FI93839C - Process for the preparation of new therapeutically useful 2,3-dihydroxy-pyrazino [2,3-f] quinoxaline and pyrazino [2,3-g] [1,5] benzodiazepine derivatives - Google Patents

Description

9383993839

Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten 2,3-dihydroksi-pyratsino[2,3-f]kinoksaliini- ja pyratsino-[2,3-g][1,5]bentsodiatsepiinijohdannaisten valmistamiseksi 5Process for the preparation of new therapeutically useful 2,3-dihydroxy-pyrazino [2,3-f] quinoxaline and pyrazino- [2,3-g] [1,5] benzodiazepine derivatives 5

Jakamalla erotettu hakemuksesta 893170 (patentti 91259)Separated from application 893170 (patent 91259)

Keksintö koskee uusien 2,3-dihydroksi-pyratsino-[2,3-f]kinoksaliini- ja pyratsino[2,3-g][1,5]bentsodiatse-10 piinijohdannaisten valmistusta, joiden kaava onThe invention relates to the preparation of new 2,3-dihydroxy-pyrazino- [2,3-f] quinoxaline and pyrazino [2,3-g] [1,5] benzodiazine-10 derivatives of the formula

Y-ZY-Z

JOCX (i)JOCX (i)

15 R N OH15 R N OH

jossa R2 on vety, N02 tai halogeeni ja -X-Y-Z- on -N»CR3-CR3-N-, -NH-CR3«CR3-CR3«=N- tai -N=CR3-CR3*CR3-NH-, jolloin R3 on vety tai alempi alkyyli, sillä edellytyksellä, 20 että kaavan I mukainen yhdiste ei ole .25 Nämä yhdisteet ovat käyttökelpoisia eksitatoristen aminohappojen hyper aktiivisuuden aiheuttamien indikaatioiden hoidossa.wherein R 2 is hydrogen, NO 2 or halogen and -XYZ- is -N »CR 3 -CR 3 -N-, -NH-CR 3« CR 3 -CR 3 «= N- or -N = CR 3 -CR 3 * CR 3 -NH-, wherein R 3 is hydrogen or lower alkyl, provided that the compound of formula I is not .25 These compounds are useful in the treatment of indications for hyperactivity of excitatory amino acids.

30 FI-patenttijulkaisusta 88 718 tunnetaan substituoi- tuja kinoksaliinidioneja. Julkaisussa ei kuitenkaan kuvata substituoituja trisyklisiä aromaattisia yhdisteitä, joissa osa aromaattisesta rakenteesta muodostuisi kinoksaliinidi-onista. Mainitut tunnetut yhdisteet eroavat siten raken-35 teeltaan selvästi nyt kuvatuista kaavan I mukaisista yhdisteistä.Substituted quinoxaline diones are known from FI patent publication 88 718. However, the publication does not describe substituted tricyclic aromatic compounds in which part of the aromatic structure would consist of quinoxaline dione. Said known compounds thus differ clearly in structure from the compounds of formula I now described.

Julkaisussa Bull.Soc.Chim.Belg. 88 (1979):3, s.In Bull.Soc.Chim.Belg. 88 (1979): 3, p.

169-73 (C.A. 91 (1979) 123705) kuvataan 1,4,5,8-tetra- 2 93839 atsafenantreenien valmistusta ja niiden NMR-spektrejä. Julkaisussa ei mainita mitään yhdisteiden mahdollisesta aktiivisuudesta.169-73 (C.A. 91 (1979) 123705) describes the preparation of 1,4,5,8-tetra-2,93839 azafenanthrenes and their NMR spectra. The publication makes no mention of the possible activity of the compounds.

Kaavan I mukaisia yhdisteitä voidaan valmistaa si-5 ten, että yhdiste, jonka kaava on NHj NHIr;;^Y»Y0H (Vili)Compounds of formula I may be prepared by reacting a compound of formula NH 3 NH 3 R 2;

10 R N OH10 R N OH

jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan oksaalihapon, karboksyylihapon tai oksoyhdisteen kanssa; ja haluttaessa saatu kaavan 1 mukainen yhdiste, jossa R2 on 15 vety, nitrataan, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R2 on N02.wherein R 2 is as defined above, is reacted with an oxalic acid, a carboxylic acid or an oxo compound; and optionally nitrating the resulting compound of formula 1 wherein R 2 is hydrogen to give a compound of formula I wherein R 2 is NO 2.

L-glutaamihapolla, L-aspartiinihapolla ja useilla muilla niiden läheisillä aminohapoilla on yhteistä kyky aktivoida hermosoluja keskushermostossa (CNS). Biokemial-20 liset, elektrofysiologiset ja farmakologiset kokeet ovat osoittaneet tämän ja todistaneet, että happamet aminohapot toimivat välittäjinä suurelle enemmistölle ärsytyshermoso-luja nisäkkäiden CNS:ssä.L-glutamic acid, L-aspartic acid, and several other related amino acids share the ability to activate neurons in the central nervous system (CNS). Biochemical, electrophysiological and pharmacological experiments have shown this and proved that acidic amino acids act as mediators for the vast majority of irritant nerve cells in the CNS of mammals.

Vuorovaikutus glutaamihappovälitteisen neurotrans-.25 mission kanssa katsotaan käyttökelpoiseksi lähtökohdaksi neurologisten ja psykiatristen sairauksien hoidossa. Siten tunnetut ärsytyshermoaminohappojen antagonistit ovat osoittaneet voimakkaita antiepileptisiä ja lihaksia rentouttavia ominaisuuksia [Jones, A. et ai., Neurosci. Lett. 30 45, 157-161 (1984) ja Turski, L. et ai., Neurosci. Lett.Interaction with the glutamic acid-mediated neurotrans-.25 mission is considered a useful starting point in the treatment of neurological and psychiatric disorders. Thus, known antagonists of irritant nerve amino acids have shown potent antiepileptic and muscle relaxant properties [Jones, A. et al., Neurosci. Lett. 30, 45-161 (1984) and Turski, L. et al., Neurosci. Lett.

| 53, 321-326 (1985)].| 53, 321-326 (1985)].

On ehdotettu, että solun ulkopuolisten hermoärsy-tys- ja neurotoksisten aminohappojen kasautuminen ja sitä seuraava hermosolujen hyperstimulOituminen saattavat se-35 littää hermostollisen rappeutumisen, joka havaitaan neuro logisissa sairauksissa kuten Huntingtonin tanssitaudissa, parkinsonismissa, epilepsiassa, vanhuuden tylsistymisessä ja mentaalisen ja motorisen toimintakyvyn vajavuuksissa.It has been suggested that the accumulation of extracellular nerve irritant and neurotoxic amino acids and the consequent hyperstimulation of neurons may be associated with the neurological degeneration observed in neurological diseases such as Huntington's disease of dysfunction, parkinsonism, epilepsy, and dullness of old age.

