FI85245B

FI85245B - Foerfarande foer framstaellning av ett foliematerial av hoeg styrka.

Info

Publication number: FI85245B
Application number: FI893786A
Authority: FI
Inventors: Ole-Bendt Rasmussen
Original assignee: Rasmussen O B
Priority date: 1982-03-26
Filing date: 1989-08-10
Publication date: 1991-12-13
Also published as: FI834329A0; FI84035C; RU94040733A; DK150793B; FI84035B; IL68245A; IL68245A0; CA1222935A; JPH0516227A; RU2072919C1; ATE126479T1; DE3382793T2; DE3382793D1; IE830672L; FI85245C; EP0090380B1; AU563111B2; IE60191B1; JPH068029B2; AR242739A1

Description

1 85245

Menetelmä suurilujuuksisen kalvomateriaalin valmistamiseksi

Jakamalla erotettu hakemuksesta 83 4329.

5 Tämä keksintö kohdistuu menetelmään suurilujuuksi-sen kalvomateriaalin valmistamiseksi, mikä menetelmä käsittää laminaatin muodostamisen, joka muodostuu vähintään kahdesta kerroksesta lämpömuovautuvaa polymeeriseosta, 10 joka sisältää polyeteeniä, jolloin jokaisen kerroksen rakenne on fibrillikuituinen, mikä muodostaa määräävän loh-keamissuunnan jokaiseen mainituista kerroksista, ja jolloin kerrokset on liitetty toisiinsa siten, että mainitut määräävät lohkeamissuunnat ovat poikittain toistensa suh-15 teen sekä mainittujen kerrosten molekyylien suuntaamisen biaksiaalisesti venyttämällä kerroksia oleellisesti yksisuuntaisin askelin polymeerikuitujen muuttamiseksi mutkit-televaksi mikrokuvioksi.

GB-patentti nro 1 562 722 esittää laminaatin val-20 mistamisen menetelmän avulla, joka käsittää vähintään kahden kerroksen suulakepuristuksen, joista molemmat kerrokset muodostuvat polymeerien seoksesta, mitkä polymeerit ovat yhteensopimattomia siinä määrin, että seos jähmet-tyessään muodostaa yhden polymeerin osasten dispersion V 25 polymeerisen tukisulatteeseen, jokaisen kerroksen ohenta-misen fibrillikuiturakenteen saamiseksi, missä rakenteessa on määräävä lohkeamissuunta jähmettymisen jälkeen kalvoksi, kahden kerroksen liittämisen toisiinsa siten, että mainitut määräävät suunnat ovat poikittain toistensa suh-30 teen ja jähmettyneen laminaatin venyttämisen biaksiaalisesti oleellisesti yksisuuntaisin askelein, jolloin venytys suoritetaan lämpötilassa, joka on riittävän matala määräävien lohkeamissuuntien säilyttämiseksi jokaisessa kerroksessa.

2 35245 GB-patentin nro 1 562 724 esitteessä kuvataan laminaatin valmistaminen, joka muodostuu vähintään kahdesta polymeerimateriaalia olevasta kalvosta, menetelmän avulla, joka käsittää kalvojen puristamisen yhteen viivoja pitkin, 5 jotka sijaitsevat oleellisesti kalvojen pituussuunnassa ja kalvojen samanaikaisen venyttämisen poikkisuuntaan, jolloin muodostuu laminaatti, jonka poikkisuunnan pinnan muoto on aaltomainen.

Jälkimmäistä menetelmää voidaan käyttää kahden ker-10 roksen liittämiseksi yhteen ja laminaatin poikkisuuntaisen venytyksen suorittamiseksi menetelmän mukaan, mikä on esitetty GB-patentissa nro 1 526 722. Täten valmistetuissa laminaateissa esiintyy kuitenkin tavallisesti pituussuuntaisia uurteita, mitkä aiheuttavat laminaatin paksuuden 15 vaihtelua ja siten epätyydyttävän jäykkyyden, huonon re-päisylujuuden matalissa lämpötiloissa ja huoneen saumat-tavuuden.

Keksinnön kohteena on laminaatin valmistaminen, jonka jäykkyys, repäisylujuus matalissa lämpötiloissa sekä 20 saumattavuus ovat parantuneet.

Keksinnön seuraavana kohteena on laminaatin valmistaminen, joka soveltuu raskasta kuormitusta kestävien säkkien, esimerkiksi säkkien valmistamiseen portlandsementtiä varten.

25 Keksinnön seuraavana kohteena on laminaatin valmis taminen, jonka myötöraja ja virumista estävät ominaisuudet ovat parantuneet.

Nämä kohteet ja muut kohteet, jotka ilmenevät seu-raavasta esittelystä, saavutetaan keksinnön avulla.

30 Keksinnön ensimmäisen kohteen mukaan saadaan edellä esitettyä tyyppiä oleva menetelmä, joka lisävaiheena käsittää lämpökäsittelyn suorittamisen biaksiaalisesti suunnatulle kalvolle, jolloin sallitaan vähintään 7 % kutistumisen tapahtuminen laminaatissa ainakin sen poikkisuun-35 nassa.

3 85245

Keksinnön tämä kohta perustuu havaintoon, että poikkisuunnassa venytettyjen laminaattien verrattain ohuet kohdat ylivenyvät ja että materiaalilla näissä alueissa ilmenee selvä pyrkimys kutistumiseen kohotettuun lämpöti-5 laan kuumennettuna. Täten erot laminaatin paksuudessa pyrkivät pienenemään tai häviämään lähes täysin tällaisen lämpökäsittelyn aikana.

On edullista suorittaa vähintään 12 %:n kutistus poikkisuunnassa.

10 Lämpökäsittely voidaan suorittaa uunissa, mutta on edullista suorittaa se antamalla laminaatin koskettaa kuumennetun kappaleen pintaa, koska laminaatin poikittaissuuntainen kutistuminen tapahtuu tällöin valvotuissa olosuhteissa. Kuumennettu kappale on edullisesti kuumennettu 15 tela.

Kitkan vähentämiseksi kutistuksen aikana laminaatin ja kuumennetun telan välillä ja siten sen sallimiseksi, että poikittaissuuntainen kutistuminen tapahtuu lähes täysin jopa laminaatin koko leveydeltä, suoritetaan lämpökä-20 sittely edullisesti antamalla pituussuunnassa mutkittele-van laminaatin koskettaa mainittua kuumennettua telaa. Mainittakoon, että laminaatin poikittaissuuntainen kutistuminen voi tapahtua sen poistuttua kuumennetulta telalta, mutta äkillinen taipumus kutistumiseen on huomattavin läm-25 pökäsittelyn alussa, so. laminaatin ollessa kosketuksessa kuumennetun telan kanssa.

Jos poikkisuunnassa venytetyn, aallotetun laminaatin annetaan laajentua sen sisäisten, kimmoisten palautus-ominaisuuksiensa vaikutuksesta ennen lämpökäsittelyn suo-30 rittamista sille, voi epäsäännöllisiä poimuja muodostua ja siten lämmön avulla aiheutettu poikkisuuntainen kutistuminen muodostuu myös epäsäännölliseksi. Siten on edullista syöttää laminaattia kuumennetulle telalle sen ollessa vielä aaltomaisena, mikä rakenne saavutetaan viimeisen 35 poikittaissuuntaisen venytyksen aikana. Laminaatin anne- 4 85245 taan edullisesti kutistua pituussuunnassa mainitun viimeisen poikittaiskutistusvaiheen aikana. Tämä vaikutus saavutetaan säilyttämällä jännitys pienenä syötettäessä lami-naattia viimeiseen poikittaissuuntaiseen venytyslaittee-5 seen (tavallisesti kaksi uritettua telaa).

Tämä pituussuuntainen kutistus parantaa lopullisen tuotteen lävistyslujuutta ja repäisykestoa ja parantaa edelleen sen muotostabilisuutta.

Jos välineet laminaatin poikittaissuuntaista veny-10 tystä varten muodostuvat vähintään yhdestä parista toisiinsa limittyviä uritettuja teloja, sijoitetaan yksi tai useampia siirtoteloja toisiinsa limittyvien uritettujen telojen viimeisen parin ja mainitun kuumennetun telan väliin, jolloin vierekkäiset telat mainitussa järjestelyssä 15 ovat niin lähellä toisiaan, että tela tukee kalvoa pinnaltaan oleellisesti sen koko siirtymismatkan aikana viimeisestä uritetusta telaparista kuumennettuun telaan.

Poikittaissuuntaiseen kutistumiseen yhdistetään edullisesti pituussuuntainen kutistuminen ja mainitun pi-20 tuussuuntaisen kutistumisen täytyisi olla mahdollisimman täydellinen käytetyssä vanhennuslämpötilassa. Tätä varten pituussuuntainen jännitys laminaatissa täytyisi edullisesti säätää minimiarvoonsa sen saapuessa kuumennetulle telalle ja sen poistuessa kuumalta telalta tai teloilta.

25 Kuitenkin jos poimutettu laminaatti koskettaa kuu maa telaa pienellä jännityksellä, voi ilmakuplia joutua mainitun laminaatin ja telan pinnan väliin ja nämä ilma-kuplat voivat aiheuttaa epätasaisen kutistumisen.

Keksinnön mukaisen menetelmän suositellussa toteu-30 tuksessa nämä mukaan joutuneet ilmakuplat poistetaan puristamalla antaen laminaatin liukua pitkin kuuman telan pintaa. Tämä voidaan tehdä yksinkertaisesti puristamalla keveästi, esimerkiksi vastatelan avulla, laminaattia kuuman telan pintaa vastaan. Mukaan joutuneet ilmakuplat 35 poistetaan kuitenkin tehokkaammin kohdistamalla laminaat- 5 85245 tiin lyhyin väliajoin täristystä, minä aikana laminaatti pakotetaan kuuman telan pintaa vastaan esimerkiksi vasta-telan avulla, joka värähtelee kuuman telan suhteen.

