FI102345B

FI102345B - Menetelmä päätelaitteen nopeuden määrittämiseksi ja vastaanotin

Info

Publication number: FI102345B
Application number: FI960769A
Authority: FI
Inventors: Wang Ling
Original assignee: Nokia Telecommunications Oy
Priority date: 1996-02-20
Filing date: 1996-02-20
Publication date: 1998-11-13
Also published as: NO983788L; US6163534A; FI102345B1; CN1212111A; AU722869B2; FI960769A0; JP2000504914A; NO983788D0; AU1797097A; EP0875121A1; WO1997031497A1; FI960769A

Description

102345

Menetelmä päätelaitteen nopeuden määrittämiseksi ja vastaanotin

Tekniikan ala 5 Tämän keksinnön kohteena on menetelmä päätelaitteen nopeuden määrittämiseksi radiojärjestelmässä, jossa käytetään aikajakomonikäyttömenetelmää, joka menetelmä käsittää vastaanotetun näytteistetyn signaalin verhokäyrän keskimääräisen voimakkuuden mittauksen annetun aikaikkunan si-10 säilä.

Tekniikan taso

Esillä oleva keksintö soveltuu käytettäväksi erityisesti solukkoradiojärjestelmissä ja myös muissa digitaalisissa radiojärjestelmissä, joissa tukiasemien kanssa kom-15 munikoivat päätelaitteet liikkuvat solujen rajojen yli. Tieto päätelaitteen liikkumisnopeudesta helpottaa olennaisesti radiojärjestelmän resurssien hallintaa, kuten esimerkiksi kanavanvaihtojen ennakoimista ja tehonsäädön optimoimista .

20 Esimerkiksi järjestelmässä, missä on käytössä pieniä mikrosoluja sekä niiden kanssa päällekkäisiä suurempia ns.

: sateenvarjosoluja, on edullista, että nopeasti liikkuvat . päätelaitteet ovat yhteydessä sateenvarjosoluihin ja hi taasti liikkuvat tai liikkumattomat päätelaitteet pie-.25 nempiin mikrosoluihin. Näin voidaan tarvittavien kanavan- ”* vaihtojen määrää ja täten verkon signalointikuormitusta • · · '···' ratkaisevasti pienentää.

• · · *.* * Eräs tunnettu ratkaisu liikkuvan päätelaitteen no peuden määrittämiseksi on tarkkailla kantoaaltotaajuuden ·/·/· 30 Doppler-siirtymää. Tämä menetelmä on kuitenkin epäkäytän- :T: nöllinen, koska se vaatii vakaan taajuusreferenssilähteen, joka on hinnaltaan kallis.

♦ · ·

Toinen tunnettu menetelmä on kuvattu artikkelissa >4 4 ·;·’ Doumi T., Gardiner J.G.: Use of base station diversity for : 35 mobile speed estimation, Electronic Letters, Vol. 30, no.

2 102345 22, pp. 1835 - 1836. Julkaisun mukaisessa menetelmässä hyödynnetään tukiaseman antennidiversiteettiä. Diversitee-tissä valitaan aina voimakkaimman signaalitason antava antenni. Antennin vaihtotaajuus on verrannollinen Doppler-5 siirtymään, jonka perustella voidaan päätellä laitteen nopeus.

Patenttijulkaisussa US 5396253 on kuvattu eräs menetelmä laitteen nopeuden mittaamiseksi. Julkaisun mukaisessa menetelmässä mitataan vastaanotetun signaalin voimak-10 kuuden vaihteluita annetun aikajakson aikana, ja päätellään laitteen nopeus sanotun vaihtelun perusteella.

Mitään tunnetuista menetelmistä ei ole kuitenkaan sovellettu TDMA-radiojärjestelmään, jossa käytetään taa-juushyppelyä, eli jossa laitteiden käyttämä kantoaaltotaa-15 juus vaihtelee aikaväleittäin jonkin annetun vaihtelukuvi-on mukaisesti.

Keksinnön tunnusmerkit

Esillä olevan keksinnön tarkoituksena onkin toteuttaa laitteen nopeuden määrittämismenetelmä, joka soveltuu 20 käytettäväksi TDMA-järjestelmissä sekä taajuushyppelyn yhteydessä että myöskin ilman taajuushyppelyä.

