FI58423B - Desinfieringsmedel innehaollande ett salt av 1,6-bis-(n1-p-klorfenyldiguanido-n5)-hexan - Google Patents

Description

73^71 r«l KUULUTUSJULKAISU rQAOZ

JNU A W (11) UTLÄGGNI NCSSKRIFT 5 8 4 2 3 c (4Sj rot-tti ^ :y :.o >;,c :?2i ^ ^ (si) Kv.ik.3/int.a3 A 01 N 33/12 // A 01 N 33/10 1371/72 SUOM I — FI N LAN D (21) Pwntdlwlwiiu· —Fw«itwwetoln| (22) Hakwntapllvl—Aitteknlnpd·· 15-05.72 (23) Alkvpllvt—GIM(h«t»dtg 15-05-72 (41) Tulhit |utklMkft — Bltvlt offmtllg 19-11-72 r>Untt». ]> reklstwlhallltu· (44) Nlhtivtk*<p«nofl ]· kuuL|uIV»l*in pvm. — -, , - qq

Patent- och raflatarstyralaan ' AmMcm utiagd oeh utUkmtM pubiicmd iu. ου (32)(33)(31) Pyydetty «tuolkeut —Begird prlorlt«t 18.05 · 71

Ruotsi-Sverige(SE) 6^31/71 (71) KemaNord AB, Box 5052, S-102U2 Stockholm 5, Ruotsi-Sverige(SE) (72) Ronald Arthur Stephenson, Henley-on-Thames, Oxfordshire, Englanti-England(GB), Bente Lissy Laursen, Ektorp, Ove Henning Mattsson, Täby, Ruot s i-Sveri ge(SE) (7!+) Oy Kolster Ah (5U) Desinfioimisaine, joka sisältää l,6-bis-(N -p—kloorifenyylidiguanido-N^)-heksaanin suolaa — Desinfieringsmedel innen&llande ett sait av 1,6-bis-(N^-p-klor fenyIdi guan i do-N)-hexan Tämä keksintö koskee uutta desinfioimisainetta, jolle on tunnusomaista, että se sisältää l,6-bis-(N^ -p-kloorifenyylidiguanido-N,. )-heksaanin ja sekvestroivan aminokarboksyylihapon nimittäin etyleenidiamiinitetraetikkahapon, N-hydroksietyyli-etyleenidiamiinitrietikkahapon, dietyleenitriamiinipentaetikkahapon, nitrilotri-etikkahapon tai Ν,Ν-dihydroksietyyliaminoetikkahapon suolaa yhdessä sopivan kanto-aineen ja suolan liukenemista edistävän antimikrobisen, kvaternäärisen ammoniumyh-disteen kanssa.

Bis-biguanideilla tiedetään (yleensä) olevan tiettyjä bakteereja tappavia ominaisuuksia ja erityisesti eräälle tällaiselle yhdisteelle - l^-bis-iH^-p-kloo-rifenyylidiguanido-N^)heksaanille, jolla on suojaamaton nimi "klooriheksidiini" -on löydetty huomattavaa käyttöä bakteereja tappavana aineena ja etupäässä yleisenä desinfioivana aineena. Valitettavasti kuitenkin tunnetut bis-guanidiemäkset - ja useimmat niiden suoloista - ovat vain niukasti liukenevia veteen (joka on valittu liuotin valmistettaessa desinfioivia valmisteita) ja tämän vuoksi niillä on vain rajoitettua käyttöä kaupalliselta kannalta katsoen.

Uusi klooriheksidiinisuolojen luokka voidaan liuottaa veteen helpommin kuin useimmat tunnetut suolat ja se on aktiivisempi kuin kaikki tunnetut suolat - ja 58423 näin ollen nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisempia erityisesti desinfiointiaineina ja yleensä bakteerimyrkkyinä.

Keksinnön mukainen desinfioimisaine koostuu siten uusista klooriheksidiini-suoloista, eli klooriheksidiinisekvestraateista, ja suolojen liukenemista edistä-r vistä aineista, jotka ovat kvaternäärisiä ammoniumsuoloja, sekä sopivista kanto-aineista.

Käytetyistä sekvestroivista aminokarboksyylihapoista käytetään yleensä seu-raavia lyhennyksiä:

Etyleenidiamiinitetraetikkahappo: EDTA

N-hydroksietyylietyleenidiamiinitrietikkahappo: HEDTA

Dietyleenitriamiinipentaetikkähappo: DTPA

Nitrilotrietikkahappo: NTA

N,M'-dihydroksietyyliaminoetikkahappo; DAA.

Näistä yksityisistä aminokarboksyylihapoista HEDTA ja DAA ovat erityisen suositeltavia.

Uudet klooriheksidiinisuolat - näitä yhdisteitä voidaan pitää olennaisesti happaman sekvestroivan aminokarboksyylihapon ja emäksisen klooriheksidiinin välisenä reaktiotuotteena (ja niihin voidaan näin ollen viitata ei vain nimellä '’suolat”, vaan myös nimellä "sekvestraatit”) - voivat sisältää näitä kahta yhdistettä (happoa ja emästä) eri suhteissa, koska hapot ovat useimmiten useampiarvoisia (niissä on kaksi tai useampia happorybmiä) ja klooriheksidiini on kaksiemäksinen, ja koska kaikkia emäksisiä/happamia ryhmiä ei välttämättä tarvitse "käyttää loppuun". Kuitenkin yleensä (mutta ei aina) happamat aminokarboksyylihapot pyrkivät toimimaan joko yksiarvoisina tai kaksiarvoisina happoina (joissa joko yksi tai kaksi hapanta ryhmää on käytetty).

Näin ollen esimerkiksi erityisen suositeltava aminokarboksyylihappo, HEDTA toimii joko yksi- tai kaksiarvoisen hapon tavoin ja - sikäli kuin voidaan määrittää -ainoat muodostuneet suolat ovat klooriheksidiinimono-HIDTA-asetaatti (jossa HEDTA on yk s iar vo in en).

Yllä luetelluista aminokarboksyylihappoja käyttäen saatavista ei suoloista (sekvestraateista) erityisen suositeltavia ovat: monoklooriheksidiini-etyleenidi-amiinitetra-asetaatti (klooriheks/EDTA); monoklooriheksidiini-mononitrilotriasetaat-ti (klooriheks/NTA); triklooriheksidiini-di(dietyleenitriamiinipenta-asetaatti) (3 klooriheks/2 DTPA); monoklooriheksidiini-di(N,N-dihydroksietyyliaminoasetaatti) (klooriheks/2 DAA); ja erityisesti monoklooriheksidiini-mono-N-hydroksietyyli-etyleenidiamiinitriasetaatti (klooriheks/HEDTA) ja monoklooriheksidiini-di(N-hydrok-sietyylietyleenidiamiinitriasetaatti) (klooriheks/2 HEDTA).

Mainitut sekvestraatit voidaan valmistaa millä tahansa tavanomaisella menetelmällä, jota käytetään suolojen valmistuksessa. Erityisesti ne voidaan valmistaa suoralla happo/emäsreaktiolla tai ne voidaan valmistaa vaihtoreaktiolla (tai kak- 3 58423 soishajaantumisella) ko. hapon toisen suolan ja ko. emäksen toisen suolan välillä.

Vaikka aminokarboksyylihapot (ja niiden suolat) ovat yleensä vesiliukoisia, klooriheksidiini (ja sen suolat) ei ole erityisen vesiliukoinen. Tästä johtuen on suositeltavaa, että reaktio suoritetaan sellaisen väliaineen läsnäollessa, johon klooriheksidiini liukenee ja joka sekoittuu helposti läsnäolevaan veteen. Tällaisia väliaineita ovat alkanolit ja erityisen sopivia alkanoleja ovat metanoli ja etanoli. Näin ollen reaktio suoritetaan mieluummin metanolin tai etanolin vesiliuoksessa.

Luonnollisesti sekä klooriheksidiini että aminokarboksyylihappoa voidaan liuottaa alkanolin vesiliuokseen tai edellinen voidaan liuottaa ai kandiin, ja jälkimmäinen veteen, ja voidaan sekoittaa nämä kaksi liuosta.

Kun reaktio suoritetaan käyttäen klooriheksidiinin suolaa ja aminokarboksyy-lihapon suolaa (vaihtoeraktio) edellinen on mieluummin jokin sen yleisen orgaanisen hapon kanssa muodostama (esim. diasetaatti) ja jälkimmäinen on mieluummin alkali-metallisuola (esim. natriumsuola). Klooriheksidiinin mineraalihapposuoloja on vältettävä, sillä ne ovat erittäin niukkaliukoisia veteen. Muodostuneet suolat voidaan eristää tavanomaisella tekniikalla, mutta eräisiin tarkoituksiin niitä ei tarvitse eristää lainkaan (niiden vesiliuosta voidaan käyttää sellaisenaan) ja tätä selostetaan jäljempänä.

On havaittu, että uusilla klooriheksidiinisekvestraateilla on suurempi bakteereja tappava aktiivisuus kuin klooriheksidiininä. Siten ensinnäkin klooriheksidiinin aktiivisuuden aluetta määrätyllä väkevyydellä voidaan "laajentaa", so. klooriheksidiini voi olla inaktiivinen määrättyjä bakteerilajeja vastaan tietyllä väkevyydellä, kun taas vastaava sekvestraatti on aktiivinen käytettäessä sitä samalla väkevyydellä ilmaistuna klooriheksidiiniemäksenä. Toiseksi, jos tarvitaan tietty klooriheksidiiniväkevyys tappamaan määrättyä bakteeria, riittää pienempi väkevyys vastaavaa sekvestraattia saman tappamistehon saavuttamiseksi.

Sanontaa "sopiva kantoaine" käytetään tässä sulkemaan pois mahdollisuuden, että kantoaineiden luonne, tarkasteltuna tietysti sen käytön suhteen, johon valmiste on määrä asettaa, voisi olla vahingollinen mieluummin kuin hyödyllinen.

Käytetyn kantoaineen tyyppi ja täten valmisteen luonne riippuvat suuresti siitä tarkoituksesta, johon valmistetta on määrä käyttää. Valmisteiden verrattomasti tärkein käyttö on desinfioivina aineina, etupäässä sairaaloissa käytettäväksi ja tällaisena valmiste on yleensä neste, kantoaineen ollessa esim. vesi.

