FI92856B - Menetelmä metallikatalyyttialustasydämen valmistamiseksi - Google Patents

Description

92856

Menetelmä metallikatalyyttialustasydämen valmistamiseksi

Esillä olevan keksinnön kohteena on menetelmä katalyyttisten konvertterisydämien valmistamiseksi liuskametal-lista erityisesti jatkuvalla menetelmällä. Tällä tavalla tuotetut konvertterin sydämet ja niitä sisältävät konvertterit sopivat erityisen hyvin käytettäväksi poisto-kaasujen käsittelyssä, jotka kaasut tulevat polttomoottoreista tai teollisuusprosesseista haitallisten komponenttien tekemiseksi vaarattomiksi tai tällaisten komponenttien pitoisuuksien pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle ennen kuin ne kulkevat ilmakehään.

1970-luvun keskivaiheilta asti ovat katalyyttiset konvertterit olleet pakollisia pakokaasujen käsittelemiseksi ajoneuvojen polttomoottoreissa. Näiden laitteiden pääasiallisena tarkoituksena on konvertoida katalyyttisin välinein haitalliset poistokaasukomponentit hiilivedyillä toimivissa moottoreissa vaarattomiksi aineiksi, esimerkiksi hiilidioksidiksi, vedeksi ja typeksi, ja viimeaikoina myös epätäydellisen palamisen tuotteiden erottamiseksi ja oksidoimiseksi, esimerkiksi sellaisten : hiukkasten kuten hiili, jota useimmiten syntyy häiritse vissä määrin dieselmoottoreissa.

Tähän päivään asti katalyyttituet tai katalyytit tai tietyt erottimet, jotka suorittavat saastumista vähentävän tehtävän, on valmistettu keraamisista aineista tuttujen "hunajakennojen" muodossa. Näiden monoliittisten hunajakennojen sisäseinämät on päällystetty jalometallisella katalyytillä, tai useilla katalyy a 92856 teillä, kuten platinalla, palladiumilla ja/tai rodiumilla.

Kuumat poistokaasut, jotka tulevat kosketukseen pintojen kanssa, joissa katalyytti sijaitsee, muuttuvat kemiallisesti vaarattomiksi aineiksi. Metallikata-lyyttialustan ensimmäisiä suoritusmuotoja on esitetty patenttijulkaisussa US-1 636 685 (26.7.1927, Downs).

Tämän julkaisun mukaisesti käsitellään rautahiukkasia upottamalla ne sulaan alumiiniin tai jauhamalla ne jauhemaisella alumiinilla.

Prosesseissa, jota kutsutaan alitoimiseksi, tapahtuu seostamistoiminto alumiinin ja raudan välillä. Rauta/alumiinipinta tarjoaa hyvin tyydyttävän pinnan, jolle voidaan kerrostaa katalyyttisiä aineita, esimerkiksi oksidikatalyyttejä, kuten jaksollisen taulukon ryhmien V ja VI metalleja. Nämä rakenteet soveltuvat orgaanisten seosten höyryvaiheen katalyyttiseen hapetukseen.

Patenttijulkaisussa US-2 658 742 (10.11.1953, Suter et ai) on esitetty metallinen katalyyttialusta haitallisten osasten poistamiseksi poistokaasuvirtauksista. Siinä on esitetty, että platina ja palladium ovat käyttökelpoisia palavien aineiden, esimerkiksi hiilimonoksidin, palamisen auttamiseksi. Ruostumaton teräs on esitetty perusmetallina katalyyttiä varten. Perusmetalli voi olla langan tai verkon muodossa tai muussa muodossa. Toisessa patenttijulkaisussa, US-2 720 494 (11.10.1955, Suter) esitetään menetelmä katalyyttisen elementin käsittelmiseksi. Voidaan käyttää platinaa tai palladiumia tai näiden kahden jalon metallin seoksia katalyyttisesti aktiivisessa muodossa metallialustalla, kuten ruostumattoman teräksen, nikromin, tai kromin muodostamalle alustalle.

3 92856

Patenttijulkaisussa US-3 773 894 (Bernstein et ai) esitetään metallikatalyytti, joka sijaitsee matallialustalla katalyyttisenä konvertterina polttomoottorin poistokaasuja varten. Siinä on esitetty eri fyysisiä katalyyttialustan muotoja, jotka sisältävät spiraalimuotoisen verkon ja kordieriitti hunajakennon.

Patenttijulkaisussa US-3 059 326 (23.10.1962) esitetään rauta/alumiinisydämet, jotka hyvin kestävät hapetusta.

Patenttijulkaisussa US-3 254 966 (7.6.1966, Bloch et ai) esitetään rakenne poistokaasuvirtausten katalyyttisen konversion suorittamiseksi. Katalyyttinen elementti sisältää kotelon, jossa on erillään sijaitsevat rei'itetyt seinät, säikeenmuotoisen kokonaan metallikatalyyttisen aineen maton, joka täyttää kotelon sisustan, useita suhteellisen pieniä revitettyjä säiliöitä kompaktin maton sisällä, joita ympäröi kokometallinen katalyyttinen aine, ja hiukkaskatalyytin täyte, esimerkiksi alumiinipallojen muodossa, jotka on päällystetty katalyyttisellä aineella platinametalliryhmästä.

Muut mielenkiintoiset patenttijulkaisut ovat US-3 867 313 (18.2.1975, Brewer), joka koskee kokometallista katalyyttielementtia, joka on aikaansaatu kerrostamalla jalometalli, esimerkiksi platina ja/tai palladium, joka päällystetään tai kerrostetaan nikkelivapaalle alumiinille, kromille ja rautalejeeringille. Patenttijulkaisu US-3 873 472 (Oshima) koskee myös katalyyttistä järjestelmää poistokaasujen käsittelemiseksi. Perusmetalli on rauta/alumiinilejeerinki. Ennen katalyytin sovittamista poistetaan alustan pinnalta kaikki alumiinioksidi. Katso myös patenttijulkaisu US-3 903 020 (2.9.1975, Sergeys et ai), joka käsittelee seriumoksidin käyttöä katalyytin stabiloijana ja 4 92856 aktivaattorina. Katso myös patenttijulkaisu US-3 907 708 (23.9.1975, Lacroix), joka esittää metallialustaa, metallialuminiidikerrosta ja katalyyttistä pintakerrosta alumiinikerroksessa, joka on gamma tai eta tyyppiä. Siinä on esitetty useita eri katalyyttisiä elementtirakenteita. Patenttijulkaisussa US-3 957 692 (18.5.1976, Cairns et ai) esitetään toinen menetelmä katalyytin valmistamiseksi ruiskuttamalla ja pommittamalla energiarikkaalla ionilähteellä.

Patenttijulkaisussa US-4 188 309 (12.2.1980, Volker et ai) esitetään erimuotoisia katalyyttejä, jotka käyttävät rakennetta vahvistavaa ainetta, joka muodostuu raudasta tai teräksestä, rauta-alumiini diffuusiokerroksesta ja katalyytistä. Patenttijulkaisussa US-4 300 956 (17.11.1981, Rosenberger et ai) esitetään kuoreksi kääritty aallotettu/ei-aallotettu metallilevy, jossa on metalli-vastaan-metalli diffuusiosidokset. Ei-sidotut pinnat hapetetaan näiden tarttumisen parantamiseksi myöhemmin sovitettavaan katalyyttiin.

Patenttijulkaisussa US-4 301 039 (17.11.1981, Retallick) esitetään menetelmä metallisen katalyyttialustan valmistamiseksi spiraalimaiseen muotoon, jolloin pinnan sisennykset eivät osu toisiinsa.

Patenttijulkaisussa US-4 318 888 (9.3.1982, Chapman et ai.) esitetään spiraalille käämitty kaivorakenne, jossa on aallotettu pinta ja erilliset katalyytit vastakkaisilla pinnoilla.

Patenttijulkaisussa US-4 402 871 (6.9.1983, Retallick) esitetään hunajakennokatalyyttialusta, joka on muodostettu laskostamalla yksi ainoa metallikerros edestakaisin itsensä päälle. Kussakin hunajakennon ti 5 92856 kerroksessa on yhtä korkeat sisennykset siten, että kerrosten välinen väli vastaa tätä korkeutta. Käytetään eri sisennysten malleja vuorottaisissa kerroksissa, ja sisennykset sijaitsevat liuskan vastakkaisilla puolilla vuorittaisissa kerroksissa. Tämä rakenne estää vastakkaisten kerrosten kohtaamisen.

Viimeaikaisemmat rakenteet muodostuvat ohuesta ferriittisesta ruostumattomasta teräsliuskasta, joka on esitetty patenttihakemuksessa US-741 282 (4.6.1985, Kilbane) ja patenttihakemuksessa US-738 485 (28.5.1985, Retallick) joka on aallotettu ja laskostettu edestakaisin itsensä päälle. Liuskan pinta on varustettu katalyyttisesti aktiivisella aineella poistokaasun puhdistamiseksi, esimerkiksi polttomoottorin poistokaasun puhdistamiseksi. Tässä viitataan myös patenttihakemukseen US-796 710 (12.11.1985, Cornelison), joka esittää katalyyttistä laskostettua elementtiä, joka on tyyppiä, joka voidaan tuottaa esillä olevalla menetelmällä.

Esillä olevan keksinnön mukaisesti valmistetut hunajakennot eivät työnny toistensa sisään. Nämä hunajakennot valmistetaan laskostamalla yksi ainoa metalliliuska edestakaisin itsensä päälle. Laskostettu liuska sovitetaan peltipurkkiin, ja tämän jälkeen laskostettu liuska kiinnitetään peltipurkkiin nokan, laipan tai pinteen avulla, joka ympäröi laskostetusta liuskasta muodostetun sydämen kehän. Kukin sydämen kerros kiinnitetään yksittäin siten, että ei esiinny teleskooppiliikettä.

Toinen menetelmä kunkin kerroksen kiinnittämiseksi yksittäin esitetään patenttihakemuksessa US-650 085 ("Catalytic Converter for an Automobile").

