FI71701C - Ankare. - Google Patents

Description

' 71701

Ankkuri Tänä' keksintö tarkoittaa ankkuria, jonka kynteen on kiinteästi yhdistetty ankkurin päätykuvassa V-muotoinen kaksoisvalin, jonka kumpikin haara muodostuu leveästä laattarakenteesta.

Tällainen ankkuri tunnetaan alankomaalaisesta patenttihakemuksesta 7 115 016. Siinä ankkurin pitovoimaa yritetään lisätä syvälle kaivautumisella mutta tunnetun ankkurin haittana on se, että valimen haarat on sijoitettu siten, että tarkasteltuna pystysuorasti kynnen kaivautumissuuntaan nähden ne muodostavat huomattavan pinta-alan, joka tarjoaa suuren, syvälle kaivautumista estävän vastuksen.

Mainittu haitta on torjuttu tämän keksinnön mukaisella ankkurilla, joka tunnetaan pääasiallisesti siitä, että valimen haarat leveine laattapintoineen sijaitsevat tasoissa, joiden leikkausviiva on olennaisesti yhdensuuntainen kynnen keskiviivan kanssa, järjestelyn ollessa sellainen, että ankkurin kaivautuessa pohjaan maata siirtyy ikäänkuin tunnelin läpi, jolla tunnelilla on olennaisesti vakio poikkipinta haarojen välissä ja kynnen yläpuolella, että valimen haarojen tasot ovat suuntautuneet kynnen keskiviivaan nähden siten, että haarojen ja kynnen kanssa yhdensuuntaisen tason leikkausviivat eri korkeuksilla kynnen tasosta, ankkurin silmästä o o kynteen siirryttäessä, muodostavat 0 +9 kulman kynnen kes kiviivan kanssa, ja että suora kaivautumisasento säilyy kynnen takakulmissa olevien, sinänsä tunnettujen vakaimien avulla, jotka kukin käsittävät sivullepäin ulkonevan korvalevyn, joka on ankkurin liikkumissuunnassa ylöspäin kallistuva kulman a verran kynnen tasoon nähden. Näin saavutetun olennaisesti pienentyneen vastuksen ansiosta uusi ankkuri voi kaivautua paljon syvemmälle ja aikaansaada suuremman pitovoiman kuin mitä tähän asti on ollut mahdollista.

2 71701

Keksinnön mukaisessa ankkurissa yleensä se kulma, jonka kukin valimen haara muodostaa kynnen keskiviivan kanssa, pienenee siirryttäessä haaran alapäästä sen yläpäähän ja edullisen suoritusmuodon mukaan tämä kulma on ainakin osaksi vakio haaran eri kor-keusviivoilla. Näissä suoritusmuodoissa voi maa ankkurin kaivautuessa pohjaan kulkea käytävän läpi, ja tarjoaa vain vähäisen lä-pikulkuvastuksen. Varsinkin huipussa, juuri ankkurin kiinnitys-renkaan alapuolella, missä valimen haarat kohtaavat toisensa, maa saattaa nyt helposti kulkea läpi, kun taas tunnetussa ankkurissa siinä paikassa esiintyy voimakas kaivautumista estävä vaikutus, koska siinä tapauksessa valimen haaran tasojen leikkausviiva ei ulotu kynnen kanssa samansuuntaisena vaan suuntautuu sen jälkeen enemmän pystysuoraan aiheuttaen suurta vastusta.

Kaivautumisessa ankkurin suoraa asentoa ylläpitävät kynnen takakulmissa olevat vakaimet, joissa kussakin on sivusuuntaan ulkoneva korvalevy, joka sijaitsee eteenpäin avautuvassa pystysuorassa kulmassa a, aikaansaadun vastepaineen ylläpitäessä kaivautumista pitempään sekä vastustaen vain vähän kaivautumista. Kulma a, jossa vakaimet sijaitsevat yhdensuuntaisina kynnen keskiviivan o o kanssa, voi olla 15 -55 pohjan maanlaadusta riippuen, kun taas vakaimien kulma β kohtisuorassa kynnen keskiviivaan nähden o o voi olla 0 -38 . Tällainen vakain aikaansaa oikean vakautus-vaikutuksen mutta paljon vähemmän vastusta kuin tunnetussa ankkurissa käytetyt vakaimet, jotka ovat sijoitetut sisään-ja taaksepäin avautuvaan kulmaan kynteen nähden.

