FI101791B - Menetelmä valmistaa terapeuttisesti aktiivista substituoitua 1-(1H-imi datsol-4-yyli)alkyylibentsamidia - Google Patents

Description

101791

Menetelmä valmistaa terapeuttisesti aktiivista substituoitua 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamidia - Förfarande för framställning av terapeutiskt aktivt substituerat 1-(lH-imi-dazol-4-yl)alkylbenzamid

Kyseisen keksinnön kohteena on menetelmä valmistaa terapeuttisesti aktiivista substituoitua 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamidia, jonka kaava (I) on -V " JL R2 ^ j;n —c-< χ--λ (i) I H I /

Rs X H

j ossa R1 ja R2 ovat kumpikin tahollaan riippumattomasti vetyatomi tai alkyyliradikaali, R3 on vetyatomi, alkyyli- tai hydroksialkyyliradikaali, atnino-tai hydroksyyliryhmä, R4 on vetyatomi tai alkyyliradikaali, tai R-j ja R4 muodostavat yhdessä sitomansa typpiatomin kanssa heterosyklisen pyrrolidinoradikaalin, ja R5 ja Rg ovat kumpikin tahollaan itsenäisesti vetyatomi, hydroksyyliryhmä, alkyyli- tai alkoksiradikaali, jolloin suureista R5 ja Rg ainakin toinen on muu kuin vetyatomi, kaikki alkyyli- ja alkoksiradikaalit käsittävät 1-4 hiiliatomia, sen optisesti aktiivista isomeeriä, raseemista seosta tai myrkytöntä farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditiosuolaa.

EP-patenttijulkaisussa n:o 24.829 kuvataan 4-bentsyyli-lH-imi-atsoleja, joiden bentsyyliryhmä käsittää fenyylirenkaassaan erilaisia substituentteja, jotka valitaan ryhmästä, jonka muodostavat vetyatomit ja kloori-, bromi-, fluori-, metyyli-, 101791 2 etyyli-, metoksi-, amino-, hydroksyyli- ja nitroryhmät. Näillä yhdisteillä on verenpainetta alentavia, maha- ja pohjukaissuo-lenhaavaa estäviä, virtsan eritystä lisääviä, rauhoittavia kipua lievittäviä, tulehdusvastaisia ja ahdistusta lieventäviä ominaisuuksia.

EP-patenttijulkaisussa n:o 58.047 kuvataan samankaltaisia 4-(fenyylialkyyli)-lH-imidatsoleja, joissa kuitenkin fenyy-lialkyyliryhmän alkyyliradikaali käsittää 1-6 hiiliatomia; useimmissa näissä yhdisteissä imidatsolirengas on lisäksi substituoitu 1-7 hiiliatomia käsittävällä alkyyliradikaalil-la, fenyyliryhmällä tai substituoidulla tai ei-substituoidulla bentsyyliradikaalilla. Näillä yhdisteillä on veren hyytymistä estäviä, verenpainetta alentavia, mikrobi- ja sienivastäisiä ominaisuuksia.

EP-patenttijulkaisussa n:o 72.615 kuvataan niinikään samankaltaisia 4-bentsyyli-lH-imidatsoleja, joissa kuitenkin bentsyy-liryhmä on substituoitu alfa-asemassa alkyyliradikaalilla.

Bentsyyliryhmä käsittää fenyylirenkaassaan erilaisia substituent te ja, jotka valitaan ryhmästä, jonka muodostavat vety- ja halogeeniatomit, metyyli-, etyyli-, hydroksyyli- ja metoksira-dikaalit sekä kahden vierekkäisen hiiliatomin välinen metylee-nidioksisilta. Tässä viimemainitussa patenttijulkaisussa kuvatut farmakologiset kokeet osoittavat näillä yhdisteillä olevan verenpainetta alentavia, veren hyytymistä estäviä ja virtsan eritystä lisääviä ominaisuuksia.

FI-patenttijulkaisussa 91858 kuvataan substituoituja lH-imi-datsoleja, joista edustavimman esimerkin muodostavat 2-hydrok-si-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]bentseenimetanolit.

Näillä lH-imidatsoleilla on sydämen, aivojen ja kudoksen riittämätöntä verenvirtausta vastustavia ominaisuuksia.

Jatkoimme tutkimustyötä kyseisellä alalla, ja olemme nyt syntetisoineet kaavan I mukaisia uusia substituoituja lH-imidat- 3 101791 soleja, joilla ei ainoastaan ole erinomaisia sydämen, aivojen ja kudoksien riittämätöntä verenvirtausta vastustavia ominaisuuksia, vaan niinikään alfa2-adrenaliinireseptorivaikuttaja-ominaisuuksia.

Näitä uusia yhdisteitä voidaan tämän vuoksi käyttää muun muu-assa yleensä riittämättömien verenvirtauksien indusoimien häiriöiden ehkäisemiseksi ja hoitamiseksi. Näistä häiriöistä sydänkouristus on kliininen ilmaisu akuutista riittämättömästä verenvirtauksesta sydänlihakseen, joka on seurausta hetkellisestä epätasapainosta sydänlihakseen hapentarpeen ja sepelval-timoverenkierron tuottaman hapentarjonnan välillä, jolloin hyvin vakavissa tapauksissa kyseinen epätasapaino voi johtaa sydäninfarktiin. Tämän vuoksi nämä yhdisteet ovat erityisen hyödyllisiä angina pectoris -rintakivun sekä sydäninfarktin hoitamiseksi. Näiden yhdisteiden aivojen riittämätöntä verenvirtausta vastustavat ominaisuudet mahdollistavat niiden käytön mitä tahansa alkuperää (verisuonitukos, sydäninfarkti) edustavien aivoverisuonivaurioiden aiheuttamien funktionaalisten tai hermostollisten häiriöiden ennalta ehkäisyssä ja hoidossa, jolloin kyseiset yhdisteet eivät kuitenkaan aiheuta rauhoittavia vaikutuksia.

Lisäksi erilaisten kokeellisten havaintojen, kuten tritiumilla leimatun klonidiinin ( [3H]klonidiini) syrjäytysmittauksien, joita on suoritettu alfa-adrenaliinireseptoripreparaatteja käyttäen, sekä eristetyillä elimillä suoritettujen farmakologisten kokeiden nojalla voidaan päätellä, että nämä uudet yhdisteet omaavat voimakasta alfa-adrenaliinireseptorivaikut-taja-aktiivisuutta. Tätä aktiivisuutta inhiboi alfa-johimbii-ni, minkä perusteella keksinnön mukaan saadut yhdisteet voidaan luokitella alfa2-adrenaliinireseptorivaikuttajiksi. Näitä ominaisuuksia osoittaa myös plasman tai virtsan katekolamiinin pitoisuustason nousun korjaantuminen, jolloin kyseinen nousu liittyy tiettyihin sairaustiloihin, jotka on kyetty tuottamaan farmakologisissa malleissa.

101791 4 Näin muodoin näillä uusilla yhdisteillä on hyödyllisiä terapeuttisia vaikutuksia hoidettaessa häiriöitä, jotka johtavat katekolamiinitasojen epänormaaliin kohoamiseen, tai johtuvat mainitusta, jolloin kyseisiä häiriöitä ovat esimerkiksi lisä-munuaisytimen kromaffiinisolukasvain, sydämen verentungos, verisuonireaktiivisuuden säätelyhäiriöt (Raynaud'n tauti, migreeni tai sepelvaltimoiden kouristus), astma ja muut yliherkkyys sairaudet, glaukooma, tukkoinen nenä, päänsärky, henkinen jännittyneisyys tai rasitus, ahdistus sekä muut psykiatrian alaan kuuluvat häiriöt kuten kiihkomielisyys (mania), masennustilat sekä muistihäiriöt (H.J. Motulsky ja P.A. Insel, N.Bncrl.J.Med. 307 (1982) 18-29; A. Denaro et.ai.. Acta Psvchi-atr.Scand. 320:72 (1985) 20-25). Näiden samojen alfa2-adrena-liinivaikuttajaominaisuuksien ansiosta näitä yhdisteitä voidaan käyttää häiriöiden hoitamiseksi, jotka liittyvät mahalaukun tai suolen ylieritystiloihin (J.D. Dijoseph et.ai, Life Sei. 35 (1984) 1031-1042), kuten myös addiktioihin liittyvien vieroitusoireiden hoitamiseksi riippumatta siitä, johtuvatko oireet alkoholismista tai tupakan tai opiaattien väärinkäytöstä (G. Lagrue, Rev.Prat.Medecine generale 23. marraskuuta:9 (1987) 15-17) .

Joitain näihin alfa2-adrenaliinireseptorivaikuttajaominaisuuk-siin liittyviä hyödyllisiä uusien yhdisteiden vaikutuksia voidaan odottaa saatavan myös lipidi- ja glukosidiaineenvaihdun-taan liittyvien häiriötilojen hoidossa (M.C. Houston et.ai.,

Clin.Res. 35:1 (1987) 17A).

Lisäksi olemme samoin todenneet, että nämä yhdisteet omaavat virtsan eritystä lisäävää, tulehdusvastaisia ja verenpainetta alentavaa aktiivisuutta, jotka nämäkin aktiivisuudet ovat vähäistä merkittävämpiä.

Kaavan (I) mukaisia uusia yhdisteitä saadaan keksinnön mukaisesti siten, että a) alkyyli-1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatti, jonka kaava on: 5 101791 R5 0 I R2

11 __N

R7°—c π ί —r ^ (ii) R6 NRx h jossa , R2, R5 ja Rg ovat kuten edellä, ja R7 on 1 - 4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on: R3 NH (III) ^ R4 jossa R3 ja R4 ovat kuten edellä, b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R5 ja Rg ovat toisistaan riippumatta vetyatomi, 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyli- tai alkoksiradikaali, jolloin ainakin toinen ryhmistä Rg ja Rg on muu kuin vetyatomi, 1-(lH-imidat-sol-4-yyli)alkyylibentsoehappo, jonka kaava on R5 ho/C—fj—!—r> jossa R1, R2; R5 ja Rg ovat kuten edellä, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on: ^ R3 NH (III) ^ R4 jossa R3 ja R4 ovat kuten edellä, tai 6 10Ί791 c) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R1# R3 ja R4 ovat vetyatomeja, R5 on hydroksyyliryhmä ja Rg on vety-atomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, 2-hyd-roksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]bentsonitriili, jonka kaava on:

OH

Ϊ N ΞΞΞ C-Tj -1-Tj Λ (V) i J h L/

H

jossa R2 on kuten edellä ja Rg on kuten edellä, hydrolysoidaan happamassa reaktiovällaineessa, ja d) tarpeen mukaan näin saadut kaavan (I) mukaiset 1-(lH-imi-datsol-4-yyli)alkyyli-bentsamidit muunnetaan niiden myrkyttömiksi farmaseuttisesti hyväksyttäviksi additiosuoloiksi.

Jos molekyyli sisältää asymmetrisen hiiliatomin, kaavan I mukaiset yhdisteet voivat esiintyä joko raseemisena seoksena tai jompana kumpana enantiomeerinä.

Erityisen edullisia keksinnön mukaan saatuja yhdisteitä (I) ovat: 2-hydroksi-3 -[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, 2 -hydroks i-3 -[1-(1H-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi, 2-hydroksi-3 - [(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli] -N-metyylibents-amidi, 2,6-dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibents-amidi, 2-hydroksi-5-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, 2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsohydratsidi, tai (+)-2-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi, tai näiden myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoaddi-tiosuola.

7 101791

Kun I mukaisten 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamidit saadaan vapaan emäksen muodossa, ne voidaan haluttaessa muuntaa myrkyttömiksi farmaseuttisesti hyväksyttäviksi happoaddi-tiosuoloiksi. Esimerkkeinä farmaseuttisesti hyväksyttävistä hapoista mainittakoon epäorgaanisista hapoista esimerkiksi kloorivety-, bromivety-, rikki-, typpi- ja fosforihappo, sekä orgaanisista hapoista esimerkiksi etikka-, sitruuna-, viini-, bentsoe-, salisyyli- ja maleiinihappo.

Kaavan I mukaisia substituoituja 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyy-libentsamideja voidaan valmistaa yleismenetelmällä, jonka mukaan alkyyli-1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatti, jonka kaava on

--¾—f—O

Re Ra. y jossa R1, R2, R5 ja R6 ovat kuten edellä määritelty ja R? on 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on ^ R3 NH (III) ^ R4 jossa R3 ja ovat kuten edellä määritelty.

Tämä reaktio suoritetaan yleensä normaali-ilmakehänpaineessa tai korotetussa paineessa autoklaavissa joko alkoholiliuot-timessa, kuten esimerkiksi metanolissa tai etanolissa, tai käyttäen suurta ylimäärää lähtöreagenssina käytettyä typpiyhdistettä, sekä lämpötilassa, joka on ympäristön 101791 8 lämpötilasta reaktioseoksen palautusjäähdytyslämpötilaan, sekä tarvittaessa natriummetoksidin katalysaattorina läsnäollessa.

Eräässä nimenomaisessa suoritusmuodossa, jonka mukaan valmistetaan sellaisia kaavan I mukaisia substituoituja l-(lH-imidat-sol-4-yyli)alkyylibentsamidija, joissa Rs ja R6 ovat kumpikin tahollaan vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyli-tai alkoksiradikaali, ja symboleista Rs ja Rs ainakin toinen merkitsee muuta kuin vetyatomia, l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyy-1ibentsoehappo, jonka kaava on:

Rs °^c i--N\ (IV) r n;> R· Ri g jossa Ri ja R2 ovat kumpikin tahollaan vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, ja Rs ja Re ovat kuten edellä määritelty, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on: R» / (III)

HN

^ R* jossa Rs ja R4 ovat kuten edellä määritelty.

Tämän reaktion suorittamiseksi kaavan IV mukainen lähtöhappo aktivoidaan edeltäpäin sinänsä tunnetulla tavalla käyttäen jotain tavanomaista reagenssia kuten esimerkiksi alkyyliha-logeeniformaattia, edullisesti etyylikloroformaattia. Tämä reaktio suoritetaan tavallisesti noin 0°C:n lämpötilassa inertissä liuottimessa kuten esimerkiksi dikloorimetaanissa tai asetonitrii1issä, ja apuemäksen kuten esimerkiksi trietyyli-amiinin läsnäollessa.

9 101791

Edelleen erään toisen suoritusmuodon mukaan kaavan I mukaisia substituoituja l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamideja/ joissa Ri, Ra ja R4 ovat vetyatomeja, Rs on hydroksyyliryhmä ja Re on vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaa-li, voidaan valmistaa myös hydrolysoimalla happamassa ympäristössä 2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)aikyyli]-bentsonitriiliä, jonka kaava on:

OH

I Ra vt KC -A.-1-rr\ (V> I a 1 / "n 7

R* H

jossa R2 ja Re ovat kumpikin tahollaan vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali.

Tämä hydrolyysi suoritetaan tavallisesti käyttäen rikkihapon 8Ö-%:ista (v/v) vesiliuosta, 60° - 75°C:n lämpötilassa, ja reaktio kestää yleensä useita tunteja.

Vaihtoehtoisesti tämä hydrolyysi voidaan suorittaa myös vedettömässä metanolissa, joka sisältää hieman vettä ja johon kupli-tetaan kaasumaista kloorivetyä. In situ muodostuvaa välituote-imidaattia ei eristetä, vaan se muutetaan välittömästi edelleen amidiksi kuumentamalla.

Kaavan I mukaisista l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamideis-ta voidaan valmistaa ei-myrkyllisiä, farmaseuttisesti hyväksyttäviä happoadditiosuoloja sinänsä tunnetuilla menetelmillä.

