FI76319B - Foerfarande foer framstaellning av nya substituerade 3-fenoxi-1-alkoxikarbonyl-alkylamino-propanol-2 -foereningar med -receptor haemmande verkan. - Google Patents

Description

7631 9

Menetelmä uusien substituoitujen 3-fenoksi-l-alkoksikarbonyy- li-alkyyliamino-propanoli-2-yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on β-reseptoreja salpaavia ominaisuuksia

Esillä oleva keksintö koskee menetelmää sellaisten uusien yhdisteiden valmistamiseksi, joilla on arvokkaita ominaisuuksia käsiteltäessä akuuttista sydänlihasinfarktia ja potilaita, joille suoritetaan erilaisia leikkauskäsittelyjä haluttaessa aikaansaada β-reseptorien estoaktiivisuus.

Keksinnön päämääränä on aikaansaada uusia yhdisteitä, joilla on 3-adrenoseptorien salpausaktiivisuus ja sellainen lyhyt biologinen puoliintumisaika, että β-adrenoseptorien salpaus-astetta voidaan helposti valvoa parenteraalisen annostusno-peuden avulla. Tällaisia yhdisteitä voidaan sitten käyttää akuuttisen sydänlihasinfarktin kriittisen vaiheen aikana tarkoituksella pienentää infarktin suuruutta ja estää myös aryt-mia. Näitä yhdisteitä voidaan käyttää myös antiarytmisina aineina erilaisten kirurgisten käsittelyjen yhteydessä.

Yleisesti ottaen voidaan näitä uusia yhdisteitä käyttää kaikkien sellaisten indikaatioiden käsittelyyn joissa g-reseptorien salpausaineita käytetään, sillä rajoituksella, että niitä voidaan käyttää ainoastaan intravenööttistä ja pinnallista annostustapaa käyttäen.

US-patenttijulkaisusta 3 793 365 tunnetaan aminohappojohdannaisia, joilla on yleinen kaava

OH

l· R -O-CH -CH-CH -N-A-CO-R 12 2 1 3

R

2 2 76319 jossa on 6-10 hiiliatomia sisältävä aryyli, joka voi olla substituoitu yhdellä tai kahdella halogeenilla, hydroksyy-lillä, alkoksilla, alkenyylillä, alkenyylioksilla, alkyylillä, alkoksialkyylillä, trifluorialkyylillä tai alkyylikarboksyy-liaminolla; on vety, alkyyli tai fenyylialkyyli? R on hydroksyyli tai alkoksi; ja A on metyleeni, joka voi olla substituoitu yhdellä tai useammalla alkyyliryhmällä tai fenyylialkyyli-, karboksialkyyli- tai karbalkoksialkyyliryhmäl-lä. Näillä yhdisteillä esitetään olevan β-reseptoreita sal-paava vaikutus.

US-patenttijulkaisusta 4 014 920 tunnetaan amiineja, joilla on yleinen kaava R R R 12 13 14

R -C-N -C =C -T^ 1 OH

1 II I I

O lv -O-CH -CH-CH -NH-R

2 2 5

R

6 jossa R^ on alempi alkoksi, R^ on vety tai alempi alkyyli, R^ on vety, alempi alkyyli, karboksyyli tai alempi alkoksi- karbonyyli, R on vety tai alempi alkyyli, R on alempi 4 5 alkyyli, fenyyli, joka mahdollisesti on substituoitu alemmalla alkyylillä, alemmalla alkoksilla, halogeenilla tai tri-fluorimetyylillä, karboksi-alempialkyyli, joka on esteröity alifaattisella alkoholilla, karbamoyyli-alempialkyyli, N-mono-alempialkyylikarbamoyyli-alempialkyyli tai N,N-di-alempialkyy- likarbamoyyli-alempialkyyli, ja R on halogeeni, trifluori- 6 metyyli, alempi alkyyli, alempi alkenyyli, alempi alkoksi, alempi alkenyylioksi, nitro, alempi alkoksimetyyli, karbamoyy li, N-alempialkyylikarbamoyyli, alempi alkinyylioksi tai vety. Myöskin näillä yhdisteillä esitetään olevan β-resepto-reita salpaava vaikutus.

