FI106034B - Menetelmä sulfatoitujen polysakkaridien terapeuttisesti käyttökelpoisen seoksen valmistamiseksi - Google Patents

Description

1 106034

Menetelmä sulfafcoitujen polysakkaridien terapeuttisesti käyttökelpoisen seoksen valmistamiseksi Tämä keksintö koskee pienimolekyylisten polysakka-5 ridien alaa. Se koskee erityisesti menetelmää oligosakkaridi valmisteiden valmistamiseksi, joilla on erinomaiset farmakologiset ja antitromboottiset vaikutukset.

Yleensä antiromboottiset käsittelyt jaetaan kahteen suureen ainekategoriaan, nimittäin antikogulantteihin ja 10 trombosyyttien aggregoitumista estäviin aineisiin.

Antikoagulanttien joukosta anti-K-vitamiiniyhdis-teet muodostavat hyvin tärkeän ryhmän. Koska nämä yhdisteet vaikuttavat hyvin oraalisesti, niiden käytöllä on monia indikaatioita. Kuitenkin niiden käyttöä rajoittavat 15 vielä monet haitat ja etenkin verenvuotoriskit, joita joskus esiintyy, ja vaikeus soveltaa annostusta pitkäaikaiseen käyttöön.

Hepariinit muodostavat toisen antikoagulanttien “ .r kategorian. Ne ovat biologisesti vaikuttavia aineita, joi- • · 20 ta saadaan oligosakkarideista muodostuvista glykosamino-glukaanien sukuisista aineista, joiden oligosakkaridien ketjujen pituus ja sulfatoitumisaste vaihtelee. Tarkemmin sanottuna fraktioimattomasta hepariinista muodostuvien ketjujen molekyylipaino jakautuu yleensä 2 000 ja 40 000 25 daltonin välille. Hepariineja käytetään erityyppisten veritulppien, etenkin laskimoveritulppien estämiseen tai hoitoon, mahdollisesti yhdistämällä muihin hoitoihin.

Hepariinien haitta on niiden suuri hyytymistä estävä vaikutus, joka voi aiheuttaa verenvuotoja, ja niiden 30 herkkyys tietyille veren inhibiittoreille, kuten trombosyyttien faktori 4:lle, mikä aiheuttaa suhteellisen suurten annosten käytön.

Toisaalta hepariinit ovat hyvin heterogeenisiä yhdisteitä. Siten on hyvin vaikea arvioida niiden vaikutus-35 mekanismia, määrittää kunkin komponentin osuus hepariinin 2 106034 kokonaisvaikutuksesta, ja tämän takia lisätä antitromboot-tista vaikutusta lisäämättä sivuvaikutuksia. Luonnontieteellisen tietämyksen kehittyminen tällä alalla on paljastanut, että näiden oligosakkaridien biologiset ominaisuu-5 det eli vaikutukset veren hyytymiseen in vivo sekä farmakologiset ominaisuudet vaihtelevat niiden molekyylikoon mukaan.

Ensimmäiseksi ratkaisuksi edellä mainittuihin haittoihin on saatu pienimolekyylisillä hepariineilla. Nämä 10 hepariinit ovat sulfatoitujen oligosakkaridien seoksia, joiden molekyylipainot jakautuvat yleensä 2 000 - 10 000 daltonin välille. Näitä hepariineja valmistetaan fraktioimalla hepariinin oligosakkaridiketjuja (esimerkiksi geeli-suodatuksella Barrowcliffin et ai. mukaan, Thrombosis 15 research 12 (1977) 27 - 36) tai fragmentoimalla (depolyme-roimalla) hepariinin oligosakkaridiketjuja kemiallisilla aineilla tai entsymaattisesti. Erityisesti depolymerointia on kuvattu käsittelemällä hepariinin esteriä vahvan emäksen läsnä ollessa (EP-patentti nro 40 144). Se voidaan 20 suorittaa myös käsittelmällä hepariinia typpihapokkeella tai heparinaasin reaktiolla (EP-patentti nro 64 452). Näillä eri menetelmillä saadaan oligosakkaridiseoksia, joilla on hepariinin polysakkaridiosien yleinen rakenne mutta joiden keskimääräinen molekyylipaino on pienempi. 25 Nämä muutokset merkitsevät yleensä parempaa biologista soveltuvuutta ja pienempää vaikutusta verenvuotoon frak-tioimattomaan hepariinin verrattuna.

Aivan erityisesti tutkijat ovat pääasiallisesti suuntautuneet tutkimaan erilaisia hepariiniseoksia, joiden 30 oligosakkaridiketjut ovat hyvin lyhyitä. Siten EP-patentti nro 27 089 osoittaa, että hepariinista peräisin olevilla oligosakkaridiseoksilla, jotka eivät sisällä enempää kuin 8 sakkaridiyksikköä, on hepariinia parempi spesifinen antitromboottinen aktiivisuus. Samalla tavalla on valmis-35 tettu heksasakkarideja ja niiden antitromboottisia ominai- 106034 suuksia on tutkittu (EP-patentti nro 64 452) . Voidaan vielä mainita aivan äskettäiset EP-patentit nro 84 999 ja 301 618, jotka koskevat hepariinista peräisin olevia polysakkarideja, kuten heksa, penta- ja tetrasakkarideja.

