FI95440B - Menetelmä plasmaperäisen C3b-inaktivaattoriliuoksen valmistamiseksi, joka ei sisällä oleellisesti tekijä B-aktiivisuutta eikä infektoivan viruksen aktiivisuutta - Google Patents

Description

5 x 95440

Menetelmä plasmaperäisen C3b-inaktivaattoriliuoksen valmistamiseksi, joka ei sisällä oleellisesti tekijä B-aktiivi-suutta eikä infektoivan viruksen aktiivisuutta

Keksintö koskee menetelmää plasmaperäisen C3b-inaktivaattoriliuoksen valmistamiseksi, joka ei sisällä oleellisesti tekijä B - aktiivisuutta eikä infektoivan viruksen aktiivisuutta.

10

Komplementtijärjestelmä on entsyymikaskadijärjestelmä, joka koostuu yli 20 plasmaproteiinista. Järjestelmä on tärkeä puolustuksessa mikrobiaalisia infektioita vastaan. Se aktivoituu osaksi antigeeni/vasta-aine-komplekseilla klassi-15 sen reitin kautta, osaksi vaihtoehtoista reittiä esimerkiksi bakteerimembraaneilla ja liukoisilla aineilla. Molemmissa tilanteissa aktivaatio johtaa joidenkin aktiivisten ent-syymikompleksien, C3-konvertaasien muodostumiseen, joilla on substraattina keskeinen komponentti C3. C3-proteiini 20 lohkeaa pieneksi fragmentiksi, C3a, ja suuremmaksi fragmentiksi, C3b. C3b muodostaa osan vaihtoehtoisen reitin C3-konvertaasista. Siten komplementtijärjestelmään sisältyy vaihtoehtoisen reitin amplifiointiperiaate. Vaihtoehtoisen reitin C3-konvertaasi sisältää myös tekijän Bb, joka on 25 hajoamistuote komplementtitekijästä, tekijästä B.

Järjestelmää säätelevät useat proteiinit, jotka inhiboivat aktivoituja entsyymikomplekseja. Tekijä I (C3b-inaktivaat-tori eli KAF) tällainen säätelijäproteiini, koska se hajot-30 taa C3b-fragmentin entsymaattisesti välituotefragmentiksi iC3b ja edelleen C3c:ksi ja C3d:ksi.

Tekijä I:n puute tuo mukanaan, ettei C3b voi hajota pienemmiksi lohkeamistuotteiksi. Tästä seuraa vaihtoehtoisen C3-35 konvertaasin jatkuva ja kontrolloimaton muodostuminen, josta seuraa vaihtoehtoisen reitin proteiinien väheneminen tai ehtyminen. Tähän liittyy vähäisempi resistenssi määrätyille infektiotyypeille. Siten tekijä I - puutepotilailla on kuvattu esimerkiksi lisääntynyttä aivokalvontulehduksen ja 2 95440 keuhkokuumeen esiintymistiheyttä, vertaa S.C. Ross st ai.. Medicine £2(5) (1984) 243.

Plasmasta puhdistetun tekijä I - valmisteen laskimonsisäi-5 sellä infuusiolla käsittely on kuvattu, vertaa J.B. Ziegler et ai.. J. Clin. Invest. 55 (1975) 668. Tämä käsittely on keksitty tehokkaaksi useimpien plasmaproteiinien konsent-raatioiden lähes normalisoinnin aikaansaamisessa tekijä I -puutepotilailta. Valmistetta ei ole kuitenkaan virusinak-10 tivoitu.

Samoin on hoito plasmainfuusioilla keksitty tehokkaaksi, vertaa: D.J. Barret s£ ai., J. Pediatri. 104(1) (1984) 76; V. Wahn et ai., Allergol. Immunopathol. 8(4) (1980) 422; 15 samoin kuin V. Wahn e£. ai, J. Clin. Immunol. 1(4) (1981) 228. Tällä käsittelyllä on kuitenkin joitain vakavia haittoja:

Tekijä I - puutepotilailla on veressä suuria C3-konver-20 taasimääriä. Siksi plasman kautta annettu C3 lohkeaa välit tömästi C3a:ksi ja C3b:ksi, kuten edellä kuvattiin. C3a, joka on anafylotoksiini, voi aiheuttaa anafylaktisia reaktioita plasmainfuusion yhteydessä, vertaa V. Wahn e£ ai..

