FI71048C - Foerfarande och anordning vid en fjaerrskrivanlaeggning - Google Patents

Description

\9^^7ϊ tm KUULUTUSJULKAISU „ Λ π .

8 (11) UTLÄGGNINGSSKRIFT 71048 C (45) rrj'j tty ^ V ^ (51) Kv.lk.'/IntuCI.* H 0¾ L 25/03

(21) Pttenttlhakemu* — Patentansdlcnlng 77001 A

(22) Hakemlspilvi— Ansökningsdag 04.01.77 (Η) (23) Alkupäivä — Gfltighetsdag 04.01.77 (41) Tullut Julkiseksi — Bllvlt offentlig 30.06.78

Patentti- ja rekisterihallitus NghtävSkslpanon I» kuul.Julkalsun pvm. — 18.07.86

Patent- och registerstyrelsen ' ' Ansökan utlagd och utl.skriften publicerad (86) Kv. hakemus — Int. ansökan (32)(33)(31) Pyydetty etuoikeus—Begärd prforitet 29-12.76

Ruotsi-Sverige(SE) 7614647-1 (71) N.V. Philips1 Gloeilampenfabrieken, Eindhoven, Hoilanti-Hoiland(NL) (72) Hans Eric Hultman, Järfälla, Alexander Stridh, JärfSIla, Ruotsi-Sverige(SE) (74) Oy Kolster Ab (54) Kaukokirjoituslaitteistoon liittyvä menetelmä ja laite - Förfarande och anordning vid en fjärrskrivanläggning

Keksintö koskee menetelmää kaukokirjoituslaitteistossa, joka on tarkoitettu siirtämään tiedonantoja aseman ja kaukokirjoituskoneen välillä syöttämällä tasavirtapulsseja, jotka edustavat tiedonannon binäärisesti koodattuja merkkejä, johdon kautta, joka yhdistää aseman ja kaukokirjoituskoneen, jolloin virtasilmukka on virtasyötetty toisessa päässä, mieluiten siinä päässä, joka on yhdistetty asemaan ja lähetys kumpaankin suuntaan tapahtuu virtakytkinelementin avulla vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtasilmukka lähettävällä puolella silmukan ollessa suljettu vastaanottavalla puolella. Keksintö koskee lisäksi laitetta, jolla toteutetaan menetelmä kuvatunlaisessa kaukokirjoituslaitteistossa

Kun suoritetaan tällainen merkinanto tasavirtapulsseilla johdon kautta, esiintyy se ongelma, että johdon kapasitanssi saa aikaan signaalipulssien vääristymän. Tämä vääristymä ilmenee siten, että yksittäisten pulssien sivut eivät ole pystysuoria, vaan niiden kesto muodostuu ajasta riippuvaiseksi.

Virtapulssien ilmaisu tapahtuu siten, että johdon läpi kulke- 2 71043 vaa virtaa verrataan kynnysvirta-arvoon. Kun mitattu virta on yhtä kuin kynnysvirta-arvo, tulee bistabiilin osan asennon muutos, joka osa antaa muotoillun nelikulmiojännitteen, joka edustaa vastaanotettuja virtapulsseja. Optimaalinen ilmaisu saadaan, jos valitaan kynnysvirta-arvo, joka on yhtä kuin puolet virran loppuarvosta. Kello käynnistyy ensimmäisen negatiivisen sivun kohdalla jokaisessa puls-siryhmässä, joka edustaa merkkiä. Tästä käynnistysajankohdasta lähtien otetaan sitten lähtösignaalin näyte bistabiilista osasta jännitetason osalta, joka vallitsee ajankohtina, jotka kello määrää huomioonottaen ko. pulssinopeuden. Näytteenottoajankohdat valitaan siten, että ne ihanteellisessa tapauksessa sattuvat samanaikaisesti jokaisen pulssiväliajän keskipisteen kanssa. Näytteenotolla saatu pulssijono edustaa siirrettyä bittijonoa.

Mikäli nyt johtokapasitanssin seurauksena, joka on ladattava ja purettava jokaisen virtapulssin kohdalla, vastaanotetuilla virta-pulsseilla on sivut, jotka eivät ole pystysuoria, vaan noudattavat tiettyä aikakäyrää, tulevat sivut bistabiilista osasta tulevassa, muotoillussa nelikulmiojännitteessä olemaan siirrettyjä suhteessa oikeisiin ajankohtiin. Mikäli negatiiviset ja positiiviset sivut ovat yhtä paljon siirtyneitä, saataisiin bistabiilista osasta lähtöjänni-te, jolla on oikea ulkonäkö, mutta joka on ajallisesti siirtynyt suhteessa lähetettyyn signaaliin. Koska näytteenottoajankohdat määräävä kello käynnistetään vastaanotetulla signaalijännitteellä, ei tällaisella muuttumattomalla ajallisella siirtymisellä ole mitään merkitystä.

Osoittautuu kuitenkin, että ilman erikoistoimenpiteitä virta-pulssien positiiviset ja negatiiviset sivut saavat täysin erilaiset kestot. Tämä merkitsee, että bistabiilista osasta muotoillun nelikulmiojännitteen negatiiviset ja positiiviset sivut eivät tule siirretyiksi yhtä paljon. Tämä merkitsee vääristymää nelikulmiojännitteessä. Mitä pitempi johto on sitä suuremmaksi vääristymä muodostuu nelikulmio jännitteessä, jota näytteenotto koskee. Vääristymän tietyllä suuruudella on olemassa se vaara, että näytteenotto antaa väärän arvon, ja näin ollen tämä vääristymä rajoittaa johdon suurinta pituutta aseman ja kaukokirjoituskoneen välillä. Virhepäätösvaaraan näytteenotossa vaikuttaa myös osaltaan se, että näytteenottoajankohdat määräävä kello tulee käynnistetyksi eri tavalla johdon eri pituuksilla ja että kello voi käydä hieman väärin.

3 71048

Eräs tapa vääristymän pienentämiseksi on korottamalla kynnys-virta-arvoa ilmaisun yhteydessä, mutta tähän liittyy haittana häiriöherkkyyden kasvaminen.

Keksinnön tarkoituksena on vääristymän poistaminen muotoillusta, suorakulmaisesta jännitteestä, joka saadaan ilmaisun jälkeen kuvatunlaisessa kaukokirjoituslaitteessa, ja tähän päästään menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että virta säädetään impedanssiele-mentillä, joka on kytketty sarjaan mainitun virtasilmukan kanssa silmukan siinä päässä, jossa ei ole virtasyöttöä, jolloin säätö on sellainen, että impedanssielementin impedanssiarvo omaksuu korkean arvon välittömästi virtavuon alettua seurauksena johtoradan sulkeutumisesta ja pienenee sen jälkeen nopeasti alhaiseen arvoon, joka ylläpidetään pulssin aikana.