3 93839 jotka havaitaan aivoiskemian, anoksian ja hypoglykemian jälkeen (McGeer, E.G. et ai., Nature, 263, 517 - 519 (1976) ja Simon, R. et ai., Science, 226, 850 - 852 (1984).3,93839 observed after cerebral ischemia, anoxia and hypoglycemia (McGeer, E. G. et al., Nature, 263, 517-519 (1976) and Simon, R. et al., Science, 226, 850-852 (1984)).

5 Hermoärsytysaminohapot toimivat spesifisten resep torien kautta, jotka reseptorit sijaitsevat synapsin jälkeen tai sitä ennen. Tällaiset reseptorit jaetaan nykyään sopivasti kolmeen ryhmään elektrofysiologisen ja neuroke-miallisen osoituksen perusteella: 10 (1) NMDA (N-metyyli-D-aspartaatti)-reseptorit, (2) kiskvalaattireseptorit ja (3) kainaattireseptorit.5 Nervous irritant amino acids act through specific receptors located after or before synapse. Such receptors are now conveniently divided into three groups based on electrophysiological and neurochemical indication: (1) NMDA (N-methyl-D-aspartate) receptors, (2) cisqualate receptors, and (3) kainate receptors.

L-glutaamihappo ja L-asparagiinihappo luultavasti aktivoivat kaikki edellä mainitut ärsytysaminohapporeseptori-15 tyypit ja mahdollisesti myös muita tyyppejä.L-glutamic acid and L-aspartic acid probably activate all of the above types of irritant amino acid receptor-15 and possibly other types as well.

Seurauksena ärsytysaminohappojen vuorovaikutuksesta synapsin jälkeisten reseptorien kanssa on solun sisäisten cGMP-tasojen suureneminen [Foster, G.A. et ai., Life Sei.27, 215 - 221 (1980)] ja Na*-kanavien avautuminen A.The interaction of irritating amino acids with post-synaptic receptors results in an increase in intracellular cGMP levels [Foster, G.A. et al., Life Sci. 27, 215-221 (1980)] and the opening of Na * channels A.

20 etal., Proc. Natl. Acad. Sei. 78, 3250 - 3254 (1981)].20 et al., Proc. Natl. Acad. Sci. 78, 3250-3254 (1981)].

Na+-virta hermosoluihin depolarisoi hermosolumembraanit, initioi mahdollisen toiminnan ja lopuksi johtaa välittäjäaineen vapautumiseen hermopäätteestä. Tutkittavien yhdisteiden vaikutuksia edellä mainittuihin reseptorivuorovai-.25 kutuksen sekundaarisiin vasteisiin voidaan tutkia yksinkertaisilla in vitro -järjestelmillä.The Na + current into neurons depolarizes neuronal membranes, initiates potential action, and finally results in the release of a neurotransmitter from the nerve terminal. The effects of test compounds on the aforementioned secondary responses to receptor interaction .25 can be studied using simple in vitro systems.

Edellä mainittu ärsytysaminohapporeseptorien luokittelu NMDA-, kiskvalaatti- ja kainaattireseptoreihin perustuu ensisijaisesti seuraaviin elektrofysiologisiin ja 30 neurokemiallisiin havaintoihin.The above classification of irritating amino acid receptors into NMDA, cisqualate and kainate receptors is based primarily on the following electrophysiological and neurochemical findings.

: 1) N-metyyli-D-aspartaatti (NMDA) -reseptoreilla on suuri selektiivisyys stimuloivaa NMDA:ta kohtaan. Ibo-teenihapolla, L-homokysteiinihapolla, D-glutaamihapolla ja trans-2,3-piperidiinidikarboksyylihapolla (trans-2,3-PDA) 35 on voimakkaasta kohtalaiseen agonistinen vaikutus näihin 4 93839 reseptoreihin. Tehokkaimpia ja selektiivisimpiä antagonisteja ovat 2-amino-5-fosfonokarboksyylihappojen D-isomee-rit, esim. 2-amino-5-fosfonovaleriaanahappo (D-APV) ja 2-amino-7-£osfonoheptaanihappo (D-APH), kun taas pitkä-5 ketjuisten 2-aminodikarboksyylihappojen D-isomeereillä (esim. D-2-aminoadipiinihapolla) ja pitkäketjuisilla di-aminodikarboksyylihapoilla (esim. diaminopimeliinihapolla) on keskinkertainen antagonistinen aktiivisuus. NMDA-indu-soituja synaptisia vasteita on tutkittu laajalti nisäkkäi-10 den CNS:ssä, erityisesti selkäytimessä (Davies, J. et 10al., J. Physiol. 297, 621 - 635 (1979) ja vasteet ovat osoittautuneet voimakkaasti inhiboituviksi Mg2*:n vaikutuksesta.: 1) N-methyl-D-aspartate (NMDA) receptors have a high selectivity for stimulatory NMDA. Ibotenoic acid, L-homocysteic acid, D-glutamic acid, and trans-2,3-piperidinedicarboxylic acid (trans-2,3-PDA) 35 have potent moderate agonist activity at these 4,938,339 receptors. The most potent and selective antagonists are the D-isomers of 2-amino-5-phosphonocarboxylic acids, e.g. 2-amino-5-phosphonovaleric acid (D-APV) and 2-amino-7-phosphonoheptanoic acid (D-APH), while the long-acting The D-isomers of -5-chain 2-aminodicarboxylic acids (e.g., D-2-aminoadipic acid) and long-chain diaminodicarboxylic acids (e.g., diaminopimelic acid) have moderate antagonistic activity. NMDA-induced synaptic responses have been extensively studied in the mammalian CNS, particularly in the spinal cord (Davies, J. et 10al., J. Physiol. 297, 621-635 (1979)) and the responses have been shown to be strongly inhibited by Mg 2+: n effect.

On hyvin tunnettua, että NMDA-antagonisteilla on 15 kouristuksia ehkäisevä aktiivisuus erilaista alkuperää olevissa taudinkohtauksissa [Jones et ai., Neurosci. Lett. 45, 157 - 161 (1984)], ja että aineiden kyvyt taudinkoh-tauskokeissa vastaavat hyvin yhdisteiden kykyä inhiboida NMDA-vasteita elektrofysiologisissa in vivo- ja in vitro 20 -kokeissa [Watkins et ai., Annu. Rev. Pharmacol. Toxicol. 21, 165 - 204 (1981)].It is well known that NMDA antagonists have anticonvulsant activity in seizures of various origins [Jones et al., Neurosci. Lett. 45, 157-161 (1984)], and that the abilities of the agents in disease targeting experiments correspond well to the ability of the compounds to inhibit NMDA responses in electrophysiological in vivo and in vitro experiments [Watkins et al., Annu. Rev. Pharmacol. Toxicol. 21, 165-204 (1981)].

