FI75061C - Oegonlins med progressivt foeraenderlig refraktionsfoermaoga. - Google Patents

Description

1 75061

Silmälinssi, jolla on etenevästi muuttuva refraktiokyky Tämä keksintö kohdistuu silmälinsseihin ja tarkemmin sanottuna parannuksiin vanhuuden näkökankeu-5 teen tarkoitetussa silmälinssissä, jolla on etenevästi muuttuva refraktiokyky.

Näkökankeus tarkoittaa ihmisen silmän tilaa, jossa silmämunan silmälinssi ei enää kykene mukautumaan likinäön vaatimaan fokusointiin, koska se on menettä-10 nyt alkuperäisen kimmoisuutensa. Sen tähden ihminen voi jälleen helposti nähdä lähellä sijaitsevan esineen käyttäessään kuperaa linssiä, joka korvaa puutteellisen mukautumiskyvyn .

Likinäkö tapahtuu yleensä silmälasikehykseen 15 asennettujen linssien ala-alueiden läpi. Sen tähden yksi ainoa silmälasipari voi vaatia näkökyvyn kompensointia sekä likinäön että kaukonäön kohdalla, kun tavanomaisten kaukonäkÖlinssien ala-alueet silmälasike-hekysessä korvataan yllä kuvatuilla kuperilla linsseil-20 lä.

Kaksiteholinssi on tällaisen monitehosilmälins-sin yksinkertaisin muoto. Monitehosilmälinssin liki-näköä varten tarkoitettua kuperaa linssiosaa kutsutaan segmentiksi, ja segmentin muoto, sijainti, aine jne.

25 vaihtelevat suuresti.

Tällaisten linssien yhteisenä puutteena on kuitenkin ollut, että siirryttäessä kaukonäöstä likinä-köön, suurennuksessa tapahtuu jyrkkä muutos, joka aiheuttaa fyysistä häiriötä. Ns. etenevätehoista silmälinssiä 30 on ehdotettu pyrittäessä poistamaan kuvan suurennuksen jyrkkä muutos. Tällaisen linssin mukaisesti pintakuvio on sellainen, että refraktiokyky muuttuu etenevästi poistaen fyysisen epämukavuuden tunteen, ja välittömän näön kenttä voidaan myös sovittaa kaukonäön ja liki-35 näön väliselle raja-alueelle.

2 75061 Tämä etenevätehoinen silmälinssi on myös esteettisesti edullinen kaksiteholinssiin verrattuna, koska likinäköä varten tarkoitetun linssiosan erottava rajaviiva ei ole silmiinpistävä linssin ulkonäössä verrat-5 tuna kaksiteholinssiin, eikä sitä siis havaita erityisesti näkökankeuteen valmistetuksi linssiksi.

Etenevätehoinen silmälinssi on tunnettu siitä, että siinä on sarja "napa- eli keskipisteitä", jotka muodostavat ns. "napa- eli keskimeridiaanikäyrän", 10 joka ulottuu oleellisesti linssin pinnan yläkeskiosas-ta alakeskiosaan. Tämä "napameridiaanikäyrä" on sellainen, että astigmaattisuus sitä pitkin on lähes yhtä kuin nolla ja refraktiokyky muuttuu etenevästi ennalta määrätyn säännön mukaisesti. Termiä "napa- eli keski-15 piste" käytetään tässä merkitsemään pistettä, jossa kaksi pääkäyristyssädettä ovat keskenään yhtä suuret.

Linssipinta, jolla on tällainen "napa- eli kes-kimeridiaanikäyrä" voidaan teoreettisesti suunnitella suhteellisen helposti, kuten jäljempänä tullaan selit- 20 tämään.

Tunnetussa etenevätehoisessa silmälinssissä käyttäjän pään kiertoa myöhemmin selitettävää sivunäköä varten ei kuitenkaan ole otettu huomioon. Yleensä ei ainoastaan käyttäjän silmämuna vaan myös pää kääntyy 25 sivulla sijaitsevaanäkökohdetta kohti käyttäjän näh- *: dessä tällaisen näkökohteen. Toisin sanoen pään kierto kompensoi silmämunan kierron. Tunnetussa etenevätehoisessa silmälinssissä suunnittelijan linssiä suunnitellessa olettaman näkökohteen sovitus on ollut luonno-30 ton sen takia, ettei pään kiertoa ole otettu täysin huomioon.

Esillä olevan keksinnön ensisijaisena tarkoituksena on sen tähden saada aikaan silmälinssi, jossa tunnetun linssin luonnoton näkökohteen sovitus on kor-35 vattu luonnollisemmalla näkökohteen sovituksella ja käyttäjän pään kierto kaksiokulaarista sivunäköä varten 11 3 75061 on otettu huomioon, mikä mahdollistaa mukavan kaksio-kulaarisen sivunäön, joka on hyvin lähellä paljain silmin tapahtuvaa näköä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti saadaan ai-5 kaan silmälinssi, jossa on kaksi valoa taittavaa pintaa, joista toiseen kuuluu kuviteltu ensimmäinen meri-diaanikäyrä, jota nimitetään selvyyden vuoksi napa-eli keskimeridiaanikäyräksi, joka kulkee oleellisesti pystysuunnassa valoa taittavaa pintaa pitkin, kun valoa 10 taittavaa pintaa katsotaan oleellisesti sen suhteen ortogonaalisessa suunnassa tilassa, jossa linssi sijaitsee samassa pystysuunnassa kuin käyttäjään sovitettuna, jolloin napa- eli keskimeridiaanikäyrän käyris-tyssäde sisältää vyöhykkeen, jossa käyristyssäde piene-15 nee asteittain käyrän yläosasta alaosaa kohti ennalta määrätyn säännön mukaisesti, jolloin käyristyssäteet napa- eli keskimeridiaanikäyrän suorassa kulmassa leik-kaavien ortogonaalisten käyrien leikkauspisteissä valoa taittavassa pinnassa ovat oleellisesti yhtä suuret kuin 20 napa- eli keskimeridiaanikäyrän käyristyssäteet noissa leikkauspisteissä, niin että astigmaattisuus napameri-diaanikäyrää pitkin valoa taittavassa pinnassa on lähes yhtä kuin nolla, jolloin napameridiaanikäyrä jakaa valoa taittavan pinnan kahdeksi sivualueeksi, jotka si-25 jaitsevat lähempänä nenän puolta ja vastaavasti ohimon puolta linssin ollessa sovitettuna käyttäjään, valoa taittavan pinnan kahden sivualueen ollessa keskenään epäsymmetriset, valoa taittavan pinnan ollessa sellainen, että kun toinen meridiaanikäyrä kuvitellaan ulot-30 tuvaksi pystysuunnassa valoa taittavaa pintaa pitkin peittäen, leikaten tai koskettaen napameridiaanikäyrää valoa taittavan pinnan yläalueella, napameridiaanikäyrä siirtyy nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän suhteen valoa taittavan pinnan ala-alueella, kun se 35 taas siirtyy vähemmän asteittain nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän suhteen valoa taittavan pinnan 4 75061 välialueella, jolloin väli- ja ala-alueisiin, joilla napameridiaanikäyrä siirtyy enemmän tai vähemmän nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän suhteen, kuuluu ainakin yksi leikkauskäyrä, joka ulottuu vaakasuunnas-5 sa enintään 15 mm napameridiaanikäyrän vastakkaisilla puolilla ja jota pitkin astigmaattisuuden jakauma nenän puolella napameridiaanikäyrän suhteen on epäsymmetrinen ohimon puolella olevan suhteen.

