FI97186B - Ylikuormituksen esto tietoliikenneverkon solmussa - Google Patents

Description

97186

Ylikuormituksen esto tietoliikenneverkon solmussa

Keksinnön kohteena on oheisen patenttivaatimuksen 1 5 johdanto-osan mukainen menetelmä ja oheisen patenttivaatimuksen 8 johdanto-osan mukainen järjestely ylikuormituksen estämiseksi tietoliikenneverkon solmussa.

Keksinnön mukainen ratkaisu on tarkoitettu erityisesti tällä hetkellä kehitettäviin ns. älyverkkoihin, 10 mutta sama periaate on sovellettavissa mihin tahansa verkkoon, jossa kaksi tai useampi solmu on kytketty toisiinsa siten, että ainakin yksi solmuista on yhden tai useamman muun solmun kuormitettavissa.

Älyverkolla (intelligent network) tarkoitetaan 15 yleensä sellaista verkkoa, jossa on enemmän älykkyyttä (eli parempi kyky käyttää hyödyksi verkkoon talletettua informaatiota) kuin nykyisissä julkisissa (kytkentäisissä) verkoissa. Toinen älyverkolle tunnusomainen piirre on se, että verkon arkkitehtuuri tekee jollakin tavalla eron 20 toisaalta itse kytkentään liittyvien toimenpiteiden ja toisaalta talletetun datan ja sen prosessoinnin välillä. Tällainen jako mahdollistaa periaatteessa sen, että verkon palveluja tarjoava organisaatio voi olla eri organisaatio kuin se, joka hoitaa sitä fyysistä verkkoa, jossa palvelu-25 ja tarjotaan. Käsitteellisesti älyverkko voidaan jakaa kolmeen osaan. Ensimmäinen osa käsittää liikennettä välittävät (kytkentöjä suorittavat) solmut, toinen osa sisältää verkon tarjoamat palvelut ja kolmannen osan muodostaa solmujen välinen kommunikointiprotokolla, joka on se "kie-30 li", jolla laitteet keskustelevat keskenään. Koska kaikki palvelut on esitettävä sarjana protokollan mukaisia sano-• mia, määrittelee protokolla tässä mielessä verkon "älyk kyyden" .

Esillä olevan keksinnön ymmärtämisen helpottamiseksi 35 viitataan aluksi kuvion 1 esittämään yksinkertaiseen pe- 2 97186 rustilanteeseen, jossa on esitetty kaksi laitetta (tai verkon solmua) 1 ja 2, jotka on kytketty toisiinsa merkinantolinkin 3 välityksellä. Laite 1 käsittää tietokannan DB ja laite 2 on asiakas (client), joka suorittaa kyselyjä 5 laitteelta 1 lähettämällä laitteelle 1 sanomia linkin 3 välityksellä. Kun laite 1 vastaanottaa kyselyn, se aloittaa tapahtuman (transaction), joka johtaa, tietyn käsittelyä jän jälkeen, vastaukseen. Kun vastaus on valmis, laite 1 lähettää sen laitteelle 2 linkin 3 kautta. Jokainen vas-10 taus maksaa laitteelle 2 tietyn summan.

Teoreettinen ideaalilaite 1 (omnipotent machine) vastaisi jokaiseen kyselyyn välittömästi, jolloin kyse-lynopeuden (kyselyjä aikayksikössä) ja vastausnopeuden (vastauksia aikayksikössä) välinen riippuvuus näyttäisi 15 kuviossa 2a esitetyn kaltaiselta. Käytännössä on kuitenkin olemassa jokin raja sille nopeudelle, jolla laite 1 pystyy antamaan vastauksia. Kun huomioidaan tämä seikka, muuttuu ideaalisen laitteen 1 vastekäyrä kuviossa 2b esitetyn kaltaiseksi. Kun kyselynopeus ylittää tietyn rajan Amax, joka 20 vastaa suurinta mahdollista vastausnopeutta, vastausnopeus pysyy vakiona eli osa kyselyistä jää ilman vastausta. Tämäkään tilanne ei kuitenkaan vastaa todellista käytännön tilannetta. Käytännössä tilanne on sellainen, että kyse-lynopeuden ylittäessä pitkään tietyn kynnysarvon laite 1 25 ylikuormittuu, jolloin kasvava kyselynopeus pienentää edelleen vastausnopeutta. Tilannetta on havainnollistettu kuviossa 2c. Pienenevä vastausnopeus johtuu siitä, että laite alkaa tuhlata resurssejaan, esim. siten, että se varaa yhä enemmän vapaata muistia kyselyjen tallettami-30 seen, jolloin vastausten prosessointiin on vastaavasti yhä vähemmän muistia käytettävissä. Se kyselynopeuden kynnys-arvo, jossa ylikuormitustilanne syntyy, ei ole vakio, vaan sen arvo riippuu siitä, kuinka suuri osa laitteen 1 kapasiteetista on varattu vastaamiseen. Kynnysarvo on esim. 35 tavallista pienempi silloin, kun laitteen 1 tietokantaa DB

li 3 97186 päivitetään.

Jokaisen ylikuormituksenestomenetelmän päämääränä on saada todellista tilannetta kuvaava käyrä (kuvio 2c) muistuttamaan mahdollisimman hyvin ideaalitilannetta kuvaavaa 5 käyrää (kuvio 2b). Toisaalta laitteen 1 ylikuormituksenes-to on järkevää toteuttaa osittain laitteessa 2, jotta laitteen 2 ei tarvitsisi kuormittaa laitteiden välistä tiedonsiirtoyhteyttä lähettämällä sanomia, jotka kuitenkin jätetään huomioimatta laitteessa 1.

10 Olettakaamme, että suojellakseen itseään ylikuor mittunut laite 1 lähettää laitteelle 2 rajoitus- tai suo-datuspyynnön, jolla se pyytää laitetta 2 vähentämään lähetettäviä kyselyjä. Tällainen pyyntö sisältää tyypillisesti kaksi rajoitusparametria: kyselynopeuden ylärajan U (eli 15 ylärajan aikayksikössä annettavien kyselyjen lukumäärälle) ja suodatuksen (eli rajoituksen) kestoajan T. Kun laite 2 vastaanottaa tällaisen pyynnön, se alkaa suodattaa (rajoittaa) kyselyliikennettä niin, että kyselynopeus on korkeintaan U, jolloin osa kyselyistä epäonnistuu (ne 20 eivät edes saavuta laitetta 1) . Tätä rajoitustoimintaa laite 2 jatkaa rajoituspyynnössä ilmoitetun ajanjakson T ajan. Mikäli laite 2 vastaanottaa uuden pyynnön tämän ajanjakson aikana, päivitetään kyselynopeuden yläraja ja aikaväli uusia arvoja vastaaviksi. Kyselynopeuden ylärajan 25 sijasta parametri U voi myös ilmoittaa, kuinka suuren prosentuaalisen osuuden kaikista palvelupyyntösanomista laitteen 2 tulisi lähettää laitteelle 1. Jatkossa käytetään parametrille U, selvyyden vuoksi, vain ensin mainittua merkitystä (kyselynopeuden yläraja).