NMDA-antagonistit ovat sen vuoksi käyttökelpoisia antikonvulsiivisia aineita erityisesti epilepsiaa vastaan.NMDA antagonists are therefore useful anticonvulsants, especially against epilepsy.

2) Kiskvalaattireseptorit aktivoituvat selektiivi-.25 sesti kiskvaalihapolla; muita tehokkaita agonisteja ovat ψ AMPA(2-amino-3-hydroksi-5-metyyli-4-isoksatsolipropropio-nihappo) ja L-glutaamihappo. Glutaamihapon dietyyliesteri (GDEE) on selektiivinen, mutta hyvin heikko antagonisti tässä tapauksessa. Kiskvalaattireseptorit ovat suhteel-30 lisen epäherkkiä Mg2*:lie.2) Chisqualate receptors are selectively activated with .qualvalic acid; other potent agonists are ψ AMPA (2-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid) and L-glutamic acid. Glutamic acid diethyl ester (GDEE) is a selective but very weak antagonist in this case. Kisqualate receptors are relatively insensitive to Mg 2+.

: On hyvin tunnettua, että on olemassa ärsytysamino- happojen siirtyminen otsapuolen aivokuoresta nucleus accumbensiin (erityinen etuaivojen osa, jossa on dopamii-nineuroneja) [Christie et ai., J. Neurochem. 45, 477 - 482 35 (1985)]. Edelleen on hyvin tunnettua, että glutamaatti 5 93839 moduloi dopaminergista siirtymistä aivojuoviossa [Rudolph et ai., Neurochem. int. 5, 479 - 486 (1983)] sekä hyperak-tiivisuutta, joka on yhteydessä dopamiinijärjestelmän preynaptiseen stimulaatioon AMPA:n kanssa nucleus accum-5 bensissä [Arnt. Life Sei. 28, 1597 - 1603 (1981)].: It is well known that there are ärsytysamino- acids transition from the front side of the cortex to nucleus accumbens (a special part of the forebrain having dopamii-nineuroneja) [Christie, et al, J. Neurochem.,. 45, 477-482 35 (1985)]. It is further well known that glutamate 5,93839 modulates dopaminergic transition in the striatum [Rudolph et al., Neurochem. int. 5, 479-486 (1983)] and hyperactivity associated with preynaptic stimulation of the dopamine system with AMPA in the nucleus accum-5 benz [Arnt. Life Sci. 28, 1597-1603 (1981)].

Kiskvalaattiantagonistit ovat sen vuoksi käyttökelpoisia uutena neuroleptityyppinä.Cisqualate antagonists are therefore useful as a new type of neuroleptic.

3) Kainaattireseptorit. Ärsytysvasteet kainiiniha-polle ovat suhteellisen epäherkkiä NMDA-antagonistien ja 10 GDEE:n antagonismille, ja on ehdotettu, että kainiinihappo aktivoi kolmannen happamien aminohappojen reseptorien alaluokan. Kainiinihapon tietyt laktonisoidut johdannaiset ovat selektiivisiä antagonisteja (Goldberg, 0. et ai., Neurosci. Lett. 23, 187 - 191 (1981) ja dipeptidi-3-gluta-15 myyliglysiinillä on myös jonkin verran selektiivisyyttä kainaattireseptoreja kohtaan. Ca2+, mutta ei Mg2+, on vahva kainiinihappositoutumisen inhibiittori.3) Price receptors. Irritation responses to the kaine acid are relatively insensitive to antagonism by NMDA antagonists and GDEE, and it has been suggested that carnic acid activates a third subclass of acidic amino acid receptors. Certain lactonized derivatives of cainic acid are selective antagonists (Goldberg, 0. et al., Neurosci. Lett. 23, 187-191 (1981)) and dipeptide-3-gluta-15 myylglycine also has some selectivity for kainate receptors. Ca 2+ but not Mg 2+ , is a potent inhibitor of kainic acid binding.

Aineen affiniteettia yhtä tai useampaa ärsytysami-nohapporeseptorien erilaista tyyppiä kohtaan voidaan tut-20 kia yksinkertaisilla sitoutumiskokeilla. Olennaisesti menetelmä käsittää tietyn spesifisen radioleimatun ligandin ja kyseisen tutkittavan spesifisen aineen inkuboinnin reseptoria sisältävän aivohomogenaatin kanssa. Reseptorin varautuminen mitataan määrittämällä homogenaattiin sitou--.25 tunut radioaktiivisuus ja vähentämällä ei-spesfinen sitou-tuminen.The affinity of a substance for one or more different types of irritating amino acid receptors can be examined by simple binding experiments. Essentially, the method comprises incubating a specific radiolabeled ligand and that specific test substance with a receptor-containing brain homogenate. Receptor charge is measured by determining the radioactivity bound to the homogenate and reducing non-specific binding.

Glutaamihappoanalogien vaikutusta glutamaattire-septorien reaktioiden sekundäärisiin vaikutuksiin, kuten c-GMP:n muodostukseen ja Na*:n ulosvirtaukseen, voidaan 30 tutkia in vitro käyttäen aivoliuskapreparaatteja. Tällai-set kokeet antavat informaatiota tutkittavien aineiden tehoista (agonisti/antagonisti). Tämä eroaa sitoutumis-kokeista, jotka antavat informaatiota ainoastaan yhdisteiden affiniteetista reseptorien suhteen.The effect of glutamic acid analogs on the secondary effects of glutamate receptor responses, such as c-GMP formation and Na * efflux, can be studied in vitro using brain strip preparations. Such experiments provide information on the efficacy of the test substances (agonist / antagonist). This differs from binding experiments, which provide information only on the affinity of compounds for receptors.

6 938396 93839

Nyt on todettu, että kaavan I mukaisilla hetero-syklisillä yhdisteillä on affiniteetti glutamaattiresepto-reita kohtaan ja ne ovat antagonisteja tämän tyyppisten reseptorien yhteydessä, mikä tekee ne käyttökelpoisiksi 5 minkä tahansa ärsytysaminohappojen hyperaktiivisuuden aiheuttamien lukuisten indikaatioiden hoidossa.It has now been found that the heterocyclic compounds of formula I have affinity for glutamate receptors and are antagonists at this type of receptor, making them useful in the treatment of a variety of indications for hyperactivity of any irritating amino acid.

