FI124966B - Silmämittari ja menetelmä silmän mittaamiseksi - Google Patents

Description

OFTALMINEN LAITE JA MENETELMÄ SILMÄN MITTAAMISEKSI TEKNIIKAN ALA

Keksintö koskee oftalmista laitetta sekä menetelmää silmän mittaamiseksi.

KEKSINNÖN TAUSTA

Oftalminen laite tai koje (jota kutsutaan myös oftalmologiseksi laitteeksi tai oftalmometriksi) on tyypillisesti kohdistettu mittaamaan tutkittavan henkilön yhtä silmää, joko oikeaa tai vasenta, niin että laite rekisteröi mittaustuloksen. Laite ei kuitenkaan yleensä kykene erottamaan oikeaa silmää vasemmasta, eikä rekisteröityyn tulokseen näin ollen sisälly tietoa siitä, kumpaa silmää tulos koskee.

Koska oftalmologisten mittausten tulokset, kuten esimerkiksi silmänpainemittareiden tulokset ja sarveiskalvoa koskevien mittausten tulokset, ovat erilaisia oikean ja vasemman silmän kohdalla, on tärkeä tietää, koskeeko mittaustulos tutkittavan henkilön oikeaa vai vasenta silmää. Tällä hetkettä markkinoilla ei ole yhtään sellaista oftalmologista laitetta, joka kykenisi tuottamaan tämän informaation luotettavasti ja automaattisesti.

Tekniikan tasolla on esiintynyt pyrkimyksiä tämän ongelman ratkaisemiseksi, ja on kehitetty joitakin menetelmiä ja välineitä, joiden avulla silmää koskevien mittausten yhteydessä voidaan erottaa oikea silmä vasemmasta. US-patentissa 6 056 404 tuodaan esiin oftalminen laite, jossa on arviointilaite sen arvioimiseksi, onko kyseessä oikea silmä vai vasen silmä, käyttäen tunnistuksessa valoa vastaanottavan laitteen tekemiä havaintoja koskien kasvojen äärirajoja. Tässä julkaisussa pyritään ratkaisemaan ongelma, joka syntyy, kun tutkimuksen suorittaja unohtaa syöttää tiedon siitä, tutkimiinko oikeaa vai vasenta silmää. US-patentissa 5 861 937 tuodaan esiin oftalminen laite, jossa on laskentayksikkö sen määrittämiseksi, onko kohdistettu silmä oikea silmä vai vasen silmä, perustuen optisen järjestelmän havaitsemiin tuloksiin. Tätä tarkoitusta varten käytetään CCD-kameraa. US-patentissa 5 561 482 esitetään silmän valontaittokykyä mittaava laite, joka kykenee suorittamaan orientaatiosta riippuvan erottelun oikean ja vasemman silmän välillä. Laite arvioi sen, onko tutkittavana oikea silmä vai vasen silmä. Tässä ratkaisussa käytetään infrapunailmaisua tutkittavan kasvojen lähettämien infrapunasäteiden havaitsemiseksi. Tutkittavien kasvojen lähettämät infrapunasäteet ovat kuitenkin verrattain heikkoja havaittaviksi, eikä niitä aina ole mahdollista erottaa ympäristön valosta. EP-patentti 0 722 690 B1 koskee oftalmologista laitetta, jossa on erotteluvälineet sen erottamiseksi, onko tutkittava silmä, jolle suoritetaan mittaus mainitulla mittauslaitteella, vasen silmä vai oikea silmä. Tätä tarkoitusta varten käytetään heijastuvaa infrapunavaloa. Jopa tämä järjestelmä on kuitenkin herkkä virheille, jotka aiheutuvat ympäristöstä tulevasta häiritsevästä infrapunavalosta, kuten auringonvalosta.

KEKSINNÖN KOHDE

Keksintö koskee menetelmää ja laitetta, joka on immuuni häiriöille ja joka kykenee luotettavasti havaitsemaan sen, kumpaa silmää tutkitaan.