Vastatela on edullisesti jokin edellä mainituista 5 siirtoteloista.

Keksinnön seuraava kohde kohdistuu materiaalikoos-tumuksen, venytysolosuhteiden ja lämpökäsittelyn erikoisen edulliseen yhdistelmään.

Tämän kohdan mukainen menetelmä käsittää laminaatin 10 muodostamisen, joka muodostuu vähintään kahdesta lämpö-plastista polymeerimateriaalia olevasta kerroksesta, joista jokaisessa on fibrillikuitumainen rakenne, joka muodostaa määräävän halkeamissuunnan jokaiseen mainituista kerroksista, jotka kerrokset on liitetty toisiinsa siten, 15 että mainitut määräävät halkeamissuunnat ovat kohtisuoras sa toisiaan vastaan ja mainittujen kerrosten molekyylit suunnataan biaksiaalisesti venyttämällä kerroksia oleellisesti yksisuuntaisin askelein ja jolloin lämpömuovautuva polymeerimateriaali muodostuu seoksesta, joka sisältää 20 40 - 85 paino-% polypropeeniä ja 60 - 15 paino-% alemmassa lämpötilassa sulavaa tai amorfista seosta, joka a) pääasiassa sisältää polyeteeniä mukaan luettuna sen kopoly-meerit, b) jonka murtovenymä on oleellisesti sama tai suurempi kuin mainitun polypropeenin testattuna huoneen läm-25 pötilassa hitaasti venyttämällä, c) jonka kimmomoduli huoneen lämpötilassa on sama tai pienempi kuin seoksen, joka sisältää 90 % polyeteeniä, jonka tiheys on 0,95 ja 10 % EPR-kopolymeeriä, joka sisältää 25 % eteeniä ja 75 % pro-peeniä, jolloin vähintään 25 % biaksiaalisesta venytyk-30 sestä, mitattuna pinta-alan kasvuna, suoritetaan 50 eC olevan lämpötilan alapuolella ja jolloin biaksiaalisesti suunnattua laminaattia lämpökäsitellään lämpötilassa, joka on korkeampi kuin 50 eC ja edullisesti vähintään 70 °C.

Suulakepuristettaessa peruskalvoja laminaattia var-35 ten, kiteytyy polypropeeni (todettuna elektronimikroskoo- 6 85245 pin avulla) fibrilleinä, joiden läpimitta on noin 0,05 - 2 mikrometriä, jolloin pehmeämpi polymeeriseos muodostaa peitteen näitä jäykempiä fibrillejä varten ja ympäröi ne. Tiedetään hyvin, että polypropeeni alkaa kiteytyä uudes-5 taan 50 - 60 °C lämpötilassa, jolloin fibrillien jäykkyys yleensä kasvaa. Edellä esitetyssä yhdistelmässä tämä jäykistyminen on erittäin edullista.

Tapa, että biaksiaalinen venytys (tai ainakin osa siitä) suoritetaan matalassa lämpötilassa, vaikka fibril-10 lien jäykistyminen on edullista, voi vaikuttaa tarpeettoman monimutkaiselta, mutta itse asiassa tämä vaiheiden jakso on havaittu erittäin edulliseksi.

Samoin kuin keksinnön ensimmäisen kohdan yhteydessä on esitetty, suoritetaan lämpökäsittely edullisesti sel-15 laisissa olosuhteissa, että vähintään 7 % laminaatin kutistumisesta tapahtuu ainakin sen poikkisuunnassa ja yleensä on pyrittävä suurempaan kutistumaan, kuten 12 %:iin tai suurempaan.

Keksinnön ensimmäisen kohdan yhteydessä esitetyn 20 erikoisen poikittaisvenytyksen käyttö on myös edullinen.

Samoin kuin hyvin tunnetaan suurilujuuksisista ris-tilaminaateista, jotka on valmistettu yksisuuntaisesti suunnatuista kalvoista, molekyylipaino on tärkeä lujuutta tarkasteltaessa ja yleensä polypropeenin sulavalumisindek-25 si ei saa ylittää arvoa 1 menetelmän ASTM D 1238 olosuhteet L mukaan. Jos kuitenkin molekyylipainojakauma on erikoisen tasainen, voidaan käyttää jopa 3-4 olevia sulain-deksejä hyvin tuloksin.

Venytyssuhde ei edullisesti saa ylittää arvoa 2,5:1 30 missään suunnassa ja optimisuhde on tavallisesti välillä 1,3 - 1,9 laminaatin lopullisesta käytöstä riippuen. Nämä arvot tarkoittavat tilaa, jolloin kutistuminen on tapahtunut (jos kutistus suoritetaan).

Keksinnön tämän toisen kohdan suositellussa toteu-35 tuksessa käsittää seos pääaineosanaan lineaarista poly- 7 85245 eteeniä. Vaikka esimerkiksi voimakkaasti haaroittunut po-lyeteeni on vähemmän sopiva, johtuen mm. siitä, että sen murtovenymä huoneen lämpötilassa on huomattavasti pienempi kuin polypropeenin, on havaittu, että lineaarisen poly-5 eteenin käyttö tässä seoksessa vaikuttaa synergisesti siihen upotettuun polypropyleenifibrillien kanssa (venytetyssä ja lämpökäsitellyssä tilassa, kuten on mainittu), jolloin saavutetaan erikoisen edulliset mekaaniset ominaisuudet. Lisäksi on havaittu, että polyeteenin alhainen 10 jäykistymislämpötila parantaa laminaatin suorituskykyä matalissa lämpötiloissa yllättävän paljon, niin että polypropeenin erittäin selvä jäykistyminen noin 0 eC alapuolella olevissa lämpötiloissa tässä tapauksessa on eduksi eikä haitaksi laminaatin mekaanisille ominaisuuksille. 15 Tässä suhteessa on tärkeää, että seos, joka säilyy pehmeänä matalissa lämpötiloissa, ei muodosta sulkeumia vaan päinvastoin muodostaa upotuspohjan jäykkiä polypropeeni-fibrillejä varten.

Lineaarinen polyeteeni keksinnön tässä toteutuk-20 sessa on edullisesti suuritiheyksinen polyeteeni, jonka sulaindeksi menetelmän ASTM D 1238 olosuhteen L mukaan ei ylitä arvoa 0,2 ja seos edelleen sisältää pehmentävää aineosaa edullisesti elastomeeriä.

Vaihtoehtoisesti lineaarinen polyeteeni voi olla 25 pienitiheyksistä lineaarista polyeteeniä. Yleensä sen sulaindeksi (ASTM D 1238 olosuhde E) ei saa ylittää arvoa 5 ja huomattavasti pienemmät sulaindeksiarvot ovat suositeltavia .

Suuren molekyylipainon omaava, lineaarinen, pieni-30 tiheyksinen polyeteeni, so. sulaindeksi ei ylitä arvoa 0,2 (ASTM D 1238 olosuhde L), on erikoisen edullinen.

Maininnalla "lineaarinen pieni tiheyksinen polyeteeni" tai "LLDPE" tarkoitetaan polyeteeniä, joka on haaroittunut valvotulla tavalla suuren murtovenymän saamiseksi. 35 Tämä valvottu haaroittuminen, kuten tiedetään, voidaan β 35245 muodostaa joko suuripaineisen polymeroinnin avulla sopivaa katalyyttiä käyttäen tai kopolymeroimalla sopivan haaran muodostavan monomeerin, kuten buteenin, penteenin, heksee-nin tai okteenin kanssa, joista viimeisin on suositeltava 5 esillä olevassa keksinnössä.

Nämä olosuhteet aiheuttavat erikoisen morfologian. Tälle morfologialle on tunnusomaista polymeerifibrillien kierteisyys tai aaltomaisuus, jolloin kierteen tai aallon pituus on suuruusluokkaa 1 mikrometri, mikä voidaan havai-10 ta pyyhkäisyelektronimikroskoopin avulla.

Tämä rakenne muistuttaa mekaanisesti hieman sement tiä, joka lujitettu esijännitetyllä raudalla.

Keksinnön kolmas kohta kohdistuu laminaatin valmistamiseen, jonka ominaisuudet tekevät materiaalin erikoisen 15 käyttökelpoiseksi raskasta kuormitusta kestävien säkkien valmistamiseksi.

Tämän kohdan mukainen menetelmä käsittää laminaatin muodostamisen, joka muodostuu vähintään kahdesta lämpömuo-vautuvaa polymeerimateriaalia olevasta kerroksesta, joista 20 jokainen kerros on fibrillikuituinen, mikä muodostaa määräävän lohkeamissuunnan jokaiseen mainituista kerroksista, jolloin kerrokset on liitetty toisiinsa siten, että mainittu määräävät halkeamissuunnat ovat kohtisuorassa toisiaan vastaan ja mainittujen kerrosten molekyylien suun-25 taaminen biaksiaalisesti venyttämällä kerroksia oleelli sesti yksisuuntaisin askelein ja tälle menetelmälle on tunnusomaista se, että laminaatin mainittujen kerrosten jokaisen kerroksen biaksiaalisesti suunnattu lohkeamis-suunta muodostaa välillä 10 - 35 °C olevan kulman laminaa-30 tin valmistussuunnan suhteen.

Säkin leveys on tavallisesti huomattavasti pienempi kuin sen pituus ja säkki on tavallisesti valmistettu siten, että lämpömuovautuvat kalvon konesuunta muodostaa säkin pituussuunnan. Säkkiä täyttäessä ja täytetyn säkin 35 tavanomaisessa käytössä tärkein suorituskykyä osoittava 9 85245 tekijä on myötöraja sen pituussuunnassa. Tapauksessa, jolloin säkki pudotetaan, tärkeimmät suorituskykyä osoittavat tekijät ovat repeämisen etenemisen estokyky, lävistyslu-juus ja iskulujuus, jälkimmäinen voimien alaisena, jotka 5 pääasiassa vaikuttavat säkin poikittaissuunnassa.