J. Pediatr. 105(4) (1984) 673. Lisäksi tulokseksi muodos- 25 tuvalla C3b:lla on yhdistelmänä tekijä B:n kanssa samoin ’ plasman kanssa annettuna stimuloiva vaikutus vaihtoehtoi seen reittiin. Siten komplementtikomponenttien C3 ja tekijä B:n läsnäolo annetussa plasmassa heikentää vaihtoehtoisen reitin tekijä I - säätelyn tehokkuutta. Lopuksi, plasmain-30 fuusioilla ei voida poistaa viraalisen siirtymisen vaaraa.

Tekijä I- ja tekijä H -tasojen tilapäisiä alenemisia havaitaan potilaalla, joka kärsii systeemisestä punahukasta (S-LE). Kaneko (EP-patenttijulkaisu 0222611) osoitti, että 35 tekijä H:n ja/tai tekijä I:n anto hiirille, jotka kärsivät autoimmuunisairauksista, jotka muistuttavat ihmisen SLE:tä, nivelreumaa ja munuaiskerästulehdusta, oli tehokkaita parantamassa tai estämässä proteinuriaa, joka edustaa autoim- 3 95440 muunisairausten patologisia olosuhteita. Kaneko ei kuitenkaan esitä tekijä I - valmistetta virusinaktivaatiovaihee-seen tai spesifiseen tekijä B - poistumisvaiheeseen. Olennainen ongelma ihmisen verestä tai veriplasmasta tuotettu-5 jen valmisteiden tai jakeiden terapeuttisessa käytössä on, että veri tai veriplasma voi sisältää infektoivia viruksia. Esimerkkejä tällaisista infektoivista viruksista ovat hepatiitti B - virus, ei-A-, ei-B-hepatiittivirus ja ihmisen immuunikatovirus. Infektoivien virusten transmissio tunne-10 taan yleisesti ihmisen verestä tai veriplasmasta tuotettujen valmisteiden käytöstä. Esimerkkejä tällaisista valmisteista ovat koagulaatiotekijä VIII, koagulaatiotekijä IX, koagulaatiotekijä XIII, immunoglobuliini ja antitrombiini III.

15

Tunnetaan erilaisia menetelmiä infektoivien virusten poistamiseksi ihmisverestä tai -veriplasmasta valmistetuista terapeuttisista valmisteista tai näitä sisältävistä liuoksista. Tällainen tunnettu menetelmä käsittää terapeuttista 20 proteiinia sisältävien vesiliuosten kuumentamisen 10 tunnin ajan 60 °C:ssa, aikaansaaden täten varmuutta infektoivien virusten siirtymistä vastaan näitä plasmaproteiineja sisältäviä valmisteita käytettäessä. Denaturoitumisen tai muun vahingon aiheuttamisen estämiseksi terapeuttisesti aktiivi-25 selle proteiinille vesiliuoksessa on kuumennuskäsittelyn ‘ aikana kuitenkin välttämätöntä lisätä stabilointiaineita.

Siten ihmisalbumiini- tai -proteiinikonsentraattia sisältävien liuosten 10-tuntisessa 60 °C:ssa kuumennuksessa lisä-30 tään stabilointiaineiksi rasvahappojen tai aminohappojen suoloja, vertaa Gellis £t ai., J. Clin. Invest. 27 (1948) 239. Tämän menetelmän käyttö ihmisalbumiinin tai -prote-iinikonsentraatin käsittelyyn ei ole liittynyt menetelmän vuonna 1948 tapahtuneesta käyttöönotosta lähtien infek-35 toivien virusten siirtymistä näitä valmisteita käytettäessä. Tähän menetelmään ei liity lainkaan, tai vain merkityksettömiä terapeuttisen plasmaproteiini albumiinin menetyksiä.

95440 4

Plasminogeeniä sisältäviä liuoksia voidaan stabiloida 10 tunnin kuumennuskäsittelyn aikana 60 °C:ssa aminohappo ly-siiniä, vertaa Baumgarten et ai·, US-patenttijulkaisu 3227626 (1966). Patenttijulkaisun mukaan tämä menetelmä 5 tuhoaa hepatiittiviruksen läsnäolon.

Koagulaatiotekijää XIII sisältäviä liuoksia voidaan kuumentaa 10 tunnin ajan 60 °C:ssa aminohapon, monosakkaridin tai sokerialkoholin läsnä ollessa, vertaa Fukuhima, JP-patent-10 tijulkaisu Sho 51-134878 (1976). Tällä menetelmällä on kuvattu noin 50-% tekijä XIII-aktiivisuuden menetys.