5 Kuitenkin tähän asti kuvatuilla yhdisteillä ei ole voitu kokonaan tyydyttävästi ratkaista hepariineihin liittyviä ongelmia. Erityisesti pienimolekyylisillä heparii-neilla on useimmiten 6 kertaa pienempi inhiboiva vaikutus trombiiniin (anti Ila-aktiivisuuteen) kuin hepariinilla. 10 Kokeellisesti klassisella veritulppamallilla, kuten

Wesslerin mallilla kanilla antitromboottiset annokset ovat hyvin paljon suuremmat kuin hepariinilla.

Hakija on nyt osoittanut, että natiiveista tai de-polymeroiduista hepariineista on mahdollista valmistaa 15 oligosakkaridiseoksia, joilla on erinomaiset biologiset ja farmakologiset ominaisuudet ja siksi paremmat terapeuttiset mahdollisuudet.

Hakija on odottamatta itse asiassa havainnut, että ' kun valmistetaan oligosakkaridiseos, jonka molekyylipaino- • · 20 jakautumalle on tunnusomaista, että vähintään 70 % sulfa- toiduista oligosakkarideista on molekyylipainoltaan 5 400- 7 800 daltöniä ja vähintään 5 % sulfatoiduista oligosakkarideista on molekyylipainoltaan yli 6 900 dalto-nia ja että niiden anti Ila-aktiivisuus on suurempi kuin 25 noin 60 IU/mg ja mieluiten yhtä suuri tai suurempi kuin noin 70 IU/mg, tällä preparaatilla on saatu säilymään hyvän biologisen sopivuuden tarjoamat edut ja häviävän pienet vaikutukset pienimolekyylisten hepariinien aiheuttamaan verenvuotoon, mutta sillä on lisäksi etuna kasvanut 30 inhiboiva vaikutus trombiiniin ja suurempi antitrombootti-nen vaikutus, jonka vaikutuksen kesto on ainakin yhtä suu- •« ri.

Keksinnön kohteena on menetelmä sulfatoitujen oligosakkaridien terapeuttisesti käyttökelpoisen seoksen. 35 valmistamiseksi, joilla oligosakkarideilla on hepariinin oligosakkaridirakenneosien yleinen rakenne, ja joka seos 4 106034 sisältää ainakin 70 % oligosakkarideja, joiden mole- kyylipaino on 5 400 - 7 800 daltöniä, ainakin 5 % oli gosakkarideja, joiden molekyylipaino on yli 6 900 dal-tonia, ja jonka anti-IIa-aktiivisuus on suurempi kuin noin 5 60 IU/mg. Menetelmälle on tunnusomaista, että hepariinia tai depolymeroitua hepariinia fraktioidaan geelisuodatuksella.

Tällainen seos yhdistää ensimmäistä kertaa frak-tioimattoman hepariinin ja pienimolekyylisen hepariinin 10 edut.

Natiiviin hepariiniin verrattuna keksinnön mukai-seesti valmistetulla seoksella on lisäksi vähäisempi herkkyys veren inhibiittoreihin, kuten trombosyyttien faktori 4:een, mikä lisää niiden terapeuttisia käyttömahdollisuuk-15 siä.

Muita keksinnön mukaisesti valmistetun seoksen etuja ovat etenkin tiettyjen ei-toivottujen sivuvaikutusten, kuten trombosytopeenisen vaikutuksen väheneminen. Eräs hepariinijohdannaisten tunnettujen seosten haitoista 20 on trombosyyttien lukumäärän väheneminen, minkä ne voivat aiheuttaa. Tämä ei-toivottu vaikutus vähenee voimakkaasti, kun käytetään keksinnön seosta.

Edellä mainittujen ominaisuuksien perusteella niitä voidaan käyttää erityisen tuloksellisesti farmakologiassa, 25 etenkin ehkäistäessä ja hoidettaessa laskimo- tai valtimo- veritulppia. Lisäksi pitäisi voida käyttää suurempia annoksia in vivo kasvattamatta verenvuotojen riskiä.

Erityisesti keksinnön mukaisesti valmistetut seokset sisältävät ainakin 10 % oligosakkarideja, joiden mole-30 kyylipaino on suurempi kuin 6900 daltonia.

Toisaalta keksinnön mukaisesti valmistetut parhaat seokset sisältävät 70 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on 5 700 - 7 500 daltonia.

Vielä erityisesti keksinnön mukaisesti valmistetut 35 seokset sisältävät ainakin 60 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on 5 700 - 6 900 daltonia.

% 106034

Toisaalta keksinnön mukaisesti valmistettujen seosten anti-IIa-aktiivisuus on edullisesti pienempi kuin niiden anti-Xa-aktiivisuus.

Eräässä hyvässä toteutuksessa keksinnön mukaisesti 5 valmistetut seokset ovat erityisesti depolymeroidun hepa-riinin fraktioita. Kuten edellä on kuvattu, depolymeroitua hepariinia voidaan valmistaa millä tahansa tunnetulla kemiallisella tekniikalla, entsymaattisesti tai muuten, jotka alan ammattimies tuntee hepariinin oligosak-10 karidiketjujen fragmentoimiseksi. Erityisesti EP-paten- teissa nro 40 144, 64 452, 37 319 tai 337 327 kuvatut menetelmät sopivat keksintöön.

