FI98375C - Tekohartsin vesidispersioita - Google Patents

Description

98375

Tekohartsin vesidispersioita

Esillä oleva keksintö koskee tekohartsin vesidispersioita, joita on saatavissa yksivaiheisen emulsiopoly-5 meroinnin avulla monomeeriseoksista, jotka sisältävät a) 35 - 70,5 paino-% vinyyliasetaattia, vinyylipro-pionaattia tai näiden yhdistelmiä (monomeeri A), b) 0,5 - 10 paino-% akryyliamidoglykolihappoa, me-takryyliamidoglykolihappoa tai näiden yhdistelmiä (mono- 10 meeri B), c) 25 - 64,5 paino-% vähintään yhtä seuraavista mo-nomeereistä: akryylinitriili, styreeni ja 2 - 5 C-atomia sisältävän, a,β-monoetyleenisesti tyydyttymättömän mono-karboksyylihapon ja 1 - 4 C-atomia sisältävän alkoholin 15 esterit (monomeeri C), ja d) 0 - 5 paino-% vähintään yhtä 3-5 C-atomia sisältävää a,β-monoetyleenisesti tyydyttymätöntä monoja/ tai dikarboksyylihappoa ja/tai sen ei-substituoituja amidej a (monomeeri D), 20 jolloin monomeerien A, C ja D paino-osuudet on valittu ilmoitettujen rajojen puitteissa siten, että näistä mono-meereistä koostuvan polymeraatin lasiutumislämpötila olisi välillä -50 - +60 °C.

Keksintö koskee lisäksi menetelmää näiden disper-25 sioiden valmistamiseksi, samoin kuin näiden dispersioiden käyttöä sideaineena valmistettaessa kuitukankaita kuitu-harsoista.

Kuitukankailla tarkoitetaan tasomaisia tekstiilirakenteita, joita valmistetaan vahvistamalla yksittäiskui-30 tujen muodostamia kuohkeita kasautumia (kuituharsoja). Kuituharsojen vahvistaminen kyllästämällä ja päällystämäl-' lä niitä tekohartsin vesidispersioilla ja sen jälkeen

haihduttamalla vesi pois on yleisesti tunnettua. Julkaisu EP-A 19169 koskee sellaisten kopolymeerien vesidispersioi-35 ta, jotka sisältävät toistuvia yksiköitä, joilla on yleinen kaava II

2 98375

Rl H

-U-

I I

0=C II

NH

„ CH-COOH

5 I

OH

ja käsittävät vähintään 85 % painostaan 1-8 C-atomia sisältävien alkoholien akryyli- ja/tai metakryylihappoes-tereitä ja/tai etikka- tai propionihapon vinyyliestereitä 10 ja/tai vinyylikloridia, jolloin mainitut monomeerit voivat olla enintään 40 % painostaan korvatut akryylinitriilillä, styreenillä tai butadieenilla, samoin kuin 0 - 5 % painostaan a,β-mono-olefiinisesti tyydyttämättömiä, 3 -5 C-atomia sisältäviä mono- ja/tai dikarboksyylihappoja ja/tai 15 niiden amideja.

Näitä dispersioita suositellaan sideaineeksi kuitu-harsoista valmistettujen kuitukankaiden valmistamiseksi sellaisten kuitukankaiden saamiseksi, jotka toisaalta ovat pesua ja puhdistusta kestäviä ja joista toisaalta ei va-20 paudu käsittelyn ja käytön yhteydessä lainkaan formaldehydiä. Esimerkeiksi esitetään vain sellaisten kopolymee-rien dispersioita, jotka eivät sisällä mukanapolymeroituna lainkaan alifaattisten monokarboksyylihappojen vinyyliestereitä. Näiden esimerkkeinä esitettyjen dispersioiden 25 käyttöteknisissä ominaisuuksissa on kuitenkin muutoin toi vomisen varaa, koska näitä dispersioita käytettäessä saadaan vahvistettuja kuitukankaita, jotka eivät ole kuuma-saumattavissa. Kuumasaumattavuuden samoin kuin pesun-ja puhdistuksenkestävyyden yhdistelmällä on kuitenkin merki-30 tystä erityisesti käytettäessä kuitukankaita terveydenhoitoalalla, jossa usein vaaditaan hygieniakuitukankaiden liittämistä toisiinsa tai muihin substraatteihin käyttämättä lisäliima-aineita.

