FI114806B - Menetelmä vierteen keittämiseksi jatkuvasti - Google Patents

Description

114806

Menetelmä vierteen keittämiseksi jatkuvasti Tämä keksintö koskee menetelmää vierteen keittämiseksi j atkuvasti.

5 Valmistettaessa juomia viljasta, tarkemmin sanottu na pantaessa olutta, käytetään vierrettä. Perinteinen vierteen valmistus tapahtuu sekoittamalla lähtömateriaalit, jotka käsittävät esimerkiksi mallastamattomia jyviä (maissia) ja vettä. Kiinteät ainekset jauhetaan ensin ja sekoi-10 tetaan sitten veden kanssa. Tuloksena olevaa lietettä pidetään jonkin aikaan vähintään 40 °C:n lämpötilassa entsyymi-lähteen, esimerkiksi maltaiden, läsnä ollessa. Tällöin tapahtuu gelatinoitumista ja nesteytymistä. Seuraavassa vaiheessa jatketaan seoksen (mäskin) entsymaattista muuttamis-15 ta maltaiden ja/tai ulkoisen entsyymilähteen täydennyslisäyksen jälkeen. On myös mahdollista valmistaa vierre maltaista ja vedestä lähtien. Tällöin ensimmäinen vaihe jää pois.

Siten saatu tuote koostuu pääasiassa vedestä, raa-20 ka-aineiden liukenemattomista komponenteista samoin kuin sen liukoisista komponenteista, kuten fermentoituvista ja • fermentoitumattomista sokereista ja proteiineista. Tavan- • « * * omaisen menetelmän ollessa kyseessä tämä seos suodatetaan liukenemattomien komponenttien, jäteviljan, poistamiseksi.

; 25 Suodos eli uute on vierre. Oluen panemiseksi lisätään sit- : : ten humalaa vierteeseen, joka keitetään. Muodostunut sakka poistetaan ja vierre jäähdytetään suunnilleen lämpötilaan t 8 °C ja fermentoidaan.

Tällä vierteenkeittotoimenpiteella on erilaisia M » 3 0 päämääriä: • · - humalan karvaiden komponenttien poistaminen, • · - entsyymien ja proteiinien deaktivomti, - sakan muodostus ja agglomerointi myöhempää ero- : tusta varten, • i » .·, ; 35 - vierteen sterilointi • · 114806 2 - haihtuvien makuvirheitä aiheuttavien komponenttien poistaminen ja - ylimääräisen veden poistaminen.

Keittoprosessin tehokkuuden määräävät normaalisti 5 seuraavat kolme parametria: kesto, intensiteetti (esimer kiksi haihdutus) ja keittolämpötila.

Keittoajän, joka tarvitaan kaikkien toivottujen vaikutusten saavuttamiseen, määräävät haihtumisnopeus ja keittolämpötila. Humalan suhteellisen hidas isomeraatio on 10 nopeuden määräävä vaihe. Normaalipaineessa ja suunnilleen lämpötilassa 100 °C humalan hyvä isomeraatio kestää vähintään 45 min. Korkeammissa lämpötiloissa ja paineissa isomeraatio voidaan saattaa loppuun jopa 2-3 min:ssa.

Sen ohella että keiton voimakkuus vaikuttaa keiton 15 homogeenisuuteen, se on erityisen tärkeää haihtuvien aineosien poistumisen kannalta. Mitä voimakkaampaa keitto on, sitä paremmin rikkipitoiset makuvirheitä aiheuttavat ainekset poistuvat. Erityisesti sellaisilla rikkiyhdisteillä kuin dimetyylisulfidillä (DMS) on hyvin alhainen makukynnys 20 valmiissa oluessa, ja se voidaan poistaa ainoastaan keiton aikana. Tämän yhdisteen pitoisuus kasvaa itse asiassa uudelleen vierteen myöhemmän käymisen aikana hiivan eritys-’ toiminnan vuoksi.

