juuri ennen antigeeniantoa antihistamiini-, antiserotoniini- ja määrittelemättömän tyyppisen salpauksen kontrolloimiseksi; esillä olevan keksinnön mukaisia yhdisteitä tai suolaliuosta annetaan sitten i.v. ja välittömästi sen jälkeen 5 mg muna-albumiinia ja 2,5 mg Evans'in siniväriä suolaliuoksessa. Oraalissa annossa Evans'in siniväriä ja muna-albumiinia annetaan 5 minuuttia lääkeannon jälkeen. 30 minuuttia myöhemmin eläimet tapetaan kloroformilla, selkänahka poistetaan ja käännetään tarkastelua varten. Kullekin injektiokohdalle annetaan pistearvo, joka on värjäytyneen alueen läpimitta mm:einä kerrottuna väri-intensiteetillä, jossa käytetään asteikkoa 0,1, 0,5, 1, 2, 3 ja 4. Kunkin 5 eläimen muodostaman ryhmän injektiokohdan pisteet lasketaan yhteen ja summaa verrataan suolaliuoksella saatuihin kontrolleihin. Erotus ilmoitetaan käytetyn yhdisteen aiheuttamana estymis-%:ina.

59409

Esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistettujen edustavien yhdisteiden antiallergia-aktiviteetti testattiin yllä kuvatulla menetelmällä ja tulokseksi saadut aktiviteetit on ilmoitettu suoja-asteena (#:eina). Vertailun ’vuoksi koe suoritettiin myös kaupallisella antiallergialääkkeellä Intalilla, dinatriumkromo-glykaatilla.

Testatuilla yhdisteillä on kaava 2 R2

I .N—N

o=c-nh-<2 I

N—N

H

i2 5 94 0 9

•H

4- > tn

,ri I rHOmONCTiOr-t<r(NO>ONNO ON rH m CM

m sm] r- vo vo m r-< m r-* cm m rH rH

5- *J

oc I * u , m m m m m mm cj CO · #··· · * h e] momrHmornomomo momo . | mmmOo>mmr^.mr>.iomom<j· ^ jv«| cocmocovovocoocoui-^ m <r m > •H '> · ^ OC • vj — m m m m m m t9 momomomo m o m o m o ti ···*·«»« ······

He oooooooof^oooooo

•H

-H ' ^'ImrxvOrHcoo'iJ-'irHr^om o .-h cm m oo m m r-* co m Ö * C- M I Λί pj > ro m m m m 'corn ococ». « · · · · · m| e momrHmornomomo momo . jv· I vomovrosrr^iMOoc^ommco ^ r-' r^r'-oCTNONf-'-OOCo^-moo > ^ H ^ w M ' oc ^ m m m m mmm pji momomomo momomo .····«·· *···*· m] E 00000000^00*0000 u-i m' m _ „ — my: x mx m -T*

mx cm cm X cm X X XX

QätjOOOOOO Uo ooooooo oo mmm m 5X X «"» X .

o o X m pj o o o o X υ u -1 i i t — * - « i

X X CO 00 CO On On On CO

ρΓΊ XXXXXÄ« WÄ 13 59409

Esimerkki I

N-(5-tetratsolyyli)-l-okso-lH-6-metoksipyrimido/l . 2-a7kino-

Iiini-2-karboksamidi l-okso-lH-6-metoksipyrimido^l,2-<^kinoliini-2-karboksyylihapon (540 mg, 2,0 mmoolia) ja N,N'-karbonyylidi-imidatsolin (357 mg, 2,2 mmoolia) seosta N,N-dimetyyliformamidissa (15 ml) sekoitetaan ja kuumennetaan höyryhauteella 15 minuuttia. Noin 5 minuutin kuumennuksen jälkeen saad,aan kirkas liuos ja sen jälkeen muodostuu sakka. Reaktio-seosta sekoitetaan vielä 45 minuuttia huoneen lämpötilassa, sitten sitä käsitellään 5-aminotetratsolilla (187 mg, 2,2 mmoolia). Seosta kuumennetaan höyryhauteella 40 minuuttia, sitten se jäähdytetään ja tuote otetaan talteen suodattamalla (540 mg keltaista kiinteätä ainetta), sp. 220°C (haj.).

s

Tuote puhdistetaan liuottamalla se N,N-dimetyyliformamidiin suhteessa 200 mg raakatuotetta 20 ml:aan liuotinta, suodattamalla kuuma liuos ja jäähdyttämällä suodos. Keltaiset kiteet suodatetaan ja kuivataan, sp. 255°C (haj.).