; Tämä saavutetaan johdannossa esitetyn tyyppisellä , menetelmällä, jolle on tunnusomaista, että annettu aikaik- kuna on korkeintaan puolen aikavälin mittainen, että kun-25 kin aikaikkunan aikana muodostetaan signaalin verhokäyrän "· keskimääräiseen voimakkuuteen verrannollinen tunnusluku, ♦ · ♦ 1 :·* että kussakin vastaanotetussa aikavälissä tunnusluku mitä- «·· *.* * taan ainakin kahta aikaikkunaa käyttäen, ja että tunnuslu vun perusteella lasketaan verhokäyrän vaihtelu aikaväleit- • · : : i 30 täin, että saatua vaihteluarvoa keskiarvoistetaan usean • « aikavälin yli, ja että keskiarvoistettua vaihteluarvoa verrataan laskettuun vertailuarvoon, joka vertailu ilmai- • · · see laitteen nopeuden.

Keksinnön kohteena on myös vastaanotin radiojärjes-35 telmässä, jossa käytetään aikajakomonikäyttömenetelmää, 3 102345 joka vastaanotin käsittää välineet ottaa vastaanotetusta signaalista näytteitä. Keksinnön mukaiselle vastaanotti-melle on tunnusomaista, että vastaanotin käsittää välineet muodostaa signaalin verhokäyrän keskimääräiseen voimakkuu-5 teen verrannollinen tunnusluku korkeintaan puolen aikavälin mittaisen aikaikkunan aikana, kussakin vastaanotetussa aikavälissä ainakin kahta aikaikkunaa käyttäen, ja välineet laskea tunnusluvun perusteella verhokäyrän vaihtelu aikaväleittäin, ja keskiarvoistaa saatua vaihteluarvoa 10 usean aikavälin yli, ja välineet verrata keskiarvoistettua vaihteluarvoa laskettuun vertailuarvoon, ja ilmaista laitteen nopeus.

Keksinnön mukaisella ratkaisulla on monia etuja. Keksinnön ensimmäinen edullinen toteutusmuoto, jossa hyö-15 dynnetään osanäytejonoja, soveltuu käytettäväksi etenemis- oloissa, joissa radiokanavassa esiintyy runsaasti häiriöitä. Keksinnön toinen edullinen toteutusmuoto soveltuu käytettäväksi vähemmän häiriöllisessä kanavassa ja on vastaavasti yksinkertaisempi toteuttaa kuin ensimmäinen toteu-20 tusmuoto.

Kuvioiden selitys . Seuraavassa keksintöä selitetään tarkemmin viitaten oheisten piirustusten mukaisiin esimerkkeihin, joissa kuvio 1 havainnollistaa esimerkkiä solukkoradiojär-25 jestelmästä, jossa keksinnön mukaista menetelmää voidaan '···' toteuttaa, • · · ’···* kuvio 2 havainnollistaa esimerkkiä keksinnön ensim- • « · ·.* * mäisen edullisen toimintamuodon mukaisen vastaanottimen rakenteesta, :V: 30 kuvio 3 havainnollistaa esimerkkiä osanäytejonon valinnasta, kuvio 4 esittää kaaviota osanäyte jonon laskennasta, • · · ’1 * kuvio 5 havainnollistaa esimerkkiä keksinnön toisen edullisen toimintamuodon mukaisen vastaanottimen raken-35 teestä.

4 102345

Edullisten toimintamuotojen kuvaus

Kuviossa 1 havainnollistetaan esimerkkiä osaa soluk-koradiojärjestelmästä, jossa keksinnön mukaista menetelmää voidaan toteuttaa. Kuviossa on esitetty joukko pieniä ns.

5 mikrosoluja 102 - 106, sekä niiden kanssa päällekkäinen suuri sateenvarjosolu 100. Tyypillisesti kutakin solua palvelee oma tukiasemalaitteisto. Mikrosolut on tarkoitettu hitaasti liikkuville tai paikallaan pysyville päätelaitteille 110, kuten esimerkiksi kävelijöille. Sateenvar-10 josolu puolestaan palvelee nopeasti liikkuvia päätelaitteita 108, jotka on esimerkiksi sijoitettu kulkuvälineisiin. Jotta päätelaitteet voidaan pitää oikean tyyppisissä soluissa, on niiden liikkumisnopeuden määrittäminen tärkeää. Todettakoon tässä, että keksinnön mukaista menetelmää 15 voidaan luonnollisesti soveltaa myös muun tyyppisissä radiojärjestelmissä, kuten esimerkiksi GSM-järjestelmässä, jossa päällekkäisiä mikro- ja sateenvarjosoluja ei vielä ole käytössä.