Keiton erotusvaikutuksen määräävät kokonaishaihtu- * ,· 25 minen keiton aikana ja vierrekattilan geometria hyvän "rul- : : laavan" kiehumisen aikaansaamiseksi. Panimoteollisuudessa käytetään tyypillisesti haihdutusnopeuksia 6-8 %/h. Suurten vesimäärien vuoksi, jotka täytyy haihduttaa makuvirhei-tä aiheuttavien ainesten halutun vähenemisen saavuttamisek-,···. 3 0 si, keittovaihe on energiankulutukseltaan suurimpia proses seja panimossa.

*...· Vaikka keittoprosessia voidaan nopeuttaa merkittä- västi korotetuissa lämpötiloissa, joko ulkoisten lämmön-.·, : vaihtimien tai painekeiton avulla tai käyttämällä moniteho- * t I • · ,·, ; 35 haihduttimia (HTW; High Temperature Wort-boiling) , vierteen * * ♦ ylikuumenemisella tiedetään olevan epätoivottuja vaikutuk- 114806 3 siä joukkoon valmiin oluen laatuaspekteja, joihin kuuluvat väri j a vaahdon kestävyys.

Vaikka HTW-menettely on jatkuva prosessi, tällaiselle prosessille luontaisine etuineen, tämä menettely ei 5 ole hyväksyttävä seuraavista kahdesta syystä: (a) haittavaikutukset oluen laatuun alueella 120 -130 °C olevien lämpötilojen käytön vuoksi, jotka lämpötilat ovat merkittävästi korkeampia kuin nykyisin panimoteollisuudessa käytettävät, esimerkiksi 100 - 108 °C; 10 (b) proteiinisaostumien aiheuttaman vakavan likaan tumisen esiintyminen HTW:n pitoputkissa. Tämä vaatii pitkäaikaista ja intensiivistä puhdistusta, mikä ei sovi yhteen jatkuvatoimisuusvaatimuksen kanssa.

Olisi edullista pystyä keittämään vierrettä jatku-15 vasti, koska tällainen vaihe voitaisiin sisällyttää jatkuvaan vierteenvalmistusprosessiin. Tämä prosessi voisi sisältää esimerkiksi prosessivaiheet, jotka on esitetty EP-hakemusjulkaisuissa 563 283 ja 565 608, jotka mainitaan tässä viitteinä.

20 Jotta pystytään toimimaan jatkuvasti, on vaatimuk- ,, ( sena, että puhdistuskatkot ovat vain lyhyitä tai mitättömiä * * ja keitto tehdään ympäristön olosuhteissa, jollaisia käyte tään nykyisin teollisuudessa laajimmin sovellettavassa keittotoimenpiteessä.

! 2 5 Tämän keksinnön päämääränä on tarjota käyttöön jat- kuva keittoprosessi, joka voi olla osa jatkuvatoimista pa-nimoa, jossa on minimoitu tekniikan tasoa vastaavien menetelmien epäkohdat ja jolla pystytään tuottamaan keitettyä vierrettä, josta voidaan panna olutta, jonka laatu on ver-3 0 tailukelpoinen perinteisellä panosprosessilla aikaansaadun ·’ kanssa.

> · *...* Tämä keksintö koskee jatkuvaa vierteenkeittoproses- ;"· siä, joka mainittu prosessi käsittää keittämättömän vier- : teen syöttämisen vierteenkuumentimeen, jossa se kuumenne- ·, j 35 taan lämpötilaan 75 - 125 °C, kuumennetun vierteen syöttä- » · misen tulppavirtausreaktoriin, edullisesti pyöriväkiekkoi- 114806 4 seen pitoreaktoriin, minkä jälkeen mainitusta reaktorista saatu vierre vastavirtakäsitellään vesihöyryllä strippaus-kolonnissa.

Vierteenkuumennin tai lämmönvaihdin on edullisesti 5 vesihöyryllä kuumennettava levy- tai vaippa-putkilämmön-vaihdin. Sisään tuleva vierre kuumennetaan tässä kuumenti-messa suodatuslämpötilasta (tyypillisesti 75 °C) keittoläm-pötilaan. Jatkuvan virtauksen vuoksi tarvittava kuumennus-pinta-ala on pienempi kuin tavanomaisissa vaihtimissa.