Näin ollen ankkuria voidaan käyttää käytännöllisesti katsoen minkälaisessa maassa tahansa, koska valin on irrotettavissa ja o o säädettävissä 28 -50 kovaa ja pehmeätä maata varten, ja jotta pitovoiman aste pystyttäisiin sovittamaan halutuksi, on vakaimet muodostettu kontrolloitaviksi tuntoelimen avulla vastuksen pienentämiseksi kun tietyssä tapauksessa ketjuun kohdistettua vetoa on rajoitettava tai päinvastoin toisessa tapauksessa pito-voiman lisäämiseksi kun tarvitaan mahdollisimman suurta pitovoi-maa. Nämä tuntoelimet ovat sopeutetut reagoimaan johonkin voi- 3 71701 maan, paikkaan tai liikken toimintaan kuten myöhemmin selitetään. Ankkurin kaivautumista ja samalla pitovoimaa voidaan lisätä vielä vartustamalla ankkuri esileikkurilla, jonka pituus voi olla 40-120 % valimen pituudesta. Ankkurin lähellä esileikkuri on varustettava virtaviivaiselle levyllä lisävirtauksen ohjaamiseksi ankkurin kiinnitysrenkaaseen niin, että vastus pienenee. Ketjun ja ankkurin renkaiden väliin sijoitettava esileikkuri edistää ankkurin kaivautumista, joka johtaa syvemmälle tunkeutumiseen. Tämän esileikkurilla varustetun ankkurin irrottaminen on siitä huolimatta yksinkertaista koska aivan virtaviivaisen levyn edessä esileikkurissa on pidinaukko ankkurin pitorengasta varten eikä ankkurinnostokaan muodosta mitään ongelmaa, koska esileikkuri ja ankkuri on asennettava toinen toiseensa siten, että niitä voidaan ankkuriketjusta vetää veden päällä ja sen läpi yhtenä kokonaisuutena .

Lisävarusteena tämä keksintö käsittää ankkuriripustimen, jonka muodostaa kannen reunaan sijoitettu kiepattava taavetti, jonka alapäässä on kelkka ja yläpäässä suljettava tukirengas, johon ankkuri esileikkureineen on sullottava.

Keksintöä selitetään yksityiskohtaisemmin seuraavassa määrittelyssä piirustukseen viitaten, jossa esitetään keksintöä valaisevat sovellutusmuodot.

Kuvio 1 on kaaviomainen perspektiivikuva uudesta, V-muotoisella kaksoisvalimella varustetusta ankkurista, jossa erityisesti valaistaan maan hyvää läpikulkua ankkurin kaivautuessa; kuviot 2a-f kuvaavat muutamia käyttökelpoisia vakainmuotoja; kuviot 3a, b esittävät vakainta, jonka asentoa voidaan säätää tuntoelimen avulla; kuviot 4a-e esittävät esileikkurilla varustetun ankkurin vielä parempaa kaivautumista verrattuna ilman esileikkuria olevaan ankkuriin kuten kuviossa 4f on esitetty; kuviot 5a-e ovat kaaviomaisia kuvia useista, uudelle periaatteelle perustuvista ankkureista, kun taas kuvio 5f selvästi esittää 4 71701 kaivautumiskäytävää maassa kuvion 5a ankkurin läpi; ja kuvio 6 esittää ankkuriripustinta käytettäväksi esileikkurilla varustetussa ankkurissa.

Kuviossa 1 esitetään ankkuria 1, jossa on V-muotoinen kaksoisva- lin, valimen haarat 2, 2, jotka sijaitsevat kulmassa, joka on määrättävissä maanlaadusta riippuen, kynteen 3 nähden, mikä kulma o o on likipitäen 28 kovaa maata ja likipitäen 50 pehmeää maata varten.

Keksintö tarkoittaa sitä asentoa, johon valimen haarat 2, 2 ovat sijoitetut toisiinsa nähden kynnellä 3, mikä asento on sellainen, että haarojen kaivautuessa maan läpi vastassa on vain vähän vastusta pohjamaan kulkiessa liukuen valimen haarojen välissä, kuten kuviossa 1 on kuvattu, jossa kuviossa maakimpale 4 kulkee läpi niin, että ankkuri 1 voi kaivautua syvälle pohjaan. Tässä tarkoituksessa valimen haarat 2, 2 sijaitsevat tasoissa 5, 5, joiden leikkausviiva 7 on yhdensuuntainen kynnen keskiviivan 6 kanssa, mikä leikkausviiva 7 on osittain kuviteltu kohdassa 7' mutta ankkurin silmän kohdalla 8, jossa valimen haarat 2, 2 kohtaavat ylhäällä, se on myös osittain todellinen, kuten kohdassa 7'' on esitetty. Täten maa 4 voi helposti kulkea liukuen valimen haarojen 2, 2 välissä huippuun saakka, kun taas aikaisemmassa, V-muotoisella kaksoisvalimella varustetussa ankkurissa, varsinkin huipussa, jossa valimen haarat kohtauspaikassaan vaikuttavat estävästi, kaivautumisen yhteydessä oli vastassa suuri vastus, mikä esti syvälle kaivautumisen.