Kun päätelaite, joka on yhteydessä tukiasemaan, 20 liikkuu. Niin tukiaseman päätelaitteelta vastaanottaman signaalin voimakkuus vaihtelee nopean häipymisen johdosta.

. . : On ennestään tunnettua, että signaalin verhokäyrän vaihte- lu on verrannollista päätelaitteen nopeuteen.

:·. Solukkoradioympäristössä radiokanavaa voidaan kuvata '···, 25 yhden etenemistien ei-dispersiivisenä kanavana tai moni- ”1 tie-etenevänä dispersiivisenä kanavana, riippuen siitä, • · · kuinka kanavan läpi kulkenut signaali viivästyy ja hajoaa • · · *·* * aikatasossa. Jälkimmäisen tyyppisessä kanavassa signaalin monitie-eteneminen ja suuri viivehaje johtaa vastaanotet- • · 30 tujen symbolien keskinäishäiriöihin (intersymbol interfe- :T: rence, ISI).

t.|·. Kun signaali etenee dispersiivisen monitie-kanavan • · · läpi, vastaanotetun signaalin verhokäyrässä havaitaan pää-, asiassa kahden tyyppistä häiriötä, valkoista Gauss-jakau- ' : 35 tunutta kohinaa (AWGN) sekä symbolien keskinäishäiriötä 5 102345 (ISI). Signaalin edetessä ei-dispersiivisessä yksitieka-navassa pääasiallisin häiriö on valkoista kohinaa.

Tarkastellaan aluksi keksinnön ensimmäistä edullista toteutusvaihtoehtoa, joka soveltuu käytettäväksi ympäris-5 tössä, jossa signaali etenee dispersiivisen monitie-kana-van läpi. Keksinnön edullinen piirre on se, että sen mukaisesti signaalin verhokäyrästä voidaan poistaa sekä ISI:n että kohinan vaikutus ilman muutosta nopean häipymän vaikutuksessa verhokäyrään.

10 Tarkastellaan keksinnön mukaista ratkaisua kuviossa 2 esitetyn lohkokaavion avulla. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa nopeutta estimoidaan verhokäyrän vaihtelun perusteella. Jotta kohinan ja ISI:n vaikutus voitaisiin poistaa, keksinnön tässä toteutusvaihtoehdossa hyödynnetään 15 osanäytejonoja ja niiden keskiarvoja. Taajuushyppelyn ta kia verhokäyrän vaihtelua tarkastellaan kunkin aikavälin sisällä.

Vastaanotetusta signaalista 200 otetaan näytteitä tunnetun tekniikan mukaisella näytteenottovälineellä 202, 20 ja näytteistä muodostetaan 204 osanäytejonot myöhemmin selostettavalla tavalla. Näytteenottonopeutena voi olla : ; : esimerkiksi yksi näyte kutakin symbolia kohden. Signaalin : verhokäyrän keskimääräinen voimakkuus lasketaan siten, . että käytetään aikaikkunaa, joka on korkeintaan puolen 25 aikavälin mittainen. Kussakin vastaanotetussa aikavälissä lasketaan prosessorissa 208 verhokäyrän keskimääräinen • · ·

Hl voimakkuus käyttäen ainakin kahta aikaikkunaa, joiden pe- • · · • rusteella lasketaan aikavälin keskimääräinen verhokäyrän vaihtelu. Näin saatua keskimääräistä verhokäyrän vaihtelu- • · ·.·.· 30 arvoa keskiarvoistetaan edelleen usean aikavälin ylitse. • · · V : Merkitsemällä D:llä verhokäyrän keskimääräistä vaihteluar- voa ja y(t,i):llä vastaanotettua signaalia, jossa i tar- « « · koittaa icnnettä aikaväliä, niin laskentaa voidaan havain-V nollistaa oheisella esimerkinomaisella kaavalla, jossa on : 35 kaksi aikaikkunaa aikaväliä kohden: 6 102345 1 IH 1« _ 2 D Tr Σ — Σ (y . - (y . (t,j,i)) N lm0[M]mC jonol jono2 missä N = aikavälien lukumäärä, M = näytejonojen lukumäärä aikavälissä, 5 j = j:s näytejono, y. (t,j,i) - näytejonon käsittämä j onol keskiarvo ensimmäisessä aikaikkunassa ja y. = näy te jonon käsittämä jono2 keskiarvo toisessa aikaikkunassa.