Keksinnön mukaiset disinfioimisaineet sisältävät klooriheksidiinia ja aminokarboksyylihappoa yleensä stökiöraetrisissä mooli suhteissa. Näin ollen esim. valmiste, joka on tehty klooriheks/HEDTA-seoksesta, sisältää näitä kahta osaa moolisuh-teessa 1:1, kun taas valmiste, joka on tehty klooriheks/2 HEDTA-seoksesta, sisältää näitä kahta osaa moolisuhteessa 1:2.

On kuitenkin mahdollista valmistaa seoksia, jotka sisältävät "ylimäärin" jompaa kumpaa osaa (eli siis on lisätty joko klooriheksidiiniä tai arainokarboksyyli- 58423 k happoa) ja monissa tapauksissa ylimäärän käyttö - erityisesti aminokarboksyylihapon ylimäärän - on edullista ja näyttää parantavan jonkin verran enemmän bakteereja tappavia ominaisuuksia, kuin saattaisi odottaa. Esimerkiksi aminokarboksyylihapon ylimäärät (esimerkiksi 50 mooli-#) tuottavat valmisteita, jotka toimivat aivan tyydyttävästi.

Kuten edellä mainittiin, keksinnön mukainen desinfioimisaine sisältää lisäksi klooriheksidiinisuolan liukenemista edistävänä aineena kvaternäärisiä ammonium-yhdisteitä. Suuresta määrästä saatavissa olevia kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä (QAC) seuraavat näyttävät suositeltavilta käytettäviksi keksinnön mukaisissa desinfioimisaineissa: ne, joissa on kationi, jolla on yleinen kaava: Ϊ ’ 1' Y-N-Y2 (IV) ' t CH3 (jossa Y on 8-20 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, di-isobutyylifenoksietoksi- 1 . . . . ... .2 etyyliryhmä tai di-isobutyylikresoksietoksietyyliryhma; ja Y on aralkyyliryhma, mieluummin bentsyyliryhmä, valinnaisesti substituoitu aromaattisesta ytimestään) erityisesti ne, joissa on "bensalkonium"-kationi (jota on kuvattu kirjallisuudessa alkyylidimetyylibentsyyliammoniumionia, jossa alkyyliryhmä on hyvin tunnettu "kookos” -ryhmä, joka on pääasiassa C10~^l8 -luokan alkyyliryhmien, kuten lauryyli-, myristyyli- jne. ryhmien seos) ja yhdisteet, joita myydään kauppanimellä Hyamine LOX ja Hyamine 1622 Yhdysvalloissa (joilla esitetään olevan di-isobutyylikresoli-etoksietyylidimetyylibent syyliammonium- ja di-isobutyylifenoksietoksietyylidimetyy-1ibent syyliammon iumkat ionit) jamyristyylidimetyylibent syyliammoniumyhd i st e et; ne, joissa on kationi, jolla on yleinen kaava CH + y3-n-ch„ (V) f -3 CH3 5 58423 jossa Y^ on joko 8-18 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä tai alkyylibentsyy-liryhmä, jossa alkyyliosa sisältää 8-20 hiiliatomia, erityisesti setyylitri-metyyliammoniumyhdisteet, kuten ko. bromidi, joka tunnetaan suojaamattomalla nimellä "setrimidi"; ne, joissa on kationi, jolla on yleinen kaavat ?H3 + Y^-E-CH-

L T5 J

jossa Y^ ja Y9, jotka voivat olla samoja tai eri ryhmiä, ovat molemmat 8-18 hiiliatomia sisältäviä alkyyliryhmiä, erityisesti didesyylimetyyliam-monium- ja dioktyylldimetyyliammonlumkationiti ne, joissa on kationi, jolla on yleinen kaava Y6 + Y7-N-CBL —// \ (VII)

;8 W

jossa Y^ on 8-20 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä; ja Y^ ja Y® ovat samoja tai eri ryhmiä ja molemmat ovat hydroksisuhstituoituja alkyyli- tai hydroksialkoksialkyyliryhmiä, erityisesti alkyylidi(hydrok8ietyyli)bentsyy-liammoniumkationi, jossa alkyyliryhmä on esim. "kookos"-ryhmä; ja ne, joissa on kationi, jolla on yleinen kaava: XX ~ + I (Vili)

X

Y9 jossa Y9 on 6-20 hiiliatomia sisältävä alkyyliryhmä, erityisesti setyyli-pyridiniumkationi·

Erityisen suositeltavia kvaternäärisiä ammoniumkationeja ovat bents-alkonlum-, myristyylidimetyylibentsyyllammonlum-, setyylitrimetyyliammonium-ja kookoedi(hydrokBietyyli)bent8yyliammoniumioni.

6 58423

Ei näytä merkitsevän kovin paljoa, mikä anioni on liittynyt kvaternääriseen ammoniumkat ioniin. Joka tapauksessa hydroksidit, kloridit ja bromidit ovat suositeltavia .

Erityisen suositeltavia kvaternäärisiä anunoniumyhdisteitä käytettäviksi tämän keksinnön koostumuksissa ovat seuraavat: set yylitr imetyyliammon iumbromid i bent salkoniumhydroksidi myristyylidimetyylibentsyyliammoniumhydroksidi d idekyylidimetyyliammoniumkloridi di-isobutyylikresoksietoksietyylidimetyylibent syyliammon iumkloridi di-isobutyylifenoksietoksietyylidimetyylibentsyyliammoniumkloridi s et yyl ipyr id in iumklor id i d iokt yylid imet yyliammon iumkloridi.

Lisättävä määrä kvaternääristä ammoniumyhdistettä riippuu sekvestraatista, lähinnä aminokarboksyylihaposta ja sen määrästä, sekä myös kvaternäärisestä am-moniumyhdisteestä itse. Näin ollen on vaikeata antaa päteviä sääntöjä siitä, kuinka paljon kvaternääristä yhdistettä tarvitaan liuottamaan sekvestraattia. Joka tapauksessa yleisenä sääntönä voidaan sanoa, että tehokas kvaternäärinen yhdiste - esim. setrimidi ( setyylitrimetyyliammoniumbromidi) - voi liuottaa niin paljon sekvestraattia, että saadaan 20 paino-$:nen vesiliuos, jolloin se liuottaa omanpainomäärän-sä verran sekvestraattia(kun taas alemmilla sekvestraatin väkevyyksillä kvaternää-rinen yhdiste pyrkii liuottamaan hianan enemmän kuin oman painonsa). Toiset kvater-nääriset yhdisteet saattavat liuottaa vain niin paljon sekvestraattia, että saadaan 5~% liuos, eli ne liuottavat ehkä vain 1/10 omasta painostaan sekvestraattia.

Muutamat yleiset esimerkit eri kvaternääristen ammon iumybi i st e id en maksimi-liuot u st eho sta eri klooriheksidiinisekvestraateilla ovat seuraavat (prosentit on laskettu lopullisen liuoksen painosta ja muodostuneet liuokset ovat stabiileja): 18 % setrimidiä liuottaa 27 % klooriheks/HEDTA, 30 % bentsalkoniumkloridia liuottaa 15 % klooriheks/HEDTA, 30 % bentsalkoniumkloridia liuottaa 15 % klooriheks/HEDTA, 20 % bentsalkoniumbromidia liuottaa 20 % klooriheks/HEDTA, 30 % dodekyylidimetyylietyyliammoniumetyylisulfaattia liuottaa 30 % kloor ihek s/HEDTA, 20 % setrimidiä liuottaa 30 % klooriheks/NTA, 25 % setrimidiä liuottaa 5 % klooriheks/EDTA, 20 % setrimidiä liuottaa 30 % 3 klooriheks/2 DTPA.

τ 58423

Missä tahansa määrätyssä tapauksessa tietyn kvaternäärisen yhdisteen liuotus-teho tiettyyn sekvestraattiin nähden voidaan helposti määrittää kokeellisesti.

Kvaternäärisen ja sekvestraattiyhdisteen välillä näyttää olevan myös syner-gististä vaikutusta siten, että valmisteen bakteereja tappava aktiivisuus on yleensä selvästi suurempi (joissakin tapauksissa huomattavasti suurempi) kuin saattaisi odottaa näiden kahden komponentin aktiivisuuksien yksinkertaisesta yhteenlaskusta.

Tämän keksinnön mukaiset desinfioimisaineet voidaan valmistaa yksinkertaisesti sekoittamalla sekvestraatti kantoaineeseen ja kvaternääriseen ammoniumyhdis-teeseen (ja ylimääräiseen sekvestraattiosaan tilanteen mukaan) sopivassa väliaineessa. Kuten yllä mainittiin muodostuneita sekvestraatteja ei välttämättä tarvitse eristää reaktioväliaineistaan.

Tästä seuraa näin ollen, että tämän keksinnön mukaiset desinfioimisaineet voidaan valmistaa yksinkertaisesti liuottamalla klooriheksidiini ja aminokarbok-syylihappo veteen tai vesipitoiseen alkanoliin, kvaternäärisen ammoniumyhdisteen läsnäollessa.

Koska kvaternäärinen ammoniumyhdiste kykenee muodostamaan suoloja amino-karboksyylihappojen kanssa (suolojen ollessa kvaternäärisiä ammoniumsekvestraatte-ja) on myös mahdollista valmistaa keksinnön mukaista desinfioimisainetta liuottamalla klooriheksidiini ja kvaternäärinen ammoniumsekvestraatti veteen tai vesipitoiseen alkanoliin.

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.

OSA I: Klooriheksidiinisekvestraattien valmistus

Esimerkki 1

Mono(klooriheksidiini)mono(etyleenidiamiinitetra-asetaatti) 0,625 g (0,001 moolia) klooridiheksidiin diasetaattia liuotettiin 25 ml:aan tislattua vettä ja lisättiin liuokseen, jossa oli 0,336 g (0,001 moolia) dinatrium-etyleenidiamiinitetra-asetaattia 10 ml:ssa tislattua vettä. Saatiin hienojakoinen valkea sakka, joka suodatettiin, pestiin tislatulla vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin mono(klooriheksidiini)-mono(etyleenidiamiinitetra-asetaatti), joka suli 235°C:ssa (tämä suola sisältää 1 moolin klooriheksidiinikationia ja 1 moolin EDTA-an ionia).

8 58423

Jotta varmistettaisiin, että ko. suola oli todella muodostunut, tehtiin vertailukokeet mahdollisten seosten suhteen, joita saattoi olla läsnä. Kemialliset kokeet osoittivat, että tuote ei sisältänyt natrium- eikä asetaatti-ioneja, mutta sisälsi klooriheksidiinikationia ja EDTA-anionia. Klooriheksidiinin sulamispiste on 127°C, EDTA:n sulamispiste on 2U2°C ja näiden kahden fysikaalinen seos mooli-suhteissa suli pisteessä 215°C.