Esillä olevan keksinnön muut tarkoitukset, 10 tunnusmerkit ja edut käyvät selville seuraavasta yksityiskohtaisesta keksinnön edullisten suoritusmuotojen selityksestä, joka esitetään oheisiin piirustuksiin liittyen, joissa kuvio 1 on kaaviokuva, joka esittää yleismene-15 telmää sellaisen linssipinnan suunnittelemiseksi, jolla on asteittain muuttuva refraktiokyky, kuvio 2 on kaaviokuva, joka esittää näkökohteen sijoitusta tunnetussa tekniikassa, kuvio 3 on kaaviokuva, joka esittää näkökohteen 20 suunnan ja silmälasien käyttäjän pään samoinkuin silmä-munan kierron välistä suhdetta esillä olevan keksinnön periaatteen selittämiseksi, • _ kuvio 4 on kaaviokuva, joka esittää esimerkin vuoksi keksinnön mukaista silmälinssiä käyttävän käyt-25 täjän näkökohteen sijaintia, kuvio 5 on kaaviokuva, joka myös esittää esimerkin vuoksi keksinnön mukaista silmälinssiä käyttävän käyttäjän näkökohteen sijaintia, kuvio 6 on kaaviokuva, joka esittää esimerkin 30 vuoksi kuviossa 5 esitetyn näkökohteen kaksiokulaaris- ta näkemistä, ja kuvio 7 on kaaviollinen sivukuva, joka esittää keksinnön mukaisen, etenevätehoisen silmälinssin erästä muotoa.

I! 5 75061

Jotta esillä olevaa keksintöä olisi helpompi ymmärtää, etenevästi muuttuvan refraktiokyvyn omaavan linssipinnan yleistä suunnittelumenetelmää selitetään viitaten kuvioon 1 ennen esillä olevan keksinnön 5 yksityiskohtaista selitystä.

Taso Q, jota kutsutaan seuraavassa pääpystymeri-diaanitasoksi, määritetään ensin avaruudessa, kuten kuviossa 1 esitetään.

Tähän pääpystymeridiaanitasoon piirretään sitten 10 kierukkakäyrä M-M', jota seuraavassa kutsutaan meridi- aanikäyräksi ja joka ulottuu tason Q yläosasta alaosaa kohti ja jonka käyristyssäde jatkuvasti pienenee sen yläosasta alaosaan ennalta määrätyn säännön mukaisesti. Sen jälkeen määritetään taso Vi, johon kuuluu pisteet 15 Gi ja Oi ja joka leikkaa ortogonaalisessa suhteessa pääpystymeridiaanitason Q, kuten kuviossa 1 esitetään, jossa Ri on meridiaanikäyrän M-M' käyristyssäde valitussa pisteessä Gi ja Oi on käyrän keskipiste. Tätä tasoa kutsutaan seuraavassa ortogonaalitasoksi.

20 Tähän ortogonaalitasoon Vi piirretään sen jäl keen käyrä Hi-Hi', joka menee pisteen Gi läpi ja jonka käyristyssäde pisteessä Gi on yhtä suuri kuin yllä kuvattu käyristyssäde Ri ja jonka käyrän keskipiste yhtyy yllä kuvattuun pisteeseen Oi. Tätä käyrää kutsu-25 taan seuraavassa ortogonaalikäyräksi. Tällainen ortogo- naalikäyrä Hi-Hi' voidaan piirtää kaikille meridiaani-käyrän M'M' pisteille, ja sen tähden tällaisten ortogo-naalikäyrien Hi-Hi* ryhmä muodostaa kaarevan pinnan.

Kun siis tällaista kaarevaa tasoa käytetään muodosta-30 maan linssipinta, mikä tahansa meridiaanikäyrän M-M' piste muodostaa "napa- eli keskipisteen", jossa kaksi pääkäyristyssädettä ovat keskenään yhtä suuret. Niin ollen meridiaanikäyrä M-M* muodostaa "napa- eli keski-meridiaanikäyrän", jota pitkin astigmaattisuus on lähes 35 yhtä kuin nolla.

6 75061

Yllä olevassa selityksessä on vain yksi ortogo-naalikäyrä Hi-Hi' määritetty pisteelle Gi.