10 Keskiarvoistettua vaihteluarvoa D verrataan proses sorissa 210 etukäteen johonkin muistielementtiin 212 tallennettuihin teoreettisiin referenssiarvoihin, jonka vertailun tuloksena saadaan selville päätelaitteen nopeus 214. Käytännön toteutuksessa prosessorit 208 ja 210 voivat 15 olla sama tai eri prosessori, tai vastaava laskenta voidaan toteuttaa myös erillislogiikan avulla, kuten on alan ammattimiehelle selvää.

Tarkastellaan seuraavaksi osanäytejonojen muodostamista. Signaalissa, jolle on suoritettu digitaalinen vai-20 hemodulaatio. Kuten on laita esimerkiksi GSM-järjestelmässä, ISI:n aiheuttama häiriö on seurausta usean erivaihei-: sen symbolin summautumisesta keskenään. Koska ISI vaikut- ; taa vain rajalliseen määrään vierekkäisiä symboleita ja vaihemodulaatiolla on rajallinen määrä eri vaiheita (kuten · 25 esimerkiksi MSK:ssa neljä vaihetta), voidaan havaita, että jonkun verhokäyrän näytepisteet ovat kokeneet yhtä suuren hitaan häipymisen. Osanäytejonon pisteiksi valitaan ne • · · '·* ' näytteet, joiden nopea häipyminen on yhtä suuri. Täten osanäytejonon sisällä ei ole ISI:n aiheuttamaa häiriötä.

• · V.: 30 Osanäytejonojen muodostamista havainnollistetaan :T: kuviossa 3. Kuvio esittää osaa yhden aikavälin näytteistä.

t*j.# Vaaka-akselilla 300 on näytteiden indeksi, pystyakselilla • · · * , 302 verhokäyrän voimakkuus, josta on poistettu kohinan ; vaikutus. Kuvion esittämässä esimerkissä joukkko näytepis- : ' : 3 5 teitä 304 - 310 on kokenut samankaltaisen nopean häipymän, 7 102345 joten niistä voidaan muodostaa eräs osanäytejono 312. Vastaavasti muista pisteistä voidaan muodostaa osanäytejonot 312 ja 316. Eri osanäytejonojen näytelukumäärät voivat olla erisuuret.

5 Kohinan takia osanäytejonoja ei voida valita suoraan vastaanotetusta näytteistetystä signaalista, vaan signaali täytyy regeneroida ennen osanäytejonojen valintaa. Signaalin regenerointia havainnollistetaan kuvion 4 esittämässä kaaviossa. Kaavio esittää tarkennettuna kuvion 2 lohkon 10 204 sisältöä. Näytteistetty signaali viedään ilmaisimelle 400, joka suorittaa kovan päätöksen symbolin ilmaisemiseksi. Kovat päätökset 202 viedään purskeen muokkaimelle 204, josta symboleista muodostettu purske viedään edelleen modulaattorille 406. Näin saatu signaali viedään laskenta-15 prosessorille 412, jolle tulee ilmaisimelta toisena si-säänmenona estimoitu kanavafunktio 410. Prosessori suorittaa konvoluution moduloidun signaalin ja kanavafunktion kesken, josta saadaan regeneroitu signaali 414. Tämä signaali viedään edelleen laskentaprosessorille 416, joka 20 etsii osanäytejonot.

Löydetyt osanäytejonot kuvataan vastaanotetun sig- naalin verhokäyrälle. Tarkastellaan seuraavaa esimerkkiä.

; Oletetaan, että vastaanotettu signaali on y(t,i) ja re- :·, generoitu signaali s(t,i), joissa kummassakin on 148 näy- /",25 tettä [yx, y2,..., yi48] ja [slf s2,..., s148] yhdessä aikavä-

Iissä. Oletetaan, että regeneroidusta näyte jonosta on löy- **!** detty osanäytejono [s5, s23, s89, s121] . Tämä tarkoittaa sitä, • · · että s5 = s23 = s89 = s121. Edellä esitetyn D:n kaavan mukaisesti tällöin 30 y = (ys + y23) /2 ja ... jonol • « · • · ♦ • .·:·. y. ~ = (y89 + Yi2i)/2 .