Johtosäännöksi valimen haarojen 2, 2 asennolle on sen vuoksi määritettävä, että kumpaakin valimen haaraa kuvaava viiva 9, jotka haarat ovat yhdensuuntaiset kynnen 3 kanssa, nähtynä projektiona kynnellä keskimäärin pitkin valimen korkeutta, ei muodosta suu-o o rempaa kuin 0+9 kulmaa kynnen keskiviivan 6 kanssa, mikä kulma mieluummin pienenee alhaalta ylöspäin, mutta joka laskettuna pitkin valimen pituutta saatta myös olla täysin tai osittain vakio. Kynnestä 3 laskettuna yli 30 fc:n korkeudella on joka ta- 71 701 5 pauksessa helpompi tyydyttää ohjetta ja pysyä O raja-arvossa o o .

0 -9 , koska maa 4 voi itse asiassa helpommin kulkea valimen haarojen 2, 2 välisen leveämmän väylän läpi kuin ylhäällä ankkurin silmän 8 alla olevan kapean käytävän läpi, jossa ankkurin kiinnitysrengas 10 on kiinnitettynä ja jossa aikaisemmissa, V-muotoisella kaksoisvalimella varustetuissa ankkureissa, kuten todettiin, aina kehittyy voimakas estävä toiminta, joka aiheuttaa suuren vastuksen.

On todettu, että keksinnön mukaisen ankkurin pitovoimaa määrää kynnen pinta-alan ja kaivautumisen tulos. Kaivautuminen on pito-voiman kuutiojuurifunktio ja vaikuttaa sen takia erittäin suuresti pitovoimaan. Päinvastaisesti, on tunnetuissa ankkureissa, kuten edellä on selitetty, tähdätty siihen, että valimen haarat huolehtisivat myös pitovoimasta, jolloin kaivautuminen ehkäistyy suuresti eikä pitovoima voi olla paras mahdollinen.

Kuviossa 1 esitetyn ankkurin 1 kynnen 3 takakulmissa on vakaimet 11, 11, jotka eivät kokoonpanonsa ja levyrakenteensa ansiosta muodosta mitään estettä kaivautumiselle vaan aiheuttaa ankkurin alempaan takasivuun vastapaineen niin, että kaivautumisasento säilyy mahdollisimman pitkään.

Kuviossa 1 esitetään ulos- ja eteenpäin taivutettua vakainta 11, joka yhdensuuntaisesta kynnen keskiviivasta arvioituna on kallis- o o tunut kynteen 3 nähden 15 - 55 :n kulmassa a ja kohtisuo rasta kynnen keskiviivaan nähden 0° ** 38°:n kulmassa

Kuviot 2a-f esittävät sopivia vakaimia 11 ja 11', jotka nekin ovat sijoitetut selostettuihin kulmiin a ja 0 . Vakaimen 11 tai 11' ulos- ja eteen-ylöspäin ulottuva kalteva asento näyttää olevan tyydyttävämpi kuin se taaksepäin taivutettu, taaksepäin kalteva asento jota käytetään tunnetuissa ankkureissa.

Vakain, joka kokoonpanonsa ja levyrakenteensa ansiosta ei käytännöllisesti katsoen aseta mitään estettä kaivautumiselle, aiheuttaa myös ankkurin alempaan takasivuun vastapaineen niin, että kaivautumisasento säilyy mahdollisimman pitkään.

6 71701

Pieni säädettävä, poikittain kynteen, valimen haarojen väliin asennettu estepinta voi yht'äkkiä pysäyttää ankkurin kun haluttu pitovoima on saavutettu.

Vakain voi olla rakennettu eri tavoin. Kuviossa 2a kynnen osa ABCD on käännetty akselin AB ympäri kulmassa a tasoon ABEF ja se aiheuttaa siten ylöspäin suunnatun voiman sivussa ja siten vakavuutta .