Voidaan olettaa, että laminaatti, jossa jokaisen kerroksen lohkeamissuunta on verrattain lähellä konesuun-taa, olisi heikko, koska repeämä (joka muodostuu reiän tai hankauksen vaikutuksesta) voi helposti edetä näiden poik-10 kisuunnassa vaikuttavien voimien vaikutuksesta.

Asia on kuitenkin päinvastainen, nimittäin, että täten valmistetun laminaatin repeämisen etenemisen estokyky yleensä on erinomainen kaikissa suunnissa, erikoisesti suunnissa, jotka muodostavat 45* kulman konesuunnan kans-15 sa. Repeämisen etenemisen estokyvyn mainituissa suunnissa on havaittu määräävän neulotun sauman lujuuden ristilami-noidussa kalvomateriaalissa, kuten neulotussa säkissä.

Saavutettu lisäetu kohdistuu kuumasaumauksen muodostamiseen säkkiä valmistettaessa ja/tai suljettaessa.

20 Vaikka laminaatti voidaan helposti muodostaa let kuksi, jossa on liimattu tai lämpösaumattu pituussuuntainen sauma, jonka reunat peittävät toisensa ja verrattain pieni kuoriutumislujuus on riittävä tämän tyyppisessä saumassa, on monimutkaista ja kallista poimuttaa materiaali 25 toisensa peittävien reunojen muodostamiseksi säkin pohjalle ja/tai huippuun. Täten on olemassa tärkeä käytännöllinen tarve suurilujuuksiselle kalvolle, joka voidaan helposti kuumasaumata itseensä saumojen muodostamiseksi poikittain sen konesuunnan suhteen suuren kuoriutumislujuuden 30 saavuttamiseksi.

Eräs menettely tässä suhteessa on sopivan pintakerroksen valinta laminaatille.

Toinen menettely on laminaatin huomattavan kutistumisen salliminen kohtisuoraan saumaa vastaan, joka on 35 säkin pituusakselin suuntainen, niin että paksuuden kasvu 10 85245 voi korvata lämpösaumauksen aiheuttaman häviön molekyylien suuntauksessa. Samanaikaisesti on oleellista rajoittaa laminaatin kutistumista sauman suunnassa, joka on kohtisuorassa säkin pituussuuntaa vastaan.

5 Nyt on havaittu, että molekyylien suuntaus sulana, joka suoritetaan suulakepuristuksen yhteydessä (mikä poikkeaa seuraavasta huomattavasti alemmassa lämpötilassa suoritettavasta biaksiaalisesta suuntauksesta), omaa erittäin tärkeän merkityksen kutistumiseen lämpösaumauksen aikana 10 ja että siten verrattain pienten kulmien käyttö konesuun-nan lohkeamissuuntien (jotka oleellisesti yhtyvät sula-suuntauksen suuntaan) välillä antaa huomattavasti parantuneet lämpösaumaukset säkin pohjalla ja/tai sen päällä, erikoisesti iskuvaikutuksen suhteen, jos täytetty säkki 15 pudotetaan.

Keksinnön tässä kolmannessa kohdassa biaksiaalista venytystä seuraava lämpökäsittely on myös erittäin edullinen ja samanlainen kuin mitä on esitetty keksinnön ensimmäisen kohdan yhteydessä, jolloin lämpökäsittely suori-20 tetaan edullisesti sellaisissa olosuhteissa, että tapahtuu laminaatin vähintään 7 %:n kutistuminen sen poikkisuunnas-sa ja yleensä on pyrittävä suurempaan kutistumiseen, kuten 12 %:iin tai suurempaan.

Erikoisen poikittaisvenytyksen käyttö keksinnön 25 ensimmäisen kohdan mukaan on myös edullista. Venytyssuhde on edullisesti korkeintaan 2,5:1 jokaisessa suunnassa ja optimisuhde on tavallisesti välillä 1,3 - 1,9 laminaatin lopullisesta käytöstä riippuen. Nämä arvot tarkoittavat tilaa, jolloin kutistuminen on suoritettu (jos kutistus 30 suoritetaan).

Keksinnön tätä kolmatta kohtaa sovellettaessa käytetään myös edullisesti polymeerien valintaa ja lämpökäsittelyä, jotka on esitetty edellä keksinnön toisen kohdan yhteydessä.

35 Tätä kolmatta kohdetta voidaan edelleen käyttää edullisesti laminaatteja valmistettaessa, jotka valmiste- 11 85245 taan edellä mainitun GB-patentin 1 526 722 patenttivaatimuksen 22 ja 23 mukaisesti. Näiden patenttivaatimusten mukaan yksi suuntaamaton kaksikerroksinen laminaatti, jossa kerrokset ovat ristikkäin lohkeamissuuntien suhteen, 5 valmistetaan suoraan yhteissuulakepuristuksen avulla pyöriviä suutinosia käyttäen. Nyt on havaittu, että tämän yhteissuulakepuristukseen perustuvan menetelmän mukaan valmistetun lopullisen, biaksiaalisesti suunnatun laminaatin ominaisuudet ovat oleellisesti parantuneet, jos jokai-10 sen kerroksen lohkeamissuunnan ja konesuunnan väliset kulmat ovat alueella 10 - 35°.

Keksinnön neljäs kohta kohdistuu edulliseen mate-riaalikoostumukseen, jonka suorituskyky erikoisesti matalissa lämpötiloissa on hyvä ja joka voidaan helposti sta-15 biloida ultraviolettivaloa vastaan.

Keksinnön tämän neljännen kohdan mukainen menetelmä käsittää laminaatin muodostamisen, joka muodostuu vähintään kahdesta kerroksesta lämpömuovautuvaa polymeeriseos-ta, joka sisältää polyeteeniä, jolloin jokaisen kerroksen 20 rakenne on fibrillikuituinen, mikä rakenne antaa määräävän lohkeamissuunnan ja kerrokset on liitetty toisiinsa siten, että mainitut määräävät lohkeamissuunnat ovat poikkisuun-nassa toisiaan vastaan ja jolloin mainittujen kerrosten molekyylit suunnataan biaksiaalisesti venyttämällä kerrok-25 siä oleellisesti yksisuuntaisin askelein polymeerikuitujen muuttamiseksi risteileväksi mikrokuvioksi, mainittu seos muodostuu suuren molekyylipainon omaavasta suuritiheyksi-sestä polyeteenistä ja pienitiheyksisestä polyeteenistä, jonka molekyylipaino on huomattavasti pienempi, jolloin 30 mainittu pienitiheyksinen polyeteeni on valittu joukosta, johon kuuluvat polyeteenin kopolymeerit ja/tai haaroittuneet polyeteenit, joiden a) murtovenymä on oleellisesti sama tai suurempi kuin mainitun suuren molekyylipainon omaavan, suuritiheyksisen polyeteenin testattuna huoneen 35 lämpötilassa hitaasti venyttäen, b) jotka pystyvät selvästi erottumaan muodostaen erillisen mikro£aasin mainitusta i2 35245 suuren molekyylipainon omaavasti polyeteenistä jäähdytettäessä mainittujen aineosien muodostama sula homogeeninen seos.

Termi "suuren molekyylipainon omaava, suuritiheyk-5 sinen polyeteeni" ("HMHDPE") muodostuu HDPE-materiaalis-ta, jonka sulavirtausindeksi on noin 0,2 tai pienempi menetelmän ASTM D 1238 olosuhteen E mukaan.

Pienitiheyksinen polyeteeni voi edullisesti olla LLDPE-materiaalia (tämä termi on esitetty edellä).

10 Yhdistämällä polymeerejä, jotka kemiallisesti ovat erittäin lähellä toisiaan ja sekoittuvat homogeenisesti sulatteena, mutta jotka kuitenkin, erilaisten molekyyli-painojen vaikutuksesta, erottuvat selvästi toisistaan jäähdytettäessä, saadaan erikoisen hienojakoista ja sään-15 nöllistä polymeerigranulaattia, joka muodostuu erittäin kiteisistä ja verrattain jäykistä mikrofibrilleistä heikommin kiteytyneessä ja pehmeämmässä upotuspohjassa. Tämä rakenne on havaittu elektronimikroskooppissa matriisima-teriaalin selektiivisen liuottamisen jälkeen. Kuten edellä 20 on mainittu, täten valmistettu granulaatti oli erikoisen säännöllistä ja etäisyys viereisten fibrillien välillä (keskustasta keskustaan) oli suuruusluokkaa 1/10 000 mm (1/10 pm). Säännöllinen ja hienojakoinen rakenne sekä hyvä yhteenliittyminen jäykkien kuitujen ja pehmeän upotuspoh-25 Jan välillä ovat tärkeitä lujuusominaisuuksien suhteen.

Pehmeän upotuspohjan kiteinen luonne antaa materiaalilla pienen taipumuksen kylmävalumiseen.

Sekoitussuhde HMHDPE- ja LDPE- (edullisesti LLDPE-) materiaalien välillä voi olla sopivasti alueella 30 25:75 - 75:25.

HMHDPE omaa voimakkaan taipumuksen molekyylien su-lasuuntautumiseen. Tätä sulasuuntautumista (paitsi jos se on heikko) pidetään yleensä epäkohtana esillä olevan keksinnön yhteydessä; tässä suhteessa on erotettava morfolo-35 ginen "suuntautuminen" (polymeerin kuitu), mikä on oleellista esillä olevassa keksinnössä ja molekyylien sulasuun- !3 85245 tautuminen, mikä mm. alentaa murtovenymää ja siten energian absorboitumista.

