FI72557B

FI72557B - Pappersframstaellningsfoerfarande och aemneskomposition foer anvaendning daeri.

Info

Publication number: FI72557B
Application number: FI840093A
Authority: FI
Inventors: Olli Juhani Jokinen; Lars Petander; Pirkko Johanna Virta
Original assignee: Kemira Oy
Priority date: 1984-01-11
Filing date: 1984-01-11
Publication date: 1987-02-27
Also published as: JPS60155800A; FI840093A; DE3475631D1; ES539450A0; NO169140C; EP0148647A1; EP0148647B1; FI840093A0; FI72557C; NO169140B; ES8605067A1; US4756801A; NO850118L; CA1245808A; EP0148647B2

Description

1 72557

Paperinvalmistusmenetelmä ja siinä käytettävä aineseos Tämä keksintö kohdistuu paperinvalmistusmenetelmään, jossa sellua suspendoidaan veteen ja saadusta massasuspensiosta poistetaan vettä kuituradan tai -arkin muodostamiseksi. Erityisesti tämä keksintö kohdistuu paperinvalmistusmenetelmään, jossa vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää orgaanista polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä.

Tämä keksintö kohdistuu lisäksi edellä mainitussa paperinvalmis-tusmenetelmässä käytettäväksi tarkoitettuun, vesipitoiseen massa-suspensioon tai paperinvalmistusprosessin kiertoveteen lisättävään sideaineseokseen, joka sisältää orgaanista polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä tai vesiliuoksessa oligomeeriksi hydrolysoituvaa yhdistettä.

Ennestään tunnetaan paperinvalmistusmenetelmiä, joissa vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää orgaanisena polymeerinä kationista tai amfoteeristä guar-kumia tai kationista tärkkelystä sekä epäorgaanisena oligomeerinä kolloidista piihappoa. Näissä ennestään tunnetuissa paperinvalmistusmenetelmissä on guar- kumin suhde SiO :ksi laskettuun piihappoon ollut 0,01-25:1 ja 2 kationaktiivisen tärkkelyksen suhde piihappoon 1-25:1.

Edellä mainitut ennestään tunnetut sideainejärjestelmät ovat kuitenkin suhteellisen kalliita ja ne ovat voimakkaasti riippuvia pH:sta. Kokeellisesti on todettu, että niiden teho heikkenee merkittävästi, kun pH laskee alle kuuden. Nämä ennestään tunnetut sideainejärjestelmät eivät myöskään anna hyvää tulosta valmistettaessa paperia hiokepitoisista massoista.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on näin ollen aikaansaada paperinvalmistusmenetelmä ja siinä käytettäväksi tarkoitettu si-deaineseos, jonka avulla on mahdollista valmistaa ominaisuuksiltaan vähintään yhtä hyvää paperia kuin edellämainituilla ennes- 2 72557 tään tunnetuilla sideainejärjestelmillä ja jonka teho ei ole riippuvainen pH-heilahteluista prosessissa eikä siitä, valmistetaanko paperi neutraaliliimauksella vai happamissa oloissa. Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on lisäksi aikaansaada pa-perinvalmistusmenetelmä ja siinä käytettäväksi tarkoitettu sideaine järjestelmä, jonka avulla on mahdollista valmistaa paperia kaikenlaisesta massasta, kuten hiokkeesta, valkaistusta tai valkaisemattomasta sellusta, täyteainevapaasta tai täyteainepitoi-sesta massasta ja esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä ja sideainejärjestelmällä on siten mahdollista valmistaa sanomalehtipaperia, SC-laatuista paperia, hienopaperia, kartonkia, li-neria, säkkipaperia jne.

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena on lisäksi aikaansaada sideaineseos, jossa epäorgaanisena oligomeerina tai oligomeerin muodostavana yhdisteenä käytetään hinnaltaan edullista tuotetta.

Keksinnön pääasialliset tunnusmerkit ilmenevät oheisista patenttivaatimuksista .