Lisäksi liuoksia, jotka sisältävät proteinaasi-inhibiittori anti-trombiini III:a, voidaan stabiloida sitruunahapon suo-15 loilla ennen kuumentamista 10 tunnin ajan 60 °C:ssa, vertaa Holleman et ai., Throm. & haemo. 38. (1977) 201. Terapeuttisen antitrombiini III - proteiinin menetys on tässä menetelmässä suuruudeltaan noin 30 %.

20 Lopuksi, DE-hakemusjulkaisussa 2916711 (198C) kuvataan menetelmä tekijä Villin kuumennuskäsittely 10 tunnin ajan 60 °C:ssa alentaen samalla kontaminoivan fibrinogeenin pitoisuutta. Käytetty stabilointiaine on sakkaridi tai sokerial-koholi yhdistelmänä aminohapon suuren konsentraation kans-25 sa. Läsnä oleva aminohappo aiheuttaa tekijä VIII - liuoksen . ‘ fibrinogeenin saostumisen. Tässä menetelmässä, tekijä VIII- liuosta sekoitetaan esimerkiksi 50 paino/paino-% sakkaroosin ja 2 M glysiinin kanssa kuumennuskäsittelyn aikana.

30 Kirjallisuudessa ei ole kuvattu menetelmiä virusinakti- voidun tekijä I - valmisteen valmistamiseksi. Tämä keksintö aikaansaa kuitenkin menetelmä C3b-inaktivaattoriliuoksen valmistamiseksi, joka on olennaisen vapaa infektoivista viruksista ja tekijä B:stä ja joka on turvallinen infektoi-35 vien virusten siirtymistä vastaan, menetelmän käsittäessä C3b-inaktivaattoria sisältävän liuoksen, joka on peräisin plasmasta, alistamisen pastörointikäsittelylle kuumentamalla noin 55 - 65 °C:een 0,5 - 100 tunnin ajaksi, edullisesti

II

5 95440 noin 60 °C:ssa 4-24 tunnin ajan, ainakin yhden stabiloi-jan kanssa. Edullisemmin kuumakäsittelyä suoritetaan noin 60 °C:ssa 5-15 tunnin ajan.

5 Keksintö tekee mahdolliseksi valmistaa plasmaperäistä C3b-inaktivaattoriliuosta, joka suojataan käytännöllisesti aktiivisten virusten ja komplementtitekijän, tekijä B:n siirtymistä vastaan 1 vaiheessa.

10 Jos keksintö yhdistetään fraktiointivaiheen kanssa, jossa poistetaan C3-aktiivisuus, esimerkiksi PEG-saostuksella, kuten kuvataan esimerkissä 1, saadaan valmiste, jolla on 2 erittäin tärkeää etua verrattuna plasmaan tekijä I - puutteen hoidossa, koska se on käytännössä vapaa viruksista, ja 15 se on käytänössä ilman C3- ja tekijä B - aktiivisuutta, joka voi edellä kuvatulla tavalla aiheuttaa anafylaktisia reaktioita. Tuote on myös ylivoimainen Kanekon kuvaamiin tekijä I - valmisteisiin (EP-patenttijulkaisu 0222611) verrattuna autoimmuunisairausten hoitoa varten, koska nämä 20 tuotteet eivät olleet turvallisia virusten siirtymisen vaaran suhteen.

Siten tämä keksintö tekee mahdolliseksi aikaansaada huomattava parannus tekijä I - puutepotilaiden hoidossa verrat-25 tuna tavalliseen hoitoon plasmainfuusioilla. Käsittely menetelmä tekijä I:tä sisältävän liuoksen 1/2 - 100 tunnin kuumennuksella 55 - 65 °C:ssa sakkaridin ja/tai sokerial-koholin ja/tai aminohapon kanssa stabiloijana voidaan suorittaa millä hyvänsä tekijä I:tä sisältävällä fraktiolla 30 tai valmisteella.