Täten on edullista käyttää pientä ilmajäähdytystä suulakepuristimen poistossa, niin että molekyylien sula-5 suuntautuminen voidaan käytännössä minimoida.

Seuraava parannus tässä suhteessa ja kaikki muut oleelliset parannukset voidaan saada, jos seos edelleen sisältää polypropeeniä, jonka molekyylipaino on huomattavasti pienempi kuin mainitun suuren molekyylipainon 10 omaavaan, suuritiheyksisen polyeteenin.

Poikkileikkauksen pienentämisen aikana puristus-suuttimen poistossa HMHDPE-molekyylit suuntautuvat ja "kantavat" täten kalvoa, niin että polypropeeni on suojattu jokaista voimakasta molekyylien suuntautumista vas-15 taan ja polypropeenin kiteytymisen jälkeen "kantaa" se kalvoa niin, että HMHDPE-materiaalilla on mahdollisuus menettää osa sen molekyylien suuntautumisesta uudestaan.

Seossuhde polypropeenin ja HMHDPE- sekä LDPE-ma-teriaalin välillä on sopivasti alueella 0 - 70/30.

20 Seos voi edelleen sisältää vähäisiä määriä seosta via aineita esimerkiksi propeenin ja 4 tai useampia hiiliatomia sisältävän polyolefiinin kopolymeeriä.

Samoin kuin edellä on mainittu keksinnön toisen ja kolmannen kohdan yhteydessä, annetaan kalvon kutistua 25 edullisesti vähintään 7 % vähintään yhdessä suunnassa ja venytyssuhde jokaisessa suunnassa määrättynä kutistamisen j älkeen on korkeintaan 2,5:1.

Keksinnön tämän neljännen kohdan mukaan valmistettu suurilujuuksinen laminaatti voidaan sopivasti tehdä siten, 30 että kulmat ja muut ominaisuudet vastaavat kolmatta kohtaa.

Lopuksi keksinnön viides kohta kohdistuu ristilami-noitujen kalvojen yhteenliittämisen oikean määrän ja laadun säilyttämiseen myös voimakkaan lämpökäsittelyn jäl-35 keen.

i4 8 5 2 4 5

Viidennen kohdan mukainen menetelmä käsittää laminaatin muodostamisen vähintään kahdesta, erikseen suula-kepuristetusta, lämpömuovautuvaa polymeerimateriaalia olevasta kalvosta, joista jokainen muodostuu a) pääkerrokses-5 ta, jonka rakenne on fibrillikuituinen, mikä antaa määräävän lohkeamissuunnan jokaiseen mainitusta kalvoista ja b) toisesta kerroksesta liitoslujuuden säätämiseksi, jolloin kalvot on kiinnitetty toisiinsa siten, että mainitut määräävät lohkeamissuunnat ovat poikittain toistensa suhteen 10 ja jolloin yhden kalvon toinen kerros on toisen kalvon toista kerrosta vastassa ja mainittujen kerrosten molekyylien suuntaamisen biaksiaalisesti venyttämällä kerroksia oleellisesti yksisuuntaisin askelein, jolloin poikittais-venytys ja yhteenliittäminen suoritetaan kohdistamalla 15 paine laminaatin pintaan pitkin viivoja, jotka sijaitsevat oleellisesti laminaatin pituussuunnassa aaltomaisen pinnan muodon muodostamiseksi siihen ja jolloin pääkerroksissa fibrillikuiturakenne muodostuu erittäin kiteisestä polypropeenista ja/tai suuritiheyksistä polyeteeniä olevista 20 mikrofibrilleistä, jotka yleensä on upotettu tukipohjama-teriaaliin, joka pääasiassa muodostuu pienitiheyksisestä polyeteenistä ja edullisesti a) mainitun upotuspohjama-teriaalin murtovenymä on sama tai suurempi kuin suuriti-heyksisen polyeteenin tai fibrillit muodostavan polypro-25 peenin testattuna huoneen lämpötilassa hitaasti venyttäen ja b) mainitut toiset kerrokset muodostuvat pääasiassa haaroittuneesta polyeteenistä, jonka kuumasaumauslämpö-tila on korkeampi kuin 100 °C ja murtovenymä sama tai suurempi kuin fibrillit muodostavan polypropeenin tai suu- 30 ritiheyksisen polyeteenin.

Toisen kerroksen haaroittunut polyeteeni on edullisesti LLDPE-materiaalia, johon on tavallisesti lisätty noin 35 % tai vähemmän elastomeeriä, kuten eteeni/propee-ni-kumia. Upotuspohjamateriaali perustuu sopivasti myös 35 LLDPE-materiaaliin.

is 85245

Jos täten valmistettu materiaali kuumennetaan noin 100 °C lämpötilaan joko tavanomaisen lämpökäsittelyn avulla, kuten esimerkiksi tämän keksinnön ensimmäisessä kohdassa on esitetty tai jos kuumaa materiaalia (esimerkiksi 5 kuumaa sementtiä) pakataan laminaattiin tai siitä valmistettuun säkkiin, liitoslujuus säilyy oikeassa, ei liian suuressa arvossa, mikä on oleellisesti hyvän repeämisen etenemisen estokyvyn saavuttamiseksi.

On edullista lämpökäsitellä laminaatti sen lämpö-10 tilan alapuolella, missä toiset kerrokset kuumasaumautuvat toisiinsa. Käytetyn upotuspohjamateriaalin sulamispiste on edullisesti alueella, joka on alempi kuin mainitun toisen kerroksen sulamispiste ja laminaatin annetaan kutistua, ainakin yhdessä suunnassa mainitun lämpökäsittelyn aikana. 15 Suulakepuristetut kalvot, joista laminaatti valmis tetaan, voivat edelleen käsittää pintakerroksen, joka helpottaa laminaatin saumausta. Mainittu kerros voi edullisesti muodostua sileästä tai lähes sileästä, pienitiheyk-sisestä polyeteenistä.

20 Keksintö kohdistuu myös laitteeseen keksinnön en simmäisen kohdan mukaisen menetelmän suorittamista varten. Keksinnön mukainen laite käsittää välineet laminaatin venyttämiseksi oleellisesti yksisuuntaisin askelein, välineet laminaatin venyttämiseksi poikittaissuunnassa, jotka 25 välineet käsittävät laitteen paineen kohdistamiseksi laminaatin pintaan pitkin viivoja, jotka sijaitsevat oleellisesti laminaatin pituussuunnassa aaltomaisen pinnan muodon muodostamiseksi siihen ja mainitun laitteen luonteenomainen piirre on se, että siihen lisäksi kuuluu välineet bi-30 aksiaalisesti suunnatun laminaatin lämpökäsittelemiseksi antaen samalla laminaatin kutistumisen tapahtua vähintään sen poikkisuunnassa.

Välineet laminaatin valmistamiseksi ovat edullisesti ne, jotka on esitetty GB-patentissa nro 1 526 722 ja 35 välineet laminaatin venyttämiseksi poikittaissuunnassa ie 85245 ovat edullisesti ne, jotka on esitetty GB-patentissa nro 1 526 724.

Kuten edellä on mainittu, kuumennusvälineet muodostuvat edullisesti kuumennetusta telasta ja keksinnön mu-5 kainen laite käsittää edullisesti välineet laminaatin johtamiseksi mainitulle kuumennetulle telalle pituussuunnassa poimutettuna rakenteena.

Jälkimmäiset välineet voivat edullisesti muodostua erillisestä poimituslaitteesta, mutta tapauksessa, jossa 10 aaltomainen rakenne on muodostettu laminaattiin kahden toisiinsa lomittuvan, uritetun telan avulla, jotka ovat GB-patentissa 1 526 724 esitettyä tyyppiä, on edullista sijoittaa kuumennustela lähelle toisiinsa lomittuvan, uritetun telaparin yhtä telaa niin, että laminaatti voi kos-15 kettaa mainitun kuumennetun telan pintaa välittömästi sen poistuttua toisiinsa lomittuvan, uritetun telaparin mainitun telan pinnalta.

Tällä tavalla laminaatin hieno, aaltomainen rakenne säilyy sen siirtyessä toisiinsa lomittuvalta uraparilta 20 kuumennetulle telalle ja seuraavassa lämpökäsittelyssä saadun kutistetun laminaatin lujuusominaisuudet ovat erittäin käyttökelpoiset.

Laitteessa, jossa välineet laminaatin kutistamiseksi poikittaissuunnassa muodostuvat vähintään yhdestä pa-25 rista toisiinsa lomittuvia, uritettuja teloja, yksi tai useampia siirtoteloja on edullisesti sijoitettu viimeisen toisiinsa lomittuvan, uritetun uraparin ja mainitun kuumennetun telan väliin, jolloin vierekkäiset telat mainitussa järjestelyssä ovat niin lähellä toisiaan, että telan 30 pinta tukee kalvoa oleellisesti koko sen matkan aikana viimeisestä uritetusta telaparista kuumennetulle telalle.

Keksintöä esitellään edelleen piirrosten kuvioon 1 viitaten, jossa on kaaviollisesti esitetty laite keksinnön mukaisen menetelmän poikittaisvenytyksen ja lämpökäsitte-35 lyvaiheiden suorittamiseksi.

i7 8 52 45

Kuviossa 1 esittää 1 laminaatin 2 rullaa ja 3 on ryhmä uritettuja teloja. Uritettu telaryhmä 3 on asennettu värähtelevän telan 4 viereen, joka on sijoitettu niin lähelle kuumennettua telaa 5, että laminaatti 2 puristuu 5 kuuman telan 5 pintaa vastaan lyhyin väliajoin. Jäähdytys-tela 6 on myös asennettu kuumennetun telan viereen. Laitteeseen kuuluu edelleen ryhmä poistoteloja 7 ja poikki-suunnassa venytetyn ja lämpökäsitellyn laminaatin 9 rulla 8.