Nyt on siis yllättäen todettu, että kun yllämainituissa ennestään tunnetuissa paperinvalmistusmenetelmissä ja sideaineseoksissa käytetty kolloidinen piihapposooli (=silikasooli) korvataan titaani-, zirkonium-, tina- ja/tai booriyhdisteellä vähenee retention pH-riippuvuus olennaisesti ja sideainejärjestelmän teho pysyy hyvänä hyvin laajalla pH-alueella 4-8.

Orgaanista polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä tai vesiliuoksessa oligomeeriksi hydrolysoituvaa yhdistettä lisätään massasus-pensiooon joko yhdessä tai erikseen ja edullisesti niin paljon, että massasuspensio sisältää 0,1-15 % orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin seosta massan kuivapainosta laskettuna. Orgaanisena polymeerinä voidaan käyttää joko luonnonpolymeeriä, jolloin orgaanista luonnonpolymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä edullisesti on 0,4-2 % massan kuivapainosta laskettuna, tai syn-

II

3 72557 teettistä polymeeriä, jolloin orgaanista synteettistä polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä on massasuspensiossa edullisesti 0,1-1 % massan kuivapainosta laskettuna. Orgaanisen luonnonpolymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin painosuhde massasuspensiossa on edullisesti 0,2-20:1 ja orgaanisen synteettisen polymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin painosuhde edullisesti 0,005-5:1.

Epäorgaanista oligomeeriä tai vesiliuoksessa oligomeerin muodostavaa yhdistettä ja orgaanista polymeeriä voidaan lisätä joko yhdessä tai erikseen esillä olevan keksinnön mukaisessa menetelmässä, jolloin jokin massakomponetti voidaan esimerkiksi esikäsi-tellä toisella tai molemmilla ainesosilla tai sitten massa käsitellään kokonaisuutena. Keksinnön mukainen paperinvalmistusmene-telmä on myös riippumaton edellä mainittujen ainesosien lisäys-järjestyksestä ja -kohdasta. Siten voidaan orgaaninen polymeeri ja epäorgaaninen oligomeeri tai vesiliuoksessa oligomeeriksi hydrolysoituva yhdiste lisätä esimerkiksi paperinvalmistusprosessin kiertoveteen siinä olevien kiinteiden ainesosien saostamiseksi.

Epäorgaanisena ainesosana voidaan käyttää anionista, kationista tai nonionista oligomeeriä tai vedessä oligomeeriksi hydrolysoituvaa titaani-, zirkonium-, tina- ja/tai booriyhdistettä.

Käyttökelpoisista titaaniyhdisteistä mainittakoon vedessä ortoti-taanihapoksi tai sen oligomeereiksi hydrolysoituvat yhdisteet, kuten titanyylisulfaatti, titaanihalidi, -oksalaatti ja orgaaniset ortotitaanihappoesterit. Hydrolyysi voi tapahtua joko kokonaan annostelun jälkeen tai sitten se voidaan kokonaan tai osittain suorittaa etukäteen, esimerkiksi antamalla veden reagoida titaa-niyhdisteen kanssa säädetyissä olosuhteissa. Erityisen edullinen titaaniyhdiste on titanyylisulfaatti, jota edullisesti käytetään

TiO :ksi laskettuna 0,1-1,4 % massasuspension kuivapainosta.

2 4 72557

Voidaan myös käyttää etukäteen valmistettuja titaaniyhdisteitä, kuten happo-oligomeerejä ja polymeerisiä kolloidaalisia titaani-sooleja tai -suspensioita.

Käyttökelpoisista zirkonium-yhdisteistä mainittakoon anioninen zirkonyylisulfaatti, zirkoniumkloridi, ammoniumzirkoniumkarbo-naatti ja zirkoniumortosulfaatti, kationinen zirkoniumoksikloridi ja zirkoniumnitraatti ja neutraali zirkoniumasetaatti.

