FI71226C - Slipaemnen och -kompositioner i tandpasta som har god kompabilitet med fluorider - Google Patents

Description

ΓΓ£5=71 KUULUTUSjULKAISU 7100^ LBJ (11) UTLÄGGNINGSSKRIFT f ' λ 2. 6 C (45) Patentti vyönne tty (51) Kv.ik.*/int.ci.« A 61 K 7/18, C 09 C 1/30, C 01 B 33/18 SUOMI —FINLAND (21) Patenttihakemus — Patentansoiening 78θ8θ7 (22) Hakemispäivä —- Ansökningsdag 1 A.03.78 (23) Alkupäivä — Giltighetsdag 1 A. 03.78 (41) Tullut julkiseksi — Blivit offentlig 2] 06 79

Patentti· ja rekisterihallitus ^ Nähtäväksipanon ja kuul.julkaisun pvm.— nq nq n,·

Patent-och registerstyrelsen ' y Ansökan utiagd och utl.skriften publicerad uy.uy.oo (86) Kv. hakemus — Int. ansökan

(32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus — Begärd prioritet 20.12.77 USA(US) 86238A

(71) J. M. Huber Corporation, Navesink & River Road, Locust, New Jersey, USA(US) (72) Satish Kumar Wason, Churchville, Maryland, USA(US) (7A) Oy Koister Ab (5A) Hammastahnahionta-aineet ja -koostumukset, joilla on hyvä yhteensoveltuvuus fluoridien kanssa - Slipämnen och -kompositioner i tandpasta som har god kompabilitet med fluori der Tämä keksintö koskee hampaanpuhdistusain.eer. parannettuja hankausaineita. Erityisesti käsiteltävänä oleva keksintö koskee uusia, maa-alkalimetallikäsiteltyja ja seostettuja piidioksidihan-kausaineita, jotka sopivat käytettäviksi hoitavissa hammastahna-koostumuksissa, jotka sisältävät sekä liukoisia fluoridi suoloja kiilteen liukoisuutta vähentävinä aineina että liukoisia fosfaat-tisuoloja hampaita peittävää kalvoa läpäisevinä aineina. Lisäksi keksintö koskee menetelmiä näiden parannettujen, seostettujen p.1-'" dioksidi hankausai neiden valmi stamiseks i. ja parannettuja hankausai-neita sisältäviä hammastahnoja mukaan luettuina hammastahnamuodot, jotka sisältävät sekä kiilteen liukoisuutta vähentäviä a-ineita (so. fluori di <1) että hampaita peittävää kalvon läpäiseviä aineita. Tällaisilla hammastahnakoostumuksi11 a on sekä hyvä fluoridiyhteensopivuus että hyvä puhdistuskyky.

712 2 6

Suuontelossa käytettäviksi tarkoitettujen koostumusten han-kausaineen tehtävänä on poistaa hampaiden pinnalta erilaisia kerrostumia, mm. niitä peittävä kalvo. Tämä on kiinnittynyt lujasti ja sisältää usein ruskeita tai keltaisia pigmenttejä. Siten hampaiden ulkonäkö on epämiellyttävä. Tehokkaan hammastahnahankausaineksen on maksimaalisesti poistettava tämä kalvo hankaamatta liikaa hampaiden kovaa kudosta. Hammasalan tutkijat pyrkivät jatkuvasti kehittämään hammastahnahankausaineitä, jotka puhdistavat riittävästi hankaamatta ja vahingoittamatta liikaa suun kudoksia.

Hankausaineiden lisäksi hoitavat hammastahnat sisältävät tyypillisesti fluoridi-ionilähteitä. On varsin tunnettua, että levittämällä ulkonaisesti hammaskiilteen pinnalle fluoridi-ioneja sisältäviä liuoksia, hammasmätätapaukset vähenevät. Erityisesti liuoksen, jonka pH on n. 4-8, uskotaan vähentävän kiilteen happo-liukoisuutta. Fluoridilla näin käsitelty kiille kestää paremmin hammasmädän muodostumista. Niinpä on formuloitu hoidollisia hammas-tahnakoostumuksia, jotka suuontelossa käytön aikana muodostuneissa harjausliuoksissa muodostavat fluoridi-ioneja.

On oletettu, että fluoridikäsittelyn tehokkuus kiilteen liukenemisen estämiseksi ja/tai hammasmädän estämiseksi riippuu fluo-ridi-ionimäärästä, joka on käsiteltävänä olevan kiilteen käytettävissä. Siten on tietenkin toivottavaa formuloida hammastahnakoos-tumuksia, jotka tarjoavat fluoridi-ionien maksimisaatavuuden koostumuksista muodostuvissa harjausliuoksissa. Kuitenkaan kotona käytettävissä hammastahnoissa ei ole pystytty käyttämään tällaisia hammasmädän vastaisia fluoridi-ioniaineita tarjoamaan teoreettinen maksimimäärä liukoista fluori dia, koska fluoridi-ioni pyrkii inak-tivoitumaan ja siten se ei ole kiilteen käytettävissä. Niinpä hammastahnat varastoitaessa (lämpötilan mukana kasvavalla nopeudella) menettävät kyvyn tarjota teoreettinen maksimimäärä liukoista fluo-ridia. Tässä keksinnössä jokaisen mainitun hammastahnakoostumuksen ’’liukoisen fluoridin" pitoisuudella tarkoitetaan fluoridi-ionin konsentraatiota ppm (miljoonasosaa) hammastahnan ja veden 1:3-paino-osan suspensiosta sentrifugoidussa nesteessä (1:3 = hammastahna: vesi).

Fluoridi-ionilähteet ja hammastahnan epäpuhtaudet sekä ham- mastahnakomponentit, kuten hankausaineet, puskurit jne. pyrkivät 3 71226 vaikuttamaan toisiinsa. Tällainen vuorovaikutus vähentää fluoridi-lähteen kykyä tarjota käytön aikana "liukoista fluoridia". Hammas-tahnakoostumusten taipumusta ylläpitää liukoisen fluori di n tasonsa varastoinnin jälkeen, kutsutaan seuraavassa "hammastahnan fluori-diyhteensopivuudeksi". Niinpä määrätyn hammastahnakoostumuksen hammastahnan yhteen sopivuus on fluoridilähteen teoreettisen maksimimäärän prosentuaalinen osuus, joka todella määritetään liukoisena fluoridina määräaikaisen varastoinnin jälkeen määrätyssä lämpötilassa (esim. viikko 49°C:ssa). Vastaavasti tällaisen hampaanpuh-distusaineen, kuten hankausaineen taipumusta vuorovaikuttaa fluo-ridilähteen kanssa, jolloin määritetty "liukoisen fluoridin" taso laskee fluoridilähteen teoreettisesta maksimimäärästä (erityisesti alla yksityiskohtaisesti kuvattujen hampaita peittävän kalvon läpäisevien aineiden läsnäollessa), kutsutaan nimellä "hankausaineen fluoridiyhteensopivuus". Alla kuvataan yksityiskohtaisesti koemenetelmiä "hammastahnan fluoridiyhteensopivuuden" ja "hankausaineen yhteensopivuuden" määrittämiseksi.

Hammastahnakomponentti, joka formuloitaessa fluoridihammas-tahnoja saattaa aiheuttaa erityisesti vaikeuksia, on saostettu pii-dioksidihankausainekomponentti. Saostetut piidioksidihankausai-neet ovat toivottavia hammastahnoissa, koska ne halutun vähäisessä määrin kuluttavat hammasluuta. Alan eräät aikaisemmat saostetut piidioksidihankausaineet sopivat yleensä yhteen liukoisten fluori-dilähteiden kanssa, mutta tehokkaan puhdistuksen kannalta niiden hankausteho on liian pieni. Alan eräillä aikaisemmilla saostetuil-la piidioksidihankausaineilla on hyväksyttävä puhdistuskyky, mutta niiden hankausaineen fluoridiyhteensopivuus on vähäinen määritettynä seuraavassa esitetyn menetelmän avulla. On luultavaa, että millään alan aikaisemmalla seostetulla piidioksidihankausaineella ei saavuteta sekä hyvää "hankausaineen fluoridiyhteensopivuutta" että hyväksyttävää puhdistustehoa (kuten hammasluuhankauksen radioak-tiivisuusvakioarvot osoittavat). Siten on selvästi olemassa tarve formuloida saostettuja piidioksidihankausaineita, joilla on sekä hyvä "hankausaineen fluoridiyhteensopivuus" että hyväksyttävä puh-distusteho. Siten käsiteltävänä olevan keksinnön kohteena on tarjota saostettuja piidioksidihankausaineita, joilla on hyvä "hankausaineen fluori diyhteensop i.vuus" ja hyväksyttävä puhdi stusteho .

71226

Toinen hampaanpuhdistusainekomponentti, joka määrätyissä hammastahnakoostumuksissa saattaa olla erityisen tuhoisa liukoiselle fluoridipitoisuudelle, on liukoinen fosfaatti. Hammastahnassa liukoiset fosfaattisuolat helpottavat fluoridi-ionien tunkeutumista hampaita peittävän kalvon läpi. Tästä syystä on edullista lisätä liukoisia fosfaattisuoloja fluoridihammastahnakoostumuksiin. Mutta erityisesti hampaiden piidioksidihankausaineiden kanssa liukoiset kalvonläpäisyaineet pyrkivät edistämään näitä aineksia sisältävien hammastahnojen liukoisen fluoridin hukkaa ja siten hammastahnojen hammastahnan fluoridiyhteensopivuusarvot ovat pieniä. Siten on selvästi olemassa tarve formuloida saostettuja piidioksi-dihankausaineita, joilla saavutetaan suuri hammastahnan fluoridi-yhteensopivuus käytettäessä niitä liukoisia fosfaattisuoloja kal-vonläpäisyaineina sisältävissä hammastahnoissa.

Siten lisätarpeena on saada fluoridihammastahnoja, jotka voivat sisältää saostettuja piidioksidihankausaineita ja liukoisia fosfaattisuoloja. Niinpä käsiteltävän keksinnön kohteena on tarjota fluoridihammastahnakoostumuksia, jotka sisältävät liukoisia fosfaattisuoloja ja saostettuja piidioksidihankausaineita ja tästä huolimatta säilyttävät liukoisen fluoridin suhteellisen korkeat pitoisuudet varastoinninkin jälkeen.

On yllättäen havaittu, että yllä olevat kohteet voidaan toteuttaa käsiteltävänä olevan keksinnön avulla, joka tarjoaa uuden seostetun piidioksidihankausaineen, jota on käsitelty maa-alkali-metalliaineksella, erityisesti kalsiumilla. Käyttämällä käsiteltävänä olevia hammashankausjauheita, voidaan valmistaa fluoridiham-mastahnoja - erityisesti liukoisia fosfaattisuoloja sisältäviä toteuttamismuotoja - joilla on hyvä hammastahnan fluoridiyhteensopi-vuus ja erinomainen puhdistusteho.

On tietenkin varsin tunnettua, että hoidolliset hammastah-nakoostumukset sisältävät kalsiumfosfaattiaineksia hankausaineina, mutta näiden määrät ovat suuria, kuten yllä on kuvattu ja selitetty esim. US-patentissa 3 624 199, julkistettu 30.11.1971, Norfleet et ai. ja 3 864 471, julkistettu 4.2.1975, Mills et ai. Alalla tunnetaan myös hammastahnakoostumuksia, jotka sisältävät pieniä määriä maa-alkalimetalli -ioneja, kuten kalsiumioneja ja tämän tyyppisiä koostumuksia on selitetty US-patent:i ssa 3 991 1 77 , julkis- 5 71226 tettu 9.11.1976 , Vidra et ai. Tässä patentissa julkistetaan hammas-tahnakoostumuksia, jotka sisältävät dekstranaasientsyymiaineen stabilisaattori-aktivaattoria, joka on suola, kuten kai siumkloridi määränä 0,001-0,3 paino-%. Tämä koostumus voi myös sisältää hoidollista fluoridia ja hankausaineena on kalsiumkarbonaatti.

Alan aikaisempia julkistuksia, joissa käsitellään maa-alkali-metalliyhdisteitä tai -ioneja sisältäviä hammastahnakoostumuks ia, ovat US-patentit 3 Π95 356, julkistettu 25.6.1963 Messille, 3 122 483, julkistettu 25.2.1964 Rosenthalille, 3 659 221, julkistettu 13.6.1972 Hacelle, 3 782 4 46 , julkistettu 1.1 .19 7 ;i Wal terille , 3 84 ? 168, julkistettu 15.19.1974 Colodneyilo ja 3 689 53 7 , julkistettu 5.9.1972 Kuderille. Mutta mikään näistä alan aikaisemmista patenteista ei ole julkistanut hoidollisia tammasiahnakoosfs-muksia, jotka si.sältävät hankausaineena picnimolekyyl ist ä , saos t et: -tua oiidioksidia, joka sisältää n. 13-332 miljoonasosaa vllä kuvattua maa-alkalimetalli-ionia.