Kaavan 1 mukaisten yhdisteiden kiskvalaattiresep-torien sitomisaktiivisuutta voidaan havainnollistaa määrittämällä niiden kyky syrjäyttää radioaktiivisesti lei-10 mattu 2-amino-3-hydroksi-5-metyyli-4-isoksatsolepropioni-happo (AMPA) kiskvalaattityyppisistä reseptoreista.The binding activity of the cisqualate receptors of the compounds of formula 1 can be illustrated by determining their ability to radioactively displace 2-amino-3-hydroxy-5-methyl-4-isoxazolepropionic acid (AMPA) from the cisqualate type receptors.

Yhdisteiden kiskvalaattiantagonistiset ominaisuudet osoitetaan niiden kyvyllä antagonisoida kiskvalaat-tihappo-stimuloitua Na*-virtausta rotan aivojuovioliuskois-15 ta.The cisqualate antagonistic properties of the compounds are demonstrated by their ability to antagonize cisqualate-diacid-stimulated Na * flux from rat striatum strips.

Yhdisteiden NMDA-antagonistisia ominaisuuksia havainnollistetaan määrittämällä niiden kyky antagonisoida NMDA-stimuloitua 3H-GABA:n vapautumista viljellyistä hiiren aivokuoren hermosoluista.The NMDA antagonistic properties of the compounds are illustrated by determining their ability to antagonize NMDA-stimulated 3 H-GABA release from cultured mouse cortical neurons.

20 Yhdisteiden syrjäytysaktiivisuus voidaan osoittaa määrittämällä IC50-arvo, joka tarkoittaa pitoisuutta (pg/ml), joka aiheuttaa 3H-AMPA:n spesifisen sitoutumisen 50-prosenttisen syrjäytymisen.The displacement activity of the compounds can be demonstrated by determining the IC50 value, which is the concentration (pg / ml) that causes 50% displacement of the specific binding of 3H-AMPA.

Kiskvalaattiantagonismi mitataan määrittämällä .25 EC50-arvo, joka tarkoittaa pitoisuutta, joka vähentää kisk- valaattihappostimuloitua natriumvirtausta 50 prosentilla.Chisqualate antagonism is measured by determining a .25 EC50 value, which is the concentration that reduces the stimulated sodium flow of cisqualic acid by 50%.

Yhdisteiden NMDA-antagonistinen aktiivisuus voidaan osoittaa määrittämällä IC50-arvo, joka tarkoittaa pitoisuutta (μ/g/ml), joka estää NMDA-indusoidun 3H-GABA:n 30 vapautumisen 50-prosenttisesti.The NMDA antagonistic activity of the compounds can be demonstrated by determining the IC50 value, which is the concentration (μ / g / ml) that inhibits the 50% release of NMDA-induced 3H-GABA.

: 3H-AMPA-sitoutuminen (Koe 1) 500 pg sulatettua rotan aivokuorimembraanihomoge-naattia Tris-HCl:ssä (30 mM), CaCl2:ssa (2,5 mM) ja KSCN:ssä (100 mM), pH 7,1, inkuboitiin 0 °C:ssa 30 minuut- 7 93839 tia käyttäen mukana 25 μΐ 3H-AMPA:ta (5 nM:n loppupitoi-suus) ja tutkittavaa yhdistettä sekä puskuria. Ei-spesifi-nen sitoutuminen määritettiin inkuboimalla L-glutamiini hapon kanssa (600 μΜ:η loppupitoisuus). Sitoutumisreaktio 5 lopetettiin lisäämällä 5 ml jääkylmää puskuria ja sen jälkeen suodatettiin Whatman GF/C -lasikuitujen läpi ja pestiin 2x5 ml:11a jääkylmää puskuria. Sitoutunut radioaktiivisuus mitattiin tuikelaskimella. IC50 määritettiin Hill-analyysillä ainakin neljälle tutkittavan yhdisteen 10 pitoisuudelle.: 3 H-AMPA binding (Experiment 1) 500 pg of thawed rat cortical membrane homogenate in Tris-HCl (30 mM), CaCl 2 (2.5 mM) and KSCN (100 mM), pH 7.1, incubated at 0 ° C for 30 minutes at 7,93839 with 25 μl of 3 H-AMPA (final concentration 5 nM) and test compound and buffer. Non-specific binding was determined by incubation with L-glutamine acid (600 μΜ: η final concentration). Binding reaction 5 was stopped by the addition of 5 ml of ice-cold buffer and then filtered through Whatman GF / C glass fibers and washed with 2x5 ml of ice-cold buffer. Bound radioactivity was measured with a scintillation counter. The IC50 was determined by Hill analysis for at least four concentrations of test compound 10.

Kiskvaliinihapon indusoiman 22Na+:n vapautumisen antagonismi (Koe 2)Antagonism of cisqualic acid-induced 22Na + release (Experiment 2)

Rotan aivojuovioliuskoja esi-inkuboitiin 22Na+:n kanssa 30 minuuttia. 22Na+-kuormitusjakson jälkeen liuskat 15 vietiin peräkkäin ja kerran minuutissa koeputkisarjan läpi, jossa sarjassa jokainen putki sisälsi 1,5 ml ei-radio-aktiivista fysiologista liuosta, joka oli kyllästetty 02:n avulla, korin muotoisen seulan avulla. Viimeisessä viidessä putkessa oli mukana kiskvaliinihappoa (2 pg/ml), ja 20 tutkittavaa yhdistettä oli samoissa viidessä putkessa ja niitä edeltävissä kolmessa putkessa. Kussakin pesuputkessa oleva sekä liuskoihin kokeen lopussa jäänyt radioaktiivisuuden määrä mitattiin tuikelaskimella. ECS0-arvot laskettiin Hill-analyysillä ainakin kolmesta erilaisesta tutkit-.25 tavan yhdisteen pitoisuudesta tutkittavan yhdisteen pitoi-suutena, joka pienentää 22Na+-ionien ulosvirtausnopeuden 50 %:iin niiden ulosvirtausnopeudesta ilman tutkittavaa yhdistettä.Rat brainstem strips were preincubated with 22Na + for 30 minutes. After the 22 Na + loading period, the strips 15 were passed sequentially and once per minute through a series of test tubes, each tube containing 1.5 ml of non-radioactive physiological saline impregnated with O 2 using a basket-shaped sieve. The last five tubes contained cisqualic acid (2 pg / ml), and 20 test compounds were present in the same five tubes and the three preceding tubes. The amount of radioactivity in each wash tube and remaining on the strips at the end of the experiment was measured with a scintillation counter. EC 50 values were calculated by Hill analysis from at least three different concentrations of test compound as the concentration of test compound that reduces the efflux rate of 22 Na + ions to 50% of their efflux rate without test compound.

