FI56485C - Oxiderande haorfaergprodukt - Google Patents

Description

I. ,., M KU ULUTUSJU LKAISU

[β] ^11) UTLÄGGNINGSSKRIFT S6485 C (45) Patentti myönnetty II CS 1930 Patent aeddeiat V * ** (51) Kv.lk.Vlnt.CI.1 A 61 K 7/13 SUOMI —FINLAND (21) P»tenttih*kemus — Patentansöfenlng 2686/72 (22) Hakemispäivä — Ansöknlngidag 29 ·09 «72 (23) Alkupilvl — Giltlghetsdag 29-09-72 (41) Tullut Julkiseksi — Blivlt offentllg 05.0¾ . 73

Patentti- ja rekisterihallitus .... ... , . .....

(44) Nyhtäviksi panon Ja kuul-julkalsun pvm. —

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd och utl.skrlften publleerad 31-10-79 (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—IBegird prlorltet 0H.10.71 USA(US) 1861+75 Toteennäytetty-Styrkt (71) Bristol-Myers Company, 3^5 Park Avenue, New York, N.Y. 10022, USA(US) (72) Frederick Brody, New York, N.Y., Stanley Pohl, New Rochelle, N.Y. , USA(US) (7*0 Oy Kolster Ab (5I+) Hapettava hius väri valmiste - Oxiderande härfärgprodukt Tämän keksinnön kohteena on hapettava hiusvärivalmiste, jolle on tunnusomaista, että se sisältää hapetettavana kytkentäaineena fenolia, m-fenyleenidiamiinia tai m-aminofenolia tai näiden aineiden seoksen, emäksisenä aineena ammoniakkia ja/tai alkanoliamiinia ja parakomponenttina kaavan

Alk-OH

N

nh2 mukaista yhdistettä tai tämän happoadditiosuolaa, jossa kaavassa Alk on 2-6 hiiliatomia sisältävä alkyleeniketju, 56485 on vetyatomi tai 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyli- tai hydroksialkyyli- 2 ryhmä, on vety- tai halogeeniatomi tai.alempi alkyyli- tai alkoksiryhmä, jolloin kuitenkin R^ merkitsee vetyä vain silloin, kun R^ merkitsee muuta substituenttia kuin vetyatomia.

Hiustenvärjäysalalla on ollut jo pitkään tapana käyttää p-fenyleenidiamiinia tai p-tolueenidiamiinia hiusvärivalmisteissa. Nämä sisällytetään normaalisti nk. "hapetusväriseoksiin" ja niihin viitataan joskus sanonnalla "para-komponentit".

Ne ovat pikemminkin värien välituotteita kuin varsinaisia värejä, sillä niiden väri on vielä kehitettävä antamalla niiden reagoida hapettavan aineen avulla toisenlaisen värivälituotteen kanssa, jota kutsutaan "parinmuodostuskomponentiksi" ja joka myös sisällytetään väriseokseen. "Hapetusväriseosta" käytetään yleensä sekoittamalla se hapettavan aineen, yleensä vetyperoksidin liuoksen kanssa juuri ennen "hapetus-väriseoksen" levittämistä päähän. Tämä saa aikaan läsnäolevien para-komponenttien hapettavan liittymisen parinmuodostuskomponentteihin, jolloin muodostuu joukko värillisiä tuotteita, esim. indamiineja tai indofenoleja, jotka myötävaikuttavat hiuksille annettuun lopulliseen värisävyyn.

Eräs tavanomaisesti käytettyjen "para-komponenttien" päähaitta on se, että niillä yhdessä eri parinmuodostuskomponenttien kanssa kehitetyt värit kokevat merkittäviä muutoksia niissä olosuhteissa, joihin hiukset tavallisesti joutuvat. Nämä kehitetyt värit eivät osoita riittävää shampookestoisuutta, ne eivät kestä hyvin hapanta tai alkaalista hikoilua eivätkä ole riittävän valonkestoisia. Kun näitä parakomponentteja käytetään hiustenvärjäysvalmisteissa, sävyt kokevat erittäin huomattavia muutoksia värjäyksen voimakkuudessa ja sävyssä. Erityisesti sävyt tulevat "lämpimämmiksi" tai punaisemmiksi ja voimakkuudet heikkenevät. Nyt on havaittu, että nämä alan aikaisempien "para-komponenttien" haitat pyrkivät suuressa määrin poistumaan käyttämällä yllä olevan kaavan I esittämiä yhdisteitä "para-komponentteina".

Ilmeisesti niiden värien osoittama muutosten vastustuskyky, jotka on kehitetty "para-komponenttiensa" avulla, johtuu ainakin suositeltavien yhdisteiden kyseessä olleen suuressa määrin siitä, että läsnä on (a) joko kaksi substituentti-ryhmää siinä amiinitypessä, joka on sitoutunut bentseenirenkaan hiiliatomiin numero 1 yllä olevassa kaavassa I tai (b) yksi substituenttiryhmä amiinitypessä ja yksi substituentti orto-asemassa amiinityppeen nähden edellämainitussa bentseeni-renkaassa. Näiden substituenttien läsnäolo häiritsee steerisesti saatujen inda-miini- ja indofenoliparin muodostusaineiden normaalia resonanssia; erityisesti niiden 3 56485 läsnäolo tekee epätodennäköiseksi, että tämä sanottuja substituentteja kantava rengas ottaisi itselleen kinoidirakenteen. Tämä vuorostaan tekee epätodennäköiseksi indamiinien ja indofenolien edelleenreagoinnin (kuten renkaanmuodostuksen), joka aiheuttaisi värinmuutoksen (ollen yleensä punaisempi kuin alkuperäinen inda-miini tai indofenoli).