Vielä aivan erityisesti keksinnön mukaisesti valmistetut seokset ovat muodostuneet oligosakkarideista, 15 joiden 2-0-sulfo-4-enopyranoosiuronihappo on jommassakum- massa päässä.

Eräs erityisen edullinen seos on muodostunut hepariinin fraktiosta, joka on syntynyt depolymeroimalla hepariinin esteriä emäksellä.

• · ' 20 Keksinnön mukaisessa menetelmässä on useita para metrejä, joita kontrolloimalla voidaan kalibroida lopullisen seoksen molekyylipaino ja -jakautuma. Nämä parametrit ovat etenkin eluentin ionivahvuus ja käytetyn kantajan luonne.

25 Aivan erityisesti fraktioinnille on tunnusomaista, että suoritetaan peräkkäisiä vaiheita, joissa (i) lähtöaineena käytetty hepariini tai depolymeroitu hepariini liuotetaan eluenttiin, (ii) näin saatu liuos ajetaan pylvään läpi, joka sisältää ainakin kiinteää kantajaa geelisuoda-30 tuksen suorittamiseksi ja joka on tasapainotettu samalla eluantilla ja (iii) otetaan talteen halutun molekyylipai-non omaavat fraktiot.

Eräässä keksinnön erityisessä toteutustavassa läh-töainehepariinina käytetään depolymeroitua hepariinia. 35 Sellaista hepariinia voidaan valmistaa EP-patenteissa nro 6 106034 40 144, 64 452, 37 319 tai 337 327 kuvattuja menetelmiä käyttäen.

Vielä kaikkein mieluiten käytetään depolymeroitua hepariinia, joka on valmistettu saattamalla emäs reagoi-5 maan hepariinin esterin kanssa, kuten esimerkiksi EP-pa-tentissa nro 40 144 kuvatulla tekniikalla. Erityisesti de-polymerointi voidaan suorittaa vesiliuoksessa tai inertis-sä orgaanisessa liuottimessa orgaanisen tai epäorgaanisen emäksen reaktiolla, kuten esimerkiksi natrium- tai kalium-10 hydroksidilla, alkaalimetallikarbonaatilla tai tertiaari-sellä amiinilla (trietyyliamiinilla, trietyleenidiamiinil-la, jne.). Emäksen reaktiolla esterin kanssa voidaan suorittaa hepariinin osittainen ja kontrolloitu depolymeroin-ti muuttamatta sen yleistä rakennetta.

15 Keksinnön mukaisessa menetelmässä käyttökelpoisena eluenttina voidaan mainita erityyppiset suolaliuokset, kuten natriumkloridiliuokset. Hakija on kuitenkin osoittanut, että ominaisuuksiltaan parhaiden fraktioiden valmistamiseksi on erityisen edullista suorittaa fraktiointi 20 käyttämällä eluanttia, joiksi on valittu fosfaattipusku-reita, kuten etenkin kaliumfosfaatti-, natriumfosfaatti-tai NH4H2P04-puskureita. On vielä mahdollista käyttää NaCl04- tai NH4'N03-liuoksia, joilla saadaan seoksia, joiden ominaispiirteet ovat erinomaisia.

25 Eluentin konsentraatio ja siis sen ionivahvuus so vitetaan halutun lopullisen seoksen mukaan. Etenkin eluan-tin konsentraatio on edullisesti pienempi kuin 1 M ja vielä erityisen mielellään 0,1 - 0,5 M.

Kun käytetään fosfaattipuskuria, on erityisen 30 edullista käyttää 0,2 M lähellä olevia konsentraatioita.

Keksinnön mukaisen menetelmän toisessa vaiheessa • i käytetty kantaja valitaan yleensä lähtöseoksen keskimääräisen molekyylipainon (natiivi, depolymeroitu hepa-riini..), halutun lopullisen tuotteen ja lähtöseoksen 35 käyttäytymisen mukaan käytetyssä eluentissa. Kantajana käytetään edullisesti polyakryyliamidi-agaroosi-tyyppistä 7 106034 geeliä. Esimerkkeinä voidaan mainita geelit AcA 54, AcA 202, Sephadex G25 tai G50 tai vielä Biogel P30, joilla saadaan hyviä tuloksia.

Ensimmäisessä keksinnön mukaisen menetelmän 5 erityisen edullisessa toteutustavassa fraktioinnin toisessa vaiheessa kiinteä kantaja jaetaan useiksi sarjaan kytketyiksi pylväiksi. Tämän keksinnön muunnelman mukaan voidaan geelisuodatuksessa käyttää suuria lopullisia määriä kantajaa ilman entisen tekniikan haittoja, nimit-10 täin huomattavia kokoonpainumisilmiöitä. Tällä tavalla erotus on paljon parempi, myös suurilla molekyylipainoil-la, yhdellä ainoalla fraktioinnilla, ja kantajat on helpompi regeneroida.

Käytettyjen pylväiden lukumäärän alan ammattimies 15 sovittaa käytetyn geelin tilavuuden ja luonteen mukaan niin, että saadaan paras tasapaino erotuksen tehokkuuden ja geelin kokoonpainumisen turmiollisen vaikutuksen välillä .