Analyysi laskettu kaavasta ci5Hn03N7: C 53,41 H 3,29 N 29,07 % löydetty: C 53,12 H 3,67 N 28,75 %.

Seuraavat yhdisteet valmistetaan samalla-tavalla sopivista lähtöaineista: R1 h ίί'^ιι h 0 T . /»Hi 0=C-IIU-<' J 1 2 2 u 59409 Λ ^ Λ

rt ,α JO

OrOtO'OtN.—IOOO" 2 incniriOO'-^cr»·^' vO to to to Γ"~

.^CMtNOMfMCMtNtMCM

£ -μ rrj T—( t—( lO H OO > i rt

•ί r-tvOOrH<M<OCMO

jg1 ^ ....... .

J <frOv3-~i--3-fO<OiO

crir^-roio-JO^oM^T

LOOMtOiH'—ΙΌ<0 -3 u · < · · · · · · •jTCStO'J'iOO'O'-f ιΛιΛίΛΗ'ΙιΟ'ΐΙΛΌ ^HO>rHrH<r<NOCh cnvDt^aicOvrOO K .....·· · Ι'^νΟιΟΟ'ΌΌΓ^νΟ

CMrsJtNCM0^O.»CMO>J

£'

Tj for^voo<r<^<J·

Qj r^ino^r^r-^rHcoto S X *.♦*···· yj ηπίη,ίΟ'ίΠΝ^ 3

O r\l -J O oo cM O fM

Γ'.γοιλΓ'-οοοογ'-γο υ .......

o-cMtovi'uoG'OfM

ιΟιΟιΟΐΟΌ'β'ΐΛΐΛ

·'j I I Ίίί II

A-· ' w w w ww S~~\ \^_y ^ v ^OOtOCOr^vOvO'D'O'

O | | I I I I I I

"— tototoio^tooro

-JtOiOOfOmOstOuO

^CMOMCMCMCMCSCMfM

tO lO Ό k ro k ro <o s: ro n CO CMS fM 5J Ä , CM S3 3 <ϋ ουυυυυυο oooooooo oo ro tO to <0 ·Η ·ι-) ffi rt to tn K -X 44

fM UU-KCMrS U W W

* ? ? v v v * ? * i ft;ooco«r>oooocr\CTt _ •5 .5 a> co pfl KÄÄKSÖPSÄÄ

00 (N

S r-s 3 M H H λ m MM> MMMX JJ ö

£j >-imM>>>>H

15 59409

Esimerkin VIII tuote puhdistetaan liuottamalla se ammoniumhydroksidiin (6-n), josta tuote saostuu seisotettaessa. Saostunut tuote suodatetaan, liuotetaan veteen ja seostetaan liuoksesta 3-n kloorivetyhapolla. Se suodatetaan, kuivataan ja kiteytetään uudelleen N,N-dimetyyliformamidista.

Esimerkin IX tuote puhdistetaan uudelleenkiteyttämällä N,N-dimetyyliform-amidista ja sen jälkeen puhdistamalla kuten esimerkin VIII tuote.

Esimerkki X

N-( 5-tetratsolyyli )-1-okso-1H-6-etoksipyrimido^i',2-a7kinoliini-2-karhoks- amidi p-tolueenisulfonihappomonohydraatin (20 mg) ja N-(5-tetratsolyyli)-1-okso-1H-6-klooripyrimido(rT,2-a7kinoliini-2-karboksamidin (1,79 g) seosta etanolissa (75 ml) kuumennetaan palautustislaten 2b tuntia. Liuotin poistetaan alennetussa paineessa ja jäännös jaetaan 3~n kloorivetyhapon (25 ml) ja etyyliasetaatin (100 ml) kesken. Faasit erotetaan ja etyyliasetaattifaasi uutetaan 3~n kloorivetyhapolla (2 x 20 ml). Happouutokset yhdistetään, neutraloidaan (pH 7~8) 20 $S:isella ammonium-hydroksidilla ja saatu sakka otetaan talteen suodattamalla (235 mg).