Niissä epäsuotuisissa tapauksissa, joissa 1-aminoryhmässä on vain yksi substituentti, resonanssia esiintyy, mutta indofenolien ja indamii-mien jatkoreaktio heikkenee, kun myös meta-asemassa on substituentti !?£ (3-asemassa kaavassa I), sillä tämä on se asema, jossa renkaanmuodostus tapahtuu.

Muutamia yhdisteitä, jotka jossain määrin muistuttavat yllä kaavassa I määriteltyjä yhdisteitä, tunnetaan alalla aikaisemmin hiustenvärjäysvalmisteiden komponentteina. Näillä on kuitenkin tiettyjä haittoja, jotka tekevät ne sopimattomiksi hiusvärikomponentteina. Tällä tavoin esimerkiksi saksalainen patentti 1 1 h 1 7^8 tekee tunnetuksi N,N-dimetyyli-p-fenyleenidiamiinin. Tämä yhdiste, olkoonkin, että sillä on etuja p-fenyleenidiamiiniin tai p-tolueenidiamiiniin nähden, on sopimaton sen myrkyllisyydestä johtuen. Itse asiassa se on myrkyllisempi kuin p-fenyleenidiamiini, jota tämä keksintö pyrkii korvaamaan. Tässä yhteydessä kts. teosta Sax., "Dangerous Properties of Industrial Materials" Reinhold, New York 1963. Tämän vastakohtana Ν,Ν-bis(2-hydroksietyyli)-p-fenyleenidiamiinin, joka rakenteellisesti muistuttaa sitä ja joka kuuluu tämän keksinnön piiriin, on havaittu olevan turvallinen.

Belgialainen patentti 6U9 310 ja englantilainen patentti 1 079 553 tekevät molemmat tunnetuksi 2,6-dimetyyli-p-fenyleenidiamiinin, joka antaa keltaisen ruskean värin, kun se yhdistetään resorsinolin kanssa. Resorsinoli on yleinen hape-tusväriseosten komponentti. Koska resorsinolin kanssa paritettu ruskea tuote on hapetetun seoksen pääaineosa ja suurin lopulliseen sävyyn vaikuttava tekijä, on tärkeätä, että se on mahdollisimman sininen sävyn ylläpitämiseksi muuttumattomana mahdollisimman pitkään käytön aikana. Sitäpaitsi on yleinen tapa lisätä hapetus-väriseoksiin nk. "meta-komponentteja" (esim. 2jU-diaminoanisolia tai 2,^-diamino-tolueenia) sinisen komponentin saamiseksi mukaan parinmuodostukseen. Tätä käytetään sävytystarkoituksiin ja sen tiedetään olevan suhteellisen pysymättömän käytössä.

Mikä tahansa ylläolevan kaavan I määritelmän piiriin kuuluva yhdiste sopii tämän keksinnön tarkoituksiin.

56485

Hydroksialkyyliryhmä -AIK-OH voi olla monohydroksi-, dihydroksi-, trihydrok-si- tai muu polyhydroksialkyyliryhmä. Alkyleeniketju sisältää 2-6 hiiliatomia. Tyypillisiä tämän luonteisia mono- ja polyhydroksialkyyliradikaaleja ovat 2-hydrok-sietyyli-; 3-hydroksipropyyli-; 2-hydroksipropyyli-; tris-(hydroksimetyyli)metyyli-; 1,3-dihydroksi-2-metyylipropyyli-; 2 ,3-dihydroksipropyyli-; 1,3-dihydroksi-2-propyyliradikaali jne. Kun R^ tai R^ on halogeeniatomi kaavassa I, se voi olla mikä tahansa halogeeniatomi, esim. Cl, Br, J tai F. Kun se on alkoksiryhmä, se sisältää tavallisesti 1-6 hiiliatomia ja on esim. metoksi-, etoksi-, n-propoksi-, isopropoksi-, n-butoksi-, n-amyylioksi-, isoamyylioksi-, isohutoksiryhmä jne.

Suuri osa yhdisteistä, jotka ovat käyttökelpoisia "para-komponentteina" tämän keksinnön valmisteissa, ovat hyvin tunnettuja yhdisteitä, jotka voidaan valmistaa millä tahansa lukuisista tunnetuista menetelmistä. Niiden valmistusta kuvataan alla olevissa esimerkeissä.

Para-komponentti on edullisesti happoadditiosuolana, koska vapaa emäs on luonteeltaan epästabiili ilman hapetukselle. Sopivia happoadditiosuoloja ovat esimerkiksi bisulfaatti, sulfaatti, monohydrokloridi, dihydrokloridi, hydrobromidi, tolueenisulfaatti, asetaatti, sitraatti ja tartraatti. Joka tapauksessa käytettiin-pä vapaata emästä tai happoadditiosuolaa, valmisteen lopullinen pH säädetään siten, että tuote on emäksinen.

Keksinnön mukainen valmiste voi sisältää yhtä tai useampia kaavan I määrittelemiä värivälituotteita. Värivälituotteen ts. para-komponentin, joka vastaa sanottua kaavaa, määrää, joka voidaan sisällyttää näihin valmisteisiin voi vaihdella. Tavallisesti se muodostaa vapaan emäksen muodossa n. 0,1-6,0 paino-$ sanotusta "hapetusväriseoksesta". Kun käytetään para-komponentin happoadditiosuolaa, määrä on suurempi riippuen kulloinkin käytetystä suolasta.