92856 6

Keksinnön tarkoituksena on aikaansaada menetelmä kata-lyyttisesti aktiivisen sydämen valmistamiseksi katalyyttistä konvertteria varten ja erityisesti eri jatkuvien menetelmien tietyt osat tällaisten sydämien valmistamiseksi. Keksinnön oleelliset tunnusmerkit on esitetty oheisissa patenttivaatimuksissa.

Keksinnön mukaisella prosessilla on useita etuja verrattuna tavallisesti käytettyihin keraamisiin sydämiin: (1) koko toiminto voidaan suorittaa yhdessä ainoassa kohdassa kahden tai useamman kohdan sijasta, (2) työvoiman ja kuljetuksen tarve pienenee huomattavasti, (3) hyvin leveät sydämet (yli 15 cm) voidaan päällystää edestakaisin ja pitkin liuskan pituutta tasaisesti, (4) sydämet voidaan valikoidusti päällystää edestä taaksepäin ja (5) katalyytin etupinnnan halkileikkaus voi olla mitä tahansa geometristä muotoa.

Keksintö koskee siis prosessia metallisen katalyytti-alustan tai sydämen valmistamiseksi, joka käsittää askeleet ohuen ferriittisen metalliliuskan aallottami-seksi, tulenkestävän metallioksidin päällysteen sovittamiseksi mainitun liuskan pinnalle ja päällysteen kuivaamiseksi ja kaisinoimiseksi.

Tämän jälkeen jalometallikatalyytti sovitetaan tulenkestävälle metallioksidipinnalle. Päällystetty metallilius-ka käsitellään vaihtoehtoisesti tämän jälkeen siten, että muodostetaan vuorottaiset laskokset, jotka ulottuvat liuskan reunojen välille ja sijaitsevat tähän muodostetuilla rei'ityksillä. Metalliliuska kootaan tämän jälkeen ja laskostetaan sydämen muodostamiseksi. Sydän voidaan tämän jälkeen sovittaa sopivaan koteloon katalyyttisen konvertterin aikaansaamiseksi, joka erityisesti soveltuu käytettäväksi poistokaasujen käsittelyssä, jotka poistuvat polttomoottorista. Vaihtoehtoisesti voidaan tl 7 92856 liuska kääriä spiraalimaisesti katalyyttisen sydänelimen muodostamiseksi.

Keksintöä selostetaan seuraavassa lähemmin viittaamalla oheisiin kuvioihin, joissa:

Kuvio 1 on kaavamainen ja kaaviomainen esitys laitteesta katalyyttisen konvertterin jatkuvaa tuotantoa varten ruostumatonta terästä olevasta käämistä aina valmiiseen katalyyttiseen konvertteriin asti,

Kuvio 2 on poikkileikkauskuva lävistyspuristimesta, jota käytetään ruostumatonta terästä olevan liuskan rei'ittämiseksi ennalta määrätyin välein,

Kuvio 3 on katkonainen pitkittäisleikkaus aallotusrullista, jotka aikaansaavat erillisiä aallotuksia ruostumatonta terästä olevaan liuskaan. Kuvio 4 on poikkileikkauskuva aallotusrullasta tämän kuviossa 3 esiintyvän viivan 4-4 mukaisesti,

Kuvio 5 on kaavamainen ja kaaviomainen kuva lämpökäsittelytornista ruostumatonta terästä olevan liuskan lämpökäsittelemiseksi,

Kuvio 6 on kaavamainen ja kaaviomainen kuva osittain leikattuna, jossa nähdään laite, jolla sovitetaan pesuvaippa aallotetun, ruostumatonta terästä olevan liuskan pintaan,

Kuvio 7 esittää poikkileikkauksen ruostumatonta terästä olevasta liuskasta ja suurennetussa mittakaavassa, sekä pesuvaipan sovittavien sumuttimien suhteelliset asennot, jossa näiden suuttimet on esitetty mustina pisteinä,

Kuvio 8 on kaavamainen ja kaaviomainen poikkileikkauskuva laitteesta, jolla sovitetaan jatkuvasti jalometallikatalyytti pesuvaipalla varustettuun ja kalsinoituun ruostumatonta terästä olevaan liuskaan, sekä ylimääräisen jalometalliliuoksen ottamiseksi talteen, 8 92856

Kuvio 9 esittää osittaisena leikkauskuvana laitteen, jolla jatkuvasti laskostetaan katalyytilla päällystettyä aallotettua ruostumatonta terästä olevaa liuskaa ennalta määrätyin välein,

Kuvio 10 on osittainen leikkauskuva, jossa esitetään kuviossa 9 esitettyjen laskostusrullien käyttöelimet kuvion 9 viivaa 10-10 pitkin,

Kuvio 11 on katkonainen päätykuva, joka on osittain leikattu, jossa .nähdään moottorin ja rullien käyttösysteemin asennuselimet, jotka mahdollistavat pystysuoran liikkeen,

Kuvio 12 on kaavamainen ja kaaviomainen leikkauskuva suurennetussa mittakaavassa, jossa esitetään kuvion 9 laskostusrullat yhdessä elinten kanssa, joilla käännetään rullat 180° elinten vaikutuksesta, jotka tunnustelevat rei’itystä ruostumatonta terästä olevan liuskan läpi, jolloin laskokset vuorotellen aikaansaadaan tämän vastakkaisille puolille.

Seuraavassa yksityiskohtaisessa selostuksessa selostetaan keksinnön edullinen suoritusmuoto, jolloin on ymmärrettävää, että eräät kohdat ovat vaihtoehtoisia, ja edelleen, että askeleita ei tarvitse suorittaa esitetyssä järjestyksessä. Kohdat, joissa suoritetaan tiettyjä toimenpiteitä, nimitetään "asemiksi", ja esitetään isoilla kirjaimilla tässä esityksessä.

Asemat ovat seuraavat, esitettynä edullisessa järjestyksessä:

Asema A on alumiinilla päällystetyn ruostumatonta terästä olevan liuskan syöttöasema.

Asema B on lämpökäsittelyasema.

Asema C on liuskan venytysasema.

Asema D on rei’itys- tai lävistysasema.

Asema E on aallotusasema.

il 9 92856

Asema F on voiteluaineen poistoasema.

Asema G on pesuvaipan sovitus- ja kalsinointiasema. Asema H on ensimmäisen katalyytin sovitusasema.

Asema I on toisen katalyytin sovitusasema.

Asema J on kolmannen katalyytin sovitusasema.

Asema K on stabiloimisaineen sovitus- ja kuivausasema. Asema L on liuskan laskostusasema.

Asema M on leikkausasema.

Asema N on taittoasema.

Asema 0 on sydämen sovitusasema.

Asema P on kuoren sovitusasema.

Asema Q on päätykannen hitsausasema.

Asema R on lopullinen tarkastusasema.

Asema S on pakkausasema.

Kuviossa 1 nähdään ruostumattomasta teräksestä valmistettu epäjaloa metallia oleva liuska 10, joka on osittain esitetty katkoviivalla ja laskostusaseman L jälkeen polvittelevana viivana 12. Lähtöaine esillä olevassa prosessissa on alumiinilla päällystetty ferriittinen ruostumatonta terästä oleva kalvo, joka on paksuudeltaan 0,04 mm - 0,08 mm, ja jonka leveys on 38 mm - 610 mm tai enemmän, mikäli toivotaan. Liuska on kelan 14 muodossa, jonka sisähalkaisija on noin 305 mm ja ulkohalkaisi ja noin 610 mm. Kela 14 asennetaan moottorikäyttöisen aukikelauslaitteen 16 akselille. Lähtiessään aukikelauslaitteesta 16 muodostaa liuska 10 silmukan, joka on osoitettu viitenumerolla 20 matkallaan seuraavaan asemaan. Liuskan silmukan 20 pituus ohjaa moottorikäyttöisen aukikelauslaitteen 16 päälle- ja poiskytkemisen. Sopiva ilmaisinjärjestelmä on esitetty kohdissa 18 ja 19, ja tämä voi olla esimerkiksi sähkösilmä tai Hallin ilmiön ilmaisin, jotka ilmaisevat silmukan pituuden. Mikäli silmukka ei kulje ilmaisinten 18 ja 19 välistä tietä, aikaansaadaan signaali, joka käynnistää moottorikäyttöisen aukikelauslaitteen 16, kunnes tie kohtien 18 ja 19 10 92856 välillä jälleen on sulkeutunut, jolloin mootorikäyttöinen aukikelauslaite 16 pysäytetään. Peräkkäisten kelojen 14 päät ommellaan tai juotetaan toisiinsa jatkuvan radan varmistamiseksi kuvion 1 käsittelylinjaan.

Asemassa A käytetään kaupallisesti saatavia aukikelauslaitteita 16, ilmaisimia 18, 19 ja hitsauslaitteita (ei esitetty).

Asema B kuviossa 1 on lämpökäsittelyasema, jossa alumiinilla päällystetty ruostumatonta terästä oleva liuska 10 lämpökäsitellään. Alumiinipäällyste voidaan sovittaa höyrypäällystämällä, puristamalla, kaaripääl-lystyksellä, tai upottamalla ruostumatonta terästä oleva liuska sulaan alumiiniin toimittajan tehtaalla, jolloin se tämän jälkeen voidaan kääriä kelalle. Mikä tahansa näistä prosesseista voi olla osa tässä selostettua prosessilinjaa. Käsittelyn jälkeen on alumiinilla päällystetty liuska peilimäisen kirkas, ja karkaistu. Liuska on täysin lämpökäsitelty saavuttaessaan lämpötilan 885°C. Lämpötila ei saa ylittää arvoa 927°C haurastumisen ehkäisemiseksi, joka johtuu raerakenteen muutoksista. Aseman B tarkoituksena on lämpökäsitellä kalvo 10 yllämainitulle lämpötila-alueelle. Kalvo 10 lämpökäsitellään ennen metallimuotoiluasemia C, D ja E, esimerkiksi koska käytäntö on osoittanut, että ei-lämpökäsitellyllä kalvolla 10 on taipumus revetä, erityisesti aallotusaskeleen aikana, joka vaatii linjan sulkemista.