Impedanssiosan tällainen säätö sarjassa johdon kanssa lähettävällä puolella vaikuttaa siten, että virran ajallinen kesto virta-kytkinosan kautta lähetinpuolella tulee muutetuksi jyrkästi mainitun virtakytkinosan sulkemisen yhteydessä verrattuna tapaukseen, jossa ei käytetä virran säätöä. Täten muuttuu myös virran ajallinen kesto vastaanotinpuolella. Mikäli lähemmin määriteltynä mitään virran säätöä ei käytetä, purkautuisi johtokapasitanssi hetkellisesti virtakytkinosan kautta lähetinpuolella, mikä johtaa hyvin korkeaan virta-huippuun mainitun osan kautta. Säätämällä virta säädettävällä impedanssilla saadaan kapasitanssi sen sijaan purkautumaan alhaisella ja säädetyllä virralla, jolloin mainittu virtahuippu siis poistetaan. Johdon vastakkaisella puolella, jossa tapahtuu pulssien ilmaisu, tämä osoittautuu siten, että virta kasvaa hitaammin kuin se tekisi muutoin, ts. pulssin etusivu saa tietyn kallistuman (ilman virran säätöä lähetinpuolella etusivun kallistuma vastaanotinpuolella muodostuisi käytännöllisesti katsoen rajattomaksi). Kun virtakytkinosa katkaisee virtapulssin lopussa, latautuu johtokapasitanssi ja tämä tapahtuu aina suhteellisen hitaasti tietyn aikafunktion mukaisesti, joka merkitsee virtapulssin takasivua, jolla on tietty kaltevuus il-maisinpuolella. Keksinnön avulla ilmaistavan virtapulssin sekä etu-että takasivu saavat siis tietyn kaltevuuden, ja on helppoa varmistaa, että molemmat kaltevuudet ovat yhtä suuria, mikä antaa tehollisen vääristymän, joka on nolla.

On huomattava, että keksinnön mukaisen toimenpiteen edullinen vaikutus ei ole seuraus virtahuipun rajoittamisesta sinänsä virta- 4 71048 pulssin alussa. Jos virtaiskua esim. rajoitettaisiin "leikkaus"-toiminnalla tai muulla tavalla, ei tällä olisi mitään vaikutusta. Tärkeää on se, että virran aikafunktioon vaikutetaan ajallisesti vaihtelevan impedanssiosan avulla, jonka aikavaihtelu on hyvin erikoinen, nimittäin korkea vastusarvo heti virtakytkinosan sulkemisen jälkeen ja nopeasti laskeva arvo alhaiseen lukuun. Tästä seuraa vuorostaan virtahuipun rajoitus.

Impedanssiosan vastusarvon sopiva vaihtelu voi olla sellainen, että virtapulssit laitteessa kaukokirjoituskoneen virtakytkinosan sulkemisen ja katkaisun seurauksena muodostavat vaihtovirran, joka on symmetrinen viivan ympärillä, joka osuu yhteen virtapulssin puolen virta-arvon kanssa.

Laitteeseen, jolla voidaan suorittaa keksinnön mukainen menetelmä tiedonantojen siirtämiseksi kaukokirjoituslaitteistossa, kuuluu asema ja vähintään yksi kaukokirjoituskone. Nämä on yhdistetty virtasilmukan muodossa olevan johdon kautta, jolloin virtasilmukka on virtasyötetty toisessa päässä ja lähetys kumpaankin suuntaan tapahtuu virtakytkimen avulla vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtasilmukka lähettävällä puolella silmukan ollessa suljettu vastaanottavalla puolella. Tälle laitteelle on tunnusomaista, että sarjassa mainitun virtasilmukan kanssa silmukan siinä päässä, jossa ei ole virtasyöttöä, on ohjattava puolijohde-elementti, joka muodostaa impedanssielementin, sekä ohjaussignaalin synnyttävä piiri puolijohde-elementtiä varten, joka piiri kehittää virtasilmukan jokaisen sulkemisen jälkeen sillä tavalla ajan myötä muuttuvan ohjaussignaalin puolijohde-elementille, että tämä silmukassa olevan ajallisesti muuttuvan sarjaimpedanssinsa avulla muodostaa likimain puolen loppuvirta-arvon suhteen pääasiassa symmetrisen virtapulssin, kun lähetys tapahtuu siitä päästä, jossa ei ole virtasyöttöä.

Toisessa laitteen suoritusmuodossa puolijohde-elementti ja ohjaussignaalin synnyttävä generaattori muodostavat ns. "vakiovirta-generaattorin", joka on kytketty sarjaan virtasilmukan kanssa, ja joka generaattori transienttitilan aikana välittömästi virtasilmukan sulkemisen jäkleen ajasta riippuvien muutosten avulla puolijohde-elementin muodostamassa sarjaimpedanssissa ylläpitää virtaa silmukan läpi mainitun transienttitilan aikana ennalta määrätyssä arvossa, joka on sama kuin virta-arvo silmukassa jatkuvuustilassa. Vakiovir-tageneraattorissa säädetty, sopiva virta voi olla sellainen, että 5 71048 tämän virran vallitessa jännite generaattorin yli on oleellisesti nolla. Tämä merkitsee, että impedanssiosan arvo jatkuvassa tilassa on käytännöllisesti katsoen nolla ja virransäätölaite on saavuttanut säätöalueensa toisen rajan.

Eräässä laitteen suoritusmuodossa ohjattava puolijohdeosa muodostaa osan virransäätölaitteesta, joka on suunniteltu hetkellisesti säätämään virran johdon kautta vaikuttamalla mainittuun puoli-johdeosaan siten, että mainittu virta joka hetkellä vastaa ohjaus-jännitteen arvoa, joka syötetään virransäätölaitteeseen ja jonka kehittää pulssinmuotoilija, johon syötetään suorakulmainen jännite, joka muodostaa mainittuja pulsseja edustavat, binäärikoodatut merkit tiedonannossa, joka pulssinmuotoilija muuntaa pulssit suorakulmaisessa jännitteessä oleellisen symmetriseksi pulssisignaaliksi, jonka sekä etu- että takasivuilla on rajallinen kaltevuus. Ohjattavaan virransäätölaitteeseen syötetyn, mainintun ohjausjännitteen muoto voi olla suunnilleen sama kuin kondensaattorin lataus- ja vast, purkaus-jännite, mihin voidaan päästä siten, että suorakulmainen jännite, joka sisältää tiedonannon merkkejä edustavat pulssit, syötetään virransäätölaitteeseen alipäästösuodattimen kautta. Eräässä parhaana pidetyssä toteutusmuodossa suodatin on toisen tai korkeamman kertaluvun aktiivinen suodatin.