Esimerkki XI

Suolanmuodostus

Esimerkkien I-X tuotteet muutetaan natrium-, kalium-, ammonium-, kalsium-, magnesium-, aluminium-, trietyyliamiini-, tri-n-butyyliamiini-, piperidiini-, trietanoliamiini-, dietyyliaminoetyyliamiini-, pyrrolidiini- ja N,N-dibentsyyli-etyleenidiamiinisuoloiksi reaktiossa ekvivalenttisen määrän kanssa sopivaa metallihydroksidia, ammoniumhydroksidia tai amiinia vedessä tai etanolissa, suodattamalla suola, jos se on liukenematon, tai haihduttamalla liuotin, jos suola on siihen liukeneva.

16 5 9 4 0 9 Lähtöaineiden valmistusesimerkit

Esimerkki A

Etyyli-l-okso-lH-6-metoksipyrimido^l,2-a^kinoliini-2-karboksv- laatti (1) 2-amino-4-metoksikinoliinin (34 g, 0,196 moolia) ja dietyy-lietoksimetyleenimalonaatin (46,8 g, 0,216 moolia) seosta kuumennetaan höyryhauteella. Noin 10 minuutissa saadaan kirkas sulate, ja noin 20 minuutin kuluttua se alkaa jälleen jähmettyä. Seosta kuumennetaan kaikkiaan 45 minuuttia, sitten se jäähdytetään. Tuote, di-etyyli-4-metoksi-2-kinolyyliaminometyleenimalonaatti kiteytetään etanolista (350 ml), saadaan höytymäistä kiinteätä ainetta, sp. 136,5-137,5°C.

Analyysi laskettu kaavasta C]_8^20^2^5: ^ 62 s7® H 5,85 N 8,14 % löydetty: C 62,72 H 6,10 N 8,37 % (2) Dowtherm A:han (350 ml) lisätään 100°C:ssa kohdassa (1) saatu tuote (55 g, 0,16 moolia), ja saatua kirkkaan keltaista liuosta kuumennetaan 230-233°C:ssa 1,75 tuntia. Reaktioseos jäähdytetään, laimennetaan etyyliasetaatilla (500 ml) ja uutetaan sitten 1-n kloorivetyhapolla (3 x 120 ml). Uutokset yhdistetään, tehdään emäksisiksi 20 %:sella ammoniumhydroksidilla ja jäähdytetään, jolloin tuote saostuu. Se suodatetaan ja kiteytetään peräkkäin etanolista, bentseenisykloheksaanista (1:1) ja etanolista, jolloin saadaan 15,5 g keltaisia kiteitä, sp. 130-130,5°C.

(3) Valmistuksen A(2) menetelmä toistetaan käyttäen kuitenkin lähtöaineena dietyyli-4-metoksi-2-kinolyyliaminometyleenimalonaat-tia (3,5 g). Tuote otetaan talteen jäähdyttämällä reaktioseos, ja laimentamalla se sykloheksaanilla (150 ml) raakatuotteen saostami-seksi ruskeana kumimaisena aineena. Se saadaan kiteisenä kuumentamalla laimennettu reaktioseos kiehuvaksi ja suodattamalla kuuma seos. Jäähdytettäessä tuote saostuu keltaisina kiteinä, jotka suodatetaan. Saanto = 1,1 g. Lisäpuhdistus suoritetaan kiteyttämällä uudelleen etanolista.

Esimerkki B

Noudattamalla valmistusten A(l) ja A(3) menetelmiä valmistetaan alla esitetyt yhdisteet sopivista reaktanteista. Useimmissa tapauksissa tuote erottuu kiteinä laimennettaessa reaktioseos sykloheksaanilla ja seoksen kuumasuodatus on tarpeeton.

it 59409 Täten valmistetaan seuraavat yhdisteet: .3 R1

«V

C00C21I5 R3 Y R2 Sp. (°C) 0CH3 Cl H' 213-214 0C113 CH3 H 191.5-192.5 0CII3 0CI13 H 200-201.5 0CII3 H 0CH3 184-185 0C1I3 H Cl 178-179 0C1I3 H CH3 139-141 0C113 0C113 0CH3 '215-216 0C1I3 OC2H5 H 163.5-164.5 OC2H5 H H 143-145 0CH3 H F 141-143 0CH3 F H 175.5-177 M 5 & 4 O 9