Käsiteltävänä oleva keksintö tarjoaa uuden hankansaineksen hammastahnakoostumuksia varten, jotka laajimmassa toteuttamismuodossaan sisältävät saostettua piidioksidia , joka on valmistettu tuore vesialkaline tali is il ikaat is ta hapottamalla ja käsittelemällä saatua tuotetta maa-alkali.-ioneilla. Tällaiset saos ( etut hankausai nect sisältävät n. 10-30U miljoonasosaa maa-alkalimetal1i-ionia ja niiden tunnusarvoja ovat RDA-arvo t (Radioact ivo Dentin Abrasion, hum-masluun kulumisen radioaktiivinon määritysmenetelmällä saatu arvo) vähintään 40, öljyabsorptioarvo n. 79-95 cm'/100 n, pakkaustiheys n. 0,24-0,55 g/ml, hehkutushäviö n. 4-6 % ja BET-pinta-ala n. 100 -250 m^/g sekä keskimääräinen hiukkaskoko n. 5-15 mikronia. Keksintö koskee myös menetelmää näiden uusien hankausaineiden valmistamiseksi, jossa yleisesti ottaen valmistetaan pienimolekyylinen, seostettu piidioksidi hapottamalla määrättyjä tuorevesinatriumsilikaatti-liuoksia mineraalihapolla ja käsittelemällä sitten muodostunutta kosteaa kakkua tarvittavalla määrällä maa-alkalimetalli-ioneja.

Lisäksi käsiteltävänä oleva keksintö koskee fluoridipitoisia hammastahnakoostumuksia, joiden liukoisen fluorin hukka on minimaalinen varastoitaessa normaalilämpöt i loinsa ja jollia saavut»-·· .-ian erinomainen pulnl istuu Urho. Tällaisissa hammas t ahnakoos ‘ uni' ’k s :i s: a on käsiteltävänä olevan keksinnön muka is ia amorfisia, seostettuja 71226 piidioksidihankausaineita, fluoridi-ionien lähdettä, sideainetta, kostutusainetta ja vettä. Tällaisten hammastahnakoostumusten pH on n. 4,0 - 8,0 lietettyinä veteen veden ja koostumuksen painosuhteessa 3:1.

Käsiteltävänä olevan keksinnön amorfiset, saostetut piidiok-sidihankausaineet muodostavat n. 6-35 paino-% hammastahnakoostu-muksista.

Fluoridi-ionilähde muodostaa n. 0,01 - 3,0 paino-% hammas-tahnakoostumuksista ja sellaisena voi olla jokainen vesiliukoinen aines, joka vesiliuoksessa muodostaa fluoridi-loneja.

Sideaine muodostaa n. 0,2 - 2 % hammastahnakoostumuksista.

Kostutusaine muodostaa n. 5-55 paino-% hammastahnakoostu-muksesta. Näiden hammastahnojen vesi muodostaa n. 15-80 paino-% koostumuksesta.

Käsiteltävänä oleva keksintö koskee hampaanpuhdistusainei-den uusia saostettuja piidioksidihankausaineita, menetelmiä niiden valmistamiseksi ja niiden liittämistä hammastahnoihin koostumusten saamiseksi, joilla on erinomaiset hammastahnan fluoridiyh-teensopivuus- ja hankausarvot. Lisäksi nämä hammastahnakoostumuk-set sisältävät olennaisesti vesiliukoista fluoridi-ionilähdettä, sideainetta, määrätyn määrän kostutusa.ineita ja vettä. Seuraavas-sa kuvataan yksityiskohtaisesti kaikkia näitä komponentteja, valinnaisia aineosia, koostumusten käyttöä ja niiden valmistusta.

Käsiteltävänä oleva keksintö koskee pienimolekyylisiä, saostettuja piidioksidiaineksia, joita voidaan käyttää hammashan-kausaineina. Näissä hankausaineissa on lisäksi n. 10-300 miljoonasosaa, mieluiten 10-100 miljoonasosaa maa-alkalimetallia, mieluiten kalsiumia talteen otettavissa olevan kuiva-aineksen määrästä. Tämä hammashankausaines tunnetaan lisäksi siitä, että sen hankaus-aineen fluoridiyhteensopivuus on vähintään 90 %, RDA-arvo vähintään 40, mieluiten n. 70-120, hehkutushäviö (seuraavassa "HH") 4-6 %, pakkaustiheys n. 0,24 - 0,55 g/ml, öljyabsorptioarvo n.

70-95 cm3/100 g, BET-pinta-ala n. 100-250 m2/g ja keskimääräinen hiukkaskoko 5-15 mikronia. Liitettyinä hammastahnaan, näillä ham-mashankausaineilla saavutetaan suuri fluoridiyhteensopivuus ja erinomainen puhdistusteho. Pienimolekyylisten piidioksidiainesten määritelmä on yllä mainitussa US-patent'ssa 3 893 840.

7 71226 Käsiteltävänä olevan keksinnön hammashankausainekset ovat saostttuja piidioksideja, jotka valmistetaan tunnetuin menetelmin. Näitä on kuvattu esim. aikaisemmissa US-patenteissa 3 893 840, julkistettu 8.6.1975 (Wason), 3 988 162, julkistettu 26.1C.1976 (Wason) ja US-patenttihakemuksessa n:0 703 ^96, tehty 8.7,1976. Kaikki nämä patentit ja patenttihakemus on liitetty tähän viitteenä. Tällaisin menetelmin valmistettuja hankausaineita käsitellään sitten vllä kuvatulla tavalla maa-alkalimetalli-ioneilla. Yleensä piidioksidien valmistusmenetelmässä hapotetaan alkalimotallin vcs .1 liu<'S mineraa-lihapolla piidioksidin saostamiseksi. Happoa lisätään tappamaan pH-arvoon saakka, muodostunut piidioksidisakka eristetään esim. suodattamalla, pestään sivutuotteiden, kuten aikaiimetallisulfaatin poistamiseksi ja saadaan kostea kakku. Muodostunut kostea kakku Imetetään omaan veteensä tai käyttäen lisävettä ja käsitellään sitten tarvittavalla määrällä maa-alkal.imetalli-ioneja liukoisen suolan muodossa ja saadaan tämän keksinnön hankausaineksia.

Käsiteltävänä olevan patenttihakemuksen hankausainetuotteet on erotettava saostetuista, maa-alkalimetalli-ioneilla käsitellyistä piidioksidikoostumuksista, joita on käsitelty aikaisemmassa US-patenttihakemuksssa n:o 723 345, tehty 15.9.1976 ja sen continua-tion-in-part-hakemuksessa n:o 826 901 , tehty 2 4.8.19 7 7. US-patent ti-hakemuksessa sarjanumero 826 901 julkistetut maa-alkalimetalleiliä käsitellyt piidioksidit ovat hankausaineita, jotka voidaan liittää hammastahnakoostumuksiin suojaamaan päällystämättömiä hammastahna-alumiiniputkiloita korroosiolta. US-patenttihakemuksessa 826 901 kuvatut korroosiolta suojaavat saostetut piidioksidit on valmistettu ns. sulfaattinestemenetelmän avulla. Tässä menetelmässä elektrolyytti, kuten alkalimetallisulfaatti ja alkalimetallisilikaatti-neste sekoitetaan mineraalihapolla hapotuksen aikana. Menetelmä en julkistettu esim. US-patenteissa 3 960 586 ja 3 928 541. Kun US-hakemuksessa 826 901 tuotteita voidaan kuvata saostetuiksi piidioksideiksi, joihin on perusteellisesti sekoitettu maa-alkalimetalli-ioneja, joiden määrä on sama kuin käsiteltävänä olevassa keksinnössä, käsiteltävänä olevan keksinnön tunnusarvot poikkeavat piidioksidien arvoista, jotka on saatu sulfaattinestemenetelmän avulla. Käytettyinä määrätyissä fluoridipitoisissa hamma s t ah nak 00 s t umu k s i s-sa sulfaattinestepixdioksidiaineksot eivät tarjoa käsiteltävänä 8 71226 olevan keksinnön erinomaisia fluoridiyhteensopivuusarvoja. Tämän keksinnön hammashankausaineiden erinomaiset fluoridiyhteensopivuus-arvot saavutetaan vain piidioksideilla, jotka on valmistettu tässä kuvatun ns. tuorevesialkalimetallisilikaattimenetelmän avulla.

Käsiteltävänä olevan keksinnön piidioksidihankausaineet ovat maa-alkalimetallikäsiteltyjä, saostettuja piidioksideja, jotka on valmistettu tuorevesisilikaattiliuoksista. Tässä menetelmässä ei käytetä elektrolyyttiä, kuten natriumsulfaattia valmistettaessa käsittelemätöntä, saostettua piidioksidia. Lisäksi on havaittu, että käsiteltävänä olevan keksinnön tuotteissa muodostuneeseen piidioksidiin läheisesti liittyvien maa-alkalimetalli-ior.ien määrän on oltava erityisen kapealla alueella käsiteltävänä olevassa keksinnössä välttämättömän fluoridiyhteensopivuuden saavuttamiseksi. Niinpä käsiteltävänä olevan keksinnön hankaustuotteiden fluoridi-yhteensopivuus on vähintään 90 I, mutta aikaisemmin US-patenttiha-kemuksen n:o 826 901 hankausaineiden yhteensopivuus on yleensä 89 % tai alle määritettynä tässä patenttihakemuksessa kuvattujen hammastahnan fluoridiyhteensopivuuskokeiden avulla.

On teoretisoitu, että käsiteltävien hammashankausaineiden parantunut fluoridiyhteensopivuus perustuu silanoliryhmien kiinni-tystapaan piidioksidituotteen pinnalla. Niinpä uskotaan, että käsiteltävänä olevan keksinnön tuorevesisilikaatista johdetun piidioksidin pinnalla silanoliryhmät ovat paremmin tarjolla kuin sulfaat-tinestesilikaatista johdetussa piidioksidissa, joka on esitetty US-patenttihakemuksessa n:o 826 901, tehty 24.8.1977. Silanoliryhmistä johtuen tuorevesipiidioksidien pinnan happamuus on lisäksi suurempi kuin sulfaattanesiemenetelmässä saatujen piidioksidien vastaava happamuus. Koska näiden kahden aineksen silanoliryhmät ovat erilaisia, sisäinen pintahappamuus ei reagoi hyvin käsiteltäessä kalsiumilla sulfaattinestetuotteita fluoridiyhteensopivuuden saavuttamiseksi. US-hakemuksen 826 901 tuotteilla on myös suuremmat kulutus-arvot kuin tämän patenttihakemuksen piidioksideilla. Niinpä käsiteltävänä oleva hankausaineet on erotettava maa-alkalimetallikäsitel-lyistä piidioksideista, jotka on esitetty US-patenttihakemuksessa 826 901.

9 71226

Mieluiten käsiteltävänä olevat saostetut piidioksidihankaus-aineet valmistetaan panostamalla alkalimetallisilikaattiliuoksen, mieluiten natriumsilikaattiliuoksen vesiliuos reaktoriin hapotusta varten. Natriumsilikaattivesiliuos on tuorevesiliuos, jonka natrium-silikaattipitoisuus on n. 10-17 paino-% ja mieluummin 12,5-15,5 paino-% ja natriumsilikaattikoostumus Na^.2,6 SiO,^ parhaimman tuloksen saavuttamiseksi. Sitten natriumsilikaattivesiliuoksen lämpötila kohotetaan n. 50-95°C:seen ja jatkuvasti sekoittaen liuos hapotetaan mineraalihapon vesiliuosta, jonka konsentraatio on n.

10-20 paino-% lähes vakio-pH-arvossa n. 8,5-10,5. Mieluiten mine-raalihappo on rikkihappo, koska sillä saadaan parhaat tulokset, mutta alalla on tunnettua (ks. US-patentit 3 988 152 ja 3 893 340 sekä US-patenttihakemus 703 495, tehty 8.7.1976), että voidaan myös käyttää muita hapotusaineita, kuten typpihappoa, fosforihappoa, kloorivetyhappoa, hiilihappoa jne. Tässä mielessä näiden aikaisempien patenttien ja US-hakemuksen 7C3 496 esitykset on erityisesti liitetty tähän viitteinä, koska niissä on esitetty menetelmä käsiteltävänä olevien piidioksidien valmistamiseksi.