Kuten jäljempänä esitetystä ilmenee, keksinnön mukaiset uudet yhdisteet omaavat 3-reseptoreita salpaavan vaikutuksen, jonka 3 76319 kestoaika veressä on hyvin lyhyt. Keksinnön mukaisten yhdisteiden puoliintumisaika plasmassa on alle 8 minuuttia. On ilmeistä, että US-patenttijulkaisuissa 3 793 365 ja 4 014 920 kuvatuilla yhdisteillä ei ole tällaista lyhyttä vaikutuksen kestoaikaa. US-patenttijulkaisussa 3 793 365 (palsta 10, rivi 57) esitetään, että yhdisteitä annetaan neljä kertaa päivässä ja vastaavasti US-patenttijulkaisun 4 014 920 (palsta 24, rivi 62) mukaan päivittäinen annostus on 1/2-4 tablettia. Jotta näitä US-patenttijulkaisujen 3 793 365 ja 4 014 920 mukaisia yhdisteitä voitaisiin antaan tällaisella annostusohjeella, on niiden puoliintumisaikojen oltava huomattavasti yli 8 minuuttia .

Yhdisteillä, joilla on yleinen kaava // 2 VT 1 n 7631 9 4 jossa kaavassa n on kokonaisluku 1-3 ja R^ on mikä hyvänsä substituentti, joka kuuluu ryhmään alkyyli, alkenyyli, alkinyyli, alkoksi, alkenyylioksi, alkinyy-lioksi, halogeeni, nitro, syano, alkoksialkyyli, alkoksi-alkoksi, aminoalkyyliamino, joka on mahdollisesti subs-tituoitu yhdellä tai kahdella alkyyliryhmällä, amino-karbonyyliaminoalkyyli, joka mahdollisesti on substi-tuoitu yhdellä tai kahdella alkyyliryhmällä, aryyli, aralkyyli, aralkoksi ja aroyyli, ja R on suora tai haarautunut alkyyli tai hydroksialkyyli, sykloalkyyli tai fenyylialkyyli, tai fenoksialkyyli, joka mahdollisesti on substituoitu alkyylillä, alkoksilla, hydroksil-la, syanolla, syanometyyIillä, hydroksimetyylillä tai trifluorimetyylillä, tiedetään olevan β-adrenoseptorien salpausaktiivisuus, jonka ohella niitä on käytetty käsiteltäessä angina pectorista, sydämen arytmiaa, ylijännitystä ja glaukomaa.

Lisäksi on olemassa useita viitteitä siitä, että käsittely β-adrenoseptoreita salpaavilla aineilla akuuttisen sydänlihasinfarktin aikaisessa vaiheessa, voi pienentää infarktin suuruutta (vert. Waagstein ym. 1977; Acute and Long Term Medical Management of Myocardial Ischaemia. A.Hjalmarsson ja L. Wilhelmsen. Lindgren Soner AB, Molndal, s. 346-357) ja ne estävät mahdollisesti myös arytmiaa.

Kuitenkin siitä asti, kuri noin 15 vuotta sitten suoritettiin ensimmäinen koe käyttää β-adrenoseptorien salpaus-aineita akuuttisessa sydänlihasinfarktissa, on tähän käsittelyyn kohdistettu määrättyjä epäilyksiä johtuen ilmoituksista hälyyttävistä sivuvaikutuksista (vert. Snow P.J; Effects of propranolol in myocardial infarction, Lancet 2, 551-553, 1965), ja on ilmeistä, että käsittely β-adrenoseptoreita salpaavilla aineilla voi olla haitallinen muutamille potilaille, joilla esiintyy alhainen sydämen toiminta, huomattavia sydänvaurioita ja veren 5 76319 virtaushäiriöitä. Tämän johdosta nykyisin valitaan erittäin tarkasti ne potilaat, joita käsitellään β-adre-noseptoreiden salpausaineilla sydänlihasinfarktin akuut-tisen faasin aikana. Tällöinkään eivät muutamat potilaat, joilla on sydänlihasinfarkti, siedä käsittelyä β-adrenoseptoreiden salpausaineilla.

Huomattavia etuja tässä suhteessa saavutettaisiin käytettäessä erittäin lyhytaikaista β-adrenoseptorien salpaus-ainetta, jota voidaan antaa jatkuvana intravenööttisenä infuusiona.

β-salpauksen astetta voitaisiin tällöin helposti valvoa infuusion nopeutta muuttamalla. Lisäksi silloin, jos potilas ei siedä β-salpausta, voidaan infuusio lopettaa ja vaikutus häviää muutamassa minuutissa johtuen lääkkeen lyhyestä puoliintumisajasta.

On myös huomattava etu, mikäli anestesiologiassa ja teho-osastoilla olisi käytettävissä lyhytaikaisesti vaikuttava β-adrenoseptorien salpausaine. Esimerkiksi rytmihäiriöt ovat yleisiä intubaation ja laryngoskopian yhteydessä.

On tunnettua, että tällaisia rytmihäiriöitä voidaan käsitellä β-adrenoseptorien salpausaineilla. Nykyisin käytössä olevat β-salpausaineet ovat kuitenkin pitkäaikaisesti vaikuttavia ja salpaus säilyy tarvittavaa aikaa pidemmän ajan.