NMDA-stimuloidun 3H-GABA:n vapautumisen estyminen 30 viljellyistä hiiren aivokuoren interneuroneista ; (Koe 3)Inhibition of NMDA-stimulated 3H-GABA release from 30 cultured mouse cortical interneurons; (Experiment 3)

Vapautumiskokeet suoritetaan käyttäen koemallia, jonka ovat kuvanneet Drejer et ai. [Life Sei. 38 (1986) s. 2077]. Petrimaljoissa (30 mm) viljeltyihin aivokuoren 35 interneuroneihin lisätään 100 pg/ml 3-vinyyli-GABA:aa tun- 8 93839 tia ennen koetta GABA:n hajoamisen estämiseksi neuroneissa. 30 minuuttia ennen koetta jokaiseen viljelmään lisätään 5 pCi 3H-GABA:aa ja tämän esikuormitusjakson jälkeen solut pestään kahdesti HEPESillä (N-2-hydroksietyylipipe-5 ratsiini-N'-2-etaanisulfonihapolla) puskuroidulla suola liuoksella (HBS), joka sisältää 10 mM HEPESiä, 135 mM NaCl, 5 mM KC1, 0,6 mM MgS04, 1,0 mM CaCl2 ja 6 mM D-glu-koosia, pH 7, ja ne sijoitetaan superfuusiosysteemiin. Tämä systeemi koostuu peristalttisesta pumpusta, joka 10 syöttää jatkuvasti termostoitua 37-celsiusasteista super- fuusioväliainetta säiliöstä lievästi kallistetun petri-maljan yläreunaan. Maljan pohjalla oleva solujen monomole-kulaarinen kerros on peitetty nailonverkkopalalla; tällä helpotetaan väliaineen dispergoitumista solukerroksen 15 päälle. Väliaine kerätään jatkuvasti maljan alemmastaRelease experiments are performed using the experimental model described by Drejer et al. [Life Sci. 38 (1986) p. 2077]. Cortical interneurons cultured in petri dishes (30 mm) are supplemented with 100 pg / ml 3-vinyl GABA one hour before the experiment to prevent GABA degradation in neurons. Thirty minutes before the experiment, 5 pCi 3H-GABA is added to each culture, and after this preload period, the cells are washed twice with HEPES (N-2-hydroxyethylpiper-5-racin-N'-2-ethanesulfonic acid) buffered saline (HBS) containing 10 mM HEPES, 135 mM NaCl, 5 mM KCl, 0.6 mM MgSO 4, 1.0 mM CaCl 2, and 6 mM D-Gluose, pH 7, and placed in a superfusion system. This system consists of a peristaltic pump that continuously feeds a thermostated 37 ° C superfusion medium from a reservoir to the top of a slightly tilted Petri dish. The monomolar layer of cells at the bottom of the dish is covered with a piece of nylon mesh; this facilitates the dispersion of the medium over the cell layer 15. The medium is continuously collected from the bottom of the dish

osasta ja siirretään fraktionkerääjään. Aluksi soluja su-perfuusioidaan HBS:llä 15 minuuttia (virtausnopeus 2 ml/min). Sen jälkeen soluja stimuloidaan 30 sekuntia joka neljäs minuutti vaihtamalla superfuusioväliaine 20 HBS:stä vastaavaan väliaineeseen, joka sisältää NMDA:ta ja antagonisteja, seuraavan kaavion mukaisesti: stimulaatio nro 1: 3 μ/g/ml NMDAand transferred to a fraction collector. Initially, the cells are perfused with HBS for 15 minutes (flow rate 2 ml / min). The cells are then stimulated every 30 minutes for 30 seconds by changing the superfusion medium from 20 HBS to the corresponding medium containing NMDA and antagonists according to the following scheme: Stimulation No. 1: 3 μ / g / ml NMDA

stimulaatio nro 2: 3 μ/g/ml NMDA + 0,3 μg/ml antagonistia stimulaatio nro 3: 3 μg/g/ml NMDA + 3 μg/ml antagonistia ;25 Koeaineet liuotettiin veteen tai 48-prosenttiseen etanoliin. Lopullinen etanolipitoisuus kokeessa ei saa ylittää 0,1 prosenttia.Stimulation No. 2: 3 μg / g / ml NMDA + 0.3 μg / ml antagonist Stimulation No. 3: 3 μg / g / ml NMDA + 3 μg / ml antagonist The test substances were dissolved in water or 48% ethanol. The final ethanol content of the test must not exceed 0,1%.

3H-GABA:n vapautuminen NMDA:n läsnä ollessa (stimuloitu vapautuminen cpm:ssä) korjataan keskimääräistä pe-30 rusvapautumista varten (cpm) ennen stimulointia ja sen ; jälkeen.The release of 3H-GABA in the presence of NMDA (stimulated release in cpm) is corrected for the mean basal release (cpm) before and after stimulation; after.

Stimuloitu vapautuminen antagonistien läsnä ollessa ilmaistaan suhteen stimuloituun vapautumiseen pelkästään NMDA:11a ja lasketaan antagonistin lC50-arvo (koeaineen 35 pitoisuus (pg/ml), joka estää NMDA-indusoidun 3H-GABA:n 95839 9 vapautumisen 50-prosenttisesti) joko annos/vaste-käyrästä tai kaavasta: 5 ID50 - käytetty koeainepitoisuus x-----------pg/kg [ Cc _ 1 ] C, jossa C0 on stimuloitu vapautuminen vertailukokeissa ja C, 10 on stimuloitu vapautuminen varsinaisessa kokeessa (laskeminen edellyttää normaalia massavaikutusreaktiota). Ennen IC50-arvon laskemista täytyy aikaansaada 25 - 75 -prosenttinen NMDA-stimulaation estyminen.Stimulated release in the presence of antagonists is expressed relative to stimulated release of NMDA alone and the IC50 of the antagonist (concentration of test substance 35 (pg / ml) that inhibits 50% release of NMDA-induced 3H-GABA 95839 9) is calculated, either dose / response. curve or formula: 5 ID50 - test substance concentration used x ----------- pg / kg [Cc _ 1] C, where C0 is the stimulated release in the comparative experiments and C, 10 is the stimulated release in the actual experiment (calculation requires normal mass reaction). Before calculating the IC50, 25 to 75% inhibition of NMDA stimulation must be achieved.

Kaavan I mukaisilla yhdisteillä saadut tulokset 15 ilmenevät seuraavasta taulukosta 1.The results obtained with the compounds of formula I are shown in Table 1 below.