Suositeltavammassa toteuttamismuodossa vain osa alkalimetal-lisilikaattiliuoksesta panostetaan reaktoriin, lämpötila kohotetaan ko. arvoon sekoittaen ja rikkihappo ja alkalimetallisilikaatti-liuoksen loppuosa lisätään samanaikaisesti reaktiolämpötilassa alkuaan olevaan silikaattiliuokseen. Alkuaan reaktoriin panostetaan mieluiten n. 8-12 paino-% metallisilikaattia. Tämän jälkeen lisätään loppuosa ja rikkihappoa. Alkalimetallisilikaatin ja rikkihapon lisäysaika reaktorissa olevaan alkalimetallisilikaattiin voidaan määrittää ennalta ja yleensä se riippuu reaktorin tilavuudesta ja lämpötilan ja sekoituksen kontrolliin liittyvistä vaikeuksista. Alkalimetallisilikaattiliuoksen lisäyksen päätyttyä hapotusaineen lisäystä jatketaan, kunnes reaktiosuspension pH laskee alle n.

5,0 ja mieluiten alueelle n. 4,6-5,0. Muodostuu suspensio, jossa on saostunutta piidioksidia reaktioväliaineessa.

Kun on saavutettu pH-arvo alle 6,0, suspensiota digeroidaan määrätyn ajan kuumentamalla lämpötilassa, joka on 10-30°C korkeampi kuin reaktiolämpötila ja reaktio-pH säädetään tarpeen mukaan. Sitten muodostunut suspensio suodatetaan ja pestään lisävedellä 10 71 226 reaktiosivutuotteiden, kuten natriumsulfaatin, poistamiseksi pii-dioksidituotteesta. Muodostuneen suodoskakun kosteuspitoisuus on n. 60-66 % ja se muodostuu pienimolekyylisestä aineksesta. Tähän kohtaan saakka yllä kuvattu reaktio on yleensä sama kuin yllä kuvatuissa US-patenteissa 3 893 840 ja 3 988 162 sekä US-hakemukses-sa 703 496 valmistettaessa piidioksidia tuorevesialkalimetallisi-likaatista.

Käsiteltävänä olevan keksinnön menetelmässä kostean piidi-oksidikakun suodatus- ja pesuvaiheessa ainesta käsitellään maa-alkalimetalli -ioneilla käsiteltävänä olevan keksinnön uusien han-kaustuotteiden saamiseksi. Käsiteltävänä olevan keksinnön menetelmän mukaan pesty ja kostea suodoskakku lietetään uudelleen omaan veteensä tai lisäämällä tuorevettä ympäristölämpötilassa sekoittaen. Sekoitettaessa suspensiota, käsitellään riittävällä määrällä maa-alkalimetalli -ioneja, mieluiten kalsiumioneja liukoisuudeltaan sellaisen suolan muodossa, että maa-alkalimetalli -ionien määrä on n. 10-3Q0 miljoonasosaa eli 0,001 - 0,03 paino-% kuivana talteenotettavissa olevan piidioksidin painosta. Nämä maa-alkalimetalli -ionit ovat kiinteästi liittyneet piidioksidiin.

Tässä kohdassa lisätty maa-alkalimetalli -ioni on mieluiten kalsiumioni, koska se on helposti saatavissa, hinta on halpa ja liittäminen piidioksidiin on helppoa. Kalsiumionit voidaan tässä vaiheessa liittää piidioksidiin veteen riittävästi liukoisessa muodossa (so. vesiliukoisuuden on oltava vähintään 0,07 g/ 100 ml vettä 20°C:ssa). Esimerkkejä ovat kalsiunmitraatin,kalsium-oksidin, kalsiumhydroksidin ja kalsiumkloridin liuokset. Suositeltavia ovat kalkki ja kalsiumhydroksidi. Voidaan myös käyttää orgaanisten suolojen, kuten kalsiumasetaatin ja kalsiumformiaatin, liuoksia. Voidaan myös käyttää maa-alkaliryhmän vastaavia strontium- ja magnesiumsuoloja. On käytettävä elintarvikkeisiin tarkoitettuja suoloja.

Maa-alkalimetalli -ionikäsittelyn jälkeen kakkususpensiota sekoitetaan voimakkaasti 10-20, mieluiten 15 minuuttia tehokkaan maa-alkalimetallimäärän saamiseksi, jolla käsitellään piidioksi-dihankausaineen pintaa. Sitten muodostunut tuote kuivataan. Mieluiten kuivaus tapahtuu suihkukuivurissa tulolämpötilassa 483°C ja poistolämpötilassa 122°C alan tuntemalla tavalla ja tämän jälkeen jauhetaan haluttuun hiukkaskokoon.

11 71226

Hammastahnat Käsiteltävänä oleva keksintö tarjoaa myös hoidollisia, käsiteltäviä uusia saostettuja piidioksidihankausaineita sisältäviä hammastahnoja. Käsiteltävien hankausaineiden lisäksi käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnakoostumukset sisältävät lisäksi määrättyjä määriä vesiliukoista fluoridi-ionilähdettä, sideainetta, kos-tutusainetta ja vettä. Seuraavassa kuvataan yksityiskohtaisesti kaikkia näitä hammastahnan lisäkomponentteja ja hammastahnan valinnaisia komponentteja.

A. Hankausaine

Kuten yllä mainittiin, käsiteltävinä olevat saostetut pii— dioksidihankausaineet ovat erityisen sopivia liitettäviksi fluori-dipitoisiin hoidollisiin hammastahnakoostumuksiin. Tällaisia han-kausaineita sisältävillä hoidollisilla hammastahnoilla saavutetaan hampaiden tyydyttävä puhdistusteho ja niillä on myös erinomaisia hankausaineen fluoridiyhteensopi vuusomina isuuks ia. Käsiteltävät hammastahnakoostumukset sisältävät oleellisesti n. 6-35, mieluiten n. 10-20 paino-% käsiteltäviä saostettuja piidioksidihankausainei-ta.

B. Fluoridi-ioni lähde

Lisäksi käsiteltävät hoidolliset hammastahnakoostumukset sisältävät n. 0,01 - 3, mieluiten n. 0,1 - 1,0 paino-% vesiliukoista, fluoripitoista ainesta, joka muodostaa fluoridi-ioneja vesiliuoksiin. Tällaiset fluoridi-ionit liittyvät hammaskiilteeseen vähentäen siten sen liukoisuutta happoon. Fluoridi-ionien lisääminen hammaskiilteeseen suojaa hampaita rappeutumiselta.

Käsiteltävinä olevissa koostumuksissa voidaan liukoisen fluoridin lähteinä käyttää mitä erilaisimpia fluoridi-ioneja muodostavia aineksia. Esimerkkejä sopivista fluoridi-ioneja muodostavista aineksista löytyy seuraavasti: Briner et ai., US-patentti 3 535 421, julkistettu 20.10.1970 ja Widder et ai., US-atentti 3 678 154, julkistettu 18.7.1972. Molemmat patentit on liitetty tähän viitteinä. Tässä käyttökelpoisina suositeltavia fluoridi-io-nilähteitä ovat natriumfluoridi (NaF), stannofluoridi (SnF^), ka-liumfluoridi (KF), kaliumstannofluoridi (SnF^-KF), indiumfluoridi 12 71 226 (InFg), sinkki Fluoridi (7^2), ammoniumfluoridi (NH^F) ja stanno-klorofluoridi (SnClF). Erityisen suositeltavin ovat natriumfluori-di ja stannofluoridi sekä niiden seokset.

Mieluiten käsiteltävät hammastahnakoostumukset muodostavat n. 50-500 ppm, erityisesti n. 100-400 ppm fluoridi-ioneja vesiliuoksiin, jotka joutuvat kosketukseen hammaspintojen kanssa käytettäessä suussa käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnoja. Kuten alla yksityiskohtaisesti kuvataan, tällaisia liuoksia matkitaan valmistamalla käsiteltävien hammastahnakoostumuksien veden ja hammastahnan suspensioita painosuhteessa 3:1 ja linkoamalla sitten nämä suspensiot sakan päällä olevan vesiliuoksen saamiseksi. Tällaisen päällä olevan liuoksen fluoridi-ionikonsentraatiota pidetään ko. flucridihammastahnakoostumuksen "liukoisen fluoridir." mittana.

C. Sideaine

Sideainetta käytetään ensisijaisesti estämään käsiteltävinä olevien hammastahnakoostumuksien neste- ja kiintofaasien erottumisen. Hammastahna-alalla tällaiset sideainekset ovat hyvin tunnettuja. Tavallisimmin käytetyt sideaineet ovat merileväkolloidit, kuten karrageeni (irlanninsammal eli Viscarin®) ja selluloosajoh-dannaiset, kuten natriumkarboksimetyyliselluloosa ja hydroksietyy-liselluloosa. Toinen tyyppi tässä käyttökelpoisista sideaineista ovat kumit, kuten 1) kasvikumit, esim. guarkumi ja 2) fermentointi-tuotteet, esim. ksantaanikumi. Yleensä sideainekomponentti muodostaa n. 0,1 - 5, mieluiten 0,2 - 2 paino-% käsiteltävistä ham-mastahnakoostumuksista. Koska pieneliöt ja hiivat hajottavat vesi-sideaineiden luonnon ja synteettisiä vesidispersioita käsiteltynä olevat hammastahnat voivat valinnaisesti sisältää suhteellisen pienen määrän säilöntäainetta. Esimerkkejä tyypillisesti käytetyistä säilöntäaineista ovat parahydroksyylibentsoaattien esterit.

Hammastahnasideaineita kuvataan yksityiskohtaisemmin Hager et ai., US-patentti 2 839 448, julkistettu 17.8.1958 ja DiGiuolio, 3 862 307, julkistettu 21.1.1975. Nämä patentit on liitetty tähän viitteinä.

1 3 n ,., , 71226 D. Kostutusame Näiden hammastahnakoostumuksien toinen + > 11 tarkea komponentti on kostutusaine. Hammastahna-alalla sopivat in„4.11 + „„ .

^ Λοε -utusajnekset ovat myös hyvin tunnettuja. Kostutusaine pidättää koo-t-0>,++- "'b-eui.ta ]a estää siten hammastahnakoostumuksien kovettumisen ;1ιη,„„, .......

-c.ssa. määrätyt kostu- tusaineet voivat myös toivotulla tavalla vai ν,, + 4-3n y auttaa hammastahnakoos tumuksien makeuteen ja makuun. Yleensä kostui-,lc1 Q ^ J -usa i ne muodostaa n.

5-55, mieluiten n. 20-36 paino-% · käsiteltävi en , r n hanuria s tahna koostu - muksien painosta.

Tässä keksinnössä käyttökelpoisia kostnt,,e,,1'.n·.

J -uuusameita ovat syö tävät moniarvoiset alkoholit, kuten glyseriini r-ο-ηκ·^ · oorpitoli, ksylitoli ja propyleeni glykol i . Tavallisesti sorbitolia käv-«-s·-;», vn o · „ -L.ir, J^aycecaan /O-nise- na vesiliuoksena nimellä Sorbo^ . Glyseriinin i.

3 -- ja sorbitolin seokset ovat erityisen suositeltavia käsiteltävien .

3 hammastahnakoostu muks ien kostutusainekomponenttina.

E. Vesi.

Tämän keksinnön hammastahnojen toinen ^ n >ov ω ·; v m t .

-arKea Komponentti on vesi. Kaupallisesti sopivien hammastahnojen , ·· r Ll-mi s ^uksessa käyte tyn veden on oltava :i.on j. vaihdettua ja siinä ei „ , J J saa oija orgaani sia epäpuhtauksia. Veden määrä on n. 15-8 0, mieluiten n 15 — M0 paino-% käsiteltävistä hammastahnakoostumuksista.

F. Valinnaiset aineosat

Yllä kuvattujen oleellisten komponentti on keksinnön hammastahnat voivat sisältää va 1 i nnal sest erilaisia tavanomaisia hammastahna-aineosia. Tälla:s'a valinnaisia Pneonh ovat 1) vaahdotusaineet. 2) kalvonläpäisyaineet, 3) maku- ja ma-keuttamisaineet, 4) hammaskiven ja plakin vastaiset ahneet ja 6) pigmentit ja väriaineet.

1) Vaahdotusaine

Suositeltava valinnainen aineosa on vaahdotusaine. Sopivat vaahdotusaineet ovat suhteellisen pysyviä ja muodostavat vaahtoa laajalla pH-alueella, esim. saippuattomat, anioniset, ei-ioniset , kationiset, kahtaisioniset ja amfoteeriset orgaaniset synteettiset pesuaineet. Tämän tyyppis iä vaahdotusa:ne Itä on tarkemmin kuvattu Agricola et ai., US-patentti 3 959 458, julkistettu 25.5.1975 ja 14 71226

Kaefele, US-patentti 3 937 807, julkistettu 10.2.1976. Molemmat patentit on liitetty tähän viitteinä.