Keksintöä kuvataan lähemmin viitaten piirustuksiin, joissa kuvio 1 esittää yksinkertaistettua kytkentäkaaviota teleksi-varustusta varten, jossa keksintöä voi käyttää, kuvio 2 esittää vastaavaa kytkentäkaaviota samaa varustusta varten, jota on täydennetty keksinnön mukaisella laitteella, kuvio 3 esittää esimerkkiä kuvion 1 mukaisen varusteen eräistä virta- ja jännitekäyristä, kuvio 4 esittää vastaavia käyriä kuvion 2 mukaisen varusteen kohdalla vakiovirransäädöllä, kuviot 5, 6 ja 7 esittävät "vakiovirtageneraattorin" tai "vakiovirtanielun" kolmea erilaista toteutusmuotoa, joita käytetään säätölaitteina keksinnön ensimmäisen aspektin mukaisesti, kuviot 8 ja 9 esittävät virransäätölaitteen kahta toteutus-muotoa, joissa virtapulssien molemmat sivut muotoillaan keksinnön toisen aspektin mukaisesti, ja kuvio 10 esittää joitakin käyriä kuvion 8 mukaisen laitteen toiminnan selittämiseksi.

Kuvioissa 1 ja 2, jotka näyttävät vain keksinnön ymmärtämisen 6 71048 edellyttämät osat, on teleksiasema näytetty vasemman pystykatkovii-van vasemmalla puolella ja teleksikone on näytetty oikean katkoviivan oikealla puolella ja johto, joka yhdistää aseman ja teleksiko-neen, on näytetty katkoviivojen välissä.

Kuvion 1 mukaisesti asemassa on tasavirranlähde U, jonka na-papinteet sarjapiirin kautta, joka koostuu ilmaisimesta DETl, vastuksesta Rl ja virtakytkimestä SI, on liitetty kahteen lähtöpintee-seen ΚΙ, K2. Pinteet ΚΙ, K2 on yhdistetty kaksilankajohdon L toisen pään kanssa, jota johtoa edustavat piirustuksessa kaksi sarjavastus-ta R2, R3 ja rinnakkaiskondensaattori C. Johdon L toinen pää on liitetty teleksikoneen kahteen tulopinteeseen K3, K4. Tämä koostuu piirustuksen mukaisesti sarjapiiristä, jossa on ilmaisin DET2 ja virta-kytkin S2.

Merkinanto asemasta teleksikoneeseen tapahtuu vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtakytkin SI, jolloin virtakytkin S2 on jatkuvasti suljettuna, niin että kehittyy virtapulsseja, jotka binäärimuodossa edustavat tiedonannon merkkejä ja jotka ilmaistaan ilmaisimessa DET2. Vastaavasti merkinanto teleksikoneesta asemaan tapahtuu vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtakytkin S2 kytkimen SI ollessa jatkuvasti suljettuna, niin että kehittyy virtapulsseja, jotka ilmaistaan ilmaisimessa DETl.

Jos tarkastellaan jälkimmäistä tapausta, jossa merkinanto tapahtuu teleksikoneesta asemaan, niin virta 1(1), joka ilmaistaan asemassa, kun kytkin S2 suljetaan ja kondensaattori C puretaan, tulee noudattamaan käyrää, jonka määrää yhteys: I(1) = Rl + R2 + R3 (1 “ e γγ) f1 _ (Rl + R2) R3 C Uossa Tl Rl + R2 + R3 ja U, Rl, R2, R3 ja C ilmaisevat vastaavan komponentin arvon, jolla on sama merkintä, ja t on aika.

Kun S2 katkaistaan ja kondensaattori C ladataan, virta 1(2) tulee noudattamaan käyrää, jonka määrää yhteys: I(2) = Rl + R2 + R3 e T2 jossa T2 = (Rl + R2) C.

7 71048 Tästä nähdään, että aikavakiot Tl ja T2 ovat erilaiset ja että niiden välinen ero kasvaa C:n eli johdon pituuden kasvaessa.

Tl on läheitunin määriteltynä pienempi kuin T2, mikä siis merkitsee, että kondensaattori C purkautuu nopeammin kuin se latautuu.

Tapahtumaa valaistaan kuviossa 3, jossa ylin kaavio (a) näyttää virran 1(0) virtakytkinosan S2 kautta teleksikoneessa ja seuraa-va kaavio (b) näyttää edellä määriteltyjen virtakäyrien 1(1) ja 1(2) muodon asemassa. Kuvion 3 kaaviossa (s) näytetään lähtöjännite V bistabiilista osasta, jota virta ohjaa kuvion 3(b) mukaisesti, jolloin virran kynnysarvon bistabiilia osaa muutettaessa on oletettu olevan yhtä kuin puoli huippuvirtaa. Kuten käy ilmi, on lähtöjännite bistabiilista osasta, jolla näytteenotto esim. suoritetaan piirustuksen nuolien osoittamina ajankohtina, huomattavasti vääristynyt sikäli että pulssit ovat pidentyneet suhteessa pulssiaukkoihin.

Kuvio 2 näyttää saman teleksilaitoksen kuin kuvio 1, mutta täydennettynä keksinnön mukaisella laitteella. Kuvion 2 näyttämä laitos on samanlainen kuin kuvion 1 näyttämä vain sillä erolla, että virransäätölaite on kytketty sarjaan teleksikoneessa olevan johdon kanssa. Keksinnön ensimmäisessä toteutusmuodossa, joka on näytetty ehjin viivoin kuviossa 2, tämä virransäätölaite on ns. "vakiovirta-generaattori" G. Tässä tapauksessa oletetaan, että johto katkaistaan äkkiä virtapulssien lopussa, niin että virta lakkaa hetkellisesti (ei virran säätöä virtapulssin takasivun kohdalla). Keksinnön toisessa toteutusmuodossa, joka on näytetty katkoviivoin kuviossa 2, virransäätölaite G' toimii myös virtakytkinosana teleksikoneessa, ja tässä tapauksessa tämä virransäätölaite G1 on suunniteltu vaikuttamaan virtapulssin sekä etu- että takasivuun, kun lähetetään teleksi-koneesta. Molemmissa tapauksissa virransäätölaite ohjaa virtaa niin, että virtapulssit lähetettävässä teleksikoneessa muodostavat vaihtovirran, joka on symmetrinen virtapulssien puolen virta-arvon ympärillä, jolloin vastakkaisessa päässä ilmaistut pulssit tulevat myös muodostamaan symmetrisen vaihtovirtasignaalin ja tehollinen vääristymä on nolla.