Jos ankkuria vedetään vinosti, esimerkiksi suuntaan AF kuten kuviossa 2a on ilmaistu, niin kuvion 2b pyramidi ACEE täyttyy maa-aineksella ja muodostaa täten oikean pinnan ankkurin vakavuuden palauttamiseksi. Tämä täyttyvä osa ACEE on kuviossa 2b korvattu levyllä ACE . Kuvion 2c vakain 11 ei ole tehokkaampi kuin kuvion 2b, koska ACF ei lisää vakavuutta kaivautumisen suunnassa .

AC on kuviossa 2d vaihdettu A C:hen ja saatu täten A A E C.

1 12 1 Käytännössä tämä on parannettu vaihtamalla varjostetut pinnat A B E C:hen kuten kuvion 2e vakaimissa 11' on esitetty sa-111 moin kuin kuviossa 1. Kaikki selitetyt tasapinnat vaikuttavat vakauttavasti kynnen reunan A^C ympäri. AC:n ympäri alas taivu-tuspinta kuten kuviossa 2f on näytetty, voi myös aikaansaada tarvittavan nostovaikutuksen alempaan sivuun.

Kuvio 3 esittää sellaista vakainta 11", joka on sovitettu kääntymään kynnen reunan 12 ympäri ja jota tuntoelimen käyttämä toi-mintaelementti 13 ohjaa. Tuntoelin 13 on sovitettu vetoköyden 14 voiman tai liikkeen kontrolloitavaksi, kynteen 3 saranoidun va-kaimen 11' asennon säätämiseksi ja aiheuttamaan siten enemmän tai vähemmän vastusta ja säätämään kehitettyä pitovoimaa. Köyden 14 vetovoimaa voidaan sitten rajoittaa köyden murtumisen estämiseksi. Esitetyn vakaimen 11" etusivussa on nousua edistävä reuna kuten 71701 kuviossa 3a on näytetty yksityiskohtaisen leikkauskuvan avulla. Tähän asti vakaimet ovat aina olleet kiinteitä kiertyvään kynteen nähden.

Tavallisesti vakaimien toiminta on sellaista, että ne vastustavat kaivauduttaessa. Tämä merkitsee sitä, että mikäli ankkuri pyörisi pitkin pitkittäisakselia niin vakain, joka kaivautuu syvimmälle kohtaisi myös suurimman ylöspäin suunnatun voiman, joten ankkuri tasapainottuu jälleen.

Vakaimet ovat usein pyöreitä ja vastustavat kaivautumista suuresti aiheuttaen täten huomattavaa vähennystä pitovoimassa, koska syvään kaivautuneessa ankkurissa on suurin pitovoima.

Keksintö pyrkii aikaansaamaan vakaimen, joka kaivautuessaan aiheuttaa mahdollisimman pienen vastuksen ja joka ankkurin jatkuvassa luisussa saamassa tilassa antaa mahdollisimman pienen vastuksen .

Lisäetuna on se, että vakain ilma-aluksen siiven stabilaattorin tavoin pyrkii ohjaamaan koko kynnen alaspäin niin, että kaivautu-misliike taaskin säilyy mahdollisimman kauan.

Jos vakain olisi asennettu kynteen suuremmassa kulmassa niin voidaan sanoa, että se lisäisi kaivautumisen vastustusta,, koska vakaimen alaspäin maahan kohdistama paine saattaa lisääntyä äärettömästi, koska maa ei voi siirtyä pois alaspäin.

Täten on mahdollista säätää kaivautumisen syvyyttä ja samalla pi-tovoimaa, suurentamalla tai pienentämällä vakaimen kulmaa.

Suurempi kaivautuminen, suurempi pitovoima tarvitsee mahdollisimman pientä vakaimen kulmaa.

" 71701 Vähäisempi kaivautuminen, pienempi pitovoima aikaansaadaan vakai-mien suuremman kulman avulla.

Vakaimen kulmaan voidaan vaikuttaa seuraavien välineiden avulla: i. a) hydraulinen sylinteri, b) ilmakäyttcinen sylinteri, c) hydraulisesti tai ilman avulla joko sisään tai ulos työnnettävä kiila, d) sähkömoottori; i:ssä mainittuja välineitä voidaan valvoa ii. a) ankkurin kiinnitysrenkaassa olevalla jännityksenmittai-mella, b) kynnellä olevalla painelevyllä, c) taakse-yli työnnettävällä vivulla, d) radiografisesti tai e) sähkötoiminnalla laivasta ankkurin sijoittamisen ja vetämisen aikana.