Kaavan I mukaiset yhdisteet, joissa R2 on alkyyliradikaali, ja jotka siis voivat esiintyä raseemisena seoksena, voidaan erottaa optisiksi enantiomeereikseen tavanomaisilla menetelmillä, joko fraktioivasti kiteyttämällä saadut diastereomeerisuolat lisäämällä raseemiseen seokseen optisesti 10 101791 aktiivista happoa, tai suorittamalla raseemisen seoksen kromatografia-ajo kiraalista tukea käyttäen, esimerkiksi silikageelissä, johon on kovalenttisesti kytketty nautasee-rumiaiburniinia (BSA:ta), tai toisaalta alfa-glykoproteiinia tai β-syklodekstriiniä sisältävässä faasissa. Joskus enantiomeeri-erotuksen parantamiseksi tarvitaan useita toisiaan seuraavia käyttökertoja kromatografiako1 onnissa.

Lähtöaineena käytettävät kaavan II mukaiset alkyyli-l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatit voidaan valmistaa jommankumman seuraavan menetelmän mukaan: (a) Tavanomaisia menetelmiä käyttäen kaavan IV mukainen 1-(1H-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoehappo, jossa Ri, R2, Rs ja R6 ovat kuten edellä määritelty, esteröidään alkoholilla, jonka kaava on R7OH, jossa R7 on 1 - 4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali.

(b) Kun Rs on Ci-C4-alkoksiradikaali ja R6 on vetyatomi, C1-C4-alkyyliradikaali tai Ci-C4-alkoksiradikaali, voidaan käyttää monivaihemenetelmää, jonka vaiheet ovat: (1) Sopivasti substituoitu kaavan VI mukainen alkyyli-2-hydroksibentsoaatti saatetaan emäksen läsnäollessa reagoimaan kiehuvassa asetonissa kaavan VII mukaisen 2,3-dikloropropeenin kanssa, jolloin saadaan kaavan VIII mukainen alkyy1i-2-(2-kloori-2-propenyy1ioksi)bentsoaatti seuraavan reaktioyhtälön mukaan:

9» O’ ' ' i;_ CH

R,00C-<^k^ + Cl R^OOC-^S', Cl

k 'x; N v / ii ^ I

Ke -* Re Rj.

(VI) (VII) (Vili) 11 101791 (2) Kaavan VIII mukaista alkyyli-2-(2-kloori-2-propenyylioksi)bentsoaattia kuumennetaan noin 260°C:n lämpötilassa, jolloin Claisen-transformaation mukaan muodostuu kaavan IX mukainen alkyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-hydroksibentsoaatti seuraavan reaktioyhtälön mukaan: / \ kuumennus 0 \ OH Ra ' c, R* R^OOC L L CHa R,00C^ 1 v f 11 . ! ^ ! ' j /k k R. ' Rx Rl ~ Ra (Vili) (IX) (3) Kaavan IX mukaista alkyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-hydroksibentsoaattia alkyloidaan Re-halogenidilla seuraavan reaktioyhtälön mukaan: OH Ra OR. Ra A . =“* A ^ CH- R,00C< ·> ^ „ , RtOOC-< vy : • lv Cl th,1-s· -» A =1

Re Ra Re Ra (IX) (X) (4) Kaavan X mukaista alkyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-(Re-oksi)bentsoaattia hapetetaan m-klooriperbentsoehapolla (mCPBA) kloroformissa seoksen palautusjäähdytyslämpötilassa usean tunnin ajan seuraavan reaktioyhtälön mukaan: 12 1 Ο ί , ί 1 Γ" C CH 0R“ R* R,OOC-<VY mCPBA ·. RrOOC-f^^^ 0 Μ* α ^ Λβ Ri R. Ri (X) (XI) (5) Kaavan XI mukainen epoksiesteri saatetaan emäksen läsnäollessa reagoimaan noin 60°C:ssa formamidiiniasetaatin kanssa, jolloin saadaan kaavan II mukainen alkyyli-1-(1H-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatti seuraavan reaktioyhtälön mukaan: „ OR» 0R« Ra

I A . ::H ' U N

R,OOC<^A "f-0 HC R.OOC-^4-li >

il vJ Cl /t>L

(XI) (II) jossa Rs = ORe = Ci-C4~alkoksi, Re = H, Ci-C4-alkyyli tai Ci-C4~alkoksi.

Edeltävissä kaavoissa Ri ja R2 ovat kumpikin vetyatomeja tai 1-4 hiiliatomia käsittäviä alkyyliradikaaleja, R& on kuten edellä määritelty, R7 on 1 - 4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali ja on edullisesti metyyli- tai etyyliradikaali, Re on 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali ja Hai on halogeeniatomi, edullisesti kloori- tai bromiatomi.

(c) Rs:n ollessa hydroksyyliryhmä ja R6:n vetyatomi, C1-C4-alkyyliradikaali tai Ci-C4-alkoksiradikaali sovelletaan edeltävän menetelmän (b) muunnosta: tämän muunnoksen mukaan suoritetaan vain menetelmän (b) vaiheet (1), (2), (4) ja (5), eli vaiheen (3) alkylointi Re-halogenidi1 la jätetään pois.

13 101791 Täten vaiheessa (2) saatu kaavan (IX) mukainen yhdiste hapetetaan suoraan m-klooriperbentsoehapolla.

Nämä samat esterit voidaan valmistaa myös alkyyli-2-oksosyklo-heksaanikarboksyylaatista ja 4-(1-kloorialkyyli)-lH-imidatso-lista edellä mainitussa FI-patenttijulkaisussa 91858 kuvatun monivaihemenetelmän mukaan (katso jäljempänä esimerkki 4.13).

(d) Kaavan (XII) mukainen alkyylibentsoaatti saatetaan reagoimaan kaavan (XIII) mukaisen lH-imidatsoli-4-metanolin kanssa seuraavan reaktioyhtälön mukaan:

Rs Ra

R.OOC^iN „„ \-IT

il· * li ') -»

H

(XII) (XIII) R*

R^OOC-.^^y I 2^ N

£ir')

H

(II), jossa Rg on mahdollisesti halogenoitu.

Näissä kaavoissa R1# R2, R5 ja Rg ovat kuten edellä määritelty, R7 on 1 - 4 hiiliatomia käsittävä alkyyli-radikaali ja Rg on vetyatomi tai halogeeniatomi kuten esimerkiksi bromiatomi. Tämä Friedel-Crafts-reaktio suoritetaan tavallisesti epäorgaanisessa hapossa kuten konsentroidussa rikkihapossa tai polyfosforiha- „ 101791 14 possa, tai orgaanisessa hapossa kuten muurahaishapossa tai mainittujen happojen jossain seoksessa, usean tunnin kestävänä ja 20° - 100°C:n lämpötilassa. Tästä menettelystä ei aina saada tuotteena vain yhtä yksittäistä yhdistettä. Itse asiassa silloin tällöin saadaan paikkaisomeerien alkyyli-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]bentsoaatin ja alkyyli-5-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]bentsoaatin seos, josta nämä isomeerit voidaan erottaa ja puhdistaa kromatografisesti.

Kokemuksesta tiedetään kuitenkin, että silloin tällöin happojen kromatografinen erotus on helpommin suoritettavissa kuin esterien. Tämän vuoksi saadulle keskenään isomeeristen esterien seokselle suoritetaan tarvittaessa ensin hydrolyysi, josta tuloksena saadaan vastaavien keskenään isomeeristen happojen seos, josta hapot erotetaan sitten kromatografisesti. Sitten nämä hapot muutetaan jälleen estereiksi haluttujen, kaavan II mukaisten esterien saamiseksi.

Jos R9 on näin saadussa alkyyli-l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli-bentsoaatissa halogeeniatomi, tämä halogeeniatomi poistetaan jatkohydrolyysivaiheessa, jolloin saadaan vastaavat kaavan II mukaiset yhdisteet.

(e) Ri:n ollessa vetyatomi, Rs:n hydroksyyliryhmä ja Ηβ:η vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, voidaan käyttää monivaihemenetelmää, joka käsittää seuraavat vaiheet: (1) Kaavan XIV mukainen 4-(1-kloorialkyyli)-lH-imidatsoli saatetaan natriumetoksidin läsnäollessa reagoimaan kahden ekvivalentin kaavan XV mukaista alkyyli- (edullisesti etyyli-) 4-hydroksi-3-oksobutanoaattia kanssa, jonka hydroksyylifunktio on suojattu, jolloin saadaan kaavan XVI mukainen alkyyli-4-hydroksi-2-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)alkyyli]-3-oksobutanoaatti seuraavan reaktioyhtälön mukaan: 15 101791 „ 2 0 r2 a' fr '> * rS j-- Νλ < N/ RnO * Rl3.0 c ^ ° ; / H °Rio ^ ORio "" £ (XIV) (XV) (XVI) (2) Kaavan XVI mukainen beta-ketoesteri pelkistetään kaavan XVII mukaiseksi beta-hydroksiesteriksi natriumborohydridiä käyttäen seuraavan reaktioyhtälön mukaan: 0 Ra OH Ra ^ n.v ^ nx I '-n 11 NaBHfc 1 I n |l ' R n r I1 / -' RO c * 0 LL /

RuO KnO N-

^ ORio H 0I^° H

(XVI) (XVII) (3) Kaavan XVII mukaisesta beta-hydroksiesteristä poistetaan suojaryhmä, jolloin se samanaikaisesti syklisoidaan tunnettujen menetelmien mukaan ja saadaan kaavan XVIII mukainen 4-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yy1i)aikyy1i]-dihydro-2(3H)-furanoni seuraavan reaktioyhtälön mukaan: 0H R 0H R _ J n suojarymän __,

Γ 0 ji poisto I I

0Rlo ^ syki isointi H On (XVII) (XVIII) 16 101791 (4) Kaavan XVIII mukaisesta 4-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol- 4-yyli)alkyyli]-dihydro-2(3H)-furanonista poistetaan vettä lämpökäsittelyn avulla kuumentamalla korkeassa lämpötilassa alipaineessa, jolloin saadaan kaavan XIX mukainen 3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]-2(5H)-furanoni seuraavan reaktio-yhtälön mukaan:

A—^—A a—^-—A

OH OH

(XVIII) (XIX) Tämä vedenpoisto voidaan suorittaa myös kuumentamalla korkean kiehumapisteen omaavassa inertissä liuottimessa kuten esimerkiksi etyleeniglykolissa.

(5) Kaavan XIX mukaiselle 3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyy-li]-2(5H)-£uranonille suoritetaan sykioadditioreaktio kaavan XX mukaista alkyyliakrylaattia käyttäen, jolloin saadaan kaavan II mukainen alkyyli-l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatti seuraavan reaktioyhtälön mukaan: _ Λ 2 rs·· - ______ N, 7r- r.2 V, K-,ΟΟΖ^ ^ _ j; 0-' ! ; T ä«-CH-CH-C00R, -> n ^' : '.T v· V ’·*·.. M / ' ' 1 ’ - /.> ^

C H R<s N

H

(XIX) (XX) (II)

jossa Ri = H Rs = OH

Re = H tai C1-C4-alkyyli 17 101791 Tämä Diels-Adler-reaktio suoritetaan ensin trietyyliamiinin ja trimetyylikloorisilaanin läsnäollessa, jolloin kaavan XIX mukainen 2(5H)-furanoni saadaan muutetuksi vastaavaksi 2-trimetyylisilyylioksifuraaniksi (dieeni). Kun tämän silyloidun välituoteyhdisteen ja alkyyliakrylaatin välinen reaktio on päättynyt, saatu primääriadditiotuote (oksanorborneeni) hydrolysoidaan ja muutetaan sitten kaavan II mukaiseksi aromaattiseksi alkyylihydroksibentsoaatiksi kuumentamalla konsentroidussa kloorivety- tai bromivetyhapossa usean minuutin a jän.

Näissä kaavoissa R2 on vetyatomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, Re on kuten edellä määritelty, R7 ja Rio ovat kumpikin tahollaan 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, edullisesti metyyli- tai etyyliradikaali, ja R11 on tavanomainen suojaryhmä, joka valitaan metyyli-, tert-butyyli-, bentsyyli- ja bentsoyyliradikaaleista, jolloin edullinen on bentsyyliradikaali.

Kaavan XIV mukaiset 4-(l-kloorialkyyli)-lH-imidatsolit voidaan valmistaa vastaavista lH-imidatsoli-4-metanoleista klooraamalla tunnettujen menetelmien mukaan (J.L. Kelley et.ai. . J.Med.Chem.

40. (1977) 721-723) .

Kaavan XV mukaiset alkyyli-4-hydroksi-3-oksobutanoaatit, joiden hydroksyylifunktiota suojaa Rn-radikaali, voidaan valmistaa vastaavista etyyli-4-klcori-3-oksobutanoaateista menetelmän mukaan, jota ovat kuvanneet T. Meul et.ai., Chimia 41 (1987) 73-76.

Kaavan IV mukaiset l-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoehapot, joita käytetään lähtöaineina joko kaavan II mukaisten alkyyli-1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaattien valmistamiseksi edeltävän menetelmän (a) mukaan, tai kaavan I mukaisten yhdisteiden valmistamiseksi, voidaan saada jommankumman seuraavan 18 101791 menetelmän mukaan: (1) Vastaavia kaavan XXI mukaisia 1-(lH-imidatsol-4-yyli)-alkyylibentseenimetanoleja hapetetaan seuraavan reaktioyhtälön mukaan: r5 Rs

Rt ^^Rj H R( XR, H

(XXI) (IV) Näissä kaavoissa R·^ R2, R5 ja Rg ovat kuten edellä määritelty.

Tämä hapetusreaktio suoritetaan kuumentamalla lähtöalkoholia aina 170° - 190°C:n lämpötilassa usean tunnin ajan sulassa kaliumhydroksidissa. Sitten reaktioseos liuotetaan veteen ja saatu halutun hapon kaliumsuolan vesiliuos tehdään happamaksi, minkä jälkeen happo eristetään siitä.

Tässä reaktiossa lähtöaineina käytettyjen kaavan XXI mukaisten alkoholien valmistusta kuvataan edellä mainitussa FI-patentti-julkaisussa 91858.

(2) Suoritetaan tavanomaisten menetelmien mukaan jollain edellä kuvatulla menetelmällä (b), (c), (d) tai (e) valmistet tujen vastaavien esterien hydrolyysi. Lähdettäessä menetelmän (d) mukaan valmistettujen isomeeristen esterien seoksesta saatava isomeeristen happojen seos erotetaan kromatografisesti yksittäisiksi hapoiksi.

Lähtöaineena käytetyt kaavan V mukaiset 2-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)alkyyli]-bentsonitriilit voidaan valmistaa suorittamalla ensin edellä kuvattujen kaavan II mukaisten esterien valmistuksessa käytetyn menetelmän (e) vaiheet (1) - (4), jolloin saadaan kaavan (XIX) mukainen 3-[l-(lH- 19 101791 imidatsol-4-yyli)alkyyli]-2(5H)-furanoni, joka saatetaan sitten edelleen reagoimaan kaavan (XXII) mukaisen akryylinit-riilin kanssa seuraavan reaktioyhtälön mukaan: R2 0H R* f ;> ♦ K.-C.CH-C ΠΓ;)

OH “ H

(XIX) (XXII) (V) Tämä sykloadditioreaktio suoritetaan samoissa olosuhteissa kuin kuvattiin edellä menetelmän (e) vaiheelle (5).

Näissä kaavoissa R2 ja Rg ovat kumpikin vetyatomeja tai 1-4 hiiliatomia käsittäviä alkyyliradikaaleja.

Kuten jo edellä mainittiin, kaavan (I) mukaiset substituoidut 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamidit ja niiden ei-myrkyl-liset, farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat omaavat arvokkaita farmakologisia ominaisuuksia. Erityisesti on todettu, että niillä on erinomaisia sydämen ja aivojen riittämätöntä verenvirtausta vastustavia ominaisuuksia sekä alf a2-adrenaliinireseptorivaikuttajaominaisuuksia.