On kuitenkin selvää, että mitä tahansa käyrää, jolla on sama käyristyssäde Ri tässä pisteessä Gi, 5 voidaan käyttää ortogonaalikäyränä Hi-Hi'. On olemassa lukuisia esimerkkejä, joissa on yritetty parantaa ete-envätehoista silmälinssiä käyttämällä ortogonaalikäyrän Hi-Hi' vapausastetta eikä esillä oleva keksintö myöskään ole poikkeus. Näihin aiempiin esimerkkeihin kuulu-10 vat japanilainen patenttijulkaisu 3595/74, japanilainen kuulutusjulkaisu 46348/75 ja japanilainen patenttijulkaisu 9626/72. Japanilaisen patenttijulkaisun 3595/74 keksinnön mukaisesti ortogonaalikäyrän Hi-Hi' käyristyssäde pienenee keskipisteestä sivuja kohti linssin ylä-15 alueella ja suurenee keskipisteestä sivuja kohti lins sin ala-alueella, niin että linssin kokonaisastigmaat-tisuus jakautuu suurelle alueelle. Japanilaisen kuulu-tusjulkaisun 46348/75 keksinnön mukaisesti astigmaat-tisuuden pääsuunnat linssin sivuosissa, toisin sanoen 20 kuvan vääristymän suunnat on järjestetty sivuosien pys tysuoriin ja vaakasuoriin suuntiin, jolloin tarkoituksena on poistaa tai mitätöidä astigmaattisuusvaikutus. Kuitenkin on olemassa hyvin vähän esimerkkejä keksin-nöistä, jotka koskevat kaksiokulaarista sivunäköä, joka 25 käsittää hyvin suuren osan jokapäiväisestä näöstä. Yllä mainituista tunnetuista esimerkeistä japanilainen patenttijulkaisu 9626/72 käsitteleee vain riittämättömästi kaksiokulaarista sivunäköä. Viimeksi mainitun patenttijulkaisun tärkeä ominaisuus on, että astigmaat-30 tiset virheet linssin pinnalla tehdään symmetrisiksi vaakasuunnassa kaltevan napa- eli keskimeridiaanikäy-rän sisältävän meridiaanitason vastakkaisilla puolilla.

Oikean silmän linssi ja vasemman silmän linssi ovat yleensä toistensa peilikuvia, toisin sanoen ne 35 ovat keskenään pääasiassa symmetriset nenän suhteen.

Il 7 75061

Viimeksi mainitussa patenttijulkaisussa esitetyssä tunnetussa esimerkissä oikean silmän silmämunan kierto-kulmaa pidetään sen tähden suunnilleen yhtä suurena kuin vasemman silmän silmämunan kiertokulmaa, kun 5 käyttäjän silmät kääntyvät sivusuuntaan eteenpäin suunnatusta tilasta. Tässä tapauksessa oikean ja vasemman kohdistusviivan leikkauspistettä eli näkökohteen sijaintia edustaa kuviossa 3 esitetyn käyrän C piste. Tämä käyrä C on sellaisen kaaren osa, jossa vasemman 10 ja oikean silmän silmämunien kiertokeskuksia 0^ ja 0r yhdistävä viiva muodostaa jänteen, ja jänteen kehäkulma on yhtä kuin näkökulma oi· Tällainen näkökohteen sovitus on kuitenkin täysin luonnoton eikä millään tavoin heijasta näön tavallista tilaa. Kuvattu näkökohteen 15 sovitus ei myöskään ole täysin riittävä tai vakuuttava, koska myöhemmin kuvattavaa käyttäjän pään kiertoa sivu-näköä varten ei ole otettu täysin huomioon. Yleensä on tavallista, ettei vaan silmämunia vaan myös päätä kierretään näkökohdetta kohti, kun näemme näkökohteen, joka 20 sijaitsee sivulle etupuolen suhteen. Toisin sanoen päätä kierretään silmämunien kierron kompensoimiseksi.

Kuvio 3 esittää, että käyttäjä kääntää silmiään näkökohdetta kohti, joka sijaitsee sivulla kulmassa ^etupuolen suhteen, tilasta, jossa hän näkee suoraan 25 edessään sijaitsevan kohteen. Kun pään kiertokulmaa merkitään viitteellä ft„ ja silmämunien kiertokulmaa n pään suhteen merkitään viitteellä Λ , suhde fi- P* + />E pätee yleensä. Jos kulman ft suunnassa sijaitseva näkökohde on käyttäjän kannalta hyvin mielenkiintoinen, 30 suhde ftK >ftE pitäisi paikkansa, ja päinvastaisessa tapauksessa pitäisi suhde <ft^ paikkansa. Saattaa kuitenkin riittää, että niiden välistä suhdetta esittää yleensä Λ »/»· Lisäksi kun kulma ft on hyvin suuri, kuten esim. näkökohteen sijaitessa käyttäjän taka-35 na, käyttäjä kääntää tai kiertää kehoaan tai muuttaa 8 75061 jalkojensa suuntaa itse kehon kiertämiseksi taaksepäin. Tässä tapauksessa käyttäjän keho ja raajat toimivat yhdessä auttaen silmämunia näkemään näkökohteen. Sama pitää paikkansa, kun näkökohde sijaitsee ylä- tai ala-5 asennossa sivuasennon lisäksi. Ottaen huomioon yllä mainitun seikan silmälinssien optisessa suunnittelussa voidaan kehittää aivan uusi toiminta, jota ei ole aiemmin ehdotettu, jolloin voidaan saada mukavat silmä-linssit, jotka mahdollistavat kohteen näkemisen saman-10 laisessa tilassa kuin paljain silmin nähtäessä. Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on niin ollen saada aikaan silmälinssi, joka perustuu aiemmin tunnetusta näkökannasta täysin poikkeavaan näkökantaan ja joka poistaa kaikki aiempien linssien puutteet.

15 Tarkemmin sanottuna esillä olevan keksinnön tarkoituksena on saada aikaan silmälinssi, jossa tunnettujen linssien luonnoton näkökohteen sovitus on korvattu luonnollisemmalla näkökohteen sovituksella ja käyttäjän pään kierto kaksiokulaarista sivunäköä varten on 20 otettu huomioon, jolloin miellyttävä kaksiokulaarinen, lähempänä paljain silmin tapahtuvaa näköä oleva sivu-näkö on mahdollinen.

Keksinnön erästä käytännön toteutusta selitetään nyt yksityiskohtaisesti. Ensimmäisenä esimerkkinä vali-25 taan kuviossa 4 esitetty suora viiva D edustamaan luonnollisinta näkökohteen sovitusta vaakasuunnassa.

Kuviossa 4 merkki 0R osoittaa oikean silmän silmämunan kiertokeskusta, ja merkki Po osoittaa näkökohteen sijaintia suoralla viivalla D, kun oikean silmän silmämu-30 na suunnataan eteenpäin. Kuviossa 4 myös pisteet 0Rja

Po yhdistävä viiva q Rq leikkaa suorassa kulmassa suo-

R

ran viivan D. Viivan y— pituus on a, ja merkit P^q -

R

P^Q osoittavat näkökohteen peräkkäisiä sijainteja suo-. 35 ralla viivalla D, kun oikean silmän silmämunaa kierre tään asteittain 10° kulman läpi etukatsomisasennosta

II

9 75061 oikealle olevana aikana. Rajoitetun esitystilan takia merkit P^0, PgQ ja Pg0 on sijoitettu sulkuihin, ja sijaintien P-jq/ Pqq ja P90 suuntia on esitetty vain nuolilla. Lisäksi sijainti P^q edustaa ääretöntä pistettä 5 oikeassa suunnassa.