Keksinnön mukaiset substituoidut 3-fenoksi-l-alkoksikarbonyyli-alkyyliamino-propanoli-2-yhdisteet ovat kaikki erittäin lyhyen aikaa vaikuttavia voimakkaita β^-selektiivisiä salpausaineita, joita voidaan käyttää edellä esitetyissä tapauksissa. Nämä yhdisteet on infusoitava intravenööttisesti infuusionopeuden ollessa 0,1-10 ^umoolia/kg ruumiinpainoa x minuutti.

7631 9 e

Nyt on todettu, että yhdisteet, joilla on yleinen kaava I

3

OCH CHOHCH NHCH (CH ) CO R

X 2 2 2 2 n 2 I 5 (I)

U

R

3 jossa R on 1-7 hiiliatomia sisältävä alkyyli, n on koko- 4 naisluku 0, 1 tai 2, R on N -metyylikarbamoyylimetoksi, ^ 5

2-N -isopropyyliureidoetyyli tai karbamoyylimetyyli ja R

on vety tai 2-4 hiiliatomia sisältävä alkenyyli, ja näiden yhdisteiden farmaseuttisesti hyväksyttävät happoadditiosuolat, ovat lyhytaikaisesti vaikuttavia voimakkaita β -selektiivisiä adrenoseptoreita salpaavia aineita.

3

Alkyyli R on sellainen alkyyli, jossa on 1-7 hiiliatomia, edullisesti 1-5 hiiliatomia, joka alkyyliryhmä voi olla suora 3 tai haarautunut. Täten voi alkyyli R olla metyyli, etyyli, n-propyyli, isopropyyli, n-butyyli, isobutyyli tai n-pentyyli.

5

Alkenyyli R on alkenyyli, jossa on 2-4 hiiliatomia. Alke-nyyli R voi olla esimerkiksi allyyli.

Spesifisiä keksinnön mukaisia yhdisteitä ovat seuraavat: 1. Etyyli-N-/3-(2-N'-metyylikarbamoyylimetoksifenoksi)-2-hydroksipropyyli7-3-aminopropanoaatti 2. Etyyli-N-/3-/4-(2-N'-isopropyyliureido)etyylifenok-siX-Z-hydroksipropyyliy-S-aminopropanoaatti 3. Etyyli-N-/3-(2-allyyli-4-karbamoyylimetyylifenoksi)-2-hydroksipropyyliX-3-aminopropanoaatti Näitä uusia yhdisteitä voidaan käyttää käsiteltäessä akuutti-sia sydänlihasinfarkteja ja arytmiaa.

7 7631 9

Suolan muodostavia happoja voidaan käyttää valmistettaessa näiden yhdisteiden terapeuttisesti sopivia suoloja. Tällaisia ovat halogeenivetyhapot, rikkihappo, fosforihappo, typpihappo, perkloorihappo, alifaattiset, alisykliset, aromaattiset tai heterosykliset karboksi- tai sulfonihapot, kuten muurahais-, etikka-, propioni-, meripihka-, glykoli-, maito-, omena-, viini-, sitruuna-, askorbiini-, maleiini-, hydroksimaleiini-tai palorypälehapot, fenyylietikka-, bentsoe-, p-aminobent-soe-, antraniili-, p-hydroksibentsoe-, salisyyli- tai p-amino-salisyylihappo, embonihappo, metaanisulfonihappo, etaanisulfo-nihappo, hydroksietaanisulfonihappo, etyleenisulfonihappo, halogeenibentseenisulfonihappo, tolueenisulfonihappo, naftyy-lisulfonihappo tai sulfaniilihappo, metioniini, tryptofaani, lysiini tai arginiini.

On tarkoitus, että näitä yhdisteitä annostellaan parenteraa-lisesti edellä mainittujen sydänverisuonisairauksien akuutti-sessa ja kroonisessa käsittelyssä.

Näiden uusien yhdisteiden biologisia vaikutuksia on kokeiltu ja suoritetut eri kokeet kuvataan jäljempänä.

Kaavan I mukaisia uusia yhdisteitä voidaan valmistaa sinänsä tunnetulla menetelmällä siten, että yhdiste, jolla on kaava II

4 t-v 1 V. * ( )— OCH CHCH Z (II) \xj 2 2 '5

R

4 5 jossa kaavassa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä,

X on hydroksiryhmä ja Z on reaktiokykyinen esteröity hydr-oksiryhmä, tai X ja Z muodostavat yhdessä epoksiryhmän, saatetaan reagoimaan amiinin kanssa, jolla on kaava III

3 8 7631 9 H NCH (CH ) CO R (III) 2 2 2 n 2 3 jossa kaavassa R ja n tarkoittavat samaa kuin edellä.