Jatkotekstissä kuvatut farmakologiset kokeet esittelevät näitä erilaisia ominaisuuksia.

Farmakologisia kokeita on suoritettu seuraavilla keksinnön • mukiaan saaduilla yhdisteillä: - 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydro-kloridi (yhdiste A) - 2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi-hydro- 20 101791 kloridi (yhdiste B), - 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-N-metyylibentsamidi-hydrokloridi (yhdiste C), - 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsohydratsidi (yhdiste D), - 2-hydroksi-N-(2-hydroksietyyli)-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi (yhdiste E), - 3-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsamidi-hydro-kloridi (yhdiste F), - 2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi (yhdiste G), - 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-N, N-dimetyylibentsamidi (yhdiste H), - 2,6-dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi (yhdiste I), - 5-tert-butyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-bentsamidi (yhdiste J), - 2-hydroksi-3-[(IH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibentsamidi-hydrokloridi (yhdiste K), - 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsamidi (yhdiste L), - N,2-dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyy1i]bentsamidi-hydrokloridi (yhdiste M), - 2,6-dihydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi-hydrokloridi (yhdiste N), - 6-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yy1i)metyy1i]-2-metyylibentsamidi-hydrokloridi (yhdiste O), - (+)-2-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yy1i)etyyli jbentsamidi (yhdiste P).

1. Sydämen riittämätöntä verenvirtausta vastustava aktiivisuus a) Keinotekoisesti indusoitu akuutti sepelvaltimoiden verenkierron riittämättömyys tajuissaan olevassa koirassa Tajuissaan olevassa koirassa (joka on sopivasti varustettu pienempää laskevaa sepelvaltimoa ympäröivällä pneumaatti- 21 ic-τ·; sella sulkijalla sekä sydämen sisäisillä elektrodeilla) tuotetaan 6 minuutin kestävä sepelvaltimotukos pneumaattisen sulkijan avulla. Tukoksesta seuraavasta hapentar-jonnan alenemisesta aiheutuu sydänlihaksessa riittämätön verenvirtaus, joka näkyy elektrokardiogrammissa toistettavana ja kvantitoltavana ST-segmentin kohoamana. Jonkin yhdisteen riittämätöntä verenvirtausta vastustavasta vaikutuksesta seuraa vähennys ST-segmentin kohoaman laajuudessa. (P.R. Maroko ja E. Braunwald, Circulation 53 (1976, I) 162-168; S.E. Epstein et. ai.. Circulation 53 (1976, I) 191-197. Taulukossa (I) on esitetty kokeeseen otetuille yhdisteille annos (DE20» /xmol/kg) , joka 10 eläimen ryhmille laskimonsisäisesti annettuna tuottaa ainakin 20 %:n keskimääräisen vähenemän ST-segmentin kohoamassa koko eläinryhmää kohden laskettuna. Verrok-kiyhdisteenä käytetään 1-(isopropyyliamino)-3-(1-naftyy-lioksi)-2-propanolia (eli propranololia).

TAULUKKO I

koevhdiste DE20 (umol/kg) A 0,03 B 0,02 C 0,3 D 3 E <3 F <3 G <1 I 0,32 K 0,32 . propranololi 2 Tämän taulukon mukaan on ilmeistä, että keksinnön mukaan saaduilla yhdisteillä on huomattavaa riittämätöntä verenvirtausta vastustavaa aktiivisuutta.

101791 b) Ponnistuskoe liikkuvalla hihnalla Tässä kokeessa käytetään koe-eläinryhmiä, jotka käsittävät vähintään neljä koiraa (jotka on varustettu sydämen sisäisillä elektrodeilla), joilla on orgaaninen ahtauma sepelvaltimon tasolla. Tämä ahtauma aiheuttaa hapentarpeen ja -tarjonnan välistä epätasapainoa, jos eläin joutuu ponnistamaan. Tämä epätasapaino näkyy elektrokardiogrammissa ST-segmentin nousuna.

Kokeessa koira juoksee 12 km/h nopeudella liikkuvalla hihnalla, jonka kaltevuus on 15°. Tätä maksimiponnistusta edellytetään yhden minuutin ajan. Kokeen aikana ST-segmentin nousu rekisteröidään sydämen sykkeen luontaisen nousun ohella. Koe toistetaan ainakin neljä kertaa, ja kyseisen eläinryhmän verrokkiarvoksi (100 %) otetaan saatujen lukemien keskiarvo. Sitten eläinten annetaan levätä ainakin 24 tuntia, ennen kuin ne osallistuvat uuteen ponnistuskokeeseen saatuaan tutkittavaa yhdistettä.

Tutkittava yhdiste annetaan hitaasti (1 minuutin aikana) laskimonsisäisenä ruiskeena 5 minuuttia ennen kyseistä uutta ponnistuskoetta. Tämän kokeen kestäessä rekisteröidään samat parametrit kuin edellä. Taulukossa II on esitetty ST-segmentissä todettu keskimääräinen vähenemä (%:eissa) mainitulla annoksella (umol/kg) ja sydämen sykkeen alenema (lyöntiä/min) laskettuna ensimmäisessä kokeessa saaduista verrokkiarvoista.

TAULUKKO II

Maksimiponnistus nopeudella 12 km/h minuutin ajan yhdiste annos vähenemä ST-segmentissä alenema sykkeessä _ (umol / ka)__£_%)_ (lyöntiä/min) A 0,018 74 3 C 0,32 50 1 propranololi 1,0 74 35 23 10179Ί Tästä taulukosta voidaan havaita, että keksinnön mukaan saadut yhdisteet osoittavat hyvää riittämätöntä verenvirtausta vastustavaa aktiivisuutta, minkä osoittaa korkea vähenemä ST-segmentissä, joka saadaan myös propranololilia tosin vasta huomattavasti korkeammalla annoksella.

Lisäksi vastoin kuin propranololi, joka aiheuttaa samanaikaisesti korkean aleneman sydämen rytmissä, mikä ei ole toivottavaa, koska se on haitallista ponnistuksen ylläpidon kannalta, keksinnön mukaiset yhdisteet eivät vastusta sydämen sykkeen luontaista nousua ponnistuksen kestäessä.

Ne sallivat täten syketiheyden tarkoituksenmukaisen adaptoitumisen ponnistukseen, jolloin ne samanaikaisesti vastustavat riittämätöntä verenvirtausta.

2. Aivojen riittämätöntä verenvirtausta vastustava aktiivisuus a) Yleinen ja pysyvä aivojen riittämätön verenvirtaus rotassa

Urospuoliset Wistar-rotat (200 - 250 g) nukutetaan antamalla hengitysteitse halotaania (1-5 %) N20-02 (70:30) seoksessa. Kaksi yleistä päävaltimoa sidotaan samanaikaisesti läheltä sisä- ja ulkopäänvaltimon välistä käytävää käyttäen menetelmää, jota ovat kuvanneet M. Le Poncin-Lafitte et. ai.. J. Pharmacol. (Paris) 14 (1983) 99-102.

Tutkittavaa yhdistettä annetaan vatsaontelon sisäisesti ensimmäisen kerran 30 minuuttia ennen sidoksien tekemistä ja sitten 30 minuutin ja 270 minuutin kuluttua sidoksen tekemisestä.

Seuraavana päivänä sekä siitä seuraavan päivän jälkeisenä päivänä arvioidaan neurologinen vajaus eloonjääneissä eläimissä menetelmän mukaan, jota ovat kuvanneet C. Cap-deville et. ai.. J. Pharmacol. (Paris) 15 (1984) 231-237, sekä B. Kolb et. ai.. Neurobehav.Toxicol.Teratol. 7 (1985) 24 1 0 1 791 71-78. Tässä arvioinnissa huomioitavat sensomotoriset funktiot ovat spontaani liikkuvuus, tarttumisrefleksi, sekä visuaaliset että tuen menetykseen liittyvät sijoitusreak-tiot, käpäläntaivutusrefleksi, oikaisurefleksi sekä hännänriiputuskoe. Maksimipisteluku verenvirtauksen riittämättömyyttä ei-potevalle eläimelle on 17.

Taulukossa III on esitetty yhdisteelle A, jota annettiin vatsaontelon sisäisesti annoksena 0,76 ug/kg (3,2 nmol), neurologisissa kokeissa saadut keskiarvopisteytykset, jotka määritettiin verrokkiryhmässä ja koeryhmässä eloonjääneiden eläimien ryhmälle kokonaisuudessaan kahden päivän kuluttua sidoksien tekemisestä rekisteröidyn perusteella. Näiden keskimäärälukemien välillä todetun eron tilastollinen merkitsevyys (P) on laskettu Mann-Whitneyn kokeen mukaan.

TAULUKKO III

Neurologiset pistelukemat kahden päivän kuluttua verrokki (n = 16) 12 A (n = 15) 15 (P) (0,005) n = eloonjääneiden eläinten lukumäärä Tästä taulukosta voidaan nähdä, että yhdiste A vähentää sitä saaneissa eläimissä jo hyvin pienenä annoksena merkittävästi riittämättömän verenvirtauksen aiheuttamaa neurologista vajausta.

b) Toispuolinen, monesta kohdasta lähtöisin oleva aivojen riittämätön verenvirtaus rotassa

Tajuissaan oleville urospuolisille, 8-9 kuukauden ikäisille Sprague-Dawley-SPF-rotille aiheutetaan pysyvä, toispuolinen aivojen riittämätön verenvirtaus (eli verisuonitukos) antamalla 2000 mikropalloa (valmistaja 3M Co., St.Paul, 25 101791 USA; halkaisija 58 +/- 2 μιη) oikeaan päänvaltimovirtaan (A.M. Bralet et.ai.. Stroke 10 (1979) 34-38; M. Le Poncin-Lafitte et.ai.. Pathol.Biol. (Paris) 30 (1982) 289-293) oikean kitalakivaitimon pysyvän sitomisen jälkeen (Y.

Kiyota et.ai.. Pharmacol.Biochem.Behav. 24 (1986) 687-692).

Tutkittavaa yhdistettä annetaan ensimmäisen kerran 30 minuuttia ennen verisuonitukoksen tuottamista, ja toisen kerran 30 minuutin kuluttua siitä, jolloin verrokkieläi-mille annetaan ainoastaan fysiologista suolaliuosta. Sitten eläinten annetaan levätä. Kuuden päivän pituisen toipumisajan jälkeen eloonjääneille eläimille mitataan: 1) neurologinen jäännösvajaus, joka saadaan suorittamalla eläimille kehonkannatus- ja käyntikoe (koe A, maksimipisteet: 4 pistettä). Tässä kokeessa arvioidaan seuraavat seikat: a) takakäpälien epänormaali asettaminen (S. Irwin, Psvchopharmacologia (Berlin) 13 (1968) 222-257); b) kehon vasta puolen kallistus liikkumisen aikana; c) kehon saman puolen pitkittäistä!vutus, sekä d) epänormaali käynti (B. Kolb et.ai♦. supra).

2) Sensomotoriset funktiot (spontaani liikkuminen, tarttumisref1eksi, sekä visuaaliset että tuen menetykseen liittyvät sijoitusreaktiot (koe B, maksimipisteet: 10 pistettä); (C. Capdeville et.ai., supra).

3) Toisen puolen sensomotorinen vaste (vastakkaisella puolella) (koe C, maksimipisteet: 3 pistettä). Tämä arvioidaan yhdistämällä visuaalisen sijoitusrefleksin, pään- • orientaatiorefleksin toispuoliseen aististimulaatioon sekä jalkapohjanihorefleksin mittauksissa saadut tulokset (C. Capdeville et.ai, supra; J.F. Marshall et.ai., Science 26 101791 (Washington) 174 (1971) 523-525).

4) Kosketustunnon häviäminen vasemmalla puolella (koe D, maksimipisteet: 300 pistettä). Vastoin kuin muille edellä mainituille kokeille, joissa vajaus pienenee pisteluvun kasvaessa, tässä kokeessa vajaus on sitä suurempi, mitä lähempänä pisteluku on 300 (T. Schallert et.ai..

Pharmacol.Biochem.Behav. 16 (1982) 455-462).

Seitsemäntenä toipumispäivänä mitataan myös aivojen samanpuoleisissa eri rakenteissa esiintyvä turvotus (M. Le Poncin-Lafitte et.ai.. supra).

Taulukossa IV on esitetty kokeissa A - D saadut tulokset yhdisteelle A, jota annettiin vatsaontelon sisäisesti annos 0,76 pg/kg (3,2 nmol/kg), jolloin siis esitetään keskiarvot neurologisista pistelukemista verrokkiryhmässä ja yhdistettä saaneiden eläinten ryhmässä eloonjääneille eläimille kuudentena toipumispäivänä ryhmää kokonaisuudessaan kohden. Kyseisessä taulukossa esitetään myös keskimääräinen vaihtelu painossa (g) mitattuna 7. toipumispäivänä.

Verrokkieläimil1 e ja yhdistettä saaneille eläimille laskettujen keskimääräarvojen eron tilastollinen merkitsevyys (P) on määritetty Mann-Whitneyn kokeen mukaan.

' Taulukosta IV ilmenee, että yhdiste A vähentää merkittävästi riittämättömän verenvirtauksen aiheuttamaa neurologista ja eläimen käyttäytymiseen liittyvää vajausta, sekä että se parantaa yhdistettä saaneiden eläinten painokehitystä.

27 101791

TAULUKKO IV

Keskimääräiset neurologiset pistelukemat 6 päivän_kuluttua tukoksen tuottamisesta rvhmä n(*) koe A koe B koe C koe D oainovaihtelu (g) verrokki 18 1,0 7,3 1,0 243 -5,7 yhdistettä saaneet 17 2,0 8,0 2,0 96 +0,8 (P) (<0,01) (< 0,0 5) (<0,005) (<0,05) (<0,05 ) n(*) merkitsee kussakin kokeessa eloonjääneiden eläinten lukumäärää

Taulukossa V on esitetty vesimäärä (keskimääräprosenttma) , joka tavattiin aivojen samanpuoleisista eri rakenteista verrok-kieläimissä ja yhdistettä saaneissa eläimissä 7. päivänä tukoksen tuottamisesta.

Saatujen tulosten mukaan yhdisteen A antaminen vähentää merkittävästi aivojen tutkituissa samanpuoleisissa eri rakenteissa esiintyvää turvotusta.

TAULUKKO V

Vesimäärä aivojen samanpuoleisissa eri rakenteissa (keskimäärä- %1 rvhmä n(*) aivoturso corpus striatum* väliaivot aivokuori verrokki 18 80,20 81,57 77,04 81,33 yhdistettä saaneet 17 79,79 80,05 7£,32 8C,3£ (P) (<0,05 ) (<0,005 ) (<0,05 ) (<0,01) * tyvitumakkeet + väliset juosteet n(*) merkitsee kussakin kokeessa eloonjääneiden eläinten lukumäärää 3. Ai fa?-adrenaliiniresentorivaikuttaiaominaisuudet a) Kilpaileva sitoutumismääritys radioiigandia käyttäen 101791 28

Kilpailevilla sitoutumismäärityksillä pyritään mittaamaan keksinnön mukaan saatujen yhdisteiden affiniteettia al-fa2~aderanliinireseptorien suhteen. Näissä tavanomaisissa kokeissa toisaalta tutkittava yhdiste ja toisaalta radio-ligandi, joka tässä nimenomaisessa tapauksessa alfa2-adrenaliinireseptorien kyseessä ollen on [3H]klonidiini, jonka tiedetään olevan spesifinen alfa2-adrenaliiniresep-torivaikuttaja, kilpailevat sitoutumisesta alfa2-adrena-liinireseptoreihin.

Käytettiin D.D. U'Prichardin et.ai.. Mol, Pharmacol. 13 (1977) 454-473, menetelmää.