Nyt suoralla viivalla D valitaan mielivaltainen piste Pi, joka rajoittaa kulman < PoODPi = . Sen jälkeen ilmaistaan etäisyys χ- . välillä 0D ja Pi yhtälönä

OrPi R

x-- . = ——— · Kuten edellä kuvattiin, on olemassa suh-10 °RPl cosft de β = + ft e' j°ssa ftft edustaa pään kiertokulmaa ja p E edustaa oikean silmän silmämunan kiertokulmaa pään suhteen, kun käyttäjä näkee sivuasennossa Pi sijaitsevan näkökohteen kulman /¾ verran erillään asennos- 15 ta Po. Tarkastellaan nyt silmälinssin asentoa, jonka läpi oikean silmän kohdistusviiva kulkee. Tällöin koh-distusviivan suuntaa eli näkökohteen suuntaa kulma ft^ eikä itse silmälinssin kulma Tämä johtuu siitä, että silmälinssi ja käyttäjän pää ovat teoriassa keske-20 nään yhtenäiset, ja silmälinssin ja käyttäjän pään yhteisen kierros kulma Λ on täysin riippumaton oikean silmän silmämunan kohdistusviivasta silmälinssin suhteen. Toisin sanoen näkökohteen suunta (jota edustaa kulma) itse käyttäjälle on erilainen kuin näkökohteen suunta 25 (jota edustaa kulma ft-g) itse silmälinssille, ja näiden välinen ero on yhtä suuri kuin käyttäjän pään kiertokul-ma /Qfi· Tämä on esillä olevan keksinnön silmälinssin erittäin tärkeä perusperiaate, joka eroaa perusteellisesti aiemmista periaatteista. Edellä selitettyyn nä-30 kökantaan pitäytyen tarkastellaan nyt suhteellista muutosta kahden sijainnin välillä, joista toinen on näkö-kohteen sijainti itse silmälasien käyttäjän kannalta, joka sijainti on esitetty kuvion 4 suoralla viivalla, ja toinen on näkökohteen sijainti itse silmälinssin 35 kannalta. Käyttäjän pään kierto kulman Λ läpi näkö- kohteen suhteen merkitsee, sitä, että näkökohde kiertyy 10 75061 kulman - ft„ läpi käyttäjän pään suhteen, suhteellisen ajatustavan mukaan. Oletetaan, että kaikki kiertokeskukset sijaitsevat kuviossa 5 esitetyllä oikean silmän silmämunan kiertokeskuksella 0R, jossa suhde /»H ί ^ pätee kulmien ja Λ välillä. Tällöin näkökohteen sijainti Pi linssin käyttäjän itsensä kannalta, joka sijainti valitaan mielivaltaisesti suoralla viivalla D, siirtyy sijaintiin Pi' itse silmälinssiä varten. Jälkimmäinen sijainti Pi' määrätään kiertämällä vastapäi-10 vään sijaintia Pi silmämunan kiertokeskuksen 0 ympäri kulman ft/2 yli, kuten kuviossa 5 esitetään. Kuviosta 5 nähdään, että suhde _ - p. , pitää paikkansa, ja oikean silmän silmämunan ja näkökohteen välinen etäisyys on muuttumaton. Kun siis piirretään useita pis-15 teitä P1Q’ - PgQ', jotka vastaavat ao. pisteitä pio-P90' nämä pisteet Pio'_P90 rauo^os^avat käyrän D', kuten kuviossa 5 esitetään. Kun kuvion 5 silmämunan kiertokeskus 0r otetaan origoksi ja tästä origosta 0R kuviossa 5 oikealle ja ylöspäin ulottuvat viivat otetaan x-akse-20 liksi ja vastaavasti y-akseliksi, käyrän D' pisteen Pi' x- ja y- koortinaatit ilmaistaan seuraavasti: a . β x = τζτ-i ' 5ln t 25 y = —-—- · cos -|- cos B 2

Sen tähden kuvion 5 käyrä D' ilmaistaan seuraavasti: 30 /- V2x2 + a2 + a J8x2 + a2 2

II

11 75061

Vaikka yllä oleva selitys on yksinkertaisuuden vuoksi viitannut vain oikean silmän oikealle päin suuntautuvaan yksiokulaariseen näköön, on selvää, että sama pätee oikean siiman vasemmalle päin suuntautuvaan yksiöin kulaariseen näköön ja myös vasemman silmän sivunäköön.

Vaikka pään kiertoksekuksen katsotaan yhtyvän silmämunan kiertokeskukseen yllä olevassa selityksessä, on sanomattakin selvää, että edellisen asento ei ole sama kuin jälkimmäisen.

10 Kaksiokulaarisen näön kohdalla on otettava huo mioon kuviossa 6 esitetty oikean siiman ja vasemman siiman silmämunien välinen etäisyys , a— . Sen tähden

URUL

voidaan helposti olettaa, että kahden silmälinssin näkö-kohdetta edustaa oikean silmän näkökohdetta edustavan 15 käyrän D ' ja vasemman silmän näkökohdetta edustavan I\ käyrän DL' yhdistelmä, kuten kuviossa 6 esitetään.

Kaksiokulaarista näköä tarkasteltaessa toisen silmän on oltava hallitseva toiseen verrattuna, toisin sanoen "hallitsevan silmän" on oltava läsnä. Tässä 20 tapauksessa voidaan helposti olettaa, että "hallitsevan silmän" silmämunaa vastaavan näkökohteen sijainnin vaikutus tulee olemaan suurempi kuin kaksiokulaarisella näöllä nähdyn näkökohteen sijainti. Yleensä riittää kuitenkin, kun otetaan huomioon, että käyrä D", joka 25 sijaitsee oikean ja vastaavasti vasemman silmän näkökoh-dekäyrien D ' ja D ' välissä, antaa näkökohteen sijain-nin kaksiokulaarisen näön kohdalla.