Differentiaaliosituskalometristä saadut merkit varmistivat myös ko. suolan läsnäolon.

Yksinkertaiset esikdkeet osoittivat, että tämän suolan liukoisuus oli erittäin alhainen ja luokkaa 0,02 % w/w vedessä 20°C:ssa. Liukoisuuden määrittämiseksi tarkemmin pienet määrät tuotetta, jotka painoivat 0,01, 0,02 ja 0,03 g, punnittiin dekantterilaseihin ja 100 g tislattua vettä lisättiin. Nämä seokset kuumennettiin 100°C: seen sekoittaen, saadut liuokset täydennettiin 100 g:ksi haihtumisesta johtuvan vesihäviön sallimiseksi ja jäähdytettiin sitten huoneenlämpötilaan. Ko. suolan pieni kide lisättiin ja 2k tunnin kuluttua havaittiin, oliko kaikki suola liuennut, jolloin liukoisuudeksi merkittiin sen liuoksen väkevyys, johon ei jäänyt selvää sakkaa.. Tällä tekniikalla vesiliukoisuuden havaittiin olevan 0,02 % w/w 20°C:ssa.

Esimerkki 2

Mono-( klooriheksidiini )-mono(hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaatt:L)

Menetelmä A

2,66 g klooriheksidiiniemästä ja l,i+0 g hydroksietyylietyleenidiamiini-trietikkahappoa liuotettiin yhdessä 50 ml:aan tislattua vettä kuumentaen. Täten happoa ja emästä oli läsnä suunnilleen ekvimolaarisessa suhteessa. Saadun liuoksen annettiin jäähtyä ja muutaman tunnin kuluttua laskeutui pohjalle valkoinen sakka. Sakka suodatettiin, pestiin ja kuivattiin, jolloin saatiin mono(klooriheksidi:Lni )-mono(hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaattia). Emäliuoksen pH oli 7,3 kun taas suolan sulamispiste oli 173°C ja sen liukoisuus oli 0,2 % w/w 20°C mitattuna esimerkissä 1 esitetyllä tekniikalla.

Menetelmä B

25 ml 0,01M klooriheksidiinin liuosta metanolissa (siis 0,1263 g kloori-heksidiiniä) lisättiin 0,0695 g:aan HEDTA 35 ml:ssa tislattua vettä. Täten happoa ja emästä oli läsnä ekvimolaarisissä suhteissa. Tämä liuos haihdutettiin puoleen tilavuuteensa höyryhauteella, annettiin sitten jäähtyä hitaasti ja 2 tunnin sei so-tuksen jälkeen kiteytyminen aloitettiin raaputtamalla astian seinämään lasi sauvalla. Sakka suodatettiin ja kuivattiin, jolloin saatiin haluttu suola.

58423

Menetelmä C

1 g klooriheksidiinin diasetaattia liuotettiin 25 ml:aan metyloitua teollisuusspriitä ja liuos lisättiin liuokseen, jossa oli 0,UUU8 g HEDTA 3,2 ml:ssa normaalia natriumhydroksidia ja 5 ml:ssa tislattua vettä. Täten happoa ja emästä oli läsnä ekvimolaarisissä suhteissa. Seistessä muodostunut sakka suodatettiin, pestiin tislatulla vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin haluttu yhdiste.

Kaikissa tapauksissa differentiaaliosituskalorimetri osoitti, että suolan muodostuminen oli tapahtunut. Tämä varmistettiin sulamispisteillä, jotka olivat seuraavat:

Sulamispisteet:

HEDTA 156°C

KLooriheksidiini 127°C

Suola (menetelmät A ja B) 173°C

(menetelmä C) 177°C

Hapon ja emäksen fysikaalinen seos 12U°C

Esimerkki 3

Mono(klooriheksidiini)-di(hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaatti) 1,33 g klooriheksidiiniä ja 1,U2 g HEDTA liuotettiin yhdessä 25 ml:aan tislattua vettä kuumentaen. Täten emäksen ja hapon moolisuhde oli 1:2. Liuos jäähdytettiin, jolloin muodostui valkoinen sakka, joka suodatettiin, pestiin ja kuivattiin ja saatiin mono(klooriheksidiini)-di( hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaat-tia). Einäliuoksen pH oli 6,1, suolan sulamispiste oli 172°C ja sen liukoisuus veteen oli 0,3 % w/w 20°C:ssa mitattuna esimerkin 1 menetelmällä.

Esimerkki H

Mono(klooriheksidiini) -mono(nitrilotr iasetaatt i) 25 ml 0,0U-M klooriheksidiinin diasetaatin liuosta tislatussa vedessä lisättiin 25 ml:aan 0,1+-M dinatriumnitrilotriasetaatin liuosta tislatussa vedessä.

Täten happoa ja emästä oli läsnä ekvimolaarisissä suhteissa. Muodostui hienojakoinen öljymäinen sakka, joka aluksi pysyi suspendoituneena nesteessä, mutta joka kiinteytyi seistessään. Tämä sakka suodatettiin, pestiin tislatulla vedellä ja kuivattiin, jolloin saatiin mono(klooriheksidiini)-mono(nitrilotriasetaattia).

10 6 84 2 3

Suolan liukoisuus veteen 20°C:ssa oli 0,3 % w/w mitattina esimerkissä 1 kuvatulla menetelmällä.

Differentiaaliosituskalorimetri varmisti suolan muodostumisen ja tänä varmistettiin edelleen sulamispistekokeilla,joilla saatiin seuraavat sulamispisteet:

NTA 225°C

Klooriheksidiini 127°C

Suola 176°C

NTA:n ja klooriheksidiinin

fysikaalinen seos 129°C

Esimerkki 5

Tri(klooriheksidiini)-di(dietyleenitriamiinipenta-asetaatti) 0,69 g dietyleenitriamiinipentaetikkahappoa liuotettiin 100 ml:aan tislattua vettä kuumentaen. 1,33 g klooriheksidiiniä liuotettiin tähän liuokseen kuumentaen ja sekoittaen. Täten emästä ja happoa oli läsnä moolisuhteessa 3*2. Jäähdytyksen jälkeen erottui öljyä, mutta kahden päivän kuluttua huoneenlämpötilassa kaikki öljy oli muuttunut valkoisiksi kiteiksi. Kiteet kiteytettiin uudelleen vedestä, kuivattiin 100°C:ssa vakiopainoon, jolloin saatiin tri(kloo-riheksidiini)-di(dietyleenitriamiinipenta-asetaattia). Tämän yhdisteen sulamispiste oli 157°C ja liukoisuus veteen 0,2 i» w/v 20°C:ssa mitattuna esimerkin 1 menetelmällä.

Esimerkki 6

Mono(klooriheksidiini)-di(dihydroksietyyliaminoasetaatti) 100 ml klooriheksidiinin diasetaatin 2 j6:sta liuosta tislatussa vedessä lisättiin liuokseen, jossa oli 1,234 g dihydroksietyyliaminoetlkkahapon mononatriumsuolaa (vastaa 1,0432 g dihydroksietyyliaainoetikkahappoa) tislatussa vedessä. Täten klooriheksidiinikationia ja dihydroksietyyliaminoetikka-happoanionia oli läenä moolisuhteessa 1:2. Sakka suodatettiin, pestiin ja kuivattiin, jolloin saatiin mono(klooriheksidiini)-di(dihydroksietyyliaminoase-taattia). Tämän suolan liukoisuus veteen mitattuna esimerkin 1 menetelmällä oli 0,2 i» v/w 20°C:ssa.

Differentiaaliosituskalorimetri osoitti ko. suolan muodostumisen ja tämä varmistettiin sulanispistekoko!11a, joilla saatiin seuraavat sulamispisteet:

Dihydroksietyyliaminoetikkahappo 180°C

Klooriheksidiini 127°C

Suola 86°C

Fysikaalinen seos 107°C

11 S 8 4 2 3

Osa II:

Kvaternäärisiä ammoniumyhdisteitä sisältävät valmisteet Esimerkki 7

Mono( klooriheksidiini)mono(HEDTA)/Setrimidi a) Seoksen valmistus li+,3 g klooriheksidiiniä, 20,k g setyylitrimetyyliammoniumbromidiu ja 7,8 g hydroksietyylietyleenidiamiinitrietikkahappoa (HEDTA) annettiin reagoida 57,5 g:ssa vettä sekoittaen, kunnes saatiin kirkas liuos, joka oli laimennettavissa vedellä kaikissa suhteissa ja sisälsi mono( klooriheksidiini)mono-( hydroksi-etyylietyleenidiamiinitriasetaatin) ja setyylitrimetyyliammoniumbromidin seosta.

b) Bakteerimyrkkykoe (Antiseptisyysköe)

Kohdassa a) saadun liuoksen bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin normin British Standard Specification 2^62 muunnoksen mukaan.

Erityisen ankara bakteerien vastustuskoe erittäin vastustuskykyistä gram-negatiivista bakteeria Pseudomonas pyocyanea vastaan, kovan veden ja orgaanisen aineen läsnäollessa, esitetään alla (ks. myös "Method for laboratory evaluation of disinfectant activity of quaternary ammonium compounds by suspension test procedure", published by the British Standard Institution, British Standards House, S.W.l. Lontoo, i960).

i) Materiaalit Ravintoliuos Käytetään ravintoliuosta n:o 2, joka sisältää:

Lab-lemco (proteiinipitoisen aineen tavaramerkki) 10 g

Peptonia 10 g

Natriumkloridia 5 g

Tislattua vettä 1000 ml:aan asti ....... 2

Tata seosta pidettiin autoklaavissa 15 min. 1 kg/cm :n ylipaineessa (121°C ). Lopullinen pH on noin 7,^.

12 b84 2 3

Inaktivaattori

Ravintoliuos, johon on lisätty 0,5 i» lesitiiniä (ex ovo) (- aine, joka on saatu munan ruskuaisista ja joka on koliinin, glyserolin, fosforihapon ja eri rasvahappojen yhdistelmä) ja 2 ^ Lubrol V.-valmistetta ( tavaramerkki pitkäketjuieen rasva-alkoholin ja etyleenioksidin vedettömälle kondensaatio-tuotteelle). pH säädetään tarvittaessa arvoon 7»2.