Syrjäytyrniskäyrät [3H]klonidiinisitoutumiselle määritettiin yhdisteen A yhdeksälle eri pitoisuudelle, jotka olivat välillä 10_1 - 10“10 mol/litra, sekä käyttäen kolmea eri rotanaivomembraanipreparaattia. Näytteitä inkuboitiin 30 minuuttia, minkä jälkeen ne suodatettiin alipaineessa Whatman GF/B -suodatinta käyttäen. Suodattimet pestiin kolmeen kertaan 5 ml :11a Tris-HCl-purskuria (pH 7,5, 0°C), minkä jälkeen niitä kuivattiin minuutin ajan. Radioaktiivisuus mitattiin Econofluor-väliaineessa (NEN Corp.). [3H]klonidiini (25,5 Ci/mmol) saatiin valmistajalta Amersham.

Yhdisteen A affiniteetti alfa2-adrenaliinireseptorien suhteen laskettiin [3H]klonidiinin syrjäytymiskäyristä.

Se ilmaistaan yhdisteen A pitoisuutena (IC50, mol/litra), joka tarvitaan 50 %:n inhibition saamiseksi radioligandin sitoutumisessa reseptoreihin. Saadut tulokset osoittavat, : että yhdiste A omaa huomattavaa affiniteettia alfa2-adre- naliinireseptorien suhteen: IC50 = 8,90 +/- 0,72 X 10'9 mol/litra 101791 29 b) Marsun eristetyn sydäneteisen stimulointi

Noraderanliinin vapautuminen hermopäätteiden tasolla välittyy hermojen yhdyskohtaa edeltäviin alfa2-adrena-liinireseptoreihin feedback-mekanismin toimesta. Tämän mekanismin ovat marsun sydäneteisessä osoittaneet M.J.

Rand et. ai.. kirjassa "Central Action Drugs in Blood Pressure Regulation", toim. D.S. Davies, J.L. Reid,

Pitman, Lontoo, 1975, ss. 94-132.

Marsun eristetyn sydäneteisen sähköinen stimulointi indusoi noradrenaliinin vapautumisen, mikä johtaa sydämen lyöntitiheyden kohoamiseen (tiheälyöntisyys). Tätä tiheä-lyöntisyyttä inhiboi läsnäoleva alfa2-vaikuttaja, kuten esimerkiksi klonidiini, jolloin inhibitio on suoraan verrannollinen käytettyyn vaikuttaja-annokseen. Alfa2-vaikuttajan vaikutusta saattaa rajoittaa alfa2-spesifisen vastavaikuttajan kuten alfa-johimbiinin läsnäolo.

Kaavan (I) mukaisten yhdisteiden vaikutusta in vitro hermojen yhdyskohtaa edeltäviin alfa2-adrenaliiniresepto-reihin tutkittiin marsun eristetyssä sydäneteisessä, jota stimuloitiin sähköisesti I.C. Medgettin et ai.. Navnvn-Schmiedeberg's Arch. Pharmaco.. 304 (1978) 215-221, ku-: vaarnan menetelmän mukaan. Tutkittavaa yhdistettä testat tiin sen kasvavana pitoisuutena, joka vaihteli välillä 10"10 - 10"3 mol/litra. Määritettiin pitoisuus (IC30, mol/litra), joka aiheutti 30 %:n vähennyksen sydämen maksimitiheälyöntisyydessä, joka oli saatu stimuloitaessa kokeen aluksi sydäneteistä ilman, että tutkittava yhdis-: tettä oli läsnä.

Taulukossa VI on esitetty kaavan (I) mukaisille yhdisteille sekä klonidiinille saadut IC30-pitoisuudet (mol/litra).

101791 30

TAULUKKO VI

Vähennys sydämen tiheälvöntisvvdessä yhdiste n (*) IC3Q (mol/litra) A 7 9 x 10'10 B 6 7,5 x 10"10 C 3 1,3 x 10'7 D 5 2,2 x 10'7 F 8 7 x 10~8 klonidiini 6 3,2 x 10~9 n(*) merkitsee suoritettujen kokeiden lukumäärää Tästä taulukosta ilmenee, että kaavan (I) mukaiset yhdisteet jo hyvin pieninä pitoisuuksina vastustavat sähköisesti stimuloimalla indusoitua tiheälyöntisyyttä.

Toisaalta alfa-johimbiinin läsnäollessa pitoisuutena 10"6 mol/litra yhdisteen A pitoisuus, joka tarvittiin 30 %:n vähennyksen saamiseen, oli yli 10”7 mol/litra. Nämä tulokset osoittavat selvästi, että keksinnön mukaan saadut yhdisteet vaikuttavat spesifisellä mekanismilla alfa2-vaikuttajavaikutuksen välityksellä.

c) Marsun sykkyräsuolen stimulointi

Isometriseen jännityksenmittaimeen kiinnitetyt pitkit-täislihasliuskat upotetaan Tyroden liuokseen, jossa niitä venytetään 1 g jännityksellä (G.M. Drew, Brit.J. Pharmacol.

64 (1978) 293-300; M. Andrejak et.ai.. Navnvn-Schmiede- berq's Arc. Pharmacol. 314 (1980) 83-87). Sykkyräsuolifrag-mentteihin liittyvien parasympaattisten hermojen sähköinen stimulointi saa lihaksen supistumaan. Tämä supistus pienenee hermojen yhdyskohtaa edeltävän alfa2-vaikuttajan läsnäollessa, jolloin supistuksen pienemmän suuruus riippuu käytetystä vaikuttajapitoisuudesta. Tätä vaikutusta vastustaa jonkin alfa2-vastavaikuttajan, kuten alfa-johimbii- 101791 31 nin, samanaikainen läsnäolo. Tutkittavia yhdisteitä testattiin kasvavina pitoisuuksina, jotka vaihtelivat välillä 10'10 - 10'3 mol/litra.

Määritettiin pitoisuus (IC50, mol/litra), joka pienentää 50 %:lla lihassupistuksen intensiteettiä.

Taulukossa VII on esitetty kaavan (I) mukaisille yhdisteille saadut IC50-pitoisuudet (mol/litra). Nämä tulokset osoittavat, että kyseiset yhdisteet ovat hyvin aktiivisia jo hyvin alhaisina pitoisuuksina.

TAULUKKO VI

Marsun svkkvräsuolen supistuksen inhibitio yhdiste n (*) IC,-0 (mol/litra) A 5 7 x 10"9 B 6 3 x 10-9 E 3 6 x 10"5 F 4 7 x 10'5 I 7 3 x 10"7 J 4 3 x 10'5 L 6 3 x 10'8 M 5 4 x 10"7 P 6 2 x 10"9 klonidiini 4 2 x 10'8 n(*) kokeiden lukumäärää

Alfa-johimbiinin läsnäollessa pitoisuutena 10'6 mol/litra esimerkiksi yhdisteen A tai B pitoisuus, joka tarvitaan pienentämään lihassupistuksen intensiteettiä 50 %:lla, on korkeampi, ja nousee yli 10-6 moolin/litra, mikä on lisäosoitus siitä, että kaavan (I) mukaiset yhdisteet todella vaikuttavat hermojen yhdyskohtia edeltävien alfa2-adrenaliinireseptorien tasolla.

101791 32 4. Virtsan eritystä lisäävä vaikutus

Keksinnön mukaan saatujen yhdisteiden virtsan eritystä lisäävää vaikutusta tutkittiin käyttäen beagle-koiria (6 urospuolista ja 6 naaraspuolista) 6-suuntaisesti satunnaisen ristikokeen avulla.

Tutkittavia yhdisteitä annettiin laskimonsisäisesti kasvavina annoksina: 2, 6,5, 20, 65 ja 200 μχη/kg. Ruiskeen antoa seuranneiden ensimmäisten kolmen tunnin aikana mitattiin erittyneen virtsan tilavuus. Taulukossa VIII on esitetty yhdisteelle A keskimääräinen suhteellinen kasvu (%) erittyneen virtsan tilavuudessa verrattuna verrokkieläinryhmään, johon kuuluville eläimille ei annettu yhdistettä A.

Tulokset osoittavat, että vaikuttava minimiannos, joka aiheuttaa tilastollisesti merkitsevän kasvun (P < 0,05) virtsan eritykseen, on pienempi tai yhtä suuri kuin 6,5 /xg/kg urospuolisille eläimille, kun taas naaraspuolisille eläimille tämä annos on pienempi tai yhtä suuri kuin 2 μg/kg.

TAULUKKO VIII

Keskimääräinen suhteellinen kasvu virtsan erityksessä (%) annos urosp. eläimet naarasp. eläimet (ttg/kq) _(n=6 )_ _(n=6)_ 2 25 74 * 6,5 122 * 291 ** 20 383 ** 531 ** i. 65 345 ** 804 ** 200 412 ** 988 ** varianssianalyysi * P < 0,05 ** P < 0,01 n = koe-eläinten lukumäärä 101791 33 5 . Mvrkvl 1 i sws

Keksinnön mukaan saatujen yhdisteiden myrkyllisyyttä tutkittiin urospuolisissa NMRI-hiirissä Irwinin kokeen (S. Irwin, Psvchopharmacologia 13 (1968) 222-267) avulla.

Testiyhdistettä annettiin kasvava annos vatsaontelon sisäisesti kolmen hiiren ryhmille, kunnes saavutettiin tappava annos (annos, joka aiheuttaa kahden kolmesta koe-eläimestä kuolen 48 tunnissa).

Seuraavassa taulukossa IX on esitetty kaavan mukaisille yhdisteille määritetyt tappavat annokset mg:oissa/kg. Tästä taulukosta voidaan nähdä, etteivät keksinnön mukaan saadut yhdisteet ole kovin myrkyllisiä.

TAULUKKO IX

Myrkyllisyys tappava annos yhdiste (ma/kg) A 760 B 267 C 267 D 232 E 893 F 802 G 651 H 245 I > 270 !. K > 268 L 231 M > 288 N 284 O > 268 P 294 101791 34

Kyseisen keksinnön mukaan saatuja yhdisteitä sisältäviä farmaseuttisia koostumuksia voidaan antaa suun kautta, ruoansulatuskanavan ulkopuolisesta tai peräsuolen kautta. Suun kautta annettavat farmaseuttiset koostumukset voivat olla nestemäisiä tai kiinteitä, esimerkiksi tabletteja (päällystettyjä tai päällystämättömiä), pillereitä, rakeita, gelatiinikapseleita, liuoksia, siirappeja ja muita vastaavia. Vastaavasti koostumukset, jotka soveltuvat ruoansulatuskanavan ulkopuolisesta annettaviksi, ovat tähän antomuotoon soveltuviksi tunnettuja farmaseuttisia koostumuksia, esimerkiksi vesi- tai öljyliuoksia, suspensioita tai emulsioita. Peräsuolen kautta annettavia kaavan (I) mukaisia yhdisteitä sisältäviä koostumuksia käytetään yleensä peräpuikkoina.

Eri farmaseuttiset annostusmuodot, kuten ruiskeena annettavat liuokset, ruiskeena annettavat suspensiot, tabletit, tipat, peräpuikot ja muut vastaavat, valmistetaan farmasian alan teknisen tason mukaisilla menetelmillä. Kaavan (I) mukaiset yhdisteet sekoitetaan kiinteään tai nestemäiseen, ei-myrkylli-seen, farmaseuttisesti hyväksyttävään kantajaan, ja valinnaisesti dispergoimisaineeseen, hajottavaan aineeseen, stabiloi-misaineeseen ja muihin vastaaviin. Haluttaessa mukaan voidaan lisätä myös makeutus- ja väriaineita ja muita samankaltaisia.

Vaikuttavan ainesosan prosenttiosuus farmaseuttisissa koostumuksissa voi vaihdella hyvin laajoissa rajoissa potilaasta, valitusta antotiestä sekä erityisesti antotiheydestä riippuen. Päivittäisannostus voi annostusyksikköjen osalta vaihdella hyvin laajalti, esimerkiksi voidaan antaa 3 - 350 μg vaikuttavaa yhdistettä kerran tai kahdesti päivässä laskimonsisäisenä ruiskeena, tai myös 50 μg - 5 mg vaikuttavaa yhdistettä kerran tai kahdesti päivässä suun kautta. Ei-rajaavana esimerkkinä kaavan (I) mukaista yhdistettä sisältävästä koostumuksesta seuraavassa esitetään esimerkkeinä: 101791 35 a) steriili liuos laskimonsisäisesti annettavaksi vaikuttava yhdiste 250 /ig natriumasetaatti 19,15 mg etikkahappo 3,95 mg natriumkloridi 81 mg steriili vesi ad. 10 ml (liuos suodatussteriloidaan ja säilytetään sitten 10 ml:n ruskeassa ampullissa) b) tablettiformulaatio vaikuttava yhdiste 0,5 mg maissitärkkelys 38 mg laktoosi 63 mg magnesiumstearaatti 1,2 mg polyvinyylipyrrolidoni 2,5 mg

Seuraavat ei-rajaavat esimerkit esitetään keksinnön mukaan saatujen substituoitujen 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibents-amidien sekä niiden välituotteiden valmistamisen havainnollistamiseksi. Näissä esimerkeissä ydinmagneettisen resonanssin spektrit (nmr) määritettiin Bruker-laitteella (250 MHz) käyttäen tetrametyylisilaania sisäisenä standardina. Kemialliset siirtymät on ilmoitettu delta-arvoina (miljoonasosaa). Kirjai-• met s, d, dd, t, g ja m tarkoittavat vastaavasti singlettiä, dublettia, kaksoisdublettia, triplettiä, kvartettia ja multi-plettiä.

Esimerkki 1. Lähtöaineena käytettyjen kaavan (II) mukaisten alkyyli-1-(lH-imidatsol-4-wli)alkvvlibentsoaattien valmistaminen A. Vastaavien happojen esteröinti (menetelmä (a)) 1. Etyyli-2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]- 101791 36 bentsoaatti-hydrokloridi

Liete, jossa on 3,1 g (12,2 mmol) 2-hydroksi-5-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehappo-hydrokloridia (joka valmistetaan kuten kuvataan jäljempänä esimerkissä 2.C.) 150 mlrssa vedetöntä etanolia, kyllästetään 0°C:ssa johtamalla siihen kaasumaista kloorivetyä. Sitten seos kuumennetaan hitaasti palautusjäähdytyslämpötilaan, jossa sitä pidetään 10 tunnin ajan. Sitten liuotinta haihdutetaan pois, kunnes esteri saostuu. Viimemainittu suodatetaan eroon, pestään dietyylieetterillä ja kuivataan sitten, jolloin saadaan 2,3 g etyyli-2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydrokloridia.

Saanto: 68 %; sp. 195° - I98°C.

NMR (DMSO) : delta 1,34 (3H, t), 4,03 (2H, s), 4,37 (2H, q), 6,95 (1H, d), 7,40 (1H, s), 7,49 (1H, dd), 8,70 (1H, d), 9,12 (1H, s), 10,6 (1H, s).

2. Etyyli-2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]-bentsoaatti Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 1, mutta käyttäen lähtöaineena 2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol- 4-yyli)etyyli]bentsoehappoa (joka valmistetaan kuten kuvataan jäljempänä esimerkissä 2.A.2.). Reaktion mentyä loppuun reaktiosoeos neutraloidaan lisäämällä konsentroitua ammoniakki-liuosta, mineraalisuolat suodatetaan eroon ja suodos haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Saatua jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 8:2 v/v dikloorimetaani/metanoli). Etyyli-2-hydroksi-3-[1-(lK-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsoaatin saanto on 35 %. Vastaavan hydrokloridin sulamispiste on 168°C (etyylieetteri).