Käytännön syistä toteutuksessa käytetään yleensä 20 menetelmän toisessa vaiheessa pylväitten lukumäärää, joka on mieluiten pienempi kuin 20.

Kuvaavana esimerkkinä 40 litraa AcA 202:a voidaan jakaa 10:een 4 litran pylvääseen tai 130 litraa 10:een 13 litran pylvääseen.

25 Eräässä toisessa erityisen edullisessa keksinnön mukaisen menetelmän toteutustavassa käytetään fraktioinnin toisen vaiheen aikana peräkkäin ainakin kahdentyyppisiä kantajia, joiden erotusominaisuudet ovat erilaiset. Tällä keksinnön muunnelmalla voidaan saada parempilaatuinen 30 lopullinen fraktiointi.

Fraktiointi voidaan suorittaa esimerkiksi seuraa-vassa järjestyksessä geeleillä: AcA 202 - AcA 54 - AcA

202 .

Keksinnön parhaaksi toteuttamiseksi on tärkeää 35 käyttää suurta määrää geeliä niin, että erotus on parempi • 106034 ja tulos on homogeenisempi. Ottamalla huomioon tämän tyyppisissä geelisuodatuksissa käytettävät melko hitaat eluu-tionopeudet geelin tilavuus pitää sovittaa erotettavan tuotteen määrän mukaan niin, että saadaan paras tasapaino 5 erotuksen ja pituussuuntaan tapahtuvan diffuusiovaikutuk-sen välillä.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä suhde lähtöaineen hepariini (g)/ geelin tilavuus (1) on edullisesti pienempi kuin 2 ja vielä mieluiten 0,5 - 1,5.

10 Edellä määriteltyä seosta voidaan käyttää vaikut tavana aineena farmaseuttisissa valmisteissa. Tällaista valmistetta voidaan käyttää erityisen edullisesti profy-laktisesti tai hoidettaessa tai ehkäistäessä odottamattomia veritulppia. Tarkemmin sitä voidaan käyttää: 15 - ehkäistäessä laskimoveritulppia riskitilanteissa, - ehkäistäessä valtimoissa odottamattomia veritulppia, etenkin sydäninfarktien tapauksissa, - leikkausten jälkihoidossa ehkäistäessä laskimove-ritulppia kirurgisilla potilailla, tai vielä, 20 - estettäessä veritulppia kirurgisissa meteriaa- leissa.

Tätä keksintöä kuvataan tarkemmin seuraavien esimerkkien avulla, joita tulee pitää kuvaavina eikä rajoittavina. Näissä esimerkeissä seosten fysikaalis-kemialli-25 set, biologiset ja farmakologiset ominaispiirteet on määritetty seuraavilla tekniikoilla:

Molekyylipaino ja molekyylipainojakautuma

Yhdisteiden molekyylipainot ja molekyylipainojakau-tumat on määritetty korkeapainenestekromatografiällä kah-30 della sarjaan kytketyllä pylväällä, esimerkiksi kaupallisilla nimillä myytävillä pylväillä TSK G3000 XL ja TSK

• · G2000 XL, jotka on kytketty refraktometriseen detektoriin.

Käytetty eluentti on 0,5 M litiumnitraatti ja nopeus on 0,6 ml/min. Systeemi on kalibroitu monodispers-35 seillä standardeilla, joita on valmistettu fraktioimalla 9 106034 enoksapariinia (Pharmuka) ekskluusiokromatografialla aga-roosi-polyakryyliamidilla (IBF) tekniikalla, jonka ovat kuvanneet Barrowcliffe et ai., Thromb. Res., 12, 27 - 36 (1977 - 78) tai D.A. Lane et ai., Thromb. Res. £6, 257 -5 271 (1977 - 78). Tulokset on laskettu ohjelman GPC6 avul la (Perkin Elmer).

Anti-Xa-aktiivisuus Käytetyn tekniikan ovat kuvanneet Teien A. N. ja Lie M. julkaisussa Thrombosis research 10 (1977) 399 - 410 10 käyttäen standardina ensimmäistä kansainvälistä pienimolekyylisten hepariinien standardia (WHO LMWH1).

Anti-IIa-aktiivisuus Käytetyn tekniikan ovat kuvanneet Anderson L. O. et ai. julkaisussa Thrombosis research 15 (1979) 531 - 541 15 käyttäen standardina ensimmäistä kansainvälistä pienimolekyylisten hepariinien standardia (WHO LMWH1).

APTT

Käytetty tekniikka on "Actimat" (Bio Merieux), ku-,:. ten se ovat Bell W.N. ja Alton H. G. kuvanneet julkaisussa 20 Nature 174 (1954) 880 - 881.

Kanin laskimoveritulppa Käytetty tekniikka on sama kuin S. Wesslerin julkaisussa Journal of Clinical investigation 34 (1955) 647 -651.

25 Veren vuotoaika rotalla Käytetty tekniikka on sama kuin M. Palm. et ai. kuvaama julkaisussa Thrombosis and haemostasis 64(1) (1990) 127 - 132.