Tässä käyttökelpois ia unionisia vaahdotusa i ne .itä ovat 8-18 hiiliatomia alkyyliradikaalissaan sisältävien alkyyl[sulfaattien vesiliukoiset suolat ja 10-18 hiiliatomia s:sältävien rasvahappojen suitonoitujen monoglyseridi en vesiliukoiset suolat. Esimerkkejä tämän tyyppisistä anionisista pmta-aktiivisista ahneista ovat natriumlauryylisulfaatti ja natriumkookosmonoglyseridisulfonaatit. Voidaan myös käyttää unionisten pinta-aktiivisten aineiden seoksia.

Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnoissa käyttökelpoiset ei-ioniset vaahdotusaineet voidaan laajasti ottaen määritellä yhdisteiksi, jotka muodostuvat kondensoituessa alkyleenioksi-diryhmiä (luonteeltaan hydrof i i1i s il) orgaanisella hydrofobisella yhdisteellä, joka voi olla ai i.faatt inen tai alkyyl i aromaa 11 i nen . Esimerkkejä sopivista ei-.ioni s.i sta vaahdotusa: ne sta ovat Pluro-nics, alkyylifenolien polyetyleenioksidikondensaatit, tuotteet, jotka saadaan kondensoimalla etyleenioksidia propyleenioksid 1 n ja etyleenidiamiinin reaktiotuotteella, alifaattIsten alkoholien ety-leenioksidikondensaatit, pitkäketjuiset tert iääri set amiinioksi-dit, pitkäketjuiset tert i äär i.set fosfiinioksid.it, pitkäket juiset dialkyylisulfoksidit ja tällaisten ainesten seokset.

Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnoissa käyttökelpoiset kahtaisioniset synteettiset vaahdotusaineet voidaan laajasti ottaen määritellä aiifaattisen , kvaternäärisen ammoniumfosfo-niumin johdannaisiks‘ ja sulfoniumyhdisteiksi, joiden alifaattiset radikaalit voivat olla suoria tai haarautuneita ja joissa yksi alifaattisistä substituenteista sisältää n. 8-18 hiiliatomia ja yksi sisältää unionisen, veteen liukenevaksi tekevän ryhmän, esim. karboksin, sulfonaatin, sulfaatin, fosfaatin tai fosfonaatin.

Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnoissa käyttökelpoiset kationiset vaahdotusaineet voidaan laajasti ottaen määritellä kvaternäärisiksi ammoniumyhdisteiksi, joissa on yksi pitkä, n.

8-1 S hiiliatomia sisältävä alkyyliketju, esim. lauryylitrimetyyli-ammoniumkloridi, setyylipyridiniumkloridi, setyylitrimetyyliammo-niumbromidi, di-isobutyylifenoksietoksietyyli-dimetoksibentsyyli -ammoniumkloridi, kookosalkyylitrimetyyliammoniumnitriltt1 tai se-tyylipyridiniumfluoridi. Erityisen suositeltavaa ovat kvaternääri- 71226 set ammor.iumf luor.idit, joita on kuvattu US-patentissa 3 535 421,

Briner et al., julkistettu 20,10,1970 liitettynä tähän viitteenä. Mainituilla kvaternäärisillä ammoniumfluorideiilu on puhdi stus vaikutus . Määrätyissä käsiteltävänä olevissa hammastahnoissa kat:uniset vaahdotusaineet voivat myös toimia germi side 1 na .

Käsiteltävänä olevassa keksinnössä käyttökelpoiset amfeteeriset vaahdotusaineet voidaan laajasti ottaen määritellä alifaat-tisten sekundääristen ja tertiääristen amiinien johdanna:siks\, joiden alifaattinen radikaali voi olla suora tai haarautunut, ja joissa yksi alifaattisista substituenteista sisältää n. 8 - n. 18 hiiliatomia ja veteen liukenevaksi tekevän ryhmän, esim. karboksy-laatln, sulfonaatin, sulfaatin, fosfaatin tai f osf onaat i n.

Tämän keksinnön hammastahnakoostumuksissa vaahdotusaineen määrä voi olla 0,1 - 6 paino-% kokona'skoustumuksesta.

2 ) Fosfaatt ikalvonläpäisyai ne Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnakoostumukset sisältävät erittäin suosi teltavana va1i nnai skomponent t i na n. 5-12, mieluiten n. 7-11 paino-% vesiliukoista fosfaatti "kalvonläpäisy-ainetta". Tällaiset liukoiset f osf aatt i suolat edistävät fluorid.i-ionien siirtymistä syljen luonnostaan hampaille muodostaman kalvon läpi. Fluoridipitoisilla hammastahnoilla, joissa on tässä ehdotettuja fosfaattisuolamääriä, on parempi fluorldidiffundoituminen kalvon läpi ja hammaskiilteen parempi fluori.dinotto verrattuna fluo-ridihammastahnoihin, jotka eivät sisällä tällaisia fosfaattikalvon-läpäisyai neita.

Joskin suhteellisen suuret määrät liukoisia fosfaattisuoloja voivat parantaa fluoridihammastahnojen fluoridin kalvonläpäi-syä, tällaiset suolat voivat myöskin vähentää tällaisten hammastahnojen liukoisen fluoridin varastointipysyvyyttä. On yllättäen havaittu, että tällaisia liukoisia fosfaattisuoloja voidaan kuitenkin lisätä tässä käsiteltyihin piidioksidipitoisiin fluoridi-hammastahnoihin erityisesti fluoridiyhteensopivuuden parantuessa, jos käytetään käsiteltävinä olevia maa-alkalimetallilla käsiteltyjä saostettuja piidioksidihankausaineita.

Käsiteltyjen hammastahnakoostumusten valinnaiset fosfaatti-suolat ovat vesiliukoisia. Tässä keksinnössä "vesiliukoisen" fos- 16 71226 faattisuolan liukoisuus veteen on vähintään 3,0 g/100 ml vettä 2 0°C:ssa.

Fosfaatit ovat fosforiyhdisteitä, jo;!den anionissa jokaista fosforiatomia ympäröi neljä happiatomia tetraedrin kulmissa. Liittämällä happiatomeja tetraedrien, ketjujen, renkaiden ja haarautumien väliin, saadaan yhteenliittyneiden PO^-tetraedrien muodostamia polymeerejä. Yksinkertaisia fosfaatteja ovat ortofosfaa-tit. Polymeerisiä fosfaatteja ov.at polyfosfaatit, kuten pyrofos-faatit ja tripolyfosfaatit. Rengasfosfaatteja ovat metafosfaatit.

Tässä käyttökelpoisista vesiliukoisista polyfosfaateista ovat esimerkkejä tetrakaliumpyrofosfaatti, tetranatriumpyrofosfaat-ti, dinatriumpyrofosfaatti, natriumtripolyfosfaatti ja kaliumtri-polyfosfaatti. Esimerkkejä sopivista vesiliukoisista metafosfaateis-ta ovat monokaliummetafosfaatti, natriumtrimetafosfaatti, natrium-heksametafosfaatti ja natriumheptametafosfaatti. Monet näistä vesiliukoisista polyfosfaateista ja metafosfaateista käytetään hyd-raattisuolojen muodossa.

Käsiteltävänä olevassa keksinnössä käytettävistä fosfaatti-suoloista suositeltavimmat ovat yksinkertaiset ortofosfaattisuolat. Ortofosfaattisuolat johdetaan kaavaa H^PO^ olevasta kolmiemäksi-sestä ortofosforihaposta. Voidaan käyttää vesiliukoisia natrium-, kalium- ja ammoniumsuoloja.

On olemassa n. kymmenen erilaista kiteistä natriumortofos-faattisuolaa mukaan luettuina erilaiset hydraatit. Näitä ovat esim. NaH2P04, NaH2P04-H20, NaH^O^ · 2H20 , Na^PO^, Na2HP04 · 2H20 , Na2HP04· 7H20, Na2HP04·12H20, Na3P04'6H20, Na3P04'8H20 ja niiden seokset. Suositeltavia natriumortofosfaatteja ovat Nai^PO^d-^O, Na2HP04· 2H20 ja niiden seokset.

Erityisen suositeltavia ovat NaH2P04*H20:n ja Na2HP04·2H20:n seokset mononatrium- ja dinatriumsuolan painosuhteessa n. 1:3 - 1:5.

Tässä yhteydessä voidaan kalvonläpäisyaineina käyttää myös kalium- ja ammoniumortofosfaatteja. Esimerkkejä tällaisista kalium-ja ammoniumsuoloista ovat KH2P04, K2HP04, K2HP04"2H20, KjHPO^* 6H20, K3P04-3H20, K3P04-7H20, K3P04*9H20, (NH4)H2P04, (NH4)2HP04> (NH4)3P04 ja näiden suolojen seokset.

Näissä hammastahnoissa käytettävä erityisen suositeltava 71226 fosfaattisuolaseos on Naf^PO^·H^O:n ja K^HPO^·2H^0:n seos natriumia kaliumsuolan painosuhteessa n. 1:3 - 1:5.

Käsiteltävänä olevan keksinnön liukoiset fosfaattisuolat ovat saatavissa kaupallisesti. Tässä käyttökelpoisia fosfaattisuoloja on yksityiskohtaisemmin kuvattu Kirk & Othmer, Encyclopedia of Chemical Technology, Second Edition, Volume 15, Interscience Publisher’s, Inc.

(1968), s. 232-276 liitettynä tähän viitteenä.

Mieluiten käsiteltävänä olevien hammastahnakoostumuksien fosfaattisuolakonsentraatio on n. 0,5 - 2,0 moolia/1 000 g vettä vesiliuoksissa, jotka joutuvat kosketukseen hammaspintojen kanssa käytettäessä käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnoja suussa. Tällöinkin matkitaan tällaisia käyttöliuoksia veden ja hammastahnan 3:1-suspensioiden päällä olevalla nesteellä.

Käsiteltävänä olevan keksinnön fluoridipitoisiIn hammastahnoihin voidaan valinnaisesti myös lisätä muita kalvonläpäisyainei-ta. Tällaiset valinnaiset aineosat parantavat edelleen käsiteltävänä olevilla fosfaattisuoloi11a saavutettuja fluoridin kalvonläpäi-syetuja. Tällaisia aineita ovat esim. hydroksihapot ja niiden suolat, kuten si truunahappo, trinatriumsitraatti, omenahappo ja viini -happo. Tällaisten 1 isäkalvonläpä.isyai nei den määrä on n. 0,2 - 5,0 paino-% hammastahnakoostumuksesta.

3) Makuaineet Käsiteltävänä oleviin koostumuksiin voidaan myös lisätä makuaineita. Sopivia makuaineita ovat gaulteriaöljy, piparminttuöl-jy, vihreä minttuöljy, sassafrasöljy ja neilikkaöljy. Käyttökelpoisia makeutt amis a i ne i ta ovat sakkariini , dekstroosi, levuloosi , aspartaami, D-tryptofaani, asetosulfaarni, dihydrokalkonit ja nat-riumsyklamaatti. Makuaineiden määrä hammastahnoissa on tavallisesti n. 0,01 - 2 paino-% ja makeuttamisaineiden määrä n. 0,05 - n. 3 paino-%.

4) Plakin/hammaskiven vastainen aine Tämän keksinnön hammastahnoihin voidaan valinnaisesti myös lisätä fosforipitoisia hammaskiven vastaisia aineita ja/tai bisgua-nidiaineita plakkia vastaan. Fosforipitoisia hammaskiven vastaisia aineita, kuten dinatriumetaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaattia ja vastaavia aineksia on tarkemmin kuvattu McCune et ai., US-patent- 71226 1 8 ti 3 488 419, julkistettu 6.1.1970 liitettynä tähän viitteenä. Plakin vastaisia bi sbif unni di a ine itä , kuten kloor ’ heks icli 1 nia (1,6-bis-/N -p-klorofenyyli-M -biguanidoj-heksaani) , sen liukoisia ja liukenemattomia suoloja ja vastaavia aineksia, kuten 1,2-bis-(N -p-trifluorometyylifenyyli-N -biguanido)-etaania on tarkemmin kuvattu Haefele, US-patentti 3 934 002, julkistettu 20.1.1976, Haefele, US-patentti 3 937 807, julkistettu 10.2.1976, Procter & Gamble, belgialainen patentti 843 244, julkistettu 22.12.1976 ja Procter & Gamble, belgialainen patentti 844 764, julkistettu 31.1.1977. Nämä patentit on liitetty tähän viitteinä.

Valinnaisten hammaskiven ja/tai plakin vastaisten aineiden määrä on tavallisesti n. 0,01 - 2,5 paino-% käsitellyistä hammas-tahnakoostumuks ista.