Käyttökelpoisista tinayhdisteista mainittakoon SnCl^, alkalitai ammoniumtinahydroksidi, tinasulfaatti, H SnCl -6H O jne.

2 6 2 Käyttökelpoisista booriyhdisteistä mainittakoon boorihappo, poly-boraatit ja boraatit ja booriyhdisteet, jotka vedessä muodostavat boorihappoa ja sen suoloja.

Edellä mainittujen titaani-, zirkonium-, tina- ja/tai booriyhdis-teiden lisäksi voidaan käyttää vedessä oligomeereiksi hydrolysoituvia piiyhdisteitä kuten SiCl ja SiF . Myös sellaisia fos- 4 4 foriyhdisteitä, jotka vedessä muodostavat oligomeerin, voidaan käyttää edellä mainittujen epäorgaanisten oligomeerien lisäksi.

Keksinnön mukaisessa menetelmässä ja aineseoksessa voidaan orgaanisena polymeerinä käyttää kaikkia paperinvalmistuksessa tavanomaisesti käytettyjä kationisia, anionisia, nonionisia orgaanisia polymeerejä ja amfolyyttejä.

Kationisina luonnonpolymeereinä käytetään edullisesti polysakka-ridejä, kuten kationista tärkkelystä ja kasvilimaa johdannaisineen. Käyttökelpoisia kationisia synteettisiä polymeerejä ovat polyakryyliamidit, polyeteeni-imiinit, polyamiinit ja polyamidi-amiinit. Niiden kationiset ryhmät ovat yleensä aminoryhmiä.

Myös melamiini-formaldehydipolymeerejä voidaan käyttää.

Il 5 72557 Käyttökelpoisia amfolyyttisiä orgaanisia polymeerejä ovat kaikki edellä mainitut polymeerit, joissa kationisten ryhmien lisäksi on anionisia ryhmiä, kuten fosfaatti-, sulfonaatti-, karboksy-laattiryhmiä jne.

Käyttökelpoisia anionisia organisia polymeerejä ovat sellaiset anioniset polysakkaridit kuin natiivit tärkkelykset, anioniset guar-kumit, anioniset sellu johdannaiset kuten esimerkiksi CMC, anioniset dekstraanit ja alginaatit.

Käyttökelpoisia synteettisiä anionisia polymeerejä ovat anioniset vinyylipolymeerit, kuten anioniset polyakryyliamidit, joissa anionisuus on aikaansaatu metakryylihapolla, maleiinihapolla, itakonihapo11a, vinyylisulfonihapolla, styreenisulfonihapolla tai vinyylifosfonihapolla. Käyttökelpoisia nonionisia orgaanisia polymeerejä ovat nonioniset polysakkaridit, kuten tärkkelykset, guar-kumit, hydroksialkyloidut sellut ja dekstraanit.

Jos epäorgaaninen ainesosa on anioninen, niin se toimii yleensä parhaiten kationisen, nonionisen tai amfoteerisen polymeerin kanssa ja jos epäorgaaninen ainesosa on kationinen, toimii se yleensä parhaiten anionisen, nonionisen tai amfoteerisen orgaanisen polymeerin kanssa.

Esillä olevan keksinnön mukaisella menetelmällä ja aineseoksella saadaan entisiin sideainejärjestelmiin nähden parempi retentio, sekä täyteaineretentio (=tuhkaretentio) että kokonaisretentio, parempi veden poisto ja hyvä formaatio sekä hyvä lujuus, erityisesti käytettäessä toisena ainesosana polysakkaridia.

Keksintöä selostetaan alla lähemmin viitaten oheisiin esimerkkeihin ja piirustuksiin.