10 Tähän tarkoitukseen olisi käyttökelpoinen myös haihdutin (esimerkiksi kalvohaihdutintyyppinen), jota voitaisiin käyttää vierteen kuumentamiseen samoin kuin vesihöyryn tuottamiseen myöhempää strippausvyöhykettä varten.

Vierre siirretään sitten pitokolonniin, joka toimii 15 lämpötilassa 75 - 125 °C ja paineen 1-2 bar alaisena, niin että saadaan aikaan tarvittava viipymisaika tapahtuvien muutamien reaktioiden toteuttamiseksi lähellä kiehumis-lämpötilaa olevasa lämpötilassa. Pyöriväkiekkoinen kolonni (tai pyöriväkiekkoinen kontaktori) on varustettu pyörivällä 20 akselilla, johon on kiinnitetty suuri määrä kiekkoja. Kiekoilla on seuraavat kaksi tarkoitusta: • < · • (1) saada aikaan varovainen sekoitus sakkahiukkas- * * ten koagulaation ja agglomeraation edistämiseksi ja niiden ·.·,· pitämiseksi suspendoituneina ja siten kolonnin sisäosien • # > • ‘ ‘ 25 liiallisen likaantumisen estämiseksi ja : : : (2) saada aikaan kontrolloitavissa oleva viipymis- aikajakautuma, niin että kaikki vierre on yhtä pitkään alttiina korotetuille lämpötiloille.

Tulppavirtausreaktorina voidaan käyttää erilaisia ,···, 3 0 reaktorityyppejä, missä yhteydessä on erityisen tärkeää, ‘C ettei tapahdu komponenttien takaisinsekoittumista ja/tai '...· esisekoittumista, joka ei ole hyväksyttävissä. Esimerkkejä ’·"· ovat putkireaktorit ja peräkkäiset enemmän tai vähemmän •. : ideaalisesti sekoitettavat säiliöreaktorit. Yksi edullinen • ( ; 35 reaktorityyppi on niin kutsuttu pyöriväkiekkoinen kontakto ri, joka on tunnettua pystykolonnireaktorityyppiä, jollais- 114806 5 ta kuvataan esimerkiksi teoksessa Kirk-Othmer, Encyclopedia of Chemical Technology, 3. p., voi. 9, s. 702.

Mainitunlainen reaktori koostuu yleensä pystysuorasta kolonnista, joka on varustettu keskellä olevalla 5 sekoittimen akselilla, johon on kiinnitetty vähintään 10 kiekkoa tai levyä. Näiden kiekkojen tai levyjen osuus on vähintään 80 % kolonnin poikkileikkauspinta-alasta. Tämä pinta-alaosuus ei yleensä ole suurempi kuin 95 %. Pyöritettäessä akselia ja kiekkoja kolonnissa tapahtuu kiintoainek-10 sen asianmukainen dispergoituminen nesteeseen.

Kontaktorin käytöstä pitoputkijärjestelyn sijasta on se etu, että vierteen kulkiessa pitoputkien läpi alhaisella nopeudella (välttämätön hyväksyttävän viipymisajan aikaansaamiseksi) humalahartseihin tai mallas- tai humala-15 peräisiin polyfenoleihin sitoutuneet agglomeroituneet, denaturoituneet proteiinit ja entsyymit eivät laskeudu sekoi-tustoiminnan ansiosta.

Tämä saostuminen on aiemmin aiheuttanut korkeissa lämpötiloissa ja viipymisalkojen ollessa pitkiä putkiin 20 jäännöksiä, jotka muodostavat läpitunkemattoman kerrostuman, joka vaatii perusteellista puhdistusta käyttämällä ·' ·* vuorottelevia kuuma- ja kylmävesipuhdistussyklejä kerrostu- * ’ mien "murtamiseksi" irti putken pinnasta. Pyöriväkiekkoinen kontaktori estää sekoituksen kautta kerrostumien muodostu-| * : 25 misen, ja ohjauslevyjen poissaolo takaa kuolleiden pistei- : den mahdollisimman pienen määrän kolonnin sisällä.