Bakteerilaji

Pseudomonas aeruginosa (pyo cry ane a) NCTC No. 6749 ylläpidettynä ravin-toagarilla.

ii) Viljelmän valmistus

Organismin viljelmä valmistettiin agarista ravintoliuokseen ja idätettiin 37°C:ssa 24 tuntia. Päivittäisiä aliviljelmiä jatkettiin ja kolmannen ja seitsemännen sukupolven välisiä viljelmiä käytettiin kokeeseen. Pseudomonas pyooyanea-lajin liuosvlljelmä suodatettiin aseptisesti ennen käyttöä tai ravisteltiin, annettiin laskeutua 15 min. ja yläpuolella olevaa nestettä käytettiin kokeeseen.

Viljelylaimennus

Yksi osa liuoeviljelmää laimennettiin 24 osalla tislattua vettä so.

4 ml liuoeviljelmää + $6 ml tislattua vettä. Bakteerien keskimääräinen luku- n määrä tällaisessa laimennuksessa on noin 5 * 10 organismia /ml.

Koemenetelmä

Sarja testattavien bakteereja vastustavien valmisteiden voimakkuudeltaan kaksinkertaisia laimennuksia valmistettiin tislattuun veteen ja 2,5 ml näistä siirrettiin steriileihin koeputkiin. Lähtien nollahetkestä 2,5 ml laimennettuja bakteeriviljelmäsuspensioita, jotka sisälsivät 20 # naudan seerumia, lisättiin kuhunkin koeputkeen, joka sisälsi testattavaa bakteereja vastustavaa valmistetta.

5 minuutin kuluttua silmukallinen (noin 0,01 ml) bakteerivlljelmän ja bakteereja vastustavan valmisteen seosta jokaisesta putkesta siirrettiin 10 mitään inaktivaattoriliuoksen muodostamaa väliainetta, joka oli uudessa sarjassa steriilejä koeputkia. Yhteensä 10 min. kuluttua toinen silmukallinen alkuperäisestä bakteeriviljelmän ja bakteereja vastustavan valmisteen seoksesta siirrettiin samanlaiseen uuteen koeputkiearjaan, joka sisälsi inaktivaattoriliuoksen muodostamaa väliainetta. Inaktivaattori pysäytti bakteereja vastustavan aineen enemmän toiminnan ja salli bakteerien kasvaa jälleen.

13 58423

Kaikkia putkia, jotka sisälsivät inaktivaattoriliuosta, johon oli istutettu silmukalla siirrettyjä bakteereja, idätettiin 37°C:sea 48 tuntia ja tutkittiin bakteerikasvun suhteen· Tulos merkittiin positiiviseksi, kun kasvua tapahtui ja negatiiviseksi kun kasvua ei tapahtunut. Bakteereja tappavan aineen pienin väkevyys, jolla saatiin negatiivinen tuloe 5 min. kosketusko-keen jälkeen, voidaan nähdä ja varmistaa 10 min. kosketuskokeella ja tämä väkevyys merkittiin kyseisen bakteerimyrkyn tappavaksi laimennukseksi· Putkia, joista saatiin negatiiviset tulokset, viljeltiin edelleen ravintoliuoksessa, jotta varmistettaisiin, että bakteerit ovat todella kuolleet ja että bakteriostaasia ei ole tapahtunut.

Tulokset ilmaistaan testattuna minimiväkevyytenä, jolla saatiin 100 tappamiateho 5 minuutissa 220C:ssa.

Esimerkin vuoksi useiden kokeiden keskiarvo bensalkoniumkloridilla-BPC oli seuraava:

Laimennus Siirto minuuteissa 5 10 1-666 - 1,500 miljoonasosaa - - 1-1000 - 1,000 " + - 1-1353 - 750 + - 1-2000 - 500 " + + 100 foisen tappamistehon aiheuttava väkevyys - 1500 miljoonasosaa. On otettava huomioon, että todellinen luku voi olla mikä tahansa välillä 1000-1500 miljoonasosaa ja näin ollen seu^aavissa kokeissa esitetyt tappavat väkevyydet ovat suuruudeltaan oleellisesti samojen virheiden alaisia.

Esimerkkien mukaisesti valmistettujen eri seosten väkevyys voidaan määrittää (ilmaistuna miljoonasosina orgaanisen materiaalin (bis-biguanidi ynnä kvaternäärinen aamoniumyhdiste + aminokarboksyylihappo) kokonaismäärästä) ja näin ollen, kun tunnetaan komponenttien suhteelliset määrät, voidaan laskea antiseptisyyskokeen tuloksista tappava laimennus bis-biguanidin ja/tai kvatemäärisen ammoniumyhdieteen suhteen·

Tulokset:

Tulokset esitetään taulukossa I alla. Vertailujen aikaansaamiseksi testattiin myös tappavat laimennukset klooriheksidiinin diglukonaatilla ja tyypillisellä kvaternäärisellä ammoniumsekvestraatilla mono(myristyylidime-tyylibentsyyliammonium)-mono(HEDTA).

lit 58423

Taulukko I

Tappavat laimennukset

Tutkittu aine a) bis- b) kvater- c) happoa orgaanista biguanidi- nääristä ammo- (ppm) ainetta emästä (ppm) niumyhdistettä a)+b)+c) (kationi+anioni) ppm) ppm

Keksinnön mukainen desinfioimisaine 60 90 30 l8o

Klooriheksidiinin diglukonaatti (vertailu) 200 - 150 350 QAC-sekvestraatti (vertailu) - 1060 ititO 1500 Nämä tulokset osoittavat tämän keksinnön valmisteen paremmuutta bakteeri-myrkkynä klooriheksidiinin diglukonaattiin ja QAC-sekvestraattiin nähden.

Esimerkki 8 1+2,1+ g:aan 2b ,2 %: st a (w/w) bentsalkoniumhydroksidin (kaavan IV mukainen yhdiste, jossa bentsalkoniumionina on alkyyliosassaan 8-18 hiiliatomia sisältävä ai kyyl id im et yyli-bentsyyli -ammonium) liuosta lisättiin 1+,38 g etyleenidiamiinitet-raetikkahappoa (EDTA). Seos laimennettiin 97 ml :n kokonaistilavuuteen ja 0,1+ g kiinteää klooriheksidiiniä lisättiin. Muodostunut valmiste koostui kirkkaasta vesiliuoksesta.

Esimerkki 9

Mono(klooriheksidiini)-mono(HEDTA)/setrimidi

Liuosta, jossa oli 12,6 g klooriheksidiiniä,18,8 g setyylitrimetyyliammo-niumbromidia ja 9,2 g hydroksietyylietyleenidiamiinitrietikkahappoa 300 g:ssa vettä kuumennettiin 60°C:een ja siihen lisättiin 8 osaa glyserolia sekoittaen. Saatiin täysin gelatinoitunut seos, jota voitiin käyttää iholle levittämiseen. Esimerkki 10

Mono(kloor iheksidiin i)-mono(HEDTA)/s etr imidi a) Seoksen valmistus

Valmistettiin liuos, jossa oli 17,6 g klooriheksidiiniä, 18,2 g setyyli-trimetyyliammoniumbromidia ja 11,2 g hydroksietyylietyleenidiamiinitrietikkahap-poa 53 g:ssa vettä.

b) Bakteereja tappava vaikutus

Kohdassa a) valmistetun seoksen bakteereja vastustavat vaikutukset testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7· Tulokset esitetään taulukossa II alla.

is 5 8423

Taulukko II Tappava laimennus

Bakteerimyrkky a) ppm bis- b) ppm kvater- c) ppm ppm orgaanista biguanidi- nääristä amino- happoa ainetta a)+b)+c) emästä niumyhdietettä

Kohdassa a) valmistettu seos 75 75 45 195 Näitä tuloksia on verrattava niihin· jotka esitettiin klooriheksidii-nin diglukonaatille ja QAC-sekvestraatille taulukossa 1 yllä, jolloin havaitaan» että tämän keksinnön valmiste on bakteerimyrkkynä huomattavasti parempi kuin nämä molemmat tavanomaiset aineet.

Esimerkki 11 a) seoksen valmistus 15 g HEDTAtn di-(myristyylidimetyylibent8yyliammonium)euolaa ja 8 g klooriheksidiiniä liuotettiin 77 g:aan vettä ja saatiin vesiliuos.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) saadun seoksen bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 ja tulokset esitetään taulukossa HI alla*

Taulukko lii Tappava laimennus

Bakteerimyrkky a) ppm bis- b) ppm kvater- o) ppm ppm orgaanista biguanidi- nääristä ammo- happoa ainetta emästä niumyhdietettä a)+b)+o) (kationieanioni)

Kohdassa a) valmistettu seos 53 71 29 153 Näitä tuloksia on verrattava niihin, jotka esitettiin klooriheksi-diinin diglukonaatille ja QAC-sekvestraatille taulukossa I yllä, jolloin havaitaan, että tämän keksinnön valmiste on bakteerimyrkkynä huomattavasti parempi kuin nämä molemmat tavanomaiset aineet.

Esimerkki 12

Mono(klooriheksidilni)-di(EDTA)/ myristyylidimetyylibentsyyliammo-niumhydroksidi , 367,5 g (l mooli) myristyylidlmetyylibentsyyliammoniumkloridia liuotettiin pienimpääa mahdolliseen määrään isopropyylialkoholia. Kyllästetty liuos, jossa oli 5& g (l mooli) kaliumhydroksldla absoluuttisessa etanolissa, lisättiin sekoittaen. Muutaman tunnin^kuluttua kaliumkloridisakka, joka 16 58423 oli muodostunut, suodatettiin pois ja pestiin isopropyylialkoholilla ja pe-euliuokset palautettiin pttäliuokseen. Saatu alkoholinen liuos sisälsi myrie-tyylidimetyylibentsyyliammoniumhydroksidia* Tänä liuos jaettiin kymmeneen yhtä suureen osaan, jotka kaikki sisälsivät 0,1 moolia (34*9 g) kvaternääris-tä ammoniumhydroksidia.

15-paino - /o EDTA:n di-(myristyylidimetyylibentsyyliaaaonium)suolan vesiliuoksen valmistamiseksi 14,6 g (0,05 moolia) kiinteää etyleenidiamiini-tetraetikkahappoa liuotettiin lämpimään veteen ja siihen lisättiin 1 jae yllä valmistetusta myristyylidimetyylibentsyyliammoniumhydroksidiliuoksesta. Saatu liuos, joka sisälsi 47*7 g (0,05 moolia) KDTAtn di-(myristyylidimetyylibents-yyliammonium)suolaa, laimennettiin 3*8 ml:ksi.