Tällaisen pitovoimaan vaikuttamisen suurena etuna on se, että ketju, jonka hinta ankkuriin verrattuna on moninkertainen, voidaan varmuuskertoimen kaksi sijasta suunnitella paljon alemman kertoimen varaan, koska ankkuri alkaa luisua ennalta suunnitellulla kuormalla mikä tietää huomattavaa säästöä, kun voidaan ehkäistä ketjun katkeamista ja häviämistä.

Lisäksi vaadittaessa mahdollisimman suurta pitovoimaa vakain voi sijaita niin, että kaivauduttaessa ei ole minkäänlaista vastusta mutta tällöin on rakennettava sisään tuntoelinkoneisto, joka vastaa pyörimiseen. Siis mikäli ankkurin vasen siipi nousee, niin oikeanpuoleisen vakaimen kulmaa on suurennettava ja tasapainoon pääsemisen jälkeen palautetaan minimikulma. Luisumista voidaan myös säätää koska kynnen ja valimen välisen pötköntapaisen maa-kimpaleen poikkileikkaus pysyy joka paikassa olennnaisesti samana, täten suhteellisen pienee este saattaa pysäyttää koko maansiirto-liikkeen, joten pitovoimaa lisätään yhtäkkiä ja luisuminen - ankkurin liike eteenpäin - pysähtyy.

71701

Estelevyyn voi vaikuttaa kohdan i a-c:ssä kohdassa ii a-e:ssä, esitetyillä toimenpiteillä sekä ankkurin takana olevalla ankkurilla, joka aktivoi estelevyn vaijerin avulla luisumisen saavutettua maksiminsa.

Kuviot 4a-e esittävät esileikkurilla 15 varustettua ankkuria 1 ja valaisevat kuviossa 4f esitettyyn, ilman esileikkuria olevaan ankkuriin verrattuna syvemmälle aikaansaatua kaivautumistoimin-taa.

Kuviot 4a ja 4b esittävät ankkuria 1 ja esileikkuria 15 kokoon-käännettynä, nostetussa asennossa ja kuviot 4c ja 4e esittävät avautumista ja kaivautumista. Kuviossa 4e olevan esileikkurin 15 ansiosta aikaansaadaan lopulta syvempi kaivautumisasento kuin mitä kuviossa 4f ilman esileikkuria oleva ankkuri voi aikaansaada.

Kuten on osoitettu, esileikkuri 15 käsittää veitsen muotoisen edeltäjän, jonka takaosaan on sijoitettu virtaviivainen levy 16, joka suurentaa lisävirtausta ankkurin kiinnitysrenkaaseen 10.

Esileikkuria käyttämällä pitovoimaa voidaan kaksinkertaistaa.

Kaivautumistoiminnan ohella esileikkuri 15 suorittaa kuitenkin toista tärkeää tehtävää.

Koska ankkuri 1 voidaan helposti vetää ulos kiinnitysrenkaasta 10, niin voidaan menestyksellä käyttää pitorengasta 17.

Heti virtaviivaisen levyn 16 eteen on tehty syvennys 10, johon pitorengas 17 tarttuu kiinni pystysuoran voiman kohdistamiseksi kiinnitysrenkaaseen 10, ankkurin nostamiseksi ylös.

Ankkurinnoston jälkeen ja laivan purjehtiessa pois ankkuri keikahtaa sitten alhaalta vasten esileikkuria ja lukitsee pitoren-kaan (kuvio 4a).

Ankkuri liikkuu sitten veden läpi ylösalaisin, esileikkurin 15 10 71 701 ollessa kynnen kahden kärjen vä-lissä, vankassa asennossa, ketjuun 14 tai ankkurinköyteen kiinnitettynä. Mikäli toiminnassa oleva hinaaja pysähtyy ja vaijeri 19 (tukivaijeri) lasketaan jälleen ulos samalla kun ketju kiristyy tulee ankkuri automaattisesti oikeaan lähtöasemaan (kuvio 4 ja seuraavat ).

Kuviot 5a-e edustavat kaaviomaisesti useita keksinnön mukaisia ankkureita. Kuvio 5a esittää ankkuria, jonka valimen kaaret ovat irrotettavissa ja säädettävissä erilaisiin kulmiin kynteen nähden kovaa ja vastaavasti pehmeää maata varten. Pehmeätä maata varten vistuslaatat 20, 20 poistetaan tai käytetään toista pulttiriviä.