Tulppavirtausreaktorin ja erityisesti pyöriväkiek- • koisen kontaktorin tilavuus valitaan siten, että saavute-taan viipymisaika 45 - 75 min; kaikki toivotut reaktiot ! 30 ovat tänä aikana edenneet riittävästi.

Prosessin kolmannessa vaiheessa vierre syötetään tislaus tyyppi seen strippauskolonniin, joka toimii lämpöti-lassa 75 - 125 °C ja paineen 1-2 bar alaisena. Kolonni on ·, ; varustettu pohjilla, joilla vierre stripataan, edullisesti ! ! 35 vastavirtaan tuoreella kylläisellä vesihöyryllä.

S * 114806 6

Pohjien (vähintään 5 pohjaa) ja peräkkäisten tasa-painovaiheiden suuren lukumäärän ansiosta haihtuvat komponentit poistuvat hyvin lyhyessä ajassa suurella teholla. Viipymisaika kolonnissa on tyypillisesti vain 10 s -5 10 min, edullisesti 0,5 - 2 min. Suuren tehon ansiosta strippaushöyryn kulutus on pienempi kuin nettohaihtuminen perinteisen vierteenkeiton aikana. Energiankulutuksen väheneminen on siksi merkittävää. Jatkuva toiminta mahdollistaa lisäksi strippaushöyryn uudelleenkäytön sisään tulevan 10 vierteen kuumentamiseen. Vierre mahdollisesti kuumennetaan ja haihdutetaan osittain haihdutusyksikössä, ja kehittyvät höyryt toimivat strippausväliaineena strippauskolonnissa.

Strippausvyöhykkeenä voidaan käyttää erityyppisiä strippaus- ja/tai tislauslaitteita, kuten pohja- tai täyte-15 kolonnia, jossa käytetään esimerkiksi niin kutsuttua Sul-zetR-täytettä, tai johtolevykolonnia.

Strippauskolonnissa on edullisesti vähintään 5 pohjaa tai täytettä vähintään 2 m:n korkeudelta.

Pohjallista tyyppiä oleva, laskuputkilla varustettu 20 kolonni takaa vesihöyryn ja vierteen hyvän sekoittumisen, ja sillä on laaja toiminta-alue. Koska tilavuus on hyvin * pieni, tämäntyyppinen kolonni voidaan puhdistaa helposti ' ‘ täyttämällä ja tyhjentämällä peräkkäin kolonnia käyttämällä V,· joko normaalia tai käänteistä virtausta. Mäskin suodatuk- t * 9 | 2 5 sessa ennen vierteen keittoa on oltava huolellinen, koska : : : mäskin riittämättömästä erotuksesta seurauksena olevat hiukkaset saattavat tukkia ylemmät pohjat.

Kylläistä vesihöyryä syötetään pohjasisääntulon kautta alimman pohjan tai täytteen alapuolelle. Hyvin te- • *-t 3 0 hokkaan aineensiirron ansiosta vesihöyryvirtaus voidaan asettaa niinkin alhaiseksi kuin 4-6 paino-% vierteen mas-*...· savirtauksesta.

:”· Hyvä eristetty kolonnin on välttämätön tasapainon .*. : pitämiseksi yllä vierteen ja vesihöyryn lämpötilan välillä, · 3 5 niin että estetään vesihöyryn kondensoituminen vierteeseen, I t 114806 7 mikä johtaa vierteen epätoivottuun laimenemiseen ja vesihöyryn tehottomaan hyödyntämiseen.

Pitokolonnin käyttö yhdessä strippauskolonnin kanssa tarjoaa joukon odottamattomia etuja prosessitekniikan 5 kannalta katsottuna. Koska yksi tärkeimmistä makuvirheitä aiheuttavista komponenteista, dimetyylisulfidi (DMS), muodostuu haihtumattomasta esiasteista, pitovaihe takaa, että maksimimäärä esiastetta muuttuu strippausvyöhykkeelle tulevaksi DMS:ksi. Tämä merkitsee, että tuloksena oleva DMS-10 pitoisuus on hyvin pieni, koska itse DMS poistuu hyvin tehokkaasti strippausvyöhykkeellä.