Tässä keksinnössä käytettyjen para-komponenttien lisäksi muitakin para-kom-ponentteja voi olla läsnä, kuten esim. p-tolueenidiamiinia, p-aminofenolla, p-aminodifenyyliamiinia, k,U'-diaminodifenyyliamiinia, p-fenyleenidiamiinia, 2,6-dimetyyli-p-fenyleenidiamiinia, 2,5-diaminopyridiiniä jne. Yleensä kun näitä on läsnä, uuden ja tunnetun para-komponentin yhteinen määrä sattuu yllämainitulle alueelle, Para-komponenttien lisäksi tämän keksinnön hiustenvärjäysvalmisteet sisältävät yhtä tai useampaa parinmuodostuskomponenttia, joka reagoi para-yhdistei-den kanssa hapettavissa olosuhteissa. Nämä parinmuodostuskomponentit muodostavat hyvin tunnetun yhdisteiden luokan hiusvärialalla, joiden tiedetään reagoivan hapettavasti (so. hapettavan aineen avulla) para-diaminobentseeniyhdisteiden kanssa muodostaen värejä.

56485

Useiden hyvin erityyppisten kemiallisten yhdisteiden tiedetään toimivan parinmuodostuskomponentteina. Tärkeimpiä ovat fenolit, n-fenyleenidiamiinit, m-aminofenolit ja yhdisteet, jotka sisältävät aktiivisia metyleeniryhmiä.

Fenolit reagoivat para-komponenttien kanssa hapettavien aineiden läsnäollessa muodostaen indofenoleja. Nämä ovat tavallisesti sinisiä tai violetteja yhdisteitä, vaikkakin resorsinolit antavat keltaiseksi tai ruskeaksi värjäytyneitä yhdisteitä näissä olosuhteissa. Resorsinolien reaktiosta saatuja ruskeita värejä käytetään yleisesti värisävyn syvyyden aikaansaamiseen. Esimerkkejä fenoleista, jotka ovat hyödyllisiä tämän keksinnön hapetusvärivalmisteissa ovat pyrogalloli, resorsinoli, pyrokatekoli ja alfa-naftoli.

m-fenyleenidiamiineista saadaan indamiineja hapettavalla reaktiolla para-komponenttien kanssa ja nämä ovat yleensä sinisiä tai violetteja yhdisteitä, joita voidaan käyttää sävyn muuttamiseen, tavallisesti niitä käytetään tehtäessä sävy vähemmän lämpimäksi. Esimerkkejä m-fenyleenidiamiineista, jotka ovat yleisesti hyödyllisiä näissä hapetusvärivalmisteissa, ovat m-fenyleenidiamiini, 2,U-diamino-anisoli ja m-tolueenidiamiini.

m-aminofenoleista voidaan saada joko indofenoleja tai indamiineja hapettavalla reaktiolla parakomponenttien kanssa; kuitenkin näyttää todennäköiseltä, että indofenolit ovat suositeltava tuote. Tuotteet ovat tavallisesti väriltään violetteja ja niitä käytetään sävyjen muunteluun. Esimerkkejä tässä hyödyllisistä amino-fenoleista ovat 2,i+-diaminofenoli, m-aminofenoli, aminoresorsinoli, 1 ,5-amino-hydroksinaftaleeni ja 1,8-aminohydroksinaftaleeni.

Yhdisteet, jotka sisältävät aktiivisia metyleeniryhmiä, kykenevät myös reagoimaan hapettavasti aktivoitujen para-komponenttien kanssa. Tuotteet ovat erityyppisiä iminoyhdisteitä ja ne ovat väriltään keltaisia tai punaisia. Esimerkkejä aktiivisista metyleeniyhdisteistä, joita voidaan käyttää tässä keksinnössä, ovat 3-metyylipyrat soloni-(5), 1-fenyyli-3-metyylipyratsoloni-(5), 1,3-dimetyylipyratso-loni-(5), asetoetikkahappoanilidi, bentsoyyliaseto-toluidi ja nikotinoyyliasetanilidi.

Vielä muitakin hapetusvärivälituotteita voi olla läsnä keksinnön mukaisissa valmisteissa, joista saadaan värillisiä tuotteita hapettavissa olosuhteissa monimutkaisemmilla mekanismeilla. Näistä voidaan mainita hydrokinoni, katekoli, 1,5“ naftaleenidioli, o-fenyleenidiamiini ja o-aminofenoli.

Kytkentäaineen ja muiden hapetusväriseokseen sisällytettyjen värivälituotteiden määrä vaihtelee riippuen halutusta sävystä. Yleensä muut kuin para-väli-tuotteet muodostavat yhdessä noin 0,1-8 paino-# ja mieluummin 0,1-U % hapetusväri-seoksen kokonaispainosta.

56485

Toisinaan on toivottavaa lisätä sanottuun "hapetusväriseokseen" väriaineita, jotka jo ovat värillisiä, so. eivät vaadi hapettavaa ainetta värin kehittämiseen. Näitä lisätään yleensä sekoitustarkoituksissa, jotta lopullisesssa värjäyksessä saataisiin luonnolliselta vaikuttavia värejä. Eräs väriaineiden luokka, jota voidaan käyttää tähän tarkoitukseen on nitrovärit ja tähän komponenttiin viitataan tässä sanonnalla "nitrovärikomponentti". Alalla tunnetaan suuri joukko nitrovärejä, jotka ovat sopivia tähän tarkoitukseen. Ainoa rajoitus, joka asetetaan nitrovärille, jotta se olisi käyttökelpoinen tässä keksinnössä, on se, että se on sellainen, jonka väri ei tuhoudu hapettuvien komponenttien lopullisessa värin kehityksessä käytettävän hapettavan aineen vaikutuksesta. Sopivia nitrovärejä kuvaavina voidaan mainita seuraavat: 4-nitro-o-fenyleenidiamiini, 2-nitro-p-fenyleenidiamiini, ^-nitro-2-aminofenoli, 5-nitro-2-aminofenoli, 2-nitro-^-aminofenoli ja pikramiinihappo.