Vanhempi patenttihakemus P 37 34 752,7 koskee sel-35 laisten kopolymeerien vesidispersioita, jotka käsittävät 98375 3 85 - 99,5 paino-% α,8-mono-olefiinisesti tyydyttämättömiä karboksyylihappoestereitä, joissa on 3-12 C-atomia, 0,5 -10 paino-% monomeerejä B ja 0 - 5 paino-% monomeerejä D, jolloin enintään 35 paino-% rakenteeseen kuuluvista α,β-5 mono-olefiinisesti tyydyttämättömistä karboksyylihappoes-tereistä voi olla monokarboksyylihappovinyyliestereitä.

Näitä dispersioita suositellaan sideaineeksi kuituharsois-ta koostuvien kuitukankaiden valmistamiseksi, jotta saataisiin pesun- ja puhdistuksenkestäviä kuitukankaita, 10 joista valmistuksen ja käytön aikana ei vapaudu lainkaan formaldehydiä ja jotka samalla ovat kuumasaumattavissa. Haitallista näiden dispersioiden yhteydessä on kuitenkin se, että niiden valmistuksen täytyy tapahtua monimutkaisen emulsiopolymerointimenetelmän mukaan, jossa on kaksi mono-15 meerikoostumukseltaan erilaista vaihetta.

Vanhemman patenttihakemuksen P 37 34 752,7 vertailukokeissa B ja K yksivaiheisessa emulsiopolymerointimene-telmässä valmistettujen sellaisten kopolymeerien muodostamien tekohartsien vesidispersiot, jotka kopolymeerit si-20 sältävät mukanapolymeroituna 25 % painostaan vinyyliase- taattia (vertailukoe B) tai 9 % painostaan vinyylipropio-naattia (vertailukoe K), antavat, käytettäessä niitä sideaineena kuitukankaiden valmistuksessa käytettävien kuitu-harsojen vahvistamiseksi, joiden kuumasaumattavuus ei ole 25 täysin tyydyttävä.

US-patentissa 4 743 498 esitetään tekohartsin vesi-dispersioita, joiden kopolymeerit sisältävät mukanapolymeroituna 50 - 99 mol-% vinyyliasetaattia, 0-50 mol-% akryyli- tai metakryylihappoesteriä, 0- 10 mol-% akryyli-- 30 tai metakryylihappoa, 1-50 mol-% alkyyliakryyliamidogly- kolaatti-alkyylieetteriä ja 0 - 20 mol-% hydroksyylietyy-liakrylaattia ja/tai akryyliamidia. Näitä dispersioita suositellaan niiden erityisen suotuisan kuumasaumattavuu-den perusteella, joka tapahtuu ilman formaldehydin vapau- 35 tumista, sideaineeksi kuitukankaiden valmistamiseksi kui- 4 98375 tuharsoista. Esimerkkinä esitetyn suoritusmuodon kopoly-meeri (esimerkki X) sisältää 15 paino-% metyyliakryyliami-doglykolaattimetyylieetteriä.