Tekijä I:tä sisältävät liuokset sekoitetaan sakkaridin ja/tai sokerialkoholin ja/tai aminohapon kanssa. Tekijä I:n stabiloituminen lisääntyy lisääntyneellä sakkaridi-, soke-35 rialkoholi- tai aminohappolisäyksellä; siten lisäystä voi daan tehostaa 1 tai useamman useamman näiden stabiloija-tyyppien saturointiin asti. Samoin tekijä B:n stabiloituminen kasvaa kasvavalla sakkaridi- ja/tai sokerialkoholilis- 6 95440 äyksellä, mutta näille stabiloijille on konsentraatioalue, jolla kuumakäsitellyissä liuoksissa ei ole läsnä tekijä B:tä, ja suuri tekijä I:n saanto saadaan 10 tunnin kuumakä-sittelyn jälkeen 60 °C:ssa. On esimerkiksi merkittävää, 5 että stabilointi 55-% (paino/paino) sakkaroosilla aikaansaa tekijä B:n 21-% esiintymistiheyden 10 tunnin kuumakäsitte-lyn jälkeen 60 °C:ssa, kun taas 30-% (paino/paino) sakkaroosin käyttö aikaansaa tekijä B:n täydellisen denaturoitu-misen jo 4 tunnin sisällä 60 °C:ssa. Samaa selvää vaikutus-10 ta ei nähdä tekijä I:llä, vertaa esimerkki l, osa B ja esimerkki 3. Aminohappojen käytöllä stabiloijana ei nähdä tekijä B:n stabiloitumista, kun taas suuri tekijä I:n saanto voidaan saada 10 tunnin kuumakäsittelyn jälkeen 60 °C:ssa. Tämä tosiseikka tekee mahdolliseksi tuottaa tekijä I - val-15 mistetta, jossa ei ole tekijä B - aktiivisuutta.

Sakkaridin, sokerialkoholin tai aminohapon poistaminen tekijä I:tä sisältävästä liuoksesta kuumakäsittelyn jälkeen voidaan aikaansaada ioninvaihdolla tai dialyysillä. Stabi-20 loijän poistamisen jälkeen liuos voidaan konsentroida haluttuun konsentraatioon, esimerkiksi ultrasuodatuksella, minkä jälkeen valmiste voidaan mahdollisesti pakastekuivata stabiilisuuden parantamiseksi käyttöön asti, jolloin se muodostetaan uudelleen. Tekijä I voidaan määrittää 25 "rocketimmunoelektroforeesilla kanin anti-ihmis-vasta-ai-• ‘ neella, joka on monospesifistä tekijä I:lle (valmistaja

Institute of Medical Microbiology at the University of Odense, Tanska). Näytteen koko on 10 μΐ. Standardi on pa-kastekuivattua ihmisplasmaa (KABI).

30

Tekijä B voidaan määrittää radiaalisella immunodiffuusioila kanin antihumaani-tekijä B - vasta-aineella (Behring, anti-C3-aktivaattori). Näytteen koko on 10 μΐ. Standardi on samoin pakastekuivattua ihmisen plasmaa (KABI). Koska C3:n 35 vastainen vasta-aine ei ole kaupallisesti saatavissa, C3:n läsnä olo voidaan sulkea pois seuraavalla epäsuoralla menetelmällä, vertaa I. Brandslund et ai., Scand. J. Clin. Lab. Invest. (1984) 44 suppl. 168, 57: C3:n hajoamistuotteen C3c

II

7 95440 vastaiset vasta-aineet reagoivat C3:n samoin kuin C3c:n kanssa, muttei C3d:n kanssa. Vastaavasti, C3d:n vastaiset vasta-aineet reagoivat sekä C3:n että C3d:n kanssa, mutteivät C3c:n kanssa. Kokonais-C3- ja -C3c-aktiivisuus voidaan 5 määrittää "rocket"-immunoelektroforeesilla kanin anti-hu-maani-vasta-aineella C3c:a vastaan (Dakopatts). Näytteen koko on 15 μΐ. C3:n ja C3d:n kokonaiskonsentraatio voidaan määrittää vastaavasti "rocket"-immunoelektroforeesilla kanin anti-humaani-vasta-aineella C3d:a vastaan (Dakopatts).

10 Standardi on molemmissa määrityksissä pakastekuivattua ihmisen plasmaa (KABI). Mikäli vain 1 näistä elektroforeeseista antaa negatiivisen vasteen (ei "rocket"ia), tämä tarkoittaa, ettei näytteessä ole C3:a.

15 Sakkaroosin konsentraatio voidaan määrittää jodimetrisellä titrauksella menetelmällä, jota on modifioitu menetelmästä, joka on kuvattu teoksessa Ph. Nord. 63» vo). II, s. 558. Keksinnön mukaista menetelmää kuvataan seuraavilla esimerkeillä.