KEKSINNÖN YHTEENVETO

Keksintö koskee oftalmista laitetta, joka on kohdistettu tutkittavaan silmään. Laite käsittää välineen tutkittavan henkilön silmän tutkimiseksi, kaksi tai useampia infrapuna- tai lähi-infrapunalähteitä kahden tai useamman valokeilan lähettämiseksi, infrapuna- tai lähi-infrapunavalolle herkän ilmaisimen, joka kykenee havaitsemaan mainitun lähettämisen seurauksena tutkittavan kasvoilta heijastuvan valon sekä havaitsemaan sen suunnan, josta valo heijastuu tutkittavan kasvoilta, ja määrittämään havaitsemissuunnan perusteella sen, onko laite kohdistettu kohti tutkittavan oikeaa vai vasenta silmää tutkimuksen suorittamiseksi, sekä välineet silmän tutkimustuloksen sekä tutkitun silmän rekisteröimiseksi.

Keksinnön menetelmä on tarkoitettu kaikenlaisiin oftalmisiin tutkimuksiin, mukaan lukien silmänpaineen ja sarveiskalvon paksuuden mittaukset käyttäen oftalmista laitetta, joka käsittää kaksi tai useampia infrapuna- tai lähi-infrapunalähteitä, ilmaisimen infrapuna- tai lähi-infrapunavalon havaitsemiseksi sekä välineet heijastuvan infrapuna- tai lähi-infrapunavalon suunnan havaitsemiseksi. Menetelmä käsittää oftalmisen laitteen kohdistamisen tutkittavaan silmään, yhden infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteen valokeilan ohjaamisen tutkittavan henkilön kasvoja kohti, toisen infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteen valokeilan ohjaamisen ohittamaan tutkittavan, tutkittavan kasvoilta heijastuvan infrapuna- tai lähi-infrapunavalon havaitsemisen sekä tutkimustuloksen ja tutkitun silmän rekisteröimisen, jotta olisi mahdollista tietää, oliko tutkittava silmä tutkittavan henkilön oikea vai vasen silmä.

Edullisilla suoritusmuodoilla on epäitsenäisissä patenttivaatimuksissa esitetyt ominaisuudet.

Keksintö pohjautuu infrapunavalolle, jota lähetetään kahteen suuntaan ja josta havaitaan se suunta, josta valo heijastuu potilaan kasvoilta. Näin ollen esillä olevan keksinnön mukainen oftalminen laite käsittää vähintään kaksi infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähdettä, jotka lähettävät valoa, sekä yhden tai useampia infrapuna- tai lähi-infrapunavalon ilmaisimia sen tunnistamiseksi, kumpaan silmään oftalminen instrumentti on kohdistettu.

Infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteiden etäisyys voi vaihdella esimerkiksi riippuen oftalmisen laitteen koosta ja tyypistä, itse valonlähteiden koosta ja tyypistä sekä asentamiseen liittyvistä käytännön näkökohdista. Lisäksi eräs vaikuttava tekijä on lähetetyn valokeilan leveys, joka on erilainen eri valonlähteille ja jota voidaan osassa niitä jopa säätää. Näin ollen myös lähetettävien infrapuna- tai lähi-infrapunavalokeilojen välille asetettu kulma riippuu keksinnön toteutustavasta. Keksinnön erään suoritusmuodon mukaisessa tyypillisessä silmänpainemittari/valonlähde-yhdistelmässä kulma voi olla esim. noin 90°.

Infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteet sijoitetaan suhteessa toisiinsa ja suunnataan siten, että kun oftalminen laite on kohdistettu mitattavaan silmään, yhden valonlähteen lähettämä yksi valonkeila on suunnattu kohti tutkittavan nenää tai suurin piirtein kasvojen keskikohtaa, kun taas toinen valonkeila on suunnattu siten, että vähintään suurin osa valonkeilan lähettämästä valokeilasta suuntautuu tutkittavan pään ohi. Joissain suoritusmuodoissa koko toisen valonlähteen keila suuntautuu tutkittavan pään ohi.

Tutkittavan kasvoja kohti suunnattu valokeila heijastuu takaisin ja voidaan havaita ilmaisimella, joka on herkkä infrapuna- tai lähi-infrapuna-aallonpituuksille, joiden aallonpituusalue on sama kuin infrapunalähteen. Mitattava silmä voidaan päätellä siitä, kummalta puolelta heijastuksen havaitaan tulevan.