Tämä voidaan todistaa matemaattisesti ensimmäisen tapauksen kohdalla, jossa käytetään vakiovirransäätöä. Jos nimittäin vakiovir-ta Ig, jolle virtageneraattori on säädetty ja jonka tämä pyrkii ylläpitämään, määräytyy yhteyden

Ig = Rl + R2 + R3 perusteella, niin virta 1(1)', joka tulee ilmaistuksi asemassa, kun S2 suljetaan, tulee noudattamaan käyrää, jonka määrää yhteys: 8 71048 I(1)' = Rl + R2 + R3 (1 “ e - ) (4) jossa T = (Rl + R2) C.

Virta 1(2)’, joka tulee ilmaistuksi asemassa, kun S2 katkaistaan, on täsmälleen sama kuin vastaava virta edellä kuvatussa tapauksessa ilman virtageneraattoria G, joten sen määrää yhteys (2). Aikavakio S2:n sulkemisen ja katkaisun yhteydessä tulee siis tässä tapauksessa olemaan sama, nimittäin yhtä kuin (Rl + R2) C.

Virran 1(0)' muoto teleksikoneessa S2:n sulkemisen ja katkaisun yhteydessä on tässä tapauksessa näytetty kuvion 4 ylimmässä kaaviossa (a).Kuvion 4 seuraava kaavio (b) näyttää mainittujen virtojen 1(1)' ja 1(2)' muodon asemassa, kun suljetaan ja katkaistaan virta-kytkinosa S2 teleksikoneessa, kun taas kuvion 4 kaavio (c) näyttää lähtöjännitteen V bistabiilista osasta, jota ohjataan kuvion 4(b) mukaisella virralla siinä tapauksessa, että kynnysarvo, jolla bista-biilin osan asento muuttuu, on puolet loppuvirta-arvosta. Vääristymä on tällöin nolla, mutta koko käyrä, joka edustaa lähtöjännitettä bistabiilista osasta, on siirtynyt matkan ΔΤ verran suhteessa käyrään, joka edusti lähetettyjä virtapulsseja.

Kuvioiden 3(a) ja 4(a) vertailu osoittaa, että tällaisen va-kiovirtageneraattorin vaikutus on se, että se eliminoi sen korkean virtahuipun, joka muutoin olisi esiintynyt pulssin alussa lähetin-puolella. Tämän voi myös ilmaista niin, että keksinnön tällä toimenpiteellä on virtapulsseja lähetinpuolella esimuotoiltu niin, että ne muodostavat vaihtovirran, joka on symmetrinen viivan ympärillä (näytetty pistekatkoviivalla piirustuksessa), joka osuu yhteen virtapuls-sin puolen virta-arvon kanssa. Täten myös virtapulssit vastaanotto-puolella tulevat muodostamaan symmetrisen vaihtovirtasignaalin, kuten käyrä 4(b) näyttää.

Käytännössä tämä virransäätö voidaan suorittaa passiivisen osan avulla, joka on säädettävä impedanssiosa, joka on kytketty sarjaan johdon kanssa lähetinpuolella. On ilmeistä, että vaihtelujen tässä impedanssiosassa on oltava sellaiset, että osalla on korkea impedanssiarvo heti virtakytkimen S2 sulkemisen jälkeen, kun johto-kapasitanssilla on täysi jännite, minkä jälkeen impedanssiarvoa on nopeasti alennettava sitä mukaa kuin kapasitanssin jännite pienenee 9 71048 seurauksena purkautumisesta impedanssiosan kautta. Jatkuvassa tilassa impedanssiosan impedanssiarvon on oltava teoreettisesti nolla, mikä merkitsee, että ehto (3) on täytetty.

Tällöin impedanssiosan impedanssi- tai vastusarvon Rs matemaattinen ilmaisu S2:n sulkemisen jälkeen muodostuu seuraavaksi: U - —

Rs = ( --R3) e t ig jossa ^ = (Rl + R2) C.

Rs:n vaihtelut on näytetty kuviossa 4(d), jossa käyrät, jotka on näytetty katkoviivoin, koskevat tapausta, jossa impedanssiosa toimii lisäksi virtakytkinosana.

Virtageneraattorin mainittu säätö I(0) = Rl + R2 + R3 merkitsee, että koko jännite on Rl, R2 ja R2 yli ja että jännite virtageneraattorin G yli siten on 0. Tämä merkitsee vuorostaan, että generaattorin vastus on pienentynyt mahdollisimman pitkälle, nimittäin arvoon 0, ja että se siten on säätöalueensa toisen rajan kohdalla .

Käytännössä mainitun säädön eräs sopiva suoritus on sellainen, että virtageneraattori on alusta asti säädetty virralle, jonka se pyrkii ylläpitämään ja joka on yhtä kuin haluttu nimellisvirta johdon kautta, esim. 50 mA. Tällä säädöllä virtageneraattori kytkeytyy sarjaan johdon kanssa ja molemmat virtakytkimet SI ja S2 sulkeutuvat. Edellyttäen, että ko. olosuhteet ovat sellaiset, että generaattori on säätöalueensa sisällä, se tulee muuttamaan impedanssinsa siinä määrin, että se ottaa sellaisen jännitteen, että säädetty virta kulkee johdon kautta. Asemassa olevaa vastusta Rl, joka on säädettävä, suurennetaan sitten vähitellen ottaen huomioon virran johdon kautta. Sitä mukaa kuin vastusta Rl suurennetaan, tämä vastus tulee ottamaan itselleen yhä suuremman osa paristojännitteestä, kun taas jännite virtageneraattorin G yli laskee vastaavasti. Rl:n kasvu jatkuu, kunnes virta alkaa laskea. Tämä merkitsee, että virtageneraattori ei kykene enää säätämään virtaa säädettyyn arvoon, mikä vuorostaan merkitsee, että sillä on mahdollisimman alhainen impedanssi ja jännite, joka on mahdollisimman lähellä 0, mikä oli haluttu tila. Tällöin vastus Rl lukitaan saavutettuun arvoon.