Koostumusanalyysi CKH16N2O3 *HCl, %: 37 101791 laskettu C 56,66 H 5,40 N 9,44 todettu 56,58 5,50 9,21 3. Etyyli-2-hydroksi-3-[1- (lH-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoaatti

Liuos, jossa on 1,18 g (3,8 mmol) 2-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoehappo-hydrokloridia (joka valmistetaan kuten kuvataan jäljempänä esimerkissä 2.A.3.) 15 mlrssa trietyyli-orto-formaattia, joka sisältää 1,2 g vedetöntä montmorilloniittia K10, kuumennetaan palautus- jäähdytyslämpötilaan. Sitten seos suodatetaan ja haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Saatua jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti 150 g:ssa silikageeliä (eluentti: 95:5:0,5 v/v/v dikloorimetaani/metanoli/ammo-niakkiliuos). Saadaan 0,213 g etyyli-2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoaattia.

NMR (DMSO): delta 0,81 (3H, t), 1,0 - 1,29 (2H, m), 1,34 (3H, t), 1,77 - 2,0 (2H, m), 4,31 - 4,41 (3H, t+q), 6,77 (1H, s), 6,86 (1H, t), 7,46 - 7,50 (2H, d+s), 7,63 (1H, d).

Saatua lopputuotetta käytetään sellaisenaan ilman jatkopuhdistusta vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 4,15.).

4. Metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-bentsoaatti Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvataan kohdassa 2. edellä, mutta käyttäen lähtöaineena 2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehappo-hydrokloridia (joka valmistetaan kuten kuvataan jäljempänä esimerkissä 2.A.I.) ja metanolista; sp. 153° - 2540c.

NMR (DMSO): delta 3,87 (2H, m), 3,91 (3H, s), 6,77 (1H, s), 6,87 (1H, t), 7,45 (1H, dd), 7,58 (1H, s), 7,69 (1H, 101791 38 dd), 10 (1H, s).

B. Claisen-transformaatio (menetelmät (b) ja (c)) 1. Metyyli-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metyyli-bentsoaatti 1. a. Metyyli-2-(2-kloori-2-propenyylioksi)bentsoaatti

Lietettä, jossa on 304 g (2 mol) metyyli-2-hydroksibentsoaattia, 25 g kaiiumjodidia, 69 g (0,5 mol) kaliumkarbonaattia ja 69 g (0,625 mol) 2,3-diklooripropeenia 3 litrassa kuivaa asetonia, kuumennetaan palautusjäähdytyslämpötilassa 10 tunnin ajan. Reaktion kestettyä 2,5, 5 ja 7,5 tuntia lisätään kulloinkin 69 g kaliumkarbonaattia ja 69 g 2,3-diklooripropeenia. Sitten liete suodatetaan ja suodos haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännös lietetään etyyliasetaattiin ja saatua liuosta pestään toisiaan seuraten natriumtiosulfaatin kyllästetyllä vesiliuoksella, vedellä ja lopuksi natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella. Orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan natriumsulfaati11 a sekä tislataan alipaineessa. Saadaan 394 g metyyli-2-(2-kloori-2-propenyylioksi)bentsoaattia. Saanto 87 %; kp. 119°C/1,3 baaria.

l.b. Metyyli-3-(2-kloori-2-propenyy1i)-2-hydroksi-bentsoaatti

Kahden litran pyöröpohjakoiviin mitataan 274,1 g (1,21 mol) metyyli-2-(2-kloori-2-propenyy1ioksi)bentsoaattia ja kaasut poistetaan varovaisesti johtamalla kolviin argon-kaasua. Sitten em. määrä kuumennetaan niin nopeasti kuin mahdollista 260°C:seen. Kyseisessä lämpötilassa tapahtuu äkkinäisesti eksoterminen reaktio: 101791 39 lämpötila kohoaa itsestään 293°C:seen ja seos alkaa kiehua ja muuttua mustaksi. Reaktioseos jäähdytetään \ ; ympäristön lämpötilaan, minkä jälkeen saatu tuote tislataan alipaineessa, jolloin saadaan 241,1 g etyyli- 3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-hydroksibentsoaattia.

Saanto 88 %; kp. 109° - 110°C/1,3 baaria.

NMR (CDCl3): delta 3,71 (2H, s), 3,95 (3H, s), 5,17 (1K, m), 5,28 (1H, m), 6,90 (1H, t), 7,48 (1H, dd), 7,85 <1H, dd), 11,22 (1H, s).

1.c. Metyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-metoksi -bentsoaatti 8,81 g (306 mmol) natriumhydridiä lisätään pieninä erinä liuokseen, jossa on 57,7 g (255 mmol) metyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-hydroksibentsoaattia 500 mltssa vedetöntä dimetyyliformamidia siten, ettei seoksen lämpötila kohoa yli 10°C:n. Seosta kuumennetaan 40°C:ssa 15 minuuttia. Sitten lisätään liuos, jossa on 43,45 g (306 mmol) metyylijodidia 50 ml:ssa tolueenia, minkä jälkeen seosta pidetään 40°C:n lämpötilassa 3 tunnin ajan. Reaktioseos kaadetaan varovaisesti 5 litraan vettä ja uutetaan useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi erotetaan ja haihdutetaan 500 ml:ksi, minkä jälkeen sitä pestään toisiaan seuraten vedellä ja natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella. Liuos kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin haihdutetaan pois alipaineessa. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 50:50 v/v dikloorimetaani/heksaani), jolloin saadaan 49,2 g metyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)metoksibentsoaattia. Saanto: 60 %; 107® - 110oc/0,5 mbar (öljy).

NMR (CDCla): delta 3,73 (2H, s), 3,82 (3H, s), 3,92 (3H, s), 5,14 (1H, m), 5,32 (1H, m), 7,15 (1H, t), 7,47 (1H, dd), 7,81 (1H, dd).

101791 40 l.d. Metyyli-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsoaatti

Liuosta, jossa on 45,5 g (189 mmol) metyyli-3-(2-kloori- 2-propenyyli)-2-metoksibentsoaattia ja 81,5 g (378 mmol) m-klooriperbentsoehappoa 300 ml:ssa kuivaa kloroformia, keitetään palautusjäähdytyslämpötilassa 150 minuuttia. Sitten se jäähdytetään. 0°C:seen ja saatu sakka suodatetaan eroon. Suodosta pestään toisiaan seuraten natriumtiosulfaatin kyllästetyllä vesiliuoksella ja natriumbikarbonaatin kyllästetyllä vesiliuoksella.

Sitten liuos kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin poistetaan haihduttamalla alipaineessa alle 30°C:n lämpötilassa.

Saatu jäännös lietetään 300 ml:aan vedetöntä metanolia ja lietteeseen sekoitetaan 111,3 g (1,32 mol) hienoksi jauhettua natriumbikarbonaattia. Seos kuumennetaan palautusjäähdytyslämpötilaan ja siihen lisätään tunnin välein pieninä erinä 137,6 g (1,32 mol) formamidiiniase-taattia. Kun seosta on keitetty 5,5 tunnin ajan palautusjäähdytyslämpötilassa, metanoli poistetaan alipaineessa. Jäännös lietetään 500 ml:aan vettä ja liuosta uutetaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi erotetaan, kuivataan natriumsulfaati11 a ja haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikagee:issä (eluentti: 92,3:7:0,7 v/v/v dikloorimetaani/etanoli/ammcmakkiliuos), jolloin saadaan 13,8 g metyyli-3-[(iH-imidatsol-4-yyliMetyyli ] -2-metoksibentsoaattia . Saanto: 30 %.

NMR (DMSO): delta 3,73 (3H, s), 3,83 (3H, s), 3,89 (2H, s), 6,78 (1H, s), 7,11 (1H, t), 7,24 - 7,73 (3H, m). Saatua lopputuotetta käytetään sellaisenaan ilman jatkopuhdistusta vastaavan hapon valmistuksessa (esimerkki 2.B.I.).

4i 101791

Seuraavat yhdisteet valmistettiin edellä kohdassa B.l. kuvatun menetelmän mukaan.

2. Metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-bentsoaatti Tämä yhdiste valmistetaan metyyli-3-(2-kloori-2-propenyyli)-2-hydroksibentsoaatista, jolloin saanto oli 35,4 % ja jolloin valmistuksessa luonnollisesti jätettiin pois kohdassa B.l.c. kuvattu metylointi metyyli jodilla.

Sp. 153° - 154°C.

Yhdiste on identtinen esimerkissä l.A.4. valmistettuun nähden.

3. Metyyli-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-n-propoksibentsoaatti

Saanto: 20 % (öljy).

Raakatuotetta käytetään sellaisenaan vastaavan hapon valmistuksessa (esimerkki 2.B.2.).

C. Friedel-Crafts-reaktio (menetelmä (d)) 1. Metyyli-5-tert-butyyli-2-hydroksi-3-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydrokloridi 50 g:n lH-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridia annetaan reagoida 60 g:n metyyli-5-tert-butyyli-2-hydroksibent-soaattia kanssa 150 ml:ssa konsentroitua rikkihappoa 20°C:ssa 21 tunnin ajan, minkä jälkeen reaktioseos hajotetaan varovaisesti jäissä.

Saatu kiinteä tuote suodatetaan eroon ja sitä puhdistetaan kromatografisesti, minkä jälkeen se muutetaan hydrokloridikseen. Saadaan 1,1 g metyyli-5-tert-butyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti- 42 101791 hydrokloridia.

Saanto: 2,8 %; 185® - 186°C.

NMR (DMSO): delta 1,3 (9H, s), 3,45 (3H, s), 4,1 (2H, s), 7,3 (1H, s), 7,75 (2H, m), 9,0 (1H, s), 10,5 - 13,0 (3H).

2. Metyyli-2,6-dihydroksi-3-[(ΙΗ-imidatsol-4-yy1i)metyyli]-bentsoaatti 95,84 g (0,57 mol) metyyli-2,6-dihydroksibentsoaattia, 190 ml muurahaishappoa ja 51,14 g (0,38 mol) ΙΗ-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridia sekoitetaan keskenään. Seos kuumennetaan palautus jäähdytys lämpötilaan ja muurahaishapon ja veden atseotrooppiseosta tislataan 15 minuutin ajan. Sitten seosta keitetään edelleen palautus jäähdytys-lämpötilassa 17 tunnin ajan, minkä jälkeen se kaadetaan veteen. Metyyli-2,6-dihydroksibentsoaatti-ylimäärä uutetaan pois tolueenilla, minkä jälkeen vesifaasi neutraloidaan pH-arvoon 7-8 lisäämällä natriumhydroksidin kyllästettyä vesiliuosta. Sitten sitä uutetaan dikloorimetaanilla, orgaaninen £aasi erotetaan, kuivataan natriumsulfaatilla ja liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Saatua jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 94:6:0,6 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/am-moniakkiliuos),joi 1 öin saadaan 14,8 g metyyli-2,6-dihydroksi-3-[(ΙΗ-imidatsol-4-yy1i)metyyli]bentsoaattia, joka sisältää jääminä käytettyjä liuottimia. Saanto: 13 %. NMR (DMSO): delta 3,72 (2H, s), 3,81 (3H, s), 6,33 (1K, d), 6,86 (1H, s), 7,06 (1H, d), 7,73 (1H, s), 9,5 - 10,2 (3H) .

Epästabiilisuutensa vuoksi näin saatua lopputuotetta käytetään sellaisenaan ilman jatkopuhdistusta vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 4.9.).

Seuraavat yhdisteet valmistetaan edellä kohdassa C.2.

43 1 0 1 791 kuvatun menetelmän mukaan.

3. Metyyli-2,6-dihydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyliJbentsoaatti Tämä yhdiste valmistetaan alfa-metyyli-lH-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridista. Keitto palautusjäähdyttäen kestää 19 tuntia. Lopuksi saatua jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 95:5:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakki 1iuos). Saanto 43 %.

NMR (CDCla): delta 1,52 (3H, d), 4,0 (3K, s), 4,48 (1H, q), 6,40 (1H, d), 6,79 (1H, s), 7,14 (1H, d), 7,47 (1H, s), 10,0 (3H).

Saatua lopputuotetta käytetään sellaisenaan ilman jatkopuhdistusta vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 4.10.).

4. Etyyli-6-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metyylibentsoaatti ja etyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibentsoaatti Nämä kaksi yhdistettä valmistetaan samanaikaisesti seoksesta, josssa on 80,8 g (0,448 mol) etyyli-2-hydroksi-6-metyylibentsoaattia, 225 ml muurahaishappoa ja 51,5 g (0,382 mol) lH-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridia ja jota keitetään palautus jäähdyttäen 53 tunnin ajan. Saadut tuotteet erotetaan ja niitä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 94:6:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/-metanoli/ammoniakkiliuos). Etyyli-6-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metyylibentsoaattia saatiin 7,2 g.

Saanto: 7,2 %; sp. 42° - 45°C.

NMR (CDCl3): delta 1,36 (3H, t), 2,34 (3H, s), 3,83 (2H, ’ s), 4,37 (2H, q), 6,52 (1H, s), 6,70 (1H, d), 7,08 (1H, d), 7,45 (1H, s), 10,0 (2H).

Etyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6- 101791 metyylibentsoaattia saatiin samanaikaisesti 2,8 g. Saanto 2,8 %; 101» -103°C.

NMR (CDCla): delta 1,40 (3H, t), 2,47 (3H, s), 3,88 (2H, s), 4,39 (2H, q), 6,62 (1H, d), 6,76 (1H, s), 7,12 (1H, d), 7,43 (1H, s), 10,0 (2H).

5. Metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaatti-bromihydridi 5.a. Metyyli-5-bromi-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaatti

Ympäristön lämpötilassa lisätään 95,6 g (0,71 mol) 1H-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridia pieninä erinä liuokseen, jossa on 87 g (0,355 mol) metyyli-5-bromi-2-hydroksi-4-metyylibentsoaattia (T.M. Cresp et.ai.. J.Chem.Soc. Perkin I (1973) 340) 900 ml:ssa konsentroitua rikkihappoa, minkä jälkeen saatua seosta sekoitetaan 234 tunnin ajan. Sitten reaktioseos kaadetaan varovaisesti jäihin, vesifaasi erotetaan ja neutraloidaan pH 8:aan lisäämällä natriumhydroksidin kyllästettyä vesiliuosta, minkä jälkeen uutetaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi erotetaan ja haihdutetaan alipaineessa kuiviin, minkä jälkeen jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti 1,4 kg:ssa silikageeliä (eluentti: 9:1 v/v, dikloorimetaani/-metanoli). Saadulla tuotteella suoritetaan toinen kromatografia-ajo 400 g:ssa silikageeliä (eluentti: 95:5:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakki-liuos), jolloin saadaan 2,4 g metyyli-5-bromi-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaattia, joka on riittävän puhdasta käytettäväksi sellaisenaan seuraavassa vaiheessa.

NMR (DMSO): delta 2,43 (3H, s), 3,90 (3H, s), 3,96 (2H, s), 6,62 (1H, s), 7,51 (1H, s), 7,87 (1H, s).

101791 45 5.b. Metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]- 4-metyylibentsoaatti-bromihydridi 2,38 g (7,2 mmol) metyyli-5-bromi-2-hydroksi-3-[(lH-imi-datsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaattia liuotetaan 70 mlraan metanolia, ja suoritetaan yhdisteen hydrogeno-lyysi ympäristön lämpötilassa 0,7 g:n katalysaattoria 10 % palladiumia hiilellä läsnäollessa 4,2 baarin vety-paineessa. Katalysaattori suodatetaan eroon ja liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Saadaan 1,83 g metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaatti-bromihydridiä; saanto 76 %.

NMR (DMSO): delta 2,34 (3H, s), 3,91 (3H, s), 4,02 (2H, s), 6,87 (1H, s), 7,13 (1H, s), 7,68 (1H, d), 8,86 (1H, s).

Näin saatua tuotetta käytetään sellaisenaan ilman jatko-puhdistusta vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 4.14).