10 Esitetyn laitteen toiminta on seuraava:

Laminaattia puretaan rullalta 1 ja se johdetaan uritetun telaryhmän 3 kosketuskohdan lävitse, jossa laminaattia venytetään sen poikkisuunnassa siten, että siihen muodostuu aaltomainen rakenne. Laminaatin poikkisuuntaisen 15 venytyksen jälkeen se saatetaan kosketukseen värähtelevän telan 4 kanssa välittömästi sitten kosketukseen kuuman telan 5 kanssa. Telan 4 värähtelevän liikkeen vuoksi kuumennetun telan 5 suhteen voi laminaatti kutistua vapaasti pituussuunnassa. Poistuttuaan kuumalta telalta 5 laminaat- 20 ti jäähdytetään jäähdytystelalla 6 ja kelataan se sitten rullan 8 muodostamiseksi kuljettuaan poistotelojen 7 kosketuskohdan lävitse.

Keksintöä esitellään edelleen yksityiskohtaisesti seuraavissa esimerkeissä.

25 Esimerkki 1

Sarja 3-kerroksisia putkimaisia kalvoja suulakepu-ristetaan. Jokaisen kalvon keskellä on pääkerros, sen toisella pinnalla kerros parannettua kuumasaumausta varten ja toisella pinnalla kerros parannettua laminointia varten.

30 Nämä kolme kerrosta muodostavat vastaavasti 75%, 15% ja 10 % kalvon kokonaispaksuudesta.

Pääkerros muodostuu seoksesta (sekoitettu tehokkaasti etukäteen planeettakierukkasuulakepuristimessa), joka sisältää 35 1) propeenin ja eteenin ns. "segmenttikopolymee- riä", jota myydään kauppanimellä "Hostalen 1022", 18 8 5 2 4 5 2) eteeni/propeeni-kumia, jota myydään kauppanimellä "Nordel 1500", 3) suuren molekyylipainon omaavaa, suuritiheyksistä polyeteeniä, jota myydään kauppanimellä "Hostalen 9255 F".

5 Aineosan 1 sulavirtausindeksi on 0,4 ASTM menetel män D 1238, olosuhde L mukaan ja analyysi osoittaa, että se sisältää noin 80 % homopolypropeeniä, noin 10 % polyeteeniä ja noin 10 % eteeni/propeeni-kumia. Aitoa segment-tikopolymeeriä voidaan tuskin havaita analyysissä, mutta 10 on erittäin todennäköistä, että siinä on havaitsemattomia polyeteenisegmenttejä polypropeenissa, mitkä segmentit auttavat hyvän polymeeri-polymeerissä dispersion muodostamisessa.

Aineosa 2 sisältää noin 20 % eteeniä ja siinä on 15 hieman eteenikiteisyyttä ja sen sulaindeksi on noin 0,3 mitattuna 190 °C lämpötilassa, mutta muutoin samoissa olosuhteissa kuin edellä mainitussa ASTM-spesifikaatiossa (so. "olosuhde E" "olosuhteen L" asemesta).

Aineosan 3 tiheys on noin 0,95 ja sen sulaindeksi 20 noin 0,05 mitattuna samoissa olosuhteissa kuin aineosa 2.

Sekoitussuhteet on esitetty seuraavassa taulukossa 1.

19 85245 ΓΛ \o m - Ό ^ Q \0 fsl ΐΛ **" νΟ Ό * 'ί ^ Φ ο — — — rv» — *“ σ' »-0

Ό C

X! 3 ------------------- 3 5 4J Q O νΟ νΟ CO CO CO ® Ν \β Ο <η 2 CVI — — — — — — — ~ rl υ β 2 -rj * ______§_

(Λ <tJ

β Ή /»—V r-N y—\ CH ο tnotnomo^noin O tn O O O O tn Ο Ο C ^ ο ηοοηωηοοηωη co m οο *η \o f-* η co co <D Ό wwwww w ^ -C Oi ö a rt «fd > -»

>i w - — TTTIIT7TTTTTTTTITT TI TT TT TT TT TT TT TT TT

S li S3 O 0®vOO<tOO-iO <r v» O 0-000 O .50 s ΰ Ϊ n o inn»nninrun>ivO \θ <r m ^ <r m ^ q<t Λί λ; α> J* _T ~T* e _ OJ ird </> ___________ C Tt -ΓΊ u-------ΤΓΓ^ _ __ _ — _ n ^ 3 S .2 fl OM~}viOO-4^Ö CM Mf Ό 0-000 O .^o R dtotn £ ir\t~"i~3-<T<rnmn-° to -» 0 0 } o ^ O'* -Q Qi </) J* U> ^ »T c 3 J ii O n H _________ — d -----------------

HJ

H in) Μ<*σ\ηη«Μ(ΜθΟΟ O cm cm cm cm cm 00 co cm M fl) [d N N Π Π »Ο Ό ΙΟ »Λ Π ΙΟ Π Π O N CM Π O M 0* ._________ w Ui • I Oc O.

•h 3 o a

04ilU|4 ΟΟιηΌΙΟιΛιΛιΛΙΟ ΙΙΊ to m tTIlOlTIJOJOO - - Λί 4-J Oj Cli N N 'J *J 'J O CM CM CMCMtM*-JCM*JCMCM

0 «XQ

... w -mw ---------------------

0^ -S' vO Ό 0 0 0(0 CO O

___III__ΤΟ 3 ft ►* OOOOOOOOO O O O OOOO O O

.y 4-) 0) *“ "* — — -- — — ”~ <u a) ro .m ii____________________

R Q, NINOOCMCM-OvOO Ό CM CM CM CM CM M CM

mS »m r^r^to-oiotoc-icoro co in uo m >λ ίο ο 0 m ________________________ 0 r Λί I -Ή r. S- Vi 1 ^4 m k o O 01 01 m m m in m to 10 10 vo 10 >0 ο Ο ό

HO® criOtC-C-^vOtO'»'»'» <t Ό tO O O O 00 CO O

Pi Οι B_____ ——__________CO— - 10 - ..

mm 3 3 §iO§n) O O 4J ii ΛίοηνίΛ

..... ifl Μ ·Ή H

n O O O O mOM <-1303000 cOcO

— 00 — 00 — 00 — 00 — ® ® ® 'yOylOOS'·., CO ,, CO

Ή V, *\y — > “ “td * Cd “ ... OB i/uosNiA-nssoO 00 ιΛΟ oio ιλιλιποή ¢-0,01 00 <t<j<j<jtntnu"iu"»tn «n ΐΛΐΛΐη<Λ<ηοιιη^η c" q »o

03 CM CM CM CM CM CM CM CM CM <T CM CM CM CM CM CM '— ^ ^ CM

ui r. _ _____________,j__ui__ ä)

+J

>4 ......... · · · .... · .

•<o dj3 u -o u -li —i jä —4 Ecoo- cr *-· 55 _______ 20 85245 — OvOP*·'·— r^nr^ooOmoor^oooo Q C>4 r"> Ο -»ί — CONeO'O^r^O^OO^-^OOC^^^" βΡ____________________ «ί c

(U

f> g^trlvOr^OOOOOOOiMOr^O'n — σ'-? O SvOO^r-tOfOco^iouoOcor^c^O-ifi^J·

Jj

M

3

X

— b r« m - η^τίΠΓ'Οσοοο — — .» rt \θ ^ «n

rtt UvOOf'^vO OvOWItOCOr^^ivOini/'imcOf'-vO

5 3 •P 3 <0 n •n 3

- - r—I

o --------------------- «- 0) > 5 2 s« ί ·Η ·Η

»—I Ή C

3 "33 QCT'moof'-^.vjr-ir^u-i^jOvO — aono^1'' "J Di 5 SeOCOO>OOOCOa3irtCv| — OOOOOOCT'eOtNO'f^ H o (U — T“ *“ *" 31 2

σ' — cr\iomr-'*/ior-.'-OfNiO<T'veooo^ (Joooorir'^rejr^iM-ivOiNiooO'O — «^O

* *H

O' B

M _____ <U K-------------- a

<U G ffiOOJOOOen·- — NtOlilOiNOOOOO

00 l·'»-·'·'···.-^^^^··* ·'··'-

3 3 Qsjmrvaa — r^w^on^oc^O'iiO'OOO^'j'OO

M3 2 — — — — ΓΊ — — — ΓΊ04 — Csi — — — — — —

3 <U

S 2 θΓΊ\ί)«^Μ}Γ·ίοο·'ΤΓ'·σ\ησ'»ηΌσ'ηοοθΓΊ O — rJ — r^ — γί — μ — rt γί — — c>» γμ m r-t - a) n (fl aS H___________________ .: ‘ - m c -- >0 0 3 3 >0 3 Pf'''C>4vO«MO'f~\OONfMO'r"t — — Cl O O' ΓΟ >, S gfNinrirororo(NifM<n<irs)ro<-onro<T-Njm 2 2 —

O

0 - - C tN _ h e — tMvor^OCO'JO'Oor^oouoO'rMfoo.h r) \r-oor-~cooo0'i‘'-oo0'r'ivocor'*i'~0'000n O' o - - g 21 85245

Parannetun kuumasaumauksen omaava kerros sisältöä 70 % "Hostalen 1022" materiaalia ja 30 % "Nordel 1500" materiaalia.

Kerros parannettua laminointia varten sisältää 50 % 5 "Hostalen 1022" materiaalia ja 50 % "Nordel 1500" materiaalia.

Suulakepuristuslämpötila on 250 °C ja puhallussuhde 1:1.