Taulukko 1table 1

Yhdiste Koe 1 Koe 3 20 esimerkistä xcso 1C50Compound Experiment 1 Experiment 3 from 20 examples xcso 1C50

Esim. 2 8,9Example 2 8.9

Esim. 3 3,7Example 3 3.7

Esim. 6 0,39 0,2 ;25 Esim. 7 0,39 0,14Example 6 0.39 0.2, Example 7 0.39 0.14

Seuraavat esimerkit valaisevat keksintöä.The following examples illustrate the invention.

Esimerkki 1 6-kloori-2,3-dihydroksi-8,9-dimetyylipyratsino-30 (2,3-f)kinoksaliini '· Seokseen, jossa oli 0,5 g (2,24 mmol) 5,6-diamino- 7-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliinia 10 ml:ssa vettä, lisättiin 50 eC:ssa liuos, jossa oli 0,4 g (4,6 mmol) 2,3-butaanidionia 5 mlrssa vettä. Reaktioseosta sekoitet-35 tiin 50 °C:ssa 24 h. Jäähdytettiin 25 eC:seen, minkä jäi- 10 93839 keen sakka suodatettiin ja pestiin vedellä ja etanolilla, jolloin saatiin 0,3 g (50 %) 6-kloori-2,3-dlhydroksl-8,9-dimetyylipyratsino(2,3-f)kinoksaliinia, s.p. > 300 °C. NMR (DMS0-d6): 8,47 (1H, s), 2,60 (3H, s), 2,53 (3H, s).Example 1 6-Chloro-2,3-dihydroxy-8,9-dimethylpyrazino-30 (2,3-f) quinoxaline To a mixture of 0.5 g (2.24 mmol) of 5,6-diamino-7 -chloro-2,3-dihydroxyquinoxaline in 10 ml of water, a solution of 0.4 g (4.6 mmol) of 2,3-butanedione in 5 ml of water was added at 50 ° C. The reaction mixture was stirred at 50 ° C for 24 h. Cooled to 25 ° C, the residue of which was filtered and washed with water and ethanol to give 0.3 g (50%) of 6-chloro-2.3 -dhydroxy-8,9-dimethylpyrazino (2,3-f) quinoxaline, m.p. > 300 ° C. NMR (DMSO-d 6): 8.47 (1H, s), 2.60 (3H, s), 2.53 (3H, s).

5 Esimerkki 2 6-kloori-2,3-dihydroksipyratsino(2,3-f )kinoksaliiniExample 2 6-Chloro-2,3-dihydroxypyrazino (2,3-f) quinoxaline

Seokseen, jossa oli 0,5 g (2,24 nunol) 5,6-diamino- 7-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliinia 20 ml:ssa vettä, lisättiin 0,5 ml (3,36 mmol) 40-prosenttista glyoksaalin 10 vesiliuosta ja 0,35 g (3,36 mmol) natriumkarbonaattia. Reaktioseosta sekoitettiin 50 °C:ssa 3 h. Jäähdytettiin 25 °C:seen, minkä jälkeen sakka suodatettiin. Raakatuotet-ta sekoitettiin veden kanssa ja lisättiin 1 N vetykloridi-happoa niin, että pH-arvoksi tuli 2-3, jolloin saatiin 15 0,56 g (100 %) 6-kloori-2,3-dihydroksipyratsino(2,3-f)ki- noksaliinia, s.p. > 300 °C. NMR (DMS0-d6): 9,0 (2H, s), 7,73 (1H, s).To a mixture of 0.5 g (2.24 nunol) of 5,6-diamino-7-chloro-2,3-dihydroxyquinoxaline in 20 mL of water was added 0.5 mL (3.36 mmol) of 40% glyoxal. 10 aqueous solution and 0.35 g (3.36 mmol) of sodium carbonate. The reaction mixture was stirred at 50 ° C for 3 h. Cooled to 25 ° C, then the precipitate was filtered. The crude product was mixed with water and 1 N hydrochloric acid was added to bring the pH to 2-3 to give 0.56 g (100%) of 6-chloro-2,3-dihydroxypyrazino (2,3-f ) quinoxaline, m.p. > 300 ° C. NMR (DMSO-d 6): 9.0 (2H, s), 7.73 (1H, s).

Esimerkki 3 2,3-dihydroksi-8,10-dimetyyli-7H-pyratsino(2,3-g)-20 (l,5)bentsodiatsepiiniExample 3 2,3-Dihydroxy-8,10-dimethyl-7H-pyrazino (2,3-g) -20 (1,5) benzodiazepine

Seosta, jossa oli 0,5 g (2,24 mmol) 5,6-diamino-7-kloori-2,3-dihydroksikinoksaliinia ja 1,0 g (10 mmol) 2,4-pentadionia 15 ml:ssa jääetikkaa, sekoitettiin 25 °C:ssa 20 h. Sakka suodatettiin ja pestiin etanolilla ja ;25 eetterillä, jolloin saatiin 0,43 g (67 %) 2,3-dihydroksi- 8,10-dimetyyli-7H-pyratsino(2,3-g)(1,5)bentsodiatsepii-niä, sp. > 300 °C. NMR (DMS0-d6): 7,07 (2H, s), 2,33 (3H, s); 2,27 (3H, s).A mixture of 0.5 g (2.24 mmol) of 5,6-diamino-7-chloro-2,3-dihydroxyquinoxaline and 1.0 g (10 mmol) of 2,4-pentadione in 15 ml of glacial acetic acid was stirred. The precipitate was filtered and washed with ethanol and ether to give 0.43 g (67%) of 2,3-dihydroxy-8,10-dimethyl-7H-pyrazino (2,3-g). (1,5) benzodiazepines, m.p. > 300 ° C. NMR (DMSO-d 6): 7.07 (2H, s), 2.33 (3H, s); 2.27 (3 H, s).