10 71 048

Kuvio 5 näyttää kuvion 2 laitoksessa käytettävän "vakiovirta-generaattorin" tai "vakiovirtanielun" ensimmäisen toteutusmuodon. Siinä on säätöosana transistori Tl, jonka emitteri-kollektori-tie sarjassa kahden vastuksen R4, R5 kanssa on liitetty pinteisiin K3, K4 ja siten on sarjassa siirtojohdon L kanssa. Transistoria Tl ohjataan lähtöjännitteellä operaatiovahvistimesta F, jonka lähtöpuoli on liitetty transistorin T2 kantaan, joka transistori vuorostaan ohjaa transistoria Tl siten, että sen kollektori on liitetty transistorin Tl kantaan. Transistori T2 saa positiivisen syöttöjännitteen paikallisesta jännitteenlähteestä vastuksen R6 kautta. Operaatiovahvistin toimii differentiaalivahvistimena ja siinä on kaksi tulopuolta, jotka on merkitty + ja -. Toiseen näistä eli miinuspuoleen syötetään jännite, joka esiintyy vastuksen R4 yli ja siten vaihtelee transistorin Tl kautta kulkevan johtovirran myötä. Toiseen eli plus-tulo-puoleen syötetään jännite Zener-diodin Dl kautta, joka saa virran paikallisesta jännitteenlähteestä vastuksen R7 kautta. Vastuksen R4 ja Zener-diodin Dl yhteenkytketyt päät, joita ei ole liitetty vahvistimeen F, on liitetty paikallisen jännitteenlähteen 0-napaan. Ohjaustransistorin T2 emitteri on liitetty paikallisen jännitteenlähteen negatiiviseen napaan vastuksen R8 kautta ja optokytkimen kautta, joka sisältää valotransistorin T3. Valotransistori T3 toimii virtakytkimenä (vastaa kytkintä S2 kuviossa 2) ja se kytketään johtavan ja johtamattoman tilan välillä valodiodin D4 avulla. Kaksi diodida D2, D3 on lopuksi kytketty transistorin Tl kannan ja vastusten R4, R5 välisen yhdyspisteen väliin.

Toiminta on seuraava:

Merkinanto saadaan aikaan saattamalla valotransistori T3 vuorotellen johtavaksi ja johtamattomaksi valodiodin D4 avulla. Kun transistori T3 on johtamaton, saa transistorin Tl kanta positiivisen jännitteen, joka on yhtä kuin jännitteen lasku suunnassa eteen kahden sarjaankytketyn diodin D2, D3 yli. Transistori Tl pidetään näin johtamattomassa tilassa eikä virtaa voi kulkea pinteisiin K3, K4 liitetyn johdon kautta. Diodit D2 ja D3 on suunniteltu suojaamaan transistoria Tl, koska sen kanta näiden diodien puuttuessa saisi jännitteen, joka on yhtä kuin paikallisen jännitteenlähteen täysi positiivinen jännite. Differentiaalivahvistin F ottaa vastaan plus-tulopuolellaan jännitteen, joka on yhtä kuin Zener-diodin Dl jännite, ja miinus-tulopuolellaan se ottaa vastaan jännitteen 0. Siksi vahvistin F antaa korkean ohjausjännitteen transistoriin T2. Tämä 11 71048 ei kuitenkaan voi vaikuttaa virkasuhteisiin, koska transistori T3 katkaisee ohjauspiirin, johon se sisältyy.

Kun transistori T3 tehdään johtavaksi valodiodin D4 avulla, virtaa sähkövirta vastuksen R6 kautta, transistorin T2 kautta, joka on voimakkaasti johtava vahvistimesta F tulevan lähtöjännitteen takia, ja transistorin T3 kautta. Koska jännite laskee vastuksen R6 yli, laskee jännite transistorin Tl kannassa ja transistori Tl tulee ajetuksi johtavaa tilaa kohti. Virta johdosta alkaa virrata vastusten R4,R5 ja transistorin Tl kautta ja se kasvaa nopeasti. Kun vastuksen R4 kautta kulkeva jännite, joka syötetään vahvistimen F miinus-tulopuoleen, alkaa lähetä jännitettä Zener-diodin Dl yli, alkaa lähtöjännite vahvistimesta F laskea ja transistori T2 tulee säädetyksi alas kohti kuristusta. Transistori T2 säätää vuorostaan transistorin Tl alas, niin että virta haaran R4, R5, Tl kautta vakiintuu arvoon, jossa jännitteen lasku R4:n yli on oleellisesti yhtä kuin Zener-diodin Dl jännite. Säätö tapahtuu käytännöllisesti katsoen hetkellisesti mitättömällä aikavakiolla ja virta tulee siten pidetyksi edellä määritellyssä arvossa sekä ensimmäisen aikamo-mentin aikana T3:n sulkemisen jälkeen, kun johtokapasitanssi purkautuu, ja kun hyvin voimakas virtasysäys olisi tapahtunut ilman vir-ransäätölaitetta, että sitten seuraavan, kiinteän tilan aikana, kun kapasitanssi on purkautunut.

Kuvio 6 näyttää vakiovirtageneraattorin toisen, yksinkertaistetun toteutusmuodon, jota voidaan käyttää keksinnön mukaisessa laitoksessa. Virran säätävä osa on samoin kuin edellä kuvatussa toteutusmuodossa transistori Tl, jonka kollektori-emitteri-tie on kytketty sarjaan vastuksen R9 kanssa johtopinteiden K3, K4 välissä. Zener-diodi D5 on kytketty transistorin Tl kannan ja pinteen K3 väliin, joka pinne vuorostaan on liitetty paikallisen jännitteenlähteen positiiviseen pinteeseen. Transistorin Tl kanta on lisäksi liitetty kahden vastuksen RIO ja Rll väliseen yhdyskohtaan, jotka vastukset on kytketty sarjaan valodiodin D4 ohjaaman valotransistorin T3 kanssa paikallisen jännitteenlähteen kahden navan välissä.

Toiminta on seuraava:

Kun valotransistori T3 on johtamaton, saa transistorin Tl kanta vastuksen RIO kautta saman jännitteen kuin sen emitteri ja transistori Tl on estettynä. Johtovirtaa ei voi virrata.

Kun transistori T3 tehdään johtavaksi valodiodin D4 avulla, saa transistorin Tl kanta negatiivisen jännitteen, joka vastaa jän- 12 71 048 nitettä Zener-diodin D5 kautta, ja Tl:stä tulee voimakkaasti johtava. Virta johdosta saa aikaan jännitteen laskun R9:n kautta, joka vähentää transistorin Tl kantaemitterijännitettä. Kun jännitteen lasku R9:n kautta lähenee Zener-diodin jännitettä, tulee transistori Tl säädetyksi alas kohti estoa ja virta vakiintuu arvoon, jossa jännitteen lasku R9:n kautta on oleellisesti sama kuin jännite Zener-diodin D5 kautta.

Kuvio 7 näyttää vielä vakiovirtageneraattorin toisenlaisen toteutusmuodon, jota voi käyttää keksinnön toteutuksessa. Samoin kuin edellä on virran säätävä osa transistori Tl, jonka kollektori-emitteri-tie on kytkettynä sarjaan vastuksen R12 kanssa johtopin-teiden K3 ja K4 välissä. Rinnan vastuksen R12 kanssa on kanta-emit-teri-tie, joka kuuluu transistorille T4, johon syötetään virta vir-tageneraattorista, joka on samaa tyyppiä kuin kuviossa 6 näytetty ja sisältää transistorin T5, kaksi vastusta R13, R14 ja kaksi diodia D5, D6 ja johon syötetään virta johdosta pinteiden K3, K4 kautta. Virtageneraattorissa oleva transistori T5 syöttää myös virran ensimmäisen transistorin T6 kantaan, joka kuuluu transistoripariin T6, T7, jotka on kytketty Darlington-kytkentään johtopinteiden K3, K4 välissä. Mainitun parin viimeinen transistori T7 ohjaa transistoria Tl, koska sen kollektorin ja sen kollektorivastuksen R15 välinen yhdyskohta on liitetty transistorin Tl kantaan. Lopuksi virta-kytkimenä toimiva valotransistori T3, jota ohjataan valodiodilla D4, on kytketty rinnan transistorin T4 kanssa ja kondensaattori Cl on kytketty transistorin T4 kanta-emitteri-tien kautta. Kondensaattori Cl saa aikaan vakavoinnin ja estää itsevärähtelyn.

