FI102687B - Menetelmä paperin, pahvin ja kartongin valmistamiseksi - Google Patents

Description

! 102687

Menetelmä paperin, pahvin ja kartongin valmistamiseksi EP-patenttihakemuksessa 0 216 387 on tunnettua, että paperimassaan lisätään ennen arkinmuodostusta märkä-5 ja kuivalujitusaineina paperia varten kopolymeerejä, jotka muodostuvat 95-10 mol-%:sta N-vinyyliformamidia ja 5-90 mol-%:sta etyleenisesti tyydyttymätöntä monomeeriä ryhmästä vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, C^-C^-alkyyli-vinyylieetteri, N-vinyylipyrrolidoni, akryylihapon ja met-10 akryylihapon esterit, nitriilit ja amidit vähintään osittain hydrolysoidussa muodossa, jossa 30-100 mol-% kopoly-meerin formyyliryhmistä on lohkaistu, määränä 0,1-5 paino-% kuitujen kuiva-aineesta laskettuna.

US-patenttijulkaisusta 4 421 602 tunnettua on käyt-15 tää N-vinyyliformamidin osittain hydrolysoituja happopoly- meerejä retentio-, vedenpoisto- ja flokkausaineina paperin valmistuksessa. Koska paperitehtaissa vedenkiertoja rajoitetaan yhä voimakkaammin, rikastuvat palautetussa vedessä anioniset yhdisteet, jotka haittaavat voimakkaasti ka-20 tionisten polymeeristen prosessikemikaalien tehokkuutta paperimassan vedenpoistossa ja täyteaineiden ja kuitujen retentiota. Haitta-aineita sisältävien paperimassojen ve-denpoistamiseksi kationisilla polymeereillä menetellään käytännössä näin ollen siten, että näiden paperimassojen . 25 vedenpoisto suoritetaan lisäksi kiinnitysaineen läsnä oi- • · · *·// lessa. Kiinnitysaineena käytetään esimerkiksi disyaanidi- • · ’···* amidista ja formaldehydistä muodostuneita kondensaatteja ’* * tai dimetyyliamiinista ja epikloorihydriinistä muodostu- • · · · neita kondensaatteja, vrt. Tappi Journal, elokuu 1988, 30 sivut 131-134.

' Esillä olevan keksinnön tehtävänä on antaa käyt- • « ·*·*j töön tähän asti käytössä oleviin kiinnitysaineisiin nähden tehokkaita tuotteita, joilla yhdessä kationisten retentio-aineiden kanssa on parantunut retentio-, flokkaus- ja ve-35 denpoistovaikutus tähän asti käytettyihin yhdistelmiin 2 102687 nähden.

Tehtävä ratkaistaan keksinnön mukaisesti menetelmällä paperin, pahvin ja kartongin valmistamiseksi poistamalla vettä haitta-aineita sisältävästä paperimassasta 5 kiinnitysaineiden ja kationisten retentioaineiden läsnä ollessa, kun kiinnitysaineena käytetään N-vinyyliformami-din hydrolysoituja homo- ja/tai kopolymeerejä hydrolyysi-asteen ollessa vähintään 60 %.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä paperimassoista 10 poistetaan vettä, joiden valmistuksessa kysymykseen tulevat kaikki kuitulaadut, joko yksinään tai keskinäisenä sekoituksena. Paperimassan valmistukseen käytetään käytännössä vettä, joka johdetaan paperikoneelta ainakin osittain tai kokonaan takaisin. Tällöin kyseessä on joko sel-15 keytetty tai selkeyttämätön kiertovesi sekä tällaisten vesilaatujen seokset. Palautettu vesi sisältää enemmän tai vähemmän suurehkoja määriä niin sanottuja haitta-aineita, jotka tunnetusti haittaavat kationisten retentio- ja ve-denpoistoaineiden tehokkuutta erittäin voimakkaasti. Täl-20 laisten haitta-aineiden pitoisuutta paperimassassa voidaan karakterisoida esimerkiksi kemiallisen hapentarpeen summa-parametrillä (KHT-arvo). Tällaisten paperimassojen KHT-arvot ovat 300 - 30000, ensi sijassa 1000 - 20000 mg hap-pea/kg paperimassan vesifaasia. Nämä määrät haitta-aineita 1 '.i 25 haittaavat voimakkaasti tavanomaisten kationisten veden- • · poisto- ja retentioaineiden tehokkuutta, niin kauan kuin • · · ·;··· niitä käytetään ilman kiinnitysaineita paperinvalmistuk- .·;·. sessa.