3 0 Käyttäessään edellä kuvattua ylikuormituksen estome- kanismia laitteella 2 on kaksi ongelmaa.

: Ensimmäinen ongelma liittyy edellä mainittujen parametrien U ja T valintaan. Pitkä suodatusaika T ja parametrin U alhainen arvo vähentävät ylikuormitusta, 35 mutta merkitsevät myös selvästi pienempiä tuloja laitteen 4 97186 1 kannalta. Lyhyt suodatusaika ja parametrin U suurempi arvo eivät taas toisaalta välttämättä vähennä kyselyjä riittävästi, jotta ylikuormitustilanne poistuisi, ja ylikuormitustilanne merkitsee sekin pienempiä tuloja.

5 Suoraviivainen tapa tämän ongelman poistamiseksi on jakaa vastetta kuvaava ominaiskäyrä kuvion 3 mukaisesti peräkkäisiin kuormitusalueisiin Ln (n=0,l,2..), joilla jokaisella on omat arvonsa parametreille U ja T. Jos laite 1 pystyy jatkuvasti määrittämään, millä kuormitustasolla se 10 on, voidaan laitteeseen tallettaa rajoitusparametrit formaatissa (Ln: T, U), jolloin se voi kuormitustason perusteella hakea kulloinkin tarvittavat parametrien T ja U arvot. Tämä ei kuitenkaan poista em. ongelmaa täysin, vaan siirtää parametrien valintaongelman operaattorille. On 15 myös olemassa menetelmiä, joilla parametrit voidaan valita automaattisesti, laitteen käyttösuhteeseen perustuen.

Toinen ongelma liittyy siihen, milloin rajoituspyyn-töjä tulisi lähettää ja milloin taas ei. Laitteen 1 tulisi lähettää ensimmäinen rajoituspyyntö, kun se on lähellä 20 ylikuormitusta. Tämän jälkeen sen tulisi lähettää rajoituspyyntö joko rajoitusajan T päättyessä (mikäli ylikuor-mitustila on edelleen voimassa) tai rajoitusparametrien muuttuessa. Laitteen 1 ei tulisi lähettää uusia rajoitus-tuspyyntöjä, jos laite 2 suorittaa rajoitusta oikein (nou-25 dattaen oikeaa kyselynopeuden raja-arvoa ja oikeaa suoda-tusaikaa T). Koska mitään takaisinkytkentää ei kuitenkaan ole, laite 1 ei voi tietää, suorittaako laite 2 rajoitusta ja miten se sen tekee. Mikäli laite 2 on ainoa lähde, josta kyselyjä tulee, laite 1 voi ratkaista ongelman tark-30 kailemalla kyselynopeutta ja lähettämällä uuden rajoitus-pyynnön aina, kun saapuvien kyselyjen nopeus ylittää sal-·. litun raja-arvon U. Mikäli kyselyjä lähettäviä laitteita on useita, vaaditaan liikenteen tarkkailuun kuitenkin tehokasta kirjanpitoa, mikä tekee ratkaisusta monimutkai-35 sen.

Il 5 97186 Tämä toinen ongelma on siis synkronointityyppinen ongelma, sillä laitteen 1 on jatkuvasti päivitettävä (eli synkronoitava) kaukopäässä olevassa laitteessa olevaa rajoitusobjektia sen mukaan, mikä on laitteen 1 kulloinen-5 kin kuormitustilanne.

Älyverkossa hoidetaan ylikuormituksen esto hyvin samaan tapaan kuin edellä esitetyssä esimerkissä. Älyverkon arkkitehtuuri perustuu puheluliikennettä hoitaviin solmuihin SSP (Service Switching Point) ja verkon palve-10 lusolmuihin SCP (Service Control Point), jotka tekevät päätöksiä, jotka koskevat esim. puhelujen reititystä ja laskutusta. Näissä palvelusolmuissa, joita on tyypillisesti selvästi vähemmän kuin puheluliikennettä hoitavia solmuja SSP, on tieto siitä, mitä eri palvelut tekevät ja 15 siitä, miten päästään käsiksi siihen dataan, jota palvelut tarvitsevat. Älyverkossa palvelusolmu on kuin edellä esitetyn esimerkin laite 1, joka sisältää tietokannan, ja solmu SSP on kuin laite 2, joka suorittaa kyselyjä. Edellä kuvattu synkronointi on ongelma myös älyverkossa, koska 20 solmujen välillä ei ole tässä mielessä luotettavaa kommunikointiprotokollaa .

Edellä esitetty esimerkki koski topologialtaan mahdollisimman yksinkertaista verkkoa. Esim. älyverkko on verkko, jolla on (tyypillisesti) tähtimäinen topologia.

25 Tähtimäisessä verkossa on periaatteessa kahdenlaisia sol-: muja: keskussolmuja ja ulkosolmuja. Ulkosolmut synnyttävät liikennettä, joka kulkee kohti keskussolmua. Kun älyverkko käsittää useamman kuin yhden palvelusolmun SCP, sen arkkitehtuuri vastaa useata päällekkäistä tähtimäistä verkkoa, 30 joilla on yhteiset ulkosolmut. Kuvioissa 4a...4c on havainnollistettu edellä kuvattuja vaihtoehtoja käyttäen keskussolmusta viitemerkkiä CN (älyverkossa SCP) ja ul-kosolmusta viitemerkkiä PN (älyverkossa SSP) . Kuvio 4a esittää tähtimäistä verkkoa, jossa on yksi keskussolmu CN 35 ja kolme ulkosolmua PN. Kuvio 4b esittää tähtimäistä verk- 6 97186 koa yksinkertaisimmassa muodossaan, joka vastaa kuvion 1 esimerkkiä (yksi keskussolmu ja yksi ulkosolmu) ja kuvio 4c esittää kahta tähtimäistä verkkoa, joilla on yhteiset ulkosolmut PN.