Esimerkki 4 30 a. 5,6-diamino-2,3-dihydroksikinoksaliini ; Liuosta, jossa oli 5,0 g (24,5 mmol) 7,8-di- hydroksi-l,2,5-oksadiatsolo(3,4-f)kinoksaliinia ja 6,8 ml (49 mmol) trietyyliamiinia 500 mlrssa dimetyyliformamidia, hydrogenoitiin ilmanpaineessa käyttäen 5-prosenttista 35 Pd-C:tä (0,5 g) katalyyttinä. Reaktioseos suodatettiin ja 11 93839 haihdutettiin tyhjössä. Jäännöstä sekoitettiin veden kanssa ja sakka suodatettiin, jolloin saatiin 4,5 g (96 %) 5,6-diamino-2,3-dihydroksikinoksaliinia, sp. > 300 eC. NMR (DMS0-d6): 11,0 (2H, leveä m), 6,43 (1H, d), 6,23 (1H, d), 5 4,5 (4H, leveä m).Example 4 5 a. 5,6-Diamino-2,3-dihydroxyquinoxaline; A solution of 5.0 g (24.5 mmol) of 7,8-dihydroxy-1,2,5-oxadiazolo (3,4-f) quinoxaline and 6.8 ml (49 mmol) of triethylamine in 500 ml of dimethylformamide , hydrogenated at atmospheric pressure using 5% 35 Pd-C (0.5 g) as a catalyst. The reaction mixture was filtered and 11,93839 was evaporated in vacuo. The residue was stirred with water and the precipitate was filtered to give 4.5 g (96%) of 5,6-diamino-2,3-dihydroxyquinoxaline, m.p. > 300 eC. NMR (DMSO-d 6): 11.0 (2H, broad m), 6.43 (1H, d), 6.23 (1H, d), δ 4.5 (4H, broad m).

b. 2,3-dihydroksi-8,9-dimetyyllpyratslno(2,3-f)- kinoksalilnib. 2,3-Dihydroxy-8,9-dimethylpyrazino (2,3-f) -quinoxaline

Seokseen, jossa oli 0,5 g (2,6 mmol) 5,6-diamino- 2,3-dihydroksikinoksaliinia ja 10 ml vettä, lisättiin 10 50 eC:ssa liuos, jossa oli 0,45 g (5,2 mmol) 2,3-butaani- dionia 5 ml:ssa vettä. Reaktioseosta sekoitettiin 50 °C:ssa 4 h.To a mixture of 0.5 g (2.6 mmol) of 5,6-diamino-2,3-dihydroxyquinoxaline and 10 ml of water was added a solution of 0.45 g (5.2 mmol) at 50 ° C. 2,3-butanedione in 5 ml of water. The reaction mixture was stirred at 50 ° C for 4 h.

Jäähdytettiin 25 °C:seen, minkä jälkeen sakka suodatettiin ja pestiin vedellä. Raakatuote liuotettiin 2 N 15 natriumhydroksidiin ja saostettiin uudelleen 2 N vetyklo-ridihapolla niin, että pH-arvoksi tuli 6-7, jolloin saatiin 0,4 g (64 %) 2,3-dihydroksi-8,9-dimetyylipyratsino-(2,3-f)kinoksaliinia, s.p. > 300 *C. NMR (DMSO-d6): 7,27 (1H, d). 6,93 (1H, d), 2,07 (6H, s).After cooling to 25 ° C, the precipitate was filtered and washed with water. The crude product was dissolved in 2N sodium hydroxide and reprecipitated with 2N hydrochloric acid to pH 6-7 to give 0.4 g (64%) of 2,3-dihydroxy-8,9-dimethylpyrazino- (2, 3-f) quinoxaline, m.p. > 300 ° C. NMR (DMSO-d 6): 7.27 (1H, d). 6.93 (1 H, d); 2.07 (6 H, s).

20 Esimerkki 5 2,3-dihydroksipyratsino(2,3-f)kinoksalilni (tunnettu yhdiste)Example 5 2,3-Dihydroxypyrazino (2,3-f) quinoxaline (known compound)

Seokseen, jossa oli 0,5 g (2,6 mmol) 5,6-diami-no-2,3-dihydroksikinoksaliinia ja 20 ml vettä, lisättiin :25 0,6 ml (3,9 mmol) 40-prosenttista glyoksaalin vesiliuosta ja 0,41 g natriumkarbonaattia. Reaktioseosta sekoitettiin 50 °C:ssa 1,5 h. Jäähdytettiin 25 °C:seen, minkä jälkeen sakka suodatettiin ja pestiin vedellä, jolloin saatiin 0,49 g. Raakatuote liuotettiin 2 N natriumhydroksidiin ja 30 saostettiin uudelleen 2 N vetykloridihapolla niin, että • pH-arvoksi tuli 6-7, jolloin saatiin 0,2 g (36 %) 2,3- dihydroksipyratsino(2,3-f)kinoksaliinia, s.p. > 300 °C.To a mixture of 0.5 g (2.6 mmol) of 5,6-diamino-2,3-dihydroxyquinoxaline and 20 mL of water was added: 0.6 mL (3.9 mmol) of a 40% aqueous solution of glyoxal. and 0.41 g of sodium carbonate. The reaction mixture was stirred at 50 ° C for 1.5 h. Cooled to 25 ° C, then the precipitate was filtered and washed with water to give 0.49 g. The crude product was dissolved in 2 N sodium hydroxide and reprecipitated with 2 N hydrochloric acid to pH 6-7 to give 0.2 g (36%) of 2,3-dihydroxypyrazino (2,3-f) quinoxaline, m.p. > 300 ° C.

NMR (DMS0-d6): 8,30 (1H, d). 8,20 (1H, d), 7,27 (1H, d), 7,0 (1H, d).NMR (DMSO-d 6): 8.30 (1H, d). 8.20 (1H, d), 7.27 (1H, d), 7.0 (1H, d).

12 9383912 93839

Esimerkki 6 2,3-dihydroksi-6-nitropyratsino(2,3-f)kinoksaliiniExample 6 2,3-Dihydroxy-6-nitropyrazino (2,3-f) quinoxaline

Liuokseen, jossa oli 0,38 g (1,4 mmol) 2,3-dihyd-roksipyratsino(2,3-f)kinoksaliinia 25 ml:ssa väkevää rik-5 kihappoa, lisättiin 0 °C:ssa 0,28 g (2,8 mmol) kaliumnit-raattia. Sekoitusta jatkettiin 0 °C:ssa 30 min ja 25 °C:ssa 24 h. Reaktioseos kaadettiin 100 ml:aan jäävettä. Liuokseen lisättiin 10 N natriumhydroksidia niin, että pH-arvoksi tuli 7 ja sen jälkeen uutettiin etyyliasetaatilla 10 (5 x 100 ml). Yhdistetyt ja kuivatut etyyliasetaattifaasit haihdutettiin, jolloin saatiin 0,17 g (47 %) 2,3-dihydrok-si-6-nitropyratsino(2,3-f)kinoksaliinia, s.p. > 300 °C.To a solution of 0.38 g (1.4 mmol) of 2,3-dihydroxypyrazino (2,3-f) quinoxaline in 25 mL of concentrated sulfuric acid at 0 ° C was added 0.28 g ( 2.8 mmol) of potassium nitrate. Stirring was continued at 0 ° C for 30 min and at 25 ° C for 24 h. The reaction mixture was poured into 100 ml of ice water. To the solution was added 10 N sodium hydroxide to pH 7, followed by extraction with ethyl acetate (5 x 100 mL). The combined and dried ethyl acetate phases were evaporated to give 0.17 g (47%) of 2,3-dihydroxy-6-nitropyrazino (2,3-f) quinoxaline, m.p. > 300 ° C.