• · ·

Kuituaineina sulpun valmistukseen tulevat kysymyk- '.t·' 30 seen kaikki tähän käytetyt tavanomaiset laadut, esim. me- • · · kaaninen massa, valkaistu tai valkaisematon sellu sekä • · · ·, kaikkien yksivuotiskasvien paperimassat. Mekaanisia masso- 'i"· ja ovat esimerkiksi hioke, termomekaaninen massa (TMP), ·;··; kemitermomekaaninen massa (CTMP), painehioke, puolikemial- 35 linen massa, suursaantomassa ja hierre (refiner mechanical • I 4 « * ** • · 3 102687 pulp, RMP). Selluina tulevat kysymykseen esimerkiksi sulfaatti-, sulfiitti- ja soodasellut. Edullisesti käytetään valkaisemattomia selluja, joita kutsutaan myös valkaisemattomiksi kraftmassoiksi. Sopivia yksivuotiskasveja pape-5 rimassojen valmistamiseksi ovat esimerkiksi riisi, vehnä, sokeriruoko ja kenaf. Sulppujen valmistamisessa käytetään myös keräyspaperia, joko yksinään tai seoksena muiden kuituaineiden kanssa.

Edellä kuvatun tyyppiset sulput sisältävät enemmän 10 tai vähemmän suurehkoja määriä haitta-aineita, jotka, kuten jo edellä esitettiin, voidaan käsittää KHT-arvon avulla tai myös niin sanotun kationisen tarpeen avulla. Ka-tionisella tarpeella tarkoitetaan sitä kulloistakin määrää kationista polymeeriä, joka tarvitaan saattamaan määrätty 15 määrä kiertovettä isoelektriseen pisteeseen. Koska ka-tioninen tarve on hyvin voimakkaasti riippuvainen kulloinkin määritykseen käytetyn kationisen retentioaineen koostumuksesta, standardisointiin käytettiin DE-patenttijulkaisun 2 434 816 esimerkin 3 mukaan saatua adipiinihaposta 20 ja dietyyleenitriamiinista muodostunutta polyamidoamiinia, joka oli oksastettu etyleeni-imiinillä ja silloitettu po-lyetyleeniglykolidikloorihydriinieetterillä, vrt. edempänä kuvattua polymeeriä I. Haitta-aineita sisältävillä sul-puilla on edellä annetut KHT-arvot ja niiden kationinen 25 tarve on enemmän kuin 50 mg polymeeriä I/litra kiertovet- • · · • · tä.

··· ^ · • · *···* Keksinnön mukaan haitta-aineita sisältäville pape- ··>'·· * * rimassoille kiinnitysaineena käytetään N-vinyyliformamidin ··· ·.· · hydrolysoituja homo- ja/tai kopolymeerejä hydrolyysiasteen 30 ollessa vähintään 60 %. Tämän tyyppiset polymeerit ovat tunnettuja esimerkiksi EP-patenttihakemuksesta 0 216 387.

:*·*: Niiden valmistamiseksi esimerkiksi N-vinyyliformamidi po- lymeroidaan ja polymeeristä lohkaistaan formyyliryhmiä hydrolysoimalla happojen tai emästen läsnä ollessa. For-35 myyliryhmän lohkaiseminen N-vinyyliformamidiyksiköitä po- Λ 102687 4 lymeroituna sisältävistä polymeereistä johtaa vinyyliamii-niyksiköiden muodostumiseen polymeerissä. Polymeroidun N-vinyyliformamidin hydrolyysiaste on vähintään 60, edullisesti 70-100 mol-%.