5 Älyverkon lisäksi on monilla muillakin verkoilla tähtimäinen topologia. Esimerkkejä tällaisista verkoista ovat esim. satelliitin ja maa-asemien muodostama verkko, jossa satelliitti välittää maa-asemien generoimaa liikennettä tai solukkoverkon tukiasemaohjaimen ja tukiasemien 10 muodostama verkko.

Edellä kuvattu synkronointi on joissakin tunnetuissa (äly)verkoissa toteutettu ns. broadcasting-menetelmällä, jossa keskussolmu lähettää kaikille siihen kytketyille ul-kosolmuille yhteisen rajoituspyynnön aina, kun sen kuormi-15 tustila muuttuu (tai rajoitusparametrit muuttuvat jostakin muusta syystä, esim. operaattorin tehdessä niitä koskevan muutoksen) ja ulkosolmut vastaavat hyväksymisviestillä (acknowledgement) jokaiseen saamaansa rajoituspyyntöön. Keskussolmu pitää kirjaa hyväksymisviesteistä, ja jos 20 tietyn valvonta-ajan puitteissa ei tule hyväksymisviestiä joistakin solmuista, keskussolmu lähettää rajoituspyynnön uudelleen kyseisille solmuille. Uusi lähetys (broadcast) suoritetaan jälleen kaikille solmuille rajoitusajan (T) umpeutuessa, jos ylikuormitustila on edelleen voimassa. -25 Tällainen menetelmä on kuitenkin vaikea toteuttaa tyypil-: lisessä verkossa, jossa on paljon solmuja, eikä menetelmä myöskään ole luotettava, koska ulkosolmu voi vikaantua vaikkapa välittömästi sen jälkeen, kun se on lähettänyt hyväksymisviestin, jolloin keskussolmu ei saa tietoa täs-30 tä. Tällaisen menetelmän epäkohtana on myös se, että keskussolmu lähettää rajoituspyynnön turhaan sellaisillekin solmuille, joiden aiheuttama kuormitus keskussolmulle on mitätöntä (tämä pystyttäisiin välttämään vain monitoroimalla kultakin ulkosolmulta tulevaa liikennettä erikseen, 35 mikä on kuitenkin monimutkainen ja siten myös ei-toivottu it 7 97186 ratkaisu).

Viime mainittu ongelma on joissakin tunnetuissa älyverkoissa ratkaistu siten, että rajoitusparametrien muuttuessa rajoituspyyntö lähetetään aina vasteena ulko-5 solmun lähettämälle palvelupyyntösanomalle {joka voi olla esim. alussa esitetyn esimerkin kysely). Tällöin ne ul-kosolmut, joiden lähettämä liikenne on vähäistä saavat myös vastaavasti vähemmän rajoituspyyntöjä. Tämän menetelmän epäkohtana on kuitenkin se, että se aiheuttaa paljon 10 liikennettä keskussolmun ja ulkosolmun välisellä merkinantoyhteydellä. Lisäksi se aiheuttaa paljon päivitystapahtu-mia ulkosolmussa.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin saada aikaan uuden tyyppinen ratkaisu, jonka avulla edellä kuva-15 tut epäkohdat voidaan poistaa ja synkronointi voidaan toteuttaa yksinkertaisella tavalla ja riittävän luotettavasti (eli että kuormittava laite toimii mahdollisimman hyvin kuormitetun laitteen kuormitustilaa vastaavasti).

Tämä päämäärä saavutetaan keksinnön mukaisella menetelmäl-20 lä, jolle on tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa. Keksinnön mukaiselle järjestelylle on puolestaan tunnusomaista se, mitä kuvataan oheisen patenttivaatimuksen 8 tunnusmerkkiosassa.

25 Keksinnön ajatuksena on ylläpitää palveluja tar- : joavassa solmussa kulloinkin käytössä olevat rajoituspara- metrit yksilöivää tietoa sekä lähettää nämä tiedot rajoi-tuspyynnön yhteydessä ensin talletettavaksi toiseen solmuun ja sen jälkeen mainitun toisen solmun käyttämät ra-30 joitusparametrit yksilöivät tiedot takaisin palveluja tarjoavalle solmulle, jolloin siellä voidaan vastaanotetusta tiedosta päätellä, suorittaako mainittu toinen solmu liikenteen rajoitusta ja suorittaako se sitä oikealla tavalla .

35 Yksittäisessä ylikuormitustilanteessa voidaan ensim- 8 97186 mäinen uudet rajoitusparametrit yksilöivät tiedot sisältävä rajoituspyyntö lähettää palveluja tarjoavasta solmusta joko automaattisesti (ilman sisääntulevaa palvelupyyntöä) tai vasteena sisääntulevalle palvelupyynnölle. Lisäksi 5 rajoituspyyntö voi olla joko oma sanomansa tai se voi si sältyä palvelupyyntösanomaan muutenkin vasteena annettavaan sanomaan.

Keksinnön mukaisen ratkaisun ansiosta voidaan synkronointi toteuttaa yksinkertaisella tavalla erittäin luo-10 tettavasti.

Seuraavassa keksintöä ja sen edullisia suoritus muotoja kuvataan tarkemmin viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa kuvio 1 havainnollistaa kahden laitteen välillä 15 suoritettavaa kyselytoimintaa, kuvio 2a havainnollistaa erään hypoteettisen laitteen antamaa vastetta palvelupyyntöihin, kuvio 2b havainnollistaa ideaalisen laitteen antamaa vastetta palvelupyyntöihin, 20 kuvio 2c havainnollistaa käytännön laitteen antamaa vastetta palvelupyyntöihin, kuvio 3 havainnollistaa solmussa suoritettavaa jakoa eri kuormitustasoihin, kuvio 4a esittää neljä solmua käsittävää tähtimäistä 25 verkkoa, : kuvio 4b esittää tähtimäistä verkkoa yksinker taisimmassa muodossaan, kuvio 4c esittää tähtimäistä verkkoa, joka koostuu kahdesta päällekkäisestä tähtimäisestä verkosta, joilla on 30 yhteiset ulkosolmut, kuvio 5 esittää kahdesta keskussolmusta ja kolmesta ulkosolmusta muodostuvaa älyverkkoa, kuvio 6 havainnollistaa älyverkon solmujen välistä kommunikointia, 35 kuvio 7a havainnollistaa älyverkkoa ja sen keskus- il 9 97186 solmun muodostumista eri hierarkiatasoilla olevista toiminnallisista lohkoista, kuvio 7b esittää yhden kuviossa 7a esitetyn lohkon jakautumista puhelujen rajoitustoiminnan kannalta, 5 kuvio 8 havainnollistaa tunnetun liikenteen rajoi- tusmenetelmän toimintaa, kuviot 9 ja 10 havainnollistavat älyverkon toimintaa kuormitustilanteessa, kuvio 11 havainnollistaa keksinnön mukaista toimin-10 taa älyverkon palvelusolmussa (verkon keskussolmussa), kuvio 12a on vuokaavio, joka havainnollistaa rajoi-tuspyynnön lähetystä palvelusolmusta, kuvio 12b esittää kaaviomaisesti verkon keskussolmun niitä elimiä, jotka suorittavat keksinnön mukaista toimin-15 taa, kuvio 13 havainnollistaa keksinnön mukaisen leiman lisäystä älyverkon palvelusolmulta lähetettävään rajoitus-pyyntösanomaan, kuvio 14 havainnollistaa keksinnön mukaisen leima-20 jonon lisäystä älyverkon ulkosolmulta lähetettävään aloi- tusanomaan, ja kuvio 15 on vuokaavio, joka havainnollistaa keksinnön edullisen suoritusmuodon mukaista rajoituspyynnön lähetystä palvelusolmusta.