Jokainen letkumainen kalvo leikataan kierukkamai-10 sesti 30° kulmassa ja kaksi tällaista kalvoa, joiden kummankin leveys on 20 cm, on yhdistetty laminoimalla toisiinsa ja venytetty, jolloin kerrokset, joiden laminoita-vuus on parantunut, ovat toisiaan vastassa. Aluksi lami-nointi ja samanaikainen poikittaissuuntainen venytys suo-15 ritetaan johtamalla kalvot kuusi tai seitsemän kertaa GB-patentissa nro 1 526 722 kuvatussa 7 esitettyä tyyppiä olevan uritetun telaryhmän kosketuspinnan lävitse. Jokaisen telan jako on 1,8 mm, jokaisen kärjen leveys on 0,4 mm ja kärki on pyöreäksi pyöristetty. Lomitus kärkien välillä 20 on 0,9 mm. Venytys suoritetaan 35 °C lämpötilassa.

Jokaista näytettä venytetään sitten pituussuunnassa samassa lämpötilassa telojen avulla.

Venytys suhteet määrätään painettujen merkkien avulla.

25 Pituussuuntaisessa venytyksessä leveys pienenee huomattavasti.

Ne näytteet (kuten seuraavassa esitetään), joille suoritetaan lämpökäsittely, ylivenytetään pituussuunnassa ja venytetään lopuksi edelleen poikittaissuunnassa. Tar-30 koituksena on, että lämpökäsiteltyihin näytteisiin saataisiin samat venytyssuhteet ja neliömetripainot kuin lämpö-käsittelemättömiin. Tämän viimeisen venytyksen vaikutuksen muodostunut poimurakenne säilyy kalvossa.

Lämpökäsittely suoritetaan sitten eri lämpötiloissa 35 60 cm pituisille ja 10 cm levyisille kappaleille, joita 22 85245 siirretään eteenpäin, ja taaksepäin edestakaisin pyörivän kuumennetun telan ylitse 120 sekunnin ajan ja 300 g jännitystä käyttäen. Kokeillaan erilaisia lämpötiloja. Kappaleet saatetaan kosketukseen telan kanssa niiden ollessa 5 vielä poimuttuneina, mutta poimutus poistuu vähitellen materiaalin kutistuessa.

Näytteet k ja 1 poikkeavat edellä mainituista siten, että ne on leikattu 45° kulmassa 30° kulman asemesta.

Näytteet i ja j eroavat siten, että ne ovat 4-ker-10 roksisia. Kulmat ovat seuraavat: +45°, +30°, -30° ja -45°.

Näytteet p ja q eroavat siten, että ne myös ovat 4-kerroksista materiaalia, joissa suunnat ovat samat ja pää-tekerroksen koostumus on: 80 % "Hostalen 1022", 15 20 % lineaarista, pienitiheyksistä polyeteeniä, jonka sulaindeksi on 1,0 ja tiheys 0,92.

Sulaindeksi on mitattu ASTM D 1238 olosuhteen L mukaan, paitsi että lämpötila on 190 °C.

Näyte r on 2-kerroksinen näyte, joka koostumuksen, 20 kulmien ja lämpökäsittelylämpötilan suhteen on samanlainen kuin näyte 1, mutta jolle ei ole suoritettu viimeistä poi-kittaisvenytystä ja joka siten on poimuttuneessa tilassa saatettaessa se kosketukseen kuuman telan kanssa. Se on lämpökäsitelty ilman merkittävää poikittaiskutistusta, 25 mutta sen pituussuuntainen kutistuminen on samanlainen kuin näytteen 1.

Jokaisesta näytteestä leikataan 15 mm kappaleita koneen suunnassa ja koneen poikittaissuunnassa.

Venymä-jännitys-kaaviot on määrätty 15 cm nopeu-30 della minuutissa ja käyttäen 50 mm alkuetäisyyttä puris-tuskiinnittimien välillä.

Saadut tulokset ilmenevät taulukosta 2 j a kuvioiden 2 ja 3 kaavioista. Kuvion 2 kaavioissa on verrattu näytteitä e, f, m ja o, joiden kaikkien koostumus on sama ja 23 8 5 2 4 5 jotka on käsitelty samalla tavalla, paitsi että vanhennus-lämpötila vaihtelee.

Kuvion 3 kaavioissa on vertailtu näytteitä b, d, f ja h, jotka sisältävät eri prosenttimääriä polyetyleeniä, 5 mutta jotka muutoin ovat samanlaisia, vanhennuslämpötila tässä sarjassa on 80 eC. Kuvioiden 1 ja 2 kaavioissa voi- 2 man ja energian arvot on korjattu lukemaan 80 g/m .

Vertailtaessa näytettä r, jonka olennaisesti ei annettu kutistua poikkisuunnassa ja samanlaista näytettä 10 f, jonka annettiin kutistua merkittävästi, taulukko osoittaa, että kutistetun kalvon poikittaissuuntainen murtovenymä ja poikittaissuuntainen energian absorboituminen olivat oleellisesti suuremmat, kun taas näiden kahden näytteen myötörajat poikittaissuunnassa olivat suunnilleen sa-15 mat.

Esimerkki 2

Esimerkin 1 mukainen menettely suoritetaan useille kalvokoostumuksille, jotka on esitetty seuraavassa taulukossa 2, jolloin kuitenkin viimeinen venytys ja seuraava 20 lämpökäsittely tapahtuivat jatkuvasti koelaitteessa. Tämän venytysvaiheen aikana uritettujen telojen välinen lomitus keskenään säädetään sellaisen poimuuntumisasteen saamiseksi, että kalvossa ei ole käytännöllisesti katsoen lainkaan jännitystä lämpökäsittelyn aikana, mutta myös siten, että 25 kaikki tässä venytyksessä muodostuneet poimut häviävät poikittaisvenytyksen vaikutuksesta.

Suulakepuristuslämpötila kaikissa tapauksissa on 200 °C, puhallussuhde 1:1 ja käytetään kohtuullista ilma-j äähdytystä.

30 Suurilujuuksiset laminaatit on kaikissa tapauksissa valmistettu kahdesta kierukkamaisesti leikatusta letkumai-sesta kalvosta. Kokeillaan eri kulmia, kuten taulukossa 2 on esitetty.

Kaikki venytysvaiheet suoritetaan 35 °C lämpötilas-35 sa ja lämpökäsittely suoritetaan 80 °C lämpötilaan kuumen- 24 8 5 2 4 5 netun telan avulla. Lämpökäsittelyaika on noin 10 sekuntia. Laminaattia pidetään käytännöllisesti katsoen jännit-tämättömänä johdettaessa sitä viimeisen uritetun telaparin lävitse (niiden, jotka välittömästi edeltävän lämpökäsit-5 telyyn käytettyä telaa). Tämä menettely aiheuttaa laminaatin kutistumisen noin 5 - 10 % pituussuunnassa poikittais-venytyksen aikana uritettujen telojen välissä. Tämän venytyksen jälkeen laminaatti seuraa yhden näiden telojen pintaa ja siirretään sitten suoraan tältä pinnalta kuuman 10 telan pinnalle, jolloin näiden pintojen välinen etäisyys on vain noin 1 cm. tämä ohjattu siirto takaa sen, että hienot poimut, joita muodostuu venytyksessä uritettujen telojen välissä, säilyvät hienoina ja tasaisina, niin että saadaan tasainen poikittaisvenytys kuumalla telalla.

15 Tätä jälkimmäistä pyöritetään kehänopeudella, joka on noin 10 % pienempi kuin uritettujen telojen viimeisen ryhmän kehänopeus. Tämä menettely ja minimijännitys poistossa kuumalta telalta antaa laminaatille suuren vapauden kutistua pituussuunnassa.

20 Poistuttuaan kuumalta telalta siirretään laminaatti jäähdytystelalle, minkä jälkeen se kierretään rullalle.

Pituussuuntaiset ja poikittaissuuntaiset venytys-suhteet mitataan menetelmän jokaisen vaiheen jälkeen mittaamalla muodonmuutos ympyröissä, jotka on painettu kal-25 voile ennen ensimmäistä venytysvaihetta. Pyrkimyksenä on 1,40:1 oleva lopullinen venytyssuhde (so. lämpökäsittelyn jälkeen) molemmissa suunnissa.

Poikittaisvenytysten säätö suoritetaan useissa poikittaisissa venytysvaiheissa, joita on vaihdeltu välillä 30 5 ja 7 (mihin sisältyy viimeinen ennen lämpökäsittelyä).

Pituussuuntaisen venytyssuhteen säätö tapahtuu muuttamalla telojen suhteellisia nopeuksia yksikössä pituussuuntaista venytystä varten. Venytyssuhteen asianmukainen säätö on monimutkainen tapahtuma ja välillä 1,35:1 - 1,45:1 olevat 35 vaihtelut on hyväksytty.

25 35245 Täten valmistetut laminaatit testataan seuraavasti: a) Elmendorf repeämisen etenemisen vastustuskyky ohjeen BS 308 B (45 mm repeämä) mukaan.

b) Beach lävistysvastustuskyky ohjeen BS 4816:72 5 mukaan.

c) Putoava tikka-iskulujuus ohjeen ASTM 1709 mukaan.

Raakamateriaalien esittely:

Sulavirtausindeksi (m.f.i.) tarkoittaa menetelmää 10 ASTM D 1238 olosuhde E (polyetyleenien tai EPDM-materiaa-lien tapauksessa).