100 ml tätä 15-36 liuosta sisälsi 15 g di-(myristyylidimetyylibents-yyliammonium)etyleenidiamiinitetra-asetaattia, so* 10,44 kvaternäärietä am-moniumkationia ja 4*56 g kaksiemäksistä SDTA-anionia (kvaternäärisen ammo-niumkationin moolisuhteen XDTA-anioniin ollessa 2tl).

Klooriheksidiiniemäksan molekyylipaino on 505» joten valmistettaessa kloorihekeidiinisuolaa, joka sisältää 1 mooli klooriheksidiiniemästä 2 moolia kohti SDTAia, anionin suhde kationiin tulee olla 584*505 (huomioimatta vety-ioneja) ja täten 15 g di(myristyylidimetyylibentsyyliaamonium)etyleenidiamii-nitetraasetaattia, joka sisältää 4*56 g kaksiemäksistä anionia, liuottaa 505*584 x 4,56 - 4,12 g klooriheksidiiniä.

Näin ollen 2 mitään di-(myristyylidimetyylibentsyyliaamonium)etyleeni-diamiinitetra-asetaatin 15-36 liuosta 40°C:ssa lisättiin 0,08 g:aan klooriheksidiiniä, jolloin saatiin kirkas liuos* Jäähtyessä muodostui kiteitä*

Beimerkki 13

Mono(kloor ihekeidiini ) -di (HBOTA)/niyristyylidimetyylibentsyyliammo- niumhydr oksidi) Käyttäen olennaisesti samaa menetelmää kuin esimerkissä 12 valmistettiin hydroksietyylietyleenidiamUnltrietlkkahapon mono(myriatyylidimetyyli-bentsammonium)suolaa ottamalla yksi jakeista, joka sisälsi 0,1 moolia myris-tyylidimetyylibentsyyliammonlumhydroksidia ja lisäämällä 27,8 g (0,1 moolia) HEDTAtn vesiliuosta, ja laimentamalla liuos sitten 416 mltksi* Tämä kvater-näärisen ammoniumsekvestraatin 15-paino-^ liuos sisälsi 8,18 # kvatemää-ristä ammoniumkationia ja 6,82 36 yksiemäksistä HBDTA-anionia.

Kono(klooriheksidiini)-di(HBI)TA)-suolan valmistamiseksi on tarpeen lisätä klooriheksidiiniä molekyylipalnosuhteessa 505 osaa klooriheksidiiniä 2 x 278 osaan HEDTA mitattuna vapaan hapon suhteen tai 277 osaan mitattuna yksiemäksisen anionin suhteen.

1T 5 8423 Näin ollen 124 g kloorihekeidiinifi liuotettiin 2 ml:aan monomyristyyli-dimetyylibentsyylidiammonium-mono(HEDTA)-8Uolan 15-#liuosta, jolloin saatiin vaaditun mono(klooriheksidiini)-di(hydrokeietyylietyleenidlamlini-triasetaatin) kirkas liuos.

Tämä liuos voitiin laimentaa tislatulla vedellä siten, että saatiin esim. liuos, joka sisälsi 820 ppm kvatemääristä ammoniumkationia, 628 ppm yksiemäksistä HEDTA-anionia ja 620 ppm klooriheksidiiniä.

Esimerkki 14

Mono(klooriheksidiini)-mono(HEDTA)(myri8tyylidimetyylibentsyyliammo- niumhydroksidi) a) Seoksen valmistus

Samalla menetelmällä kuin esimerkissä 12 valmistettiin di-(myristyyli-dimetyylibenteyyliammonium)-mono(bydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaattla) käyttäen 0,1 moolia kvatemääristä ammoniumhydroksidia ja 13»9 g (0,05 moolia) HEDTA ja tämä laimennettiin 314 ml:kei, jolloin saatiin 13- paino-,» liuos, joka sisälsi 10,6 # kvatemääristä ammoniumkationia ja 4»4 # kaksi emäksistä HEDTA-anionia.

Ottamalla 2 ml tätä 13 -paino-# di-(myristyylidimetyylibentsyyliammoniun)-mono(hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaattia) ja 0,16 g klooriheksidiini-eoästä valmistettiin klooriheksidiinin ja kaksiemäksisen HEDTA-anionin 1:1-yhdiste, so. mono(kloorihek8idiini)-mono(hydroksletyylietyleenidiamilnitri-asetaattia). Tuloksena oli kirkas liuos, joka voitiin edelleen laimentaa kirkkaaksi liuokseksi, joka sisälsi 1060 ppm kvatemääristä ammoniumkationia, 440 ppm HEDTA-anionia ja 800 ppm klooriheksidiiniä.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) yllä valmistetun seoksen bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 yllä* Vertailujen aikaansaamiseksi testattiin myös klooriheksidiinin diglukonaatin ja di(myristyylidime-tyylibenteyyliammonium)-mono(hydroksietyylietyleenidiamiinitria8etaatin) tappavat laimennukset. Tulokset esitetään taulukossa iv alla.

1β A4g 58423 •rl β β a e +» a 3 ·Η Ä ft

««USA o Q

& O Ift ΙΛ ti rt «β :rt uS iH icn

O 4» 4» β H

I I ·Η I

44 M rt -H Φ (0 e) ä a ft Ή Μβ Φ II H f Ο O ti ID Φ 0 Ή *rt *H 4

r—( Ή ► β 4* O -ti- O

M 'ti Ή O Φ -½- O

H Ή Φ O H

^ 00 +5 C ti rt φ

•H -H

s li

H β ’’"I

h rt h ti rt

+> *r| φ O -H

44 O-P I ti Q TT O

rt o «e a o \o cm o

Φ > rt ·Η o ή CM

a ti 44 4» H

ft Ή :rt rt A rt 4· +> 44 1 :rt •H *H ti ti

O -H

0 -rt «H >Ö 44 Ή

03 o O

Θ 44 ΙΓΝ O

ft Φ CM

*? Φ Φ 1 i S> 2 S rt

μ| 8 H H

” -H M ti O ON o

O rt O CM

m h a ή 'Φ p v ft s H (ft

S 5 I

e ft ti

ft Φ I

rt +* irt a rt &i rt +> p ή fc β -H ti

44 -H ti O O rH O

ti O *H m5 C- a« |4> o ft n art h

ft ti rt M

ti :rt φ i +> ·♦» :rt a +» o o o

rt 4» ti ® Q O

► Q Ή 4» US H

44 -H ti Φ r-l -5 il A ti rt >»

§ I

•S 44 5 Φ Ά Ή ti ® «H «4* n l 4»

I irte-P 44 CO 44-H-P

Ή irt a 4s Φ *H Φ CO

ti ti 3 rt 44 Ό .ti rt ® >* ti -rl rt Ä-Htiti

Φ 44 rttiti dS titiO

4*3 +» O 4» :rt 0044 44 ti 4βθ9αθΉ0 rt λ > I o i :o Η ή h ma m 3 ^ ti a mk to is 58423 Nämä tulokset osoittavat tämän keksinnön valmisteen paremmuutta bak-teerimyrkkynä sekä kvatemääriseen ammoniumsekvestraattiin että klooriheksi-diinin diglukonaattiin verrattuna.

Esimerkki 15

Mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA)/myTi8tyylidimetyylibenteyyliammonium- hydroksidi a) Seoksen valmistus

Samalla menetelmällä kuin esimerkissä 14 valmistettiin mono(kloorihek-sidiini)-di(hydroksietyylietyleenidiamiinitriasetaattia), joka sisälsi yhden moolin kloorihekeidiiniä kahta moolia kohti HEDTA-anionia, ottamalla 2 ml 13 i»x sta di(myristyylidimetyylibentsyyliammonium)-mono(hydroksietyylietyleenidi-amiinitriasetaatin) liuosta ja lisäämällä 0,08 g kloorihekeidiiniä. Tuloksena oli kirkas liuos, joka voitiin edelleen laimentaa vedellä.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistetun seoksen bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7. Tulokset emltetään taulukossa V alla.

Taulukko V Tappava laimennus

Bakteeri- ppm kva- ppm kva- ppm ppm kloo- ppm ak- ^ kloo- Orgaanista myrkky ternää- temää- HKDTA riheksi- tiivisia riheksi- ainetta ristä am- ristä am- anionia diiniä aineosia diiniä yhteensä moniumyh- monium- + kvater- aktii- ppm distettä kationia nääristä visten ammonium- aine-kationia osien painosta

Ylläolevan kohdan a) valmiste 400 283 117 108 391 28 308

Vertaamalla näitä tuloksia taulukossa IV yllä esitettyihin kvater-näärisen ammoniumsekvestraatin ja klooriheksldiinin dlglukonaatln tuloksiin, havaitaan, että tämän keksinnön valmiste on selvästi parempi kuin nämä molemmat tavanomaiset bakteerimyrkyt.

Esimerkki 16

Hono(klooriheksidiini)-mono- Ja di(HEDTA/nyristyylidimetyylibents~ yy 1 icunmoniuxnhydroks idi > a) Seoksen valmistus Käyttäen tarkalleen samaa menetelmää kuin esimerkissä 14 valmistettiin seokset 13 £:sesta v/v di(myristyylidimetyylibentsyyliammonium)-mono(hydr- 20 584 2 3 oksietyylietyleenidiamiinitriasetaatin) liuoksesta ja klooriheksidiiniemäkses-tä, jotka vastasivat mono(klooriheksidiini)-mono(HEDTA)-suolan ja mono(kloori-heksidiini)-di(HEDTA)-suolan seoksia, joissa oli ylimäärin di(kvatemäärinen ammonium)-mono(HBDTA)-suolaa· Kun esimerkissä 14 mono(klooriheksidiini)-mono (HEDTA)-suola valmistettiin 15 Reestä kvaternäärisestä ammonium-HEDTA-suo-lasta ja Θ Reestä klooriheksidiinistä ja esimerkissä 15 mono(klooriheksidii-ni)-di(HEDTA)-suola valmistettiin 13 Aseesta kvaternäärisestä ammoniumsuolas-ta ja 4 $:sesta klooriheksidiinistä, tässä esimerkissä valmistettiin seuraa-vat seokset: a) 13 ^:nen kvaternäärinen HEDTA + 1 ^:nen klooriheksidiini (so· alle 1:2) h) 13 £:nen " " ♦ 2 £:nen N (so. alle 1:2) c) 13 #:nen " " + 6 #:nen " (so· yli 1:2 mutta alle 1:1) b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) yllä valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7· Tulokset esitetään taulukossa VI alla· 21 58423 •H 5 rt o J3 4» o 00 :oJ H co