"Nitrovärikomponentin", so. yksityisen nitrovärin tai nitrovärien yhdistelmän määrä, joka voidaan sisällyttää tämän keksinnön mukaisiin valmisteisiin, voi myös vaihdella halutun lopullisen värin ja muiden niihin sisällytettyjen komponenttien mukaan. Tavallisesti kuitenkin sitä käytettäessä se muodostaa noin 0,01-3,0 paino-$ ja mieluummin 0,01-2 % "hapetusväriseoksesta" laskettuna sanotun seoksen kokonaispainosta.

Yllämainittujen komponenttien lisäksi tämän keksinnön "hapetusväriseos" voi sisältää muita aineosia, joita yleisesti tavataan alan aikaisemmista tämän luonteisista seoksista. Näitä ovat dispergointi- tai pinta-aktiiviset aineet, saippuat, liuottimet, paksunnosaineet, kosteuden säätöaineet, alkaaliset aineet, puskurit, antioksidantit sekvestrausaineet, hajusteet jne.

Keksinnön mukaisen valmisteen pH on yleensä alkaalisella puolella, esim. välillä 8-11. On kuitenkin suositeltavaa, että tämä pH on välillä noin 9-10. Ammo-niumhydroksidi, johtuen sen myrkyttömyydestä laajalla väkevyysalueella ja sen taloudellisuudesta, on hyväksyttävä emäs, samoin alkanoliamiini, kuten monoetanoli-amiini tai dietanoliamiini.

Saippuoista, joita voi olla läsnä keksinnön mukaisissa valmisteissa, voidaan mainita lauriini-, steariini-, palmitiini-, öljy-, linoli- tai risinolihapon natrium-, ammonium- tai kaliumsuolat. Saippuoita voi olla läsnä 5—35 %-n ja mieluummin I5-25 %:n määrä hapetusväriseoksen painosta.

Sopivia pinta-aktiivisia aineita ovat esimerkiksi korkeammat alkyylibent-seenisulfonaatit, alkyylinaftaleenisulfonaatit, sulfonoidut alkoholien ja moni-emäksisten happojen esterit, tauraatit, rasva-alkoholisulfaatit, haaraketjuisten 56485 tai sekundaaristen alkoholien sulfaatit ja alkyylidimetyylibentsyyliammoniumklo-ridit. Tyypillisiä pinta-aktiivisiä aineita ovat natriumlauryylisulfaatti, poly-oksietyleenin lauryyliesteri, myristyylisulfaatti, glyseryylimonostearaatti, pal-mitiinimetyylitauriinin natriumsuola, setyylipyridiniumkloridi, lauriinidietanoli-amidi, polyoksietyleenistearaatti, stearyylidimetyylibentsyyliammoniumkloridi, dode-syylibentseeninatriumsulfonaatti, nonyylinaftaleeninatriumsulfonaatti, dioktyyli-natriumsulfosukkinaatti, natrium-N-metyyli-N-oleyylitauraatti, natriumisotionaatin öljyhappoesteri, natriumdodesyylisulfaatti ja 3,9-dietyylitridekanoli-6-sulfaatin natriumsuola. Pinta-aktiivisen aineen määrä voi vaihdella laajoissa rajoissa ollen 0,5-30 paino-# ja mieluummin 1-10 paino-# valmisteesta.

Erilaisia orgaanisia liuottimia voi myös olla läsnä hapetusväriseoksessa tarkoituksena liuottaa värivälituote tai jokin muu komponentti, joka saattaa olla riittämättömästi veteen liukeneva. Yleensä valittu liuotin on sellainen, että se sekoittuu veteen ja on vaaraton iholle, ja näitä ovat esim. etanoli, isopropanoli, glyseriini, etyleeniglykoli, propyleeniglykoli, etyleeniglykolin monoetyylieetteri, dietyleeniglykoli, dietyleeniglykolin monoetyylieetteri jne. Käytetyn liuottimen määrä voi vaihdella välillä 1-k0 # ja mieluummin välillä 5-30 # hapetusväriseokses-ta.

Esimerkkeinä paksunnosaineista, joita voidaan myös liittää tämän keksinnön värjäysvalmisteeseen, voidaan mainita natriumalginaatti tai arabikumi tai sellu-loosajohdannaiset, kuten metyyliselluloosa, hydroksietyyliselluloosa tai karboksi-metyyliselluloosan natriumsuola, tai akryylipolymeerit, kuten polyakryylihapon natriumsuola, tai epäorgaaniset paksunnosaineet, kuten bentoniitti. Kun paksunnos-ainetta on läsnä, sen määrä voi vaihdella laajoissa rajoissa, kuten välillä noin 0,5~5 # ja mieluummin välillä 0,5_3 paino-#.

Niiden antioksidanttien kuvaamiseksi, joita voidaan käyttää tämän keksinnön "hapetusväriseoksessa", voidaan mainita natriumsulfiitti, tioglykolihappo, natrium-hydrosulfiitti ja askorbiinihappo. Antioksidantin määrä, joka voidaan sisällyttää ko. "hapetusväriseokseen" on tavallisesti välillä noin 0,05-1 paino-# laskettuna "hapetusväriseoksen" kokonaispainosta.