Kun oftalminen laite on esim. suunnattu kohti potilaan oikeaa silmää, yksi laitteen lähettämä infrapunavalokeila osuu potilaan kasvoihin, kun taas toinen valokeila kulkee kasvojen ohi. Ihmiskasvoihin osuva keila heijastuu takaisin, kun taas toinen ei heijastu. Laite havaitsee sitten sen, kumpi valokeila heijastuu takaisin, ja määrittää oftalmisen laitteen aseman suhteessa potilaan päähän.

Infrapunavalo (IR-valo) on sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on sähkömagneettisen spektrin näkyvän ja mikroaalto-osuuden välillä, niin että se on pidempää kuin näkyvä valo. Aallonpituusalue on noin 1 millimetristä 750 nanometriin. Näkyvän spektrin lähellä olevaa aluetta kutsutaan ”lähi-infrapunaksi” ja pidempää aallonpituutta kutsutaan "kaukoinfrapunaksi”. Nämä aallonpituudet vastaavat suurin piirtein taajuusaluetta 1-400 THz. Näkyvä valo" vastaa aallonpituusaluetta 400-700 nanometriä (nm) ja värialuetta violetista punaiseen.

Infrapunalähde voi olla mikä tahansa kohde, joka lähettää infrapunasäteilyä. Infrapunalasereissa käytetään teknisesti relevantteja aallonpituuksia 850 nm, 1 300 nm, 1 310 nm, 1 550 nm ja 1 625 nm.

Valodiodin (LED) lähettämä valo voi vaihdella punaisesta (aallonpituudella, joka on noin 700 nanometriä) siniviolettiin (noin 400 nanometriä). Jotkut LEDit lähettävät infrapuna-(IR-) energiaa, jonka aallonpituus on 830 nanometriä tai yli, ja nämä laitteet tunnetaan IR-diodeina (IRED) tai IR-valodiodeina (IR LED). Tyypillisten IR-valodiodien (IR LED) huippuaallonpituus on 740-950 nm. IR-valodiodit muuntavat saapuvaa infrapunavaloa sähkövirraksi. Virta lähetetään ilmaisinlaitteeseen (jota kutsutaan myös anturiksi tai vastaanottimeksi), joka lukee virran tulevan valon voimakkuuden määrittämiseksi. Infrapunalähetinosa ja -vastaanotinosa (ilmaisin) tulisi valita siten, että niiden aallonpituudet täsmäävät, toisin sanoen niin että ne toimivat samoilla aallonpituuksilla.

Keksinnössä hyödynnetään pääasiassa IR-valodiodia infrapunalähteenä infrapunaenergian lähettämiseksi, mutta myös muita infrapunalähteitä voidaan käyttää, kuten edellä kuvatun kaltaista infrapunalaseria.

Eräs tällaisen keksinnön suoritusmuodon mahdollinen toteutustapa on näin ollen käyttää kahta IR-valodiodia, yhtä kummallakin puolella oftalmista laitetta, niin että infrapunasäteet on suunnattu noin 90 asteen kulmassa toisiinsa. Laitteessa on myös infrapunailmaisin, joka havaitsee heijastuneen infrapunavalon voimakkuuden ja suunnan. IR-valodiodit kytketään päälle ja pois yksi toisensa jälkeen, ja ilmaisin havaitsee infrapuna- tai lähi-infrapunavalon voimakkuuden eron näissä suunnissa näiden kahden keilan aallonpituuksilla. Yksi voimakkuusarvoista saadaan tutkittavan kasvoilta heijastuneen keilan suunnasta. Yksinkertaistaen, mikäli oikealta puolelta tulee vähemmän heijastusta, laite mittaa oikeaa silmää, ja päinvastoin.

Kuvattu keksintö on suunniteltu ratkaisemaan edellä mainitut silmien erottamiseen liittyvät ongelmat, ja sen avulla on mahdollista havaita automaattisesti kumpaa silmää ollaan mittaamassa. Se aikaansaa luotettavan menetelmän sen määrittämiseksi, onko oftalminen laite kohdistettu tutkittavan oikeaan vai vasempaan silmään. On tärkeää kyetä yhdistämään oikea mittaustulos tosiasiallisesti mitattuun silmään.