25 Seuraavassa keksintöä kuvataan tarkemmin käyttäen ·- esimerkkinä (tähtimäistä) älyverkkoa, jossa välitetään puheluja. Kuten edellä esitettiin, älyverkon arkkitehtuuri perustuu puheluliikennettä hoitaviin solmuihin SSP ja verkon palvelusolmuihin SCP. Nämä solmut on kytketty toi-30 siinsa signalointijärjestelmän numero 7 (SS7, Signalling

System Number 7, jota kuvataan tarkemmin CCITT:n sinisessä kirjassa Specifications of Signalling System No. 7, Melbourne 1988) mukaisella verkolla SN kuviossa 5 esitettyyn tapaan. Keskinäisessä kommunikoinnissaan SSP ja SCP käyt-35 tävät INAP-protokollaa (Intelligent Network Application 10 97186

Protocol, jota kuvataan ETSIn (European Telecommunications Standard Institute) standardissa ETSI IN CS1 INAP Part 1: Protocol Specification, Draft prETS 300 374-1, November 1993) . SS7-protokollapinossa, jotka on havainnollistettu 5 kuviossa 6, INAP-kerros on ylimmäinen kerros, jonka alapuolella on TCAP-kerros (Transaction Capabilities Application Part), SCCP-kerros (Signalling Connection Control Point) ja MTP-kerros (Message Transfer Part). SSP-solmu on yleensä kaupallinen puhelinkeskus, jossa on tavanomaisesta 10 modifioitu puhelujenohjausohjelmisto, ja SCP-solmu käsittää palvelujen oHjauslogiikan ja sillä on pääsy palvelu-tietokantaan. Puheluliikenne kulkee SSP-solmujen kautta. Palvelusolmut tekevät osan niistä päätöksistä, jotka koskevat puhelujen reititystä ja veloitusta. Älyverkossa 15 toteutetun puhelun aikana saattaa SSP:n ja SCP:n välillä olla yksi tai useampi INAP-dialogi. Näistä dialogeista jokainen alkaa ennalta määrätyllä sanomalla (initial detection point message), jota kutsutaan jatkossa aloitus-sanomaksi .

20 Kun verkon liikenne on vilkasta, SCP voi ylikuormit tua. Tämän estämiseksi on älyverkossa hajautettu kuormi-tuksenohjausjärjestelmä, joka käyttää ns. call gapping -menetelmää rajoittamaan SCP:tä kohti tulevia sanomia (kyseistä nimitystä käytetään useissa kansainvälisissä stan-25 dardeissa, esim. CCITT Blue Book, Recommendation E.412, .: §3.1.1.2 ja Recommendation Q.542, §5.4.4.3). Call gapping -menetelmä on puhelujen esiintymistiheyteen (tu-lonopeuteen) perustuva tunnettu ohjausmenetelmä, jossa rajoitetaan puhelujen määrää siten, että korkeintaan tietty 30 määrä puheluja aikayksikössä päästetään lävitse. Tällaista menetelmää on kuvattu, paitsi edellä kuvatuissa standardeissa, myös esim. US-patentissa 4,224,479.) SCP tarkkai-lee kuormitustilannetta ja SSP:t rajoittavat tarpeen mukaan liikennettä hylkäämällä osan puheluista ennen kuin 35 niitä koskeva dialogi aloitetaan.

Il 11 97186

Olettakaamme, että verkossa on kuviossa 7a esitetyllä tavalla solmut SSP1 ja SSP2 sekä yksi palvelusolmu SCP. Palvelusolmun SCP voidaan ajatella käsittävän hierarkkisesti useita toiminnallisia lohkoja A...E. Jokaisen lohkon 5 voidaan ajatella käsittävän kuvion 7b mukaisesti call gapping -menetelmän mukaisesti toimivan rajoitusportin 70 ("gapping gate") ja alajärjestelmän SS, joka on rajoitus-portin takana. Alajärjestelmää koskeva tietoliikenne kulkee kokonaisuudessaan rajoitusportin kautta, ja rajoit-10 usportti kerää tilastoa liikenteestä, alajärjestelmän tilasta sekä palvelusolmun muiden osien tiloista. Keräämistään tiedoista rajoitusportti laskee kyseisen alajärjestelmän kuormitustason.

Alajärjestelmän normaali kuormitustaso on taso LO 15 (vrt. kuvio 3). Kun kuormitustaso muuttuu tasolta LO tasolle LI, yrittää rajoitusportti rajoittaa liikennettä lähettämällä puhelujen rajoituspyynnön molemmille SSP-sol-muille. Tällainen pyyntö käsittää tyypillisesti seuraavat parametriryhmät: (1) rajoituskriteerit (gap criteria), (2) 20 rajoitusindikaattorit (gap indicators) ja (3) rajoituksen käsittely (gap treatment). Rajoituskriteerit identifioivat sen osan liikenteestä, johon rajoitustoimintaa kohdistetaan, esim. vain 800-alkuisia puheluja voidaan rajoittaa. Rajoitusindikaattorit määrittelevät suurimman aikayksikös-25 sä sallittavan aloitussanomien (puhelujen) lukumäärän U : (itse asiassa rajoitusindikaattorit määrittelevät pienim män sallitun aikavälin I = l/U kahden peräkkäisen aloitus-sanoman välillä, mikä on periaatteessa sama asia) ja rajoituksen kestoajan T, jolloin rajoituspyynnön saapumisen 30 ja kestoajan päättymisen välillä saa aloitussanomien nopeus olla korkeintaan edellä mainittu maksimi. Tämän call gapping -menetelmän toimintaa on havainnollistettu kuviossa 8. Kun verkon tarjoaman liikenteen määrä (jota kuvataan vaaka-akselilla) on pienempi kuin em. maksimi U, ei rajoi-35 tusta tapahdu. Kun tarjotun liikenteen määrä ylittää ko.