Julkaisusta EP-A 281 083 ovat tunnettuja tekohart-5 sin vesidispersiot, joista valmistetuilla kalvoilla on parantunut kiinnityslujuus (Blockfestigkeit) ja jotka soveltuvat myös sideaineeksi kuitukankaisiin. Kyseiset kopoly-meerit sisältävät pääasiassa vinyyliasetaattia, 1-20 paino-% etyleeniä, 0,5 - 15 paino-%, laskettuna vinyyli-10 asetaatista, akryyliamidoglykolihappoa tai läheisiä yhdisteitä samoin kuin 0,1 - 5 paino-% akryyliamidia.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena oli valmistaa tekoainedispersioita, joita oli saatavissa yksinkertaisella tavalla ja jotka ovat sopivia erityisesti kuituharsojen 15 vahvistamiseksi, jolloin saadaan pesun- ja puhdistuksen-kestäviä kuitukankaita, joiden valmistuksessa ei vapaudu lainkaan formaldehydiä ja joilla lisäksi on tyydyttävä kuumasaumattavuus. Sen mukaan keksittiin jo määritellyt tekohartsin vesidispersiot.

20 Monomeerejä A käytetään, monomeerien kokonaismää rästä laskettuna, edullisesti 35 - 70,5 paino-%:n suuruinen paino-osuus, jolloin vinyyliasetaatti ja vinyylipro-pionaatti ovat edullisia. Monomeerejä B polymeroidaan mukana, laskettuna monomeerien kokonaismäärästä, edullisesti 25 2-5 paino-%:n suuruinen paino-osuus, jolloin akryyliami- doglykolihappo ja metakryyliamidoglykolihappo ovat suositeltavia. Monomeerinä C tulevat kysymykseen erityisesti akryyli- ja metakryylihapon esterit, jolloin akryylihap-poesterit ovat suositeltavia. Erityisen edullisia akryyli-30 happoestereitä ovat metyyliakrylaatti, etyyliakrylaatti, iso-propyyliakrylaatti, n-butyyliakrylaatti, iso-butyy-liakrylaatti samoin kuin 2-etyyliheksyyliakrylaatti, kun taas metakryylihapon estereinä ovat suositeltavia n-butyy-limetakrylaatti, iso-butyylimetakrylaatti samoin kuin 2-35 etyyliheksyylimetakrylaatti. Monomeerien A ja B muodos- 98375 5 taessa keksinnön mukaisten emulsiokopolymeerien pakolliset aineosat, ovat monomeerit C ainoastaan apumonomeerejä.

Tämä pätee myöskin monomeereihin D nähden, joista käytetään edullisesti akryyli- ja metakryylihappoa, samoin kuin 5 lisäksi maleiini- ja itakonihappoa sekä näistä karboksyy-lihapoista johdettuja mono- tai diamideja. Yhteensä valitaan monomeerien A, C ja D paino-osuudet, laskettuna poly-meroitavien monomeerien kokonaismäärästä, Fox'in ohjeen avulla siten, että vain näistä monomeereistä koostuvan po-10 lymeerin lasiutumislämpötila olisi välillä -50 - +60 °C, edullisesti välillä -50 - -5 eC. Fox'in mukaan (T.G. Fox, Bull.Am.Phys.Soc. (Ser. II) 1, 123 [1956] pätee sekapoly-meerien lasiutumislämpötilan osalta hyvin likimääräisesti seuraava yhtälö: 15 1 = X1 + X2 + . . . Xn ,

Tg Tg1 Tg2 Tgn 20 jolloin X1, X2,...,Xn tarkoittavat monomeerien 1, 2,...,n massojen osuuksia ja Tg1, Tg2,...,Tgn kulloinkin ainoastaan monomeeristä 1, 2,... tai n koostuvan polymeerin lasiutu-mislämpötilojen Kelvin-asteissa. Edellä mainittujen monomeerien I, II ja IV näiden homopolymeerien lasiutumisläm-25 pötilat ovat tunnettuja ja käyvät ilmi esim. seuraavista teoksista J. Brandrup, E.H. Immergut, Polymer Handbook 1. painos, J. Wiley, New York 1966 ja 2. painos J. Wiley, New York 1975.