Reaktiokykyinen esteröity hydroksiryhmä on erikoisesti sellainen hydroksiryhmä, joka on esteröity voimakkaalla epäorgaanisella tai orgaanisella hapolla, edullisesti halogeeni-vetyhapolla, kuten kloorivety-, bromivety- tai jodivetyhapol-la, tai edelleen rikkihapolla tai voimakkaalla orgaanisella sulfonihapolla, esimerkiksi bentseenisulfonihapolla, 4-bromi-bentseenisulfonihapolla tai 4-tolueenisulfonihapolla. Täten on Z edullisesti kloori, bromi tai jodi.

Tämä reaktio toteutetaan tavanomaisella tavalla. Käytettäessä lähtöaineena reaktiokykyistä esteriä tapahtuu valmistus edullisesti emäksisen kondensoimisaineen länsäollessa ja/tai käyttäen ylimäärin amiinia. Sopivia emäksisiä kondensoimis-aineita ovat esimerkiksi alkalimetallihydroksidit, kuten natrium- tai kaliumhydroksidi, alkalimetallikarbonaatit, kuten kaliumkarbonaatti, ja alkalimetallialkoholaatit, kuten nat-riummetylaatti, kaliumetylaatti ja kalium-tert.-butylaatti.

Reaktio toteutetaan edullisesti alkanolissa, jossa on 1-4 hiiliatomia, kuumentaen reagoivia aineita palautusjäähdyttäen tässä liuottimessa riittävän pitkän aikaa kaavan I mukaisen yhdisteen saamiseksi, tavallisesti 1-12 tuntia. Reaktio voidaan kuitenkin toteuttaa myös pelkästään amiiniylimäärän läsnäollessa. Reaktio voi myös tapahtua autoklaavissa.

Riippuen käsittelyolosuhteista ja lähtöaineesta saadaan lopputuote joko vapaassa muodossa tai happoadditiosuolansa muodossa, jonka valmistus myös kuuluu keksinnön piiriin. Täten esimerkiksi emäksisiä, neutraaleja tai sekoitettuja suoloja voidaan saada, samoin kuin hemiamino-, seskvi- tai polyhyd-raatteja. Näiden uusien yhdisteiden happoadditiosuolat voidaan 9 7631 9 muuttaa sinänsä tunnetulla tavalla vapaiksi yhdisteiksi käyttäen esimerkiksi emäksisiä aineita, kuten alkalia, tai ionin-vaihtajaa. Toiselta puolen voivat saadut vapaat emäkset muodostaa suoloja orgaanisten tai epäorgaanisten happojen kanssa. Happoadditiosuoloja valmistettaessa käytetään edullisesti sellaisia happoja, jotka muodostavat sopivia terapeuttisesti käyttökelpoisia suoloja. Tällaisia happoja ovat esimerkiksi halogeenivetyhapot, rikkihappo, fosforihappo, typpihappo, perkloorihappo, alifaattiset, alisykliset, aromaattiset tai heterosykliset karboksi- tai sulfonihapot, kuten muurahais-, etikka-, propioni-, meripihka-, glykoli-, maito-, omena-, viini-, sitruuna-, askorbiini-, maleiini-, hydroksimaleiini-tai palorypälehappo, fenyylietikka-, bentsoe-, p-amino-bentsoe-, antraniili-, p-hydroksibentsoe-, salisyyli- tai p-aminosalisyylihappo, embonihappo, metaanisulfoni-, etaani-sulfoni-, hydroksietaanisulfoni- ja etyleenisulfonihapot, ha-logeenibentseenisulfoni-, tolueenisulfoni- ja naftyylisulfoni-hapot, tai sulfaniliinihappo, metioniini, tryptofaanilysiini tai arginiini.

Näiden uusien yhdisteiden nämä ja muut suolat, esimerkiksi pikraatit, voivat toimia puhdistusaineena, tai saadut vapaat emäkset muutetaan suoloiksi, nämä erotetaan ja emäkset vapautetaan suoloista jälleen. Johtuen näiden uusien vapaassa muodossa olevien yhdisteiden ja niiden suolojen välisistä läheisistä suhteista on ymmärrettävää, että mikäli mahdollista vastaavat suolat sisältyvät vapaaseen yhdisteeseen.

Kaavan I mukaiset uudet yhdisteet voivat riippuen lähtöaineiden ja prosessin valinnasta olla läsnä optisina antipodeina tai rasemaatteina, tai jos ne sisältävät ainakin kaksi asym-merista hiiliatomia, isomeeriseoksena (rasemaattiseos).