5 Kiinnitysaineena kyseeseen tulevat kopolymeerit saadaan kopolymeereistä, jotka sisältävät polymeroituna 95-10 mol-% N-vinyyliformamidia ja 5-90 mol-% etyleenises-ti tyydyttymätöntä monomeeriä ryhmästä vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, C1-C4-alkyylivinyylieetteri, N-vinyy-10 lipyrrolidoni, akryylihapon ja metakryylihapon esterit, nitriilit ja amidit, jolloin formyyliryhmät kopolymeerissä ovat hydrolysoituja vähintään 60, edullisesti 70-100 prosenttisesti ja esiintyvät näin ollen aminoryhminä. Akryylihapon ja metakryylihapon esterit saadaan 1-6 hiiliatomia 15 sisältävistä alkoholeista. Edullista on käyttää hydrolysoituja polymeerejä, jotka saadaan polymeroimalla a) 100-10 mol-% vinyyliformamidia ja b) 0-90 mol-% vinyyliasetaattia ja/tai vinyylipro-pionaattia ja 20 joista polymeroinnin yhteydessä 60-100 % formyyliryhmistä kopolymeerin polymeroiduista yksiköistä a) on lohkaistu ja 60-100 % asetyyli- ja/tai propionyyliryhmistä kopolymeerin polymeroiduista yksiköistä b) on lohkaistu. Formyyliryh-: / mien lohkaiseminen kopolymeereistä tapahtuu edullisesti 25 suolahapolla tai natriumhydroksidilla ja se voidaan suo- • · j***: rittaa lämpötila-alueella esimerkiksi 20-100 °C.

♦ ··

Formyyliryhmien lohkaiseminen voidaan suorittaa kuitenkin myös erottamalla vettä kloorivedyllä tai bromi- • · · vedyllä. Tällöin kopolymeerin N-formyyliryhmästä hiili- .. 30 monoksidia lohkaistaessa syntyy aminoryhmä. Happojen ja » · · emästen vaikuttaessa N-vinyyliformamidin ja akryylini tr ii- • · · *'* * Iin, metakryylinitriilin, N-vinyylipyrrolidonin ja C^-C*- alkyylivinyylieetterien kopolymeereihin N-vinyyliformami- din komonomeerit tuskin muuttuvat kemiallisesti, kun taas '. 35 polymeroitu N-vinyyliformamidi hydrolysoituu vähintään « · « • « 5 102687 osittain. N-vinyyliformamidin vinyyliasetaatin ja/tai vi-nyylipropionaatin kanssa muodostamien kopolymeerien tapauksessa saadaan esimerkiksi suolahapon vaikuttaessa 50 °C:n lämpötilassa hydrolysoituja tuotteita, joissa polyme-5 roitu vinyyliasetaatti tai vinyylipropionaatti ei ole hydrolysoitu, vaan sitä vastoin polymeroitu N-vinyyliformami-di vähintään 60 prosenttisesti. Mikäli N-vinyyliformamidin ja vinyyliasetaatin tai vinyylipropionaatin muodostamia kopolymeerejä käsitellään 50 °C:n lämpötilassa natriumhyd-10 roksidilla, niin formyyliryhmät polymeroidusta N-vinyyli- formamidista sekä asetyyli- tai propionyyliryhmät polymeroidusta vinyyliasetaatista tai vinyylipropionaatista lohkeavat suurin piirtein samassa määrin kopolymeeristä. Polymeerien hydrolyysiaste riippuu pääasiassa käytetystä 15 happo- tai emäsmäärästä ja hydrolyysissä vallitsevasta lämpötilasta.