Keksinnön mukaisten tekoainedispersioiden valmistus 30 tapahtuu kulloistenkin monomeerien yksivaiheisen polyme-roinnin avulla vesipitoisessa väliaineessa emulsiopolyme-roinnin tunnetuissa olosuhteissa vesiliukoisten, radikaa- lien muodostavien initiaattorien ja emulgaattorien läsnäollessa samoin kuin mahdollisesti suojakolloidien ja sää-35 töaineiden samoin kuin muiden apuaineiden läsnäollessa.

f 6 98375

Vesiliukoisina polymeroinnin initiaattoreina tulevat kysymykseen ennen kaikkea peroksidit, kuten vetyperoksidi ja yhdistetyt järjestelmät, jotka sisältävät orgaanista pelkistysainetta, peroksidia ja vähäisen määrän po-5 lymeroinnin väliaineeseen liukoista metalliyhdistettä, jonka metallikomponentti voi esiintyä useissa valenssi-arvoissa, esim. askorbiinihappo/rauta(II)sulfaatti/vetype-roksidi-järjestelmä. Emulgaattoreina ovat osoittautuneet hyviksi erityisesti etoksyloidut alkyylifenolit (EO-aste: 10 3 - 30, alkyylitähde C8 - C10), niiden sulfatoitujen johdan naisten alkalimetallisuolat samoin kuin alkyyliaryylisul-fonihappojen alkalimetallisuolat, kuten natrium-n-dodesyy-libentseenisulfonaatti tai natrium-n-tetradesyylibentsee-nisulfonaatti. Emulsiopolymeroinnin lämpötila on yleensä 15 välillä 0 - 100, edullisesti 20 - 90 °C. Emulsiopolyme-rointi voidaan suorittaa panosprosessina tai lisäysmenetelmän muodossa. Suositeltu on lisäysmenetelmä, jossa osa kopolymerointiseoksesta pannaan reaktioastiaan, kuumennetaan polymerointilämpötilaan ja sen jälkeen lisätään lop-20 puosa seoksesta jatkuvasti erillisinä lisäyksinä, joista yksi sisältää monomeerit puhtaassa tai emulgoidussa muodossa. Monomeerien lisäystä vesiemulsiona pidetään edullisena. Dispergoidun polymeerin lukukeskimääräinen mole-kyylipaino on yleensä välillä 5 · 103 - 5 · 106, edullises-25 ti välillä 105 - 2 ♦ 106. Edullisesti valmistetaan keksinnön mukaisia vesidispersioita, joiden kiintoainepitoisuus on välillä 35 - 65 paino-%. Ne soveltuvat erityisesti sideaineeksi kuituharsoista valmistettujen kuitukankaiden valmistukseen, joille ne antavat kuumasaumattavuutta sa-30 moin kuin pesun- ja puhdistuksenkestävyyttä, s.o. erityisesti suuren märkälujuuden, sekä pehmeän tunnun. Käytettäessä niitä kuituharsojen sitomiseen käytetään edullisesti keksinnön mukaisia dispersioita, joiden kiintoainepitoisuus on välillä 10 - 30 paino-%.

98375 7 Tällöin voidaan käyttää mukana apuaineina mm. ulkoisia pehmittimiä, inerttejä täyteaineita, sakeutusainei-ta, väriaineita, aineita vanhenemiskestävyyden parantamiseksi tai palonestoaineita tavanomaisissa määrissä. Kek-5 sinnön mukaiset tekohartsidispersiot soveltuvat sekä luonnonkuituja, kuten kasvi-, eläin- tai mineraalikuituja olevien kuituharsojen samoin kuin myös synteettisiä kuituja olevien kuituharsojen vahvistamiseen, jolloin kuituharsot voivat olla neulattuja, valssattuja, kutistettuja ja/tai 10 langoilla vahvistettuja. Esimerkkejä ovat puuvillaa, villaa, polyamideja, polyestereitä, polyolefiineja, synteettistä selluloosaa (viskoosia), kivivillaa tai asbestia olevat kuidut. Keksinnön mukaiset tekohartsidispersiot soveltuvat lisäksi kudottujen ja/tai silmukkarakenteen omaa-15 vien tasomaisten tekstiilirakenteiden kyllästämiseen ja pinnoittamiseen, sideaineiksi tekstiilien painantapastoi-hin ja paperin päällystysmassoihin, pinnoitusaineiksi kalvoille samoin kuin tekstiilien viimeistelyaineiksi.