Toiminta on seuraava:

Kun transistori T3 on johtava, koko virta virtageneraattoris-ta T5, R13, R14, D5, D6 kulkee T3:n kautta ja kaikki transistorit T4, T6, T7 ja Tl ovat estettyinä. Johtovirtaa ei voi lainkaan mennä transistorin Tl kautta.

Kun transistori T3 tulee estetyksi, alkaa virtaa T5:stä kulkea transistorin T6 kantaan, jolloin transistori T6 alkaa vetää virtaa samoin kuin transistori T7. Kun virtaa menee transistorin T7 kautta, jännite laksee transistorin Tl kannassa ja Tl alkaa johtaa. Virta transistorin Tl kautta saa aikaan jännitteen vastuksen R12 yli ja tämä tulee syötetyksi transistorin T4 kantaan, niin että tämäkin transistori T4 alkaa johtaa. Virta Tl:n kautta kasvaa nopeasti, kunnes jännite Rl2:n yli on sama kuin eteen menevän jännitteen 71048 lasku T4:n kanta-emitteri-tien yli eli noin 0,6 V.

Kun tämä tila on saavutettu ja virta Tl:n kautta edelleen kasvaa, tulevat transistori T6 ja siten transistori T7 ja Tl ohjatuiksi kohti kuristusta. Virta Tl:n kautta vakiintuu siis tässä tapauksessa arvoon, jossa jännitteen lasku Rl2:n yli on noin 0,6 V.

Eräs etu viimeisestä toteutusmuodosta on se, että se ei vaadi paikallista jännitteenlähdettä, mutta eräs haitta on se, että piiri vetää pienen virran johdosta myös transistorin Tl ollessa kuiristet-tuna, ts. virtapulssien välissä. Tämä virta voidaan kuitenkin tehdä pieneksi, esim. suuruusluokkaan 1-2 % nimellisjohtovirrasta virta-pulssin aikana.

Kuvio 8 näyttää yksinkertaistetun kaavion keksinnön mukaista laitetta varten, jossa virtapulssin molemmat sivut lähetinpuolella muotoillaan virransäätölaitteen avulla, jonka säädettävä impedanssi-osa toimii samalla virtakytkinosana. Samoin kuin edellisissä esimerkeissä impedanssiosa on transistori Tl, jonka kollektori-emitteri-tie on kytketty sarjaan johdon kanssa pinteiden K3 ja K4 välissä ja sarjaan pienen mittausvastuksen Rl6 kanssa. Jännite mittausvastuk-sen R16 yli on joka hetki verrannollinen virtaan johdon kautta ja tämä jännite johdetaan tulopuoleen (plus-tulopuoleen) operaatiovahvistimessa Fl, joka toimii differentiaalivahvistimena. Lähtöjännite operaatiovahvistimesta Fl johdetaan ohjausjännitteenä transistorin Tl kantaan ja toinen tulopuoli (miinus-tulopuoli) ottaa vastaan jännitteen ensimmäisen kertaluvun passiivisesta alipäästö-RC-suodatti-mesta LP1. Suodattimen LPl tulopuoli on liitetty liikkuvaan koske-tinosaan vaihtokoskettimessa S3, jonka molemmat kiinteät kosketin-osat on liitetty maahan ja vast, negatiiviseen vertailujännitteeseen -Vre£. Vaihtokosketin S3 muodostaa lähetinvirtakytkimet teleksiko-neessa ja se on normaalisti näytetyssä asennossa, jossa liikkuva kos-ketinosa on liitetty maahan. Operaatiovahvistin Fl, transistori Tl ja mittausvastus R16 muodostavat suljetun säätösilmukan negatiivisella takaisinkytkennällä, jossa vahvistimen kahden tulopuolen välinen jännite-ero toimii erojännitteenä. Tätä erojännitettä vahvistetaan ja se saa aikaan sen, että transistoriin Tl tulee syötetyksi sellainen ohjausjännite, että tämä transistori impedanssiaan muuttamalla säätää virran ja siten jännitteen mittausvastuksen kautta siten, että erojännite tulee säädetyksi kohti nollaa, ts. jännite plus-puo-lella on joka hetki yhtä kuin negatiivinen jännite miinus-tulopuolella.

71 048 14 Näytetyn järjestelyn toiminta on sellainen, että kun virta-kytkin on näytetyssä asennossa, jossa miinus-tulopuolella on nolla-jännite, antaa operaatiovahvistin Fl sellaisen jännitteen transistoriin Tl, että tämä on estettynä, jolloin jännite mittausvastuksen Rl6 yli on nolla ja myöskin plus-tulopuolella on nollapotentiaali. Sillä hetkellä, kun virtakytkin siirretään vastakkaiseen asentoon, alkaa RC-suodattimeen LPl sisältyvän kondensaattorin C2 lataus ja kondensaattorin yli latauksen aikana olevan jännitteen hetkellinen arvo tulee syötetyksi miinus-tulopuoleen. Heti kun jännite miinus-tulopuolella poikkeaa nollasta, saa kahden tulopuolen välinen jännite-ero vahvistimen antamaan sellaisen ohjausjännitteen transistoriin, että tämä alkaa johtaa virtaa. Tämä virta on ensi hetkellä hyvin pieni, mutta se kasvaa sitä mukaa kuin negatiivinen jännite miinus-tulopuolella kasvaa. Transistorin ohjaus on sellainen, että jännite mittausvastuksen yli joka hetkellä on yhtä kuin jännite kapasitanssin yli, jolloin siis transistorin Tl ja mittausvastuksen R16 kautta kulkeva johtovirta saadaan seuraamaan jännitteen vaihteluja kondensaattorin C2 yli. Kun virtakytkin S3 jälleen katkaistaan pulssin lopussa, alkaa kondensaattorin C2 purkaus, ja joka hetkellä jännite kondensaattorin yli toimii ohjausjännitteenä vahvistimen Fl miinus-tulopuolella. Transistorin Tl ohjaus on jälleen sellainen, että johtovirta seuraa kondensaattorijännitteen vaihteluja purkauksen aikana .