On huomattava, että tämä käyrä D" eroaa suuresti kuvion 2 käyrästä C, joka esittää näkökohteen sijaintia 30 tunnetussa silmälinssissä.

Kuviossa 6 näkökohde P" on esitetty oikealle siirrettynä käyrän D" etunäköasennosta Po. Kun tämä näkökohde Pi" liikkuu äärettömästi oikealle asennosta Po, kaksiokulaarisen näön kulma oC" sijainnissa Pi" si-35 jaitsevan näkökohteen katselua varten toisin sanoen 12 75061 kulma <0LPi"0R lähestyy asteittain nollaa. Tämä kaksio-kulaarisen näön kulman asteittainen lähestyminen nollaa kohti merkitsee sitä, että kahden silmän suhteellinen konvergenssi lähestyy asteittain nollaa. Kaksiokulaari-5 sen näön kulma saavuttaa lopulta arvon nolla, kun A= 90° tai A^ = 45° esitetyssä esimerkissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että kahden silmän suhteellinen konvergenssi pienenee yhä asteittain linssin käyttäjän kääntäessä päätään asteittain sivusuuntaan tilasta, jos-10 sa hän tarkastelee näkökohdetta, joka sijaitsee.

äärellisen etäisyyden päässä hänen edessään. Suhteellinen konvergenssi pienenee lopulta nollaan, kun linssin käyttäjän silmien silmämunat on suunnattu katsomaan näkökohdetta, joka sijaitsee äärisivusuunnassa, jossa 15 A ~ 90°, toisin sanoen kun silmälinssit on suunnattu katsomaan näkökohdetta, joka sijaitsee sivusuunnassa, jossa on n. 45°.

Tämän jälkeen käsitellään silmälinssien kohdis-tusviivojen ohittavia asentoja, toisin sanoen silmä-20 linssien asentoja, joiden läpi käyttäjä katsoo sivusuunnassa sijaitsevaa näkökohdetta.

Kuviossa 7 viitenumerot 71 ja 72 merkitsevät vasenta ja vastaavasti oikeaa linssiä näkökohdetta päin olevan ensimmäisen pinnan sivulta.

25 Paksu umpinainen käyrä M-M' on esitetty kummal lakin linssillä 71 ja 72. Tämä käyrä M-M' saadaan yhdistämällä linssin käyttäjän vastaavan silmän kohdis-tusviivan ohitusasennot sekä kauko- että likinäölle hänen katsoessaan suoraan edessään sijaitsevaa näkökohdetta.

30 Tämä käyrä M’M' yhtyy siis normaalisti edellä mainittuun napameridiaanikäyrään. Kummallakin linssillä 71 ja 72 on myös esitetty suora viiva L-L'. Tämä viiva L-L' ulottuu pystysuoraan linssin käyttäjän ao. silmän kohdistusviivan ohitusasentojen läpi kaukonäköä varten, 35 ja sitä kutsutaan meridiaanikäyräksi.

13 75061

Viiva S-S1 on myös esitetty kummallakin linssillä 71 ja 72. Tämä viiva S-S' saadaan yhdistämällä linssin käyttäjän ao. silmän kohdistusviivan ohitusasennot, kun kohdistusviiva kääntyy oikealle 45° kulman läpi.

5 Kun linssin käyttäjä katselee kuviossa 7 esitet tyjen silmälinssien läpi edessään äärellisen etäisyyden päässä sijaitsevaa näkökohdetta, kaksi silmää kon-vergoivat enemmän tai vähemmän ja kohdistusviivat kulkevat keskimeridiaanikäyrillä M-M1 eikä meridiaanikäy-10 rillä L-L'. Oletetaan, että tämä näkökohde liikkuu asteittain oikealle vaakasuunnassa. Tällöin kohdistusviivat siirtyvät asteittain oikealle 45° kulman yli, kunnes ne lopulta kulkevat yllä kuvatuilla viivoilla S-S'.

Yllä kuvatun kohdistusviivan liikkeen aikana oikean 15 silmän kohdistusviivan liikuntaetäisyys vastaavalla silmälinssillä on pitempi kuin vasemman silmän. Kääntäen vasemman silmän kohdistusviivan liikuntaetäisyys on pitempi kuin oikean silmän, kun näkökohde liikkuu pois asteittain vasemmalle vaakasuunnassa. Kun siis näitä 20 molempia tapauksia tarkastellaan, voidaan todeta, että kummankin silmän kohdistusviivan liikuntaetäisyys vastaavalla silmälinssillä on pitempi ohimon puolella kuin nenän puolella, kun linssin käyttäjä, joka katsoo kahdella silmällä äärellisen etäisyyden päässä edessään 25 sijaitsevaa näkökohdetta, kääntää silmiä sivulle vaakasuunnassa kaksiokulaarista sivunäköä varten. Edullisesti vasemman silmän linssi 71 ja oikean silmän linssi 72 ovat toistensa peilikuvia, toisin sanoen ne ovat keskenään symmetriset nenän vastakkaisilla puolilla.

30 On myös edullista, että kahden silmän kohdistus viivat kaksiokulaarista näköä varten kulkevat silmä-linsseillä sellaisissa kohdissa, joissa refraktioker-toimet (keskirefraktiokyky, astigmaattisuusmäärä, astig-maattisuuspääakselien suunnat jne) toisen silmän suh-35 teen ovat suunnilleen samat kuin toisen silmän kohdalla.

14 75061

Sen tähden on edullista, että refraktiokertoi-mien jakaumat kuviossa 7 esitetyissä silmälinsseissä 71 ja 72 ovat toistensa peilikuvia, että refraktiokertoimet kummassakin linssissä 71 ja 72 ovat jakautuneet siten, 5 että ne ovat keskenään symmetriset meridiaanikäyrän L-L' suhteen vaakasuunnassa alueella, jossa napameridiaani-käyrä M-M' peittää meridiaanikäyrän L-L', ja että refraktiokertoimet kummassakin linssissä 71 ja 72 muuttuvat enemmän asteittain vaakasuunnassa ohimon puolella 10 kuin nenän puolella alueella, jossa napameridiaanikäyrä M-M' siirtyy enemmän tai vähemmän nenän puolta kohti meridiaanikäyrän L-L' suhteen. On myös edullista, että refraktiokertoimet kummassakin linssissä 71 ja 72 ovat keskenään symmetriset meridiaanikäyrän L-L' suhteen 15 vyöhykkeillä, jotka ovat erillään "ennalta määrätyn etäisyyden" verran, esim. 15 mm:n verran meridiaanikäyräs-tä L-L' vaakasuunnassa. Tämä "ennalta määrätty etäisyys" voidaan määrätä kutakin käyrän L-L' pistettä varten.