Keksinnön menetelmä ja laite ovat huomattavasti luotettavampia kuin tunnetussa tekniikassa esitetyt, eivätkä ympäristön häiriöt vaikuta niihin.

Tunnetussa tekniikassa käytetty tapa, jossa mitattava silmä valitaan ja mittaustulos ja mitattu silmä tallennetaan manuaalisesti, johtaa mahdollisesti inhimillisiin virheisiin. Keksinnön mukainen luotettava automaattinen silmän tunnistus poistaa inhimillisten virheiden mahdollisuuden ja yhdistää mittaustulokset tosiasiallisesti mitattuun silmään. Tämä on erityisen käyttökelpoista esimerkiksi sellaisissa silmänpainemittareissa, joissa potilaat suorittavat mittaukset itse, ja on yleisesti edullista pienissä kannettavissa oftalmisissa instrumenteissa, joita voidaan helposti siirtää silmästä toiseen. Automaattinen silmän tunnistus ei ainoastaan poista inhimillisten virheiden mahdollisuutta, vaan myös nopeuttaa mittausta tai tutkimusprosessia.

Ihmisten ja eläinten lisäksi monet kohteet lähettävät infrapunavaloa, kuten esimerkiksi maa ja aurinko. Ruumiinlämpötilan ollessa normaali ihmiset säteilevät voimakkaimmin infrapuna-alueella aallonpituudella, joka on noin 10 mikrometriä (mikronia). Monet kohteet eivät ainoastaan lähetä infrapunavaloa, vaan ne myös heijastavat infrapunavaloa, erityisesti lähi-infrapunavaloa. Käyttämällä kahta valonlähdettä, kuten esillä olevan keksinnön edullisessa suoritusmuodossa, ja kytkemällä valonlähteitä vuorotellen päälle ja pois heijastuksen mittaus tai havaitseminen voidaan suorittaa yhdellä ilmaisimella. Kun infrapuna- tai lähi-infrapunavalon havaitsemiseen käytetään ainoastaan yhtä ilmaisinta, taustan infrapuna-tai lähi-infrapunasäteilyn aikaansaama perustaso on sama molemmille heijastuksen puolille, ja tausta voidaan helposti eliminoida.

Vaihtoehtoisesti kummallakin puolella voi olla oma infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähde ja ilmaisin. Vielä eräässä tämän suoritusmuodon muunnelmassa yksi valonlähde ja ilmaisin voidaan keksinnössä myös yhdistää yhdeksi moduuliksi. Päivänvalo on vaikeasti ennakoitavissa oleva infrapunalähde, jonka valokemialliset arvot vaihtelevat sekä sään että ilmakehän sumun mukaan. Näin ollen sen aiheuttama häiriö on ongelma infrapunatunnistuksessa. Myös erilaiset muut lähteet antavat erilaisia IR-arvoja havaittuina. Näin ollen tunnetun tekniikan mukaiset laitteet, joissa käytettiin infrapunatunnistusta yhdestä ainoasta valonlähteestä tulevan heijastuneen infrapunavalon havaitsemiseksi, eivät olleet kovin luotettavia. Tällainen järjestelmä on herkkä virheille, joita aiheuttavat lähettyvillä olevat kohteet kuten kuumat aineet, päivänvalo ja aurinko. Käyttämällä kahta lähdettä infrapuna- tai lähi-infrapunavaloa voidaan lähettää kahteen eri suuntaan. Kun näitä keiloja lähetetään vuorotellen lyhyen ajanjakson aikana, ilmaisin havaitsee muutoksen eri suunnista tulevan säteilyn tilassa. Tämän jälkeen ilmaisin voi tunnistaa sen, kummasta suunnasta heijastusta tulee enemmän, sekä määrittää täten sen, kumpaan silmään oftalminen laite on kohdistettu. Näin ollen keksintö koskee menetelmää ja laitetta, joka on sekä immuuni häiriöille ja joka kykenee luotettavasti havaitsemaan sen, kumpaa silmää tutkitaan.

Oheiset piirustukset yhdessä seuraavan kuvauksen kanssa selvittävät keksinnön joidenkin edullisten suoritusmuotojen periaatteita ja etuja.