"Dowlex 2045": LLDPE, jonka tiheys on 0,920 ja m.f.i. = 1,0 "Hostalen 9255": HMHDPE, jonka tiheys on noin 0,95 15 ja m.f.i. = noin 0,05 "Hostalen 1050": homo-PP, jonka m.f.i. 0,4 "Hostalen 1022": ko-PP, jonka m.f.i. = 0,4 (jatko-esittely esimerkissä 1) "Novolen 1300 E": kaasufaasipolymeroitu PP, joka 20 sisältää noin 20 % ataktista PP:tä ja joka on osittain muodostettu segmenttikopolymeeriksi isotaktisen PP-mate-riaalin kanssa "Nordel 1500": EPDM, jonka m.f.i. = noin 0,3 EVA: EVA, joka sisältää noin 20 % vinyyliasetaattia 25 ja jonka m.f.i. = noin 5.

Taulukko 2 26 85245

Xoostumus

Kai- ____ von Sisäkerros (paran- Keskikerros 75 % Ulkokerros (sau- 5 koo- nettua laminointia kokonaisarvosta mausta) varten di- varten) 10 % koko- 15 % kokonaisar- nro naisarvosta vosta R402 70Z "Dovlex 2045" 80Z "Hostalen 1022" 100Z "Dowlex 2045" 307. "Nordel 1500" 20Z "Dowlex 2045" R404 " 80Z "Νονοίen 1300 E" " 10 20Z "Dovlex 2045" 35Z "Hostalen 9255" R407 " 35Z "Hostalen 1022" 30Z "Dowlex 2045" 50Z "Hostalen 1022" 70Z "Hostalen 15 20Z "Hostalen 9255" 1022" 30Z "Nordel R414 " 20Z "Dowlex 2045" 1500" 10Z "Nordel 1500" 507. "Novolen 1300 E" 207. "Hostalen 1022" 20 R417 " 20Z "Dowlex 2045" 10Z "Nordel 1500" 50Z "Hostalen 1050" 20Z "Hostalen 9255" " R419 " 20Z "Dowlex 2045" 107. "Nordel 1500" 25 R420 " " 100Z "Dowlex 2045" 607. "Hostalen 1022" R421 " 20Z "Hostalen 9255" " 20Z "EVA" 50Z "Hostalen 1022" 30 207. "Hostalen 9255" R422 " 20Z "Dowlex 2045" " 107. "Nordel 1500"

Pienitiheyksinen polyetyleeni (200 ^,um)

Tavanomainen säkkilaatua oleva kalvo vertailua varten 35 _

Taulukko 2 (jatkoa) 27 8 52 45

Kai- Kerrok- Kalvon Putoava- Elmendorf repäi- Beach lävis- von sen suun- paino tikka is- sylujuus (43 mm tysvastus, koo- ta astet- g/m2 kulujuus repäisy) joulea di- ta g -----

5 ^____MD CD 45° MD CD

RA02 30 ' 75 500-800 2160+ 1070 1340 11,0 9,A

45 75 600-800 1480 1100 920 14,2 13,3 R404 30 71 600-700 2910+ 1450 1770+ 6,4 9,1 45 74 600-800 2790+ 1830 1280 9,9 13,8 10 30 - 78 400-700 1620 1870 2400+ 11,1 7,0 R407 45 85 400-600 3030+ 2110 2270+ 7,9 7,5 30 79 600-900 1410 1430 2210 13,7 11,9 45 73 600-800 1460 1400 990 11,9 12,4 1 5 RA 14 60 71 600-800 1660 2750+ 1050 10.3 (MD:n ja CD:n keskiarvo) 30 77 600-900 1280 1250 2040+ 11,9 12,6 RA 17 45 82 800-900 1990 1460 750 13,3 14,0 20 60 80 800-900 1780 2490+ 650 12,1 13,6 30 74 500-700 1670 1520 2050 10,2 8,5 R419 45 71 500-800 2020 1120 1360 11,3 10,5 25 R420 45 75 500-800 2450 1620 1850 8,7 7,4 45 77 700-900 500 2190+ 800 12,9 9,9 RA 21 30 R422 45 84 700-900 2460+ 1420 2160+ 13,6 10,2 184 500-600 840 1300 1700 5,0 (MD:n ja CD:n keskiarvo) 35 Ί___1111___ + = suurempi kuin ja osoittaa, että yhdessä tai useammassa yksittäisessä kokeessa ylitettiin laitteen ylin arvo 28 8 52 45

Useista näytteistä testattiin edelleen Elmendorf repeämisen etenemisen vastustuskyky -15 °C lämpötilassa. Koostumuksen R407, R414 ja R419 omaaville näytteille saatiin tällöin samat tulokset (menetelmän tarkkuusrajoissa) 5 kuin taulukossa 2 esitetyille, 20 °C lämpötilassa suoritetuilla testeillä. Tämä hyvä suorituskyky matalissa lämpötiloissa on yllättävää otettaessa huomioon polypropeenin suuri pitoisuus, mutta se voidaan selittää mikrorakenteen avulla, joka muodostuu jäykkää polypropeenia olevista 10 mikroskooppisista tai submikroskooppisista fibrilleistä, jotka on lähes täysin upotettu verrattain pehmeään poly-eteeniin.

Repeämisen kestokykyarvojen tutkimus laminointikul-mien suhteen (ks. taulukko 2) antaa tulokseksi, että 45° 15 laminaateissa esiintyy merkittävää heikkoutta (suhteellisesti katsoen) niiden 45° suunnissa, so. yhdenkerroksen kuitusuunnassa.

Tätä ei esiinny 30° laminaateilla, joiden yleiset repeämisarvot ovat merkittävästi paremmat otettaessa huo-20 mioon, että heikoin suunta yleensä määrää laminaatin arvon repeämisen etenemisen vastustuskyvyn suhteen.

Poikkeuksena sääntöön, että 45° laminaateissa on verrattain huono repeämisen etenemisen estokyky 45° suunnassa, on havaittu koostumus R407. Tämän koostumuksen pää-25 kerros (keskikerros) muodostuu HMHDPE- ja LLDPE-materiaa-leista yhdessä PP-materiaalin kanssa, jonka molekyylipaino on huomattavasti pienempi kuin HMHDPE-materiaalin (ks. patenttivaatimusta 18). Oletetaan, että parantunut 45° repeämislujuus tässä tapauksessa aiheutuu niistä edulli-30 sista vaikutuksista, jotka on esitetty yleisesittelyssä tämän patenttivaatimuksen kanssa.

Lopuksi koostumusten, jotka sisältävät 100 % LLDPE:tä saumauskerroksissa (so. R402, 404, 407, 420, 421 ja 422), on havaittu muodostavan riittävän hyvän sauman 35 ultraäänisaumauksessa. Sauma kestää noin 5-6 kp/2,5 mm 29 85245 olevia leikkuuvoitnia ja noin 2 kp/25 mm saakka olevia kuo-rimisvoimia. Tässä suhteessa on tärkeää, että saumakerros ja upotuspohja keskikerroksessa muodostuvat oleellisesti samasta materiaalista, nimittäin molemmat pienitiheyksi-5 sestä polyeteenityypistä, kun taas fibrillikuituinen, epäjatkuva upotettu faasi keskikerroksessa muodostuu huomattavasti korkeammassa lämpötilassa sulavasta polypropeenista.

Esimerkki 3 10 Suurilujuuksisia laminaatteja valmistettiin kahdes ta koostumuksesta, jotka molemmat muodostuivat kokonaan HMHDPE- ja LLDPE-materiaalista paitsi vähäisiä määriä SPDM-materiaalia parannetussa laminointikerroksessa. Menettely oli sama kuin esimerkissä 2 esitetty, paitsi että 15 käytettiin prototyyppikonetta täydellistä teollisuusmit-takaavatoimintaa varten.

Molemmissa tapauksissa suulakepuristuslämpötila oli 240 °C, leikkauskulma 45°, venytyslämpötila 35 °C, telojen lämpötila lämpökäsittelyä varten 80 °C, lämpökäsittelyaika 20 noin 10 sekuntia. Käytettiin kahta kuumennettua telaa peräkkäin ja sitten kahta jäähdytystelaa. Lopullinen veny-tyssuhde mitattuna lämpökäsittelyn jälkeen oli noin 1,4:1 molemmissa suunnissa.

Venytys/laminointi-menetelmä kokonaisuudessaan mu-25 kaan luettuna lämpökäsittely suoritettiin linjassa, mikä linja käsitti viisi asemaa poikkisuuntaista venytystä varten, yhden pituussuuntaan suorittavan venytysaseman ja viimeisen venytysaseman, joka syötti poimutettua laminaat-tia "vapaa kutistus" -lämpökäsittelyyn. Viimeisen uritetun 30 telaparin ja ensimmäisen lämpökäsittelytelan välissä ja molempia lähellä oli vapaasti pyörivä tela, jonka tehtävänä oli pitää saumat hienoina ja tasaisina.

Venytyssuhdetta poikittaissuunnassa valvottiin säätämällä uritettujen telojen välistä lomittumista jokaises-35 sa ensimmäisessä viidessä parissa uritettuja teloja.

30 85245

Kuten esimerkissä 2, lomittumista uritettujen telojen viimeisessä parissa säädettiin poikittaisjännityksen minimoimiseksi lämpökäsittelyn aikana.

Laminaatin lineaarinen nopeus poistossa venytys/-5 laminointi-linjasta oli noin 30 m/min.

Kalvojen koostumukset ja laboratoriotestien tulokset on esitetty taulukossa 3.

Polymeerien merkinnät ja testimenetelmät iskua, repäisyä ja läpäisykestoa varten on esitetty edellä esi-10 merkissä 2. Muut mekaaniset ominaisuudet määrättiin jän-nitys/venymä-käyristä, jotka saatiin 15 mm levyisistä kappaleista, jolloin vetopitimien välinen alkuetäisyys oli 50 mm.

Jännitys/rasitus-käyrät mitattiin verrattain pie-15 neliä nopeudella, nimittäin 150 mm/min ja erittäin pienellä nopeudella, nimittäin 15 mm/min. Jälkimmäistä kokeiltiin ryömylujuuden tutkimiseksi.