Kalvon 10 lämpökäsittely aiheuttaa myös liuskan 10 alumiinipinnan hapetuksen, jolloin tähän muodostuu alumiinioksidipäällyste. Tämä oksidikerros muodostuu sopivimmin lämpötilassa, joka on alueella 760°C 870°C, kuten on esitetty edellä mainitussa Kilbane-patenttijulkaisussa no. 741 282. Edelleen, 11 il 92856 lämpökäsittely mahdollistaa alumiinipäällysteen rajalla ruostumatonta terästä olevalla alustalla leviämisen ruostumattomaan teräkseen, joka parantaa alustan hapetusvastuksen korkeissa lämpötiloissa, joihin se joutuu myöhemmin, tyypillisesti alueelle 650° C 1100°C. Alustalle muodostuu rauta-aluminiidi. Myös aluminiidin muodostus estää raudan kulun pinnalle. Ylimääräinen rauta myrkyttää jalometallikatalyytin, jolloin ne eivät toimi aiotulla tavalla. Edelleen lämpökäsittely aiheuttaa alumiinipäällysteen leviämisen ruostumattomaan teräkseen, ja muodostaa tässä pinnan, jolla on mikroskooppinen karheus. Tulenkestävän metallioksidin päällyste, esimerkiksi aktivoitu alumiini, joka sovitetaan asemalla G, tarttuu hyvin tähän pintaan.

Kuviossa 1 esitetyssä laitteessa sisältää asema B putkiuunin 22, joka on esitetty pystyasennossa. Se voi myös olla vaaka-asennossa. Uunin sisämitat ovat esimerkiksi 50 mm x 200 mm, joka on riittävä liuskalle, joka on 190 mm leveä. Uunin seinämät ovat edullisesti 50 mm paksut, ja niiden K-kerroin on pienempi kuin 0,1 BTU/hr-ft°F. Voidaan käyttää päätylevyjä, joita kuitenkaan tässä ei ole esitetty, lämpöhäviöiden pitämiseksi hyväksyttävissä rajoissa.

Infrapunaiset ilmaisimet, joita ei ole esitetty, on edullisesti asennettu kvartsi-ikkunoiden taakse uunin sivuseinämissä, ja nämä mittaavat liuskan lämpötilan. Ilmaisimien aikaansaama signaali viedään servojärjestelmään (jota myöskään ei ole esitetty) , joka ohjaa kokoaaltotasasuuntaajaa, joka vuorostaan syöttää säädettävän tehon lämmittimelle kalvon lämpötilan pitämiseksi säätimien asetuspisteen 9° C rajoissa. Putkiuuni ja säätömekanismi muodostuu siksi kaupallisesti saatavista komponenteista, ja se on asennettu tunnetulla tavalla. Kaikki tässä esitetyt 12 92856 uunit, ja etenkin asemilla H, I, J, ja K käytetyt uunit, joita selostetaan alla, ovat olennaisesti samaa rakenneainetta ja niissä on samantyyppiset säätömekanismit.

Asema C on oikaisuasema. Sitä edeltää silmukka 24, joka on tyypiltään samanlainen kuin silmukka 20, ja toimii samaa tarkoitusta varten. Kalvoliuska 10 on alunpitäen käyrä, joka on seurausta siitä, että sitä on käsitelty rullauslaitteella, joka on poistettava jatkuvalla syötöllä tässä asemassa. Tullessaan asemalle on kaupallisesti saatavalla kalvolla tyypillisesti kaarevuus 3,2 mm - 9,5 mm 2,44 m:n pituudella mitattuna suoraa reunaa pitkin. Kaarevuus, joka on yli 3,2 mm 2,44 m:n pituudella ei ole hyväksyttävä metallialustaiselle katalyyttiselle konvertterille, koska valmiin konvertterin pinta ei voi olla sileä. Tämä vuorostaan aiheuttaa ei-hyväksyttyjä suuria puristusvoimia jonkin yksittäisen taitetun liuskan reunoille kun sydän pidetään säiliössä tai kannussa.

Kalvolla 10, joka on yleensä 0,025/0,08 mm paksu on myötöraja, joka on noin 410 MPa. Sitä voidaan siksi venyttää säädetyn vääntömomentin omaavan jarruleuan akselin ja venytysrullien akselin välillä, jotka sijaitsevat 1,2 m - 3,65 m:n etäisyydellä toisistaan. Voimalla 440 - 2250 N voidaan liuskan 10 sivu, joka muodostaa sisäänpäin koveran kaaren, venyttää myötöpisteen yli# ja vastaava reuna tehdä yhdensuuntaiseksi suhteessa liuskan 10 vastakkaiseen reunaan. Kaarevuuden puuttuminen varmistaa, että peräkkäiset haitaritaitteet valmiissa konverttereissa ovat tasaiset siten, että konvertterisydämen kumpikin pää on tasainen ja tasoissa, joka muodostaa konvertterin akselin normaalin.

Il 13 92856

Venytys suoritetaan asemalla C venytys-oikomiskoneella 26, joka sisältää kumilla päällystetyn jarrun ja venytysrullat 20-30, joka aikaansaadaan magneettisin leuoin (ei esitetty) tai vaijassyötöllä aallotusasemalla E, kuten selostetaan alla. Venytys-oikomiskoneen yhteydessä säädetään venytysvoima servotakaisinkytkennällä reunojen ohjaussäädöltä venytysaseman C tulo- ja lähtöpuolella. Jommankumman yllämainitun laitteen pääosat ovat kaupallisesti saatavia, vaikkakin näiden käyttö kalvon venyttämiseksi jatkuvan katalyyttisen konvertterin prosessilinjassa on uutta.

Asema D on rei’itys- tai lävistysasema. Asemaa D käytetään jänteiden pituuden määrittämiseksi aallotetuissa taitetuissa laminaateissa metalli-alustaisissa katalyyttisissa konverttereissa eri tavalla kuin yksinkertaisissa tai kaksinkertaisissa spiraalisydämissä. Jänteiden pituus ilmaistaan peräkkäisin nivelviivoin tai laskoksin, jotka määrittävät laskoksen sijainnin ja parantavat laskostuksen suorittamista ja nopeutta. Tällä tavalla aikaansaadut haitaritaitetut tai puhallintaitetut laminaatit muodostavat sekoitettujen virtaussolujen kerroksia tai kanavia poistokaasun virtauksia varten sydämen läpi, jotka, verrattuna keraamisten monoliittisten konverttereiden putkimaisiin soluihin, parantavat molekyylikosketuksen konvertteripintojen ja sykkivän poistokaasuvirtauksen välillä polttomoottoreissa. Jatkuvan aallotetun kalvon laminaatit tai kerrokset on pidettävä kiinni reunoissa, siten, että vältetään katalyyttisen väliaineen teleskooppimainen liike käytön aikana, joka johtuu moottorin toiminnan sykkimisestä. Nämä sykkimiset pyrkivät aiheuttamaan laminaatin aksiaalisen liikkeen, joka mahdollisesti voi vahingoittaa laitteen mekaanisen kokonaisuuden.

14 92856

Voidaan aikaansaada haluttu katalyyttipinnan poikkileikkausmuoto muuttamalla jänteiden pituutta, jotka määrittävät peräkkäisten haitaritaitteiden sijainnit mitattuna kalvoliuskan 10 pituutta pitkin. Toistuva jännepituuksien muoto on erilainen kussakin konvertterissa, joka mahdollistaa vapaan poikkileikkauksen käytön. Täten poikkileikkaus voi olla elliptinen, pyöreä, suorakulmainen, kolmiomainen tai muodoltaan epäsäännöllinen, jonka muodon määrää kuoren muoto auto- ja muissa käytöissä, jotka ovat tilaltaan kriittisiä.

Rei’ityksien sijaintia liuskalla 10 ohjataan yleensä tietokoneella 34 (kuvio 1) . Ohjelmallisesti aikaansaadut tietokoneen generoimat signaalit, kuten esitetään alla, käynnistävät pneumaattisen säädön ja sylinterit lävistyspuristimessa, joka parhaiten näkyy kuviossa 2, yhden ainoan 5,55 mm halkaisijaltaan olevan reiän aikaansaamiseksi, esimerkiksi vierekkäisten haitaritaitteiden nivellinjalla. Vaihtoehtoisesti voidaan aikaansaada sarja rei'ityksiä, jotka sijaitsevat linjalla, joka on kohtisuora liuskan 10 sivureunojen kanssa ohjelman ohjaamin välein. Tällaiset rei'itykset voivat esimerkiksi olla halkaisijaltaan 5,55 mm. Kun liuska taitetaan tällaisten sarjassa olevien rei’ityksien keskiviivaa pitkin, ovat näin saadut sisennykset sopivasti sovitettu toimiakseen sisäisten harjanteiden tai ripojen kanssa kotelossa ehkäisemään katalyyttisen väliaineen teleskooppiliikkeen, joka johtuu polttomoottorin sykkimisestä, kuten on esitetty patenttihakemuksessa US-650 085 (Retallick, 13.9.1984) ja hakemuksessa US-763 975 (9.8.1985) ja US-796 710 (Cornelison, 12.11.1985) .

Keksinnön vaihtoehtoisessa suoritusmuodossa voi tietokonepohjainen ohjain 34 sijaita juuri ennen

II

15 92856 puristusasemaa L, jota selostetaan alla, ja yllä selostettua lävistystoiminta voidaan eliminoida (asema D) . Tässä tapauksessa kooderi, joka on kytketty akseliin (ei esitetty), johon on asennettu pehmeät tukisienen käyttörullat, jonka yli tai läpi kalvo 10 kulkee olennaisesti kohdassa 30 esitetyllä tavalla asemassa C, mittaa aallotetun raaka-aineen pituuden, ja lähettää signaaleja tietokoneelle, joka saa puristuskoneen puristamalla määrittämään sopivat jännepituudet peräkkäisten nivelviivojen tai taittoviivojen välillä.