PIIRUSTUSTEN LYHYT KUVAUS KUVIO 1 esittää vasempaan silmään mittausta varten kohdistettua oftalmista laitetta. KUVIO 2 esittää oikeaan silmään mittausta varten kohdistettua oftalmista laitetta. KUVIO 3 esittää vasempaan silmään mittausta varten kohdistettua oftalmista laitetta, jossa on vaihtoehtoinen anturijärjestely.

EDULLISEN SUORITUSMUODON YKSITYISKOHTAINEN KUVAUS KUVIO 1 esittää keksinnön oftalmista laitetta 1 sen ollessa kohdistettuna tutkittavan vasempaan silmään 3b mittausta varten, joka suoritetaan laitteen tutkimusvälineillä 1b.

Kuvion 1 laitteessa on kaksi infrapunalähdettä 4a, 4b, joista yksi, 4a, on kuviossa 1 suunnattu tutkittavan kasvojen keskikohtaan, ja toinen infrapunalähde 4b on suunnattu siten, että valokeila kulkee täysin ohi tutkittavan pään 2. Valokeilojen suunta on kuviossa esitetty viivoilla. Näiden lähteiden 4a, 4b valokeilat voivat olla 90 asteen kulmassa toisiinsa nähden. Muut kulmat ovat mahdollisia, ja optimaalinen kulma riippuu mm. oftalmisen instrumentin koosta sekä näiden kahden infrapunalähteen välisestä etäisyydestä. Lisäksi laitteeseen on järjestetty välineet 7 silmän tutkimustuloksen ja tutkitun silmän rekisteröimiseksi.

Ilmaisin 5 havaitsee tutkittavan kasvoilta heijastuvan valon, joka on osoitettu katkoviivoilla kuviossa 1. KUVIO 2 esittää keksinnön oftalmista laitetta 1 sen ollessa kohdistettuna tutkittavan oikeaan silmään 3a. Laite on sama kuin kuviossa 1, mutta se on kohdistettu eri tavalla.

Kuviossa 2 infrapunalähde 4b on suunnattu tutkittavan kasvojen keskikohtaan, ja toinen infrapunalähde 4a on suunnattu siten, että valokeila kulkee täysin ohi tutkittavan pään 2. Lähetettyjen valokeilojen suunta on kuviossa 2 esitetty viivoilla.

Ilmaisin 5 havaitsee tutkittavan kasvoilta heijastuvan valon, joka on osoitettu katkoviivoilla kuviossa 2.

Kytkemällä valonlähteitä vuorotellen päälle ja pois heijastuksen havaitseminen voidaan kuvioissa 1 ja 2 suorittaa yhdellä ilmaisimella 5. Ainoastaan yhden ilmaisimen 5 käyttämiseen mittauksissa kuvioiden 1 ja 2 suoritusmuodoissa esitetyllä tavalla liittyy se etu, että taustan infrapunasäteilyn, joka on lähi-infrapunavaloa, tuottama perustaso on sama molemmille heijastuksen puolille, ja tausta voidaan helposti eliminoida. KUVIO 3 havainnollistaa keksinnön oftalmisen laitteen erästä muuta suoritusmuotoa kuin kuvioissa 1 ja 2 on esitetty. Kuviossa 3 laite 1 on kohdistettu mittaamaan tutkittavan vasenta silmää 3b.

Kuvion 3 laitteessa on kaksi infrapunalähdettä 4a, 4b, joista yksi, 4a, on kohdistettu tutkittavan kasvojen keskikohtaan, ja toinen infrapunalähde 4b on suunnattu siten, että valokeila kulkee täysin ohi tutkittavan pään 2. Valokeilojen suunta on kuviossa esitetty viivoilla.

Ilmaisin 6a havaitsee tutkittavan kasvoilta heijastuvan valon.

Laitteeseen on järjestetty myös toinen ilmaisin 6b, joka havaitsee tutkittavan kasvoilta heijastuvan valon, kun valonlähteet on suunnattu toisin päin, toisin sanoen kun mittauksessa valonlähde 4b on suunnattu tutkittavan kasvojen keskikohtaan ja toinen infrapunavalonlähde 4a on suunnattu siten, että valokeila kulkee täysin ohi tutkittavan pään 2.