5) Pigmentit ja väriaineet, sekalaiset Käsiteltäviin hammastahnakoostumuks1 in voidaan lisätä useita muita valinnaisia, alan hyvin tuntemia komponentteja käytön miellyttävyyden parantamiseksi tavalliseen tapaan. Tällaisia ovat esim. pigmentit, väriaineet ja täplitysaineet. Näiden valinnaisten komponenttien määrä on yleensä n. 0,001 - n. 2 paino-% käsitellyistä hammastahnoista.

Koostumuksen valmistus Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnakoostumukset valmistetaan yksinkertaisesti sekoittamalla halutussa järjestyksessä ja tavanomaisin keinoin tässä mainitut oleelliset ja valinnaiset komponentit. Näin valmistettujen koostumuksien pH on n. 4,0 - 8,0, mieluiten 6,5 - 7,5 lietettyinä veteen veden ja koostumuksen painosuhteessa 3:1. Fluoridihammastahnoilla, joiden pH on 4,0 - 8,0, saavutetaan hammaskiilteen erityisen tehokas liukenemattomuus verrattuna hammastahnoihin, joiden pH-arvot ovat tämän alueen ulkopuolella. Tämän pH-alueen omaavien hammastahnojen maustaminen on myös verrattain helppoa.

Koostumuksen käyttö Käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnakoostumuksia käytetään tavalliseen tapaan. Hammastahnakoostumuksia tai niiden lietteitä harjataan hammaspinnoilie ja huuhdotaan sitten pois.

19 71 226 Käytettäessä käsiteltävänä olevaa hammastahnaa tavalliseen tapaan, tahnojen tai lietteiden kosketus hammaspintoih.in kestää vähintään n. 30 sekuntia. Mieluiten tämä kosketusaika on vähintään n. 60 sekuntia.

Seuraavat esimerkit kuvaavat käsiteltävänä olevaa keksintöä sitä rajeittämättä. Seuraavissa esimerkeissä osat ovat paino-osia, jollei muuta ilmoiteta.

Esimerkki 1

Lisättiin 30 000 1 ruostumattomasta teräksestä valmistettuun, höyrykuumennusvaipalla varustettuun reaktoriin 1 794 1 nat- riumsilikaattiliuosta (3,78 % Na^O , 9,53 % SiO?), tiheys 1,121 ja sisältäen 42 g Na^Oita/l. Reaktioväliaine kuumennett iin 88 C: seen jatkuvasti sekoittaen. Tässä kohdin reaktiovällaineeseen lisättiin samanaikaisesti 10-%:ista rikkihappoa (tiheys 1,066) ja nat-riumsilikaattiliuosta nopeudella 151,4 1/min happoa ja 351 1/min natriumsilikaattia ylläpitäen reaktiolämpötilaa 88 ί 1°C. Nämä kaksi liuosta lisättiin reaktiovällaineeseen ennalta määrätyn ajan. Sili.kaattil.i säys lopetettiin 47 minuutin kuluttua, mutta happolisäystä jatkettiin, kunnes lietteen pH oli 4,8 - 5,0. Reak-tiolietettä keitettiin 100°C:ssa 20 minuuttia ja reaktio-pH säädettiin uudelleen arvoon 4,8 - 5,0. Muodostunut piidioksidiliete suodatettiin, pestiin reaktiosivutuotteen (natriumsulfaatin) suurimman osan poistamiseksi, suodoskakku kuivattiin ja kuiva tuote jauhettiin haluttuun hiukkaskokoon. Kuivalla piidioksidilla suoritettiin erilaisia fysikaallis-kemiallisia kokeita ja niiden analyysi ilmenee alla (ks. taulukkoa I). Tässä esimerkissä valmistettiin kontrollituote, johon ei ollut lisätty maa-alkalimetallia.

Esimerkki 2

Lisättiin 30 000 1 ruostumattomasta teräksestä valmistettuun, höyrykuumennusvaipalla varustettuun reaktoriin 1 794 1 nat-riumsilikaattiliuosta (3,78 % Na^O, 9,53 % SiO^), tiheys 1,121 ja sisältäen 42 g Na20:ta/1. Reaktioväliaine kuumennettiin 88°C:seen jatkuvasti sekoittaen. Tässä kohdin reaktioväliaineeseen lisättiin samanaikaisesti 10-%:ista rikkihappoa (tiheys 1,066) ja natriumsi-likaattiliuosta nopeudella 151,4 1/min happoa ja 351 1/min natriumsilikaattia ylläpitäen reaktnolämpötilaa 88 ί 1 C. Nämä kaksi 20 71226 liuosta lisättiin reaktioväliaineeseen ennalta määrätyn ajan. Si-likaattilisäys lopetettiin 47 minuutin kuluttua, mutta happoli-säystä jatkettiin, kunnes lietteen pH oli 4,8 - 5,0. Reaktiolietet-tä keitettiin 100°C:ssa 20 minuuttia ja reaktio-pH säädettiin uudelleen arvoon 4,8 - 5,0. Muodostunut piidioksidiliete suodatettiin ja pestiin reaktiosivutuotteen (natriumsulfaatin) suurimman osan poistamiseksi.

Sitten pesty suodoskakku lietettiin uudelleen ilman vesili-säystä ympäristölämpötilassa sekoittaen. Sekoituksen aikana lietettä käsiteltiin 102 g:11a Codex-laatuista (US-elintarvikepuhtaus-laatu) hydratoitua kalkkia (kalsiumhydroksidia) ja saatiin kalsium-ionikäsittely 25 ppm laskettuna lietemuodossa olevasta, kuivana talteenotetusta tuotteesta. Kalsiumionikäsittelyn jälkeen lietekak-kua sekoitettiin voimakkaasti 15 minuuttia, jotta piidioksidihan-kausaineen pinnalle saataisiin tehokas määrä kalsiumioneja. Sitten muodostunut tuote suihkukuivattiin tulolämpötliassa 483°C ja poistolämpötliassa 122°C, jauhettiin ja määritettiin hankaus- ja fysikaaliset ominaisuudet samalla tavoin kuin esimerkin 1 hankaus-aineella .

Esimerkki 3 Tämän esimerkin menetelmä oli sama kuin esimerkissä 2 sillä erolla, että rikkihapon lisäysnopeus oli 162,7 1/min ja kal-siumlisäys oli 204 g kalsiumhydroksidia, jolloin kalsiumionien määräksi tuli 50 miljoonasosaa. Sitten määritettiin tuotteen tun-nusarvot.

Esimerkki 4 Tämä esimerkki oli sama kuin esimerkki 2 sillä erolla, että rikkihapon lisäysnopeus oli 166,5 1/min ja kalsiumlisäys oli 408 g kalsiumhydroksidia, jolloin piidioksidin kalsiumionipitoi-suudeksi tuli 100 miljoonasosaa. Sitten määritettiin tuotteen tun-nusarvot.

Esimerkki 5 Tässä esimerkissä valmistettiin hampaanpuhdistusaineen pii-dioksidihankausaine lisäämällä aluksi reaktoriin reaktioväliaineena 1 420 1 natriumsilikaattiliuosta (4,09 % Na^O, 10,31 % SiO^), 21 71226 tiheys 1,131 ja sisältäen 46,3 g Na20:ta/1. Reaktori kuumennettiin 91°C:seen jatkuvasti sekoittaen. Tässä kohdin reakt1oväliaineeseen lisättiin samanaikaisesti 12-%:ista rikkihappoa (tiheys 1,08) ja natriumsilikaatt.i liuosta nopeudella 162,7 1/min happoa ja 315,7 1/ min natriumsilikaattia ylläpitäen reaktiolämpötilaa 91 ± 1°C. Si-1ikaattilisäys lopetettiin 47 minuutin kuluttua, mutta happoli säys-tä jatkettiin, kunnes lietteen pH oli 4,6 - 4,8. Reaktiotietettä keitettiin 1 00 C:ssa 20 minuuttia ja reakt ίο-pH säädöt ti m uudelleen arvoon 4,6 - 4,8. Muodostunut piidioksidiliete suodatettiin ja pestiin natriumsulfaattisivutuotteen poistamiseksi.

Sitten pesty suodoskakku lietettään uudelleen ilman ves:lisäystä ympäristölämpötilassa sekoittaen. Sekoituksen aikana lietettä käsiteltiin 510 g:11a Codex-laatuista (US-elintarvikepuhtaus-laatu) hydratoitua kalkkia (kalsiumhydroksid ia) ja saatiin kalsium-ionikäsittely 125 ppm laskettuna lietemuodossa olevan, kuivana talteenotetun piidioksidihankausaineen kokonaispainosta. Kalsiumioni-käsittelyn jälkeen lietekakkua sekoitettiin voimakkaasti 15 minuuttia, jotta pi i dioks id ihankausa i.neen pinnalle saataisiin tehokas määrä kals ium i one j a . Sitten muodostunut tuote suihkukui vatt i. Ln tulolämpötilassa 483°C ja poistolämpötilassa 122°C, jauhettiin ja määritettiin tunnusarvot.

Esimerkki 6 Tämä esimerkki oli sama kuin esimerkki 5 sillä erolla, että aluksi panostettiin reaktoriin reaktioväliaineena 1 608 1 natrium-silikaattiliuosta ja hapon lisäysnopeus kohotettiin arvoon 170,3 1/min, mutta silikaatin lisäysnopeus pidettiin arvossa 315,7 1/min.

Pestyä suodoskakkua käsiteltiin 816 g:11a kalsiumhydroksidia ja saatiin piidioksidihankausaineen pinnalle kalsiumionikäsittely 200 miljoonasosaa. Sitten määritettiin tuotteen tunnusarvot.

Esimerkki 7 Tämä esimerkki oli sama kuin esimerkki 2 sillä erolla, että kalsiumionilisäys oli 2 040 g kalsiumhydroksidia, mikä merkitsi 500 miljoonasosaa kalsiumioneja. Sitten määritettiin tuotteen tunnusarvot .

Esimerkkien 1-7 tuotteiden valmistuksen jälkeen määritettiin niiden fysikaaliset ominaisuudet ja tulokset ilmenevät alla olevas ta taulukosta I.

22 71226 fd +->

H

X CD

C X C

CD X -H

C X (d •r-l ο to :cd x ^ 3 ti o td d :rd X -H cd oo cn o uo cd χ :rd cn C ------- £ g id O c-~ oo c-~ r-~ T- P r-~ <d H X t r- t- x XXX' ·η ω 3 T-i X) CD ·Η g ·Η χ x ^ cn x o

X -H

x x X Ή ro ·Η rH O, d I <d ft 3 P ^ t— j cn ω r- cn p CM lo co cm cn τ- o c~ -μ •3 'n 1— CM CM V CN CM T— ifl ΟΓΜ > c c I £ ·η td td W Eh W 3 id id

W X X X

O CQ -H 3 3 M cΛ £ £

M <D

3 Μ T- C

rH id CO id 3 0 10 I <-n g

do to t— oo I—I

E-1 T- o> oo co CD

I 'n td cm σ> M

Pco p v- cn t £ p Q — id

O CD j-oOt-unoOLn CD X

(O'—- cncocncnoor'cn C ^ oi

X ' C τ— I—I

id X 0) M co M

>>X £ < I

•I—I 0 3 cn < X -H 3 >> o E-1 :o x m p oo (d x c :cd co (D - ·η

CO t CO P Ol iH

lid · Ή CD I I—I

CD :id O t d X Lncooi-r^ocM g 0 :d · £ ·— <-n co^fj-j-j-i-nco o:cdo

Pi—I ------- 3 O g O £-1

CO g OOOOOOO (DO CO CD

3 \ X O P

id M CD id -H · c X ^ > T-. P g 3 X ft J) 0 d c d t x o

CL, id CO 0 CD

> CO CO t 3 ·· X · a)

dP P CD Id g X

ozfLocnoJ-T- coo >, < <—I

X ------- -H LO !—i 3 X LDcfLnittDLnLn θσχ·θ X 0-,^-:0 0)0

X

£ XX

ho XXX

co·· i-CNCoj-<-ncOr~- X XXX

u c 71 226 23

Seuraavissa esimerkeissä on esitetty useita käsiteltävänä olevan keksinnön edustavia hammastahnoja, joissa käytettiin käsiteltävinä olevia saostettuja piidioksidihankausaineita.