Vesi on tavallisesti tämän keksinnön valmisteen pääaineosa ja sen määrä voi vaihdella laajoissa rajoissa riippuen suuressa määrin muiden lisäaineiden määrästä. Näin ollen veden määrä voi olla niinkin pieni kuin 20 # ja mieluummin se on noin 30-90 #.

β 56485

Keksinnön mukainen valmiste on yleensä vesiperusteinen. Valmiste on siis vesiliuoksena tai vesipitoisena seoksena joko yksin tai yhdessä muiden aineiden kanssa, jotka ovat myös liuenneina tai dispergoituneina veteen tai vesipitoiseen väliaineeseen. Väriaine voi olla kolloidisesti dispergoitunut väliaineeseen tai pelkästään perusteellisesti sekoitettu siihen.

Niiden erilaisten muiden modifiointiaineiden, antioksidanttien, alkalointi-aineiden ja muiden apuaineiden kuvaamiseksi lähemmin, joita voidaan liittää keksinnön "hapetusväriseokseen", viitataan teokseen Sagarin "Cosmetics, Science and Technology" (1957), sivut 505~507, Interscience Publishers, Inc. New York. Tämän keksinnön vesipitoiset valmisteet voivat olla monessa muodossa. Näin ollen ne voivat olla ohuita tai paksuja juoksevia nesteitä, pastoja, voiteita, geelejä jne.

Yhteenvetona eri komponenteista, jotka voivat muodostaa tämän keksinnön "hapetusväriseoksen", esitetään taulukko I alla. Prosenttiluvut esitetään painoprosentteina laskettuna "hapetusväriseoksen" kokonaispainosta.

Taulukko I

Komponentit Yleinen (paino-#) Suositeltava (paino-#)

Uutta "para-komponenttia" 0,1-6 0,2-1*

Muuta "para-komponenttia" 0-5 0-3

Kytkentäainekomponenttia 0,1-6 0,2-1»

Muuta hapetusvärivälituotetta 0-U 0,1-2

Nitrovärejä 0-3 0,01-2

Saippuaa 0-35 15-25

Pinta-aktiivista ainetta 0-30 1-10

Paksunnosainetta 0-50 0,05-3

Antioksidantteja 0-1,0 0,05-1

Orgaanisia liuottimia 0-1*0 5~30

Vettä Loput

Tarvittaessa emästä pH 8-11 pH 9“10

Edellämainitut tämän keksinnön hapetusväriseokset on tarkoitettu käytettäväksi yhdessä tavanomaisten hapetusvärien "kehitysaineiden" kanssa, jotka sisältävät hapettavaa ainetta, jota tarvitaan värillisiin tuotteisiin johtavan reaktion aikaansaamiseen. Tyypillisiä kehitysaineita, jotka ovat käyttökelpoisia tähän tarkoitukseen, ovat vetyperoksidin esim. 5-12 #:set vesiliuokset tai erittäin viskoosit voiteet, jotka sisältävät lisäksi esim. nonyylifenolipolyetyleeniglykolia tai lauryy-lialkoholipolyetyleeniglykolia 2-10 #:n määrän kehitysaineen painosta, tai kiteinen peroksidi kuten ureaperoksidi tai melamiiniperoksidi.

9 56485 Käytössä sekoitetaan tietty määrä ylläkuvattua kehitysainetta tiettyyn määrään edellä kuvattua hapetusvärivalmistetta. Tavallisesti käytetyn kehitysaineen määrä on huomattavasti suurempi kuin välituotteiden hapettumiseen tarvittava määrä, käytettyjen määrien riippuessa valitun kehitysaineen muodosta ja väkevyydestä. Seosta ravistellaan hyvin ja se levitetään hiuksiin. Se voidaan levittää kuten shampoo koko päähän, jollekin hiusten osalle kuten juurille ja kammata hiusten muun osan läpi myöhemmin. Seoksen annetaan olla päässä jonkin aikaa ja poistetaan sitten shampoopesulla. Normaali levitysaika on 20-30 minuuttia, mutta levitysaikoja 10 minuutista yhteen tuntiin voidaan käyttää.

Eräässä tämän keksinnön valmisteiden käyttötavassa hapetusväriseos purso-tetaan aerosolitölkistä sopivan ponneaineen avulla. Täten muodostuneeseen vaahtoon sekoitetaan kehitysainetta, joka yleensä on vetyperoksidin liuos, ja tämä levitetään hiuksiin kuten yllä.

Suositeltavassa levitystavassa hapetusväriseos pursotetaan aerosolitölkistä yhtäaikaa vetyperoksidin vesiliuoksen kanssa. Tällaiset samanaikaisesti pursotet-tavat aerosolisysteemit ovat hyvin tunnettuja ja niitä kuvataan esim. Paul A. Sanders'in teoksessa "Principles of Aerosol Technology" (Van Nostrand Reinhold Co., New York 1970) sivuilla 3^7~350. Yhteispursotussysteemissä hapetusväriseosta säilytetään tölkin ulommassa säiliössä yhdessä ponneaineen kanssa, kun taas kehitysainetta säilytetään sisemmässä säiliössä, molempien säiliöiden tyhjentyessä yhteisestä venttiilistä samanaikaisesti. Ulosvirtaava vaahto levitetään sitten suoraan hiuksiin kuten yllä. Ponneaineena voidaan tässä systeemissä käyttää typpeä, typpioksidia, haihtuvia hiilivetyjä kuten butaania, isobutaania tai propaania tai mieluummin fluorattuja hiilivetyjä (joita Du Pont Co. myy yleisnimellä "Freonit") kuten diklooridifluorimetaania; 1,1-difluorietaania; 1,2-dikloori-1,1,2,2-tetra-fluorietaania tai 1-kloori-1, 1-difluorietaania; myös kahden tai useamman hiilivedyn tai fluoratun hiilivedyn seoksia voidaan käyttää. Käytetyn ponneaineen määrä on yleensä 3-10 % ja mieluummin U—6 % tölkin kemikaalisisällöstä (hapetusväriseoksesta ja kehitysaineesta).