Eräs etu, joka saavutetaan sovittamalla tietokone ja puristustoiminto puristusasemaan L on se, että jännepituus voidaan pitää tarkkana, koska aallotetun radan venytysvaikutus väliasemilla estetään.

Tietokoneen 34 ja siihen liittyvän ohjelmiston lisäksi sisältää laitteisto tällä asemalla D edullisesti halkaisijaltaan 102 mm olevan pneumaattisen sylinterin, jolla on pieni inertia ja lyhyt isku, joka laukaistaan signaalilla tietokoneen ohjelmiston perusteella. Tämä laite on esitetty kuviossa 2, ja sitä selostetaan alla.

Tietokone on kaupallisesti saatavaa vähittäistavaratyyppiä. Samoin lävistin ja terä ovat myös kaupallisesti saatavia. Magneettikäyttöväkipyörä, joka muodostuu 0,5 mm ruostumatonta terästä olevasta putkimaisesta hylsystä 36 ja 37, jotka on asennettu kahden muotoillun alumiinipään päälle siten, että kestomagneetit on kiinnitetty hylsyn sisälle, on moottorikäyttöinen ja syöttää jatkuvasti kalvoa lävistysyksikköön. Samanlaista rakennetta oleva toinen magneettiväkipyörä 30 vetää kalvon lävistysyksikön 32 läpi ja saa aikaan sen, että neopreenirulla 40, jossa on kooderi (ei esitetty) samalla akselilla, pyörii ja ilmaisee tietokoneelle 34 lävistysasemalle syötetyn 16 92856 kalvon tarkan pituuden. Tämä takaisinkytkentä mahdollistaa sen, että tietokone 34 mittaa liuskan asennon ja lähettää signaalin, ohjelman ohjaamana, joka aikaansaa peräkkäisten reikien lävistyksen, jotka määrittävät nivelviivat.

Asema E on aallotusasema. Tämän aseman yksityiskohdat on tarkemmin esitetty kuvioissa 3 ja 4. Asema E syöttää ja muotoilee kalvoliuskan 10 kahden vastakkaisen pyörivän vaihteen välillä. Nämä aallotukset voivat olla suoria, nuolimaisia (so. polvittelevia) tai muodoltaan sinimuotoisia liuskan 10 leveydeltä, riippuen sovellutuksen vaatimuksista. Kun liuska taitetaan itsensä päälle, muodostavat aallotukset kanavia kaasuvirtauksia varten. Riippumatta siitä, ovatko aallotukset suorat voi nuolimaiset, sijaitsevat ne aina vinosti suhteessa liuskan kohtisuoran akselin suhteen. Johtuen tästä kallistuksesta ylittävät vierekkäisten kerrosten aallotukset toinen toisensa, eivätkä liity toisiinsa. Joka tapauksessa aallotetun kalvon vierekkäiset kerrokset muodostavat soluja, joiden läpi saastekaasut kulkevat ja ovat kosketuksessa aallotetun kalvon 10 katalyyttisen pinnan kanssa.

Nuolimaisten aallotusten laminointi voidaan taittaa taaksepäin ja eteenpäin haitarimaisesti tai puhallintaitetusti, jolloin muodostuu ilman päällekkäisyyttä "sekavirtauskennot". Kukin aallotettu liuskakerros pidetään reunoillaan nivelviivalla teleskooppiliikkeen ehkäisemiseksi täytön sykkivässä ympäristössä.

Mikäli laitetta käytetään ei-sykkivässä sovellutuksessa, voidaan punotut sydämet valmistaa taittamalla aallotettu kalvo tietyn pituuden keskikohdallaan, ja tämän jälkeen spiraalimaisesti punotaan kalvopari yhteen. Katso esimerkiksi

II

17 92856 patenttijulkaisu US-4 318 888 (Chapman, 9.3.1982).

Vaihtoehtoisesti voidaan sileä kalvoliuska (ilman aallotuksia, mutta katalyytillä varustettu) ja aallotettu liuska punoa toisiinsa konvertterisydämen muodostamiseksi. (Olemme valmistaneet elliptin muotoisia sydämiä tällä tavalla.)

Kalvon suorat tai nuolimaiset aallotukset muodostetaan parin karkaistun. suoran tai kalanruotomuotoisen hammaspyörän välille, kuten yksityiskohtaisemmin selviää kuvioiden 3 ja 4 selostuksen yhteydestä. Hammaspyörät pidetään vastakkaisissa urissa, ja ovat karaistua terästä, suurtiheyksistä muovia tai titaanilevyä. Toinen hammaspyöräjoukko on asennettu käyttöakselille ja käytetään nopeuksilla, jotka ovat alueella 200 - 1000 kierrosta minuutissa, jonka määrää liuskan nopeus. Käyttömoottori on muuttuvanopeuksinen moottori, tai pari muuttuvanopeuksista moottoria, jotka on asennettu käyttöakselin vastakkaisiin päihin. Säädettävä voima, joka yleensä saadaan yhdestä, tai mieluummin kahdesta pneumaattisesta tai hydraulisesta sylinteristä tai sähköisesti käytetyistä käyttöruuvista viedään puristuskehyksen kautta karkaistua terästä oleviin levyihin. Täten aallotusten syvyys säädetään ja ohjataan kunnes haluttu aallotuksen korkeus saavutetaan.

Hammaspyörät, joiden kosketussuhde on 1,0 tai hieman pienempi kuin 1,0 soveltuvat parhaiten käytettäväksi teräskalvon 10 aallotukseen. Tässä viitataan patenttihakemukseen US-826 896 (William B. Retallick, 6.2.1986) aallotushammaspyörien yksityiskohtien osalta. Edullisessa suoritusmuodossa on hammaspyörien, joilla aallotetaan kalvo, ulkopuolinen halkaisija noin 13 mm.

Hammaspyörien huoltovälin pidentämiseksi käytetään voiteluainetta, ja olemme todenneet, että parhaat is 92856 tulokset ja paras poistettava aine aallotetun liuskan pinnalta saavutetaan käyttämällä glyseriiniä voiteluaineena. Voidaan käyttää sopivia elimiä nipin huuhtelemiseksi hammaspyörien välillä ja ruostumatonta terästä olevan liuskan 10 kummallakin puolella tämän liikkuessa hammaspyöräparin välillä. Ylimääräinen voiteluaine voidaan ottaa talteen, suodattaa, ja mikäli toivotaan kuivata uudelleenkäyttöä varten.

Kuten nähdään kuviosta 1, liikkuu nyt aallotettu liuska lähtiessään aallotusasemalta E kiinteiden ja liikutettavien telojen läpi, jotka ensin mainitut sijaitsevat viimeksi mainittujen yläpuolella. Kuvion 1 suoritusmuodossa on 4 kiinteä tela 44 asennettu pyörimään kohotetun ulokkeen 46 varaan, ja kolme liikkuvaa telaa 48 sijaitsevat lähellä lattiatasoa, joka on esitetty kuviossa 1 paksulla mustalla viivalla. Tämän järjestelmän, jossa käytetään kiinteitä ja liikkuvia teloja tai väkipyöriä 44 ja 48, tarkoituksena on mahdollistaa linjanopeuden muutokset, jotka esiintyvät ajoittain, kuten esimerkiksi uuden liuskan kiinnityksen yhteydessä aikaisemman liuskan päähän, joka toimenpide vaatii linjan syötön katkaisun syöttökelalta 16. Liuska 10 voidaan jatkuvasti syöttää käsittelylinjan tasapainon takia varastojärjestelmän avulla, joka on osoitettu kohdassa 52, jona aikana etäisyys yhden tai useamman liikkuvan väkipyörän tai telan 48 ja kiinteän telan 44 välillä pienenee kun liuskaa 10 poistetaan varastosta mikäli liuskaa 10 ei saada ulos aallotusasemasta E. Käytetään useita tällaisia liuskan varastointilaitteita pitkin käsittelylinjaa liuskanopeuden vaihtelujen sallimiseksi, ja näihin viitataan lähinnä liuskan varastointilaitteena, jolloin on ymmärrettävää, että näiden toiminta on olennaisesti yllä kuvatunlainen.

n 19 92856

Asema F on voiteluaineen poistoasema. Ennen pesuvaipan, joka on aluminiumhydroksidia tai aluminiumsuspensio, sovittamista, on asemassa E käytetty voiteluaine poistettava. Tämä aikaansaadaan helposti kuljettamalla liuska 10 pylväslämmittimen läpi, joka pidetään lämpötilassa, joka on riittävä glyserini-voiteluaineen höyrystämiseksi ja polttamiseksi pois, esimerkiksi lämpötilassa noin 650°C. Glyserinillä on se hyvä puoli, että se hajoaa täysin tässä lämpötilassa ilman savua tai hiiltoa ympäristölle sopiviksi kaasuiksi, hiilidioksidiksi ja höyryksi.

Asema G on pesuvaippa-asema, jossa suhteellisen paksu kerros aluminiumoksidia päällystetään ruostumatonta terästä olevan alustan jo olemassaolevalle aluminiumoksidi-pinnalle. Päällystysaine on lietteen tai suspension muodossa, ja sisältää katalyytin kantajia, muunnosaineita, jotka parantavat järjestelmän ja katalyytin jouduttimen reologiaa. Lietteen tai suspension eri osaset voivat sisältää siksi ot-alumiinia, gamma-alumiinia, seriaa, silikaa, titaania, zeoliittia ja vanadiumoksidia tai näiden seoksia, jotka kaikki on suspendoitu veteen. Voidaan myös lisätä sopivia suspendoimisaineita, jotka auttavat laskeutumisen minimoinnissa. Sopiva suspension syöttösäiliö (ei esitetty) sekoitetaan tai ravistetaan luonnollisesti jatkuvasti.

