FI115283B - Menetelmä tilaajien osoittamiseksi kapeakeilaisten sektorien kesken - Google Patents

Description

11528?

Menetelmä tilaajien osoittamiseksi kapea-keilaisten sektorien kesken Tämä keksintö liittyy yleisesti viestintäjärjestelmiin ja 5 erityisesti menetelmään tilaajan kanavan osoittamiseksi tietoliikennej ärj estelmässä.

Solukkojärjestelmät käyttävät tukiasemien radiolähetin-vastaanottimia, jotka on asennettu tyypillisesti rakennuk-10 siin tai mastoihin radiosignaalien syöttämiseksi niiden palvelualueille. Perinteisissä analogisissa järjestelmissä ja useimmissa digitaalisissa järjestelmissä kullakin tukiasemalla käytetään useita eri taajuudet omaavia viestintäkanavia, ja näitä kanavia jälleenkäytetään muilla tukiase-15 millä, jotka on sijoitettu pienimmän jällenkäyttöetäisyy-den verran erilleen toisistaan. Tämän jälleenkäytön tehokkuuden parantamiseksi solun jakamiseksi 3 tai useampaan sektoriin käytetään sektoriantenneja. Jakamalla solun tällä tavoin tyypillinen analoginen solukkojärjestelmä voi 20 supistaa jälleenkäyttökaavansa 12 solusta klusterissa 7 soluksi klusteria kohti, missä klusteri on erityiset taa-. .·. juus/kanavajoukot omaavien solujen lukumäärä ennen jäl- ; leenkäytön sallimista. Pienennettäessä klusterin kokoa ’ kussakin solussa on siten käytettävissä enemmän kanavia, 25 mikä johtaa kapasiteetin paranemiseen.

' Kun suuntaamaton säteilykuvio on jaettu sektoroiduksi sä- teilykuvioksi, tietyn sektorin lähetys- ja vastaanottoan-tennit näkevät kuitenkin vain osan sektorista. Tämän vuok-30 si taajuusosoitukset täytyy jakaa sektorien kesken. Toisin ·.. sanoen sektorien 1, 2 ja 3 tapauksessa sektorissa 1 olevia kanavia ei yleensä voi käyttää sektorien 2 ja 3 peittämiseksi, koska antennit osoittavat eri suuntiin. Nyt on siis ... olemassa eri taajuusryhmät kutakin sektoria kohti, jos ’·;] 35 solu on jaettu sektoreihin.

11528? 2

Kuvio 1 on Erlang B 'jakauman ennestään tunnettu taulukko. Tämä on esitetty tässä taustainformaationa, joka kuvaa sitä vaikutusta, mikä on tyypillisten 3-6 sektorin tukiasemien jakamisella paljon suurempaan määrään sektoreita.

5 Tyypillisesti AMPS-solukkojärjestelmässä (Advanced Mobile Phone Service; kehittynyt matkapuhelinpalvelu) 3 sektorin 7 solun/klusteri järjestelmällä voitaisiin olettaa olevan enintään 19 kanavaa sektoria kohti tasaisesti jakautuneen taajuueosoituskaavan mukaan. Lisättäessä lisäsektoreita taa-10 juuksien lukumäärä sektoria kohti yleensä pienenee, vaikka klusterin kokoa pienennetään. 6 sektorin 4 solun/klusteri järjestelmällä kanavien lukumäärä pienenee 16:een sektoria kohti. Koska parhaillaan on olemassa esityksiä, jotka ehdottavat sektorien lukumääräksi solua kohti enintään 24, 15 niin kanavien lukumäärä sektoria kohti tulee olemaan merkitsevästi pienempi, jos ne ovat tasaisesti jakautuneet kuten normaalissa jälleenkäyttökaavassa. Kuvio 1 esittää, mikä vaikutus on pienemmällä palvelimien määrällä kanava-joukossa. Seurauksena on yhteiskäyttötehokkuuden alenemi-20 nen, ts. niiden palvelimien, joita pystytään tukemaan, keskimääräinen lukumäärä pienenee nopeammin kuin kanavien lukumäärä.

: Kuvio 2 on ennestään tunnettu kaavio, joka kuvaa normaalia f 25 3 sektorin säteilykuviota tukiaseman peittoalueella 5, missä kutakin sektoria 10, 20, 30 palvelee vastaava 120 asteen antennin säteilykuvio 11, 21, 31. Nämä sektorit 10, 20, 30 on tyypillisesti toteutettu käyttäen kolmea erillistä, rakennukseen tai mastoon asennettua antennia.