N-vinyyliformamidin homo- ja kopolymeerien, joiden hydrolyysiaste on vähintään 60 %, K-arvot Fikentscher1 in mukaan (mitattuna 5 painoprosenttisessa vesipitoisessa 20 keittosuolaliuoksessa polymeerikonsentraatiossa 0,5 paino- % ja 25 °C:n lämpötilassa) ovat 30-150, edullisesti 60-90. Kiinnitysaineita käytetään keksinnön mukaisessa menetel-·„ mässä tavanomaisina määrinä eli 0,02 - 2, edullisesti 0,05 - 0,5 paino-% laskettuna paperimassan kuiva-aineesta.

·, 25 Kationisena retentioaineena voidaan käyttää kaikkia I « « *· '· tähän tarkoitukseen kaupallisesti saatavia tuotteita. Täi- • ·· • · löin kyse on esimerkiksi polyetyleeni-imiineistä, poly-amiineista, joiden molekyylipaino on suurempi kuin 50000, • · · ί: ί polyamidoamiineista, jotka on modifioitu mahdollisesti 30 etyleeni-imiinillä oksastamalla, polyeetteriamiineista, •V; polyvinyyli-imidatsoleista, polyvinyylipyrrolidiineistä, • · polyvinyyli-imidatsoliineistä, polyvinyylitetrahydropyri-diineistä, polydialkyyliaminoalkyylivinyylieettereistä, polydialkyyliaminoalkyyli(met)akrylaateista protonoidussa 35 tai kvaternoidussa muodossa. Muita sopivia yhdisteitä ovat 6 102687 esimerkiksi polydiallyylidialkyyliammoniumhalogenidit, erityisesti polydiallyylidimetyyliammoniumkloridi. Erityisen edullisia retentioaineita ovat adipiinihaposta saatavat polyamidoamiinit ja polyalkyleenipolyamiinit, kuten 5 dietyleenitriamiini, jotka on oksastettu etyleeni-imiinil-lä ja silloitettu polyetyleeniglykolidikloorihydriinieet-tereillä DE-patenttijulkaisun 2 434 816 mukaisesti tai epikloorihydriinillä, sekä kaupallisesti tavalliset poly-etyleeni-imiinit ja akryyliamidin tai metakryyliamidin ja 10 dialkyyliaminoetyyliakrylaattien tai -metakrylaattien ko-polymeerit, esim. akryyliamidin ja N,N-dimetyyliaminoetyy-liakrylaatin kopolymeerit tai akryyliamidin ja N,N-dietyy-liaminoetyyliakrylaatin kopolymeerit. Emäksiset akrylaatit esiintyvät edullisesti hapolla neutraloidussa tai kvater-15 noidussa muodossa. Kvaternointi voi tapahtua esimerkiksi metyylikloridilla tai dimetyylisulfaatilla. Kationisten retentioaineiden K-arvot Fikentscher'in mukaan (määritettynä 5-%:ssa vesipitoisessa keittosuolaliuoksessa polymee-rikonsentraatiossa 0,5 paino-% ja 25 °C:n lämpötilassa) 20 ovat vähintään 180. Kationisten retentioaineiden varausti-heys pH-arvossa 4,5 on vähintään 4 mVal/g polyelektrolyyt-tiä. Varaustiheys määritetään lähteen D. Horn, Polyethy-. lenimin/Phys. Chem. Prop, and Appi. (IUPAC) Polymeric ,· ·, amins and ammonium salts, Pergamon Press Oxford and New 1". 25 York, 1980, sivut 333-355, mukaan.