Esimerkki 8

Formuloitiin hammastahna, jossa käytettiin esimerkin 2 seostettua piidioksidihankausainetta. Sen koostumus oli seuraava:

Komponentti Määrä paino-% saostettua piidioksidihankausainetta (esimerkki 2) 16,0 natriumfluoridia (NaF) 0,28 sorbitoliliuosta (70 %) 32,0 glyseriiniä 13,0 natriumkarrageenia 0,75 mononatriumortofosfaattimonohydraattia (NaH^PO^Ή^Ο) 2,15 dinatriumortofosfaattidihydraattia (Na^HPO^·2H^0) 8,34 natriumalkyylisulfaattiliuosta (28,8 %) 6,0 kookosmonoglyseridinatriumsulfonaattia 0,9 makuainetta 1,22 natriumsakkariinia 0,3 väriainetta (FD & G sininen n:o 1,1% liuos) 0,35 titaanidioksidia (TiO^) 0,5 trinatriumsitraattidihydraattia (CgH^Na^O^·2H?0) 0,25 tislattua vettä q.s.

summa 100,0

Yllä oleva hammastahnakoostumus valmistetaan sekoittamalla sen komponentit hammastahnavalmistuksen tuntemalla normaalitavalla. Mieluiten vesikomponentti lisätään ensin sopivaan astiaan, johon sitten lisätään kohtalaisesti sekoittaen seuraavassa järjestyksessä kalvonläpäisyaineet, makuaine, kostutusaine ja lopuksi muut komponentit.

Yllä vasta valmistetun koostumuksen ja veden painosuhteessa 3:1 suspension (vesi:koostumus = 3:1) pH oli n. 7,1.

Tällaisella hammastahnakoostumuksella saavutetaan sillä harjatun hammaskudoksen hyvä fluoridikäsittely hyvän hammastahnan fluoridiyhteensopivuuden ansiosta. Hammastahnalla saavutetaan myös hyvä puhdistusteho ja RDA-arvo 100. Varastoitaessa pitkähköjä ai- 24 71226

. C

koja 27 C:ssa tällaisen hammastahnan liukoisen fluoridin hukka on minimaalinen .

Hammastahnoja, joilla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluoridikäsittelyetuja, hammastahnan fluori.diyhteensopivuus ja puh-distusteho, saadaan korvaamalla esimerkin 8 koostumuksessa natrium-fluoridi vastaavalla määrällä stannofluoridia, natriumklorofluori-dia, kaliumfluoridia, kaliumstannofluoridia, indiumfluoridia, sink-kifluoridia tai ammoniumfluoridia.

Hammastahnoja, joilla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluo-ridikäsittelyetuja ja suurinpiirtein sama puhdistusteho, saadaan korvaamalla esimerkin 8 koostumuksessa fosfaattisuolaseos vastaavalla määrällä seuraavia: Na^PO^ , NaH^O^ · H^O , NaH^PO^ · 2H2<3 , Na2HP04, Na2HP01+*2H20, Na^PO^ 7H20 , NagPO^ · 6Η?0 , NagPO^ · 8H20 , KH2P04, K2HPOu, K2HP04-2H20, K2HP04-6H20, Κ3Ρ04·3Η20, K3P04*7H20, K3P04-9H20, (NH4)H2P04, (NHl+)2HPO|+, (ΝΗ4)3Ρ04, muut NaH2P04-H20: n ja Na2HP04·2H20;n seokset mononatriumin ja dinatriumin painosuhteessa n. 1:3 - 1:5, NaH.PO.,-Ho0: n ja KoHP0., · ?Ho0: n natrium- ja kaliumsuolan painosuhteessa n. 1:3 - 1:5, tetrakaliumpyrofosfaat-ti, tetranatriumpyrofosfaatti, dinatriumpyrofosfaatti, natriumtri-polyfosfaatti, kaliumtripolyfosfaatti, monokaliummetafosfaatti, natriumtrimetafosfaatti, natriumheksametafosfaatti tai natriumhep-tametafosfaatti edellyttäen, että tällaisten koostumuksien 3:1-sus-pensioiden pH on 4,0 - 8,0.

Esimerkki 9

Formuloitiin paljon hankausainetta sisältävä hammastahna, jossa käytettiin esimerkin 3 saostettua piidioksidihankausainet-ta. Sen koostumus oli seuraava:

Komponentti Määrä paino-% saostettua piidioksidihankausainetta (esimerkki 3) 35,0 natriumfluoridia (NaF) 0,22 glyseriiniä 5,0 sorbitoliliuosta (70 %) 20,0 karboksimetyyliselluloosaa (DS =0,7) 0,5 magnesiumalumiinisilikaattia (Veegum-hiutaleita) 0,3 mononatriumortofosf aatt imonohydraatt ia (Nal-I^PO^ · H20 ) 0,3 25 71 226 dinatriumortofosfaattidihydraattia (Na^HPO^·2H^0) 0,3 natriumalkyylisulfaattiliuosta (28,8 %) 2,3 kookosmonoglyseridinatriumsulfonaattia 0,7 makuainetta 0,9 natriumsakkariinia 0,2 titaanidioksidia (TiC^) 0,5 täplitysainetta 0,5 tislattua vettä q . s.

summa 100,0

Hammastahnoja, joilla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluoridikäsittelyetuja, hammastahnan fluoridiyhteensopivuus ja puh-distusteho, saadaan korvaamalla esimerkin 9 koostumuksessa esimerkin 3 mukaan valmistettu saostettu piidioksidihankausaine vastaavalla määrällä esimerkeissä 2,9, 5 ja 6 valmistettuja hankausai-neita.

Hammastahnoja, joilla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluoridikäsittelyetuja ja suurinpiirtein sama puhdistusteho, saadaan korvaamalla esimerkin 9 koostumuksessa fosfaattisuolaseos vastaavalla määrällä seuraavia: NaH^PO^, NaH^PO^Ή^Ο, NaH^PO^·2H^0, Na2HP04, Na2HP0l4-2H20, Na^PO^ · 7H20 , Na^O^ · 6H2<D , NcigPO^ 8H20 , ΚΗ2Ρ04, Κ2ΗΡ04, Κ2ΗΡ04·2Η20, Κ2ΗΡ04·6Η20, Κ3Ρ04·3Η20, Κ3Ρ0μ·7Η20, Κ3Ρ04·9Η20, (ΝΗ1+)Η2Ρ01+, (ΝΗ4)2ΗΡ04, (ΝΗ4)3Ρ04, muut NaH2P04 · Η?0: η ja Na2HP04*2Η20:n seokset mononatriumin ja dinatriumin painosuhteessa n. 1:3 - 1:5, NaH2P0|+ · H20 : n ja KgHPO^ · 2H20 : n seokset natrium- ja kaliumsuolan painosuhteessa n. 1:3 - 1:5, tetrakaliumpy-rofosfaatti, tetranatriumpyrofosfaatti, dinatriumpyrofosfaatti, natriumtripolyfosfaatti, kaliumtripolyfosfaatti, monokaliummeta-fosfaatti, natriumtrimetafosfaatti, natriumheksametafosfaatti tai natriumheptametafosfaatti edellyttäen, että tällaisten koostumuksien 3:1-suspension pH on 9,0 - 8,0.

Esimerkki 10

Formuloitiin kirkas hammastahna, joka sisälsi esimerkin 9 saostettua piidioksidihankausainetta. Sen koostumus oli seuraava: o c 71226

Komponentti Määrä paino-% saostettua piidioksidihankausainetta (esimerkki 4) 20,0 natriumfluoridia (NaF) 0,24 sorbitoliliuosta (70 %) 57,0 glyseriiniä 15,0 natriumkarrageenia 0,5 fosforihappoa (85 %) 0,10 natriumalkyylisulfaattiliuosta (28,8 %) 4,0 makuainetta 1 ,o natriumsakkariinia 0,2 väriainetta (FD & C sininen n:o 1,1 % liuos) 0,05 tislattua vettä q.s.

summa 100,0

Esimerkki 11

Formuloitiin vähän hankausainetta sisältävä hammastahna, joka sisälsi esimerkin 3 saostettua piidioksidihankausainetta.

Sen koostumus oli seuraava:

Komponentti Määrä paino-% saostettua piidioksidihankausainetta (esimerkki 3) 6,0 stannofluoridia (SnF2> 0,40 sorbitoliliuosta (70 %) 51,0 glyseriiniä 25,6 natriumkarboksimetyyliselluloosaa (DS = 0,7) 1,0 sorbitaanimonoisostearaattia 2,00 natriumalkyylisulfaattiliuosta (28,8 %) 6,0 makuainetta 1 ,20 natriumsakkariinia 0,28 väriainetta (FD & C sininen n:o 1,1% liuos) 0,25 X ) pyrofeenista, kolloidista piidioksidia (Aerosil 200V) 5,00 tislattua vettä q.s.

summa 100,0 X )

Markkinoi Degussa, Inc.

Hammastahnoja, joilla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluoridikäsittelyetuja, hammastahnan fluoridiyhteensopivuus ja 27 7 1 2 2 6 puhdistustehc, saadaan korvaamalla esimerkin 10 koostumuksessa esimerkin k mukaan valmistettu saostettu piidioksidihankauskomponent-ti vastaavalla määrällä esimerkkien 2, 3, 5 ja 6 mukaan valmistettuja hankausaineita.

Hammastahna, jolla saavutetaan suurinpiirtein samoja fluo-ridikäsittelyetuja ja parannettu hammaskiven vastainen etu saadaan, kun esimerkin 10 koostumus lisäksi sisältää n. 1,0 paino-% dinatriumetaani-1-hydroksi-1,1-difosfonaattia.

Testaus ja määrittäminen Näitä saostettuja piidioksidihankausaineita voidaan käyttää valmistettaessa erityisen toivottavia hoidollisia hammastahnakoos-tumuksia, jotka sisältävät liukoisia fosfaattikalvonläpäisyainei-ta. Tällaisilla koostumuksilla saavutetaan sekä hyvä hankausaineen fluoridiyhteensopivuus että hyvä hampaiden puhdistusteho. Seuraa-vien testien ja määrittämisen tarkoituksena on osoittaa käsiteltävänä olevan keksinnön hammastahnakoostumuksien hampaiden seostettujen piidioksidihankausaineiden erinomainen fluoridiyhteensopi-vuus. Alla osoitetaan myös, että käsiteltävänä olevan keksinnön hankausaineilla saavutetaan suurempi hankausaineen fluoridiyhteen-sopivuus kuin vastaavasti valmistetuilla hankausaineilla, joita ei ole käsitelty sisältämään oleellisia määriä maa-alkalimetalliainek-sia. Lisäksi osoitetaan tässä käsiteltävänä olevien hammastahna-koostumuksien erinomainen puhdistusteho. Lopuksi tässä osoitetaan, että sulfaattinestehapotusmenetelmän avulla valmistetut hankaus-aineet - vaikka ne sisältäisivät maa-alkalimetalliaineksia - eivät pysty tarjoamaan tässä tarjottujen "tuorevesi"saostettujen piidioksidihankausaineiden suuria fluoridiyhteensopivuusarvoja.

Hankausaineen fluoridiyhteensopivuus

Saostettujen piidioksidihammashankausaineiden suhteellinen yhteensopivuus fluoridiainesten kanssa, voidaan määrittää 24 tunnin hankausainesuspensiokokeen avulla. Siten saadaan arvoja, jotka mahdollistavat tarjolla olevan liukoisen fluoridin ennustamisen määrätyn tyyppisissä fluoridihammastahnoissa n. neliviikkoisen varastoinnin jälkeen 27°C:ssa.

Hankausainesuspension 24 tunnin koetta käytetään fluoridi-yhteensopivuusarvojen saamiseksi, jotka määritellään prosentuaali- 28 71 226 seksi määräksi tarjolla olevan fluor.idin teoreettisesta maksimiarvosta, joka käytännössä mitataan 24 tunnin kuluttua liukoisena fluoridina seuraavan koemenetelmän avulla. Tässä menetelmässä (Orion ionispesifinen elektrodimenetelmä) valmistetaan 1624 ppm fluoridia sisältävä natriumfluoridivakiovarastoliuos liuottamalla 2,80 g natriumfluoridia, 21,5 g NaH^PO^rää ja 83,4 g NaHPO^'2Η^0:ta 672,5 g:aan deionisoitua, tislattua vettä ja varastoidaan polyety-leenipullossa. Sitten punnittiin 30 g tätä liuosta. Liuokseen dis-pergoitiin 7 g kokeiltavaa piidioksidihankausainetta ja annettiin olla kosketuksessa 24 tuntia lämpötilassa n. 38°C. Kahdenkymmenen-neljän tunnin kuluttua hankausaine-fluoridisakkaliuos sentrifugci-tiin 20 minuuttia 15 000 kierr/min tai kunnes päällä oleva neste on kirkas. Sitten pipetoitiin 10 ml päällä olevaa nestettä muoviampul-liin. Tämän jälkeen muoviampulliin pipetoitiin 10 ml EDTA/THAM-liuosta. EDTA/THAH-liuos on 0,2-molaar.inen EDTArn (etyleenidiami i-nitetraetikkahapon dinatriumsuolan) suhteen ja 0,2 molaarinen THAM:n (2-amino-2-hydroksimetyyli-1,2-propaanidiolin) suhteen, pH säädetty arvoon 8,0 natriumhydroksidi11a. Lisätään magneettisauva ja aloitetaan hidas sekoitus. Fluoridi-ionikonsentraatio määritetään suoraan potentiometrisesti Orionin fluoridielektrodi11a (malli 95-09). Päällä olevan nesteen emv muutetaan miljoonasosiksi (ppm) logaritmiyhtälön avulla. Fluoridiyhteensopivuusarvo lasketaan ilmoittamalla liukoisen fluoridin mitattu ppm-arvo prosentteina tarjolla olevan liukoisen fluoridin teoreettisesta arvosta.