12 97186 arvon, SSP hylkää osan puheluista, jolloin välitetyn liikenteen määrä (jota kuvataan pystyakselilla) on U. Ideaalitapausta on esitetty katkoviivalla ja käytännön tilannetta yhtenäisellä viivalla. Käytännössä ominaiskäyrä on 5 loiva approksimaatio ideaalitilanteen paloittain lineaarisesta ominaiskäyrästä. Tämä johtuu siitä, että tarjottu liikenne ei ole tasaisesti jakautunut aika-akselille.

Rajoituksen käsittelyparametrit määrittävät, mitä hylätyille puheluille tehdään. Hylätyn puhelun äänikanava 10 voidaan esim. kytkeä äänitiedotukseen tai varattu-ääneen. Lisäksi rajoituspyyntö käsittää ohjauskentän, joka ilmoittaa, onko rajoituspyyntö peräisin automaattiselta ylikuor-mituksenestomekanismilta vai SCP-solmun operaattorilta. Edellä kuvattuja parametriryhmiä on kuvattu em. standar-15 dissa ETSI IN CS1 INAP Part 1: Protocol Specification,

Draft prETS 300 374-1, November 1993, kohta 7.3.6, johon viitataan tarkemman kuvauksen suhteen.

Kun rajoituspyyntö saapuu SSP:lie, se luo vastaanottamansa informaation avulla kuvan (kopion) lähettävästä 20 rajoitusportista (eli rajoitusportin ohjaamasta alajärjes-telmästä). Tätä on havainnollistettu kuvioissa 9a ja 9b, jossa ylikuormittunutta lohkoa (C) on merkitty vinoviivoi-tuksella ja SCP:n lähettämää rajoituspyyntöä viitemerkillä CG. Rajoituskriteerien ja tämän kuvan avulla SSP identi-25 fioi sen liikenteen, joka on suunnattu ko. ylikuormittuneelle alajärjestelmälle ja rajoittaa tämän liikenteen määrää. Kun rajoituspyynnössä ilmoitettu aikajakso päättyy, SSP tuhoaa muististaan alajärjestelmän kuvan.

SCPrssä oleva rajoitusportti on "staattinen" eli se 30 on koko ajan olemassa. Rajoitusportin (tai vastaavan ala-järjestelmän) kuva SSP:ssä on sen sijaan väliaikainen; SSP luo sen vastaanottaessaan rajoituspyynnön ja tuhoaa sen, kun rajoituspyynnössä ilmoitettu aikaväli T on kulunut. Kun SSP vastaanottaa rajoituspyynnön, joka sisältää samat 35 rajoituskriteerit kuin jo olemassa oleva kuva, päivitetään 13 97186 muut parametrit uusia vastaaviksi.

Toinen lähestymistapa on katsoa SSP-.ssä olevia kuvia (kopioita) objekteina, joilla on kaksi tilaa: aktiivinen ja passiivinen. Kun kuva vastaanottaa rajoituspyynnön, se 5 muuttuu aktiiviseksi ja alkaa rajoittaa liikennettä. Ollessaan aktiivisena kuva voi vastaanottaa useita rajoitus-pyyntöjä SCP:ltä. Kun viimeksi tulleen rajoituspyynnön ilmoittama aikaväli umpeutuu, muuttuu kuva jälleen passiiviseksi .

10 Kun SCP:n kaksi alajärjestelmää on ylikuormittuneena samanaikaisesti, on SSP:ssä vastaavasti kuva (kopio) molemmista porteista. Kun yhä useampi alajärjestelmä ylikuormittuu, alkaa SCP:ssä olevien kuvien looginen rakenne muistuttaa SCP:ssä olevien rajoitusporttien välistä hie-15 rarkiaa. Tätä tapahtumasarjaa on havainnollistettu kuviossa 10.

ETSIn edellä mainitussa standardissa (kohta 7.3.19.1.1) on määritelty myös erityinen indikaattori (call gap -encountered indicator), jonka SSP lisää aloi-20 tussanomaansa, jos puhelu on läpäissyt rajoitustoimintaa suorittavan portin. Tämä indikaattori osoittaa siis SCP:lie, että kyseessä oleva SSP suorittaa puhelujen rajoitusta. SCP ei kuitenkaan voi olla varma, että SSP suorittaa rajoitusta oikeilla parametreillä, joten SCP ei voi 25 luottaa ko. indikaattoriin tehdessään päätöstä siitä, *. tulisiko rajoituspyyntö lähettää vai ei. Esimerkkinä tästä voidaan ajatella verkkoa, jossa on yksi SCP-solmu ja useita SSP-solmuja, ja jossa yksi SCP:n alajärjestelmistä on kuormitustasolla LI, jota vastaava, SSP:lie ilmoitettava 30 yläraja U on esim. 10 aloitussanomaa (10 puhelua) sekunnissa. Jos nyt kuormitustaso muuttuu tasolta LI tasolle L2, jota vastaava yläraja on esim. 5 aloitussanomaa (5 puhelua) sekunnissa, SCP lähettää uuden ylärajan sisältävän rajoituspyynnön CG jokaiselle SSP:lie. Jos tässä ti-35 lanteessa, esim. vikojen seurauksena, joidenkin SSP-solmu- 14 97186 jen tiedot jäävät päivittämättä, nämä solmut jatkavat liikenteen rajoittamista vanhalla (suuremmalla) arvolla niin kauan kunnes rajoituspyynnössä ilmoitettu aikaväli umpeutuu. Tämän johdosta saattaa kyseinen alajärjestelmä siir-5 tyä edelleen seuraavalle kuormitustasolle L3. SCP ei pysty erottamaan päivitettyjä ja ei-päivitettyjä SSP-solmuja toisistaan, koska kaikilta SSP-solmuilta vastaanotetaan sama indikaattori.