• · · r 9 w 9 9 9

Keksinnön mukaisesti haitta-aineita sisältävien • · *···* paperimassojen vedenpoisto tapahtuu kiinnitysaineena ole vien hydrolysoitujen N-vinyyliformamidipolymeerin ja ta- • · · *.* * vanomaisesti käytettyjen kationisten retentioaineiden läs- 30 nä ollessa. Edullisesti paperimassaan lisätään ensin kiin- 9 9 nitysaine ja sen jälkeen retentioaine. Ne voidaan lisätä paperimassaan kuitenkin myös samanaikaisesti. Oleellista ‘ . on vain, että paperimassan vedenpoisto tapahtuu kiinnitys- « « . aineen ja retentioaineen läsnä ollessa. Retentioainetta *. 35 käytetään 0,01-0,2 paino-%:n määränä, paperimassan kuiva- • ♦ 7 102687 aineesta laskettuna. Kiinnitysaineen ja retentioaineen suhde on yleensä 1:2 - 5:1. Kiinnitysaineiden ja retentio-aineiden muodostamiin tavallisiin yhdistelmiin nähden keksinnön mukaisella menetelmällä saadaan paperimassan paran-5 tunut retentio ja nopeutunut vedenpoistuminen.

Esimerkeissä mainitut osat ovat paino-osia, määrät prosentteina on laskettu massan painosta.

Suotautumisajan määritys: 1 litrasta testattavaa massalietettä poistetaan 10 kulloinkin vettä Schopper-Riegler-koelaitteessa. Aika, jolloin 700 ml vettä valui Schopper-Riegler-koelaitteesta, annettiin suotautumisaikana.

Kemiallinen hapentarve, KHT-arvo määritettiin menetelmän DIN 38409 mukaan.

15 Kiertoveden läpinäkyvyys mitattiin Zeiss-Spektral- fotometrillä PM 7. Se on mitta hieno- ja täyteaineiden retentiolle. Se annetaan prosentteina. Mitä suurempi läpinäkyvyyden arvo on, sitä parempi on retentio.

Kationen tarve: 20 Se määrä polymeeriä I, joka on välttämätön litran kiertovettä saattamiseksi isoelektriseen pisteeseen. Pää-tepistemääritys suoritettiin polyelektrolyyttititrauksen avulla lähteen D. Horn, Progr. Colloid & Polym. Sei. Bd.

·;ϊ 65, 251-264 (1978) mukaan.

’··’ 25 Polymeerien K-arvo mitattiin lähteen H. Fikent- *. '· scher, Cellulose-Chemie Band 13, 48-64 ja 71-74 (1932) • · · *...* mukaan 5 %:ssa vesipitoisessa keittosuolaliuoksessa 25 °C:n lämpötilassa ja 0,5 paino-%:n polymeerikonsentraa-tiossa. Tällöin K=k»103.

30 Käytetyt kationiset retentioaineet

Polymeeri I: Adipiinihapon ja dietyleenitriamiinin • · polyamidoamiini, joka oksastettiin etyleeni-imiinillä ja silloitettiinpolyetyleeniglykolidikloorihydriinieetteril-lä DE-patenttijulkaisun 2 434 816 esimerkin 3 selostuksen 35 mukaisesti.

β 102687

Polymeeri II: Adipiinihapon ja dietyleenitriamiinin polyamidoamiini, joka oksastettiin etyleeni-imiinillä ja silloitettiin epikloorihydriinillä.

Polymeeri III: Kaupallisesti tavanomainen suuri- 5 molekyylinen polyetyleeni-imiini, joka on säädetty muurahaishapolla pH-arvoon 7,5.

Polymeeri IV: 70 %:sta akryyliamidia ja 30 %:sta N-dimetyyliaminoetyyliakrylaattia muodostunut kopolymeeri metokloridin muodossa K-arvon ollessa 220.

10 Kiinnitysaineina käytettiin:

Polymeeri A: N-vinyyliformamidin hydrolysoitu homo-polymeeri hydrolyysiasteen ollessa 96 % ja K-arvon ollessa 75.