Esillä olevan keksinnön erästä edullista suori-20 tusmuotoa selitetään nyt. Kuviossa 7 on keksinnön mukaisesti valmistettua vasemman silmän linssiä merkitty yleisesti viitenumerolla 71, ja kuva on tehty näkökoh-teen sivulta.

Piste 0 on linssin 71 geometrinen keskipiste, ja 25 toisen linssin pinnalla sijaitseva piste N sijaitsee keskipisteen 0 alapuolella kohdassa, joka sijaitsee pystysuoran etäisyyden 14 mm päässä keskipisteen 0 läpi kulkevasta vaakasuorasta viivasta ja vaakasuoran etäisyyden 2,5 mm päässä nenän puolta kohti meridiaanikäy-30 rästä L-L'.

Esitetyssä linssissä 71 alue, joka sijaitsee ylempänä kuin pisteen 0 läpi menevä vaakasuora viiva, toimii kaukonäköalueena, ja alue, joka sijaitsee alempana kuin pisteen N läpi menevä vaakasuora viiva, toimii 35 likinäköalueena. Jäljellä oleva alue eli alue, joka si- ii 15 7 5061 jaitsee alempana kuin pisteen 0 läpi menevä vaakasuora viiva ja ylempänä kuin pisteen N läpi menevä vaakasuora viiva, toimii keskinäköalueena. Viiva L-L' edustaa edellä mainittua pisteen 0 läpi menevää meridiaanikäy-5 rää, ja käyrä M-M' edustaa edellä mainittua sekä pisteen 0 että pisteen N läpi menevää napameridiaanikäyrää. Refraktiokyvyn jakauma tällä napameridiaanikäyrällä M-M' on sellainen, että refraktiokyvyllä osalla M-0 on vakio-arvo Dp, refraktiokyvyllä osalla N-M' on vakioarvo DN 10 ja refraktiokyky osalla 0-N suurenee asteittain arvosta D_ arvoon D„. suorat viivat S-S' ja T-Τ' sijaitsevat yhdensuuntaisesti ja symmetrisesti meridiaanikäyrän L-L' suhteen, ja vaakasuorat etäisyydet meridiaanikäy-rästä L-L’ ovat keskenään yhtä suuret eli 23 mm keksin-15 nön edullisessa suoritusmuodossa. Suorista viivoista S-S' ja Τ-Ί" ulompana olevat alueet ovat keskenään symmetrisiä tasoja meridiaanikäyrän L-L' suhteen vaakasuunnassa.

Linssin 71 pinnan muoto määräytyy esillä olevan 20 keksinnön mukaisesti ympäröivän leikkauskäyräryhmän avulla, kun linssin leikkaavat vaakasuunnassa tasot, jotka menevät useiden mielivaltaisesti valittujen pisteiden Gi läpi napameridiaanikäyrällä M-M'.

Kuten edellä kuvattiin, kunkin erillisen käyrän 25 käyristyssäde pisteessä Gi määrätään siten, että piste

Gi muodostaa navan. Kaari on leikkauskäyrän yksinkertaisin muoto. Itse asiassa leikkauskäyrän alun alkaen käytetty muoto oli kaari esillä olevan keksinnön toteutuksessa, ja leikkauskäyrän muotoa modifioitiin otta-30 maila huomioon refraktiokertoimien (keskirefraktiokyvyn, astigmaattisuusmäärän, astigmaattisuuspääakselien suuntien) jakauma, jota kuvataan myöhemmin. Tässä yhteydessä käyristyssäde pisteessä Gi jätetään edullisesti pois modifikaatiosta, niin että pisteen Gi toiminta napana 35 säilyy. Kahden pääkäyristyssäteen ja niiden aksiaalisten suuntien löytäminen mielivaltaisesti valitussa pistees- 16 75061 sä väliaikaisesti määritettyjen leikkauskäyrien ympäryksellä yllä kuvatulla tavalla tunnetaan Gaussin pintojen differentiaaliteoriana.

Käksi pääkäyristyssädettä voidaan muuntaa refrak-5 tiokyvyksi, jonka yksikkö on diopteri, käyttämällä tällä alalla hyvin tunnettua seuraavaa yhtälöä: D = jossa D on refraktiokyky, jonka yksikkö on diopteri, R 10 on käyristyssäde, jonka yksikkö on metri, ja N on linssin refraktiokerroin, jolla ei ole yksikköä. Refraktio-kyvyn kahden arvon näin laskettu aritmeettinen keskiarvo antaa keskirefraktiokyvyn, ja näiden välinen ero antaa astigmaattisuusmäärän. Astigmaattisuuden aksiaali-15 set suunnat yhtyvät yllä kuvattuihin pääkäyristyssätei-den aksiaalisiin suuntiin. Kun refraktiokertoimien jakauma on laskettu yllä kuvatulla tavalla, linssin 71 pinnan muoto määrätään modifioimalla refraktiokertoimia siten, että kertoimet muuttuvat vähemmän asteittain 20 napameridiaanikäyrästä M-M' ohimon puolta kohti vaakasuunnassa kuin napameridiaanikäyrästä M-M' nenän puolta kohti vaakasuunnassa alueella, jossa napameridiaanikäy-rä M-M' siirtyy enemmän tai vähemmän nenän puolta kohti meridiaanikäyrän L-L' suhteen, kuten edellä jo selitet-25 tiin. Vaikka tässä on yksityiskohtaisesti viitattu vain vasemman silmän linssiin 71, on selvää, että sama pätee myös oikean silmän linssiin 72.