30

Todellinen kapasiteetti kussakin solussa tai sektorissa, . jos solu on jaettu sektoreihin, on niiden taajuuksien lukumäärän funktio, jotka ovat käytettävissä kussakin taajuusryhmässä. Koska käyttäjäliikenne ei ole yhtenäinen .··, 35 prosessi, ts. käyttäjät pyrkivät saapumaan Poisson-proses- 1 1 5 28.7 3 sille tyypillisellä tavalla, ja puhelujen kestoaikojen jakautuessa eksponentiaalisesti, kapasiteetti on normaalisti määritelty Erlang B -kapasiteettina tietyllä esto-suhteella (blocking rate). Esimerkiksi jos tietyssä sekto-5 rissa olisi käytettävissä 19 taajuutta, niin Erlang B -taulukon mukaan voidaan palvella keskimäärin 12,5 käyttäjää, ja tämä antaa estosuhteeksi 2 %, mikä merkitsee sitä, että 2 % ajasta enemmän kuin 19 käyttäjää yrittää saada palvelua. Siten 19 taajuuden kanavajoukko tukisi 12,5 10 erlangin liikennettä tietyllä palvelutasolla (GOS, grade of service) tai estoprosentilla.

Sektoreihin jakaminen parantaa tyypillisesti solun toiminta-aluetta ja kapasiteettia — toiminta-aluetta suurentu-15 neesta antennivahvistuksesta johtuen, mikä sektorianten-neilla on luontaista, ja kapasiteettia jälleenkäytön paranemisesta johtuen. Siksi olisi hyödyllistä suurentaa sektorien lukumäärä solussa joksikin hyvin suureksi luvuksi. Maailmassa nykyisin käytettävät tyypilliset sektorien 20 lukumäärän ovat 3-6. Useamman kuin 6 sektorin käyttämi-: ( sessä on kuitenkin ongelmana se vaikutus, mikä on taajuus- ; ;*r ryhmän jakamisella yhä pienemmiksi ryhmiksi. Tyypillisesti . . on toivottavaa, että taajuusryhmä pidetään pienenä, sano- : kaamme 3-sektorisena, ja että samalla pystytään vaihtamaan ,·, 25 tässä ryhmässä olevia taajuuksia kapeamman säteilykeilan i'! kautta käytettäväksi tämän kanavajoukon puitteissa. Tämä vaatisi kuitenkin tavattoman määrän laitteistoa esimerkiksi 20 taajuuden kytkemiseksi mille tahansa määrälle 120 asteen sektorissa olevia säteilykeiloja. Siten olisi toi-30 vottavaa, että taajuusryhmä yksinkertaisesti jaettaisiin ’·· yhtä moneen osaan kuin mitä tuettavien säteilykeilojen » · · lukumäärä on. Tämä aiheuttaa kuitenkin kapasiteetin rajoi-... · tuksen, koska erlangimäärä pienenee nopeasti. Esimerkiksi 8 kanavalla säteilykeilaa kohti ja 2 %:n G0S:llä kutakin 35 keilaa kohti on käytettävissä vain 2,5 erlangia.

► · · • · 4 115287

Mainituista syistä jää jäljelle parannetun menetelmän tarve kanavien osoittamiseksi tilaajille kapeakeilaisessa viestintäj ärj estelmässä.

5 Täsmällisemmin sanottuna keksinnön mukaiselle menetelmälle on tunnusomaista se, mikä on esitetty patenttivaatimuksen 1 tunnusmerkkiosassa.

Kuvio 1 on ennestään tunnettu Erlang B -kuormitustaulukko 10 2 %:n estosuhteella; kuvio 2 on kaavio, joka kuvaa tyypillistä ennestään tunnettua 3 sektoriantennin säteilykuviota tukiaseman peltoalueella; 15 kuvio 3 on ensimmäistä tämän keksinnön mukaista suoritusmuotoa kuvaava vuokaavio; ja kuvio 4 on kaavio, joka kuvaa tämän keksinnön ensimmäisen 20 suoritusmuodon mukaisen kapeakeilaisen antennin säteilyku- vion toteutusta.