72557 6

Esimerkki 1

Eräällä keksinnön mukaisella aineseoksella, titanyylisulfaatilla (TiOSO ) ja kationisella tärkkelyksellä käsitellyn selluloosan 4 o (jauhatusaste 20 SR) ja täyteaineen muodostaman ilokin lujuutta arvioitiin dynaamisessa vedenpoistoastiassa (Britt Dynamic Jar tester) vaihtelemalla sekoittimen kierrosnopeutta. Massana käytettiin mäntyselluloosaa ja täyteaineena kaoliinia (English China Clay). Vesiliuoksessa oligomeeriksi hydrolysoituvaa epäorgaanista yhdistettä, titanyylisulfaattia sekoitettiin 10 painoprosenttiseen kaoliinilietteeseen noin 2,7 painoprosenttisena puoli tuntia ennen testin suorittamista. Laimennettu massa ja edellä esitetyllä tavalla käsiteltyä kaoliinilietettä kaadettiin Britt-astiaan, jota sekoitettiin nopeudella 1500 kierrosta minuutissa. Tämän jälkeen kierrosnopeus säädettiin haluttuun arvoon. Orgaanisena polymeerinä käytettyä kationista tärkkelystä lisättiin 10 sekunnin kuluttua. Sekoitettiin vielä 10 sekuntia ja käynnistettiin vedenpoisto. Kaikissa kokeissa oli pH säädetty arvoon 7, lietteen kiintoaine-pitoisuus oli 0,5 % ja selluloosan sekä kaoliinin painosuhde 50:50. Kationista tärkkelystä käytettiin 1 paino-% ja titanyylisulfaattia lisättiin 0,4 % lietteen kiintoainepitoisuudesta

TiO :ksi laskettuna. Vertailuaineena käytettiin samaa kationista 2 tärkkelystä yksinään. Tulokset on esitetty kuvioissa la ja Ib, jotka esittävät titanyylisulfaatilla ja kationisella tärkkelyksellä käsitellyn ja pelkästään kationisella tärkkelyksellä käsitellyn massasuspension tuhkaretentiota (la) ja kokonaisretentiota prosenteissa kierrosnopeuden funktiona.

Esimerkki 2 Tässä esimerkissä on verrattu titanyylisulfaatin ja silikasoolin retentiotehon pH-riippuvuutta, kun niitä käytettiin yhdessä ka- tionisen tärkkelyksen kanssa. Massana käytettiin mäntyselluloosaa o (jauhatusaste 20 SR) ja täyteaineena kaoliinia.

7 72557

Titanyylisulfaattia ja vastaavasti silikasoolia sekoitettiin 10 painoprosenttiseen kaoliinilietteeseen noin 1,5 painoprosenttise-na liuoksena puoli tuntia ennen testin aloittamista. Näin saadun lietteen ja selluloosalietteen pH säädettiin haluttuun arvoon. pH-säätöön käytettiin natriumhydroksidia tai rikkihappoa.

Laimennettu massa ja yllä olevalla tavalla käsitelty kaoliinilie-te kaadettiin Britt-astiaan, jota sekoitettiin nopeudella 1500 kierrosta minuutissa. Kierrosnopeus säädettiin tämän jälkeen 900 kierrokseen minuutissa. 10 sekunnin kuluttua lisättiin kationinen tärkkelys, sekoitettiin vielä 10 sekuntia ja käynnistettiin vedenpoisto .

Testattavan lietteen kiintoainepitoisuus oli kaikissa mittauspisteissä 0,5 painoprosenttia ja selluloosan sekä kaoliinin paino-suhde 50:50. Kationista tärkkelystä käytettiin 1 paino-%, titanyylisulfaattia TiO^iksi laskettuna 0,4 paino-% ja silikasoolia SiO^:ksi laskettuna 0,3 paino-% lietteen kiintoainepitoisuudes-ta. Käytettiin siis yhtä suuria moolimääriä titanyylisulfaattia ja silikasoolia.