Polymeeri B: 70 %:sta N-vinyyliformamidia ja 30 15 %:sta vinyyliasetaattia muodostunut hydrolysoitu kopoly meeri, jossa 96 % polymeroidun N-vinyyliformamidin formyy-liryhmistä ja 68 % polymeroiduista vinyyliasetaattiryhmis-tä oli hydrolysoituja. Hydrolysoidun kopolymeerin K-arvo oli 75.

20 Polymeeri C: Kaupallisesti tavanomainen disyaanidi- amidin ja formaldehydin kondensaatti vertailtaessa tunnettuun tekniikkaan.

Polymeeri D: Kaupallisesti tavanomainen diallyyli-dimetyyliammoniumkloridin homopolymeeri K-arvon ollessa ΐ". 25 100 vertailtuna.

• « · *· *· Esimerkki 1 • · · - -' • · *···' Valmistettiin useita näytteitä haitta-aineita si- *·** sältäviä paperimassoja, jolloin kulloinkin litraan puu- ja • · · V : kaoliinipitoista sanomalehtipaperimassaa, jonka sakeus oli 30 2 g/1 ja pH-arvo 7 ja jauhatusaste 68°SR (Schopper-Rieg- ler), lisättiin kulloinkin 0,2 % humiinihapon natriumsuo- • · laa haitta-aineena. Sitten annosteltiin kulloinkin taulukossa 1 annetut määrät polymeeriä A tai polymeeriä C haitta-aineita sisältävään paperimassaan, tämän jälkeen lisät-35 tiin kulloinkin 0,06 % taulukossa 1 annettuja retentio- 9 102687 aineita ja määritettiin suotautumisaika. Näin saadut tulokset on samoin esitetty taulukossa 1.

TAULUKKO 1

Suotautumisaika (sek) 5 Kiinnitysaine Polymeeri A Polymeeri C (vertailu) määrä 0,2 % 0,4 % 0,2 % 0,4 %

Retentioaine

Polymeeri 1 52 38 70 66

Polymeeri 2 44 34 77 63 10 Polymeeri 3 51 33 86 65

Polymeeri 4 21 20 30 27

Esimerkki 2

Massamallina käytettiin puu- ja kaoliinipitoista sanomalehtipaperimassaa, jonka sakeus oli 2 g/1 ja pH-arvo 15 7 ja jauhatusaste 68°SR. Paperimassa sisälsi lisäksi 3 % natriumligniinisulfonaattia haitta-aineena. Tämän paperimassan näytteisiin lisättiin kulloinkin taulukossa 2 annetut määrät kiinnitysainetta ja tämän jälkeen 0,06 % polymeeriä 1 kationisena retentioaineena. Ensin määritettiin 20 Schopper-Riegler-koelaitteessa suotautumisaika ja tällöin saadussa suodoksessa läpinäkyvyys. Lisäksi Rapid-Köthen-laitteessa muodostettiin arkkeja, joiden neliöpaino oli 70 g/m2, ja niiden tuhkapitoisuus määritettiin. Kulloinkin käytetyt määrät sekä näin saadut tulokset on esitetty tau-25 lukossa 2.

• · :·**· TAULUKKO 2 • · · - *...· Suotautumisaika Läpinäkyvyys Tuhka (sek) %) 0,2 % 0,4 % 0,2 % 0,4 % 0,2 % 0,4 % 30 Polymeeri A 112 110 18,4 27,0 11,1 13,8 .*·*· (keksinnön mukainen) • · · ' ' ,··· Polymeeri D 114 113 16,3 22,8 10,6 12,0 (vertailu) ilman kiinnitys- 35 ainetta 116 15,8 11,6 10 102687

Esimerkki 3

Paperimassasta, jonka sakeus oli 5 g/1 ja jossa oli 75 % hioketta, 25 % mäntysulfaattisellua, 35 % kaoliinia (China-Clay) ja jauhatusaste oli 25 °SR ja pH-arvo 7, teh-5 tiin koepaperikoneella koneennopeudella 80 m/min paperia, jonka neliöpaino oli 60 g/m2. Paperimassa sisälsi haitta-aineena 0,2 % humiinihapon natriumsuolaa ja 0,2 % polymeeriä 1 retentioaineena. Näissä olosuhteissa suotautumisaika oli 124 sekuntia ja tuhkaretentio 57,4 %. Muissa kokeissa 10 edellä kuvattuun paperimassaan lisättiin taulukossa 3 annetut polymeerit. Kulloinkin saadut tulokset on esitetty taulukossa 3.