On todettu, että edullinen pesuvaipan paksuus on alueella 15 - 50 pm, riippuen sovellutuksen vaatimuksista. Pesuvaipan päällyste on tehokkain kun se on jatkuva reunojen, aallotusten huippujen ja laaksojen yli. Tämä selostetaan yksityiskohtaisemmin viittaamalla kuvioihin 6 ja 7. Sen jälkeen että pesuvaippa on sovitettu ruiskutuskaapissa, saapuu liuska 10 ensin kuivaimeen, joka toimii lämpötila-alueella 93° C . 150°C, ja tämän jälkeen kalsinoijaan, joka toimii 20 92856 lämpötila-alueella, joka on yli noin 430°C, esimerkiksi 455° C - 510° C.

Päällystyslaite sisältää ruiskutuspäät, joissa on halkaisijaltaan 0,5 mm aukot kalanruodon tai polvittelevan muotoisen aallotetun liuskan 10 päällystämiseksi. Ilmansyöttö on 5 - 20 vakiokuutiojalkaa/minuutti (scfm) kunkin suuttimen kautta. Kuten on esitetty kuviossa 6, sijaitsevat ruiskutustykit ruiskutuskaapin sisällä, joka on varustettu tavanomaisella tavalla poistokaasupuhaltimella (ei esitetty) ylimääräisen ruiskutteen kuljettamiseksi pois. On todettu, että parhaat tulokset aallotetun liuskan päällystämiseksi aikaansaadaan mikäli tykkien akselit sijaitsevat kohtisuoraan aallotusten reunojen suhteen (katso kuvio 7 ja siihen liittyvä selostus). Ylimääräisen ruiskutteen poisto ja uudelleensuspendoimiselimet on myös sovitettu laitteeseen.

Kun liuska 10 on kulkenut ruiskutuskaapin 58 läpi, se saapuu lämmitystorniin 60, jossa kuivatus ja päällystys suoritetaan, ja tästä edelleen kalsinointitorniin 62, jotka kummatkin tornit sijaitsevat sama-akselisesti ja pystysuoraan edullisessa suoritusmuodossa. Kuivatus *’ tapahtuu olennaisesti lämpötiloissa, jotka ovat noin 120° C - 180®C, ja kalsinointitoimenpide suoritetaan lämpötilassa, joka on yli noin 430°C, esimerkiksi 455®C - 510® C.

Pesuvaipan sovitustoimenpide voidaan suorittaa yhdessä ainoassa tornissa 60 tai useassa tornissa, riippuen tarvittavan pesuvaipan paksuudesta. Vaihtoehtoisesti alkupäällystys voidaan suorittaa millä tahansa yllä mainitulla päällystysmenetelmällä, jota seuraa tai edeltää ruiskutuspesuvaipan sovitusmenetelmä 58, 59 ja 60.

2i 92856

Laitteessa on lukuisia muita elimiä aluminiumoksidipäällysteen sovittamiseksi liuskan 10 pinnalle. Nämä sisältävät harjauksen, rullauksen (kuten maalirullalla), upotuksen, sähköstaattisen päällystyksen, ultraääniruiskutuksen, jne. Yllä selostettu ilmaruiskutus on edullinen koska se on taloudellisin laitteiden ja toiminnan suhteen.

Vaihtoehtoisesti voidaan liuska 10 siirtää sähköstaattisesti varatun suspendoitujen pesuvaippahiukkasten muodostaman leijukerroksen läpi. Hiukkaset voi olla aikaansaatu pakottamalla liete ultraäänisuuttimen läpi purkautumaan kammioon, joka on lämpötilassa, joka on riittävän matala pienten hiukkasten jäädyttämiseksi, esimerkiksi -12°C. Pienet pisarat pidetään leijutilassa ja siirretään sähköstaattiseen kenttään, jossa ne varautuvat ja vetäytyvät vastakkaisesti ladattuun metalliliuskaan 10. Hiukkaset vetäytyvät ja pidetään sähköstaattisesti liuskan 10 pinnoilla, sen etu- ja takapinnoilla. Liuskan poistuessa leijukerroksesta ja sen tullessa kuivausuuniin, sulavat hiukkaset ja levittäytyvät tasaisesti liuskan 10 pinnoille, ja tämän jälkeen pesuvaippa kalsinoituu.

Sähköstaattisen lietteen sovituksen etuina on, että (1) tällöin ei esiinny pesuvaipan ruiskutushukkaa, ja (2) se mahdollistaa edullisten vesiliukoisten metallikatalyyttien sisällyttämisen lietteeseen tai suspensioon, ilman yliruiskutuksen aiheuttamia katalyyttihäviöitä. Tällä hetkellä on kuitenkin ilmaruiskutuksella suoritettu sovitus edullisin.

Sen jälkeen että liuska 10 on poistunut kalsinointitornista 62, voi se sopivasti kulkea toisen kiinteän ja liikutettavan 22 92856 väkipyörävarastointijärjestelmän 64 kautta, joka toimii yllä selostetulla tavalla.

Asemassa H sovitetaan yksi katalyytti. Seuraavat asemat I ja J on myös sovitettu edulliseen prosessiin katalyytin sovittamiseksi aluminiumoksidilla päällystetylle pinnalle. Aseina K on sovitettu stabiloimisaineen, seriumoksidin, sovittamista varten vesiliuoksesta, joka muodostuu vesiliukoisesta seriumsuolasta. Nämä neljä asemaa ovat näennäisesti samanlaisia rakenteeltaan ja toiminnaltaan, ja siksi tässä selostetaan ainoastaan yhden toimintaa.

Pesuvaipalla päällystetty pinta on hyvin huokoinen ja absorboi katalyyttiliuoksia helposti. Asemien H, I, J, ja K tehtävänä on kyllästää pesuvaippa katalyyt-tiliuoksilla lähelle kyllästyspistettä, tai lähelle alkavaa kosteutta, esimerkiksi pistettä, jossa neste juuri alkaa valua alas pitkin pystysuoraan sijaitsevan liuskan 10 pintaa, jolla säädetään jalometalliseosten päällystys ja pidetään lukua käytetystä katalyyttimäärästä ja sen painosta, joka on päällystetty kullekin konvertterille tämän kulkiessa kunkin aseman läpi. Liuska 10 saapuu torniin 66 tämän alapäässä ja kulkee koteloon 68, joka on esitetty yksityiskohtaisemmin kuviossa 8. Kotelo 68 on varustettu, kuten selostetaan alla lähemmin kuvion 8 selostuksen yhteydessä, useilla, esimerkiksi 3-7, ultraääniruiskutuspäillä, jotka sijaitsevat liuskan 10 kummallakin puolella. Voidaan käyttää vähemmän ruiskutuspäitä, mikäli liuskan 10 leveys on pienempi kuin 190 mm. Kaupallisesti saatavat ruiskutuspäät ruiskuttavat ruiskutuspäästä sumun jalometalliseosta, joka on platinaa, palladiumia, tai vastaavasti rodiumia, joka yleensä on läsnä vesiliuoksessa vesiliukoisena amiinina, olennaisesti suljettuun .. kammioon 68. Kammio 68 pidetään tyhjössä 0,25 mm - 25

II

23 92856 mm vettä. Jalometalliseokset, jotka ruiskutetaan kammioon 68, päällystetään joko liuskalle 10 täysin kyllästämään pinta tai kulkemaan yli liuskan yliruiskutuksen muodossa. Ylijäänyt kondenssi ja yliruiskutus kerätään kammioon 68 ja viedään tyhjöelimillä lauhduttimeen (ei esitetty) ja kerätään uudelleen käyttöä ja -kierrätystä varten.

Voidaan käyttää kahta asteikkoa päällystetyn jalometallin nettomäärän määrittämiseksi per yksikköpinta-ala. "Yksikköpinta-ala" on linjan nopeuden ja liuskan leveyden aikaintegraali. Tarkkuusasteikko, jossa on elektroninen anto, punnitsee syöttösäiliössä (katso kuvio 8) olevan jalometalliliuoksen painon kunakin hetkenä, ja toinen tarkkuusasteikko (ei esitetty) punnitsee talteenottosäiliössä olevan jalometalliseoksen painon. Kahden asteikon signaalit verrataan kun ne syötetään siltapiiriin tai tietokoneeseen, jossa on luku- ja rekisteröintimahdol-lisuudet, ja näin saatu anto ohjaa servojärjestelmää, joka säätää päällystystä siten, että saadaan vakiomäärä päällystettä per liuskan yksikköpinta-ala. Laitteen elementit ovat hyvin tunnettuja ja kaupallisesti saatavia. Päällystysnopeus per yksikköpinta-ala rekisteröidään vastaavissa tietojen rekisteröinti-laitteissa. Liuskan liuoksen nettopaino per yksikköpinta-ala on pääasiallisin menetelmä prosessin ohjausta varten kutakin jalometallin päällystysasemaa H, I, J, ja K varten.

Säätö, joka tarkistaa yllämainittujen laitteiden kalibroinnin, toimii leikkaamalla osia valmiista liuskasta, poistamalla jalometalli kemiallisesti, esimerkiksi kuumalla rikkihapolla, ja suorittamalla yksinkertainen määräanalyysi.

24 92856

Kyllästetty liuska 10 kuivataan tämän jälkeen tunneliuunissa 70 lämpötilassa, joka on alueella 93°C -150°C, jonka jälkeen kalsinointi tapahtuu tunneliuunin 70 yläalueilla lämpötilassa, joka on yli noin 200°C -260°C. Vaihtoehtoisesti tässä selostettujen tunneliuunien yhteydessä normaalisti käytetyille liuskan lämmittimelle, voidaan liuska lämmittää induktiolämmittimin, jotka vaikuttavat suoraan liuskaan 10.

Kuten todettiin yllä, käytetään asemia I, J ja K platinan, rodiumin ja seriumoksidin tai muiden jalojen maa-, titanium- tai muiden katalyytin jouduttimien sovittamiseksi samalla tavalla kuin aseman H yhteydessä selostettiin.

Yksi tärkeä havainto tässä on, että katalyyttiliuokset edullisesti sovitetaan yksitellen, johtuen vesiliukoisten suolien taipumuksesta vaikuttaa toisiinsa tavalla, joka haitallisesti vaikuttaa katalyyttitoimintaan. Täten on katalyytit sovitettava ja kalsinoitava yksitellen edellisissä torneissa tai asemissa H, I, J ja K.