Esimerkki 2. Lähtöaineena käytettyjen kaavan IV mukaisten 1-(lH-imidatsol-4-wli) alkwlibentsoehappoien valmistaminen A. Vastaavien 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentseenimetano-lien hapettaminen 1. 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehap-po (hydrokloridi)

Yhtä grammaa 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-bentseenimetanolia (joka valmistetaan edellä mainitun FI-patenttijulkaisun 91858 esimerkissä 6.1 kuvatun menetelmän mukaan) kuumennetaan 180°C:ssa 2,5 tunnin ajan samalla perusteellisesti sekoittaen sekä 7,5 g:n kaliumhydrok-sidia läsnäollessa. Sitten reaktioseos jäähdytetään ja liuotetaan 10 ml:aan vettä. Saatu vesiliuos tehdään hap- 101791 46 pameksi pH-arvoon 3-4 lisäämällä konsentroitua kloorive-tyhappoa. Muodostunut sakka suodatetaan eroon ja kuivataan, minkä jälkeen sitä uutetaan kiehuvalla isopropyy-lialkoholilla. Sitten isopropyylialkoholi poistetaan alipaineessa ja saatu kiteinen jäännös uudelleenkiteyte-tään 5 ml:sta kloorivetyhapon 1 N vesiliuosta, jolloin saadaan 0,74 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli] bentsoehappo-hydrokloridia.

Saanto: 58 %; sp. 257°C (haj.) NMR (DMSO): delta 4,08 (2H, s), 6,09 (1H, t), 7,37 (1H, d), 7,52 (1H, dd), 7,79 (1H, dd), 9,05 (1H, d)

Koostumusanalyysi C11H10N2O3 .HCl: lie, %: laskettu C 51,87 H 4,32 N 11,0 todettu 51,68 4,03 10,61 Tätä yhdistettä käytetään lähtöaineena esimerkissä l.A.4. Seuraava yhdiste valmistettiin samalla tavalla.

2. 2-Hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsoe-happo Tämä yhdiste, jota käytetään lähtöaineena esimerkissä I.A.2., valmistetaan 2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentseenimetanolista, jolloin saadaan 50 %:n saanto. Vapaa happo saadaan neutraloimalla hydrokloridi ja uudelleenkiteyttämällä vedestä; sp. 278 - 280°C. Koostumusanalyysi C12H12N2°3-HCl:lle' laskettu C 62,06 H 5,17 N 12,07 todettu 62,05 5,37 11,72 : Lähtöaineena käytetty 2-hydroksi-3-tl-(lH-imidatsol-4- yyli)etyyli]bentseenimetanoli valmistetaan käyttäen edellä mainitun FI-patenttijulkaisun 91858 esimerkissä 6.5 kuvattua menetelmää.

3. 2-Hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoe-happo (hydrokloridi) 101791 47 Määrää 3,86 g (14,8 mmol) 2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol- 4-yyli)pentyyli]bentseenimetanolia (joka valmistetaan edellä mainitun FI-patenttijulkaisun 91858 esimerkissä 6.6 kuvatun menetelmän mukaan) kuumennetaan 170°C:ssa 5 tunnin ajan 22 g:n kaliumhydroksidia läsnäollessa. Sitten reaktioseos jäähdytetään ja liuotetaan 100 ml:aan vettä. Liukenematon aines poistetaan suodattamalla, minkä jälkeen suodos tehdään happamaksi pH-arvoon 10 lisäämällä konsentroitua kloorivetyhappoa. Muodostuneet suolat erotetaan suodattamalla, minkä jälkeen lopuksi suodos tehdään happamaksi pH l:een, jolloin 2-hydroksi-2-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoehappo-hydrokloridi erottuu. Se 100 ml:sta isopropyylialkoholia uudelleenkiteyt-tämällä saadaan 1,44 g haluttua tuotetta; sp. 239 -251°C.

NMR (DMSO): delta 0,83 (3H, t), 1,17 - 1,32 (4H, m), 1,94 - 2,07 (2H, m), 4,43 (1H, t), 6,79 (1H, t), 7,33 (1H, d), 7,47 (1H, s), 7,69 (1H, d), 8,84 (1H, s) Tätä yhdistettä käytetään lähtöaineena esimerkissä l.A.3.

B. Vastaavien, Claisen-transformaatiossa valmistettujen esterien hydrolyysi • 1. 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsoehappo

Seosta, jossa on 4,3 g (17,5 mmol) metyyli-3-[(1H-imidat-sol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsoaattia (joka valmistettiin esimerkissä l.B.l.) liuotettuna 20 ml:aan meta-nolia sekä 21 ml natriumhydroksidin 1 N vesiliuosta, keitetään palautusjäähdyttäen 3 tunnin ajan. Metanoli poistetaan alipaineessa haihduttamalla, minkä jälkeen vesiliuos tehdään happamaksi pH 5:een lisäämällä 21 ml kloori -vetyhapon 1 N vesiliuosta. Muodostunut sakka suodatetaan eroon, suodos konsentroidaan puoleen tilavuuteen ja muodostunut uusi sakka suodatetaan samoin eroon. Saadut 43 101791 kaksi saalista yhdistetään, pestään heksaanilla sekä kuivataan alipaineessa, jolloin saadaan 3,16 g käytännöllisesti katsoen puhdasta 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsoehappoa; saanto 78 %.

NMR (DMSO + CF3COOH): delta 3,78 (3H, s), 4,07 (2H, s), 6,96 - 7,82 (4H, m), 8,91 (1H, s).

Saatua lopputuotetta käytetään sellaisenaan vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 5.1.).

Vastaavalla tavalla valmistettiin seuraava yhdiste.

2. 3-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-2-n-propoksibentsoe-happo Tämä yhdiste saadaan metyyli-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)me-tyyli3-2-n-propoksibentsoaatista (joka valmistettiin esimerkissä I.B.3.). Saatua tuotetta käytetään sellaisenaan vastaavan bentsamidin valmistuksessa (esimerkki 5.2.).

C. Friedel-Crafts-reaktiossa saatujen esterien hydrolyysi 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehappo ja 2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehappo (hydrok-loridi) 181 g (1,35 mol) lH-imidatsoli-4-metanoli-hydrokloridia lisätään pieninä erinä seokseen, jossa on 156 ml (1,2 mol) metyyli-2-hydroksibentsoaattia ja 675 g polyfosforihappoa ja joka on kuumennettu 80°C:seen. Reaktioseosta pidetään mainitussa lämpötilassa samalla hyvin sekoittaen 288 tunnin ajan. Sitten seos hajotetaan jäissä ja sitä uutetaan kahdesti tolueenilla. Vesifaasit yhdistetään ja tehdään happamaksi pH-arvoon 9,5 lisäämällä 790 ml natriumhydroksidin kyllästettyä vesiliuosta. Muodostuneet mineraalisuolat suodatetaan eroon ja pestään metanolilla. Metanolipitoinen pesuliuos lisätään vesi.faasiin, minkä jälkeen saatua seosta konsentroidaan osan 101791 49 metanolista haihduttamiseksi pois. Sitten liuos tehdään emäksiseksi pH-arvoon 10,3 lisäämällä natriumhydroksidin 10 N vesiliuosta, minkä jälkeen se kuumennetaan 100°C:seen 1,5 tunniksi esterien saippuoimiseksi. Vesiliuos neutraloidaan pH-arvoon 7,5 lisäämällä 10 N kloorivetyhappoa, minkä jälkeen se suodatetaan Norit-valmistetta (aktivoitua hiiltä) käyttäen ja haihdutetaan suodos alipaineessa kuiviin. Jäännöstä lietetään kolmen kertaa peräkkäin tolueenin ja etanolin seokseen, minkä jälkeen se kuivataan atseotrooppitislauksen avulla. Sitten se liuotetaan osittain kuumaan metanoliin ja muodostuneet liukenemattomat mineraalisuolat poistetaan suodattamalla.

Suodos haihdutetaan kuiviin alipaineessa ja saatu jäännös liuotetaan mahdollisimman pieneen määrään vettä, minkä jälkeen tulevaa tuotetta puhdistetaan käyttämällä liuos Amberlite IR93-kolonnissa (kolonnin korkeus: 60 cm; halkaisija: 8 cm; ekvivalenssi: 2,64 mol). Kolonnista eluoidaan vedellä ylimäärä lH-imidatsoli-4-metanolia, sekä sen polymeerejä (eluaatin pH on 11,2 - 7,3). Sitten eluointia jatketaan kloorivetyhapon 4-%:isella vesiliuoksella.

Happaman eluaatin (9 litraa) pH säädetään 7,7:ksi lisäämällä natriumhydroksidin kyllästettyä vesiliuosta, minkä jälkeen se haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Näin saatu jäännös kuivataan jälleen atseotrooppitislauksessa tolueeni/etanoliseoksen kanssa, minkä jälkeen se lietetään 1,6 litraan asetonitriiliä ja suodatetaan sitten saatu liete. Suodattimelle jääneellä jäännöksellä (129 g) suoritetaan kromatografia-ajo si 1ikageelissä (800 g, 15 um), jolloin se asetetaan edeltäpäin 300 g:lle silikageeliä (0,2 - 0,5 mm) (eluentti: 75:25 v/v, etyyliasetaatti/etanoli). Näin saadaan 5,99 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoehappoa; sp. 245° - 252°C ·, (vesi) .

Koostumusanalyysi CiiHioNzOe:11 e, %: laskettu C 60,56 H 4,59 N 12,04 todettu 60,32 4,69 12,41 56 101/91

Samalla saadaan 31 g 2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)me-tyyli]bentsoehappoa. Sen hydrokloridia, jonka sulamispiste on 254° - 258°C (metanoli/dietyylieetteri), käytetään lähtöaineena esimerkissä l.A.l.

Koostumusanalyysi CHH10N2O3 ·HC1 :11 e, %: laskettu C 51,87 H 4,32 N 11,0 Cl 13,40 todettu 51,65 4,24 10,45 13,73

Esimerkki 3. Lähtöaineena käytettyjen kaavan V mukaisten 2-hvdroksi-3-ri-(1H-imidatsol-4-vvlilalkvvliIbentsonitriiI ien valmistaminen 1. 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyy1i]bentsonitrii1i l.a. Etyyli-4-bentsyylioksi-2-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-3-oksobutanoaatti 182 g (0,77 mol) etyyli-4-bentsyylioksi-3-oksobutanoaattia lisätään 10°C:n lämpötilassa yhdellä kertaa liuokseen, jossa on 16,9 g (0,735 mol) natriumia 590 mlrssa vedetöntä etanolia. Seosta sekoitetaan 45 minuuttia ympäristön lämpötilassa, minkä jälkeen se jäähdytetään -45°C:seen.

Siihen lisätään yhdellä kertaa liuos, jossa on 53,6 g (0,35 mol) 4-kloorimetyyli-lH-imidatsoli-hydrokloridia 300 ml:ssa vedetöntä etanolia. Seoksen annetaan lämmetä huoneen lämpötilaan, jossa sitä sekoitetaan tunnin ajan. Sitten liete haihdutetaan kuiviin ja jäännös lietetään 35 ml:aan liuosta, jossa on konsentroitua kloorivetyhappoa 900 ml:ssa vettä, minkä jälkeen seosta uutetaan useaan kertaan dietyy1ieetteri11ä. Vesifaasi erotetaan ja neutraloidaan lisäämällä liuos, jossa on 18 g natriumhydroksidia 200 mlrssa vettä, minkä jälkeen sitä uutetaan useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja pestään toisiaan seuraten vedellä ja natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, minkä jälkeen si 101751 kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan lopuksi alipaineessa kuiviin. 97 %:n saantona saadaan 107 g käytännöllisesti katsoen puhdasta etyyli-4-bentsyylioksi-2-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-3-oksobutanoaattia.

NMR (DMSO): delta 1,11 (3H, t), 2,98 (2H, m), 4,05 (2H, q), 4,08 (1H, m), 4,25 (2H, dd), 4,47 (2H, s), 6,75 (1H, s), 7,25 -7,39 (5H, m), 7,47 (1H, d).

1.b. Etyyli-4-bentsyylioksi-3-hydroksi-2-[(lH-imidatsol -4-yyli)metyyli]butanoaatti Jääkylmä liuos, jossa on 6,03 g (0,16 mol) natriumboori-hydridiä 25 mlrssa vettä, lisätään yhdellä kertaa liuokseen, jossa on 101,2 g (0,32 mol) etyyli-4-bentsyylioksi-2-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-3-oksobutanoaattia 600 ml:ssa etanolia ja joka on edeltäpäin jäähdytetty -20°C:seen. Seoksen annetaan lämmetä ympäristön lämpötilaan, jossa sitä sekoitetaan tunnin ajan. Sitten siihen lisätään 25 ml asetonia. Liuos haihdutetaan kuiviin ja jäännös lietetään 500 ml:aan vettä. Lietettä uutetaan useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja pestään vedellä sekä natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella. Sitten ne kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 93,5:6:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakki-liuos), jolloin saadaan 95,8 g etyyli-4-bentsyylioksi-3-hydroksi-2-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]butanoaattia (diastereomeeriseos); saanto on 94 %.

NMR (CDCl3): delta 1,15 ja 1,16 (3H, 25), 2,90 - 3,05 (3K, m), 3,51 - 3,58 (2H, m), 3,96 - 4,11 (3H, 2q + lm), 4,51 ja 4,53 (2H, 2s), 6,73 ja 6,75 (1H, 2s), 7,25 -7,36 (5H, m).

s*, o ^ ‘ ; r. <ί

... i Li i / V I

1. c. 4-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]dihydro-2(3H)-furanoni-hydrokloridi 93,9 g (0,295 mol) etyyli-4-bentsyylioksi-3-hydroksi-2-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]butanoaattia liuotetaan 500 ml:aan vedetöntä etanolia ja 65 ml:aan kloorivetyhapon 6,8 N etanoliliuosta, ja suoritetaan yhdisteen hydrogenolyysi 5 g:n katalysaattoria 10 % palladiumia hiilellä läsnäollessa 3,5 baarin vetypaineessa. Katalysaattori poistetaan suodattamalla, ja liuotin 65°C:ssa alipaineessa, jolloin saadaan 67,1 g 4-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yy1i)metyy1i]dihydro-2 (3H)-furanoni-hydrokloridi a (diastereomeeriseos) saannon ollessa lähes kvantitatiivinen. Saatua yhdistettä käytetään sellaisenaan seuraavassa vaiheessa.

1.d. 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-(5H)-furanoni 67,1 g (0,295 mol) 4-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)-metyyli]dihydro-2(3H)-furanoni-hydrokloridia kuumennetaan 160°C:seen 75 minuutiksi 0,0013 millibaarin alipaineessa, minkä jälkeen yhdiste jäähdytetään ja lietetään 125 ml:aan vedetöntä etanolia. Liuos neutraloidaan lisäämällä 70 ml ammoniakin 5 N liuosta etanolissa. Liete suodatetaan, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 91,5:8:0,5 v/v/v, dikloorimetaaani/metanoli/ammoniakki-liuos). Asetonitrii1istä uudel1eenkiteyttämäl1ä saadaan 27,5 g 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2(5H)-furanonia saannon ollessa 53 % (laskettu vaiheille l.c. ja l.d. yhteisesti); sp. 123°C.

KMR (CDCls): delta 3,63 (2E, q), 4,79 (2H, q), 6,90 (1H, d), 7,25 (1H, kvintetti), 7,52 (1H, d).

1.e. 2-Hydroksi-3-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli jbentso-nitrii1i 53· 101791

Lietteeseen, jossa on 24,6 g (0,15 mol) 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2(5H)-furanonia 225 ml:ssa vedetöntä akryyli-nitriiliä, lisätään toisiaan seuraten 63 ml (0,45 mol) vedetöntä trietyyliamiinia ja 57 ml (0,45 mol) trimetyylikloorisilaania. Seosta keitetään palautus jäähdyttäen (72° - 74°C) 4 tunnin ajan. Sitten se haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännökseen lisätään välittömästi 75 ml konsentroitua bromivetyhappoa, minkä jälkeen saatua seosta pidetään 80°C:ssa 2 minuuttia. Sitten liuos kaadetaan jäihin ja laimennetaan lisäämällä 300 ml etyyliasetaattia ja 300 ml vettä, minkä jälkeen seos neutraloidaan lisäämällä kiinteää natriumbikarbonaattia.