Haihduttimesta poistuva stripattu vierre voidaan sitten jatkokäsitellä joko jatkuvasti tai perinteisesti (sakan erotus sentrifugeilla tai pyörrevirtauksella, vier-15 teen jäähdytys, ilmastus ja fermentointi). Keittovyöhyk-keeltä poistuvan vierteen jatkuva jatkokäsittely merkitsee sitä, että pitoaikaa korkeissa lämpötiloissa voidaan lyhentää vielä edelleen pariin minuuttiin erottamalla sakkaa jatkuvasti sentrifugilla. Perinteinen pyörteen käyttö mer-20 kitsee sitä, että vierrettä pidetään lämpötilassa 95 - 100 °C pitkiä aikoja, 200 - 100 min, jotka eivät ole edul-·’ ’ lisiä vierteen laadun kannalta.

* ‘ Jäähdytetty vierre voidaan fermentoida, mahdolli- V,· sesti puskuriastissa pitämisen jälkeen. Keksintö koskee ‘ · t l 25 siksi myös menetelmää oluen panemiseksi käyttämällä edellä ; kuvatulla tavalla valmistettua vierrettä.

Tämän keksinnön mukainen menetelmä tarjoaa siksi seuraavat edut: - jatkuva toiminta 30 - normaalipaineiset keitto-olosuhteet - optimaalinen sakanmuodostus vähäleikkauksisten '...· olosuhteiden ansiosta - hyvin tehokas makuvirheitä aiheuttavien aineiden : strippaus suurten haihdutusnopeuksien tilalla » · · ·, | 35 - korkea energiahyötysuhde, joka mahdollistaa hyvän lämmön taleenoton 114806 8 - suotuisat vähäiseen hapettumiseen johtavat olosuhteet, koska ilmakosketusta ei tapahdu - tarkasti rajattu viipymisaika koko järjestelyssä, josta on seurauksena epätäydellisen sekoittumisen tai pai- 5 kallisen ylikuumenemisen vaikutusten puuttuminen - pienitilavuuksinen laitteisto, joka mahdollistaa tehokkaan puhdistuksen ja puhdistusaineiden vähäisemmän käytön laitteiston pienet pinta-alatarpeet verrattuna 10 perinteisiin kuparikattiloihin makuvirheitä aiheuttavia aineita sisältävän strippaushöyryn uudelleenkäyttö ja sitä seuraava konden-sointi estää päästöt ilmakehään - vierteen vähentynyt lämpökuorma lyhyempien käsit-15 telyaikojen ansiosta.

Keksintöä valaistaan nyt viitaten oheiseen piirustukseen, joka esittää yhtä esimerkkiä tämän keksinnön yhden suoritusmuodon mukaisesta prosessikaaviosta.

Kuvio esittää tämän keksinnön mukaista prosessia, 20 joka käsittää kolmielementtisen keittovyöhykkeen, joka koostuu vierteen sisääntulosta 1, joka ottaa vastaan vier-: ' rettä mäskinsuodatuksesta tai mäskinsuodatuksen puskurias- • · tiasta. Tämä vierre, jonka lämpötila on noin 75 °C, kuumen- \V netaan käyttämällä lämmönvaihtimia 2 ja 3, jotka ovat vaip- * * t j 25 pa-putki-, kierukka- tai levylämmönvaihtimia. Kuumennusvä- :liaineena on lämmönvaihtimessa 2 stripperistä poistuva ve-sihöyry, ja lämmönvaihtimeen 3 syötetään tuoretta vesihöyryä. Vierre kuumennetaan lämmönvaihtimissa lämpötilaan .100 °C tai vähän (1-3 °C) sen yläpuolelle pitokolonnissa 30 4 tapahtuvan lämpöhäviön kompensoimiseksi. Vierre syötetään kolonniin 4. Pitokolonni 4 on pystysuoraa pyöriväkiekkoista tyyppiä oleva kolonni, joka on varustettu hammaspyörämoot-'·"! torilla käytettävällä pyörivällä sekoitusakselilla.