Kuvien teksti 30 Kuvio 1: APTT-aktiivisuus in vitro humaaniplasmassa - keksinnön mukaisilla seoksilla verrattuna muihin heparii- neihin.

Kuvio 2: (a ja b): keksinnön mukaisten seosten an-ti-Xa-aktiivisuuden kinetiikka kanilla: vertailu toiseen 35 pienimolekyyliseen hepariiniin.

10 106034

Kuvio 3 (a ja b): keksinnön mukaisten seosten anti-Ila-aktiivisuuden kinetiikka kanilla: vertailu toiseen pienimolekyyliseen hepariiniin.

Esimerkki 1: Depolymeroidun hepariinin valmistus 5 Liuokseen, jossa on 10 g natriumheparinaattia 100 ml:ssa vettä, lisätään liuos, jossa on 25 g bentseto-niumkloridia 125 ml:ssa vettä. Saatu yhdiste suodatetaan huoneenlämpötilassa, pestään vedellä ja kuivataan sitten. 15 g näin saatua bentsetoniumheparinaattia liuotetaan 10 75 ml:aan metyleenikloridia, johon lisätään 15 ml bentsyy- likloridia. Liuosta kuumennetaan 25 - 35 °C:n lämpötilassa 25 tuntia. Sitten lisätään 90 ml 10 % natriumasetaatti-liuosta metanolissa, suodatetaan, pestään metanolilla ja kuivataan. 10 g hepariinin bentsyyliesteriä, jota on val-15 mistettu edellä kuvatuissa olosuhteissa, liuotetaan nat-riumsuolan muodossa 250 ml:aan vettä. Tähän noin 60 °C:ssa kuumennettuun liuokseen lisätään 0,9 g natriumhydroksidia. Lämpötila pidetään 1 h 30 min noin 60 °C:ssa ja reaktio-seos jäähdytetään sitten noin 20 °C:seen ja neutraloidaan 20 lisäämällä laimeata kloorivetyhappoa. Sitten liuoksen NaCl-konsentraatio säädetään 10 %:ksi ja yhdiste saostuu 750 ml:sta metanolia, se suodatetaan ja kuivataan.

Esimerkki 2: Ml-seoksen valmistus 10 halkaisijaltaan 100 mm:n ja korkeudeltaan 50 cm 25 pylvästä, joista kukin sisältää 4 litraa AcA 202 geeliä (geeli on polyakryyliamidi-agaroosipalloina, joiden halkaisija on 60 - 140 pm), käytetään sarjaan kytkettyinä fraktioimaan: liuos, joka sisältää 30 g esimerkissä 1 kuvatuissa 30 olosuhteissa depolymeroitua hepariinia, pannaan ensimmäi- sen pylvään päähän ja eluoidaan liikuuvalla faasilla, joka on muodostunut 0,2 M KH2P04-liuoksesta, 300 ml/h nopeudella. Fraktiot kerätään kymmenennen pylvään päästä.

Tällä käsittelyllä voidaan erottaa tehokkaasti oli-35 gosakkaridiketjuja toisistaan molekyylipainonsa perusteel- 11 106034 la ja kerätä sitten seokseksi, jolla on halutut ominaispiirteet. Näin on saatu Ml-seos, jonka fysikaalis-kemial-liset ja biologiset ominaisuudet on annettu taulukossa 1.

Esimerkki 3: M2-seoksen valmistus 5 M2-seos valmistetttiin esimerkissä 2 kuvatun frak- tiointiprotokollan mukaisesti käyttämällä 50 g depolyme-roitua hepariinia.

M2-seoksen fysikaalis-kemialliset ja biologiset ominaispiirteet in vitro on annettu taulukossa 1.

10 Esimerkki 4: M4- ja M5-seoksen valmistus M5-seos valmistettiin esimerkissä 2 kuvatun frak-tiointiprotokollan mukaisesti käyttämällä 30 g depolyme-roitua hepariinia, mutta käyttämällä 10 pylvästä, joiden halkaisija oli 9 cm ja korkeus 50 cm.

15 M6-seos valmistettiin ensimmäisellä fraktioinnilla esimerkin 2 mukaista protokollaa noudattaen käyttämällä lähtöaineena 150 g depolymeroitua hepariinia 10 pylväässä, joiden halkaisija oli 18 cm ja korkeus 50 cm, liikku-van faasin nopeus oli 1,1 1/h. Kiinnostavat fraktiot poo-20 lättiin ja oligosakkaridit saostettiin lisäämällä metano-lia. Talteenotettu kiinteä aine liuotettiin sitten ja fraktioitiin uudelleen samassa kromatografiasysteemissä. Fraktiot kerättiin kymmenennen pylvään päästä.

M5- ja M6-seosten fysikaalis-kemialliset ja biolo-25 giset ominaisuudet in vitro on annettu taulukossa 1.

Esimerkki 5: Vertailuesimerkki: M3-seoksen ja M4-seoksen valmistus M3-seos valmistettiin esimerkissä 2 kuvatun frak-tiointiprotokollan mukaisesti. M4-seos, esimerkin 2 mukai-30 se protokollan fraktionnin tuloksena, saatiin sekoittamal-'la fraktio, joka eluoitui 5530 daltonin kohdalla (63 %) ja fraktio, joka eluoitui 7770 daltonin kohdalla (37 %) M3- ja M4-seosten fysikaalis-kemialliset ja biologiset ominaispiirteet in vitro on annettu taulukossa 1.