Niin ollen silmälasien 71 ja 72 molemmat puolet voidaan muotoilla siten, että niissä on näkökohdetta 30 katsovat pinnat, jotka ovat toistensa peilikuvia. Toisin sanoen niiden linssipinnan muodot ovat samat kaukonäkö-alueella ja keskenään symmetriset keskinäkö- ja likinä-köalueilla. Refraktiokertoimien jakauma kuviossa 7 vasemman silmän linssin 71 pinnalla on sellainen, että 35 refraktiokyvyn arvot ohimon puolella kuvatuilla käyrillä

II

75061 Τ^-Τ^', Τ2“Τ2'' Τ3-Τ3' Τ4—Τ4 ' ovat suunnilleen yhtä suuret vaakasuunnassa kuin vastaavien, nenän puolella kuvattujen käyrien S^-S^', S2~S3'' S3~S3‘ S4-S4' ar~ vot. Sama pätee myös oikean silmän linssiin 72. Tarkas-5 teltaessa kuviota 7 havaitaan helposti, että alueella, jossa napameridiaanikäyrä M-M' on enemmän tai vähemmän siirtynyt nenän puolta kohti meridiaanikäyrän L-L' suhteen kummassakin linssissä 71 ja 72, refraktioker-toimet muuttuvat vähemmän asteittain ohimon puolta lä-10 hempänä olevassa osassa napameridiaanikäyrän M-M' suhteen kuin nenän puolta lähempänä olevassa osassa napameridiaanikäyrän M-M' suhteen. Keksinnön mukaisesti suunnitellun linssin pinta voidaan muodostaa sopivasta linssiaineesta millä tahansa sopivalla, tähän asti 15 tällä alalla käytetyllä menetelmällä.

Keksinnön mukainen linssi voidaan esim. jakaa matriisiksi, joka muodostuu 0,5 mm x 0,5 mm neliöistä. Eri leikkauspisteiden leikkaussyvyyksiä koskevat tiedot voidaan tallentaa numeerisesti ohjatun jyrsinkoneen 20 muistiin, minkä jälkeen linssiaine leikataan jyrsinko-neella, niin että saadaan suhteellisen karkea linssin pinta. Tämä karkea pinta voidaan sen jälkeen hioa pehmeällä hiomakankaalla, minkä jälkeen pinta kiillotetaan peräkkäin hioma-aineilla, joiden raekoot asteittain 25 pienenevät, kunnes lopulta saadaan toivottu täysin kiillotettu linssin pinta.

Claims (3)

75061 Patenttivaatimukset.

1. Silmälinssi, jossa on kaksi valoa taittavaa pintaa, tunnettu siitä, että toinen valoa tait-5 tavista pinnoista sisältää kuvitellun ensimmäisen meridiaanikäyrän (M-M1), jota selvyyden vuoksi nimitetään napa- eli keskimeridiaanikäyräksi, joka kulkee oleellisesti pystysuunnassa mainittua valoa taittavaa pintaa pitkin, kun tätä pintaa katsotaan sitä vastaan 10 oleellisesti ortogonaalisessa suunnassa tilassa, jossa linssi sijaitsee samassa pystysuunnassa kuin käyttäjään sovitettuna, että mainitun napameridiaanikäyrän (M-M') käyristyssäteen jakauma sisältää vyöhykkeen, jossa käy-ristyssäde pienenee asteittain käyrän yläosasta alaosaa 15 kohti ennalta määrätyn säännön mukaisesti, että käyristy ssäteet napameridiaanikäyrän (M-M') suorassa kulmassa leikkaavien ortogonaalisten käyrien leikkauspisteissä mainitussa valoa taittavassa pinnassa ovat oleellisesti yhtä suuret kuin napameridiaanikäyrän (M-M1) 20 käyristyssäteet noissa leikkauspisteissä, niin että astigmaattisuus napameridiaanikäyrää (M-M') pitkin valoa taittavassa pinnassa on lähes yhtä kuin nolla, että napameridiaanikäyrä (M-M1) jakaa valoa taittavan pinnan kahdeksi sivualueeksi, jotka sijaitsevat lähem-25 pänä nenän puolta ja vastaavasti ohimon puolta linssin ollessa sovitettuna käyttäjään, valoa taittavan pinnan kahden sivualueen ollessa keskenään epäsymmetriset, että valoa taittava pinta on sellainen, että kun toinen meridiaanikäyrä (L-L') kuvitellaan ulottuvaksi pystysuun-30 nassa valoa taittavaa pintaa pitkin peittäen, leikaten tai koskettaen napameridiaanikäyrää (M-M') valoa taittavan pinnan yläpuolella, napameridiaanikäyrä (M-M1) siirtyy nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän (L-L1) suhteen valoa taittavan pinnan ala-alueella, kun se taas siir-35 tyy vähemmän asteittain nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän (L-L') suhteen valoa taittavan pinnan väli- II 19 75061 alueella, ja että väli- ja ala-alueisiin, joilla napa-mer.idiaanikäyrä (M-M') siirtyy enemmän tai vähemmän nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän (L-L') suhteen, kuuluu ainakin yksi leikkauskäyrä, joka ulottuu 5 vaakasuunnassa enintään 15 mm napameridiaanikäyrän (M-M1) vastakkaisilla puolilla ja jota pitkin astigmaattisuu-den jakauma nenän puolella napameridiaanikäyrän (M-M') suhteen on epäsymmetrinen ohimon puolella olevan suhteen.