... jonoz ; Tarkastellaan seuraavaksi keksinnön toista edullista • /35 toteutusvaihtoehtoa, joka soveltuu käytettäväksi ympäris- 8 102345 tössä, jossa signaali etenee ei-dispersiivisen yksitie-kanavan läpi. Keksinnön edullinen piirre on se, että sen toteutus on yksinkertaisempi kuin edellä kuvatun osanäyte-jonoja hyödyntävän ratkaisun.

5 Tarkastellaan keksinnön mukaista ratkaisua kuviossa 5 esitetyn kaavion avulla. Keksinnön mukaisessa ratkaisussa nopeutta estimoidaan verhokäyrän vaihtelun perusteella. ISI:n vaikutusta ei tässä ratkaisumallissa oteta huomioon, koska ei-dispersiivisessä kanavassa sitä ei esiinny. Kuten 10 edlle, taajuushyppelyn takia verhokäyrän vaihtelua tarkastellaan kunkin aikavälin sisällä.

Vastaanotetusta signaalista 200 otetaan näytteitä 502. Näytteenottonopeutena voi olla esimerkiksi yksi näyte kutakin symbolia kohden. Signaalin verhokäyrän keskimää-15 räinen voimakkuus lasketaan siten, että käytetään aikaik-kunaa, joka on korkeintaan puolen aikavälin mittainen. Kussakin vastaanotetussa aikavälissä lasketaan verhokäyrän keskimääräinen voimakkuus käyttäen ainakin kahta aikaikku-naa, joiden perusteella lasketaan prosessorissa 500 aika-20 välin keskimääräinen verhokäyrän vaihtelu. Näin saatua keskimääräistä verhokäyrän vaihteluarvoa keskiarvoistetaan edelleen usean aikavälin ylitse. Merkitsemällä D:llä ver-; hokäyrän keskimääräistä vaihteluarvoa ja y(t,i):llä vas- taanotettua signaalia, jossa i tarkoittaa i:nnettä aikavä-25 liä, niin laskentaa voidaan havainnollistaa oheisella esimerkinomaisella kaavalla, jossa on kaksi aikaikkunaa aika- • · · • · · väliä kohden: • · « • · c D - ^ Σ [y (t,j) - (y (t,j) ]2 N 1.0 -L z ·.·. 30 • « <.

t : : missä N = aikavälien lukumäärä, .···. y (t,j) = keskiarvo ensimmäisessä aikaikkunassa ja (t/j) = keskiarvo toisessa aikaikkunassa. j 35 Keskiarvoistettua vaihteluarvoa D verrataan proses- 9 102345 sorissa 210 etukäteen johonkin muistielementtiin 212 tallennettuihin teoreettisiin referenssiarvoihin, jonka vertailun tuloksena saadaan selville päätelaitteen nopeus 214. Käytännön toteutuksessa prosessorit 500 ja 210 voivat 5 olla sama tai eri prosessori, tai vastaava laskenta voidaan toteuttaa myös erillislogiikan avulla, kuten on alan ammattimiehelle selvää.

Erotuksena ensin esitettyyn toteutusmuotoon tässä toteutuksessa verhokäyrän voimakkuus lasketaan kaikkien 10 aikaikkunaan sijoittuvien näytteiden avulla, kun taas ensimmäisessä toteutusvaihtoehdossa muodostettiin osanäyte-j onoj a.

Sekä kuviossa 2 että kuviossa 5 esitetyt rakenteet ovat esimerkkejä keksinnön mukaisista vastaanotinraken-15 teista vain keksinnön kannalta oleellisin osin. Keksinnön mukaiset vastaanottimet käsittävät luonnollisesti myös muita komponentteja kuin mitä kuvioissa on esitetty, kuten esimerkiksi antennin, radiotaajuusosat ja suodattimia, kuten alan ammattimiehelle on selvää.

20 Vaikka keksintöä on edellä selostettu viitaten oheisten piirustusten mukaiseen esimerkkiin, on selvää, ; ettei keksintö ole rajoittunut siihen, vaan sitä voidaan : muunnella monin tavoin oheisten patenttivaatimusten esit tämän keksinnöllisen ajatuksen puitteissa.