Esillä olevan keksinnön parannettu menetelmä ratkaisee nämä • ja muut ongelmat. Keksinnön ensimmäisessä suoritusmuodossa V.· 25 sektorin näennäistä kapasiteettia on parannettu poistamalla !,'·| kuormituksen alentamiseksi dynaamisesti sellaisia tilaajia, : : jotka ovat riittävän lähellä tukiasemaa, kun sektorin ; kuormitus on lähellä sen kapasiteettirajaa. Siten kun sektori on riittävän täynnä, sen ollessa esimerkiksi jonkin 30 ennalta määrätyn käyttäjämäärän rajoissa maksimista tai maksimissa, nämä käyttäjät yksilöidään, mitä tulee niiden mahdollisuuksiin saada palvelua joltakin muulta, vähemmän kuormitetulta sektorilta. Tämä aiheuttaa vähemmän kes-kiarvoittamista ja vähemmän kuormitushuippuja kanavan t>: 35 käytössä sektori ryhmässä, ts. kuormituksen jakamisessa, pitäen siten kauempana sen kohdan, jossa esto tietyssä ’ | sektorissa tapahtuu. Tämä vuorostaan suurentaa edullisesti sitä kapasiteettia, jota solu pystyy palvelemaan.

1 1 528.7 5 Tämä prosessi on vaikeampi toteuttaa normaalilla 3 sektorin säteilykuviolla kauempana olevien käyttäjien tapauksessa, koska antennit on suunnattu huomattavasti eroaviin (tylppiin) kulmiin. Lähimpänä sijaitsevat käyttäjät hyö-5 tyisivät hyvin pienestä etenemistien vaimennuksesta, mikä johtuu niiden lyhyestä etäisyydestä tukiasemaan, sekä paikallisen sironnan vaikutuksesta signaalien etenemiseen, mikä parantaa etenemistietä naapurisektorille johtuen lähialueilla olevien esteiden aikaansaamista heijastumi-10 sista ja taipumisista. Koska tukiasemilla kuitenkin on useita kapeita säteilykeiloja ja koska ne ovat limittäisiä säteilykeiloja ja niiden sektorien välinen kulma on pienempi, niin paikallinen sironta, joka vaaditaan signaalin kytkemiseksi naapurisektoreille, on minimaalinen. Lisäksi 15 tyypillisissä ympäristöissä esiintyy riittävästi paikallista sirontaa riittävän hyvän signaalitien aikaansaamiseksi useilta sektoreilta riippuen niiden suuntakulmista tilaajaan nähden. Lähellä tukiasemaa olevilla käyttäjillä on riittävän hyvät etenemistiet naapurisektoreihin, mikä 20 siis sallii käyttäjien uudelleenosoittamisen näille sektoreille. Etäämpänä, lähellä solun reunaa sijaitsevilla .*··. käyttäjillä on jäljellä vähemmän etenemistien kokonaismar- ginaalia, ja ne toimivat lähellä järjestelmävahvistuksen . ·. : rajaa.

’/ 25 ···.’ Siksi on tyypillisesti toivottavaa, keksinnön ensimmäisen '· suoritusmuodon mukaan, että lähempänä sijaitsevia yksiköi- ' tä valitaan siirrettäviksi naapurisektoreille, jos ensim mäinen sektori on lähellä kapasiteettirajaansa. Lähellä 30 sijaitsevan käyttäjän yksilöinti voidaan tehdä minkä tahansa tavanomaisen mittaluvun, kuten tehonsäätötason, tilaajan tehonalennusmäärän, (joissakin digitaalisissa järjestelmissä) sen aikaennakon, jota käytetään etäisyyden • * mittaamiseksi perustuen radioetenemisen lentoaikaan tu- 35 kiaseman ja tilaajan välillä, yms. perusteella. Tehonsää- 6 11 ς 9 p, 7 tömenetelmää on tarkasteltu jäljempänä osana ensimmäistä suoritusmuotoa, koska se nykyisin näyttää olevan laajimmassa käytössä oleva menetelmä, jonka pitäisi toimia lähes jokaisen solukkojärjestelmätyypin yhteydessä.