Seos suodatetaan Celite-valmisteel1 a (piimaata), minkä jälkeen saatua suodosta uutetaan useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja pestään vedellä sekä natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, minkä jälkeen ne kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Saatua jäännöstä dietyylieetterissä trituroimalla saadaan 22,8 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentso-nitriiliä; saanto on 76 %.

NMR (DMSO): delta 3,90 (2H, s), 6,88 (1H, t), 7,06 (1H, s), 7,41 (1H, dd), 7,47 (1H, dd), 7,99 (1H, d).

Hydrokloridin sulamispiste on 245°C.

2. 2-Hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsonitrii1i 2.a. Etyyli-4-bentsyylioksi-2-[1-(lH-imidatsol-4-yy1i)etyy1i]-3-oksobutanoaatti Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa l.a. käyttäen lähtöaineena etyyli-4-bentsyylioksi-3-oksobutanoaattia ja 4-(l-kloorietyyli)-lH-imidatsolia; saanto on 68 % (diastereomeeriseos).

NMR (CDCla): delta 1,10 ja 1,22 (3H, 2t), 1,33 ja 1,36 (3K, 54 101791 2d), 3,60 - 3,72 (1H, m), 3,93 - 4,20 (3H, m), 4,47 ja 4,55 (1H, 2s), 6,70 ja 6,74 (1H, s), 7,26 - 7,35 (5H, m), 7,41 - 7,45 (1H, s+d).

2.b. Etyyli-4-bentsyylioksi-3-hydroksi-2-[l-(lH-imidatsol- 4-yyli)etyyli]butanoaatti Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 1. b. etyyli-4-bentsyylioksi-2-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]-3-oksobutanoaattia pelkistämällä, ja saanto on 91 % (diastereomeeriseos). Massaspektri: 332 (M+), 314, 287, 211, 181, 135, 95, 91.

2. c. 4-Hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli jdihydro-2(3H)-furanoni-hydrokloridi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 1. c. etyyli-4-bentsyylioksi-3-hydroksi-2-[1-(lH-imidatsol- 4-yyli)etyyli]butanoaattia hydrogenolysoimalla, ja saanto on lähes kvantitatiivinen. Saadaan diastereomeeriseos, jota käytetään sellaisenaan seuraavassa vaiheessa.

2. d. 3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]-2(5H)-furanoni

Liuosta, jossa on 75,1 g (0,32 mol) 4-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)etyyli]dihydro-2(3H)-furanoni-hydroklo-ridia 3C ml:ssa etyl eer.igl ykcl ia, kuumennetaan I70°C:ssa tunnin ajan 13,3 millibaarin apineessa. Sitten liuotin poistetaan 0,0013 millibaarin alipaineessa. Jäännös lietetään 300 ml:aan vedetöntä etanolia, ja saatu liuos neutraloidaan lisäämällä 63,2 ml ammoniakin 5 N liuosta etanolissa. Liete suodatetaan, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 91,5:8:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakki- 55 101791 liuos). Asetonitriilist uudelleenkiteyttämällä saadaan 41,9 g 3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]-2(5H)-furanonia saannon ollessa 74 % (laskettu vaiheille 2.c. ja 2.d. yhteisesti); sp. 127° - 129°C.

NMR (DMSO): delta 1,40 (3H, d), 3,72 (1H, q), 4,84 (2H, t), 6,80 (1H, t), 7,35 (1H, q), 7,51 (1H, s).

2.e. 2-Hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyylijbentso-nitriili

Lietteeseen, jossa on 17,8 g (0,1 mol) 3-[l-(lH-imidatsol- 4-yyli)etyyli]-2(5H)-furanonia 150 ml:ssa vedetöntä akryylinitriiliä, lisätään toisiaan seuraten 56 ml (0,4 mol) vedetöntä trietyyliamiinia ja 50,7 ml (0,4 mol) trimetyylikloorisilaania. Seosta keitetään palautus-jäähdyttäen 3,5 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännökseen lisätään välittömästi 50 ml konsentroitua kloorivetyhappoa, minkä jälkeen saatua seosta pidetään 80°C:ssa 2 minuuttia. Sitten se kaadetaan jäihin, neutraloidaan lisäämällä natriumbikarbonaatin kyllästettyä vesiliuosta ja uutetaan sitten useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja pestään vedellä sekä natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, minkä jälkeen ne kuivataan natriumsulfaatilla ja haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 93,5:6:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/-ammoniakki1iuos), jolloin saadaan 17,6 g lähes puhdasta 2-hydroksi-3-[1-(1H-imidatsoi-4-yyli)etyyli]bentsonitriiliä saannon ollessa 83 %; sp. 172°C.

NMR (DMSO): delta 1,52 (3H, d), 4,21 (1H, q), 6,86 (1H, t), 7,02 (1H, s), 7,41 (1H, dd), 7,44 (1H, dd), 7,85 (1H, s).

101791 56

Esimerkki 4. Kaavan I mukaisten l-(lH-imidatsol-4-yvlilalkvvli-bentsamidien valmistaminen saattamalla kaavan II mukainen esteri reagoimaan kaavan III mukaisen typpiyhdisteen kanssa 1. 2-Hydroksi-3-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydro-kloridi

Kaiiumhydroksidiila kuivattua ammoniakkikaasua johdetaan yön yli liuokseen, jossa on 18,1 g (78 mmol) metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaattia (jota valmistetaan esimerkissä l.B.2. ja esimerkissä l.A.4.) 400 ml:ssa vedetöntä metanolia. Sitten liuosta keitetään palautusjäähdyttäen 2 tunnin ajan. Reaktioseos haihdutetaan alipaineessa kuiviin ja saatua jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 89,5:10:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammo-niakkiliuos), jolloin saadaan 16,6 g 2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidia saannon ollessa 98 %; sp.

197,6°C.

Koostumusanalyysi C11H11N3O2:1le, %: laskettu C 60,83 H 5,07 N 19,35 todettu 60,91 5,06 19,32

Amidista saadaan käsittelemällä etanolissa 1,2 ekvivalentilla kloorivetyhappoa hydrokloridi saannon ollessa 73 %; sp.

287,8°C.

Koostumusanalyysi CiiHiiN302*HC1:1le, %: laskettu C 52,07 H 4,73 N 16,57 Cl 14,00 todettu 52,04 4,76 16,54 13,94 2. 2-Hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 1. käyttäen lähtöaineena etyyli-2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydrokloridia (jota valmistettiin esimerkissä I.A.I.). Reaktioseosta sekoitetaan 3 päivän ajan ympäristön lämpötilassa. Reaktiossa saatua tuotetta 57 101791 puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 85:15 v/v, dikloorimetaani/metanoli); sp. 180° - 185°C (isopropyylialkoholi).

Koostumusanalyysi CnHiiNsC^ : lie, %: laskettu C 60,83 H 5,07 N 19,35 todettu 60,71 5,25 19,01 3. 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-N-metyylibents-amidi-hydrokloridi

Seosta, jossa on 6,96 g (30 mmol) metyyli-2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä l.B.2.) ja 60 ml metyyliamiinia 350 ml:ssa etanolia, kuumennetaan autoklaavissa 75°C:ssa 3 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännös lietetään veteen ja seosta uutetaan kolmeen kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi erotetaan ja kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 91,5:8,0:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakkiliuos). Liuottimet poistetaan haihduttamalla, minkä jälkeen näin saatu lopputuote kiteytetään etyyliasetaatista, jolloin saadaan 4,95 g 2-hydroksi-3-[(1H-imidatsoi-4-yyli )metyyl i]-N-metyylibentsamidia; saanto on 71 %.

Käsittelemällä amidia etanolin ja eetterin seoksessa 1,2 ekvivalentilla kloorivetyhappoa saadaan 4,7 g hydrokloridia; saanto on 59 % ja sulamispiste 233,9°C.

Koostumusanalyysi C12H13N3O2-HCl:1 le, %: laskettu C 53,83 H 5,23 N 15,70 todettu 53,74 5,17 15,55 4. 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli jbentsohydratsidi 58 101791

Seosta, jossa on 10 g (43,1 tnmol) metyyli-2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyylijbentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä l.B.2.) ja 4,31 g (86,2 mmol) hydratsidihydraattia 100 ml:ssa metanolia, keitetään palautusjäähdyttäen 13 tunnin ajan. Sitten seokseen lisätään 2,15 g (43,1 mmol) lisää hydratsidihydraattia ja keittämistä palautusjäähdyttäen jatketaan vielä 24 tunnin ajan, minkä jälkeen seos haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Jäännös lietetään 100 ml:aan vettä (pH

8), saatu liuos kyllästetään natriumkloridilia, ja seosta uutetaan etyyliasetaatilla. Orgaaninen faasi erotetaan ja kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Saatu jäännös kiteytetään etanolista, jolloin saadaan 6,1 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol - 4-yyli)metyyli]bentsohydratsidia, joka voidaan uudelleenki-teyttää metanoiista; saanto on 61 % ja sulamispiste 189,7°C. Koostumusanalyysi CiiHi2N4C>2:1 le, %: laskettu C 56,88 H 5,21 N 24,13 todettu 56,91 5,24 24,00 5. 2-Hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi -hydrokloridi

Liuosta, jossa on 2 g etyyli-2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyylijbentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä l.A.2.) 50 ml:ssa metanolia ja johon johdetaan kaasumaista ammoniakkia, sekoitetaan ympäristön lämpötilassa 90 tunnin ajan katalyyttisen määrän, 20 mg, natriummetoksidia läsnäollessa.

Sitten metanoli poistetaan haihduttamalla ja jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti: 8,5:1:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakki1iuos).

Saatu tuote muutetaan hydrokloridikseen dietyylieetterissä liuosta käyttäen, jossa on kloorivetyhappoa etanolissa. 68 %:n saantona saadaan 1,2 g 2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamiöi-hydrokloridia; sp. 240° - 243°C. Koostumusanalyysi C12H13N3O2-HCl:lie, %: 59 101791 laskettu C 53,83 H 4,86 N 15,70 Cl 13,27 todettu 54,0 4,88 15,73 13,17

Kromatografisesti silikageelissä puhdistamalla saatu amidi erotetaan kahdeksi enantiomeerikseen kromatografia-ajossa alfa-glykoproteiinin muodostamassa kiraalisessa faasissa (eluentti: 1:99 v/v, isopropyylialhokoli/0,02 M fosfaattipuskuri, pH 7). Sitten amidin kumpikin enantiomeeri muutetaan vastaavaksi hydrokloridiksi edellä kuvatun menetelmän mukaan. Tällöin saadaan lähes identtiset määrät seuraavia yhdisteitä: a) hydratoitu (+)-2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli] bentsamidi-hydrokloridi; sp. 107,8°C (vesi); [alfajD25 = +82.04° (c=l, metanoli).

NMR (DMSO): delta 1,57 (3H, d), 3,30 (5H, m), 4,56 (1H, q), 6,83 (1H, t), 7,23 (1H, dd), 7,40 (1H, s), 7,82 (1H, dd), 7,92 (1H, m), 8,51 (1H, m), 8,98 (1H, d), 13,5 - 14,5 (2H, m).

b) hydratoitu (-)-2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli] bentsamidi-hydrokloridi; sp. 107,4°C (vesi); [alfa]D25 = -79.13° (c=l, metanoli).

NMR-spektri oli sama kuin toisella isomeerillä.

6. 2-Hydroksi-5-[(1H-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-N-metyylibents-amidi Tämä yhdiste valmistetaan edellä kohdassa 3. kuvatun menetelmän mukaan, jolloin lähtöaineina käytetään etyyli-2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydrokloridia (jota valmistettiin esimerkissä l.A.l.) ja metyy1iamiinia. Emäs vapautetaan edeltäkäsin hydrokloridista käyttäen lievää ylimäärää (1,2 ekvivalenttia) natriummetoksidia. Liuotin pois haihduttamalla saatua tuotetta puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 97,5:12:0,5) v/v/v, dikloorimetaani/-etanoli/ammoniakki1iuos). Saanto on 67 % (etanolista uudelleenkiteyttämällä) ja sulamispiste 219,5°C.

so 101791

Koostumusanalyysi C12H13N3O2 : 11 e, %: laskettu C 62,32 H 5,67 N 18,17 todettu 62,23 5,65 18,06 NMR (DMSO): delta 2,80 (3H, d), 3,27 (1H, s), 3,76 (2H, s), 6,67 (1H, s), 6,80 (1H, d), 7,23 (1H, dd), 7,49 (1H, s), 7,87 (1H, d), 8,80 (1H, s), 11,8 (1H, s).

7. l-[2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoyyli]-pyrrolidiini

Liuosta, jossa on 300 mg etyyli-2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydroklorida (jota valmistettiin esimerkissä l.A.l.) 5 ml:ssa pyrrolidiinia, keitetään palautus-jäähdyttäen 30 minuuttia. Amiiniylimäärä poistetaan alipaineessa, minkä jälkeen jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 88,5:11:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/-etanoli/ammoniakkiliuos). 36 %:n saantona saadaan 120 mg l-[2-hydroksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoyyli]pyrrolidiinia; sp. 96° - 98°C.

NMR (DMSO): delta 1,81 (4H, s), 3,35 (4H, s), 3,74 (2H, s), 6,70 (1H, s), 6,78 (1H, d), 7,04 (1H, d), 7,08 (1H, dd), 7,50 (1H, s), 9,85 (1H, s), 11,8 (1H, s).

8. 5-tert-Butyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-bentsamidi 1 Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 2., jolloin lähtöaineena käytetään metyyli-5-tert-butyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaatti-hydrokloridia (jota valmistettiin esimerkissä l.C.l.). Saanto on 22,7 % ja sulamispiste 209° - 211°C (tetrahydrofuraani).

; Koostumusanalyysi C15Hx9N302:1le, %: laskettu C 65,91 H 7,00 N 15,37 todettu 65,42 7,06 15,14 61 101791 9. 2,6-Dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 1., jolloin lähtöaineena käytetään metyyli-2,6-dihydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyliJbentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä I.C.2.). Liuokseen, jota pidetään ympäristön lämpötilassa, johdetaan 3 tunnin ajan kaasumaista ammoniakkia, minkä jälkeen se haihdutetaan kuiviin. Uudelleenkiteyttämällä jäännös dioksaanista saadaan tuotetta 81 %:n saanto. Amidi muutetaan hydrokloridikseen käsittelemällä 1,2 ekvivalentilla kloorivety-happoa etanolissa, jolloin saatavan tuotteen saanto on 73 % ja sulamispiste 290,3°C (haj.).

Koostumusanalyysi C11H11N3O31HC1:1 le, %: laskettu C 48,99 H 4,49 N 15,58 Cl 13,15 todettu 48,79 4,43 15,44 13,16 10. 2,6-Dihydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyylijbentsamidi-hydrokloridi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 9., jolloin lähtöaineena käytetään metyyli-2,6-dihydroksi-3-[1-(1H-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä I.C.3.). Jäännös uudelleenkiteytetään tolueenista, jolloin saanto on 85 %. Amidi muutetaan hydrokloridikseen käsittelemällä 1,1 ekvivalentilla kloorivetyhappoa etanolin ja dietyylieetterin seoksessa, jolloin saanto on 77 % (vedestä uudel1eenkiteytettynä) ja sulamispiste 288,8°C (haj.). Koostumusanalyysi C12H13N3O3’HC1:11 e, %: laskettu C 50,80 H 4,97 N 14,81 Cl 12,50 todettu 50,68 4,92 14,67 12,09 11. 6-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metyylibents-amidi-hydrokloridi 62 1 0 1 791

Liuosta, jossa on 6,1 g (23,4 mmol) etyyli-6-hydroksi-3-[(lH-imidatsoi-4-yyli)metyyli]-2-metyylibentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä l.C.4.) 400 ml:ssa nestemäistä ammoniakkia, kuumennetaan autoklaavissa 60°C:ssa 72 tunnin ajan. Sitten seos haihdutetaan alipaineessa kuiviin ja jäännöstä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 80:20:0,5 v/v/v, etyyliasetaatti/etanoli/ammo-niakkiliuos). 61 %:n saantona saadaan 3,3 g 6-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metyylibentsamidia.