Tapahtuma on näytetty kuviossa 10, jossa kaavio (a) näyttää jännitteen Vf, joka tulee alipäästösuodattimesta LPl, ja siten virran johdon kautta teleksikoneessa, joka on piirustuksessa merkitty (1(0)". Koska virtakäyrän etusivu edustaa purkauskäyrää tietylle kondensaattorille tietyn vastuksen kautta ja takasivu edustaa saman kondensaattorin ja vstuksen purkauskäyrää, on ilmeistä, että molemmat sivut ovat samanlaiset (mutta "käänteiset"). Jos vedetään viiva rinnan aika-akselin kanssa tämän yllä korkeudella, joka on yhtä kuin puolet virtapulssin suurimmasta amplitudista, kuten pistekatkoviiva näyttää kuviossa 10 (a), käy kuviosta ilmi, että virtakäyrä on täsmälleen symmetrinen tämän viivan ympärillä. Symmetrialla tarkoitetaan tässä tapauksessa, että positiivinen puolijakso on yhtä kuin negatiivinen puolijakso. Kuvion 10 kaavio (b) näyttää virran vastaanottoasemassa, jossa virtapulssit ilmaistaan. Nämäkin pulssit, jotka samoin kuin edellä on merkitty 1(1)" etusivun kohdalla ja 1(2)" takasivun kohdalla, muodostavat symmetrisen vaihtovirtasignaalin suurim- 71048 man amplitudin puoliarvon suhteen. Kaavio 10 (c) näyttää jännitteen kuvion 10 (b) näyttämien virtapulssien ilmaisun jälkeen kynnystasolla, joka on yhtä kuin puolet virtapulssien suurimmasta amplitudista. Mainitusta symmetriasta johtuen tämä ilmaistu jännite edustaa signaalia, jossa ei ole vääristymiä.

Transistorin Tl ohjaus merkitsee tässä tapauksessa, että tehollinen impedanssi transistorin emitterin ja kollektorin välillä hetkellä, jolloin virtakytkimen S3 liikkuva kosketinosa liitetään -Vrej:een, vaihtelee rajattomasta arvosta rajalliseen arvoon, mutta ei äkillisesti, vaan tasaista käyrää pitkin. Kun virtakytkin R3 palaa näytettyyn asentoon, tapahtuu vastaava vaihtelu transistorin tehollisessa impedanssissa, mutta vastakkaiseen suuntaan.

Kuvion 10 käyrä (d) näyttää tässä tapauksessa vaihtelut transistorin Tl vastuksessa Rs'.

Kuvio 9 näyttää kytkentäkaavion keksinnön mukaisen laitteen kehitetympää toteutusmuotoa varten, joka periaatteessa toimii samalla tavalla kuin kuvion 8 näyttämä laite. Samoin kuin kuviossa 8 säädettävä impedanssiosa, joka samalla toimii virtakytkinosana, on transistori Tl, joka on liitetty sarjaan pienen mittausvastuksen R16 kanssa pinteiden K3 ja K4 välissä ja jota ohjaa sen kannan kohdalla lähtöjännite operaatiovahvistimesta F2. Vahvistin F2 saa käyttöjännitteen kahden pinteen kautta, jotka on merkitty V ja vast. -V. Jännite mittausvastuksen R16 yli johdetaan vahvistimen F2 plus-tulo-puoleen ja lähtöjännite suodattimesta LP2 johdetaan miinus-tulopuoleen. Vahvistimen F2, transistorin Tl ja mittausvastuksen Rl6 muodostama ohjaussilmukka on samoin kuin kuviossa 8 sellainen, että vahvistimen plus- ja miinus-tulopuolien välinen jännite-ero säädetään transistorin Tl vaikutuksen avulla kohti nollaa. Suodatin LP2 saa tulojännitteen virtakytkinyksiköstä S, joka vuorostaan saa vertailu jännitteen “vref sarjapiiristä, joka sisältää Zener-diodin Z ja vastuksen Rl7 liitännässä maan ja pinteen -V välissä.

Suodatin LP2 on tässä tapauksessa toisen kertaluvun aktiivinen suodatin ja se sisältää takaisinkytketyn operaatiovahvistimen F3. Virtakytkinyksikkö sisältää valotransistorin T3 kytkettynä sarjaan vastuksn R18 kanssa johdon, jolla on vertailujännite “vref/ ja maan välissä. Valotransistorin ja vastuksen R18 välinen yhdyskohta on yhdistetty ohjaustulopuoleen loogisessa C-MOS-piirissä 01, jolla on JA-toiminta. C-MOS-piiriin johdetaan myös mainittu vertailujännite -Vref ja maa.

16 71 048

Kuvion 9 näyttämän laitteen toiminta on seuraava.

Lepo- tai normaalitilassa valotransistori T3 on valaistu ja johtava.

Vertailujännite -vref syötetään JA-piiriin 01, joka on C-MOS-tyyppiä ja joka johtuen invertoivasta toiminnastaan antaa 0 volttia lähtökohdassaan. Tässä tilassa antaa myös aktiivinen suodatin LP2 nollajännitteen lähtökohdassaan ja transistori Tl on estetty. Sillä hetkellä, kun valotransistorin T3 valaistus lakkaa, tämä transistori muuttuu johtamattomaksi ja nollajännite tulee syötetyksi C-MOS-pii-rin 01 tulopuoleen. Täten tämä C-MOS-piiri antaa vertailujännitteen -Vre£ lähtökohdassaan. Lähtöjännite aktiivisesta alipäästösuodatti-mesta LP2 alkaa kasvaa negatiiviseen suuntaan ja tietyn ajan jälkeen se saavuttaa negatiivisen vertailujännitteen aikafunktion mukaan, jonka määrää suodattimen karakteristiikka. Johtovirta tulee noudattamaan samaa käyrää nollasta virta-arvoon jatkuvassa tilassa.

Kuvion 10 näyttämät käyrät koskevat myös tätä tapausta, joskin hieman poikkeavassa muodossa.

Monet muunnokset näytetyissä järjestelyissä ovat mahdollisia keksinnön puitteissa. Siten on esim. ensimmäisessä toteutusmuodossa mahdollista käyttää jokaista tunnettua vakiovirtageneraattorityyp-piä. Tässä tapauksessa voidaan myös käyttää erillistä virtakytkin-osaa, joka hetkellisesti suorittaa vaihtokytkennän johtavan ja johtamattoman tilan välillä, sarjassa impedanssiosan kanssa, joka toimii vain impedanssina. Toisessa tapauksessa, jossa on muotoiltuja sivuja virtapulssin sekä alussa että lopussa lähetinpuolella, voidaan käyttää jokaista suodatintyyppiä, passiivista tai aktiivista, jolla on oleellisesti sama vaihetoimintavastus kuin näytetyillä suodattimilla. Myös aivan muunlaisia pulssinmuotoilulaitteita voidaan käyttää halutun muodon saamiseksi lähetetyille pulsseille. Periaatteessa voidaan kuvatunlainen virransäätölaite myös kytkeä sarjaan johdon kanssa asemassa, jolla laitteella tulee olemaan sama vaikutus kuin kuvatulla asemasta lähetettäessä.