Tätä ongelmaa on yritetty ratkaista jo alussa kuva-10 tulla tavalla siten, että sama rajoituspyyntö toistetaan jokaisen SSP:ltä tulevan aloitussanoman jälkeen. Tämä ratkaisu aiheuttaa kuitenkin (a) lisää liikennettä SCP:n ja SSP:n välisellä merkinantoyhteydellä ja (b) SSP:ssä olevan, SCP:tä koskevan informaation (alajärjestelmien kuvi-15 en) toistuvia päivityksiä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti toimitaankin niin, että keskussolmu SCP ylläpitää muistissaan esim. laskurin avulla kokonaislukua, jota kutsutaan tässä yhteydessä "globaaliksi leimaksi". Aluksi kyseisen leiman 20 arvo on nolla. Kun keskussolmun minkä tahansa alajärjes-telmän kuormitustaso muuttuu (eli sen rajoitusparametrit muuttuvat), sen rajoitusportti inkrementoi globaalin leiman arvoa yhdellä, lukee uuden leiman arvon ja tallettaa sen sisäisiin tietoihinsa. Talletettua leimaa kutsutaan 25 tässä yhteydessä "paikalliseksi leimaksi". Tämän paikalli- i. sen leiman arvo identifioi siis millä tahansa ajan hetkel lä kyseisen rajoitusportin (ja kyseisen alajärjestelmän) käyttämät rajoitusparametrit. Periaatetta on havainnollistettu kuviossa 11, jossa laskuria on merkitty viitenume-30 rolla 110 ja paikallinen leima on, yksinkertaisuuden vuoksi, esitetty ainoastaan alajärjestelmän E osalta.

Kun rajoitusportti lähettää rajoituspyynnön, se lisää tämän paikallisen leiman ulkosolmulle lähetettävään rajoituspyyntösanomaan CG. Kun ulkosolmu SSP vastaanottaa 35 kyseisen rajoituspyyntösanoman, se tallettaa leiman arvon 15 97186 vastaavan kuvan (kopion) tietoihin. Mikäli tämän jälkeen ulkosolmusta lähtevä puhelu kulkee rajoituksenohjauksen (call gap control) kautta, sisältää lähetettävä aloitus-sanoma tämän leiman, joka identifioi ulkosolmun käyttämät 5 rajoitusparametrit.

Keskussolmussa päättää rajoitusportti rajoituspyyn-nön lähettämisestä kuviossa 12a esitetyllä tavalla. Vastaanotetusta aloitussanomasta tarkistetaan ensin (vaihe 112), onko siinä leimaa. Mikäli vastaanotettu aloitus-10 sanoma ei sisällä leimaa, merkitsee se sitä, että ulkosol-mussa SSP ei ole keskussolmun rajoitusportin kuvaa (eli ulkosolmu ei suorita puhelujen rajoitusta). Tällöin lähetetään rajoituspyyntö (vaihe 114). Mikäli vastaanotettu aloitussanoma sisältää leiman, sen arvo RS on joko yh-15 täsuuri tai erisuuri kuin paikallisen leiman arvo LS. Mikäli vaiheessa 113 suoritettava tarkastus osoittaa, että arvot ovat yhtäsuuret, on rajoitusportin kuva oikein päivitetty, eikä rajoituspyyntöä lähetetä. Mikäli arvot ovat erisuuret, lähetetään rajoituspyyntö kyseiselle ulkosol-20 mulle (vaihe 114).

Tätä rajoituspyynnön lähetystä voidaan kuvata myös seuraavasti: lähetä rajoituspyyntö, jos (ei leimaa aloitus-sanomassa) tai jos (palvelupyyntösanoman leima * paikalli-25 nen leima).

: Keskussolmuun on siis kuvion 12b mukaisesti lisätty ainakin yhdet vertailuelimet 122, jotka vertailevat vas-taanottoelimiltä 121 saatua leimaa paikalliseen leimaan LS ja ohjaavat solmun lähetinelimiä 123 lähettämään rajoitus-30 pyynnön CG sen mukaan, mikä on vertailun tulos.

ETSIn edellä mainittu standardi (kohta 7.3.6.11) • määrittelee neljä erilaista rajoituskriteeriä, joista yksi on kutsuttu osoite (called address). Kuten edellä jo esi tettiin, voidaan SCP nähdä alajärjestelmien hierarkkisena 35 rakenteena, jossa jokaisen alajärjestelmän liikennettä 16 97186 kontrolloi rajoitusportti. Tällainen alajärjestelmä on sellainen osa SCP-solmua, jolla omat uniikit rajoituskri-teerinsä. Tämä merkitsee myös sitä, että mitä väljemmin rajoituskriteerit on määritelty, sitä suurempaa osaa lii-5 kenteestä ne koskevat ja sitä ylempänä hierarkiassa on vastaava alajärjestelmä. Esim. kriteerit "kutsuttu osoite alkaa numerolla 3" omaava alajärjestelmä on hierarkiassa ylempänä kuin kriteerit "kutsuttu osoite alkaa numeroilla 314" omaava alajärjestelmä. Kun SSP sisältää vähintään 10 kaksi aktiivista kuvaa (kopiota), jotka ovat hierarkiassa edellä kuvatussa hierarkiassa peräkkäin, kuten esim. ala-järjestelmät A, B ja C kuviossa 11, on päätettävä siitä, kuinka näihin alajärjestelmiin tarkoitettuja puheluja rajoitetaan. Jos SSP:ssä on esim. kaksi kuvaa siten, että 15 ensimmäisessä kriteeri on "kutsuttu osoite alkaa numeroilla 800" ja nopeuden yläraja U on 10 aloitussanomaa sekunnissa, ja toisessa kriteeri on "kutsuttu osoite alkaa numeroilla 80012" ja nopeuden yläraja U on 5 aloitus-sanomaa sekunnissa. Kun tilaaja valitsee esim. numeron 20 "800123", voidaan periaatteessa käyttää jomman kumman kuvan parametrejä. Ensimmäisen kuvan parametrien käyttäminen on kuitenkin virheellistä, koska tällöin voi hierarkiassa alemmalla tasolla olevan toisen kuvan luonut portti saada jopa 10 aloitussanomaa sekunnissa, vaikka vain 5 25 aloitussanomaa sekunnissa on sallittu. Myöskin pelkästään toisen kuvan parametrien käyttö ei olisi oikein. Sen sijaan molempien kuvien parametrien avulla tapahtuva rajoitus antaa oikean tuloksen kaikissa tapauksissa. Kun siis puhelun tiedot sopivat useiden aktiivisten kuvien rajoi-30 tuskriteereihin, on ko. kuvan kuljettava kaikkien näiden kuvien rajoituksenohjauksen kautta. Mikäli puhelu ei pääse kaikkien kuvien (porttien) läpi, hylätään puhelu.