Saadut isomeeriseokset (rasemaattiseokset) voidaan, riippuen komponentin fysikaalis-kemiallisista eroavaisuuksista, erot- taa molemmiksi stereoisomeerisesti (diastereomeerisesti) puh taiksi rasemaateiksi esimerkiksi kromatografisesti ja/tai fraktiokiteytystä käyttäen.

,0 7631 9

Saadut rasemaatit voidaan erottaa tunnetuilla menetelmillä, esimerkiksi kiteyttämällä uudelleen optisesti aktiivisesta liuottimesta, mikro-organismien avulla tai reaktion avulla optisesti aktiivisten happojen kanssa, jotka muodostavat yhdisteen suoloja, ja erottamalla täten saadut suolat esimerkiksi niiden erilaisen liukoisuuden perusteella diastereoiso-meereiksi, joista antipodit voidaan vapauttaa jonkin sopivan aineen avulla. Sopivia käyttökelpoisia optisesti aktiivisia happoja ovat esimerkiksi viinihapon L- ja D-muodot, di-o-tolyyliviinihappo, omenahappo, mantelihappo, kamferisulfoni-happo ja kiinanhappo. Edullisesti erotetaan näiden kahden an-tipodin aktiivisempi osa.

Näitä lähtöaineita käytetään edullisesti keksinnön mukaisten reaktioiden toteuttamiseen, joka materiaali johtaa lopputuotteiden sellaisiin ryhmiin, jotka ovat pääasiallisesti ja erikoisesti haluttuja, ja erikoisesti kuvattuihin edullisimpiin lopputuotteisiin.

Lähtöaineet ovat tunnettuja tai niitä saadaan sinänsä tunnetuilla menetelmillä.

Kliinisessä käytössä annostellaan keksinnön mukaisia yhdisteitä injektoimalla farmaseuttisen preparaatin muodossa, joka sisältää aktiivisen aineosan joko vapaana emäksenä 11 7631 9 tai farmaseuttisesti sopivina myrkyttöminä happoadditio-suoloina, esimerkiksi hydrokloridina, laktaattina, ase-taattina, sulfamaattina yms. yhdessä farmaseuttisen kantajan kanssa.

Täten kysymyksen ollessa keksinnön mukaisista uusista yhdisteistä tarkoitetaan joko vapaata amiiniemästä tai vapaan emäksen happoadditiosuoloja silloinkin, kun yhdisteitä kuvataan yleisesti tai spesifisesti, edellyttäen, että se yhteys, jossa tällaista ilmausta käytetään, esimerkiksi esimerkeissä, soveltuu tähän laajaan tulkintaan. Kantaja voi olla nestemäinen laimennusaine tai kapseli. Aktiivisen yhdisteen määrä on tavallisesti välillä 0,1-99 paino-% valmisteesta, sopivasti 0,5-20 paino-% injektioon tarkoitetusta valmisteesta.

Liuoksia, jotka ovat tarkoitetut parenteraaliseen annosteluun injektoimalla, voidaan valmistaa aktiivisen yhdisteen farmaseuttisesti sopivan suolan vesiliuoksena edullisesti väkevyydessä noin 0,5-20 paino-%. Nämä liuokset voivat sisältää stabiloimisaineita ja/tai pusku-riaineita ja niitä voidaan sopivasti pitää saatavissa eri suuruisina annosyksikköinä.

Aktiivisen aineen päivittäinen annos vaihtelee ja riippuu olosuhteista, mutta on yleensä 1-100 mg/minuutti aktiivista ainetta intravenööttisenä annosteluna (keskikokoiselle potilaalle).

Seuraavassa kuvataan keksinnön periaatteita ja sovellutuksia. Lämpötila on esitetty Celsius-asteina.

12 7631 9

Esimerkki 1

Etyyli-N-/3-(2-N'-metyylikarbamoyylimetoksifenoksi)-2- hydroksipropyyli/-3-aminopropanoaatin valmistus_ 14,1 g etyyli-3-aminopropanoaatin hydrokloridia ja 3,68 g NaOH sekoitettiin isopropanolissa neutraaliin reaktioon saakka noin 1 h. Palautus jäähdyttäen lisättiin 12 g 2-(2,3-epoksi-propoksi)fenoksi-N-metyyliasetamidia isopropanolissa. Seosta kuumennettin palautusjäähdyttäen noin 8 tuntia, suodatettiin ja haihdutettiin. Raakaöljy liuotettiin CH Cl reen, pestiin 2 2 kolmasti vedellä, kuivattiin Na SO :llä ja haihdutettiin.