5

Kuviossa 3 on esitetty yleisesti viitenumerolla 100 osoitettu vuokaavio, joka kuvaa esillä olevan keksinnön parhaana pidetyn ensimmäisen suoritusmuodon mukaista prosessia. Vuokaavio alkaa lohkosta 110, jossa tarkkaillaan 10 viestintäkanavien hyväksikäyttöä kullakin kapeakeilaisella sektorilla tukiaseamassa ja tallennetaan käyttötilastotie-dot (esim. kun tilaajan puhelu tai kanavan käyttö muuttuu). Tällaisia tilastotietoja ovat mieluimmin kuormitus-taso (esim. käyttäjien lukumäärä jaettuna kanavien koko-15 naismäärällä tai niiden kanavien lukumäärällä, jotka eivät ole käytössä), mutta niihin voi kuulua mikä tahansa kuormituksen mittaluku, esim. jaksollinen kanavan käyttö, kuten kehyksen käyttöaste prosentteina (kuten E-TDMA-järjestelmässä (enhanced time division multiple access; pa-20 rannettu aikajakokanavointi)), adaptiiviset mittaluvut jne. Sen jälkeen suoritetaan mieluimmin lohko 115, joka tunnistaa sektorin, joka on lähes kuormitettu siten, että . siinä esimerkiksi on käytettävissä hyvin vähän kanavia t ; uusille puheluille. Jos sektorin kuormitus ei ole ylittä- 25 nyt ennalta määrättyä kuormituskynnystä, suoritetaan lohko # « * ··', 120, joka tutkii seuraavan sektorin.

'· ‘ Sen jälkeen kun sektorin kuormitus on ylittänyt mainitun ennalta määrätyn kynnyksen, tämän sektorin silloin pal-30 velemat käyttäjät analysoidaan lohkossa 125 valintakelpoi-simman käyttäjän (eli tilaajan viestintäkanavan) määrittä-miseksi, joka käyttäjä siirretään/uudelleenosoitetaan jol-lekin muulle sektorille. Kriteerinä valintakelpoisimman • * käyttäjän määrittelemiselle on mieluimmin kunkin käyttäjän 35 tehoasetus, vaikka kuten edellä on huomautettu, mitä ta- • * » 1 1 5 28.7 7 hansa sopivaa siirtämiseen liittyvää laadun mittalukua (tai uudelleenosoitukseen liittyvää laadun mittalukua) voitaneen käyttää siirtämisen (esim. kanavanvaihdon tai kytkemisen) jollekin muulle sektorille suorittamiseksi.

5 Tässä valitaan mieluimmin pienimmän tehoasetuksen omaavat käyttäjät, koska tällaiset ovat niitä käyttäjiä, jotka sijaitsevat tyypillisesti lähellä tukiasemaa. Solukkojärjestelmissä tilaajan lähetystehotasolle on tyypillisesti useita tehoasetuksia kunkin esimerkiksi ollessa annettu 10 dB-määrä seuraavasta asetuksesta. Määrittämällä tilaajat, jotka liikennöivät sektorin kautta ja poimimalla suurimman tehoasetuksen omaava(t) käyttäjä(t) saadaan valituksi todennäköisimmin lähinnä tukiasemaa sijaitseva(t) käyttä-jä(t). Lisäksi eräänä valintakriteerinä, jota voidaan 15 käyttää, on se aika, jonka tilaaja on kuluttanut tietyn tehotason yläpuolella. Tämä jakaa ryhmän edelleen sellaisiin käyttäjiin, jotka ovat olleet lähellä pisimmän ajan.

Tuloksena oleva laadun mittaluku eli hyvyysluku (Q factor) 20 voidaan siten määritellä kaavalla Q = A1PL + B1T + C, jossa A & B ovat skaalauskertoimet, jotka suunnittelija .···. voi asettaa, PL on se tukiasemalla vastaanotetun signaalin tehotaso, joka on asetettu tilaajayksikön lähetystehoase-tukseksi, ja T on se aika, joksi ajaksi tilaaja on asetet-,' 25 tu tietylle tehoasetukselle (ja joka siten ilmaisee sen '· / toiminnan yhtäjaksoisuuden). C on vakio, jota käytetään suureen skaalaamiseksi tarkoituksenmukaiselle alueelle.

· · Esimerkkinä siitä, miten hyvyyslukua käytetään, tarkastel takoon tapausta, jossa tilaajan tehotasot vaihtelevat 30 kokonaislukualueella 0-9, missä 9 on voimakkain. Oletetaan myös, että B=0,2 kun T<10 s (sekuntia) ja että B=2,0 kun T>10 s (siten että suure B1T on välillä 0-2 ja pysyy 2:na,

“.· kun T on suurempi kuin 10 sekuntia). Tässä tapauksessa Q

• · on välillä 0-11 kaikilla mahdollisilla alueilla, kun C=0.