Esimerkki C

l-okso-lH-6-metoksipyrimido£l, 2-a7kinoliini-2-karboksyylihappo Etyyli-l-okso-lH-6-metoksipyrimido^l, 2-<3,)rkinoliini-2-karboksy-laatin (3,0 g) ja väkevän kloorivetyhapon (60 ml) seosta kuumennetaan höyryhauteella 0,5 tuntia. Sitten seos jäähdytetään ja suodatetaan, jolloin saadaan 0,87 g otsikon tuotetta. Se kiteytetään uudelleen N,N-dimetyyliformamidista, sp. 219°C (haj.).

Vastaavalla tavalla valmistuksen B tuotteet hydrolysoidaan vastaaviksi hapoiksi.

h

Ap

COOH

R3 R1 R2 Sp. (°C) 0CH3 Cl H 239 (haj . ) 0CH3 CH3 H 2 Λ7 (haj.)

och3 och3 H

0CH3 h 0C113 230 (haj . ) 0C1I3 H Cl 234 (haj.) och3 h ch3 0CH3 0CH3 0CH3 245 (ha3 · ) 0C1I3 OC2K5 H 237 (ha3 * ) OC2H5 H H 205 (ha3 · ) 0C113 H F ^196-198 (haj.) OCH F H 265-268 (ha3 ·) » 59409

Esimerkki D

Etyyli-l-okso-lH-6-klooripyrimido/l ,2-^kinoliini-2-karboksy- laatti (1) 2-amino-4-kloorikinoliinin (15,5 g, 0 ,087 moolia) ja di-etyylietoksimetyleenimalonaatin (20,8 g, 0,096 moolia) seosta kuumennetaan höyryhauteella 45 minuuttia. Kuumaan kirkkaaseen sulatteeseen lisätään isopropanolia (75 ml), ja seos jäähdytetään. Tuote erottuu, se suodatetaan, pestään isopropanolilla ja kuivataan. Saanto = 26,0 g valkeata kiinteätä ainetta, sp. 108,5-109,5°C. Sitä käytetään ilman enempää puhdistusta suoraan seuraavassa vaiheessa (2).

Uudelleenkiteyttämällä etanolista saadaan analyysinäyte, sp. 109-110°C.

(2) Vaiheesta (1) saatua välituotetta, dietyyli-4-kloori-2-kinolyyliaminometyleenimalonäattia (26 g) lisätään Dowtherm A:han (75 ml) 100°C:ssa. Saatua kirkasta liuosta kuumennetaan 235-237°C:ssa 80 minuuttia, sitten se jäähdytetään. Reaktioseokseen lisätään hek-saania (100 ml), ja saostunut tuote otetaan talteen suodattamalla, pestään heksaanilla ja kuivataan. Tuote uudelleenkiteytetään aseto-nitriilistä, sp. 178-179°C.

Claims (2)

1. 20 59409 Pat e nt t ivaat imu s: Menetelmä antiallergisesti aktiivisten li-(5-tetratsolyyli J-l-okso-lH-ö-iR^-substituoitu)-pyrimidoj[i,2-aJkinoliini-2-karboksiamidien ja näiden farmaseuttisesti hyväksyttävien kationi suolojen valmistamiseksi, joiden kaava on R2--N /r1 n /N-N oXC^H_^ ,1 _N H jossa R.j ja ovat toisistaan riippumatta vety, C^_^-alkyyli, C^^-alkoksi, fluori tai kloori, tai R^ ja R^ saattavat yhdessä muodostaa -O-CH^-CH^-O- tai -O-CHg-O-ryhmän, ja on kloori, bromi, tai C^^-alkoksi, tunnettu siitä, että dehydratoivasti liitetään yhteen kaavan R3
2. 0 COOH mukainen happo ja 5_aminotetratsoli saattamalla happo ensin kosketukseen dehyd-ratoivan liittämisaineen kanssa minkä jälkeen se saatetaan kosketukseen 5~aJnino-tetratsolin kanssa, ja haluttaessa tuote muutetaan farmaseuttisesti hyväksyttäväksi kationisuolaksi.