Mahdollinen menettelytapa sen määrittämiseksi, kumpaan silmään oftalminen instrumentti on suunnattu, on kuvattu seuraavassa.

Mitattu silmä tunnistetaan joko juuri ennen mittausta tai heti sen jälkeen.

Mitattu silmä tai mitattava silmä voidaan tunnistaa käyttämällä kuvatunkaltaista infrapuna-tai lähi-infrapunatunnistusjärjestelmää.

Yksi infrapunalähde, esimerkiksi 4a, kytketään ensin päälle toisen infrapunalähteen 4b ollessa kytkettynä pois päältä. Heijastuneen valon voimakkuus ja heijastuneen valokeilan suunta havaitaan käyttäen infrapunailmaisinta 5, ja tulokset tallennetaan käsittely-yksikköön 7.

Sitten toinen infrapunalähde 4b kytketään päälle toisen infrapunalähteen 4a ollessa kytkettynä pois päältä. Heijastuneen valokeilan suunta ja sen voimakkuus havaitaan 5 jälleen ja tulokset tallennetaan käsittely-yksikköön 7.

Oftalmisen instrumentin 1 (oftalmisen laitteen) ollessa suunnattuna yhteen tutkittavan silmistä heijastuneen infrapunavalon voimakkuus on suurempi sillä puolella, jossa infrapunakeila on suunnattu kohti tutkittavan kasvojen keskikohtaa. Tämän jälkeen lasketaan infrapuna- tai lähi-infrapunavalon voimakkuuksien ero kahdessa suunnassa, ja mitattava silmä voidaan tunnistaa tämän eron perusteella.

Erolle voidaan asettaa kynnysarvo tunnistuksen tarkkuuden säätämiseksi. Kynnysarvoa voidaan käyttää sen määrittämiseksi, onko tallennettujen heijastusten välinen ero riittävän suuri luotettavan tuloksen saamiseksi. Mikäli ero ei ole riittävän suuri, voidaan olettaa, että instrumentti on ollut väärin kohdistettu tai ettei sitä ole lainkaan kohdistettu potilaaseen, mikä voisi johtaa virheelliseen tulokseen. Virheellinen kohdistus voidaan osoittaa potilaalle virheilmoituksena. Tämä tekniikka mahdollistaa mitattavan silmän hyvin nopean tunnistuksen. Tunnistus voidaan suorittaa sekunnin murto-osassa, eikä se hidasta mittausmenettelyä.

Claims (13)

1. Oftalminen laite (1), joka kohdistetaan tutkittavan silmään, joka laite käsittää välineet (1b) tutkittavan henkilön silmän tutkimiseksi ja sisältää myös kaksi tai useampia infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteitä (4a, 4b) kahden tai useamman valokeilan lähettämiseksi, tunnettu siitä, että se lisäksi sisältää ilmaisimen (5), joka on herkkä infrapuna- tai lähi-infrapunavalolle ja joka kykenee havaitsemaan mainitun lähettämisen seurauksena tutkittavan kasvoilta (2) heijastuvan valon ja havaitsemaan sen suunnan, josta valo heijastuu tutkittavan kasvoilta (2), ja välineet (7), joilla voidaan havaitsemissuunnan perusteella määrittää se, onko laite (1) kohdistettu tutkittavan oikeaan (3a) vai vasempaan silmään (3b) tutkimuksen suorittamista varten, sekä silmän tutkimustuloksen ja tutkitun silmän rekisteröimiseksi, jotka mainitut infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteet (4a, 4b) koskevat eri silmiä, ja ne on suunnattu lähettämään valoa eri suunnissa ollen suunnattu siten, että yksi mainituista valonlähteistä (4a, 4b) lähettää valokeilan tutkittavan kasvojen (2) suuntaan ja toinen mainituista valonlähteistä lähettää valokeilan tutkittavan kasvojen ohi.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen oftalminen laite, jossa mainitut infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteet (4a, 4b) on suunnattu siten, että kun mainittu laite (1) on kohdistettu tutkittavaan silmään, yksi mainituista valonlähteistä (4a, 4b) lähettää valokeilan, joka on suunnattu suoraan tutkittavan nenää tai oleellisesti kasvojen keskikohtaa kohti, ja toinen mainituista valonlähteistä lähettää valokeilan, joka on suunnattu siten, että pääosa valokeilasta kulkee tutkittavan pään (2) ohi.