2 4 Jäännös liuotettiin 200 ml taan etyyliasetaattia ja lisättiin 200 ml vettä. Tämän jälkeen pH säädettiin arvoon 5,0 2-n HClrllä. Vesifaasi erotettiin ja säädettiin pH-arvoon 9,0 2-n

NaOH:11a ja uutettiin etyyliasetaatilla, kuivattiin

Na SO sllä, suodatettiin ja haihdutettiin. Öljymäinen jäännös kiteytettiin käsittelemällä di-isopropyylieetteri/dietyyli- eetterillä 4/1. Kiteet pestiin dietyylieetterillä. Saanto o 1,3 g. Sp. 80 C (emäs). Rakenne määrättiin käyttäen NMR-spektriä ja ekvivalenttipainoa.

Esimerkki 2

Etyyli-N-/3-/4- ( 2-N '-isopropyyliureido) etyy lifenoksi7~2- hydroksipropyyli/-3-aminopropanoaatin valmistus_ Tämä yhdiste valmistettiin esimerkin 1 mukaisesti käyttäen 14,0 g etyyli-3-aminopropanoaatin hydrokloridia, 11,2 g N-/2-/4-(2,3-epoksipropoksi)fenyyli^ etyyli7~N'-isopropyyli-ureaa, 3,2 g NaOH ja abs. etanolia liuottimena. Raa'at kiteet pestiin H^Orlla ja liuotettiin seokseen, jossa oli 500 ml H^O ja 25 ml 2-n HC1. (Liukenemattomat kiteet erotettiin suodattamalla). Etyyli-N-/3-/4-(2-N'-isopropyyliureido)-etyy-lifenoksiTr-2-hydroksyylipropyyli_/-3-aminopropanoaattiemäs kiteytettiin käsittelemällä vesifaasia 25 ml:11a 2-n NaOH.

Etyyli-N-/3-/¾- (2-N' - isopropyyliureido)-etyy li f enoksi7-2-hydroksyylipropyyli7-3-aminopropanoaatin hydrokloridi valmis 13 7631 9 tettiin liuottamalla asetoniin ja lisäämällä ekvivalenttinen määrä kloorivetyhappoa. Saanto 2,8 g. Sp. 185°C (HC1). Rakenne määrättiin NMR-spektrin avulla.

Esimerkki 3

Etyyli-N-/3-(2-al1yyli-4-karbamoyylimetyyli fenoksi)-2- hydroksi propyy! i7-3-aminopropanoaati n valmistus__ Tämä yhdiste valmistettiin esimerkin 1 mukaisesti käyttäen 10,8 g etyyli-3-aminopropanoaatin hydroklori di a , 11,6 g 3-al-lyy1i-4-(2,3-epoksipropoksi)fenyyliasetamidi a, 2,84 g NaOH ja abs. etanolia liuottimena. Raakatuote kiteytettiin etyyliasetaatista. Saanto 1,7 g. Sp. 98°C (emäs). Rakenne määrättiin käyttäen NMR-spektriä ja ekvivaienttipainoa.

Claims (4)