Seuraavat esimerkit esitetään tämän keksinnön kuvaamiseksi tarkemmin.

Seuraavilla sanonnoilla, joita käytetään esimerkeissä ja muualla tässä esityksessä käytettyjen aineiden määrittelemiseen, on seuraavat merkitykset: 10

S648S

Carbopol 954 on vesiliukoinen akryylihappopolymeeri, joka on silloitettu noin 1 $:lla sakkaroosin polyallyylieetteriä, jossa on keskimäärin 9,8 allyyliryhmää kutakin eetterimolekyyliä kohti ja jonka molekyylipaino on suuruusluokkaa 1 000 000;

Hydroksietyyliselluloosa - (Cellosize W.P., viskositeettialue 40 L) on hydroksietyloitua selluloosaa, jonka substituointiaste (D.S.) on noin 0,9-1,0 ja Hoeppler-viskositeetti 80—112 20°C:ssao

Karboksimetyyliselluloosa on natriumkarboksimetyyliselluloosaa, jonka viskositeetti on 1^00-2200 cP 25°C:ssa ja’l $:n väkevyydellä ja substituointiaste (D.S.) noin 0,65-0,85 (Hercules CMC- 7 XP).

Esimerkki 1 N-etyyli-N-hydroksietyyli-p-fenyleenidiamiinin valmistus ch2ch2oh ch2ch2oh ch2ch2oh n-ch0ch2 n-ch ch2 n-ch0ch2 | 2 5 j 2 5 | 2 5 O p NO NH2 16,5 g N-etyylianiliinietanolia liuotettiin 75 ml:aan väkevää HCl:a ja jäähdytettiin 0°C:een. 7»5 g NaN02 liuotettuna 20 mlsaan vettä lisättiin jatkuvasti sekoittaen ja nopeudella, joka piti lämpötilan alle 5°C:ssa. Lisäyksen päätyttyä seoksen annettiin seistä vielä 1 tunnin ajan ja muodostuneet oranssin väriset kiteet suodatettiin ja pestiin 2-M HCl:n etanoliliuok-sella. Kiinteää ainetta kuivattiin tyhjöeksikaattorissa yli yön. Paino = 12,9 g. Koko 12,9 g:n saalis 4-nitroso-N-etyyli-N-hydroksietyylianiliinia liuotettiin isopropanoliin ja pelkistettiin Parr-hydrauslaitteessa Pt/C-katalyy-tillä. Seos suodatettiin ja HCl-kaasua johdettiin sen läpi 20 minuutin ajan. Reaktioseoksen annettiin jäähtyä jääkaapissa yli yön. Harmaa N-etyyli-N-hydrok-sietyyli-p-fenyleenidiamiinin hydrokloridisakka kerättiin talteen. Saanto 11,4 g.

Esimerkki 2 N,N-bis-(0-hydroksietyyli)-p-fenyleenidiamiinin valmistus il S 6 4 8 5

CH2CH20H CH2CH2OH CHgCHgOH

N-CHoCH_0H N-CH0CH OH Ν-0Η„0ΙΙο0Η <L c. j c. <L | c c

X

r il + KHO, I h /Pt I

KJ -—» v

^ l I

NO NH2 25*9 S N-fenyylidietanoliamiinia jauhettiin huhmaressa ja liuotettiin 50 ml;aan väkevää HCl:a, Liuos jäähdytettiin sitten 0°C:een ja 10 g NaNOgSa liuotettuna 25 ml:aan vettä lisättiin 1 tunnin aikana sekoittaen. Lämpötila pidettiin välillä 0-5 C. Lisäyksen päätyttyä seosta sekoitettiin vielä tunnin ajan, jonka jälkeen se suodatettiin. Muodostunut oranssinvärinen 4-nitroso-N,N-bis-(p-hydroksietyyli)aniliinin sakka kuivattiin tyhjöeksikaat-torissa yli yön. Kuiva tuote, jota oli 25,0 g, suspendoitiin 150 ml:aan isopropanolia ja pelkistettiin Parr-hydrauslaitteessa Pt/C-katalyytillä. Kun pai-nehäviö lähestyi teoreettista arvoa, seos suodatettiin kolviin, joka sisälsi 200 ml isopropanolia, joka oli kyllästetty HCl-kaasulla. HCl-kaasuvirta johdettiin suodoksen läpi suodatuksen aikana ja noin 20 minuuttia sen jälkeen, kun suodatus oli päättynyt. Valkoinen N,N-bis-(β-hydroksietyyli)-p-fenyleeni-diamiinin hydrokloridisakka kerättiin talteen ja punnittiin. Saanto 19,8 g.

Esimerkki 3 N,N-bi s-(β-hydroksi etyyli)-3-metyyli-p-fenyleenidiamiinin valmi s tus n(ch2ch2oh)2 n(ch2ch2oii)2 + NaNO Π *HC1 ^ CH ^3 5 ν(οη9οη9οη)„

I /NO

O.