3. Patenttivaatimuksen 1 tai 2 mukainen laite, jossa mainitut infrapunalähteet (4a, 4b) ovat IR-valodiodeja (IR LED).

4. Patenttivaatimuksen 1, 2, tai 3 mukainen oftalminen laite, jossa mainitut infrapunalähteet (4a, 4b) on sijoitettu oftalmisen laitteen (1) kummallekin puolelle ja sijoitettu siten, että ne voivat lähettää infrapuna- tai lähi-infrapunakeilan suuntiin, jotka tuottavat erilaiset heijastukset.

5. Patenttivaatimuksen 1, 2, 3, tai 4 mukainen oftalminen laite, jossa mainittu ilmaisin (5) voi havaita infrapuna- tai lähi-infrapunavaloa, jonka aallonpituusalue on sama kuin infrapuna- tai lähi-infrapunalähteiden (4a, 4b).

6. Menetelmä oftalmisten mittausten suorittamiseksi käyttäen oftalmista laitetta (1), joka käsittää kaksi tai useampia infrapuna- tai lähi-infrapunalähteitä (4a, 4b), ilmaisimen (5) infrapuna- tai lähi-infrapunavalon havaitsemiseksi, menetelmän käsittäessä oftalmisen laitteen (1) kohdistamisen tutkittavaan silmään, yhden infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteen (4a, 4b) valokeilan suuntaamisen tutkittavan kasvoihin, menetelmän ollessa tunnettu toisen infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteen valokeilan suuntaamisesta vähintään pääosin kulkemaan tutkittavan pään (2) ohitse, tutkittavan kasvoilta heijastuvan infrapuna- tai lähi-infrapunavalon suunnan havaitsemisesta, sen määrittämisestä tämän suunnan perusteella, onko laite (1) kohdistettu tutkittavan oikeaan silmään (3a) vai vasempaan silmään (3b) tutkimuksen suorittamista varten, ja silmän tutkimustuloksen ja tutkitun silmän rekisteröimisestä.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, jossa mainitut infrapuna- tai lähi-infrapunavalokeilat on suunnattu eri suuntiin erilaisten heijastusten tuottamiseksi.

8. Patenttivaatimuksen 6 tai 7 mukainen menetelmä, jossa mainittuja infrapuna- tai lähi-infrapunavalonlähteitä kytketään vuorotellen päälle ja pois.

9. Patenttivaatimuksen 6, 7 tai 8 mukainen menetelmä, jossa kahden lähteen (4a, 4b) infrapuna- tai lähi-infrapunavalokeiloja lähetetään vuorotellen lyhyen ajanjakson aikana.

10. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 7, 8 tai 9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siinä havaitaan voimakkuuksien ero heijastuneen valokeilan suunnasta tulevan sekä tutkittavan pään (2) ohi kulkeneen, toiseen suuntaan lähetetyn valokeilan suunnasta tulevan infrapuna- tai lähi-infrapunavalon välillä.

11. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 7, 8, 9 tai 10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että siinä havaitaan ympäristöstä ilman infrapunalähteiden (4a, 4b) suorittamaa lähettämistä tuleva infrapuna- tai lähi-infrapunavalo ja rekisteröidään muutos säteilyn tilassa vertaamalla sitä ilmaisimen havaitsemaan heijastuneeseen valoon, jota infrapuna- tai lähi-infrapunalähteet (4a, 4b) ovat lähettäneet.

12. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 7, 8, 9, 10, tai 11 mukainen menetelmä, jossa ilmaisin (5) tunnistaa sen, missä suunnassa säteilyä on enemmän, ja määrittää tämän tiedon perusteella kumpaan silmään oftaminen laite (1) on suunnattu.

13. Minkä tahansa patenttivaatimuksista 7, 8, 9, 10, 11 tai 12 mukainen menetelmä, jossa infrapuna- tai lähi-infrapunavalolle on asetettu kynnysarvo, jonka täytyy ylittyä, jotta tulos tulisi käytetyksi.