14 76319 Biologiset vaikutukset Keksinnön mukaiset β-adrenoseptori-salpausaineet kokeiltiin niiden biologisten ominaisuuksien suhteen. Kaikki yhdisteet kokeiltiin tällöin käyttäen kahta erilaista koemallia, mutta käyttäen samoja lajeja esilääkitystä ja preparointia. Kissoja (uros- ja naaraspuolisia, paino 2,5-3,5 kg) esikäsiteltiin reserpiinillä (5 mg/kg ruumiinpainoa annosteltuna intraperitoneaalisesti) noin 16 tuntia ennen kokeiden suorittamista. Eläimet esikäsiteltiin reserpiinillä tarkoituksella eliminoida sydämen lyöntinopeuden endogeeninen sympateetti-nen valvonta ja verisuonten sileiden lihasten vaikutus. Kissat anestetoitiin pentobarbitaalilla (30 mg/kg ruumiinpainoa annosteltuna ip) ja yhdistettiin hengityslaittee-seen huoneilmaa käyttäen. Bilateraalinen kiertäjähermon katkaisu suoritettiin kaulassa. Verenpaine saatiin kanu-loidusta päänvaltimosta ja sydämen lyöntinopeus merkittiin muistiin kardiotakometrin avulla, joka toimii verenpaineen vaihtelujen perusteella. Toisen takaraajan reisivaltimo kanuloitiin kumpaankin suuntaan. Verta, joka otettiin tästä lähempänä olevasta osasta, pumpattiin vakiovirtausnopeudella takaisin valtimon kauempana olevaan osaan pyörivän pumpun (Watson-Marlow) avulla. Perfuu-siopaine (PP) merkittiin muistiin. Muutokset PP-arvosta osoittivat muutoksia raajan pintaverisuonten vastuksessa. Koe A Sydämen maksimaalinen lyöntinopeus ja verisuonten laajeneminen isoprenaliinin johdosta todettiin injektoimalla suuri prenaliiniannos i.v. (2,0 ^umoolia/kg). Tällöin käytettiin sellaista isoprenaliini-infuusionopeutta, joka aikaansai sydämen lyöntinopeuden (vakiotilassa), jonka suuruus oli noin 80 % isoprenaliinilla aikaansaatavasta maksimaalisesta sydämen lyöntinopeudesta. Tämä isoprenaliiniannos oli tavallisesti 0,25 ^umoolia/kg x min. Verisuonten laajeneminen tätä isoprenaliiniannos-tusta käytettäessä oli suunnilleen 80 % maksimaalisesta. 15 7631 9 Isoprenaliiniannos infusoitiin sitten 20 minuutin kuluessa ja käytettiin 20 minuutin pituista väliaikaa infuusio-jaksojen välillä. Koeyhdiste annosteltiin intravenööttisenä injektiona 7 minuuttia kunkin isoprenaliini-infuusion alkamisen jälkeen. Koeyhdisteen annosta lisättiin siksi, kunnes aikaansaatiin isoprenaliinin vaikutuksen täydellinen estyminen. Kutakin koeyhdisteen annosta käytettäessä ilmaistiin isoprenaliinin aiheuttaman sydämen lyöntinopeuden alenemis-huippu pienenemis-%:na seuraavan kaavan mukaisesti: Isoprenaliinin aiheuttaman sydämen lyönti-100 x nopeuden kasvun pieneneminen (lvöntiä/minl Isoprenaliinin avulla aikaansaatu vertailu-vaikutus (lyöntiä/min) Estymisprosentti (kutakin annosta varten) esitettiin sitten koeyhdisteen log-annoksen funktiona. ED.50-arvo (so. annos, joka aikaansai puolet maksimiestymisestä) interpo-loitiin sitten. Plasman puoliintumisaika määrättiin Levy*n menetelmällä (Nagshima R, O'Reilly R.A ja Levy G. Clin. Pharmacol. Ther., 10 (1969) 22). Määrättiin aika kunkin annoksen estovaikutuksen huipusta 50 %:n palautumiseen ja esitettiin yhdisteen log-annoksen funktiona. Saadun käyrän kaltevuus laskettiin lineaarisena alenemisena. Kaltevuus vastaa arvoa 2,303/K^, jossa K_ on eliminoitumisen vakionopeus. Plasman puoliintumisaika (t 1/2) laskettiin sitten yhtälöstä t 1/2 = 0,693/K_. £# Koe B Sydämen maksimilyöntinopeus ja verisuonten laajenemisvai-kutus isoprenaliinin johdosta määrättiin injektoimalla suuri isoprenaliiniannos i.v. (2,0 yumoolia/kg). Isoprenaliiniannos, joka aikaansai noin 80 %:n suuruisen sydämen lyöntinopeuden maksiminopeudesta, määrättiin sitten. ,6 76319 Tämä isoprenaliiniannos oli tavallisesti 0,4 yumoolia/kg. Tämän isoprenaliiniannoksen verisuonia laajentava vaikutus oli myös suunnilleen 80 % maksimiarvosta. Koeyhdistettä infusoitiin sitten intravenööttisesti kasvavin annoksin. Kutakin annosta annettiin 12 minuutin ajan, annosten väliajan ollessa 18 minuuttia. Isoprenaliinin vertailuannos injektoitiin 10 minuuttia koeyhdisteen kunkin infuusion aloittamisen jälkeen. Koe-yhdisteen annosta lisättiin logaritmisesti siksi, kunnes oli aikaansaatu isoprenaliinin vaikutuksen täydellinen estyminen. Koeyhdisteen kunkin annoksen estovaikutus ilmaistiin es-tymisprosenttina seuraavan kaavan mukaisesti Isoprenaliinin esilääki- - Isoprenaliinin vaikutus tyksen vaikutus koeyhdisteen infuusion 100 X -- Isoprenaliini-esilääkityksen vaikutus Estoprosentti laskettiin sitten estoaineen logaritmisen annoksen funktiona ja ED:50-arvo interpoloitiin (katso edellä). Sydämen lyöntinopeuden estymisen ED:50-arvoa ja verisuonten laajenemisen estymisen ED:50-arvoa voitiin sitten verrata keskenään ja määrätä yhdisteen selektiivi-syys. Sympatomimeettinen ominaisaktiivisuus määrättiin sydämen lyöntinopeuden maksimikasvuna koeyhdisteen infuusion aikana. Kokeet osoittavat, että keksinnön mukaiset yhdisteet ovat voimakkaita β-adrenoseptorien estoaineita ja että niillä on voimakkaampi vaikutus salpaamaan sydämen β-adrenoseptorei-ta kuin verisuonten β-adrenoseptoreita. Lisäksi ovat näiden yhdisteiden arvioidut puoliintumisajät plasmassa lyhyemmät kuin 10 minuuttia. 17 7631 9 Ε ΙΛ <υ 3 E 3 •r- (/) -—- 4-> ·“ S3 4-> > d> ·<- cu ·>- c ε -(- •r- E E (O \ o </) :ro 4-> *r“ ·(“ (O <0 +j O. E E CD CD CD e ·>— «t :o >> E oo >> +1 +1 +1 i/o o ·—i ι- ε e a> c a) σ> -(- <u e ^ E +->-·- rO C E rö -P O CD -I- C -PC 3 C I— -r- CO^i— 3 <u to a> o o E * * * 0. C ‘r 'OLD O OkOr— _C -r- S- <0 ·· E X CD *" E <D <0 O 3 /\ rO >> r— LlJ \ O) +-> O C (Λ x: -r- OJ I C C •r- C ro C71 •r- a) >s .x fO (/) CO iO C =5 c 3 ·*- C CD -P CD <D I— ·»- c 3 E ao o E co *3- c\j :o o m o r— ro 0 ·»- *T3 C ·· E X * * * CO (Ο >>*|-Q3 O O O ·—t > 00 -p LU "N 1 ro 0 -X rs το. ro CO (O 3 ·*- «Λ -P E co C -P 3 «5 »“ <D -P S E -X c tO CvJ o CO ·ρ- <θ c-ro Λ " <0 ‘f” r— P--. I CO _J ·— CLP C C <D C U CO <C -r- <1> C -X E -M ·(— ^ dl (O EE (O o +-> o ai -(- :*: +-> e 3 e r- 3 <D <Λ dl O O LO CU E T -(-JLO O I— CM _E -I- S- <0 ·· E " " -·- E dl to O 3 CD I I— (ϋ > r— LlJ \ +-> E CO I- CU I EE ro •r- e :o σι di ·(- dl >, J* 1 - +-> I— \ to fO CO c/) (O (O C 3 E 3 ·>- (— dl +-> dl dl ι- ί- 3 E O- CD O 00 »O :<o o LO o — co +-> O ·>— “O E · · E - “ (O w m >i-c o 3 oio ·(- (—H > CO +-> UJ '— i— O Ό JC ro E d) 4-> E -r- co 3 cu :io d> -(- 4-> E +-> T3 (O ·<— co o II _C rO !/>·(- I— CM CO >- CO dl E I 18 7631 9