I 0H5 nh2 25,39 g (13 moolia) 2,2'-m-tolyyli-iminodietanolia liuotettiin 50 ml: aan HCl:a ja jäähdytettiin 0°C:een. 10 g NaH02:a liuotettuna 21 mitään vettä 12 56485 lisättiin tipoittain tunnin aikana sekoittaen jatkuvasti 0°-5°C:ssa. Liuoksen väri muuttui kirkkaan keltaisesta punertavan oranssiin ja edelleen paksuksi keltaorans-siksi pastaksi. Vielä tunnin sekoituksen jälkeen aine suodatettiin, pestiin kahdesti etyylialkoholilla ja kuivattiin tyhjöeksikaattorissa. Saaliina oli k5,3 g keltaisia kiteitä.

Yllä valmistettu nitrosoaniliini sekoitettiin 200 ml:aan isopropanolia suuressa Parr-hydrauslaitteessa ja sitä pelkistettiin yli yön. Saatu seos suodatettiin ja suodosta käsiteltiin HCl-kaasulla tuotteen saostamiseksi hydrokloridina.

Esimerkki h

Valmistetaan 1 oz. liuosta, jolla on seuraava koostumus:

NjN-bis(2-hydroksietyyli)-p-fenyleenidiamiinin hydrokloridia 1 % 2,h-diaminotolueenia 1 % Öljyhappoa 35 %

Ammoniumhydroksidia (28 % vesiliuos) 8 %

Isopropanolia 20 %

Vettä k] % Tähän liuokseen sekoitetaan 1 oz. 6 )i:sta vetyperoksidin vesiliuosta ja se levitetään harmaaseen hiustuppoon 20 min. ajaksi ympäristön lämpötilassa. Hiusten havaitaan värjäytyneen sinisen sävyiseksi ja väri on erittäin stabiili auringonvalon ja happaman ja alkaalisen hikoilun vaikutukselle.

Esimerkki 5

Valmistetaan 1 oz. liuosta, jolla on seuraava koostumus: 2,6-dimetyyli-p-fenyleenidiamiinia 0,5 % N,N-bis-(2,3-dihydroksipropyyli)-p-fenyleenidiamiinia 0,1 %

Resorsinolia 0,6 % 2,L-diaminoanisolisulfaattia 0,1 % h-nitro-o-fenyleenidiamiinia 0,1 % 2-nitro-p-fenyleenidiamiinia 0,1 %

Hydroksietyyliselluloosaa 1 %

Ammoniumasetaattia b % 28 $:sta ammoniakin vesiliuosta 10 %

Ammoniumlauryylisulfaattia 0,1 %

Vettä 92 % Tähän liuokseen sekoitetaan 1 oz. 6 %:sta vetyperoksidin vesiliuosta ja se levitetään harmaille hiuksille 20 min. ajaksi. Hiusten havaitaan värjäytyneen vaaleanruskeiksi ja väri on stabiili auringonvalon ja happaman hikoilun vaikutuksille.

13 56485

Esimerkki 6 1/2 unssiin liuosta, jolla on seuraava koostumus: P-fenyleenidiamiinia 2,5 %

Resorsinolia 2,5 % N,N-bis-((^-hydroksietyyli)-3-metyyli-p-fenyleenidi-amiinisulfaattia 0,5 % 2,U-diaminoanisolia 0,2 % o-fenyleenidiamiinia 0,7 %

Nitro-p-fenyleenidiamiinia 0,1 %

Carbopol 93^ 2 %

Ammoniakin 28 %:sta. vesiliuosta 12 %

Natriumsulfiittia 1,1 %

Natriumlauryylisulfaattia 0,2 %

Vettä 88,5 %

Sekoitetaan 1 1/2 oz. L %:sta. vetyperoksidin vesiliuosta ja tämä levite tään harmaille hiuksille 30 min. ajaksi. Hiusten havaitaan värjäytyneen sävyltään keskiruskeiksi ja väri on suhteellisen stabiili hapanta hikoilua ja auringonvaloa vastaan.

Esimerkki 7

Liuokseen, jolla on seuraava koostumus: N,N-bi s-(β-hydroksi etyyli)-3-metyyli-p-fenyleeni di- amiinia 0,6 % p-fenyleenidiamiinia 1,5 %

Resorsinolia 2,0 % 2,i*-diaminotolueenia 0,5 % o-fenyleenidiamiinia 0,25 %

Natriumasetaattia 10 %

Ammoniumhydroksidin 28-¾ vesiliuosta 10 % u 56485

Natriumlauryylisulfaattia 0,25 $

Vettä 100 $: iin asti

Sekoitetaan yhtä suuri tilavuusmäärä liuosta, jossa on 1 $ karboksi-metyyliselluloosaa 6-$ HgO^sn vesiliuokseesa. Seos levitetään harmaille hiuksille 20 minuutin ajaksi ja se saa aikaan stabiilin violetinruskean värin.

Esimerkki 8

Seokseen, jolla on seuraava koostumus: N-etyyli-N-hydroksietyyli-p-fenyleenidiamiinin hydrokloridia 3>5 i°

Resorsinolia 5»5 $ 2.4- diaminoanisolisulfaattia 0,2 $

Nitro-p-f enyleenidiamiinia 0,1 $ 4-nitro-o-f enyleenidiamiinia 0,1 $

Ammoniakkia vapaana emäksenä 2,4 $

Carbopol 954 1 $

Sekoitetaan yhtä suuri tilavuusmäärä 6-$ HgO^t'n vesiliuosta ja tämä levitetään harmaille hiuksille 25 minuutin ajaksi. Hiukset värjäytyvät sävyltään stabiilin ruskeiksi.