Keksinnön mukaisia dispersioita voidaan, niitä si-20 deaineena käytettäessä, levittää kuituharsoille sinänsä tunnetulla tavalla, esim. upottamalla, suihkuttamalla, sivelemällä tai painamalla. Tämän jälkeen erotetaan yleensä ylimääräinen sideaine, esim. puristamalla kahden vastakkain pyörivän telan välissä, sideainepitoinen kuituharso 25 kuivataan ja sen jälkeen pidetään vielä muutaman minuutin ajan lämmön vaikutuksen alaisena, jolloin yleensä käytetään lämpötiloja, jotka ovat välillä 110 - 200, edullisesti välillä 120 - 170 °C. Sideaineen osuus kuitukankaassa on yleensä välillä 20 - 60, edullisesti välillä 20 - 35 30 paino-% (vedettömäksi laskettuna).

« 98375 8

Esimerkkejä

Esimerkki 1

Erilaisten tekohartsien vesidispersioiden valmistus Dispersio 1 5 Seos, joka sisälsi 390 g vettä, 0,6 g 30 paino-%:- ista vetyperoksidin vesiliuosta ja 48 g monomeeriemulsiota Dl, kuumennettiin 60 °C:n polymerointilämpötilaan ja sen jälkeen seokseen lisättiin yhdellä kertaa 10 g pelkistävästä liuoksesta, joka sisälsi 2,8 g askorbiinihappoa ja 10 0,02 g rauta(II)sulfaattia 200 g:ssa vettä. Samalla kun polymerointilämpötila ylläpidettiin, lisättiin tämän jälkeen kahden tunnin kuluessa lisäksi jatkuvasti 2377 g monomeeriemulsiota Dl ja loput pelkistävästä liuoksesta ja lisäyksen päätyttyä jälkipolymeroitiin kahden tunnin ajan.

15 Saadun dispersion kiintoainepitoisuus oli 48 paino-%.

Dl:n koostumus: 33.6 paino-% vettä 29.7 (50)* paino-% vinyylipropionaattia 28,2 (47,5) paino-% etyyliakrylaattia 20 1,5 (2,5) paino-% akryyliamidoglykolihappoa 4,4 paino-% emulgaattoria I ja

2,6 paino-% emulgaattoria II

Emulgaattori I: etoksyloidun p-iso-oktyylifenolin (EO-aste: 25) 20 25 paino-%:inen vesiliuos

Emulgaattori II: etoksyloidun (EO-aste 25) ja sulfatoidun p-iso-oktyylifenolin Na-suolan 35 paino-%:inen vesiliuos * Sulkeissa olevat tiedot koskevat puhdasta monomeerikoos-30 tumusta.

Dispersio 2

Kuten dispersio 1, kuitenkin seuraavin eroavaisuuksin: monomeeriemulsion Dl sijasta käytettiin monomeeriemulsiota D2, jolla oli seuraava koostumus: 98375 9 33.6 paino-% vettä 25.2 (42,5) paino-% vinyyliasetaattia 32.7 (55,0) paino-% n-butyyliakrylaattia 1.5 (2,5) paino-% akryyliamidoglykolihappoa 5 4,4 paino-% emulgaattoria I ja 2.6 paino-% emulgaattoria II Dispersio 3

Kuten dispersio 1, kuitenkin seuraavin eroavaisuuksin: Reaktioastiaan pantiin aluksi 211 g vettä, 4,5 g ve-10 typeroksidiliuosta ja 3 g monomeeriemulsiota D3. Sen jäl keen lisättiin ensiksi vain 1 g pelkistävästä liuoksesta, joka sisälsi 1,35 g askorbiinihappoa ja 0,008 g rauta(II)-sulfaattia 100 g:ssa vettä, kun taas jatkuvasti lisätyn monomeeriseoksen D3 määrä oli 1,207 g ja D3: koostumus 15 oli: 3.7 paino-% vettä 39.3 (70,5) paino-% vinyyliasetaattia 14.0 (25,0) paino-% etyyliakrylaattia 2,5 (4,5) paino-% akryyliamidoglykolihappoa 20 4,2 paino-% emulgaattoria I ja

2.4 paino-% emulgaattoria II

Saadun dispersion kiintoainepitoisuus oli 45 paino-%.