Tulokset on esitetty kuvioissa 2a ja 2b, jotka esittävät titanyy-lisulfaatilla ja kationisella tärkkelyksellä, silikasoolilla ja kationisella tärkkelyksellä sekä pelkästään kationisella tärkkelyksellä käsitellyn massasuspension tuhkaretentiota (2a) ja koko-naisretentiota (2b) prosenteissa pH:n funktiona. Kuvioista 2a ja 2b nähdään, että titanyylisulfaattia käytettäessä oli retention paraneminen lähes pH:sta riippumaton pH-arvojen 4 ja 7 välillä. Silikasoolia ja kationista tärkkelystä sisältävän sinänsä tunnetun sideainejärjestelmän retentio sen sijaan oli voimakkaasti pH:sta riippuvainen.

Esimerkki 3

Tässä esimerkissä on selvitetty lisäystavan vaikutusta titanyyli-sulfaatin ja silikasoolin tuhkaretentioon pH:n funktiona. Tapa A

8 72557 vastaa esimerkeissä 1 ja 2 esitettyä tapaa. Tavassa B kaoliini, selluloosa ja kationinen tärkkelys sekoitettiin keskenään puoli tuntia ennen testin suorittamista. Näin saatu liete kaadettiin testeriin, jossa kierrosnopeus oli 1500 kerrosta minuutissa. Tämän jälkeen kierrosnopeus säädettiin arvoon 900 kierrosta minuutissa. Sekoitettiin 10 sekuntia ja säädettiin pH-arvo halutuksi natriumhydroksidilla tai rikkihapolla. Samanaikaisesti lisättiin myös titanyylisulfaatti ja vastaavasti silikasooli. Vielä 10 sekunnin sekoituksen jälkeen käynnistettiin vedenpoisto. Käytetyt ainemäärät olivat samat kuin esimerkissä 2.

Tulokset on esitetty kuviossa 3. Kuviosta 3 ilmenee, että tapa B on parempi, kun käytetään titanyylisulfaattia. Tapa A sen sijaan sopii paremmin silikasoolille. Sekä tavalla A että tavalla B saadaan titanyylisulfaatilla aikaan parempi täyteaineretentio kuin silikasooli11a.

Esimerkki 4 Tämän esimerkin tarkoituksena on selvittää titanyylisulfaatin määrän vaikutusta täyteaineretentioon. Kokeet on suoritettu samalla tavoin kuin esimerkissä 3 (tapa A ja B) pH-arvossa 6-7. Ti- taanisulfaatin määrää TiO :ksi laskettuna vaihdeltiin 0,1 ja 2 1,4 % välillä testattavan lietteen kiintoainepitoisuudesta.

Tulokset on esitetty kuviossa 4, joka esittää titanyylisulfaatin määrän ja lisäystavan vaikutusta tuhkaretentioon. Nähdään, että lisäystavalla A ei täyteaineretentio merkittävästi muutu, kun TiO -pitoisuus on 0,1-0,7 paino-% kiintoaineen määrästä. Lisäystavassa B on annosteluoptimi TiO :ksi laskettuna 0,2-0,4 paino-% kiintoaineen määrästä. Suuria määriä käytettäessä retentio huononee selvästi.

II

Esimerkki 5 Tässä esimerkissä on selvitelty erilaisten epäorgaanisten, vedes sä oligomeereiksi hydrolysoituvien yhdisteiden ja niiden seosten 9 72557 synergistisiä vaikutuksia tuhkaretentioon, kun niitä käytettiin kationisen tärkkelyksen kanssa. Kokeet on tehty esimerkin 2 tavoin pH-arvossa 6-7 siten, että osa titanyylisulfaatista on korvattu silikasoolilla tai zirkoniumkloridilla tai tinakloridilla. Vertailun vuoksi määritettiin myös jokaisen edellä mainitun yhdisteen toimivuus yksinään yhdessä kationisen tärkkelyksen kanssa. Tulokset on esitetty kuviossa 5, joka esittää eri aineiden ja aineyhdistelmien tuhkaretentiota prosenteissa ja tuloksista ilmenee, että silikasooli ja zirkoniumkloridi vahvistavat titanyylisulfaa-tin retentioapuaineominaisuuksia, joskin liian suuri määrä korvaavaa ainetta heikentää tulosta. Silikasooli ja tinakloridi sen sijaan heikentävät titanyylisulfaatin vaikutusta. Tinakloridi yksinään oli vertailtavina olleista apuaineista huonoin. Zirkoniumkloridi ja silikasooli olivat titanyylisulfaatin veroisia tämän esimerkin mukaisissa olosuhteissa.