Edellisessä kappaleessa kuvattu periaate vaikuttaa esillä olevaan keksintöön siten, että aloitussanomassa on 35 oltava jono leimoja. Jonossa on kaikkien niiden aktiivis- 17 97186 ten kuvien leimat (leimojen arvot), joiden läpi puhelu on tullut. Jono voi siis olla tyhjä (nolla leimaa) tai leimoja voi olla yksi tai useampi. Keskussolmun SCP alajärjestelmän rajoitusportti tarkastaa, onko jonossa sen oman 5 paikallisen leiman arvo. Mikäli se puuttuu, portti lähettää rajoituspyynnön SSP:lle.

Keksinnön mukaisesti lisätään siis SCP:stä lähetettävän sanoman puhelunrajoitusta koskevaan datakenttään ylimääräinen tieto, leima tai leiman arvo, joka yksilöi 10 SCP:ssä käytössä olevat rajoitusparametrit. Rajoituspyyn-tösanomassa lähetettävää datakenttää, jota kutsutaan standardeissa nimellä "CallGapArgument" on esitetty kuviossa 13. Selvyyden vuoksi on kuviossa esitetty ko. kentät samoilla nimillä kuin millä ne esiintyvät standardissa.Data-15 kentän sisällä tulevat peräkkäin rajoituskriteerit (gapC-riteria), rajoitusindikaattorit (gaplindicators), ohjaus-tyyppi (controlType), rajoituksen käsittelytiedot (gapT-reatment) ja laajennusosa (extensions). Näistä ovat oh-jaustyyppi ja rajoituksen käsittelytiedot optionaalisia. 20 Laajennusosa muodostaa vapaan tilan, jota valmistajat voivat hyödyntää eri tavoin. Keksinnön mukaisesti lisätään leima joko joidenkin edellä mainittujen kenttien väliin omaksi kentäkseen, tai se voidaan sijoittaa laajennusosan sisään. Viimemainitun vaihtoehdon etuna on se, että täl-25 lainen rajoituspyyntösanoma on täysin nykyisen standardin mukainen.

On myös mahdollista, että kahden tai usemman samanaikaisesti ylikuormittuneen alajärjestelmän leimat sijoitetaan samaan rajoituspyyntösanomaan. Tällöin on sanomassa 30 kaksi tai useampi "CallGapArgument"-datakenttä ja vastaavasti myös vähintään kaksi leimaa.

SSP:stä lähtevään aloitussanomaan lisätään edellä mainittu leimajono. Kuviossa 14 on esitetty aloitussanoman datakenttää (jota standardissa merkitään nimellä InitialD-35 PArg). Aloituspyyntösanoman datakentän sisällä tulevat 18 97186 palveluavain (serviceKey), kutsutun osapuolen numero (cal-ledPartyNumber), kutsuvan osapuolen numero (callingPar-tyNumber), kutsuvan osapuolen kategoria (callingPartysCa-tegory), edellä mainittu "läpäisyindikaattori" (cGEncoun-5 tered) ja laajennusosa (extensions). Keksinnön mukaisesti lisätään leimajono (joka sisältää yhden tai useamman leiman, jos SSP suorittaa rajoitustoimintaa, tai ei yhtään leimaa, jos SSP ei suorita rajoitustoimintaa) joko joidenkin kenttien väliin omaksi erilliseksi kentäkseen tai 10 leimajono sijoitetaan laajennusosan sisään. Viimemainitun vaihtoehdon etuna on jälleen se, että tällainen aloitus-sanoma on täysin nykyisen standardin mukainen.

Koska globaalin leiman arvo on käytännössä rajoitettu, ei sitä voida kasvattaa ikuisesti. Jos kyseisen muut-15 tujan koko on esim. 1 oktetti (8 bittiä), sen maksimi arvo on 28-l = 255. Kun rajoitusportti yrittää inkrementoida leimaa, joka on maksimiarvossaan, se ei kasvakaan, vaan muuttuu nollaksi (laskurin ympäripyörähtäminen eli ns. roll-over).

20 Tämän jälkeen on mahdollista, että kahdella tai useammalla rajoitusportilla on sama paikallisen leiman arvo. Tällaisen tapahtuman esiintymistaajuus riippuu siitä suhteellisesta nopeudesta, jolla portit päivittävät rajoi-tusparametrejään sekä laskurin maksimiarvosta. Laskurin 25 ympäripyörähtämisestä seuraava ongelma voidaan kuitenkin jättää kokonaan huomioimatta, varsinkin jos voidaan olla varmoja, että se esiintyy riittävän harvoin. Mikäli tästä ei voida olla varmoja, voidaan ongelma välttää siten, että ympäripyörähtäminen aikaansaa uuden arvon jokaisen portin 30 leimalle, myös vaikka portin rajoitusparametrit eivät olisikaan muuttuneet. Tämän jälkeen annetut rajoituspyyn-: nöt antavat uudet leima-arvot ulkosolmuissa oleville port tien kuville.

Inkrementoitavan laskurin sijasta globaalia leimaa 35 voidaan ylläpitää luonnollisestikin myös dekrementoitaval- 19 97186 la laskurilla. Laskurin ylläpitämän kokonaisluvun sijasta voi globaali leima muodostua periaatteessa mistä tahansa rajoitusparametrit yksilöivästä tiedosta, esim. keskussol-mun kellon kulloisestakin arvosta.

5 Sinä aikana, kun rajoituspyyntö on matkalla keskus- solmuun, voi ulkosolmu lähettää joitakin aloitusanomia, joissa on leiman vanha arvo. Kukin tällaisista aloitus-sanomista aiheuttaa uudella leima-arvolla varustetun ra-joituspyynnön lähettämisen keskussolmusta. Verkon viiveis-10 tä johtuen voidaan näin ollen joutua rajoituspyyntö toistamaan useita kertoja.

Keksinnön erän edullisen suoritusmuodon mukaisesti voidaan edellä esitettyä perusperiaatetta muokata siten, että keskussolmu tutkii vain tietyn ennalta määrätyn suh-15 teellisen osuuden vastaanottamiensa aloitussanomien kokonaislukumäärästä. Seuraavassa tätä ennalta määrättyä suhteellista osuutta kuvataan kirjaimella p (0 < p s 1) . Lähteelle (ulkosolmulle), jonka lähettämän liikenteen nopeus ylittää raja-arvon U (aloitussanomia sekunnissa), tämä 20 takaa rajoituspyynnön keskimäärin vähintään 1/(pU) sekunnissa. Tämän suoritusmuodon etuna on se, että vertailusta aiheutuva työmäärä vähenee määrällä l/(l-p).

Tällainen toiminta on edullista toteuttaa siten, että jokaista tulevaa aloitussanomaa kohti generoidaan 25 keskussolmussa SCP satunnaisluku R, jolle pätee 0 s R s 1.