Dispersio 4

Kuten dispersio 1, kuitenkin seuraavin eroavaisuuk-25 sin: Reaktioastiaan pantiin ensiksi 381 g vettä, 10 g ve-typeroksidiliuosta ja 48 g monomeeriemulsiota D4. Jatkuvasti lisätyn monomeeriseoksen D4 määrä oli 2363 g ja D4: koostumus oli: 31.6 paino-% vettä , 30 31,1 (50,9) paino-% vinyylipropionaattia 15.6 (25,0) paino-% etyyliakrylaattia 14.0 (22,5) paino-% n-butyyliakrylaattia 1.5 (2,5) paino-% akryyliamidoglykolihappoa ja 6,2 paino-% sellaisen seoksen 15 paino- 35 %:ista vesiliuosta, joka sisältää yhtä 98375 10 suuret määrät Na-n-dodeksyylibentseeni-sulfonaattia ja Na-n-tetradekyylibent-seenisulfonaattia

Saadun dispersion kiintoainepitoisuus oli 50 paino-%.

5 Esimerkki 2

Erilaisten sidottujen kuituharsojen tutkiminen A) Pitkittäiskuituinen (kuitujen orientointi edullisesti yhdessä suunnassa, pituussuunnassa) kuituharso, joka koostui polyesterikuiduista, joiden pituus oli 60 mm 10 ja keskimääräinen kuituhienous 3,3 dtex (1 dtex vastaa kuitumassaa 1 · 10'4 g kuitupituuden ollessa 1 metri), kasteltiin toisistaan riippumattomissa kokeissa dispersioilla 1-4, jotka oli etukäteen laimennettu 20 paino-%:n suuruiseen yhdenmukaiseen kiintoainepitoisuuteen, johdettiin 15 kahden vastakkain pyörivän telan väliin ylimääräisen dispersio-osuuden erottamiseksi ja sen jälkeen pantiin 4 minuutin ajaksi 150 °C:n lämpötilaan. Näin saatujen kuitukankaiden sideainemäärä, arkin painon ollessa 50 g/m2, oli kaikissa tapauksissa 33 paino-%. Tämän jälkeen suoritet-20 tiin näiden kuitukankaiden 50 mm:n levyisille kaistaleille kaistaleen vetokoe DIN 53 857 mukaisesti maksimivetovoiman selvittämiseksi (yhdensuuntaisesti kuitusuunnan kanssa) kaistaleiden vapaan jännityspituuden ollessa 10 cm ja kaistaleiden ollessa kuivana, märkänä ja kuumasaumauksen 25 jälkeen (saumausolosuhteet: 2 sekuntia, 170 °C, 600 kPa (6 bar), saumauspinta 5 cm2, kaistaleen alasivun saumaus kaistaleen yläsivua vastaan). Tulokset käyvät ilmi taulukosta 1. Taulukko 1 sisältää lisäksi tulokset kolmesta vertailu-kokeesta VI - V3, joissa keksinnön mukaisten dispersioiden 30 sijasta käytettiin 20 paino-%:isiä tekohartsidispersioita, jotka oli saatu laimentamalla vanhemman patenttihakemuksen P 37 34 752,7 vertailuesimerkin B (VI) ja K (V2) mukaisia dispersioita samoin kuin laimentamalla julkaisun EP 19169 (V3) valmistusesimerkin 4 dispersiota.