2. Silmälinssi, jossa on kaksi valoa taittavaa 10 pintaa, tunnettu siitä, että toinen valoa taittava pinta sisältää kuvitellun ensimmäisen meridiaani-käyrän (M-M'), jota selvyyden vuoksi nimitetään napa-meridiaanikäyräksi, joka kulkee oleellisesti pystysuunnassa mainittua valoa taittavaa pintaa pitkin, kun 15 tätä pintaa katsotaan sitä vastaan oleellisesti ortogonaa-lisessa suunnassa tilassa, jossa linssi sijaitsee samassa pystysuunnassa kuin käyttäjään sovitettuna, että mainitun napameridiaanikäyrän (M-M') käyristyssäteen jakauma sisältää vyöhykkeen, jossa käyristyssäde pie-20 nenee asteittain käyrän yläosasta alaosaa kohti ennalta määrätyn säännön mukaisesti, että käyristyssäteet napameridiaanikäyrän (M-M1) suorassa kulmassa leikkaavien ortogonaalisten käyrien leikkauspisteissä mainitussa valoa taittavassa pinnassa ovat oleellisesti yhtä suuret 25 kuin napameridiaanikäyrän (M-M') käyristyssäteet noissa leikkauspisteissä, niin että astigmaattisuus napameri-diaanikäyrää (M-M1) pitkin valoa taittavassa pinnassa on lähes yhtä kuin nolla, että napameridiaanikäyrä (M-M') jakaa valoa taittavan pinnan kahdeksi sivualueeksi, 30 jotka sijaitsevat lähempänä nenän puolta ja vastaavasti ohimon puolta linssin ollessa sovitettuna käyttäjään, valoa taittavan pinnan kahden sivualueen ollessa keskenään epäsymmetriset, että valoa taittava pinta on sellainen, että kun toinen meridiaanikäyrä (L-L') kuvitellaan 35 ulottuvaksi pystysuunnassa valoa taittavaa pintaa pitkin 75061 peittäen, leikaten tai koskettaen napameridiaanikäyrää (M-M') valoa taittavan pinnan yläalueella, napameridi-aanikäyrä (M-M') siirtyy nenän puolta kohti toisen me-ridiaanikäyrän (L-L') suhteen valoa taittavan pinnan ala-5 alueella, kun se taas siirtyy vähemmän asteittain nenän puolta kohti toisen meridiaanikäyrän (L-L') suhteen valoa taittavan pinnan välialueella, ja että väli- ja ala-alueisiin, joilla napameridiaanikäyrä (M-M') siirtyy enemmän tai vähemmän nenän puolta kohti toisen 10 meridiaanikäyrän (L-L1) suhteen, kuuluu valoa taitta vat pintaosat, jotka ovat keskenään symmetriset toisen meridiaanikäyrän (L-L') sisältävän tason suhteen ja jotka kuuluvat kahteen sivualueeseen, jotka sijaitsevat enintään 17,5 mm päässä toisesta meridiaanikäyrästä 15 (L-L1) vaakasuunnassa.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen silmä-linssi, tunnettu siitä, että astigmaattisuus napameridiaanikäyrää (M-M') pitkin ei ole pienempi kuin nolla mutta ei suurempi kuin 0,25 diopteria. Il 75061 1. ögonlins med tvä ljusbrytande ytor, känne-t e c k n a d därav, att den ena av de ljusbrytande ytorna 5 innehäller en imaginär första meridiankurva (M-M'), sora för tydlighetens skull kallas navel- eller centrummeridian-kurva, sora sträcker sig väsentligen i vertikalriktningen längs nämnda ljusbrytande yta, da denna yta betraktas frän en mot densamraa väsentligen ortogonal riktning i tillstän-10 det, där linsen stär i samraa vertikalriktning som da den in-passats pä brukaren, att fördelningen av krökningsradien av nämnda navelmeridiankurva (M-M1) innehäller en zon, där krökningsradien stegvis minskar fran en Övre del tili en lägre del av kurvan enligt en förutbestämd regel, att kröknings-15 radierna i skärningspunkterna av ortogonala kurvor som i rata vinklar korsar navelmeridiankurvan (M-M1) i nämnda ljusbrytande yta, är väsentligen lika Stora som navelmeridian-kurvans (M-M1) krökningsradier i nämnda skärningspunkter, sä att astigmatismen längs navelmeridiankurvan (M-M') i den 20 ljusbrytande ytan är nästan lika med noll, att navelmeridiankurvan (M-M') indelar den ljusbrytande ytan i tvä sido-omräden, som ligger närmare nässidan respektive tinnings-sidan da linsen är inpassad pä brukaren, varvid den ljusbrytande ytans tvä sidoomräden är inbördes asymmetriska, 25 att den ljusbrytande ytan är sädan, att dä man föreställer sig att en andra meridiankurva (L-L1) i vertikalriktningen sträcker sig längs den ljusbrytande ytan för att överlap-pa, skära eller kontakta navelmeridiankurvan (M-M1) i ett Övre omräde av den ljusbrytande ytan, förskjuts navelmeri-30 diankurvan (M-M') mot nässidan relativt den andra meridian-kurvan (L-L') i ett lägre omräde av den ljusbrytande ytan, medan den mindre stegvis förskjuts mot nässidan relativt den andra meridiankurvan (L-L') i ett mellanliggande omräde av den ljusbrytande ytan, och att de mellanliggande och 35 22 75061 lägre omrädena, i vilka navelmeridiankurvan (M-M') förskjuts mer eller mindre mot nässidan relativt den andra meridiankurvan (L-L1), innefattar minst en sek-tionskurva, som i horisontalriktningen sträcker sig 5 högst 15 mm pä navelmeridiankurvans (M-M') motstäende sidor och längs vilken fördelningen av astigmatismen pä nässidan relativt navelmeridiankurvan (M-M') är asymmet-risk med densamma pä tinningssidan. 2. ögonlins med tvä ljusbrytande ytor, k ä n n e -10 tecknat därav, att den ena ljusbrytande ytan inne- häller en imaginär första meridiankurva (M-M'), som för tyd-lighetens skull kallas naveImeridiankurva, som sträcker sig Väsentligen i vertikalriktningen längs nämnda ljusbrytande yta, da denna yta betraktas frän en mot densamma väsentli-15 gen ortogonal riktning i tillständet, där linsen stär i samma vertikalriktning som dä den inpassats pä brukaren, att fördelningen av krökningsradien av nämnda navelmeri-diankurva (M-M’) innehäller en zon, där krökningsradien stegvis minskar frän en Övre del tili en lägre del av kur-2Q van enligt en förutbestämd regel, att krökningsradierna i skärningspunkterna av ortogonala kurvor som i räta vinklar korsar navelmeridiankurvan (M-M1) i nämnda ljusbrytande yta är väsentligen lika stora som navelmeridiankurvans (M-M1) krökningsradier i nämnda skärningspunkter, sä att astigma-25 tismen längs navelmeridiankurvan (M-M') i den ljusbrytande ytan är nästan lika med noll, att navelmeridiankurvan (M-M') indelar den ljusbrytande ytan i tvä sidoomräden, som ligger närmare nässidan respektive tinningssidan da linsen är in-passad pä brukaren, varvid den ljusbrytande ytans tvä sido-3Q omräden är inbördes asymmetriska, att den ljusbrytande ytan är sädan, att dä man föreställer sig att en andra meridiankurva (L-L’J i vertikalriktningen sträcker sig längs den ljusbrytande ytan för att överlappa, skära eller kontakta navelmeridiankurvan (M-M1) i ett Övre omräde av den ljus-35 brytande ytan, förskjuts navelmeridiankurvan (M-M’) mot näs-