Esimerkki 9

Valmistetaan hapetusvärivalmiste seuraavista aineosista annetuilla painoprosenttimäärillä: p-fenyleenidiamiinia 2,6 °/o N,N-bi s-(2-hydroksietyyli)-p-f enyleenidiamiini- sulfaattia 0,4 $

Resorsinolia 1,0 $ 2.4- diaminoanisolisulfaattia 0,7 $ 4-nitro-o-f enyleenidiamiinia 0,06 °fo o-aminofenolia 0,15 $ m-aminofenolia 0,5 $

Etyleenidiamiinin tetraetikkahappoa 0,04 i°

Isopropanolia 10 $

Ammoniumhydroksidin 28-$ vesiliuosta 9 $

Natriumlauryylisulfaattia 2,5 $

Sulfonoitua risiiniöljyä 2,8 $

Karbitolia (dietyleeniglykolin etyylieetteri) 4,0 $ Öljyhappoa 15 $

Propyleeniglykolia 4 $

Vettä 100 $:iin asti 15 56485 8θ g ylläolevaa valmistetta panostetaan yhtäaikaa pursotettavaan aerosoli-tölkkiin, jossa käytetään "OEL yhteispursotusventtiiliä", jollainen on esitetty teoksessa Sanders, "Principles of Aerosol Technology", sivuilla 3^8-3^9-

Sisempi osa (peroksidisäiliö), joka on joustava polyetyleenipussi, täytetään kehitysaineliuoksella, nimittäin 28 g:lla 12-# vetyperoksidin vesiliuosta ja tölkki suljetaan panostaen siihen vielä 1,5 g ponneainetta, joka sisältää 35 # 1,2-dikloori-1,1,2,2-tetrafluorietaania ja 65 # 1,1-difluorietaania. Tölkin sisällön levittämiseksi hiuksille se vapautetaan vaahtona, joka koostuu hapetusväriseok-sen ja kehitysaineen perusteellisesta seoksesta, jossa näiden aineiden suhde on 3:1. Vaahto hierotaan hiuksiin ja jätetään niihin 20 min. ajaksi, jonka jälkeen hiukset huuhdotaan perusteellisesti. Ne värjäytyvät syvän mustiksi, joka väri pysyy sävyltään tai vahvuudeltaan melkein muuttumattomana pidettäessä sitä 6 viikkoa, jona aikana hiukset pestään shampoolla suunnilleen joka viikko.

Ellei toisin ole mainittu kaikki yllä esitetyissä esimerkeissä suoritetut värjäykset tehdään huoneenlämpötilassa.

Esimerkki 10

Aine Paino-# N,N-bis-(2-hydroksietyy1i)-p-fenyleeni- diamiinia 1,5

Resorsinolia 1,0 2 ,U-diaminoanisolia 0,2

Natriumsulfiittia 0,1

Natriumlauryylisulfaattia 0,2 28-# ammoniakkiliuosta 6,0

Vettä 91,0

Sekoitetaan 30 g edellä olevan koostumuksen mukaista liuosta ja 30 g 20-tila-vuus-# vetyperoksidia, jolloin saadaan hiustenväriaine, joka värjää hiukset sinertävän harmaiksi.

Esimerkki 11

Aine Paino-# N,N-bis-(2-hydroksietyyli)-p-fenyleeni- diamiinia 0,5 p-aminofenolia 1,0

Resorsinolia 0,8 28-# ammoniakkiliuosta 8,0 Öljyhappoa 10

Isopropanolia 30

Natriumsulfiittia 0,1

Vettä 1+9,6 56485 16

Sekoitetaan 1 paino-osa edellä olevan koostumuksen mukaista liuosta ja 1 paino-osa 20-tilavuus-% vetyperoksidia, jolloin saadaan aine, joka värjää hiukset kellertävän ruskeaksi.

Esimerkki 12

Aine Paino-% N,N-bis-(2-hydroksietyyli)-p-fenyleeni-diamiinia 0,5 p-aminofenolia 1,0

Resorsinolia 0,8 m-fenyleenidiamiinia 0,2 · 28-% ammoniakkiliuosta 6,0

Vettä 82,5

Sekoitetaan yhtä suuret määrät edellä-olevan koostumuksen mukaista liuosta ja 20-tilavuus-% vetyperoksidia, jolloin saadaan aine, joka värjää hiukset ruskeiksi.

Claims (3)

17 56485 Pat entt ivaatimuks et:

1. Hapettava hiusvärivalmiste, tunnettu siitä, että se sisältää hapetettavana kytkentäaineena fenolia, m-fenyleenidiamiinia tai m-aminofenolia tai näiden aineiden seoksen, emäksisenä aineena ammoniakkia ja/tai alkanoliamii-nia ja parakomponenttina kaavan xAlk-OH N & nh2 mukaista yhdistettä tai tämän happoadditiosuolaa, jossa kaavassa Alk on 2-6 hiiliatomia sisältävä alkyleeniketju, R^ on vetyatomi tai 1-6 hiiliatomia sisältävä alkyyli- tai hydroksialkyyli- ryhrnä, Rg on vety- tai halogeeniatomi tai alempi alkyyli- tai alkoksiryhmä, jolloin kuitenkin R^ merkitsee vetyä vain silloin, kun R2 merkitsee muuta substi-tuenttia kuin vetyatomia.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valmiste, tunnettu siitä, että Alk on etyleeniketju, R^ on 2-hydroksietyyliryhmä ja on vetyatomi.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valmiste, tunnettu siitä, että Alk on etyleeniketju, R1 on vetyatomi ja R^ on metyyliryhmä. it. Patenttivaatimuksen 1 mukainen valmiste, tunnettu siitä, että Alk on etyleeniketju, R^ on etyyliryhmä ja on vetyatomi.