Esimerkki 6 Tässä esimerkissä on selvitelty titanyylisulfaatin ja silikasoo-lin vaikutusta vedenpoistumisnopeuteen, kun niitä käytettiin yhdessä tärkkelyksen kanssa. Vetoisuudeltaan 500 ml:n muovisen mittalasin, jonka halkaisija oli 70 mm, alaosaan oli kiinnitetty 50 yum:n seulaverkkko. Testilaitteeseen kaadettiin 500 ml lietettä, jossa oli 0,25 paino-% kaoliinia, 0,25 paino-% mäntykoivu-selluloosaa sekä kationista tärkkelystä 1 paino-% lietteen kiin-toainepitoisuudesta. Lietteen pH oli säädetty arvoon 6. Lisättiin titanyylisulfaattia ja silikasoolia 0,3 % kiintoaineesta, sekoitettiin kääntämällä astia ylösalaisin viisi kertaa 15 sekunnin aikana. Pohjatulppa avattiin ja poistuneen veden määrä mitattiin ajan funktiona.

Tulokset on esitetty kuviossa 6 ja ne osoittavat, että titanyyli-sulfaatti parantaa vedenpoistumista paremmin kuin silikasooli.

10 72557

Esimerkki 7

Valmistettiin laboratorioarkkimuotilla arkkeja annostelemalla o valkaistua mäntysulfaattia (jauhatusaste 20 SR) 1,7 g ja täy-teainekaoliinia 1,7 g arkkia kohti, paitsi että koepisteissä 2 ja 3 oli kaoliinin annostus 3,4 g arkkia kohti ja 5,1 g arkkia kohti. Lisäaineiden annostelussa kokeiltiin sekä annostelutapaa A että B (ks. esimerkki 3). Massasuspension pH oli arkintekovaiheessa 7-8. Kaikissa koepisteissä, lukuunottamatta koepisteitä 1-3, oli ka-tionisen tärkkelyksen määrä 1,0 % sellun ja täyteaineen kuivapainosta laskettuna. Tulokset on esitetty alla olevassa taulukossa 1.

Taulukko 1._

Koe Annoste- Lisäaine Neliö- Tuhka Veto- Palstau- Merkki n:o lutapa Nimi Määrä massa % indek- tumis- (kuvi- % g/m si lujuus oissa

Nm/g g/m 7, 8) 1)

1 - 84 9,2 32,4 114 X

2)

2 - - - 91 15,9 25,5 91 X

3)

3 - 97 22,2 19,0 64 X

4 B - - 117 30,7 16,1 94 O

5 B BMA 0,3 117 29,2 16,8 122 £> 6 B TiOSO 0,3 124 32,5 13,4 91 □ 4 7 B -"- 0,4 121 32,5 14,7 98 0 8 A - - 125 30,8 10,7 85 · 9 A BMA 0,3 136 33,3 7,5 87 4 10 A TiOSO 0,3 125 37,5 7,1 75 4 11 A -"- 0,4 130 35,6 8,3 75 φ 1) ei tärkkelystä , kaoliinia 3,4 g/arkki 3) 5,1 ti 11 72557

Tulosten tarkastelua vaikeuttaa tuhkapitoisuuden vaihtelu koepisteestä toiseen. Tämän takia on sekä vetoindeksi että palstautu-mislujuus esitetty tuhkapitoisuuden funktiona kuvioissa 7 ja 8.