Tätä menetelmää käyttäen määritettiin useiden esimerkkien Λ·-Ί mukaan valmistettujen suhteelliset hankausaineen fluoridiyh-teensopivuusarvot. Tällaisen määrityksen tulokset ilmenevät seu-raavasta taulukosta II.

29 71226

Taulukko II

Hankausa ineen fluoridiyhteensopivuus

Esimerkki n:o Kalsiumkäsittely (ppm) Hankausaineen fluoridiyh- teensopivuus 1 (kontrolli) 0 76 % 2 25 93 % 3 50 94 % 4 100 93 % 5 125 91 % 6 200 90 % 7 500 88 %

Taulukon II arvot osoittavat, että näillä saostetuilla, ko. määriä maa-alkalimetalliainesta sisältävillä piidioksidihankaus-aineilla saavutetaan selvästi parempi hankausaineen fluoridiyh-teensopivuus kuin maa-alkalimetallia sisältämättömällä, muuten samalla tavoin valmistetulla hankausaineksella. Siten esimerkkien 2-6 mukaan valmistetut saostetut piidioksid.ihankausaineet ovat sopivia valmistettaessa hammastahnoja, jotka sisältävät fluoridia ja kalvonläpäisyaineita, joilla on suuri hankausaineen fluoridiyhteen-sopivuus.

Hankausaineen fluoridiyhteensopivuus hammastahnoissa Määritettiin näiden saostettuja piidioksidihankausaineita ja kalvonläpäisyaineita sisältävien suositeltavien hammastahnojen hankausaineen fluoridiyhteensopivuus. Koehammastahnoilla oli esimerkin 8 hammastahnan koostumus ja erosivat vain hankausainekompo-nentin suhteen.

Koehammastahnojen fluoridiyhteensopivuusarvojen määrittämiseksi käytettiin liukoisen fluoridin määritysmenetelmää, joka oli sama kuin hankausaineen fluoridiyhteensopivuusarvojen määritysmenetelmä yllä. Tässä menetelmässä hammastahnakoostumuksia varastoitiin määrätyn ajan laminaattiputkessa. Sitten asetettiin 15,0 g koostumusta 100 ml dekanteriin ja lisättiin 45,0 g tislattua vettä. Seosta sekoitettiin suspensioksi, johon hammastahna on disper-goitunut tasaisesti. Suspensiota sentrifugoitiin 20 minuuttia 15 000 kierr/min tai kunnes päällä oleva neste oli kirkas.

3° 71226

Sitten päällä olevaa nestettä käsiteltiin, kuten yllä kuvatussa hankausaineen fluoridiyhteensopivuuden määritysmenetelmässä. Ko. hammastahnojen fluoridiyhteensopivuusarvot ilmenevät taulukosta III. Määritetyt hankausaineet ovat samoja kuin esimerkkien 1-7 mukaan valmistetut ja niiden tunnusarvot ilmenevät yllä olevasta taulukosta I.

Taulukko III

Hammastahnan fluoridiyhteensopivuus

Hankausaine Kalsiumkäsittely Hammastahnan fluoridiyhteensopi-(esim. n:o) (ppm) vuus (1 viikko, 27°C) 1 (kontrolli) 0 76 % 2 25 99 % 3 50 98 % k 100 99 % 5 125 97 % 6 200 94 % 7 500 90 %

Taulukon III arvot osoittavat, että näillä suositeltavilla, käsiteltävinä olevia saostettuja piidioksidihankausaineita käyttävillä hammastahnoilla saavutetaan erinomaisia hankausaineen fluo-ridiyhteensopivuusarvoja verrattuna vastaavaan hammastahnakoostu-mukseen, joka sisältää maa-alkalimetallilla käsittelemätöntä, esimerkin 1 menetelmän mukaan valmistettua seostettua piidioksidihan-kausainetta. Lisäksi taulukon III arvot osoittavat, että fluoridi-ionilähdeaineksesta tarjolla olevan liukoisen fluoridin määrä ei merkitsevästi vähene varastoinnin aikana käytettäessä käsiteltävänä olevan keksinnön piidioksidihankausaineita näissä suositeltavissa hammastahnoissa.

On tietenkin huomattava, että näidenkin hammastahnakoostu-muksien tarjolla olevan liukoisen fluoridin määrä vähenee jossain määrin varastointiajan ja -lämpötilan kasvun funktiona. Niinpä pitkähköjä aikoja tai poikkeavissa lämpötiloissa varastoitujen hammastahnojen hammastahnan fluoridiyhteensopivuusarvot ovat yleensä pienempiä kuin yllä olevilla esimerkkihammastahnoilla.

Erilaisten pidempiä aikoja korkeammissa lämpötiloissa varastoitujen hammastahnojen hankausaineen fluotidiyhteensopivuuslisä-arvoja on esitetty taulukossa IV.

31 71226 ω X u ο\° öp

Ρ MO

p en j- I I l l | en > m J- ω oo

•H

α.

o en

C

0> (DXC <ϋ> dP #

+-> XO

X Γ- 1 t— t— r— I I I

>i J M en cr> O'

• H

T)

• H

G

O O

(—I X o\° o'° o\° ο’Ρ ciP cfP öP

> Mh *H

M ·Η O it LD LO CM O LO

C >0 LO en en en en en co O rö en X C r- J- y ,c P m γη -μ

P 00 O

0! <C AC

E-I ^ AC o\o <jP öP dP o\° dP dP

m ·Η o co en co en [> j- o m >0 c^ σ> en σ> σ> cp σ> r~

1- CM

y-N

e a, a >, i—I 0)

-P

+->

•H O LO O O LO O O

CO CM LO o cm o o

CfO T~ T— CM LO

AC

e

P

en

I—I

<n y cu e ^

•H O

ra ··

en C

a ro · τ-CMoojLOcnt·^ y e C *ri n) en K ω 32 71 2 2 6

Taulukon IV arvot osoittavat, että nämä suositeltavat hammastahnat säilyttävät suhteellisen suuret hankausaineen fluoridi-yhteensopivuustasonsa pitkän varastoinnin tai hankalien varastointiolosuhteiden aikana.

Puhdistusteho Näiden piidioksidihankausaineiden hampaiden puhdistusteho voidaan määrittää hammasluun kulumisen radioaktiivisen menetelmän (RDA) avulla. RDA-arvoja voidaan käyttää kaiken tyyppisten ham-paanpuhdistushankausaineiden erilaisten hankausaineiden suhteellisen puhdistustehon määrittämiseksi. Niinpä saostetuilla piidioksi-dihankausaineilla tarvitaan RDA-arvo (määritettynä alla kuvatulla tavalla) vähintään 40 ja mieluiten 70-120 varmistamaan sen, että hankausaineen hankausvaikutus on riittävä tehokkaan hampaanpuhdis-tusaineen saamiseksi. Alan aikaisemmat saostetut, suuren hammastahnan fluoridiyhteensopivuuden omaamattomat piidioksidihankausai-neet ovat yleensä huonoja puhdistajia suuhygieniassa, mikä ilmennee pienistä RDA-arvoista. Mutta maa-alkalimetallikäsitellyt han-kausaineet tarjoavat sekä tehokkaan hampaanpuhdistuksen että suuren fluoridiyhteensopivuuden.

RDA-arvojen määrittämiseksi valittiin useita kaupallisia saostettuja piidioksidihankausaineita, joilla tässä mitatulla tavalla oli suhteellisen suuri hammastahnan fluoridiyhteensopivuus. Määritys suoritettiin vakiohammastahnamatriisilla, jonka koostumus oli sama kuin esimerkin 8 hammastahnalla, joka eroaa vain hankaus-ainekomponentin vaihtelun suhteen.

Alla kuvataan menetelmää, jota käytetään taulukossa V esitettyjen hammastahnojen RDA-arvojen määrittämiseksi. Tätä koemenetelmää kuvataan tarkemmin Hefferren, Journal of Dental Research, July-August, 1976, s. 563-573. RDA-arvojen määrityksen yksittäis-vaiheet ovat seuraavat: A. Hampaiden valinta ja preparointi

Valittiin terveitä, yksijuurisia pysyviä hampaita, joissa poistohetkellä ei ollut hammasmätää ja jotka olivat elinvoimaisia. Ne raaputettiin puhtaiksi skalpellilla. Kunkin hampaan kruunu ja juurikärki poistettiin hiomakiekolla ja saatiin 14 mm pitkä ja kapeammasta päästään vähintään 2 mm leveä hammasluunäyte. Preparoi- 33 71 2 2 6 ti in myös paloiteltuja juuria (hammasluupaloja) tai vaihtoehtoisesti lisähammas käytettäviksi myöhemmin säteilytyksen itseabsorp-tion korjauskertoimen määrittämiseksi.

B. Hammasluun säteilytys

Kohdassa A kuvattuja preparoituja juuria ja hammasluupaloja säteilytettiin kolme tuntia neutronivuolla 2 x 1 O1^ neutronia/cm^.

C. Juurien kiinnitys Säteilytyksen jälkeen säteilytetyt juuret kiinnitettiin kylmässä kovettuvaan hammasmetakrylaattimuoviin ja asennettiin po.i-kittaisharjauskoneeseen. Koko kokeen aikana käytettiin 50 harjaksissa, keskikokoisia, litteitä "Pepsodent"-hammasharjoja.

D. Hammasluupintojen esikäsittely

Ennen kokeen aloittamista vasta-asennettuja, säteilytettyjä juuria harjattiin vertailususpensiolla (10 g kalsiumpyrofosfaattia + 50 ml 0,5 % CMC - 10 % glyseriiniliuosta) käyttäen 6 000 harjan-vetoa. Kunkin seuraavan päivän kokeen alussa juuria harjattiin 1 000 vedolla.

E. Kokeen suoritus

Esikäsittelyn jälkeen hammasluunäytteitä käsiteltiin vertailususpensiolla (sama kuin vaiheessa D) 1 500 harjanvedolla kunkin koesuorituksen alussa, sen aikana ja lopussa. Koe suoritettiin harjaamalla hammasluunäytteitä 1 500 harjanvedolla käyttäen koetuot-teen suspensiota (25 g hampaanpuhdistusainetta + 40 ml deionisoi-tua, tislattua vettä).

F. Korjauskertoimien preparointi

Korjauskertoimet preparoitiin liuottamalla kohdan B hammasluupaloj a tai lisähammas 5 ml:aan väkevää kloorivetyhappoa ja täytettiin tilavuuteen 250 ml tislatulla vedellä. Lisättiin 1 ml tätä liuosta koetahnoihin ja vertailususpensioihin, jotka valmistettiin, kuten kohdassa E ja neutraloitiin 0,1-n NaOH-liuoksella.

34 71226

Merkkiaineen rad i oaktl ivisuusmääritys

SuspensionäytteIden (1,0 ml) radioaktiivisuu s määritettiin Intertechnique SL-30 nesteskintillaatiolaskur i 1.1a . Vaihtoehtoinen määritysmenetelmä: kustakin suspensiosta siirrettiin 3 ml alikvoot-teja ruostumattomasta teräksestä oleville tasapohjaisille 75,4 x 7,9 mm oleville kiekoilla ja laskenta suoritettiin Nuclear Chicago Geiger Counting System'illä.

Laskut

Ko. tahnan hammasluun kulumisen rad:ioakt i ivisuusarvo (RDA) on tahnan korjattujen impulssien keskiarvon ja vertailuaineen impulssien keskiarvon suhde kerrottuna sadalla. Vertailuhankausai-neelle annetaan hammasluukulumisen arbitraarinen arvo 100 yksikköä.

Tällaisten RDA-arvojen määritystulokset ilmenevät seuraa-vasta taulukosta V.