20

Keksinnön olennaiset tunnusmerkit on esitetty oheisissa pat en11 ivaatimuks i s sa.

Esimerkki 1 25 Osa A

_ Tuoreena pakastettua plasmaa sulatetaan, ja lisätään PEGriä (18,5 %). Saostuma sentrifugoidaan pois. Sitten pH säädetään arvoon 4,8 niin, että suurin osa proteiineista saostuu. Sakka sentrifugoidaan pois ja liuotetaan uudelleen 30 veteen 86 %:iin alkuperäisestä plasmatilavuudesta. Tämä liuos sisältää: tekijä I: 0,6 U/ml tekijä B: 0,3 U/ml C3: 0 U/ml 35

Lisäksi läsnä on 0,3 U C3d/ml, mutta ei C3c:a, koska kaikki C3- ja C3c-aktiivisuus saostunut ensimmäiseen sakkaan.

8 §§44Ö

Osa B

Lähtömateriaali on vesiliuos, joka sisältää 0,4 U tekijä I/ml ja 0,16 U tekijä B/ml, ja joka on valmistettu osassa A kuvatulla menetelmällä. Liuoksen pH säädetään arvoon 7,0, 5 ja punnitaan 5 g liuosta kuhunkin 8:sta pikkupullosta. Pikkupullot sijoitetaan vesihauteeseen 6 minuutiksi 37 °C:een. Kuhunkin pikkupulloon lisätään 0 - 55 % (paino/-paino) sakkaroosia, katso taulukkoa alla. Sakkaroosin liukenemisen jälkeen pH säädetään jälleen arvoon 7,0. Sitten 10 pikkupullot suljetaan ja kuumakäsitellään 10 tunnin ajan 60 °C:ssa. Tekijä I ja tekijä B määritetään "rocket"-im-munoelektroforeesilla ja radiaalisella immunoelektroforee-silla, vastaavasti, sekä kuumakäsitellyissä ja kuumakäsit-telemättömissä formuloiduissa näytteissä.

15 % (paino/paino) sakkaroosia for- tekijä I-aktiivi- tekijä B-aktiivi- muloidussa suuden talteen- suuden talteen- liuoksessa saanti-% saanti-% 20 - 0 0 0 25 69 0 30 80 0 35 94 6 25 40 87 11 45 100 13 50 92 15 55 89 21

30 Osa C

Lähtömateriaali on kuumakäsitelty vesiliuos, joka on for-i muloitu osassa B kuvatulla tavalla 30 %:lla (paino/paino) sakkaroosia. pH säädetään arvoon 7,8. Liuos lisätään kolonniin, joka on pakattu DEAE Sepharose FF (Pharmacia)-ionin-35 vaihtogeelillä, tasapainotettu fosfaattipuskurissa, jonka johtokyky on 2,0 mS ja pH-arvo 7,8. Näytteen geeliin lisäämisen jälkeen se huuhdotaan 1,5 kolonnintilavuudella tasa-·· painotuspuskuria, minkä jälkeen seuraa eluointi fosfaat-

II

9 95440 tipuskurilla, jonka johtokyky on 4,0 mS ja pH-arvo 7,8. Eluaatti kerätään talteen. Määritetään sekä tekijä I-ak-tiivisuus ("rocket"-immunoelektroforeesi) että sakkaroosi-konsentraatio (jodimetrisellä titrauksella) ioninvahdon 5 lähtömateriaalinäytteellä samoin kuin eluaatilla.

Tekijä I:n ja sakkaroosin saannot ovat 64 % ja 1,1 %, vastaavasti.

10 Eluaatti konsentroidaan ultrasuodatuksella ja pakastekuiva-taan.

Esimerkki 2 Lähtömateriaali on vesiliuosta, joka sisältää 0,6 U tekijä 15 I/ml ja 0,3 U tekijä B/ml, vertaa esimerkki 1, osa Ά. Liuoksen pH säädetään arvoon 7,0, ja 5 g liuosta punnitaan kuhunkin 13 pikkupullosta. Pikkupulloihin lisätään 0 - 50 % (paino/paino) sorbitolia tai 0,5 - 1,0 M lysiiniä tai 0,5 - 2,0 M glysiiniä, katso seuraavaa taulukkoa. Stabiloijän 20 liukenemisen jälkeen pH säädetään jälleen arvoon 7,0. Sitten pikkupullot suljetaan ja kuumakäsitellään 10 tunnin ajan 60 °C:ssa. Tekijä I ja tekijä B määritetään "rocket"-immuno-elektroforeesilla ja radiaalisella immunodiffuusiolla, vastaavasti, sekä kuumakäsitellyissä että kuumakäsittelemät-25 tömissä näytteissä.