12 106034

Esimerkki 6: Keksinnön mukaisten seosten APTT-ak-tiivisuustutkimus humaaniplasmalla

Saadut tulokset on esitetty kuvassa 1. Ne osoittavat selvästi, että keksinnön mukaiset seokset (Ml-seos) 5 muuttavat APTT:tä in vitro humaaniplasmalla paljon voimakkaammin kuin fraktioimaton hepariini.

Taulukko 1 seos Ml M2 Ex. 1 M3 M4 M5 M6 10________

Keskimääräinen M1Q 634() 4280 5550 6360 6420 6780 molekyylipaino

Molekyylipaino-jakautuma (% MP) - > 7500 1 5,5 9 0 22 3,5 3,5 *: -7200+300 12,5 15 3,5 0 10,5 16,75 35,25 20 “ - 6600±300 47 30,5 5 9 10 37,5 50,75 - 6000+300 35 32,5 6,5 30 19,5 31,75 9,5 - 5400±300 4,5 13,5 7,5 40,5 25 9,5 1 25 -<5100 0 3 68,5 20,5 13 1 0,1

Aktiivisuus in vitro 30 - anti Xa 109 127 94,25 116,6 130 126 106 -antilla 75 80 27,75 41,8 78 68 70 13 106034

Esimerkki 7: Anti-Xa ja anti-IIa-aktiivisuuksien kinetiikkatutkimus kanilla Tämä tutkimus suoritettiin seuraavan protokollan mukaisesti: 5 - kanit: uusi-seelantilaisia (3,5 kg) - injektoitu tilavuus: subkutaanisesti: 0,5 ml/kg (vatsan alueelle) - verenotto: 3 ml verta otettiin 3,1% natriumsit-raattiliuökseen (1/10) korvan keskusvaltimon kohdalta ajan 10 hetkinä 0 min, 45 min, 90 min, 3h, 4h, 6h, 8h.

Kun anti-Xa-annokset ovat yhtä suuria, keksinnön mukaisten seosten Ml, M5 ja M6 tai esimerkin 1 mukaisen depolymeroidun hepariinin subkutaanisen annostuksen jälkeen kanille saadaan anti-Xa- ja anti-IIa-aktiivisuudet 15 plasmassa, jotka ovat: - yhdensuuntaisia ja verrattavissa anti-Xa:hän (kuvio 1), - paljon suurempia keksinnön mukaisella seoksella anti-IIa-aktiivisuuden suhteen (kuvio 3).

20 Sama vertailu suoritettuna M4-seoksen suhteen, joka on kuvattu esimerkissä 5, osoittaa, että plasman anti-Xa-aktiivisuudet pysyvät yhdensuuntaisina, mutta ero on hyvin suuri anti-IIa-aktiivisuudessa (kuviot 2 ja 3).

Nämä tulokset osoittavat siis, että yllättävästi 25 keksinnön mukaisilla seoksilla on jatkuvia, kestäviä ja korkeita anti-Xa- ja anti-IIa-aktiivisuuksia in vivo. Nämä seokset ovat siten erityisen edullisia fraktioimattomaan hepariiniin verrattuna, jonka anti-Xa- ja anti-IIa-aktii-visuudet ovat in vivo hyvin lyhytkestoisia, mutta myös 30 verrattuna entisellä tekniikalla valmistettuihin pienimo-' lekyylisiin hepariineihin, joiden anti-IIa-aktiivisuus in vivo on hyvin lyhytkestoinen.

14 106034

Esimerkki 8: Keksinnön seosten aktiivisuustutkimus laskimoveritulppaan kanilla suonensisäisen injektion jälkeen

Taulukkoon 2 on koottu saadut tulokset. Tämä tau-5 lukko osoittaa, että M3-seos (esimerkki 4), jonka molekyy-lipainojakautuma on erilainen kuin patenttivaatimuksessa esitetty, ja depolymeroitu hepariini (esimerkki 1) ovat vähemmän aktiivisia kuin keksinnön mukainen Ml-seos. Erityisesti tämän anti-IIa-aktiivisuus on selvästi suurempi. 10 Esimerkki 9: Keksinnön mukaisten seosten aktiivi- suustutkimus in vivo keksinnön mukaisilla seoksilla las-kimoveritulpaan kanilla subkutaanisen injektion jälkeen

Saadut tulokset on koottu taulukoihin 3 ja 4. Nämä taulukot osoittavat, että Ml, M5 ja M6-seokset ovat aktii-15 visempia kuin aikaisemman tekniikan depolymeroitu hepariini (esimerkki 1) ja että niiden vaikutuksen kesto on vähintään sama.

Esimerkki 10: Aktiivisuustutkimus in vivo rotan .. veren vuotoaikaan 20 Taulukossa 5 esitetyt tulokset osoittavat selväs ti, että keksinnön mukaiset seokset (joita esitetään» Ml-, M5 ja M6-seoksilla) saavat aikaan vähemmän verenvuotoa kuin muut pienimolekyyliset hepariinit. Annetut tulokset vastaavat vuotoajan lisääntymistä verrattuna kontrolliar-25 voihin. Vertailun vuoksi 2 mg/kg hepariinia aiheuttaa vuotoajan lisääntymisen 13:een.