Tuloksista nähdään, että myös laboratorioarkkimuottia käyttäen saavutetaan kationisella tärkkelyksellä ja titanyylisulfaatilla parempi tuhkaretentio, so. tietyllä täyteaineannostuksella suurempi tuhkapitoisuus, kuin kationisella tärkkelyksellä ja piihap-posoolilla. Lujuuksien suhteen systeemit toimivat samalla tavalla ja ero pelkkään tärkkelykseen nähden on vähäinen. Pelkkä tärkkelys ei kuitenkaan dynaamisissa olosuhteissa toimi kunnolla reten-tioaineena, kuten nähdään esimerkeistä 1-3. Kummallakin sideaine-järjestelmällä saadaan kuitenkin selvä parannus siihen nähden, ettei tärkkelystä käytettäisi lainkaan.

Claims

72557
1. Paperinvalmistusmenetelmä, jossa sellua suspendoidaan veteen ja saadusta massasuspensiosta poistetaan vettä kuituradan tai -arkin muodostamiseksi, jolloin vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää orgaanista polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä, tunnettu siitä, että epäorgaaninen oligomeeri on Ti-, Zr-, Sn- ja/tai B-yhdiste.
2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää 0,1-15 % orgaanisen polymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin seosta massan kuivapainosta laskettuna.
3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää 0,4-2 % orgaanisen luonnonpolymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin seosta massan kuivapainosta laskettuna.
4. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, joka sisältää 0,1-1 % orgaanista synteettisen polymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin seosta massan kuivapainosta laskettuna.
5. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, jossa orgaanisen luonnonpolymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin painosuhde on 0,2-20:1. 1 2 3 4 Patenttivaatimuksen 4 mukainen menetelmä, tunnettu 2 siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, jossa orgaanisen 3 synteettisen polymeerin ja epäorgaanisen oligomeerin painosuhde 4 on 0,005-5:1. 13 7255 7
7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että vettä poistetaan massasuspensiosta, joka lisäksi sisältää oligomeeristä Si- ja/tai P-yhdistettä.
8. Sellaisen epäorgaanisen yhdisteen käyttö yhdessä organi-sen polymeerin kanssa, joka vesipitoisessa massasuspensiossa tai paperinvalmistusprosessin kiertoveteen lisättynä esiintyy oligo-meerinä tai muodostaa oligomeerin, tunnettu siitä, että epäorgaanisena oligomeerinä esiintyvänä tai muodostavana yhdisteenä käytetään Ti-, Zr-, Sn- ja/tai B-yhdistettä.
9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen käyttö, tunnettu siitä, että epäorgaanisena oligomeerin muodostavana yhdisteenä käytetään titanyylisulfaattia.
10. Patenttivaatimuksen 8 tai 9 mukainen käyttö, tunnet-t u siitä, että titanyylisulfaattia käytetään TiO^:ksi laskettuna 0,1-1,4 % massasuspension kuivapainosta.
11. Vesipitoiseen massasuspensioon tai paperinvalmistusprosessin kiertoveteen lisättäväksi tarkoitettu sideaineseos, joka sisältää orgaanista polymeeriä ja epäorgaanista oligomeeriä tai vesiliuoksessa oligomeeriksi hydrolysoituvaa yhdistettä, tunnettu siitä, että epäorgaaninen yhdiste on Ti-, Zr-, Sn-ja/tai B-yhdiste.
12. Patenttivaatimuksen 11 mukainen sideaineseos, jossa orgaaninen polymeeri on luonnonpolymeeri, tunnettu siitä, että orgaaninen luonnonpolymeeri ja epäorgaanisen yhdisteen painosuhde seoksessa on 0,2-20:1. 1 Patenttivaatimuksen 11 mukainen sideaineseos, jossa orgaaninen polymeeri on synteettinen polymeeri, tunnettu siitä, että orgaanisen synteettisen polymeerin ja epäorgaanisen yhdisteen painosuhde seoksessa on 0,005-5:1. 72557