Amidi muutetaan hydrokloridikseen käsittelemällä 1,1 ekvivalentilla kloorivetyhappoa etanolissa, jolloin saanto on 66 % (vedestä uudelleenkiteytettynä) ja sulamispiste 262,8°C (haj.). Koostumusanalyysi C12H13N3O2*HC1:lie, %: laskettu C 53,84 H 5,27 N 15,70 Cl 13,24 todettu 54,22 5,29 15,74 13,12 12. 2-Hydroksi-3-[(ΙΗ-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibents-amidi-hydrokloridi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 11., jolloin lähtöaineina käytetään 2 g (7,68 mmol) etyyli-2-hydroksi-3-[(ΙΗ-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä l.C.4.) ja 12 ml nestemäistä ammoniakkia. Seosta kuumennetaan 60°C:ssa 24 tunnin ajan, minkä jälkeen se haihdutetaan alipaineessa kuiviin. Raaka-amidia käsitellään sitä puhdistamatta 1,1 ekvivalentilla kloorivetyhappoa etanolin ja dietyylieetterin seoksessa. Hydrokloridi kiteytyy tetrahydrofuraanista, jolloin saanto on 49 % ja sulamispiste 164,8°C (seos amorfista ja kiteistä lopputuotetta) .

Koostumusanalyysi Ci2Hi3N302*HC1:1 le, %: laskettu C 53,84 H 5,27 N 15,70 Cl 13,24 todettu 52,55 5,30 15,65 13,92 101791 63 13. N-2-dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi-monohydraatti

Liuos, jossa on 5 g (125 mmol) natriumhydroksidia 15 ml:ssa vettä, lisätään tipoittain seokseen, jossa on 4,1 g (25 mmol) hydroksyyliamiinisulfaattia ja 25 g murskattua jäätä. Kun lämpötila on laskenut takaisin 0°C:seen, 0,5 g kiinteää nat-riumsulfiittia lisätään ja sen jälkeen 6,15 g (25 mmol) etyyli- 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsoaattia.

Kun lisäys on suoritettu, reaktioseos neutraloidaan lisäämällä 20,8 ml kloorivetyhapon 6 N vesiliuosta. Muodostunut valkea sakka suodatetaan eroon ja pestään vedellä, minkä jälkeen sitä puhdistetaan kromatografisesti silikageelissä (eluentti: 76:20:2:2 v/v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/etikkahappo/vesi). Liuottimet pois haihduttamalla saatu asetaatti lietetään 30 ml:aan vettä, ja saatuun liuokseen lisätään 5 ml konsentroitua kloorivetyhappoa. N-2-dihydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi kiteytyy monohydraatti-naan, jolloin saadaan 4,8 g puhdasta lopputuotetta. Saanto on 55 % ja sulamispiste 240°C (haj.).

Koostumusanalyysi C11H11N203 . HC1. H20: lie, %: laskettu C 45,92 H 4,90 N 14,61 Cl 12,32 todettu 46,33 4,63 14,69 12,57 Lähtöaineena käytetty etyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4- yyli)metyyli]bentsoaatti valmistetaan edellä mainitun FI-patenttijulkaisun 91858 esimerkissä 7 kuvatun menetelmän mukaan.

14. 2-Hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]-4-metyyli - : bentsamidi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 2, jolloin lähtöaineena käytetään metyyli-2-hydroksi-3-[(lH-imi-datsol-4-yyli)metyyli]-4-metyylibentsoaatti-hydrobromidia (jota valmistettiin esimerkissä I.C.5.). Saatua reaktiotuotetta 64 1 0 1 791 puhdistetaan kromatografisesti si 1ikageelissä (eluentti 95:5:0,5 v/v/v, dikloorimetaani/metanoli/ammoniakkiliuos).

Saanto on 44 % ja sulamispiste 172° - 178°C (dietyylieetteri). Koostumusanalyysi CX2H13N3O2:1 le, %: laskettu C 62,33 H 5,62 N 18,18 todettu 62,42 5,61 18,08 15. 2-Hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsamidi-hydrokloridi Tämä yhdiste valmistetaan kuten kuvattu edellä kohdassa 5., jolloin lähtöaineena käytetään etyyli-2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)pentyyli]bentsoaattia (jota valmistettiin esimerkissä Ι.Ά.3.). Liuotin pois haihduttamalla saatu jäännös liuotetaan kloorivetyhapon 2,5 N etanoliliuokseen, jolloin 2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsoi-4-yyli JpentyyliJbentsamidi-hydrok-loridi erottuu lisättäessä dietyylieetteriä. Saanto on 50 %.

NMR (DMSO): delta 0,83 (3H, t), 1,08 - 1,34 (4H, m), 3,3 - 3,5 (2H, m), 4,44 (1H, t), 6,82 (1H, t), 7,37 - 7,40 (2H, s+d), 7,82 (1H, d), 8,97 (1H, s).

Seuraavat yhdisteet valmistettiin samalla tavalla: 16 - 2-Hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yy1i)metyy1i]-N,N-dimetyyli-bentsamidi; sp. 208°C Koostumusanalyysi C13H16N3O2:11 e, %: laskettu C 63,67 H 6,12 N 17,14 todettu 63,58 6,06 17,09 17. 2-Hydroksi-N-(2-hydroksietyyli)-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)-metyyliIbentsamidi-hydrokloridi; sp. 200,6®C Koostumusanalyysi CX3HX5N3O3:11 e, %: laskettu C 52,44 H 5,38 N 14,12 todettu 52,49 5,36 13,98 65 101/91

Esimerkki 5. Kaavan I mukaisten l-(lH-imidatsol-4-yvli)alkvyli-bentsamidien valmistaminen saattamalla kaavan IV mukainen happo reagoimaan kaavan III mukaisen typpiyhdisteen kanssa 1. 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsamidi-hydrok-loridi

Liete, jossa on 3,1 g (13,4 mmol) 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)-metyyli]-2-metoksibentsoehappoa (jota valmistettiin esimerkissä 2. B.I.) ja 4,06 g (40,2 mmol) trietyyliamiinia 30 ml:ssa kuivaa dikloorimetaania, jäähdytetään 0°C:seen. Siihen lisätään liuos, jossa on 4,36 g (40,2 mmol) etyylikloroformaattia 10 ml:ssa kuivaa dikloorimetaania. Kun lisäys on suoritettu, seosta sekoitetaan edelleen 0,5 tunnin ajan 0°C:ssa ja sitten jälleen 0,5 tunnin ajan ympäristön lämpötilassa. Sitten reaktioseokseen johdetaan kaliumhydroksidilla kuivattua kaasumaista ammoniakkia yhden yön yli. Tämän jälkeen seosta keitetään palautusjäähdyttäen 0,5 tunnin ajan, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla ja jäännöstä puhdistetaan kromatografi-sesti silikageelissä (eluentti: 89:10:1 v/v/v, dikloorimetaa-ni/metanoli/ammoniakkiliuos). Saadaan 2,9 g 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-metoksibentsamidia, joka kiteytyy asetonitrii-listä. Saanto on 95 %.

Amidi muutetaan hydrokloridikseen käsittelemällä 1,2 ekvivalentilla kloorivetyhappoa etanolissa; sp. 160,5°C (isopropyylialkoholi).

Koostumusanalyysi C12H13N3O2KCl:11 e, %: laskettu C 53,84 H 5,27 N 15,73 todettu 53,94 5,30 15,81

Seuraava yhdiste valmistettiin samalla tavalla: 2. 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-n-propoksibentsamidi 101791

O O

Tämä yhdiste valmistetaan 3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-2-n-propoksibentsoehaposta (jota valmistettiin esimerkissä 2.B.2), jolloin saanto on 52 % ja sulamispiste 161°C.

Koostumusanalyysi C14H17N3O2:11 e, %: laskettu C 64,86 H 6,56 N 16,22 todettu 64,93 6,60 16,14

Esimerkki 6. Kaavan I mukaisten 1-(lH-imidatsol-4-vvlilalkvvli-bentsamidien valmistaminen kaavan V mukaisia 2-hvdroksi-3-Γ1-(lH-imidatsol-4-yylilalkyyliIbentsonitriileiä hydro1vsoimalla 1. 2-Hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyy1i]bentsamidi

Seosta, jossa on 13,1 g (66 mmol) 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol- 4-yyli)metyyli]bentsonitriiliä (jota valmistettiin esimerkissä 3.1.) 50 ml:ssa rikkihapon 80-%:ista (v/v) vesiliuosta, sekoitetaan kunnes lähtöyhdiste on täysin liuennut. Sitten seosta kuumennetaan 65°C:ssa 3 tunnin ajan. Reaktioseos kaadetaan jäihin ja neutraloidaan lisäämällä natriumbikarbonaattia. Sitten se suodatetaan ja suodosta pestään useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja pestään natriumkloridin kyllästetyllä vesiliuoksella, kuivataan natriumsulfaatil1 a ja haihdutetaan sitten alipaineessa kuiviin. Jäännöstä puhdistetaan kromatografisesta si 1ikageelissä (eluentti: 84:15:1 v/v/v, dikloori-metaani/metanoli/ammoniakkiliuos). Saadaan 9,8 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidia, joka on identtinen esimerkissä 4.1. saatuun tuotteseen nähden. Saanto on 68 %.

2. 2-Hydroksi-3-[1-(IH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi : Lietettä, jossa on 1,07 g (5 mmol) 2-hydroksi-3-[1-(1H- imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsonitriiliä (jota valmistettiin esimerkissä 3.2.) 4 ml:ssa rikkihapon 80-%:ista (v/v) vesiliuosta, sekoitetaan 65°C:ssa 3 tunnin ajan. Sitten 101791 reaktioseos kaadetaan jäihin, neutraloidaan lisäämällä natriumbikarbonaattia ja uutetaan useaan kertaan etyyliasetaatilla. Orgaaniset faasit erotetaan, yhdistetään keskenään ja kuivataan natriumsulfaatilla, minkä jälkeen liuotin poistetaan alipaineessa haihduttamalla. Jäännös lietetään 50 ml:aan kloorivetyhapon 6 N vesiliuosta ja saatu liuos neutraloidaan lisäämällä natriumhydroksidin 1 N vesiliuosta. Muodostunut sakka suodatetaan eroon, pestään vedellä ja dietyylieetterillä sekä kuivataan alipaineessa, jolloin saadaan 0,7 g lähes puhdasta 2-hydroksi-3-[l-(lH-imidatsol-4-yyli)etyy-li]bentsamidia; saanto on 70 %.

Yhdisteestä valmistettu hydrokloridi on identtinen esimerkissä 4.5. valmistettuun tuotteeseen nähden.

3. 2-Hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridi 40 mitään metanolia, joka on edeltäkäsin kyllästetty -10°C:ssa kaasumaisella kloorivedyllä, lisätään 2 g 2-hydroksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyliJbentsonitriiliä (jota valmistettiin esimerkissä 3.1.) ja 4 ml vettä. Seosta sekoitetaan ympäristön lämpötilassa 24 tunnin ajan. Sitten liuos haihdutetaan alipaineessa kuiviin ja saatua jäännöstä kuumennetaan 75°C:ssa 3 tunnin ajan. Sitten viimemainittu uudel1eenkiteytetään kahdesti vedestä, jolloin saadaan 1,5 g 2-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi-hydrokloridia, joka on identtistä esimerkissä 4.1. saatuun lopputuotteeseen nähden; saanto on 59 %.

Claims (9)

101791 68

1 R2 /'IN. n=c-< ^--rp λ (v) /IJ h IL/ r6 h jossa R2 on kuten edellä ja Rg on kuten edellä, hydrolysoidaan happamassa reaktioväliaineessa, ja d) tarpeen mukaan näin saadut kaavan (I) mukaiset l-(lH-imi-datsol-4-yyli)alkyyli-bentsamidit muunnetaan niiden myrkyttömiksi farmaseuttisesti hyväksyttäviksi happoadditiosuoloiksi.

1. Menetelmä valmistaa terapeuttisesti aktiivista substituoi-tua 1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsamidia, jonka kaava (I) on v ? JL r’ .k tTj——c> Sf jossa ja R2 ovat kumpikin tahollaan riippumattomasti vetyatomi tai alkyyliradikaali, R3 on vetyatomi, alkyyli- tai hydroksialkyyliradikaali, amino-tai hydroksyyliryhmä, R4 on vetyatomi tai alkyyliradikaali, tai R3 ja R4 muodostavat yhdessä sitomansa typpiatomin kanssa pyrrolidinoradikaalin, ja R5 ja Rg ovat kumpikin tahollaan itsenäisesti vetyatomi, hydroksyyliryhmä, alkyyli- tai alkoksiradikaali, jolloin suureista R5 ja Rg ainakin toinen on muu kuin vetyatomi, kaikki alkyyli- ja alkoksiradikaalit käsittävät 1-4 hiiliatomia, sen optisesti aktiivista isomeeriä, raseemista seosta tai myrkytöntä farmaseuttisesti hyväksyttävää happoadditiosuolaa, tunnettu siitä, että a) alkyyli-1-(1H-imidatsol-4-yyli)alkyylibentsoaatti, jonka kaava on: : R5 o I r2 h r7o—c-< --rp (II) I h I / S 69 101791 jossa R-l, R2, Rs ja Rg ovat kuten edellä, ja R7 on 1 - 4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on: ^ R3 NH (III) ^ R4 jossa R3 ja R4 ovat kuten edellä, b) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R5 ja Rg ovat toisistaan riippumatta vetyatomi, 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyli- tai alkoksiradikaali, jolloin ainakin toinen ryhmistä R5 ja Rg on muu kuin vetyatomi, 1-(lH-imidat-sol-4-yyli)alkyylibentsoehappo, jonka kaava on Rs Jl r* Χϊν -N /—ii i-^-ίΓ % αν) HO I H I / S jossa R1( R2, R5 ja Rg ovat kuten edellä, saatetaan reagoimaan typpiyhdisteen kanssa, jonka kaava on: ^ R3 NH (III) ^ R4 jossa R3 ja R4 ovat kuten edellä, tai c) kaavan I mukaisen yhdisteen valmistamiseksi, jossa R1# R3 ja R4 ovat vetyatomeja, R5 on hydroksyyliryhmä ja Rg on vety-atomi tai 1-4 hiiliatomia käsittävä alkyyliradikaali, 2-hyd-roksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)alkyyli]bentsonitriili, jonka kaava on: 101791 70 OH

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-3-[{lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-3-[(1H-imidatsol-4-yyli)metyyli]-N-metyylibentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

5. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2,6-di-hydroksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita. 71 1017 91

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]-6-metyylibentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoaddi-tiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-5-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

8. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa 2-hyd-roksi-3-[(lH-imidatsol-4-yyli)metyyli]bentsohydratsidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita.

9. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä valmistaa ( + )-2-hydroksi-3-[1-(lH-imidatsol-4-yyli)etyyli]bentsamidi, tai sen myrkytön, farmaseuttisesti hyväksyttävä happoadditiosuola, tunnettu siitä, että käytetään vastaavia lähtöaineita. 101791 72