NMR (DMS0-d6): 9,10 (2H, s), 8,23 (1H, s).NMR (DMSO-d 6): 9.10 (2H, s), 8.23 (1H, s).

Esimerkki 7 15 2,3-dihydroksi-8,9-dimetyyli-6-nitropyratsino- (2,3-f)kinoksaliiniExample 7 2,3-Dihydroxy-8,9-dimethyl-6-nitropyrazino- (2,3-f) quinoxaline

Liuokseen, Jossa oli 0,45 g (1,9 mmol) 2,3-dihyd-roksi-8,9-dimetyylipyratsino(2,3-f)kinoksaliinia 30ml:ssa väkevää rikkihappoa, lisättiin 0 °C:ssa 384 mg (3,8 mmol) 20 kaliumnitraattia. Sekoitusta jatkettiin 0 °C:ssa 30 min ja 25 °C:ssa 24 h. Reaktioseos kaadettiin 150 ml:aan jäävettä. Liuokseen lisättiin 10 N natriumhydroksidia niin, että pH-arvoksi tuli 7, ja sen jälkeen uutettiin etyyliasetaatilla (5 x 100 ml). Yhdistetyt ja kuivatut etyyliasetaat-;25 tifaasit haihdutettiin, jolloin saatiin 0,18 g (33 %) 2,3-dihydroksi - 8,9 -dimetyy li - 6 -ni t ropyr at s ino (2,3 f) kinoksal i i -nia, S.p. > 300 °C. NMR (DMS0-D6): 8,07 (1H, s), 2,77 (3H, s), 2,73 (3H, s).To a solution of 0.45 g (1.9 mmol) of 2,3-dihydroxy-8,9-dimethylpyrazino (2,3-f) quinoxaline in 30 ml of concentrated sulfuric acid was added at 0 ° C 384 mg ( 3.8 mmol) 20 potassium nitrate. Stirring was continued at 0 ° C for 30 min and at 25 ° C for 24 h. The reaction mixture was poured into 150 ml of ice water. To the solution was added 10 N sodium hydroxide to pH 7, followed by extraction with ethyl acetate (5 x 100 mL). The combined and dried ethyl acetate phases were evaporated to give 0.18 g (33%) of 2,3-dihydroxy-8,9-dimethyl-6-nitropyrazino (2,3f) quinoxalyl. nia, Sp > 300 ° C. NMR (DMSO-D 6): 8.07 (1H, s), 2.77 (3H, s), 2.73 (3H, s).

Claims (2)

93839 Patenttivaatimus Menetelmä uusien terapeuttisesti käyttökelpoisten 2,3-dihydroksi-pyratsino[2,3-f]kinoksaliini- ja pyratsino-5 [2,3-g][1,5]bentsodiatsepiinijohdannaisten valmistamisek si, joiden kaava on ,Y~Z XV -OH (I) rY Y 10 41A R N OH jossa R2 on vety, N02 tai halogeeni ja -X-Y-Z- on -N=CR3-CR3=N-, -NH-CR3=CR3-CR3«N- tai -N=CR3-CR3=CR3-NH-, jol-15 loin R3 on vety tai alempi alkyyli, sillä edellytyksellä, että kaavan I mukainen yhdiste ei ole (T^i 20 ΤΠ I N OH tunnettu siitä, että yhdiste, jonka kaava on .:25 NHj NH2 JL/^N^^OH (VIII) OH 30 jossa R2 tarkoittaa samaa kuin edellä, saatetaan reagoimaan oksaalihapon, karboksyylihapon tai oksoyhdisteen kanssa; ja haluttaessa saatu kaavan I mukainen yhdiste, jossa R2 on vety, nitrataan, jolloin saadaan kaavan I mukainen yhdiste, jossa R2 on N02. 93839 Förfarande för framställning av nya terapeutiskt användbara 2,3-dihydroxi-pyrazino[2,3-f]klnoxalin- och 5 pyrazino[2,3-g][1,5]bensodiazep±nderivat med formeln (I ) IL*. X93839 A process for the preparation of new therapeutically useful 2,3-dihydroxy-pyrazino [2,3-f] quinoxaline and pyrazino-5 [2,3-g] [1,5] benzodiazepine derivatives of the formula Y-Z XV -OH (I) rY Y 10 41A RN OH wherein R2 is hydrogen, NO2 or halogen and -XYZ- is -N = CR3-CR3 = N-, -NH-CR3 = CR3-CR3 «N- or -N = CR3 -CR 3 = CR 3 -NH-, wherein R 3 is hydrogen or lower alkyl, provided that the compound of formula I is not (T 2 i 20 ΤΠ IN OH characterized in that the compound of formula: 25 NHj NH2 / N (N) 2 OH (VIII) OH wherein R2 is as defined above is reacted with an oxalic acid, a carboxylic acid or an oxo compound, and, if desired, the compound of formula I wherein R2 is hydrogen is nitrated to give a compound of formula I. wherein R2 is NO 93839 For the preparation of therapeutically active compounds 2,3-dihydroxy-pyrazino [2,3-f] cloxoxaline and 5-pyrazino [2,3-g] [1,5] benzodiazepines ed formeln (I) IL *. X 10. N OH där R2 är väte, N02 eller halogen och -X-Y-Z- är -N=CR3-CR3=N-, -NH-CR3=CR3-CR3»N- eller -N=CR3-CR3=CR3-NH-, varvid R3 är väte eller lägre alkyl, förutsatt att förenin-15 gen med formeln I ej är (Γ^ΐ H N OH 20 kännetecknat därav, att en förening med formeln *•25 NH, NH N<svX’ OH JL li J (VIII) 30 där R2 betecknar samma som ovan, omsätts med oxalsyra, en karboxylsyra eller en oxoförening; och, om sä önskas, nitreras en erhällen förening med for-' mein I, där R2 är väte, varvid erhälls en förening med for- 35 mein I, där R2 är N02.10. N OH or R2, NO2 or halogen and -XYZ- -N = CR3-CR3 = N-, -NH-CR3 = CR3-CR3 »N- or -N = CR3-CR3 = CR3-NH- , the colors R3 are derived from the alkyl group, the form of which is 15 to 15 g of the formulation I or (* ^ ΐ HN OH 20 kännetecknat därav, the form of the formulation * • 25 NH, NH N <svX 'OH JL li J ( VIII) 30 to R2 are selected from the group consisting of oxyacryl, carboxylic acid or oxyformation, and, preferably, nitrate and pure formulation with form I; mein I, from R2 to NO2.