•h cd co «M *H

fl 4» β f-C-O ft

d-P« Ό VO rH rt S

rt Φ Φ - Ο'ΛΛ· Ό Φ

rtö-t* I h M

H ·Η Λ Ö 2 O rt S ^ *H Pt 4»

rt *H

1 rt rt 4» •H I +» M o «•Hl® 4» Μβ ,Μ-Η Φ O rt >

© 4» fl Ö · «H

5¾¾¾ i s O Μβ g ^ g 4j> 0 -h ® fl oovovo art H (3 P # r-i *\ P >

44 ·Η B -H *H O

Ή Ή β β >Λ·β > O O ·£ a © 1 o ti a +» rt d a rt „ » •h ► β ή S *d ® £ ö ® a

•H :4 O ® rH

► + +> *H "H rt H B 4» H > •h rt ή rt *3 _ 4<Ή M ^ H vo :rt fl 4sai iss ei

© fl -H ©G

a β Π o 4j -h p< -h φ o rt a

P. rt 4» a > M

44

1 Λ O

•H Ή Tl S

H C Ä »

M O *H *rt H

*> o ή >» :rt r-l -Td 4» +> O 44 *rl t- C- Q 4» 44 a vo vo « Φ ;rt 44 a 44 4» 4» rt ft φ iH 4» -h ft 42 a a rt φ rt * 6* < :rt Ö E-ι i-4 rt g rt rH rt •H >» 4» ♦ rt ΙΛ VO 4· .-4 4’

O σν rt- rt f*· rt S

a -H CM H H ► 44 ft S rt J§ & a a a fl -h

I o Ή »H

U 44 -H © • I rt a Φ 4* =rt a rt 44 4» rt 4» 3 -H rt o 44 ► a ·η fl rt ή rt 44 Ή β O f- rt vo 4» rt 43 h O Ή O VO o 4> a :rt a 4» [— KV rH rt 4> ft:rt 1 rt -h e ® JS 3 5 :rt nää

Hi) i 8 s I -H a 4» -H rt rt U 3 · :rt rt ► > u4 -H 4> OOQ 4> rH rt 44 id Ö B O O “S -H 60 4* rt O -H o UV Ή :rt rt B H a 'rt rH Ö-Ö4» a$lfi rt c i rH rt β i h β ©

Jj rt H rH

v 1 *h o fn 3 rt a

© >> 3 -H

t) 44 ro 4* a :rt

♦>44 o p 44 I

kj ^ h Φ © :rt d >, rt rt P o >>ÄÖ PQ S h) 22 58423

Esimerkki 17

Mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA)/didekyylidimetyyliammoniumkloridi a) Seoksen valmistus

Valmistettiin sarja kloorlheksidiinin di(hydroksietyylietyleenidiamiini-triasetaatin) ja didekyylidimetyyliammoniumkloridln seoksia.

Klooriheksidiinin di(HEDTA)-suola voidaan valmistaa esimerkin 5 menetelmällä ja kiinteä aine liuottaa uudelleen veteen» mutta tässä esimerkissä valmistettiin ko. suolan 0,2 #:nen v/v-liuos suoraan liuottamalla O,954 g klooriheksidiiniä ja 1,046 g HEDTA 1000 mitään tislattua vettä»

Didekyylidimetyyliammoniumkloridia on saatavana kaupallisesti väkevöidyn liuoksen muodossa, joka sisältää 5° £ ko. suolaa ja 50 vettä. Tämän suolan 0,2 ^tnen liuos valmistettiin liuottamalla 4,0 g tätä koneentranttia 1000 mitään tislattua vettä.

Näitä kahta liuosta sekoitettiin sitten seuraavissa tilavuussuhteissa;

Liuos Kvaternääristä ammoniumsuolaa Kloorlheksidiinin di(HEDTA) A. (vertailu) 100 56 0 B. 90 56 10 ?6 C. 70 56 50 i> D. 50 1> 50 56 e. 50 io 70 i* p. 10 90 i> G. 0 100 b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) yllä valmistettujen liuosten A-G bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 yllä. Klooriheksi-diinin diglukonaatin tappava laimennus testattiin myös vertailuna. Tulokset esitetään taulukossa VII alla ja ne on esitetty myös graafisesti liitteenä olevien piirrosten kuvassa 1.

23 584 2 3 I o

rt P a P

:oi m (3 (β ft M

d m ® βί rt Φ

S ® *0 P

ä J i · J

0 P M m < P

Si ® M P

a -p a o a o Ο Ρ Ρ ® P 3 -Ö M 0 0-0300

3rt ® M P P O

Ρ Ή ® ® Sj Φ 3 P

tä p ρ m a o m m

P O O O O O O O pj ^ t „ Λ ^ -H

art r- m >» m a o ft rt h ·° 5 ; 3 ^ cl a p rt rt rt a p S o

p -H «OOP

I P p rt p .44 a

•h a b p > o M

-o a ® -a p m P I P P p a 1 rt a p a rt 0 a opopoa pp h ° p 5 .rt j^a rt n Jj ti rt e 0 ΙΛ 1Λ fl\ ti· ΙΛ n o o ft H d JM .14 a p c- -a- ρ p · a ° .¾ CL Ö d I® *H Ή *Π Cv P* rt " p g P § /> a o n » p p m a ® n o 1 t* p a ® > g Ö 60 rt P ® 3 HaPrtPP· p ta Φ P P P rt se o rt Ρ R S ® 0 o m

a P p ω p P

Ia T ® a :rt p p rt O ιλ in ift ti· f- '"n :rt B p λ ® ® P C— Q f— CM ·»*· CO O O pppb ti ti p a p vo^-pp p a p -a ^4 p g w ® ft rt ρ o ρ S rt 3 0 n ail P P ► m ® m p tn >» p a p a MP rl X) p) rt P rt n h S n ►> ® > p c ® >3 jm a ® p rt p , 53 i ® <ö m m Β p o a -<«) λ a p p o rt ,U ρ ft P rt -0 Ρ P ► 3 rt p rt a rt o o p o 3 h 0p o ► rt B rt p ta a o-*-»p3>p apo p» ® p rt © rt rt BP o 'o 'rt- p "rt- >r> O .M rt rt Ό rt p ® ft > ft 0 cyi rt n vo on g ^0-0^5-¾ rt a rt p o a ^ a rt a o ft fl p -rt « J3 P ® ft o P £-ι P mm rt Θ rt P > rt rt Η I rt ^ S g P m ► 0 PP BHtapm ® aa 3®wprtrtp op rt>Pi4P-ose op p p rt m ® p P p m a l rt a M P O rt On iO O Ό ΙΛ 00 rtP'-'-PP®®

m M ΙΛ Ό IA 00 ON CM O Ρ P rt 00 Φ -O

a M ΟΜβΡβ^ΟΡ ft φ ρ p P rt p j4 rt ft Λ ® rt ρ ρ 2 ρ rt P m jq m rt β P a rt ρ 1 ρ o m ρ ρ a m art I ρ 3 ,μ mp ® 04 φ ρ Odertapa Λ Ρ m ρ Λ > a m a rt ρ rt o to ρ o m •*B0**:rt Part r o ρ ϋ o P<—* m PPO-p^mrt -rtoa-rta o o ιλ ia m o o o «e o® a arppft®uSQr~t-t--po Q > 0 p 0 ® C p MPfl « s uS n n P n n P- ρ p JM φ p ® a a p H p ® a 'r- ® p p o ft rt p ta Λ p op rt p t , S 3 § 3 8 ° 8 a ph m p a p a a ρ p a ¢0 44 co mpp p HP a o .m a a se p

rt ®ρρρ ρ ® :rt ® p Sej B

P jö Ρ P a Λ :rt ® rt « a p a p rt p p a ρ > · 0 m ® 0 p rt p a ® m p rt o O > O a « 0 :rt O Λ! P CO p ft a 'r» o p a ® a o ω ρ ρ p a ρ ρ ρ o ► :3pvxia®o

3 ^ n U Q h h ϋ M-rt-M"-' » .M JM t*» p p M

58423 2b

Esimerkki 18

Mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA)/Hyamine 10X

a) Seoksen valmistus

Valmistettiin 0,2 ^:nen w/w klooriheksidlinin di(hydroksietyylietyleeni- diaaiinitriasetaatin) liuos liuottamalla 0,954 klooriheksIdiiniemästä ja 1,046 g HEDTA 1000 aisaan tislattua vettä ja valmistettiin myös 0,2 ^:nen w/v Hyamine lOX-liuos (amerikkalainen kauppanimi di-isobutyylikresoksietokeietyylidimetyyli- bentsyyliammoniumkloridille) tislattuiin veteen.

Näitä kahta liuosta sekoitettiin sitten seuraavissa suhteissa:

Liuos Mono(klooriheksidiini) Hyamine 10X

di(HEDTA):a A 100 % 0 Jfc B 75 & 25* C 50 % 50 * D 25 * 75 * E (vertailu) 0 96 100 96

Kaikissa tapauksissa saatiin kirkkaat, stabiilit liuokset.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7· Saadut tulokset esitetään taulukossa VIII alla ja myös graafisesti liitteenä olevien piirrosten kuvassa 2.

Taulukko Vili Tappavat laimennukset

Liuos Bakteeri- Klooriheksi- HEDTA- Kvatemää- Kloridi-myrkyn ko- diinikatio- anionia ristä ammo- anionia konaisväke- nia ppm ppm niumkatio- ppm vyye ppm nia ppm A 300 143 157 0 0 B 400 143 157 92 Θ C 500 119 131 230 20 L > 1000 119 131 690 60 E (vertailu) »1000 0 0 » 920 »80 Näistä tuloksista nähdään, että mono(klooriheksidiini)di-(HEDTA) ei ole vain paljon parempi bakteerimyrkky kuin Hyamine 10X, vaan myös että kloo-riheksidiinisekvestraatin ja kvatemäärisen ammoniumyhdisteen seoksilla esiintyy synergismiä - kuten esimerkissä 17» näiden kahden yhdisteen seosten tappavien laimennusten käyrä B on aina suoran A alapuolella, joka suora esittää tuloksia, jotka saataisiin, jos näiden kahden yhdisteen bakteerimyrkkyvaiku- 25 5 8423 tukset olisivat additiivisia (kokeet osoittivat· että pelkän kvaternäärisen am-aoniumyhdisteen tappava laimennus oli noin 2500 ppa ja suora A on piirretty tällä perusteella).