,·, ; Syöttö pitokolonniin 4 voi tapahtua joko ylä- tai I - * | 35 alapäässä olevan sisääntulon kautta; tässä suoritusmuodossa valitaan pohjasisääntulo, koska tässä tapauksessa syöttö 114806 9 strippauskolonniin 5 tapahtuu ylhäältä käsin, mikä mahdollistaa painovoimaisen virtauksen alaspäin. Viipymisaika pi-tokolonnissa voidaan asettaa lisäämällä kolonniin ulos-menoja valituille korkeuksille.

5 Strippausvyöhykkeelle 5 syötetään pohjan kautta kylläistä vesihöyryä säätäen syöttöä paineenalennusventtii-lillä ja virtauksensäätöventtiiliin kytketyllä massavirta-mittauksella. Vesihöyryn virtausnopeus asetetaan vakiopro-senttiosuudeksi strippausvyöhykkeelle tulevasta vierrevir-10 tauksesta, niin että saadaan aikaan optimaaliset toiminta-olosuhteet, jotka estävät joko satamisen tai tulvimisolo-suhteet pohjilla. Stripperistä poistuva vesihöyry, joka sisältää suurina pitoisuuksina stripattuja komponentteja, joko poistetaan hormin kautta tai voidaan kondensoida osit-15 tain (kuumentamalla sisään tulevaa vierrettä vaihtimessa 2) tai kokonaan käyttämällä vaihdinta 2 yhdessä lauhduttimen 6 kanssa, minkä jälkeen kondensaatti voidaan käsitellä jätevedenpuhdistamossa. Painemittarin 7 ja säätöventtiilin 8 avulla on mahdollista - vaikkakaan ei välttämätöntä - käyt-20 tää järjestelmää korotettujen paineiden ja lämpötilojen alaisena, mikä tarjoaa mahdollisuuden käyttää järjestelmää • ' suuremmilla läpivirtausnopeuksilla. Tätä rajoittaa luonnol lisesti vain suurin mahdollinen virtaus strippauskolonnin :,V toimintaolosuhteiden puitteissa. Vierre, joka poistuu alim- j ' : 2 5 malta pohjalta lähtevästä laskuputkesta voidaan pumpata 9 ; sakanerotusvyöhykkeelle 10 ja vierteen jatkokäsittelyyn.

V; Kun järjestelmää käytetään korotettujen paineiden alaisena, on strippausvyöhykkeeltä poistuvan virteen paine alennettava ympäristön olosuhteita vastaavaksi erillisessä pusku-30 riastiassa. Strippauskolonnin pohjalla oleva pinnankorkeus- *" äädin erottaa kolonnissa vallitsevan korkeamman paineen i I i vastaanotto- ja/tai paineenalennusastiassa vallitsevasta ‘h': normaalipaineesta.

,·, ; Keksintöä valaistaan nyt tarkemmin esimerkillä, jo- ! 35 ka ei kuitenkaan rajoita sitä.

114806 10

Esimerkki ja vertailuesimerkki

Suodatettu vierre valmistettiin tavanomaisesti; maski oli valmistettu infuusiomenettelyllä ja suodatettu sitten lautertun-suodattimen avulla. Suodattimesta tulevan 5 vierteen lämpötila oli 74 °C. Suodattimesta talteenotettu suodos, jonka ominaispaino oli 12,5 °P, johdettiin vaippa-putki lämmönvaihtimeen, jossa vierre kuumennettiin käyttämällä tuoretta höyryä vaipan puolella lämpötilaan 103 °C. Lämmönvaihtimesta poistuva vierre syötettiin pyöriväkiek-10 koisen kontaktorin pohjalle, jonka tilavuus oli 600 1, virtausnopeudella 1 200 1/h. Tässä kontaktorissa oli 40 kiekolla varustettu pystysuora pyörivä akseli.