1. Menetelmä uuden terapeuttisesti aktiivisen amiiniyh- disteen valmistamiseksi, jolla on kaava I 3 OCH CHOHCH NHCH (CH ) CO R 12 2 2 2 n 2 Φ- R 3 .... jossa R on 1-7 hiiliatomia sisältävä alkyyli, n on koko- 4 naisluku 0, 1 tai 2, R on N -metyylikarbamoyylimetoksi, , . 5

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan etyyli-N-/3-(2-N'-metyylikarbamoyyli-metoksifenoksi)-2-hydroksipropyyli7-3-aminopropanoaatti tai sen terapeuttisesti hyväksyttävä suola.

2-N -isopropyyliureidoetyyli tai karbamoyylimetyyli ja R on vety tai 2-4 hiiliatomia sisältävä alkenyyli, tai tällaisen yhdisteen terapeuttisesti hyväksyttävän suolan valmistamiseksi, tunnettu siitä, että yhdiste, jolla on kaava II 4 1 Ϊ C nVoch chch Z (II) V+y 2 2 5 R 4 5. jossa kaavassa R ja R tarkoittavat samaa kuin edellä ja X on hydroksiryhmä ja Z on reaktiokykyinen esteröity hyd-roksiryhmä, tai X ja Z muodostavat yhdessä epoksiryhmän, saatetaan reagoimaan sellaisen amiinin kanssa, jolla on kaava III H NCH (CH ) CO R1 (III) 2 2 2 n 2 jossa kaavassa R ja n tarkoittavat samaa kuin edellä, 3a haluttaessa saatu vapaa emäs muutetaan terapeuttisesti hyväksyttäväksi suolaksi. 19 7 6 31 9

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan etyyli-N-^3-^4-(2-N'-isopropyyli-ureido)etyylifenoksi7-2-hydroksipropyyli7-3-aminopropanoaatti tai sen terapeuttisesti hyväksyttävä suola.

4. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että valmistetaan etyyli-N-/3-(2-allyyli-4-karbamoyy-limetyylifenoksi)-2-hydroksipropyyli7-3-aminopropanoaatti ta 5 sen terapeuttisesti hyväksyttävä suola. 20 7631 9