Aseman K jälkeen, jossa seriumoksidi tai muu stabiloimisaine on sovitettu, kulkee liuska 10 toisen jatkuvan liuskan varastointijärjestelmän 65 läpi, joka on samantyyppinen kuin se, joka edeltää asemaa F (Kuvio 1). Tämä järjestelmä mahdollistaa linjanopeuden muutokset, joita aiheuttaa peräkkäiset toiminnat.

Asemassa L, joka seuraa katalyytin stabiloimisaineen sovitusta aluminiumoksidilla päällystetylle liuskalle 10, on puristusasema. Puristusasemassa määritetään lopullisen taitetun katalyyttielimen jänteiden pituudet. Jänteiden pituudet riippuvat katalyyttielimen . lopullisesta geometrisesta muodosta. Täten, mikäli

II

25 92856 katalyyttielin valmistetaan suorakulmaiseksi prismaksi, on jokainen jännepituus sama.

Mikäli katalyyttielin tehdään sylinterimäiseksi, ovat jännepituudet eri olennaisesti ympyrän peräkkäisten jänteiden mukaisesti. Käytetään tietokonetta määrittämään eri geometristen muotojen vaatimat jännepituudet. Vaihtoehtoisesti voi katalyyttielimen muoto olla sylinterimäinen tai soikea, joka aikaansaadaan käärimällä spiraalimuotoisesti käyttäen sisäistä karaa tai ilman tällaista. Jälkimmäisessä tapauksessa voidaan puristustoiminto jättää pois.

Kuvioissa 9-12 on esitetty esillä olevassa keksinnössä käyttökelpoinen puristuskone. Puristustoiminto suoritetaan vuorotellen liuskan 10 kummallekin puolelle siten, että taivelaskokset puristetaan liuskaan siten että muodostuu polvitteleva liuskamuoto 12, joka tulee ulos asemalta L. Kuvioissa 9-12 esitetty laite sisältää pari rullaa, jotka on asennettu yhdensuuntaisille akseleille. Näissä rullissa on kummassakin terävä reuna ja joustavat tyynyt, jotka on asennettu 180° toistensa suhteen. Laitteessa on myös elimet, jotka liikuttavat rullia liuskan 10 kanssa rullien välisessä nipissä, joka aiheuttaa sen, että veitsi liikkuu joustavaan tyynyyn etäisyyden, joka on riitätvä laskostamaan liuska 10 kosketuskohdassa. Välittömästi tämän jälkeen suurinopeuksiset askelmoottorit, tai yksi ainoa moottori- ja väkipyöräjärjestelmä, aikaansaa rullien 180° pyörimisen, jolloin veitsen ja tyynyn asennot on vaihtunut liuskan 10 sivujen suhteen. Rullat työnnetään jälleen lujasti toisiinsa kiinni vasten liuskaa vastakkaiseen suuntaan käännetyn laskoksen tai taittoviivan aikaansaamiseksi, jolloin muodostuu liuskan 12 polvitteleva muoto. Rullien liike toisiaan vastaan aikaansaadaan joko sähkösilmän vaikutuksesta, joka toteaa reiän, joka on lävistetty liuskan 10 läpi 26 92856 tietokoneen ohjaamassa lävistysasemassa E, kuten yllä selostettiin, tai kooderin signaalilla.

Aseina M on leikkausasema, joka sisältää veitsen tai leikkauselimen, jota ohjataan katkaisemalla liuska 12 kunkin jännesarjan päässä, kuten tietokone määrittää. Tyypillinen toistoinani on alueella 1,5 m - 27 m, riippuen jänteen poikkileikkauspinta-alasta, jonka mallin päässä veitsi automaattisesti leikkaa liuskan. Sopivasti laite muodostuu veitsestä ja alumiinia olevasta (pieni inertia) terästä, joita käytetään pienen inertian omaavan pneumaattisen sylinterin käskyllä.

Asema N on taittoasema. Tällä asemalla taitetaan polvitteleva liuska 12 liuskassa olevien nivelviivojen kohdalla, kuten selostettiin yllä. Nämä nivelviivat puristuvat läpi ja eliminoivat aallotukset muuttamalla teräksen muodon tämän myötärajan yli, joka tekee liuskan keräämisen suhteellisen helpoksi, sekä helpottaa haitari- tai puhallintaittojen teon.

Kuljetinhihna 72, jota pitkin erotetut liuskat kulkevat, on tavanomaista rakennetta, josta käyttäjä voi poimia liuskan ja taittaa se käsin.

Vaihtoehtoisesti liuska voidaan syöttää tyhjökourun 74 yläosaan, jonka pohjalla on liukuva laatikko 76, joka liukuu edestakaisin käyttäjän käyttämänä. Kun liuskasegmentti 12 on viety tyhjökammioon 74, tiivistetään se yksi taitto kerrallaan kunnes sydän täysin sisältyy liukuvan laatikon 76 yhteen osastoon.

Asemat 0, P ja Q ovat loppuasennuksen asemia, joissa sydämet ensin sovitetaan onttoon terässylinteriin tai soikeaan kuoreen toivomuksen mukaan tai taittomuodon määräämänä. Ensimmäisen säiliön seinämäosa on tl 27 92856 edullisesti 16 mittayksikön ruostumatonta terästä. Asemassa P sovitetaan osa sopivaan peltirasiaan, ja asemassa Q hitsataan päätykappaleet kunkin peltirasian päihin.

Asema R on lopputarkastusasema, ja tuotteet pakataan asemalla S. Asemia N-S ei lähemmin tarkastella tässä.

Seuraavassa tarkastellaan yllämainittujen tärkeiden asemien toiminto yksityiskohtaisesti.

Tietokoneohjelma

Kuten todettiin yllä, ovat tuotettujen katalyyttisydänten poikkileikkausmuodot erilaiset, ja niitä voidaan muuttaa. Riippuen siitä, onko poikkileikkaus suorakulmainen vai neliön muotoinen, vai pyöreä vai muodoltaan epäsäännöllinen suorin ja käyrin viivoin yhdistetty, esimerkiksi periaatteessa kolmion muotoinen, jossa on suorat tai käyrät sivut ja pyöristetyt kärjet, voidaan katalyyttista sydäntä katsoa sellaisena, että se muodostuu useista kerrossarjoista puhallintaitettua ainetta, jonka jännepituudet saattavat vaihdella tai sitten ei riippuen kuoren tai kotelon poikkileikkausmuodosta, johon sydän sovitetaan.

Jännepituuksien laskeminen voidaan suorittaa tietokoneohjelmalla alla selostetulla tavalla.

Ensimmäisessä askeleessa peltirasian tai kannun mitat viedään tietokoneelle sillä periaatteella, että kehä muodostuu kaarista ja kulmista. Kunkin syötön yhteydessä lasketaan tie edellisestä kaaresta tai kulmasta, ja kaikki nämä tiedot sovitetaan matriisiin. Tulevaisuuden versot sisältävät todennäköisesti kuvia, 28 92856 jotka muodostuvat ellipseistä ja muuntyyppisistä monikulmioista.

Jänteet kohdistetaan yhdensuuntaisiksi y-akselinsa suhteen, so. pystysuunnassa. Vaakasuorien jänteiden sovittamiseksi voidaan piirrokset kääntää 90° , tai voidaan käyttää käskyä SWAP x- ja y-koordinaattien vaihtamiseksi matriisissa ja x-otsikon muuttamiseksi y:ksi kun syötetään tietoa (GOSUB A).

Kaaret, jotka leikkaavat vaakasuoran viivan keskikohdallaan, korvataan usealla kaarella. Tämä estää epävarmuutta siitä, onko y-arvo tietyllä x-arvolla viivan ylä- vai alapuolella (GOSUB B).

Sekalaista tietoa syötetään koskien jänteiden muotoa, kuten ympärysmitta, paksuus, taivutus, kokoonpuristuminen, oikea korkeus ja reuna (GOSUB C).

Ohjelma lähtee pienimmästä x-arvosta, ja liikkuu positiiviseen x-suuntaan (vasemmasta oikealla kuvion yli) . Kullakin x-arvolla laskee ohjelma jänteen pituuden. Voimassa olevalla ylä- ja alamatriisilla lasketaän pystysuora näiden välinen etäisyys (SUB D) ja päivitetty kokonaismäärä (SUB E) (GOSUB F).

Aliohjelmat toimivat seuraavasti:

Ensimmäinen aliohjelma sisältää tietojen syötön sisältäen yhteenpuristumisen sallimisen, joka johtuu aallotuksen vaikutuksesta, aallotuksen korkeudesta, kannun reunan etäisyydestä ensimmäisen liuskan keskiöön. Tämän jälkeen kannun tai säiliön mitat syötetään. Kaarien tai kulmien lukumäärä syötetään, ja tämän jälkeen yksittäisen segmentin tiedot.

il 29 92856

Aliohjelmassa (GOSUB G), jossa syötetään kaari- ja kulmatiedot tilapäiseen matriisiin, syötetään x- ja y-koordinaatit.

Tullaan silmukkaan kutakin uutta kaarea ja kulmaa varten, ja tiedot tästä sovitetaan väliaikaiseen matriisiin. Tämän jälkeen syötetään seuraavan matriisin tiedot. Kun kaaret ja kulmat on syötetty, liitetään viimeksi syötetty kaari tai kulma ensimmäiseen. Tie edelliseltä segmentiltä juuri syötettyyn väliaikaiseen matriisiin lasketaan aliohjelman mukaisesti (GOSUB H).