35 Siten tehotaso on hyvyysluvun suurin osatekijä, mutta aika * » · · · » * « · 11528? 8 aiheuttaa suureen lopulliseen arvoon pienen lisävaihtelun. Vaihtoehtoisessa menetelmässä sekä signaalitaso että aika, jonka käyttäjä on ollut signaalitason kynnyksen yläpuolella, voitaisiin määritellä erikseen kahdella eri paramet-5 rilla. Tämä ei muuttaisi suoritusmuodon toimintaa, mutta antaisi käyttäjälle hieman erilaisen asetettavan parametri j oukon.

Alan asiantuntijalle on jälleen selvää, että laadun mitta-10 luvun määrittelemiseksi voidaan käyttää joukkoa muita tekijöitä ja että osatekijöiden muuttaminen tai lisäparametrien mukaanottaminen on silti sen keksinnöllisen prosessin piirissä, jolla tilaaja evaluoidaan valintakelpoi-seksi siirtoa/kanavanvaihtoa varten.

15

Sen jälkeen kun valintakelpoisin tilaaja on valittu esim. hyvyysluvun perusteella, tukiasemassa mieluimmin käytetään kunkin sektoriryhmän pyyhkäisyvastaanottimia valitun käyttäjän pyyhkäisemiseksi sen vastaanotetun signaalin laatu-20 lukeman, esim. sen tehotason vastaanotetussa signaalissa saamiseksi valinnaisesti yhdessä tunnistusäänen tai digi-,·- taalisanan kanssa. Tämä suoritetaan lohkossa 130, joka tyypillisesti käsittää tarkoituksenmukaiset keskiarvoitta-i misvälit nopeasti häipyvien (Rayleigh) vaihteluiden kes- I ! * ’’ 25 kiarvoittamiseksi paikallisen keskimääräisen tehotason ; : estimaatin saamiseksi. Ryhmä voi myös olla ennalta määrät- ‘ * ty käsittämään n lähintä/naapurisektoria (ja palvelevaa i antennia), kaikki palvelevat antennit samasta lähdedipoli-tasosta kuin kuormitettu sektori, kaikki solun sektorit 30 tai se voidaan määritellä millä tahansa muulla tarkoituksenmukaisella tavalla. Lohko 135 järjestää tulokseksi saadut lukemat lohkossa 140 suoritettavaa jälkikäsittelyä varten, joka lohko vertaa järjestettyä listaa kanavan * · kuormituskynnykseen kullakin sektorilla. Jos paras sektori 35 ei ole ennalta määrätyn kuormituskynnyksen alapuolella, 9 115283 lohko 145 valitsee seuraavan järjestetyssä listassa olevan sektorin (ts. sen, jolla on seuraavaksi suurin laadun mittaluku) testattavaksi lohkossa 140. Sen jälkeen kun on löydetty sektori, joka ylittää mainitun ennalta määrätyn 5 kuormituskynnyksen, suoritetaan mieluimmin lohko 150. Tässä lohkossa signaalitasoa testataan ja sitä verrataan lohkossa 125 määritetyn laadun mittaluvun ilmaisemaan tasoon. Jos näiden kahden erotus on tietyn dB-määrän rajoissa, niin tilaajayksikkö mieluimmin siirretään uudelle, 10 eri sektorissa olevalle palvelimelle (esim. lähetin-vas-taanotinportille) ja tehotaso asetetaan tarkoituksenmukaiseen arvoon tällä uudella palvelimella tapahtuvaa toimintaa varten. Vaihtoehtoisesti palvelin pysytetään entisenä samalla kun se vaihdetaan uudelle palvelevalle sektorille 15 valinnaisesti uudella taajuudella. Lohkon 155 suorittamisen jälkeen prosessi palaa alkuun. Jos lohkon 150 tulos on negatiivinen, käyttäjän vaihtamista ei sallita, koska huononemisen määrä katsotaan lohkon 150 kynnyksen perusteella liian suureksi. Lohko 150 on mieluimmin määritelty signaa-20 litason funktiona, ja aloitustason perusteella signaalin huononemiselle sallitaan eri määrät. Jos siis signaali .'· olisi voimakas ennen siirtoyritystä, niin signaalin sal- * ·. littaisiin huonontua enemmän; jos taas signaalitaso oli 1“ heikompi, niin signaalin sallittaisiin huonontua vähemmän.