Claims (10)

17 71048

1. Menetelmä kaukokirjoituslaitteistossa, joka on tarkoitettu siirtämään tiedonantoja aseman ja kaukokirjoituskoneen välillä syöttämällä tasavirtapulsseja, jotka edustavat binäärisesti koodattuja merkkejä tiedonannossa tasavirtasyötetyn virtasilmukan muodossa olevan johdon kautta, joka yhdistää aseman ja kaukokirjoituskoneen, jolloin virtasilmukka on virtasyötetty toisessa päässä, mieluiten siinä päässä, joka on yhdistetty asemaan ja lähetys kumpaankin suuntaan tapahtuu virtakytkinelementin avulla vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtasilmukka lähettävällä puolella silmukan ollessa suljettu vastaanottavalla puolella, tunnettu siitä, että virta säädetään impedanssielementillä, joka on kytketty sarjaan mainitun virtasilmukan kanssa silmukan siinä päässä, jossa ei ole virtasyöttöä, jolloin säätö on sellainen, että impedanssi-elementin impedanssiarvo omaksuu korkean arvon välittömästi virta-vuon alettua seurauksena johtoradan sulkeutumisesta ja pienenee sen jälkeen nopeasti alhaiseen arvoon, joka ylläpidetään pulssin aikana.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että virtapulssit muotoillaan ajallisesti muuttuvan impedanssin avulla siten, että ne muodostavat signaalin, joka on pääasiallisesti symmetrinen linjan suhteen, joka osuu yhteen virtapulssin puolen virta-arvon kanssa.

3. Laite patenttivaatimuksen 2 mukaisen menetelmän suorittamiseksi tiedonantojen siirtämiseksi kaukokirjoituslaitteistossa, johon laitteeseen kuuluu asema ja vähintään yksi kaukokirjoituskone, jotka on yhdistetty tasavirtasyötetyn virtasilmukan muodossa olevan johdon kautta, jolloin virtasilmukka on virtasyötetty toisessa päässä ja lähetys kumpaankin suuntaan tapahtuu virtakytkimen avulla vuorotellen sulkemalla ja katkaisemalla virtasilmukka lähettävällä puolella silmukan ollessa suljettu vastaanottavalla puolella, tunnettu siitä, että sarjassa mainitun virtasilmukan kanssa silmukan siinä päässä, jossa ei ole virtasyöttöä, on ohjattava puolijohde-elementti (Tl), joka muodostaa impedanssielementin, sekä ohjaussignaalin synnyttävä piiri (R4-R8, T2, D1-D3, F; R9-R11, D5; R12-R15, T4-T7, D5, D6, Cl; R16, Fl, LPl; R16, R17, F2, LP2) puolijohde-elementtiä varten, joka piiri kehittää virtasilmukan jokaisen sulkemisen jälkeen sillä tavalla ajan myötä muuttuvan ohjaussignaalin puoli 18 71 048 johde-elementille (Tl), että tämä silmukassa olevan ajallisesti muuttuvan sarjaimpedanssinsa avulla muodostaa likimain puolen loppuvirta-arvon suhteen pääasiassa symmetrisen virtapulssin, kun lähetys tapahtuu siitä päästä, jossa ei ole virtasyöttöä.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen laite, tunnettu siitä, että puolijohde-elementti (Tl) ja ohjaussignaalin synnyttävä piiri (R4-R8, T2, D1-D3, F; R9-R11, D5; R12-R15, T4-T7, D5-D6, Cl) muodostavat ns. "vakiovirtageneraattorin", joka on kytketty sarjaan virtasilmukan kanssa, ja joka generaattori transienttitilan aikana välittömästi virtasilmukan sulkemisen jälkeen ajasta riippuvien muutosten avulla puolijohde-elementin (Tl) muodostamassa sarjaimepdans-sissa ylläpitää virtaa silmukan läpi mainitun transienttitilan aikana ennalta määrätyssä arvossa, joka on sama kuin virta-arvo silmukassa jatkuvuustilassa.

5. Patenttivaatimuksen 4 mukainen laite, tunnettu siitä, että nimellisvirta, joka on asetettu vakiovirtageneraattoris-sa (Tl, R4-R8, T2, D1-D3, F; Tl, R9-R11, D5; Tl, R12-R15, T4-T7, D5, D6, Cl) ja jonka virran tämä generaattori pyrkii ylläpitämään, on sellainen, että jännite vakiovirtageneraattorin yli, kun tämä virta vallitsee jatkuvuustilassa, on pääasiassa yhtä kuin nolla.

6. Patenttivaatimuksen 5 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainittu tila, jossa jännite on suunnilleen yhtä kuin nolla vakiovirtageneraattorin yli, on saavutettu säädettävän vastuksen avulla, joka on kytketty sarjaan johdon kanssa, mieluiten asemalla.

7. Patenttivaatimuksen 3 mukainen laite, tunnettu siitä, että ohjattava puolijohde-elementti (Tl) toimii myös virta-kytkinelementtinä siten, että sen ohjauselimeen syötetään ohjaussignaali, joka aikaansaa elementin asennon muutoksen johtavan ja johtamattoman tilan välillä.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen laite, tunnettu siitä, että ohjattava puolijohde-elementti (Tl) sisältyy virransää-tölaitteeseen (Tl, R16, Fl; Tl, R16, R17, F2), joka on sovitettu puolijohde-elementin vaikutuksesta hetkellisesti säätämään virtaa vir-tasilmukkaan sillä tavoin, että mainittu virta joka hetki vastaa säätölaitteeseen syötetyn ohjausjännitteen arvoa, jolloin ohjausjännite on johdettu pulssinmuotoilijasta, johon syötetään suorakulmainen jännite, joka edustaa binäärisiä merkkejä tiedonannossa ja joka 19 71048 pulssinmuotoilija (LPl; LP2) muuttaa pulssit suorakulmaisessa jännitteessä pääasiallisesti symmetriseksi pulssisignaaliksi, jolla on rajallinen kaltevuus sekä etu- että takasivulla.

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen laite, tunnettu siitä, että mainittu suorakulmainen jännite pulsseineen, jotka edustavat merkkejä tiedonannossa, syötetään virransäätölaitteeseen ali-päästösuodattimen (LPl,* LP2) kautta.

10. Patenttivaatimuksen 9 mukainen laite, tunnettu siitä, että suodatin on toisen tai korkeamman kertaluvun aktiivinen suodatin (LP2). 20 71 048