Kuviot 5b, c esittävät valinta, jonka leveiden valintahaarojen 2, 2 leveys on vakio, ja joille on asetettava yksi tai useampia kaapelin kenkiä 8, ja kuviot 5d, e esittävät ankkuria 1 yhdellä tai useammalla valimeen 2, 2 sijoitettavalla lisäkynnellä 21, 21 varustettuna .

Kuviossa 5f on kuvattu käytävä maan kulkua varten ankkurin läpi, joka käytävämuodostelma näin ollen tarkoittaa kaikkia tässä esitettyjä ankkurirakenteita.

Kuviossa 6 esitetään ankkurin 1 ankkurin ripustinta 22 sekä esi-leikkuria 15 ja tukea 24, joka on kiepattavissa kannen reunan 23 ympäri ja jossa on alhaalla kelkka 25 ja ylhäällä ahtausrengas 26, johon ankkuri 1 nostetaan etusivujen ollessa käännettyinä sitä vastaan, tukivaijerilla 19, mieluummin jousilukolla 27.

Testit osoittavat, että voidaan saavuttaa 100:n ankkuriteho (pi-tovoimapaino, ilman esileikkuria) ja 200:n teho esileikkurin avulla.

Claims (8)

71701

1. Ankkuri, jonka kynteen on kiinteästi yhdistetty päätykuvassa V-muotoinen kaksoisvalin, jonka kumpikin haara (2, 2) muodostuu leveästä laattarakenteesta, tunnettu siitä, että valimen haarat (2, 2) leveine laattapintoineen sijaitsevat tasoissa, joiden leikkausviiva (7, 7', 7") on olennaisesti yhdensuuntainen kynnen (3) keskiviivan (6) kanssa, järjestelyn ollessa sellainen, että ankkurin kaivautuessa pohjaan maata (4) siirtyy ikäänkuin tunnelin läpi, jolla tunnelilla on olennaisesti vakio poikkipinta haarojen välissä ja kynnen yläpuolella, että valimen haarojen (2, 2) tasot ovat suuntautuneet kynnen keskiviivaan (6) nähden siten, että haarojen ja kynnen kanssa yhdensuuntaisen tason leikkausviivat eri korkeuksilla kynnen tasosta, ankkurin silmästä (8) kynteen (3) siirryttäessä, muodostavat 0° _+ 9° kulman kynnen keskiviivan kanssa, ja että suora kaivautumisasento säilyy kynnen (3) takakulmissa olevien, sinänsä tunnettujen vakaimien avulla, jotka kukin käsittävät sivullepäin ulkonevan korvalevyn (11, 11), joka on ankkurin liikkumissuunnassa ylöspäin kallistuva kulman a verran kynnen tasoon nähden.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että kulma, jonka kukin valimen haara (2) muodostaa kynnen keskiviivan (6) kanssa, pienenee siirryttäessä haaran alapäästä sen yläpäähän.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että mainittu kulma on ainakin osaksi vakio haaran eri korkeusviivoilla.

4. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että kulma a/ jonka korvalevy (11) muodostaa kynnen (3) kanssa yhdensuuntaisesti kynnen keskiviivan (6) kanssa, on 15°-55° riippuen maanlaadusta, kun taas kulma 8, jonka korvalevy muodostaa kynnen kanssa kynnen keskiviivaan nähden kohtisuorassa suunnassa, on 0°-38°. 12 71 701

5. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että valin (2, 2) on irrotettavissa ja sen kulma-asento säädettävissä 28°-50° kulmaan kynnen tasoon nähden kovaa ja vastaavasti pehmeää pohjaa varten.

6. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että halutun asteisen pitovoiman aikaansaamiseksi korvalevyt (11") ovat sovitetut ohjattaviksi tuntoelimen (13) avulla.

7. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että ankkuriin, siihen kohtaan, jonka yläpuolelle muodostuu vesisuihku, on sovitettu stabilaattoreita.

8. Jonkin edellisen patenttivaatimuksen mukainen ankkuri, tunnettu siitä, että ennalta määrätyssä luisussa haluttu pitovoima on säädettävissä pienen, valimien välistä uloskiepat-tavan levyn avulla, joka on kohtisuorassa vetosuuntaan nähden. 13 71 701