Aliohjelmassa H lasketaan tasainen tie aikaisemmin syötetystä kaaresta juuri syötettyyn kaareen. Tämä tie, joka on viiva, syötetään matriisiin. Kuljettaessa yhdestä ympyräkaaresta toiseen, on useita mahdollisia teitä. Tämä aliohjelma valitsee tien, joka on tasaisin. Mikäli kaksi ympyrää leikkaa toisensa yhdessä ainoassa pisteessä ja toinen ympyrä sijaitsee täysin toisen sisällä, sijaitsee toivottu tie ympyröiden kehällä. Mikäli ympyrät eivät leikkaa ainoastaan yhdessä pisteessä, ei tasaisin tie sijaitse ympyröiden päällä, vaan viivalla, joka yhdistää nämä toisiinsa. Enintään neljä viivaa täyttää ehdon, jonka mukaan viivan on leikattava kukin ympyrä yhdessä pisteessä, so. viivan on oltava kummankin ympyrän tangentti. Viivalla, joka on kummankin ympyrän tangentti, on sama kaltevuus, kuin ympyrällä leikkauspisteessä. Täten kaltevuus muuttuu ainoastaan asteittain, tai tarkemmin, toisen derivaatan kaava on jatkuva kaikkialla kuvassa.

Sen määrittämiseksi, montako tietä ovat mahdollisia kullakin muodolla, on tarkistettava, miten lähellä ympyrät sijaitsevat toisiaan, ja näiden suhteellisia kokoja. Tällöin on kuusi mahdollisuutta, ja aliohjelma H määrittää mikä näistä on voimassa.

• .

äo 92856

Kun kerran teiden lukumäärä ja niiden mahdolliset kulut tunnetaan, on mahdollista valita tarkka tie, joka perustuu kahden kaaren pyörimiseen. Aliohjelmia I, J, K ja L käytetään laskemaan tien muodon.

Aliohjelma M sovittaa lasketun väliaikaisen matriisin päämatriisiin, jossa tiedot sijaitsevat aikaisemmista kaarista, jotka on syötetty.

Aliohjelma N erottaa kaaret, jotka ovat koveria oikealle tai vasemmalle.

Aliohjelma O jakaa kaaren puoliksi kohdassa {x, keskikohta).

Aliohjelma P löytää segmentit minimi ja maksimi s-arvoilla.

Aliohjelma Q tutkii kuviota ja laskee jänteen. Pääperiaatteena on alkaa minimi x-arvossa kyseisellä muodostelmalla, ja valvoa ylä- ja alasegmenttejä x:n lisääntyessä toistuvasti kunnes maksimi x-arvo saavutetaan kuviolle. X kullakin lisäyksellä saadaan yläsegmentin y ja alasegmentin y-arvo, ja nämä vähennetään jännepituuden saamiseksi.

Aliohjelma R laskee segmentin y-arvon tietyllä x-arvolla.

Aliohjelma S laskee yhteen ja tulostaa jännepituudet.

Aliohjelmat, jotka liittyvät grafiikkaan ja/tai taulukoihin sovitetaan tarpeiden mukaan.

Tämän jälkeen päätetään sopivissa aliohjelmissa, onko uusi ylä- tai alasegmentti tarpeellinen. Laskut voidaan 31 92856 suorittaa koskien vaakasuoraa tietä jänteiden päiden välillä (aliohjelma T).

Liuskanlävistysasema

Kuten esitettiin yllä, on asema D lävistysasema liuskan lävistämiseksi ennalta määrätyin välein, jotka määrittävät tietokone, jossa käytetään ohjelmaa, joka on yllä selostetun tapainen. Kuviossa 2 esitetään sopiva rakenne lävistintä varten yksityiskohtaisemmin. Siinä liuska 10 saapuu lävistyspuristimeen 100 vasemmalta. Puristinlaite 100 sisältää kiinteän kehyksen 102, jossa on ylälevy 104, alalevy 106, sekä sivupylväät 108 ja 110, jotka on kierteitetysti sovitettu vastakkaisissa päissään sopiviin kierteitettyyn reikään levyjen 104 ja 106 kulmissa. Laitteessa on neljä tällaista pylvästä, yksi kussakin kulmassa, joista kuviossa 2 esitetään ainoastaan kaksi.

Lävistyslaite, joka on esitetty numerolla 112, käsittää ilmasylinterin 114, joka on asennettu ylälevylle 104. Sylinteri 114 on varustettu ulospäin ulottuvalla männän varrella 116, joka on kiinnitetty kierteillä sopivaan reikään (ei esitetty). Lävistimen käyttölaite 118 sisältää ylälevyn 120 ja alalevyn 122, jotka pidetään erillään kierrejousien 124 ja 126 avulla, jotka sijaitsevat teleskooppimaisesti liikkuvien ohjainpyl-väiden 126 ja 130 ympärillä.

Männän varren 112 ulkopää on kierretty vahvistemuhvin 136 läpi, joka on hitsattu levyyn 120. Männän varsi 112 ulottuu ylisuuren reiän 134 läpi ylemmässä kiinteässä levyssä 104.

Lävistimen käyttölaitteen 118 ylemmässä liikkuvassa levyssä 120 on, tämän alapuolella, asennuselimet 134, joilla kiinnitetään lävistin 136. Kuvion 2 32 9 2 8 5 6 suoritusmuodossa lävistin 136 on lieriömäinen muodoltaan, ja lävistää reiän, kuten reiän 138, liuskan 10 läpi. Lävistysreikä 140 sijaitsee liuskan tukevan ja kohdistavan kappaleen 142 kohdalla, joka on sopivasti kiinnitetty lävistimen käyttölaitteen 118 alempaan levyyn 122. Reikä 140 ylittää aukon 144 sekä levyn 122 että kiinteän levyn 106 läpi, ja mahdollistaa lävistystoiminnon poistaman metallin poistumisen.

Poistuessaan lävistäjästä 100 liuska 10 kulkee ylemmän ja alemman indeksointi- tai koodausrullan 146 ja vastaavasti 148 läpi, jotka on asennettu pyörimään paineistetussa kosketuksessa liuskan 10 kummankin puolen kanssa. Indeksointirullat 146 ja 148 syöttävät liuskan pituustietoja tietokoneeseen 150, joka, kuten osoitettiin yllä, ohjaa ilmasylinterin toimintaa ja etäisyyttä reikien 138 välillä.

Sen sijaan, että käytettäisiin yhtä ainoata reikää 138, joka sijaitsee ennalta määrätyillä etäisyyksillä toisistaan, voidaan lävistin 136 korvata poikittain ulottuvalla lävistystangolla, jossa on useita liuskan lävistäviä elementtejä, jotka sijaitsevat tässä, ja jotka lävistävät liuskaa 10 useissa kohdissa liuskalla 10 ja pitkin viivaa, joka on kohtisuora liuskan 10 ‘ sivureunojen kanssa. Nämä rei'itykset voivat olla muodoltaan soikeat tai "kilparadan" muotoiset. Myöhemmin tässä prosessissa taitetaan liuska rei'itysten tai rei’ityksien poikittaista keskiviivaa pitkin. Käytettäessä useita rei’ityksiä 138, jotka ovat muodoltaan "kilparadan” muotoisia, ja liuska taitetaan täten, muodostavat rei’itykset syvennyksiä katalyyttielementtiin, joita voidaan käyttää toimimaan yhdessä sopivasti sijaitsevien harjanteiden kanssa valmiin katalyyttisen konvertterin kotelossa katalyyttielimen lukitsemiseksi paikoilleen koteloon ja estämään teleskooppiliikettä, joka johtuu

II

33 92856 poistokaasujen sykkivästä vaikutuksesta, jotka kaasut poistuvat polttomoottorista.

Voidaan aikaansaada mikä tahansa rasian muoto, joka on poikkileikkaukseltaan ympyrä-soikea, munuaisen muotoinen, pyöristetty kolmio, tai suorakulmainen, taittamalla liuska 10 pitkin poikittain ulottuvia taittoviivoja, jotka kohdistetaan rei'itysten avulla, jotka on muodostettu tietokoneohjelman avulla, kuten selostettiin yllä. Yllä selostettu ohjelma mahdollistaa uusien muotojen käyttöönoton nopeasti ja täsmällisesti, ja näiden käytön luotettavuuden käsittely laitteistossa selostetulla tavalla.

Aa11o tus as ama

Metallikalvo tai liuska 10 aallotetaan sovittamalla kalvo hammaspyörien väliin, jotka hammaspyörät sijaitsevat akseleilla, ja jotka hammaspyörät sijaitsevat siten, että ne ainakin osittain ovat kosketuksissa toisiinsa. Keksinnön edullisessa suoritusmuodossa hammaspyörät ovat muodoltaan sellaiset, että kalvo 10, joka on paksuudeltaan noin 0,056 mm, ei veny sen kulkiessa aallotushammaspyörien välillä, ja aallotukset muodostetaan ainoastaan taivuttamalla kalvo kalvon tasosta vastakkaisiin suuntiin. On tärkeätä, että kalvo ei veny; muuten se voi katketa ja katkaista valmistusjonon.

Käyttöhammaspyörille tuotu vääntömomentti minimoituu myös mikäli kalvoa ei venytetä.

Tässä viitataan patenttihakemukseen William B.

Retallick (Rollers for Corrugating Metal Foil, tammikuu 1986), josta selviävät aallotushammaspyörien rakenteen yksityiskohdat.

34 92856

Seuraavassa viitataan kuvioihin 3 ja 4. Kuviossa 3 esitetään katkonaisena poikkileikkauskuvana kalvoliuska 10, joka sijaitsee vastakkaisten aallotushammaspyörien välissä. Kuviossa 3 nähdään koteloelimet 160 ja 162, jotka tukevat ylempää ja alempaa hammaspyörää. Koteloelimet 160 ja 162 ovat liikkuvia toisiaan kohti ja toisistaan pois, jolla mahdollistetaan aallotuksen korkeuden säätö, joka yleensä on noin 0,9 mm korkea. On toivottavaa valvoa jatkuvasti muodostettujen aallotusten korkeutta ja jatkuvasti säätää voimaa, joka kohdistetaan ylempään runkoon 116 esimerkiksi 114 tyyppisellä sylinterillä (Kuvio 2) puristimessa, joka on kuviossa 2 esitettyä tyyppiä.