* Mikäli tämä luku on pienempi kuin parametri p, lähetetään suoritetaan leimajonon tutkinta. Päätöksenteko voidaan siis kuvata seuraavasti: tutki vastaanotettu leimajono, jos R < p, 30 missä 0sRslja0<psl.

Toimintaa on havainnollistettu myös kuviossa 15 • esitetyssä vuokaaviossa, joka vastaa muuten kuviossa 12 esitettyä perusperiaatetta, mutta nyt suoritetaan ennen leiman tarkastusta (vaihe 112) satunnaisluvun R vertailu 35 parametriin p (vaihe 111b). Mikäli R<p, jatkuu toiminta 20 97186 edellä kuvatulla tavalla, mutta jos Rap, jätetään leima-jonontarkastus kokonaan suorittamatta (eli siirrytään vaiheeseen 115).

Edellä on kuvattu keksintöä älyverkkoon viitaten.

5 Tämä merkitsee sitä, että palveluja tarjoavassa solmussa on edellä kuvatulla tavalla useita alajärjestelmiä. Keksinnön mukainen menetelmä on kuitenkin sovellettavissa mihin tahansa verkkoon, jossa on vastaavanlainen perustilanne. Tämä merkitsee siis sitä, että palveluja tarjoavas-10 sa solmussa ei välttämättä ole lainkaan alajärjestelmiä, jolloin sanomissa ei tarvitse välittää kuin korkeintaan yhden leiman arvo.

Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, on selvää, 15 ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan muunnella edellä ja oheisissa patenttivaatimuksissa esitetyn keksinnöllisen ajatuksen puitteissa. Keksinnön mukaista menetelmää voidaan esim. soveltaa vain tiettyyn osaan liikennettä. Rajoitustoiminnassa käytettävien parametrien 20 lukumäärä voi myös vaihdella, joten parametriryhmä on ymmärrettävä ryhmänä, joka sisältää yhden tai useamman parametrin. Koska keksinnön mukainen ratkaisu on periaatteessa sovellettavissa mihin tahansa tietoliikenneverkkoon, jossa on kuvion 1 mukainen perustilanne, on keskus-25 solmusta käytetty oheisissa vaatimuksissa nimitystä palve- lusolmu (rajoittumatta älyverkkoon) ja ulkosolmusta puolestaan nimitystä solmu (rajoittumatta tähtimäiseen verkkoon) . Myös palvelupyyntöjen on ymmärrettävä liittyvän yleisesti mihin tahansa palveluihin, joiden suoritus kuor-30 mittaa palvelusolmua.

li

Claims (8)

21 97186

1. Menetelmä ylikuormituksen estämiseksi tietoliikenneverkon solmussa, joka verkko käsittää ainakin 5 yhden palvelusolmun (CN; SCP) ja ainakin yhden muun solmun (PN; SSP), jolta palvelusolmu vastaanottaa palvelupyyntöjä, jonka menetelmän mukaisesti palvelusolmu lähettää siihen kytketylle solmulle rajoituspyyntöjä (CG), jotta mainittu solmu rajoittaisi palvelusolmua kohti lähettä-10 miensä palvelupyyntöjen määrää, joka rajoituspyyntö sisältää parametriryhmän, joka ilmoittaa, kuinka solmun tulisi suorittaa rajoitustoimintaa, jolloin rajoituspyyntö lähetetään ainakin aina sen jälkeen, kun mainittu parametri-ryhmä muuttuu, tunnettu siitä, että 15 - palvelusolmu lisää lähettämäänsä rajoituspyyntöön tiedon, joka yksilöi edellä mainitun parametriryhmän, jonka perusteella solmussa suoritettavan rajoituksen tulisi toimia, - solmu kopioi mainitun tiedon muistiinsa ja lähet-20 tää käyttämiään parametriryhmiä yksilöivät tiedot takaisin palvelusolmulle, ja - palvelusolmu vertaa mainittuja tietoja lähettämäänsä tietoon ja päättää rajoituspyynnön lähettämisestä tiedot lähettäneelle solmulle vertailun perusteella.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, i tunnettu siitä, että solmu lähettää käyttämiään parametriryhmiä yksilöivät tiedot takaisin palvelusolmulle lähettämänsä palvelupyynnön mukana.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 30 tunnettu siitä, että parametriryhmän yksilöivää tietoa ylläpidetään palvelusolmussa laskurin (110) avulla.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että aina laskurin pyörähtäessä ympäri muutetaan palvelusolmussa kaikki tiedot, jotka 35 yksilöivät palvelusolmussa käytössä olevat parametriryh- 22 97186

5. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että palvelusolmu suorittaa vertailun vain tietylle ennalta määrätylle osuudelle (p) vas-taanottamiensa palvelupyyntösanomien kokonaislukumäärästä.

6. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että palvelusolmua kohti lähetettäviä palvelupyyntöjä rajoitetaan rajoittamalla aikayksikköä kohti lähetettävien palvelupyyntöjen lukumäärää.

7. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, 10 tunnettu siitä, että palvelusolmua kohti lähetettäviä palvelupyyntöjä rajoitetaan rajoittamalla palve lusolmua kohti lähetettävien palvelupyyntöjen lukumäärää tiettyyn prosenttiosuuteen palvelupyyntöjen kokonaislukumäärästä. 15

8. Järjestely tietoliikenneverkon solmussa, joka verkko käsittää ainakin yhden palvelusolmun (CN; SCP) ja ainakin yhden muun solmun (PN; SSP), jolta palvelusolmu vastaanottaa palvelupyyntöjä, jonka järjestelyn mukaisesti palvelusolmu lähettää siihen kytketylle solmulle rajoitusko pyyntöjä (CG), jotta mainittu solmu rajoittaisi palvelu-solmua kohti lähettämiensä palvelupyyntöjen määrää, joka rajoituspyyntö sisältää parametriryhmän, joka ilmoittaa, kuinka solmun tulisi suorittaa rajoitustoimintaa, jolloin rajoituspyyntö lähetetään ainakin aina sen jälkeen, kun 25 mainittu parametriryhmä muuttuu, tunnettu siitä, että verkon palvelusolmu käsittää vertailuelimet (122) solmuun talletetun, parametriryhmän yksilöivän tiedon (LS) vertaamiseksi vastaavaan tietoon, joka on vastaanotettu verkon muulta solmulta, jotka vertailuelimet on toiminnal-30 lisesti kytketty ohjaamaan rajoituspyynnön (CG) lähetystä palvelusolmusta. 23 97186