stabiloijan tekijä I-ak- tekijä B-ak- määrä formu- tiivisuuden tiivisuuden loidussa talteen- talteen- 30 liuoksessa saanti-% saanti-% : 0 0 0 5 % (paino/paino) sorbitolia 21 0 10 % (paino/paino) sorbitolia 59 0 35 15 % (paino/paino) sorbitolia 75 0 20 % (paino/paino) sorbitolia 85 0 30 % (paino/paino) sorbitolia 93 noin 3 i 40 % (paino/paino) sorbitolia 96 5 10 95440 50 % (paino/paino) sorbitolia 100 8 0,5 M lysiini 100 0 1.0 M lysiini 100 0 5 - 0,5 M glysiini 0 0 1.0 M glysiini 9 0 2.0 M glysiini 59 0 10

Esimerkki 3 Lähtömateriaali on vesiliuosta, joka sisältää 0,63 U tekijä I/ml ja 0,30 U tekijä B/ml, ja joka on valmistettu esimerkin 1 osassa A kuvatulla tavalla. Liuoksen pH säädetään ar-15 voon 7,0, ja lisätään 30 % (paino/paino) sakkaroosia. Formuloitu liuos jaetaan pikkupulloihin niin, että kuhunkin lisätään 1/2 ml. Pikkupullot suljetaan ja sijoitetaan 60 °C:een. Pikkupulloja poistetaan eri ajanhetkillä 60 °C:ssa varastoinnista -20 °C:een, katso seuraavaa taulukkoa.

20 Liuoksista analysoidaan tekijä I-aktiivisuus ja tekijä B-aktiivisuus "rocket"-immunoelektroforeesilla ja radiaali-sella immunodiffuusiolla, vastaavasti.

minuuttien tekijä I-aktiivi- tekijä B-aktiivi- 25 määrä suuden talteen- suuden talteen- 60 °C:ssa saanti-% saanti-% 0 100 100 30 100 6 30 60 100 4 120 100 3 240 92 0 420 84 0 600 78 0 35 4446 46 0 11

Claims (2)

1. Menetelmä plasmaperäisen C3b-inaktivaattoriliuoksen valmistamiseksi, joka ei sisällä oleellisesti tekijä B -aktiivisuutta eikä infektoivan viruksen aktiivisuutta, tun- 5 nettu siitä, että C3b-inaktivaattoria sisältävä plasmafrak-tio alistetaan pastöroinnille kuumentamalla se noin 55 -65°C:een 0,5 - 100 tunniksi ainakin yhden stabiloijan läsnäollessa, joka on sakkaridi, sokerialkoholi tai aminohappo, mainittua stabiloijaa ollessa läsnä riittävästi C3b-10 inaktivaattoriaktiivisuuden stabiloimiseksi sekä tekijä B-aktiivisuuden saannon pudottamiseksi alle 10 %:n. 2. Patenttivaatimuksen l mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että plasmatraktiota kuumennetaan noin 60°C:ssa 15 4-24 tuntia, edullisesti 5-15 tuntia.

1. Förfarande för framställning av en C3b-inaktivatoriös-ning, som härstammar frän plasma och som är väsentligen fri 20 frän faktor B - aktivitet och aktivitet av infekterande virus, kännetecknat av att en plasmafraktion som innehäller C3b-inaktivator utsätts för pastörisering genom uppvärmning av densamma tili ca. 55 - 65'C under 0,5 - 100 timmar i närvaro av ätminstone en stabilisator, som är en sackarid, 25 sockeralkohol eller aminosyra, varvid nämnda stabilisator är närvarande i en tillräcklig mängd för stabilisering av C3b-inaktivatoraktivitet och för minskande av utbytet av faktor B - aktiviteten till under 10 %. 30

2. Förfarande enligt patentkrav 1, kännetecknat av att plasmafraktionen uppvärms vid ca. 60‘C under 4-24 timmar, företrädesvis under 5-15 timmar.