Esimerkki 19

Mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA)/Hyamine 1622 a) Seokeen valmistus

Esimerkissä 30 valmistettuun 0,2 $:een w/w klooriheksidiinin di(HEDTA):n liuokseen sekoitettiin 0,2 $:sta w/w Hyaaine 1622-liuosta (amerikkalainen kauppanimi di-isobutyylifenoksietoksietyylidimetyylibentsyyliammoniumkloridille) seuraavissa suhteissa:

Liuos Mono(kloorihekeidiini)- Hyaaine 1622 di(HEDTA):a A 100 i> 0 B 75 & 25 # C 50 # 50 56 D 25 # 75 ^ E (vertailu) 0 £ 100 jt

Kaikissa tapauksissa saatiin kirkkaat, stabiilit liuokset.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7. Saadut tulokset esitetään taulukossa IX alla, ja myös graafisesti liitteenä olevien piirrosten kuvassa 3*

Taulukko IX

Liuos Bakteeri- Kloorihek- HEDTA- Kvaternääristä Kloridi- myrkyn ko- sidiinika- anionia ammoniumkatio- anionia konaisvä- tionia, ppm nia ppm ppm kevyys ppm ppm A 250 119 151 0 0 B 500 177 198 115 10 c 600 143 157 276 24 D >1000 >119 >131 Λ 690 >60 E (vertailu) »1000 0 0 » 920 »80 Häistä tuloksista nähdään, että mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA) ei ole vain paljon parempi bakteerimyrkky kuin Hyamine 1622, vaan myös että klooriheksidiinisekvestraatin ja kvaternäärisen ammoniumyhdisteen seoksilla esiintyy synergismiä - kuten esimerkissä 17, näiden kahden yhdisteen seosten tappavien laimennusten käyrä B on aina suoran A alapuolella, joka käyrä esittää tuloksia, jotka saataisiin jos näiden kahden yhdisteen bakteerimyrkkyvai- 26 58423 katokset olisivat additiivisia (kokeet osoittivat, että pelkän kvateraäärisen ammoniumyhdisteen tappava laimennus oli noin 2500 ppm ja suora A on piirretty tämän perusteella).

Bsimerkki 20

Mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA)/setyylipyridiniumkloridi a) Seosten valmistus

Esimerkissä 18 valmistettuun kloorihekeidiini-di(HEDTA):n 0,2 ^:seen w/v liuokseen sekoitettiin setyylipyridiniumkloridin 0,2 %:n w/w liuosta seu-raavissa suhteissa.

Liuos Mono(kloorihek8idiini) Setyylipyridiniumkloridi di(HEDTA) A 100 £ 0 i» B 75 i> 25 * C 50 # 50 $ D 25 i» 75* E (vertailu) 0 <j> 100 £

Kaikissa tapauksissa saatiin kirkkaat, stabiilit liuokset.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 · Saadut tulokset esitetään taulukossa X alla ja myös graafisesti liitteenä olevien piirrosten kuvassa 4*

Taulukko X

Liuos Bakteeri- Klooriheksi- HEDTA-anionia Kvaternää- Kloridi- myrkyn koko- diinikationia, ppm ristä am- anionia nai s väkevyys, ppm moniumka- ppm ppm tionia ppm A 300 143 157 0 0 B 400 143 157 90 10 C 600 143 157 270 30 D 600 72 78 40 5 45 E(v^r1jai->1000 0 0 >900 >100 Häistä tuloksista nähdään, että mono(klooriheksidiini)-di(HEDTA) ei ole vain paljon parempi bakteerimyrkky kuin setyylipyridiniumkloridi, vaan myös että klooriheksidiinisekvestraatin ja kvatemäärisen ammoniumyhdisteen seoksessa esiintyy synergiemiä - kuten esimerkissä 17, näiden kahden yhdisteen seosten tappavia laimennuksia esittävä käyrä B on aina suoran A alapuolella, joka esittää tuloksia, jotka saataisiin jos näiden kahden yhdisteen bakteereja tappavat vaikutukset toimisivat additiivlsesti (kokeet osoittivat, että pelkän metyylipyridiniumkloridin tappava laimennus oli noin 2500 ppm 27 5 8423 ja suora A on piirretty tämän perusteella).

Esimerkki 21

Klooriheksidiini-HEDTA-sekvestraattien ja kookoedihydroksietyylibentsyy- liammoniumhydroksidi ja HEDTA-suolan seokset a) Seosten valmistus 1,68 g:sta kook08-di(hydroksietyyli)-bentsyyliammoniuiakloridin 30 sta liuosta ja 0,277 g:sta hydroksietyylietyleenidiamiinitrietikkahappoa valmis· tettiin 100 ml liuosta (liuos I) tislattuun veteen. Täten ammoniumkationin ja HEDTA-anionin moolisuhde liuoksessa oli 2:1. Valmistettiin samanlainen liuos (liuos II), joka sisälsi lisäksi 0,42 g klooriheksidiiniä. Näitä kahta liuosta sekoitettiin sitten seuraavissa suhteissa:

Saatu liuos

Liuos Paino- Paino- Paino-^ Paino-# Paino-# HEDTA- osaa osaa kloori- ammonium- anionia liuos- liuosta heksidii- kationia ta I II niä AIO 0 0,769 0,277 B 5 1 0,07 0,769 0,277 C 2 1 0,14 0,769 0,277

Dl 1 0,21 0,769 0,277

El 2 0,28 0,769 0,277 PO 1 0,42 0,769 0,277 b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) yllä valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7. Vertailun aikaansaamiseksi testattiin myös klooriheksidiinin digukonaattia. Tulokset esitetään taulukossa XI alla.

Taulukko XI Tappavat laimennukset

Liuokset Bakteeri- ppm kvater- ppm HEDTA- ppm kloori- ppm gluko- myrkkyjä nääristä anionia heksidiini- naattia yhteensä, ammoniumkati- kationia ppm onia A 750 551 199 0 0 B 704 485 175 44 0 C 528 343 123 62 0 D 400 245 88 67 0 E 380 221 79 80 0 P 350 198 52 100 0

Kloorihek- 660 0 0 376 284 sidiinin di- glukonaattia 26 584 23 Nämä tulokset osoittavat niiden valmisteiden ylivoimaisuutta, jotka sisältävät kvaternäärisiä ammoniumkationeja, HBDTA-anioneja ja klooriheksi-diinikationeja, sekä klooriheksidiinin diglukonaattiin että kvatemäärieiin ammoniumsekvestraattoihin nähden bakteerimyrkkyinä·

Esimerkki 22

Kloorihekeidiini - HSDTA-sekvestraatln ja dioktyylidimetyyliammoniumklo-ridin seokset a) Seosten valmistus Käyttäen samaa tekniikkaa kuin esimerkissä 21, valmistettiin seuraavat liuokset:

Liuos I

Dioktyylidimetyyliammoniumkloridia 0,63 g HEDTA 0,28 g

Tislattua vettä 100 ml:aan saakka

Liuos II

Dioktyylidimetyyliammonlumkloridia 0,64 g HEDTA 0,28 g

Klooriheksidiiniä 0,5- g

Tislattua vettä 100 ml:aan asti Näitä kahta liuosta sekoitettiin sitten seuraavissa suhteissa:

Saatu liuos

Liuos Paino-osaa Paino-osaa paino-^t kloori- paino-^ ammo- paino-^ liuosta I liuosta II heksidiiniä niumkationia HEDTA- anionia AIO 0 0,569 0,28 B 7 1 0,063 0,569 0,28 C 3 1 0,125 0,569 0,28

Dl 1 0,25 0,569 0,28

El 2 0,33 0,569 0,28 F 0 1 0,5 0,569 0,28 b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) yllä valmistettujen seosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 · Vertailun aikaansaamiseksi testattiin myös klooriheksidiinin diglukonaattiae Tulokset esitetään taulukossa XII alla.

29 58423

Taulukko XII Tappavat laimennukset

Liuos Bakteerimyrk- Kvateraääristä HEDTA- Klooriheksi- Glukonaat- kyä yhteensä ammoniumkatio** anionia diinikatio- tianionia, ppo nia ppm ppm nia ppm ppm A 750 500 250 o o B 485 500 150 55 0 C 516 500 150 66 0 D 421 217 108 96 0 E 425 200 100 125 0 F 598 167 85 148 0

Klooriheksidii-nin diglukonaat- ti 660 0 0 576 284 Nämä tulokset osoittavat niiden valmisteiden ylivoimaisuutta· jotka sisältävät kvatemäärisiä ammoniumkationeja, HEDTA-anioneja ja klooriheksi-diinik&tioneja, sekä klooriheksidiimin diglukonaattiin että kvaternäärisiin ammoniumsekvestraatteihin nähden bakteerimyrkkyinä.

Esimerkki 25

Elooriheksidiini -HEDTA - sekvestraatin ja setyylitrimetyyllammonium-bromidin seokset

Kuten yllä esitettiin mono(klooriheksidiini)mono(HEBTA) liukenee veteen 20°C:ssa vain 0,2 5$tn määrä ja mono(klooriheksidiini)di(HEDTA) vain noin 0,5 1> määrä. Tämä on vakava haitta kaupalliselta kannalta ja tämä esimerkki osoittaa, että näiden klooriheksidiinlsekvestraattien liukoisuutta voidaan lisätä suuresti lisäämällä setyylltrimetyyliammoniumbromidia ja tuottaa täten kaupallisesti ylivoimainen tuote.

Xlooriheksidiinin ja HEDTAxn seoksia lisättiin veteen ja setyylitrime-tyyliammoniumbromidia (setrimidiä) lisättiin, kunnes saatiin kirkas liuos. Vaihtoehtoisesti liuokset voidaan valmistaa lisäämällä kiinteä klooriheksi-dilnisekvestraatti veteen ja lisäämällä ammoniumyhdistettä, kunnes liukeneminen tapahtuu.

Tällä tavoin valmistettiin seuraavat liuokset!