Taulukko V

Hammasluukulumisen rad ioakt i ivlsuusarvot

Hankausaine RDA Hamma s tahnan f luori di yhl eensopj.vuus (1 viikko 27°C) A. (esim. n:o) 1. kontrolli 75t7 76 % 2. 80±21 99 % 3. 67+8 98 % 4. 80±1 99 % 5. 103±5 97 % 6. 111±5 94 % 7. 56+4 90 % B. Kaupallisia saostettuja piidioksidituotteita 8. Sident 31 14+2 92 % 9. Neosyl2 25+2 78 % 10. QUSO G-303 22Ϊ2 87 % 11. Neosyl ET4) 26+4 84 %

Seostettu piidioksidi, markkinoi Degussa, Ins. (N.Y.C.) 2

Saostettu piidioksidi, markkinoi Joseph Crosfield & Sons, Ltd.

3 (Lontoo, Englanti) 35 71 226 3) Saostettu piidioksidi, markkinoi Philadelphia Quartz Co.

(Valley Forge, Pa.) k) Saostettu piidioksidi, markkinoi Joseph Crosfield & Sons, Ltd.

Taulukon V arvot osoittavat, että kaupallisilla seostetuilla piidioksidihankausaineilla voi hyvinkin olla hyvä hankausaineen fluoridiyhteensopivuus, mutta niiden hankausteho ei ole riittävä ja siten ne eivät ole käyttökelpoisia hampaanpuhdistusaineen han-kausaineita. Yllättäen käsiteltävänä olevilla uusilla seostetuilla piidioksidihankausaineilla saadaan erinomainen hankausaineen fluo-ridiyhteensopivuus ja kuitenkin samalla erinomaisia RDA-hankausar-voja, joita voidaan käyttää hampaiden suhteellisen puhdistustehon mittana.

"Tuorevesi"- ja "sulfaattineste'’-hankausalneet

Kuten yllä esitettiin, käsiteltävänä olevan keksinnön hankaus-tuotteet ovat läheisiä. US-patenttihakemuksessa 826 901 kalsium-käsitellyille piidioksideille, mutta eroavat niistä selvästi. Tämän eron osoittamiseksi suoritettiin seuraava määritys US-hakemuksen 826 901 tuotteiden ja tämän keksinnön hankaustuotteiden fluoridi-yhteensopivuuden vertaamiseksi. Kokeillut "sulfaattineste"piidioksi-diainekset valmistettiin US-hakemuksen 826 901 menetelmän ja US-patentin 3 960 586, julkistettu 1.6.1976, mukaan seuraavasti:

Lisättiin kuivaa natriumsulfaattia 38,0 litraan vettä 760 litran reaktorissa siten, että reaktioväliaineen konsentraatio oli 10 %. Reaktioväliaineen pH säädettiin arvoon 9,0 lisäämällä natrium-sulfaattia. Reaktiolämpötla oli 65°C. Natriumsilikaattiliuoksen SiC^·Na^O-moolisuhde oli 2,5 ja konsentraatio 239,6 g/1. Natrium-silikaattia lisättiin reaktioväliaineeseen neljä minuuttia. Tässä kohdin natriumsilikaatin lisäys lopetettiin ja reaktioväliainee-seen lisättiin ll,4-%:ista rikkihappoa, kunnes saavutettiin pH 9,C. Tässä kohdin lisättiin samanaikaisesti 35 minuuttia natriumsilikaatt iliuosta ja rikkihappoliuosta. Tämän ajan päätyttyä lopetettiin silikaattilisäys ja happolisäystä jatkettiin, kunnes saavutettiin suspension pH-arvo 5,5. Panosta digeroitiin 20 minuuttia 77°C:ssa, muodostunut kostea kakku eristettiin ja pestiin.

Sitten kosteaa kakkua käsiteltiin, kuten tämän patenttihakemuksen esimerkissä 2, jaettiin kuuteen erilliseen osaan ja käsi tel- 36 71 226 tiin vastaavasti 50, 100, 200, 400 ja 800 miljoonasosalla kalsiumia, joka oli peräisin kalsiumhydroksidin vesiliuoksesta. Sitten kaikki kosteat kakut kuivattiin, työstettiin, kuten esimerkissä 2 ja seuraavassa taulukossa VI olevat tunnusarvot. Ensimmäinen han-kausaine on kontrolli ilman kalsiumlisäystä. Taulukko VI esittää tällaisen määrityksen tulokset.

Taulukko VI

"Sulfaattineste"- Ca-liäys (pnm) Hankausaineen fluoridiyhdis- , . * . +) hanKausame teensopivuus A 0 8 8 (kontrolli) B 50 89 C 100 88 D 200 88 E 400 86 F 800 82 +) Määritetty taulukon II kokeen avulla

Kuten taulukon VI arvoista käy ilmi, US-patenttihakemuksen 826 901 kalsiumkäsitellyillä "sulfaattineste"-hankausaineilla saavutetaan hankausaineen fluoridiyhteensopivuusarvoja, jotka yleensä ovat pienempiä kuin käsiteltävänä olevan keksinnön "tuorevesi"-piidioksidihankausaineilla saavutetut arvot (ks. taulukkoa II). Lisäksi maa-alkalimetallin lisääminen "sulfaattineste"-menetelmäl-lä valmistettuihin hankausaineisiin ei johda hankausaineen fluori-diyhteensopivuuden dramaattiseen paranemiseen. Mutta kuten taulukon II vertailusta käy ilmi, maa-alkalimetallin ekvivalenttimää-rien lisääminen näihin "tuorevesi"-menetelmän mukaan valmistettuihin piidioksidihankausaineisiin johtaa hankausaineen fluoridiyh-teensopivuuden dramaattiseen paranemiseen.

Claims (18)

71226

1. Hampaiden puhdistukseen käytettävä hankausainekoostumus, joka sisältää amorfisen piidioksidin ja maa-alkalimetallin reaktio-tuotetta, joka on valmistettu saostamalla amorfinen piidioksidi hapon avulla alkalimetallisilikaatin vesiliuoksesta ja saattamalla piidioksidi reagoimaan maa-alkalimetallisuolan kanssa, tunnet-t u siitä, että amorfinen piidioksidi on saostettu hapon avulla alkalimetallisilikaatin tuorevesiliuoksesta ja saatettu reagoimaan maa-alkalimetallisuolan kanssa siten, että saadussa amorfisessa piidioksidissa on 10-3 00 mil joonasosaa maa-alkalimetalli-ione ja , ja että mainitun piidioksidin hammasluukulumisen radioaktiivisuusarvo on vähintään 40, pakkaustiheys noin 0,24 - 0,55 g/ml, öljyabsorptio-arvo noin 70-95 cm^/100 g, BET-pinta-ala noin 100-250 m^/g ja heh-kutushäviö 4-6 %.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalli-ionit ovat kalsium-, strontium- ja/tai magnesiumioneja.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalli-ionien määrä on noin 10-100 ppm.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen koostumus, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalli on kalsiumioni.

5. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen koostumuksen valmistamiseksi, jossa menetelmässä muodostetaan vesiliuos, jossa on alkalimetallisilikaattia Si02:X20-moolisuhteessa n. 2,0 - 2,7 ja X on alkalimetalli, reaktiolämpötilassa 77-91uC, hapotetaan mineraa-lihapolla, kunnes piidioksidi on saostunut lähes täysin, jatketaan mineraalihapon lisäämistä, kunnes pH on 6,0 tai alle, digeroidaan lämpötilassa, joka on 10-30°C korkeampi kuin reaktiolämpötila 10-30 minuuttia, suodatetaan muodostunut dispersio, pestään kiintotuote tuorevedellä, tunnettu siitä, että näin muodostunut kostea kakku lietetään uudelleen veteen, lisätään sekoittaen maa-alkalime-talli-ionia riittävän liukoisen maa-alkalimetallisuolan muodossa riittävänä määränä siten, että mainittuun kosteaan kakkuun muodostuu maa-alkalimetalli-ioneja 10-300 miljoonasosaa mainitusta suspensiosta talteen saatavasta kuivatuotteesta, sekoitetaan muodostunutta seosta mainitun maa-alkalimetallin tehokkaan määrän kiinnittämiseksi mainitun piidioksidin pintaan, kuivataan ja eristetään kiintotuote . 38 71 2 2 6

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mineraalihappo on rikkihappo, fosforihappo, typpihappo, kloorivetyhappo tai hiilihappo.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vain osa alkalimetallisilikaatista hapotetaan aluksi mineraalihapolla ja loppuosa ja mineraalihappo lisätään samanaikaisesti aikaiimetali isilikaattilluokseen.

8. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalli-ioni on kalsium, strontium tai magnesium.

9. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että maa-alkalimetalli-ioni on kalsium lisättynä suolan muodossa, joka on kalsiumhydroksidi, kalsiumoksidi, kalsiumnitraatti tai kalsiumfluoridi.

10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että annetaan maa-alkalimetallisuolan reagoida kostean kakun suspension kanssa ympäristölämpötliassa.

11. Patenttivaatimuksen 10 mukainen menetelmä, tunnet-t u siitä, että maa-alkalimetallilla käsitelty piidioksidi kuivataan suihkukuivaamalla.

12. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että alkalimetallisilikaatti on natriumsilikaatti, hapotus-happo on rikkihappo ja maa-alkalimetalli-ioni lisätään kalsiumhyd-roksidin muodossa tarjoamaan 10-100 miljoonasosaa kalsiumioneja, jotka ovat perusteellisesti reagoineet mainitun piidioksidituotteen kanssa.

13. Piidioksidia, fluoripitoista ainetta, kostutusainetta, sideainetta ja vettä sisältävä hammastahnakoostumus, tunnet-t u siitä, että siinä on A. noin 6-35 paino-% saostettua piidioksidihankausainetta, joka on saostettua, amorfista piidioksidia valmistettuna saostamal-la hapon avulla alkalimetallisilikaatin tuorevesiliuoksesta ja saattamalla piidioksidi reagoimaan maa-alkalimetallin suolaliuoksen kanssa siten, että mainitussa amorfisessa piidioksidissa on noin 10-300 miljoonasosaa maa-alkalimetalli-ioneja, jolloin mainitun amorfisen piidioksidin hammasluukulutuksen radioaktiivisuusarvo on vähintään ^0, keskimääräinen hiukkaskoko halkaisijaltaan noin 5-15 39 71 2 2 6 /am, pakkaustiheys noin 0,24 - C,55 g/ml, öljyabsorptioarvo noin 3 2 70-95 cm /100 g, BET-pinta-ala noin 100-250 m /g ja hehkutushäviö noin 4-6 %. B. noin 0,01-3,0 paino-% vesiliukoista, fluoripitoista ainetta, joka vesiliuoksessa muodostaa fluoridi-ioneja, C. noin 3-55 paino-% kostutusainetta, D. noin 0,2-2,0 paino-% sideainetta, ja E. noin 15-80 paino-% vettä.

14. Patenttivaatimuksen 13 mukainen hammastahnakoostumus, tunnettu siitä, että se lisäksi sisältää noin 5-12 paino-% vesiliukoisia fosfaattikalvonläpäisyaineita, jotka ovat ortofosfaat-tisuoloja, pyrofosfaattisuoloja, tripolyfosfaattisuoloja tai meta- fosfaattisuoloja.

15. Patenttivaatimuksen 14 mukainen hammastahnakoostumus, tunnettu siitä, että siinä on A. noin 10-20 paino-% saostettua piidioksidihankausainetta koostumuksen painosta, B. noin 0,1-1,0 paino-% fluoripitoista ainesta koostumuksen painosta, C. noin 20-35 paino-% kostutusainetta koostumuksen painosta, D. noin 15-40 % vesikomponenttia, ja E. veden ja koostumuksen 3:1-suspension pH on noin 6,5-7,5.

16. Patenttivaatimuksen 15 mukainen koostumus, tunnet-t u siitä, että sideaine on karrageeni.

17. Patenttivaatimuksen 15 mukainen koostumus, tunnet-t u siitä, että koostumus lisäksi sisältää hammastahnakoostumuksen painosta noin 0,2-5 paino-% toista kalvonläpäisyainetta, joka on siitruunahappo, trinatriumsitraatti, omenahappo tai viinihappo, ja että A. fluoripitoinen aines on natriumfluoridi, ja B. fosfaattikalvonläpäisyaine on natriumdivetyfosfaattimono-hydraatin ja dinatriumvetyfosfaattidihydraatin seos mononatriurnin ja dinatriumin painosuhteessa noin 1:3-1:5.

18. Patenttivaatimuksen 15 mukainen hammastahnakoostumus, tunnettu siitä, että se lisäkomponenttina sisältää A. noin 0,01-2 paino-% makuainetta, B. noin 0,05-3 paino-% makeutusainetta, 40 71 2 2 6 C. noin C, 01-2,5 paino-% hammaskiven vastaista ainetta, joka on dinatriumetaani-l-hydroksi-l,1D-difostonaatti, I). noin 2,21-2,% paino-% bisbiruanidiplakinestoainetta, ja E. näiden hammas tahnakoostumuksien lsäkomponenttien seoksia . 41 71226