S-metyylimetioniini (SMM) muuttui tyydyttävästi di-metyylisulfidiksi (DMS) pitoreaktorissa (pyöriväkiekkoises-15 sa kontaktorissa).

Vierre syötettiin sitten 12 pohjalla ja laskuput-kella varustetun pohjakolonnin yläosaan. Käsittelyerän tilavuus oli kolonnissa noin 20 1. Tuoretta kylläistä höyryä syötettiin kolonnin pohjavyöhykkeelle; strippaussuhde oli 20 5 %.

Keitetty vierre syötettiin sitten erottimeen sakan ·’ * poistamiseksi ja jäähdytettiin. Tämä vierre jatkokäsitel- ’ tiin olueksi ja pullotettiin.

Määritettiin DMS-pitoisuus prosessin eri vaiheissa.

: 2 5 Suodatuksen jälkeen: 74 μg/l : Kontaktorin jälkeen: 195 Mg/ml

Stripperin jälkeen: <10 Mg/l*

Erottimen ja jäähdytyksen jälkeen: 20 μg/l

Valmis olut: 40 μg/l** 30 j » *Havaitsemisraja on 10 μg/l : **Selvästi makukynnyksen alapuolella ; Vertailua varten osa suodattimesta tulevasta suo- ! 35 doksesta keitettiin tavanomaisessa panoksittain toimivassa vierrekattilassa ja jatkokäsiteltiin olueksi. Analyyttinen 114806 11 ja organoleptinen vertailu ei osoittanut merkittäviä eroja tavanomaisella prosessilla saadun oluen hieman tummempaa väriä lukuun ottamatta. Tämän voidaan katsoa johtuvan pi-demmistä viipymisajöistä korotetussa lämpötilassa, minkä 5 tiedetään aiheuttavan vierteen tummumista.

' 1 · * » · * 0

* I

1 1 I ·

Claims (10)

114806 12

1. Menetelmä vierteen keittämiseksi jatkuvasti, tunnettu siitä, että se käsittää keittämättömän 5 vierteen syöttämisen vierteenkuumentimeen, jossa se kuumennetaan lämpötilaan 80 - 110 °C, kuumennetun vierteen syöttämisen tulppavirtausreaktoriin, edullisesti pyöriväkiek-koiseen pitokolonniin, minkä jälkeen mainitusta reaktorista saatu vierre vastavirtakäsitellään vesihöyryllä strippaus-10 kolonnissa.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tulppavirtausreaktorissa on useita ulosmenoja vierteen viipymisajan säätämiseksi si-sääntulovirtauksen ollessa muuttumaton.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tulppavirtausreaktori toimii paineen 1-2 bar alaisena ja lämpötilassa 75 - 125 °C.

4. Patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mainittua vierteenkuumenninta 20 kuumennetaan epäsuorasti mainitusta strippauskolonnista , poistuvalla vesihöyryllä.

* » * ·[ 5. Patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, ' tunnettu siitä, että mahdollisesti esi-isomeroidut humalapelletit ja/tai humalauutteet lisätään ennen mainit- • 25 tua vierteenkuumenninta tai sen jälkeen.

·' "/. 6. Patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä, : tunnettu siitä, että strippauskolonnia käytetään paineen 1-2 bar alaisena ja lämpötilassa 75 - 125 °C.

7. Patenttivaatimuksen 1-6 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että strippaushöyryä käytetään kuu-mennusvällaineena vierteenkuumentimessa ja/tai muiden pro-sessivirtausten kuumentamiseen. »

8. Patenttivaatimuksen 1-7 mukainen menetelmä, : tunnettu siitä, että strippauskolonnista tulevan : 35 vierteen paine alennetaan syöttämällä vierre puskuriasti- aan. 114806 13

9. Patenttivaatimuksen 1-8 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vierre kuumennetaan ja haihdutetaan osittain haihdutusyksikössä, jossa syntyneet höyryt toimivat strippausvällaineena strippauskolonnissa.

10. Patenttivaatimuksen 1-9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että keitetty vierre jäähdytetään ja fermentoidaan, mahdollisesti selkeytyksen jälkeen. ’ · 114806 14