98375 11 TAULUKKO 1

Maksimivetovoima [N] kuiva märkä saumauksen jälkeen dispersio 1 107 50 11 5 dispersio 2 102 46 12 dispersio 3 117 54 21 dispersio 4 86 54 11 VI 82 41 1,9 V2 68 40 2,0 10 V3 97 55 0 B) Kuten A), joskin kuituharso koostui viskoosikui-duista, joiden pituus oli 40 mm ja keskimääräinen kuitu-hienous 2,8 dtex. Tulokset esittää taulukko 2.

15 TAULUKKO 2

Maksimivetovoima [N] kuiva märkä saumauksen jälkeen dispersio 1 89 46 11 20 dispersio 2 101 47 13 dispersio 3 98 37 7 dispersio 4 105 44 7 VI 73 35 1,2 V2 74 35 1 25 V3 85 39 0

Claims (3)

98375

1. Tekohartsin vesidispersio, joka on saatavissa yksivaiheisen emulsiopolymeroinnin avulla monomeeriseok-5 sista, tunnettu siitä, että monomeeri seokset sisältävät a) 35 - 70,5 paino-% vinyyliasetaattia, vinyylipro-pionaattia tai näiden yhdistelmiä (monomeeri A), b) 0,5 - 10 paino-% akryyliamidoglykolihappoa, 10 metakryyliamidoglykolihappoa tai näiden yhdistelmiä (monomeeri B), c) 25 - 64,5 paino-% vähintään yhtä seuraavista mo-nomeereistä: akryylinitriili, styreeni ja 2 - 5 C-atomia sisältävän, a,B-monoetyleenisesti tyydyttymättömän mono- 15 karboksyylihapon ja 1 - 4 C-atomia sisältävän alkoholin esterit (monomeeri C), ja d) 0 - 5 paino-% vähintään yhtä 3-5 C-atomia sisältävää a,β-monoetyleenisesti tyydyttymätöntä monoja/ tai dikarboksyylihappoa ja/tai sen ei-substitu- 20 oituja amideja (monomeeri D), jolloin monomeerien A, C ja D paino-osuudet on valittu ilmoitettujen rajojen puitteissa siten, että vain näistä monomeereistä koostuvan polymeerin lasiutumislämpötila on välillä -50 - +60 °C.

2. Menetelmä patenttivaatimuksen 1 mukaisen teko- hartsin vesidispersion valmistamiseksi, tunnet tu siitä, että kopolymeroidaan yksivaiheisen emulsiopolymeroinnin avulla a) 35 - 70,5 paino-% vinyyliasetaattia, vinyylipro- 30 pionaattia tai näiden yhdistelmiä (monomeeri A), b) 0,5 - 10 paino-% akryyliamidoglykolihappoa metakryyliamidoglykolihappoa tai näiden yhdistelmiä (monomeeri B), c) 25 - 64,5 paino-% vähintään yhtä seuraavista 35 monomeereistä; akryylinitriili, styreeni ja 2 - 5 C-atomia 98375 sisältävän, α,β-monoetyleenisesti tyydyttymättömän mono-karboksyylihapon ja 1 - 4 C-atomia sisältävän alkoholin esterit (monomeeri C), ja d) 0 - 5 paino-% vähintään yhtä 3-5 C-atomia si-5 sältävää, a,β-monoetyleenisesti tyydyttymätöntä mono ja/ tai dikarboksyylihappoa ja/tai sen ei-substitu-oituj a amidej a (monomeeri D), jolloin monomeerien A, C ja D paino-osuudet on valittu ilmoitettujen rajojen puitteissa siten, että vain näistä 10 monomeereistä koostuvan polymeerin lasiutumislämpötila on välillä -50 - +60 °C.

3. Menetelmä kuitukankaan valmistamiseksi kuituhar-soista, tunnettu siitä, että kuituharsoa käsitellään sideaineena olevalla patenttivaatimuksen 1 mukaisella 15 tekohartsin vesidispersiolla. 98375