Tätä varten määritettiin myötöjännitys (newto- 2 nia/mm ) molemmilla kahdella nopeudella, kun taas murtove- 2 20 nymä (%) ja lopullinen vetojännitys (newtonia/mm ) määritettiin vain nopeudella 150 mm/min.

Koostumuksesta R 1 valmistettu laminaatti muutettiin edelleen avosuisiksi säkeiksi kaupallisessa säkinval-mistuskoneessa. Se taivutettiin ensin litteäksi letkuksi 25 ja sivut saumattiin kaupallista kuumasulateliimaa käyttäen, leikattiin sitten sopiviin pituuksiin ja kuumasau-mattiin poikittaissuunnassa säkin pohjan muodostamiseksi. Tämä sauma tehtiin yksinkertaisen impulssisaumauksen avulla (ilman minkäänlaista taivuttamista tai päälle sijoitet-30 tavaa nauhaa), mutta optimoimalla saumausolosuhteet mahdollisimman suuren kutistumisen sallimiseksi pituussuunnassa. Säkin mitat olivat noin 100 x 50 cm. Noin 30 tällaista säkkiä täytettiin, suljettiin peitenauhan avulla ja niille suoritettiin pudotustesti -20 eC lämpötilassa 35 vertailemalla säkkeihin, joiden koko oli sama Ja jotka oli 3i 85245 valmistettu 185 g/m2 pinta-alapainon omaavasta pieniti-heyksisestä polyeteenikalvosta, joka laadultaan oli normaalia säkkien valmistuksessa käytettyä. Näissä testeissä suurilujuuksisen laminaatin havaittiin olevan selvästi 5 paremman huomattavasti pienemmästä pinta-alapainosta huolimatta. Näitä säkkejä varten käytetyn suurilujuuksisen laminaatin pinta-alapaino oli 80 g/m2, toisin sanoen se oli lähes 2 1/2 kertaa keveämpää kuin tavanomainen poly-eteenisäkkimateriaali.

10

Taulukko 3 32 852 45 „ , Koostumus

Kai- _____ von Sisäkerros Keskikerros Ulkoxerros Kalvon Elmendorf repäi- koo- (parannettua (75 % koko- (parannet- paino sylujuus (43 mm 5 di- laminointia naispaksuu- tua sau- g/m^ repeämä) nro varten) 10 % desta) mausta var- kokonaispak- ten) 15 % suudesta kokonais- paksuudes- ta q _______HP CD 45 10 70Z "Dow- 502 "Ho- 15 lex 2045" stalen 100Z "Dow- 74 2020+ 2360+ 1350 9255" lex 2045"

Rl 307. "Nor- 50Z "Dow- del 1500" lex 2045" 20 70Z "Ho- 25 stalen 9255" R2 " " 73 3200+ 3000+ 2220+

30Z

__ "Dowlex 30 2045" + = suurempi kuin ja tarkoittaa, että yhdessä tai useammassa yksittäisessä kokeessa ylitettiin laitteen maksimi-arvo 35 33 85245

Taulukko 3 (jatkoa)

Beach-lävis- Myötöraja- Lopullinen ve- Murtovenymä tyksen esto- jännitys tojännitys % von , .

5 „oo-dl- nro 2 lv N/mm N/rara *

MD CD 45° MD CD 45° HD CD ^ CD

10____________ 150 150 150 mm/ mm/ mm/ min. min. min.

15 Rl 10,4 13,1 12,2 19,5 19,3 20,3 51,8 43,9 30,0 603 536 408 15 15 15 mm/ mm/ mm/ min. min. min.

20 16,2 17,3 17,3 150 150 150

tuin / mm/ mm/ I

min. min. min.

25 20,3 19,7 21,6 R2 4,5 6,3 6,7 15 15 15 49,7 48,5 26,9 536 540 324 mm/ mm/ mm/ min. min. min.

30 17,8 18,1 18,8

Claims

34 85245

1. Menetelmä suurilujuuksisen kalvomateriaalin valmistamiseksi, mikä menetelmä käsittää laminaatin muodos- 5 tamisen, joka muodostuu vähintään kahdesta kerroksesta lämpömuovautuvaa polymeeriseosta, joka sisältää polyetee-niä, jolloin jokaisen kerroksen rakenne on fibrillikui-tuinen, mikä muodostaa määräävän lohkeamissuunnan jokaiseen mainituista kerroksista, ja jolloin kerrokset on lii-10 tetty toisiinsa siten, että mainitut määräävät lohkeamis-suunnat ovat poikittain toistensa suhteen, sekä mainittujen kerrosten molekyylien suuntaamisen biaksiaalisesti venyttämällä kerroksia oleellisesti yksisuuntaisin askelin polymeerikuitujen muuttamiseksi mutkittelevaksi mikroku-15 vioksi, tunnettu siitä, että mainittu seos muodostuu suuren molekyylipainon omaavasta, suuritiheyksises-tä polyeteenistä ja pienitiheyksisestä polyeteenistä, jonka molekyylipaino on huomattavasti pienempi, jolloin pieni tiheyksinen polyeteeni on valittu joukosta, johon kuulu-20 vat polyeteenin kopolymeerit ja/tai haaroittuneet polyeteeni t, a) joiden murtovenymä on oleellisesti sama tai suurempi kuin suuren molekyylipainon omaavan, suuritiheyksi-sen polyeteenin mitattuna huoneen lämpötilassa hitaasti 25 venyttäen ja b) jotka pystyvät erottumaan selvästi muodostaen erillisen mikrofaasin mainitusta suuren molekyylipainon omaavasta, suuritiheyksisestä polyetyleenistä jäähdytettäessä mainittujen aineosien sula, homogeeninen seos.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-30 n e t t u siitä, että seos edelleen sisältää polypropee- niä, jonka molekyylipaino on huomattavasti pienempi kuin suuren molekyylipainon omaavan, suuritiheyksisen polyeteenin.

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, t u n-35 n e t t u siitä, että seos sisältää lisäksi vähäisiä mää- 35 85245 riä seostavaa ainetta, esimerkiksi propeenin ja 4 tai useampia hiiliatomia sisältävän polyolefiinin kopolymee-riä.

4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, 5 tunnettu siitä, että kalvon annetaan kutistua vähintään 7 % ainakin yhdessä suunnassa.

5. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että venytyssuhde jokaisessa suunnassa mitattuna kutistuksen jälkeen ei ylitä arvoa 2,5:1.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että kaikkien laminaatin biaksiaalises-ti suunnattavien kerrosten lohkeamissuunta muodostaa 10 -35° kulman laminaatin konesuuntaan nähden.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n- 15. e t t u siitä, että venytyssuhde kaikissa suunnissa mitattuna kutistuksen jälkeen on 1,3:1 - 1,9:1.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kutistuksen jälkeen määritetty venymä pituussuunnassa aikaansaadaan venytyssuhteella, joka 20 on vähintään 10 - 50 % kutistuksen jälkeen määritettyjen poikittaissuuntaisen venymän venytyssuhteesta.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että biaksiaalisesti suunnatulle lami-naatille suoritetaan lämpökäsittely, jolloin laminaatin 25 annetaan kutistua ainakin 7 % ainakin poikittaissuunnassa.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että lämpökäsittely suoritetaan saattamalla pituussuunnassa poimutettu laminaatti kosketukseen kuuman telan kanssa.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kuumalle telalle johdetaan laminaatti, jonka konfiguraatio on muodostunut viimeisen poikittaissuuntaisen venytyksen aikana.

12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen menetelmä, 35 tunnettu siitä, että laminaatti voi kutistua pi- 36 8 52 45 tuussuunnassa mainitun viimeisen poikittaissuuntaisen venytyksen aikana.

13. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jokaisessa kalvossa on 5 a) pääkerros, jonka fibrillikuituinen rakenne mää rää jokaisen mainitun kalvon pääasiallisen lohkeamissuun-nan ja b) toinen kerros liitoslujuuden säätämiseksi, Jolloin ensimmäisen kalvon toinen kerros on toisen kalvon 10 toista kerrosta vastaan, tunnettu siitä, että poi-kittaisvenytys ja yhteenliittäminen aikaansaadaan kohdistamalla paine laminaatin pintaan pitkin viivoja, jotka sijaitsevat oleellisesti laminaatin pituussuunnassa aaltomaisen konfiguraation muodostamiseksi siihen.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että fibrillikuituinen rakenne käsittää erittäin kiteisen polypropeenin ja/tai suuriti-heyksisen polyeteenin mikrofibrilleja, jotka yleensä on upotettu matriisimateriaaliin, joka pääasiallisesti käsit- 20 tää pienitiheyksistä polyeteeniä.

15. Patenttivaatimuksen 13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että a) mainitun matriisimateriaalin murtovenymä on sama tai suurempi kuin fibrillit muodostavan polypropeenin tai 25 suuritiheyksisen polyeteenin mitattuna huoneen lämpöti lassa hitaasti venyttäen ja b) että mainitut toiset kerrokset muodostuvat pääasiassa haaroittuneesta polyeteenistä, ja niiden kuuma-saumauslämpötila on korkeampi kuin 100 °C ja murtovenymä 30 sama tai suurempi kuin fibrillit muodostavan polypropeenin tai suuritiheyksisen polyetyleenin.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että laminaatti lämpökäsitellään lämpötilassa, joka on alempi kuin se lämpötila, jossa toi- 35 set kerrokset kuumasaumautuvat toisiinsa. 37 85245

17. Patenttivaatimuksen 16 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että matriisifibrillin sulamisalue on laajempi kuin mainitun toisen kerroksen ja että laminaatin annetaan kutistua ainakin yhdessä suunnassa lämpö-5 käsittelyn aikana. 38 85245