Taulukko 5

Annos/Yhdiste Ml M5 M6 Ex. 1 M4 30 • ' 4 mg/kg 1,07±0,4 4±1,1 8,6±3.6 8 mg/kg 3,0+0,7 4,0+0,5 9,6+1,8 7,9+2,1 33,7±8 is 106034

. I—I

8 +» +j t" oo C O O O 00 o ^; S' O -H C\) ^ X H -1

ifi 4J ___ *J_J

tn in ^ Λ; >-i ^ Λ; m tt

t ^ m "jj S n o II in o II

<-l ,-* -oc *OC

in o © t> ~ iQ Ή Λ, -H _ t/ϊ * ·· _, (M __ 00 w ί. Ä Γ"· JJ OO «-H OO fn Λ l?lf £ ® ® « - 3 S 8 S- g li sf tf° ° S s? S 11 11 TT~ lO oo il VO 00 ^ o o o

<-<ΓΊ O0 “ί,ΪΓτ Ον o ΙΌ O

rtee M N _> <H * x a R - o' ° o ° «---- R £ -H so Ή m -n oo t^oo ir os m ιό cv) 2® in ro i-i in t" ό o ® o

Cv] - t'- m - ~

Γ"· *-H _· O

CM O O

<N ______

' O

M (\j

% w E g % o' -H OS

g S Pp 00 +) ^ * 2 ® ... S w _ 1-1 tn o o 5 S 'T-o JL o H? en'®.» m ° a - ^ SS 8 «2___«___£____ S -h ^ +i ^ Ä 4J 00 CO ^ <M o

O__ ^ *£i On O Ό O

O O CM ro d-ί Tv o lv •cvTR.® m" o ° o*° ^ m m n o in oo 10____

•rj D P

Λ4 >-i <— . * X in in - +i+i :. P cv) r- oo ^ov % φ «' cJ _ +i m >g en R ^ o t» ^ m o Ό o ov cv) o o cv) co en «. o » « h «g*S·® ^ ° ° W £ j2 <$ c3 c~~ m ^____ CC _ ^ ^ R- -H -H _ *" m o f5 © © o in-H £- o ^ o o o _. “ m -* v—' _> « o o -s o *» es oo s CO Csl o o ι-l o “v. - ,·> .. m m oo «O___ _ . ö : e i ie

•H Id « -H |(Ö iid X

+) X K id «d -h «d I I

e Dj S <U S ·Η -h 3 3 & +J -M Id e x id P d e h

<0 3 H >1 C < H

Pe P H H

(D J? c «d -H JS C C

w ^ e co 3 2

X >i (D ·η P g S

hn 0 P -rl C U5 M

S1 e ω to >i e » ι-i id id

Sv C ^ ^ >1 idlldnH^ r-l Ί | a xpofe o».

106034 16 o _

CM M- CM

id r o o _ •Η O ” O M" £ in _ +1 z S +1 " +t '1 2 oa m o o oZ N3 o g - -.-ro .-cm m- o o cm 8-5 Sfo«L 3 cm-o—L®. 00* o- o-

g CM i—< I—I »-li—IVOtko CO

£P bO „ s. g .3 ^ tn o i; 4J +1 o +1.-,+1.-,.

S M B 2¾ o co 00 n 0' !Q *-< o m o S a 1$ 2 o σ\ 10 o o M- ./ m ό m _- 1 o|P N§ oVS §°§t§ oo-10 V . o-° o-° h >—1 ^ -ri o tn 1 σ. ot m % &

S g CM ι-t i—t O 1—1 O CM O

5 O OO CO OOOOO +l o o 00 o 00 m cm o g +1 +| + O rf r-T 0“ 3“ 00 co~ o- o tQ. T-ι o in o goro m ^ ooVO) vo o- £.0 O.S ro“£ O- °o

g CO

in co Ιϋ CX O r-1

<0 -H MO O O

o ϋ Tl M yo O o- £ s o 10 +l 2 +1 +1 3 m bp o c Q-ro 00 o in o o cm r- ζ: h EE «‘g §οοΊ ^-σΓ<*°ιη iff J- o S H p p B CO 00 ro O' H CM O H__CM_______ g* , *-< 1-1 S m in ai 5 cm f-- .h ir.

; >H M" C''· -t-l Ή o +1 in +1 co . ω cr-v CM o 3 o s2o‘!0

• H II II S 3 O CO 10 O O ^‘nC W °0 H[O

m rtrt N c o η 00 O CM o 00 3 ^ V o 0 o o M X B ί οοο'Ί S.c^R.cm-^ ^ a ö ._ 6 m 00 co o t O cm ro *-» ^----------- ·?§ .3 S _ -«„,8 -h 0+1«

O 3 S n-ι o <-> CMc^oiC. S 1—1 Ό O

^2 Q-fO CO OOOOTf ^cm" V ^ ^ o o"