Liuos Klooriheksi- HEDTA- Klooriheksidiinin Setyylltrimetyyliammonium- diinikationia anionia ja HEDTAtn mooli- bromidia paino-^ paino-# paino-# suhde A 14,0 7,7 1*1 20,0 B 18,0 9,2 1x1 + ylimäärä 17,6 C 7,2 7,1 1*2 20,7 D 5,5 8,5 1:2 -f ylimäärä 11,1 30 58423

Kaikki nämä liuokset olivat kirkkaita ja stabiileja, b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistettujen liuosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin esimerkissä 7 yllä kuvatulla antieeptisyyskokeella. Näissä kokeissa käytettiin Pseudomonas pyocyanea-lajia: A) Standardi kovassa vedessä (V.H.0.-koostumus)t 10 ^seta CaClgöEgO (paino/tilavuus) 17f5 ml 10 £tnen MGSO^HgO (paino/tilavuue) 5,0 ml

Tislattua vettä 3»300 ml 2 Tätä pidetään autoklaavissa 1 kg/om :n ylipaineessa 15 min.

B) Tislatussa vedessä lisäten 10 i» naudan seerumia; ja C) Standardi kovassa vedessä (V.E.0.-koostumus) lisäten 10 # naudan seerumia.

Vertailun aikaansaamiseksi testattiin myös klooriheksidiinin digluko-naattia. Tulokset esitetään taulukossa XIII alla.

Taulukko XIII Tappavat laimennukset A) Standardi kova vesi, ei seerumia

Liuos ppm kloori- ppm HEDTA- ppm gluko- ppm setrimidiä heksidiini- anionia naattia kationia A 80 45 0 114 B 200 100 0 289 C 100 100 0 288 D 80 120 0 162

Klooriheksidii- nin diglukonaatti 570 0 430 0 B) Tislattu vesi, 10 i» seerumia

Liuos ppm kloori ppm HEDTA- ppm gluko- ppm setrimidiä heksidiini- anionia naattia kationia A 130 70 0 185 B 100 50 0 145 C 50 50 0 144 L 60 90 0 121

Klooriheksidiinin diglukonaatti 285 0 215 0 31 5 8423 C) Standardi kova vesi, 10 # seerumia

Liuos ppm kloori- ppm HEDTA- ppm gluko- ppm setrimidlä heksidiini- anionia naattia kationia A 320 180 0 456 B 760 390 0 1097 C 390 380 0 1124 D 200 300 0 405

Klooriheksi-diinin diglu- konaatti 1,145 0 655 0 Nämä tulokset osoittavat, että liittämällä setyylitrimetyyliammoniumbro-midia ja sekvestraavaa aminokarboksyylihappoa seoksiin, Jotka sisältävät kloo-riheksidiiniä, voidaan sitä klooriheksidiinin määrää, joka tarvitaan aiheuttamaan tietty bakteereja tappava vaikutus, suuresti vähentää. Ottaen huomioon, että HEDTA ja setrimidi ovat molemmat huomattavasti halvempia kuin kloorihek-sidiini, tämä tekee mahdolliseksi tietyn vaikutuksen aikaansaamiseen tarvittavan bakteereja tappavan valmisteen kustannusten huomattavan pienenemisen. Vaihtoehtoisesti voidaan sen bakteereja tappavan valmisteen tehoa, joka voidaan valmistaa tietyin kustannuksin, suuresti lisätä.

Esimerkki 24

Klooriheksidiini - DTPA - sekvestraatin ja setrimidin seokset a) Seosten valmistus Käyttäen samaa menetelmää kuin esimerkissä 23 valmistettiin seuraavat klooriheksidiini - DTPA - sekvestraatin ja setrimidin seokset:

Liuos Kloorihekei- DTPA-anionia Setrimidiä diinikatio- paino-# paino-# nia, paino-# A 10,5 7,5 15,0 B 13,4 6,5 19,5

Saadut liuokset olivat kirkkaita.

b) Bakteerimyrkkykokeet

Kohdassa a) valmistettujen liuosten bakteereja vastustava aktiivisuus testattiin samalla tavoin kuin esimerkissä 23: A) Standardi kovassa vedessä (V.H.0.-koostumus) ilman seerumia, B) Tislatussa vedessä, jossa oli 10 # naudan seerumia, ja C) Standardi kovassa vedessä (V.Hf0.-koostumus), jossa oli 10 # naudan seerumia.

Vertailun aikaansaamiseksi testattiin myös klooriheksidiinin digluko-naattia. Tulokset esitetään taulukossa XIValla.

32 5842 3

Taulukko XIV Tappavat laimennukset A) Standardi kova vesi, ei seerumia

Liuos ppm kloorihek- ppm DTPA-anionia ppm glukonaattia ppm setrimidiä sidiinikationia A 60 40 o 86 B 67 35 0 9Θ

Klooriheksidii-nin digluko- naatti 570 0 430 0 B) Tislattu vesi, 10 i» seerumia

Liuos ppm klooriheksi- ppm DTPA-anionia ppm glukonaattia ppm setri- diinikationia midiä A 90 60 0 129 B 100 50 0 147

Klooriheksi- 285 0 215 0 diinin diglu- konaatti C) Standardi kova vesi, 10 $6 seerumia

Liuos ppm klooriheksi- ppm DTPA-anionia ppm glukonaattia ppm setri- diinikationia midiä A 300 200 0 430 B 670 330 0 980

Klooriheksi- 1145 0 855 0 diinin diglu- konaatti

Samoin kuin esimerkissä 23 nämä tulokset osoittavat, että klooriheksi-diiniä sisältävän bakteereja tappavan seoksen tehoa voidaan suuresti lisätä lisäämällä setrimidiä ja DTPA ja niin muodoin säästää kustannuksia. Samanlaiset tulokset saatiin käyttäen klooriheksidiini-NTA-sekvestraatin ja setrimi-din seoksia.

Esimerkki 25 Tämän keksinnön valmisteiden teho eri bakteereja vastaan Jotta osoitettaisiin, ettei tämän keksinnön valmisteiden teho rajoitu vain Pseudomonas pyocyandea-lajiin* Esimerkin 23 liuoksen A ja esimerkin 24 liuoksen A sekä klooriheksidiinin diglukonaatin tappamisteho testattiin monia eri bakteereja vastaan. Kokeet suoritettiin samalla tavoin kuin esimerkissä 7 tislatussa vedessä, joka sisälsi 10 naudan seerumia, ja käytetyt bakteerit olivat Bearaavat: 33 5 8 4 2 3 1) Pseudomonas pyocyanea N.C.T.C. 6749 2) Proteus vulgaris N.C.T.C. 4635 3) Salmonella typhl N.C.T.C. 3590 4) Escherichia coli N.C.T.C. 8196 5) Staphylococcus aureus N.C.T.C. 3750 Saadut tulokset esitetään taulukossa XV alla.

Taulukko XV Tappava laimennus ppm Klooriheksidiinisekvestraattia

Liuos l) pyo. 2} p.vilg. 3) typhi 4) E.coll 3) Staph.

Esimerkki 23

Liuos A 200 300 100 150 200

Esimerkki 24

Liuos A 150 350 100 200 100

Klooriheksi-diinin diglu- konaatti 500 750 300 300 500 Nämä tulokset osoittavat, että tämän keksinnön valmisteet ovat selvästi parempia kuin klooriheksidiinin diglukonaatti useita eri bakteereja vastaan.

Esimerkki 26

Esimerkissä 25 esitettyjen E.coli-lajilla saatujen tulosten varmistamiseksi suoritettiin kokeet tämän keksinnön valmisteiden bakteereja tappavista ominaisuuksista E.coli-lajia vastaan ylläkuvatulla British Standard 3286:1960-menetelmällä standardi kovassa kovassa vedessä (W.H.O.-koostumus), joka sisälsi 10 # naudan seerumia. Käytetyt liuokset olivat seuraavatt klooriheksidiinin diglukonaatin toimiessa vertailuna:

Liuos paino-# kloo- paino-# paino-# paino-# paino-# paino-# riheksidiini- HEDTA- - DTPA- NTA- glukonaatti setrimidiä kationia anionia anionia anionia anionia A 13,0 7,2 0 0 0 18,9 B 13,6 0 6,5 0 0 11,3 C 14,4 0 0 5,1 0 15,4

Klooriheksi- 11,4 0 0 0 8,6 0 diinin diglukonaatti (vertailu)

Valmisteet testattiin väkevyyksillä, jotka vastasivat 100, 150, 200, 250, 300, 350, 400, 500, 600 ja 800 ppm klooriheksidiinisekvestraattia tai -diglukonaat-tia.

Tulokset, jotka esitetään taulukossa XVI alla, ilmaistaan eloonjääneiden lukumääränä miljoonaa istutettua bakteeria kohti.

3h

CM f) KN

^ 1 1 1 . ' ^C ) H CM o 5 8423 © o a w c υ ia

•H CM I I I I \ K"N I O O

•rt -H 3 H *H

•rt p ® +i Η P O · 01 01 Qlr-N U. cfl X rt 3 > 5 C H _u fx rt

Λ tpJ QJ

p rt M IIIIIIO-OO S

μ 3 P iH rH rt ο h l·! © a o fca οι o o Μ ·Η > W pj M'd^-' Ä k"\ O nj t \ ooooooo el

© Ά P

O co M rt > rt w ω rt- £> © IKNii^-oooo rt

O rH

O M I

- „ „ . 1

©\.NAOOOOOOO W

5 r"· * :rt ........................................ 5 >» ä

KS I LT\ O IOOOOO M

CO fON b © β

MO M

> W M

X © ©

O -P

| 2 « i^-oiooooo H

p P (M <o m ·.< n «

7i tA o -P

rt M rt

Eh >

O

O KM

Ή, I IvDlrHOOOO . B

_ CM M ‘d:2j © n tl -h o -5 g ^ UI rt *H p U © rt ....................................................—.......................................-......—......-............-...... rt .¾ rt P © fl 0-0- -P Ui o

^ I KO C\J IOOOOO

© 1—1 'oi :rt M

o rt a te

M rH :rt M

+> »d 00 o :rt ö 00 I 10-10 0000 Mio

© rt © -H

O P. ·Η M · Ό

·< Ö P *H

rt rt ©

Q M > M

* i icooooooo H-pJa φ >H CO ·Η O :rt -H μ

M +» 0 O

..................................... m μ o

..........................................................-..................... © rt rH

Ö !> M

:ra p ö •r-> fl) ·Η rt d ro rt r h o m k

•HP O O

SP rH r—t rt

•H rt © d -H

0) | ·Η rt PO.

e o p p O Ο Ο Ο O O O O O 1 :rt © rt r-ι -Λ li) O ΐίΛ O LO O O O O O O H μ O X, y, © rH rH ( H CM ΚΛ M’ LT\ MO CO Ό. :rt rt Π © > ,rt Szj P.

•rH f.l Xl ,M H p,-H © . ή o, μ <0