• · · • · · • « · • · · • · · • · · • ' • · « • · • I ' • I I « · » « 1 « · • · · • · ·

Claims

102345

1. Menetelmä päätelaitteen nopeuden määrittämiseksi radiojärjestelmässä, jossa käytetään aikajakomonikäyttöme-5 netelmää, joka menetelmä käsittää vastaanotetun näytteis- tetyn signaalin verhokäyrän keskimääräisen voimakkuuden mittauksen annetun aikaikkunan sisällä, tunnettu siitä, että annettu aikaikkuna on korkeintaan puolen aikavälin 10 mittainen, että kunkin aikaikkunan aikana muodostetaan signaalin verhokäyrän keskimääräiseen voimakkuuteen verrannollinen tunnusluku, että kussakin vastaanotetussa aikavälissä tunnusluku mi-15 tataan ainakin kahta aikaikkunaa käyttäen, ja että tunnusluvun perusteella lasketaan verhokäyrän vaihtelu aikavä-leittäin, että saatua vaihteluarvoa keskiarvoistetaan usean aikavälin yli, ja että 20 keskiarvoistettua vaihteluarvoa verrataan laskettuun vertailuarvoon, joka vertailu ilmaisee laitteen nopeuden.

:‘; 2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että signaalin verhokäyrän keskimääräi- : seen voimakkuuteen verrannollinen tunnusluku lasketaan 25 muodostamalla vastaanotetun signaalin näytteistä yksi tai . useampi osanäytejono, joille kullekin osajonolle lasketaan • I · **|;1 keskimääräinen voimakkuus. • · 1

'·' 3. Patenttivaatimuksen 2 mukainen menetelmä, tun nettu siitä, että kukin osanäytejono muodostetaan • · v/30 niistä verhokäyrän näytteistä, joiden nopea häipymä on :Ί : yhtä suuri. •I.

4. Patenttivaatimuksen 3 mukainen menetelmä, t u n - • 4 t ' • · · * n e t t u siitä, että osanäytejono muodostetaan re generoidusta signaalista, jolle on suoritettu päätöksen-35 teko, modulointi ja kertominen kanavan impulssivasteella. 102345

5. Patenttivaatimuksen l mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että signaalin verhokäyrän keskimääräiseen voimakkuuteen verrannollinen tunnusluku lasketaan keskiarvoistamalla aikavälin kaikkien näytteitten mitattu 5 voimakkuus.

6. Vastaanotin radiojärjestelmässä,, jossa käytetään aikajakomonikäyttömenetelmää, joka vastaanotin käsittää välineet (202, 502) ottaa vastaanotetusta signaalista näytteitä, tunnettu siitä, että vastaanotin käsit- 10 tää välineet (202, 208, 500) muodostaa signaalin verho- käyrän keskimääräiseen voimakkuuteen verrannollinen tunnusluku korkeintaan puolen aikavälin mittaisen aikaikkunan aikana, kussakin vastaanotetussa aikavälissä ainakin kahta aikaikkunaa käyttäen, ja 15 välineet (208,500) laskea tunnusluvun perusteella verhokäyrän vaihtelu aikaväleittäin, ja keskiarvoistaa saatua vaihteluarvoa usean aikavälin yli, ja välineet (210, 212) verrata keskiarvoistettua vaihteluarvoa laskettuun vertailuarvoon, ja ilmaista laitteen 20 nopeus.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, ;Y: tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet . (204) muodostaa vastaanotetun signaalin näytteistä yksi tai useampi osanäytejono, ja välineet (208) laskea kulle-25 kin osajonolle keskimääräinen voimakkuus.

. 8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen vastaanotin, • · · *···1 tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet ·«» ' • · · *·1 ' (204) muodostaa kukin osajono niistä vastaanotetun signaa lin näytteistä, joiden nopea häipymä on yhtä suuri. • · v.130

9. Patenttivaatimuksen 8 mukainen vastaanotin, :Tr tunnettu siitä, että välineet (204) käsittävät s'..' välineet (400) ilmaista vastaanotettu signaali, välineet • · · * (404) koostaa ilmaistuista symboleista (402) purske, väli neet (406) moduloida muodostetut purskeet, välineet (412) 35 kertoa moduloitu signaali (408) kanavan impulssivasteella 102345 (410) ja välineet (416) etsiä kerrotusta signaalista (414) osanäytej onot.

10. Patenttivaatimuksen 6 mukainen vastaanotin, tunnettu siitä, että vastaanotin käsittää välineet 5 (202) muodostaa signaalin verhokäyrän keskimääräiseen voi makkuuteen verrannollinen tunnusluku keskiarvoistamalla aikavälin kaikkien näytteitten mitattu voimakkuus. • · ♦ • · · ♦ · · • · · • · · • · » • · • « I » · t • · • M • · « • · · 1 · « • · · « · · 102345