. t 25 Tällä tavoin voidaan myös määritellä signaalin vähimmäis-’· · tasoa vastaava alaraja.

i

Kuvio 4 on kaavio, joka kuvaa solua 200, joka käsittää useita kapeakeilaisia sektoreita ja jossa esillä olevaa 30 keksintöä voidaan käyttää. Tässä tapauksessa on 24 kapea-keilaista sektoria, jotka synnytetään kolmella dipolita-solla, joilla kullakin on 8 säteilykeilaa (esim. 201-208 yhdestä dipolitasosta lähetetyllä 120 asteen peittoalueel-la) kunkin säteilykeilan leveyden ollessa 15 astetta.

35 » * > * t » *

I » t I

1 1 52 8.7 10

Alan asiantuntijalle on siten selvää, että tämän keksinnön mukaan on saatu aikaan sellainen menetelmä tilaajien uu-delleenosoittamiseksi kuormitetusta kapeakeilaisesta sektorista, joka täysin täyttää edellä mainitut tavoitteet ja 5 tarkoitusperät ja tuottaa mainitut edut.

Vaikka keksintö on selitetty sen erityisten suoritusmuotojen yhteydessä, niin on selvää, että alan asiantuntijoille monet vaihdokset, muutokset ja muunnokset ovat edellä 10 esitetyn selityksen valossa ilmeisiä. Tämä keksintö ei ole rajoittunut esimerkiksi soveltamiseen vain solukkojärjestelmiin, vaan se soveltuu myös muuntyyppisiin viestintäjärjestelmiin, jotka käyttävät kapeakeilaisia antenneja. Näin ollen keksinnön on tarkoitettu käsittävän kaikki 15 tällaiset vaihdokset, muutokset ja muunnokset oheisten patenttivaatimusten hengessä ja suojapiirissä.

Claims (5)

11 115287

1. Menetelmä kuormituksen jakamiseksi tukiaseman useiden sektorien kesken, joka käsittää seuraavat vaiheet: 5 (a) tarkkaillaan (135) kuormitustasoa kullakin tukiaseman mainittuihin useisiin sektoreihin kuuluvalla sektorilla, ja jos ensimmäisen sektorin kuormitustaso ylittää ennalta määrätyn kynnyksen, määritetään ensimmäisen sektorin kautta 10 liikennöivä ensimmäinen tilaaja, jolla on suurin kuormituksen siirtämiseen vaikuttava laadun mittaluku; tunnettu siitä, että (b) siirretään (155) ensimmäinen tilaaja tukiaseman 15 jollekin muulle sektorille, jolla on suurin vastaanotetun signaalin laatu ensimmäiseen tilaajaan liittyvällä tietoliikenteellä.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, t u n - 20. e t t u siitä, että vaihe (b) käsittää vaiheet, joissa . . mitataan ensimmäiseltä tilaajalta vastaanotetun signaalin • « ’ ; laatu ennalta määrätyn naapurisektorin antennien ryhmällä, jotka antennit palvelevat ensimmäisen sektorin naapurisek-*· toreita, sellaisen toisen sektorin määrittämiseksi mainittu- : 25 jen ennalta määrättyjen naapurisektorien joukosta, jossa on mitattu (145) suurin vastaanotetun signaalin laatu, ja muo-\ : dostetaan (155) yhteys ensimmäiseen tilaajaan mainitun toisen sektorin kautta. i » ·

3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, t u n - * · * » » n e t t u siitä, että mittausvaihe käsittää mittaamisen (130) mainitun ennalta määrätyn naapuri sektori n antennien ’···’ ryhmällä, joka käsittää kaikki muut dipolitason sektorian- tennit ja jossa ensimmäinen sektoriantenni palvelee ensim-35 mäistä sektoria. t · 12 115287

4. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että vaihe (b) käsittää lisäksi vain yhteyden muodostamisen (150) mainitun toisen sektorin kautta, missä mainitulla toisella sektorilla on jokin muu 5 kuormitustaso, joka on pienempi kuin jokin muu ennalta määrätty kynnys.

5. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että mittausvaihe (135) käsittää 10 ensimmäisen sektorin vastaanotetun signaalin laadun mittaamisen ensimmäistä sektoria palvelevalla antennilla ja että vaihe (b) käsittää lisäksi vain yhteyden muodostamisen (140) mainitun toisen sektorin kautta, jos suurin vastaanotetun signaalin laatu ylittää ensimmäisellä sektorilla 15 vastaanotetun signaalin laadun ennalta määrätyn signaalin-laatukynnyksen verran. * · * » t · • « • · * > 11528? 13