TAULUKKO 3

Suotautumisaika (sek) Tuhka (%) 15 ilman 124 57,4 polymeeri 1 (vert.) 81 71,1 polymeeri C (vert.) 45 75,3 polymeeri A 12 88,4

Esimerkki 4 20 Malliaineena toimi puu- ja kaoliinipitoinen sanoma- lehtipaperimassa, jonka sakeus oli 2 g/1 ja pH-arvo 7 ja jauhatusaste 68°SR. Siihen lisättiin 3 % natriumligniini-sulfonaattia haitta-aineena. Näin saadusta paperimassasta • 4 · poistettiin vettä Schopper-Riegler-laitteessa. Tulokset, 1“. 25 jotka saatiin lisäämättä retentio- ja vedenpoistamisainet- • · · *· / ta, on esitetty taulukossa 4, samoin tulokset, jotka saa- • · tiin lisättäessä kulloinkin 0,2 % taulukossa mainittuja

Claims (5)

1. Menetelmä paperin, pahvin ja kartongin valmistamiseksi poistamalla vettä haitta-aineita sisältävästä pa-5 perimassasta kiinnitysaineiden ja kationisten retentio-aineiden läsnä ollessa, tunnettu siitä, että kiin-nitysaineina käytetään N-vinyyliformamidin hydrolysoituja homo- ja/tai kopolymeerejä hydrolyysiasteen ollessa vähintään 60 %.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että kiinnitysaineina käytetään N-vinyyliformamidin hydrolysoituja homopolymeerejä hydrolyysiasteen ollessa 70-100 %.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n- 15. e t t u siitä, että kiinnitysaineina käytetään N-vinyyliformamidin hydrolysoituja kopolymeerejä, jotka sisältävät polymeroituna aina 90 mooli-%:iin saakka etyleenisesti tyydyttymättömiä monomeerejä ryhmästä vinyyliasetaatti, vinyylipropionaatti, C^-C^-alkyylivinyylieetteri, N-vinyy- 20 lipyrrolidoni, akryylihapon tai metakryylihapon esterit, nitriilit ja amidit ja joissa polymeroitujen N-vinyyli-formamidiyksikköjen hydrolyysiaste on 70-100 %.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n-n e t t u siitä, että käytetään hydrolysoituja polymeere- 25 jä, jotka on saatavissa polymeroimalla « « · ;*·.· (a) 100-10 mooli-% N-vinyyliformamidia ja • · .·**. (b) 0-90 mooli-% vinyyliasetaattia ja/tai vinyyli- « · · propionaattia ♦ ♦ ja tämän jälkeen lohkaisemalla 60-100 % kopolymeerin poly- • · · * 30 meroitujen yksiköiden (a) formyyliryhmistä ja 60-100 % polymeroitujen yksiköiden (b) asetyyli- ja/tai propionyy- • · · *·*·* liryhmistä. • * ·

5. N-vinyyliformamidin hydrolysoitujen homo- ja/tai kopolymeerien, jolloin polymeroitujen N-vinyyliformamidi- 35 yksiköiden hydrolyysiaste on vähintään 60 %, käyttö kiin- 12 102687 nitysaineena yhdessä kationisen retentioaineen kanssa paperin, pahvin ja kartongin valmistuksessa poistamalla vettä haitta-aineita sisältävistä paperimassoista. • · • · · • · · • · • c · • · • · I·· • · -1 · · • · • · · • · · • · · • · • · · • · · • · I 4 · · 13 102687