S o 00--I Rco-^S.d' 10 a OO

g CO 00 CO O ·—I Tf O 1—I

... ; ^

j 00000000S

7¾ r-it^ooovot^aN^I

u OOfOCMHCOtOONO1^1 ^

Jj Γ^Ό^Όι—« O CO Ό O 0 £ r-l r-< ro H (\) g_____^_____ bO bO S «ö td

^ V W M+J Id H

5. S· w ud 0 X h ID ID o ««e ·—1 1 1

* 1-^ h—I β Ή SH 1 H *H

*’ cd cd hO *H +1 -P 9 0 1 -P -M

v< id tnx qq id ci, o a> 3·η rt <3 v| ·rt ·rt bO c > +J H aine •inecP ö n -P «e ö e

< <? <? C ^ idCCiöEiö A

g -H0)(UH>ig g P, Λ<Ό·ΉΓΗ4-ω en 1 +j tno3C-H>iid id

ι,νΐ-Ρ ‘>1 ai -P id o >1 h iH

n o 11) >1 X Crs X-r-iJ Oi Oi

< G tn K

17 106034 (β

Tf O

3 S' (MOO ° S

S 3

•H

ε o σ> to 0

<U NO

to (β S

1 -H -

VO 4-) o OO

s 3 o ’“im'O n n. oo 2 o oo^roTfOogOfo+l c O m^CM ^ cm oo ™ •Η CM Tt β O' o ^ cr> __flj_____ __ P £5

rr p O

8 a O in 2* m 2 -5 ^ tno^ooo 3 ε 4 +1 ^ 3 0 °l . (tj σ> oo EH --------- ·- · · ·

CO

• · · «J co to -H rf

§ ΰ <= -t. Πί «1 Λ Λ ^ °1 _ TJ M

to 3 o O0oor~tn000fo0 +l ^s· t 3 O CM C"· CM 00 ΓΟ ^ 5 fi CM On S *H * ε Ό ra o σ> ,_| 1—t

.*· . M CM

n (On CM CM C~ OO O +l\0 tJ A**»** ^ _ <ίΪΓ U NO Ό Is O O O CO °0.Ο +J Cl N H in OO (M Tt C »—I r4 H H CM 4f- i§______ O'

Ai D O «0 M C S H +4 •H W «0 3

.. to (0 UI 1(0 rM

. o a ε·Η .* C +13 0'

• C r; C X

id (0 c (O O 3-H .

Λί +) > r-l φιιβ •>H (0 «0 «0 ex έ ns e «ε I ^ Ή φ *—I ^ •-M J-> ^ -HH+) 4-) >i tO C-H>- C >i 0) (0 0>

(3 KW WnC

Claims (14)

1. Menetelmä sulfatoitujen oligosakkaridien terapeuttisesti käyttökelpoisen seoksen valmistamiseksi, joil- 5 la oligosakkarideilla on hepariinin oligosakkaridiraken-neosien yleinen rakenne, ja joka seos sisältää ainakin 70 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on 5 400 -7 800 daltonia, ainakin 5 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on yli 6 900 daltonia, ja jonka anti-IIa-ak-10 tiivisuus on suurempi kuin noin 60 IU/mg, tunnet -t u siitä, että hepariinia tai depolymeroitua hepariinia fraktioidaan geelisuodatuksella.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, joka sisältää 15 ainakin 70 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on 5 700 - 7 500 daltonia.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, joka sisältää .·' ainakin 60 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on 20 5700-6900 daltonia.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, joka sisältää ainakin 10 % oligosakkarideja, joiden molekyylipaino on suurempi kuin 6 900 daltonia.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, jonka anti-IIa-aktiivisuus on yhtä suuri tai suurempi kuin noin 70 IU/mg.

6. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen mene- 30 telmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, *1'. joka on peräisin yhdestä hepariinifraktiosta. «

7. Jonkin patenttivaatimuksen 1-5 mukainen menetelmä, t.unnettu siitä, että valmistetaan seos, joka on peräisin depolymeroidun hepariinin fraktios- 35 ta. 19 106034

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan seos, joka koostuu oligosakkarideista, joissa on 2-0-sulfo-4-enopyranoosi-uronihappo jommassakummassa päässä.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että valmistetaan seos, joka sisältää hepariinifraktion, joka on depolymeroitu saattamalla emäs reagoimaan hepariinin esterin kanssa.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 1-9 mukainen mene-10 telmä, tunnettu siitä, että fraktiointi sisältää peräkkäiset vaiheet, joissa (i) hepariini tai depolymeroitu hepariini liuotetaan eluenttiin, (ii) näin saatu liuos johdetaan pylvään läpi, joka sisältää geelisuodatuk-seen tarkoitettua kiinteää kantajaa ja joka on sitä ennen 15 tasapainotettu samalla eluentilla ja (iii) halutun mole-kyylipainon omaavat fraktiot otetaan talteen.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään depolymeroitua he-pariinia.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että käytetään depolymeroitua he-pariinia, joka on valmistettu saattamalla emäs reagoimaan hepariinin esterin kanssa.

13. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, 25 tunnettu siitä, että toisessa fraktiointivaiheessa kantaja jaetaan useampaan pylvääseen, jotka on kytketty sarjaan.

14. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että toinen vaihe suoritetaan 30 käyttämällä peräkkäin ainakin kahdentyyppisiä kantajia, -‘Il joiden erotusominaisuudet ovat erilaisia. 20 . 106034