Ylempi runkoelin 160 on varustettu hammaspyörän vastaanottavalla uralla tai raolla 161 ja aksiaalisesti suunnatuilla rei’illä 164 ja 166, jotka on sovitettu pyörivästi kantamaan täyttöakselin 168 vastaavia päitä. Ylempi hammaspyörä 170 on yhtenäinen hammaspyörä-rakenne, joka muodostuu useista hammaspyöräsegmenteistä (kuten selostetaan alemmalle käyttöakselille 172 asennettujen käyttöhammaspyörien suhteen). Hammaspyörä-segmentit ovat suhteellisen lyhyet (esimerkiksi noin 15,8 mm - 31,7 mm pitkät), ja niillä on ulkohalkaisija 12,7 mm ja keskiöreikä joka on alueella 6,4 mm - 9,5 mm halksijaltaan, ja joka on sovitettu ottamaan vastaan akselin 168. Yksittäiset hammaspyöräsegmentit, jotka muodostavat hammaspyöräkäytön 170 on hitsattu tai kovajuotettu toisiinsa päissään, jotka sijaitsevat toisiaan kohti, ja akseliin 168 yhtenäisen hammaspyöräkäytön aikaansaamiseksi. On huomattava, että hammaspyörän hampaat 174 yhdessä hammaspyöräsegmentissä sijaitsevat kulmassa seuraavan hammaspyöräsegmentin hampaiden 178 suhteen. Kulma muodostaa huipun 180, joka vastaa yhden hammaspyöräsegmentin päätä, jolloin tällaisten vierekkäisten hammaspyöräsegmenttien välinen jakoviiva pyyhkiytyy pois kovajuotostoiminnossa.

Il 35 92856

Hanunassegmenttien hampaiden kulmasuhde aikaansaa aallotuksien polvittelevan ei-sisäkkäisen muodon.

Akselia 168 käyttää tavanomaisen kaupallisesti saatavan muuttuvanopeuksisen käyttömoottorin (ei esitetty) ulkoneva käyttöakseli 182.

Alempi hammaspyörän koteloelin 162 on kiinnitetty puristimen alakuor.een, kuten kuvion 2 puristimen 102 alalevyyn 106. Kotelo 162 on varustettu hammaspyörän vastaanottavalla raolla 163 ja aksiaalisesti kohdistetuilla rei'illä 182 ja 184, jotka vastaanottavat hammaspyörän tukevan akselin 172. Hammaspyöräsegmentit 188, 190, 192, 194, 196 ja 198 on esitetty selvästi. Toisiaan koskettavat pinnat 200 segmenttien 188 ja 190 välillä ei ole hitsattu eikä kovajuotettu, ja hammaspyöräsegmentit 188 ja 190 pyöritetään yksitellen käytetysti akselilla 172 hammaspyöräkäytöllä 170. Hammaspyöräsegmentit 188-198 on muodostettu siten, että ne koskettavat vastaavia hammaspyöräsegmenttejä, jotka on asennettu yläpuolelle käyttöakselille 168 siten, että kalvo sijaitsee välissä. Voidaan käyttää yhtä tai useita painosylintereitä, kuten kuvion 2 sylinteriä 114, jota servo-ohjataan ilmaisimella, joka mittaa aallotuksen * korkeutta, kuvion 2 tyyppisessä puristinkehyksessä hammaspyörien kosketuksen säätämiseksi ja täten aallotuksen korkeuden säätämiseksi. Kaksi tällaista sylinteriä 114, jotka on aksiaalisesti kohdistettu toistensa suhteen, ja akselit 168 ja 172 toimivat toisistaan riippumatta ja sijaitsevat akselin 169 päiden yläpuolella on todettu sopivaksi ratkaisuksi.

Hammaspyörien kulumisen minimoimiseksi tarvitaan voiteluaine. On todettu, että sopivin voiteluaine on glyseriini. Alue käyttöhammaspyörän ja käytetyn hammaspyörän välillä huuhdellaan glyseriinillä, josta 36 92856 tietty määrä jää aallotetulle liuskalle tämän poistuessa aallotusasemasta E.

Kuvion 3 hammaspyörien muoto aikaansaa nuolimaisen aallotuksen. Hammaspyöriä käytetään nopeudella 200-1000 kierosta minuutissa, jonka nopeuden määrittää liuskan 10 nopeus.

Voiteluaineen poistoasema

Kuten mainittiin yllä, on glyseriini sopiva voiteluaine. Glyseriini poistetaan polttamalla pystysuorassa uunissa, joka on esitetty kuviossa 5. Liuska 10 lämmitetään lämpötilaan, joka on yli 650°C sähköisin lämmityselimin, esimerkiksi liuskalämmittimin 250 sopivasti eristyksellä 252 ympäröidyssä tornissa 254. Liuskaa 10 viedään ylöspäin tornin 254 keskiosan läpi. Lämpötilaa valvotaan ja säädetään sopivin elimin ilmaisimen 256 kautta. Lämpötilan säätöelimet ovat tavanomaisia, eikä niitä ole kuviossa esitetty.

Tässä asemassa F hajaantuu glyseriini täysin hiilidioksidiksi ja vedeksi, jotka ovat hyväksyttäviä luonnossa, ja liuska 10 on kuiva ja siihen voidaan seuraavalla asemalla sovittaa alumiinia oleva pesuvaippa.

Pesuvaippa-asema

Pesuvaippa-asemalla G (Kuvio 1) päällystetään suhteellisen paksu kerros tulenkestävää metallioksidia, edullisesti aluminiumoksidia, metallialustan 10 jo muodostetulle aluminiumoksidi-pinnalle. Pesuvaippa-asema, joka on esitetty numerolla 260 kuviossa 6 sisältää ruiskutuskaapin 262, jossa on kattolevy 264 ja pohjalevy 266. Urat 268 ja 270 ovat mitoiltaan sellaiset, että ne mahdollistavat liuskan 10 vapaan il 37 92856 läpikulun pitkin pystysuoraa tietä ruiskutuskaapin 260 läpi.

Ruiskutuskaapin 260 sisään on sopivasti säädettävästä asennettu sumuttimet 272, 274, 276 ja 278 tulenkestävän metallioksidin suspension sovittamiseksi ruiskuttamalla, esimerkiksi vedessä sijaitsevan aluminium-oksidisuspension ruiskuttamiseksi. Vaikkakin kuviossa 6 on esitetty ainoastaan 4 kappaletta sumuttimia, voidaan tietenkin käyttää enemmän sumuttimia. On tärkeätä, että päällyste sovitetaan tasaisesti liuskan 10 paljaille pinnoille. Kuviossa 7 esitetään pari tällaista sumutinta kaaviomaisesti pisteiden 280 ja 282 avulla. Nämä sijaitsevat siten, että aallotukset 284, 286 ja 288 päällystetään tasaisesti kummallakin puolella, alueella 286-288 ruiskun 280 toimesta ja alueella 286-284 sumuttimen 282 toimesta. Käytetään yleensä samantyyppistä järjestystä liuskan 10 vastakkaisella puolella, mutta tämä ei ole esitetty kuviossa 7.

Kuten on esitetty, on päällysteaine veteen liuenneen suspension tai lietteen muodossa, joka sisältää tietyn määrän edullisia katalyytin kantajia (esimerkiksi alumiinia), ja aineita, jotka parantavat järjestelmän reologiaa, sekä katalyytin jouduttimia. Liuskan tai suspension eri komponentit voivat täten sisältää a-alumiinia, gamma-alumiinia, seriumoksidia, berylliumia, sirkoniaa, tai geelialumiinia ja titaania, tai hafniaa, vanadiumpentoksidia tai yhden tai useita metalleja lantanum-ryhmästä tai jalometalliryhmästä, piitä, magnesiumia, kalsiumaluminaattia, zeoliittia tai sekoituksen kahdesta tai useammasta aineesta, jotka kaikki sijaitsevat suspendoituina veteen pitoisuudella 20 % - 60 %. Voidaan myös lisätä sopivia suspendoimis-aineita koostumisen minimoimiseksi sisältäen mekaanista ravistusta tai ilman tätä.

38 92856

Tseoliitit voivat olla mitä tahansa tseoliittia, joka kiinnittyy metallialoistaan kun sitä sovitetaan pesuvaippamenetelmällä, jota on selostettu ohessa. Nämä tseoliitit ovat edullisesti kristalliinisia hydratoi-tuja kehysaluminiumsilikaatteja, jotka perustuvat kolmiulotteiseen ALO4 ja SLO« tetrahedraverkkoon, jotka on liitetty toisiinsa jakamalla koko happi. Nämä tseoliitit voidaan esittää seuraavan kaavan avulla: (M2 ) /η0· ΆΙ2 O3 · yH2 0, jossa M on kationi, x on yleensä £ 2 koska AIO* tetrahedra liitetään ainoastaan S1O4 tetrahedraan, ja n on kationivalenssi. Ristikko sisältää kanavia ja toisiinsa kytkettyjä aukkoja, jossa kationi, M ja vesimolekyylit sijaitsevat. Kationit voivat olla liikkuvia ja muuttuvia eriasteisiksi toisien kationien vaikutuksesta. Tseoliitit voivat sisältää ammonium- ja alkyyliammoniumkationeja, esimerkiksi NH4* , CH3NH3*, (CH3)2NH2+, (CH3)3NH+, ja (CH3)4N+. Tseoliitin rakennekaava voidaan lausua kristallograafiselle yksikkosolulle seuraavasti: (Mx ) /n (A102 )x(Si02 )y · WH20, jossa M on kationi, jonka valenssi on n, w on läsnäolevien vesimolekyylien lukumäärä ja suhde y/x yleensä on arvoltaan 1-100 riippuen rakenteesta. Summa (x+y) on tetrahedran kokonaislukumäärä yksikkösolussa. Lauseke, joka sijaitsee suluissa, esittää kehyksen kokoonpanon. Patenttikirjallisuudessa ja julkaisuissa esitetyt tseoliitit esitetään yleensä kirjaimen tai sopivan symbolin avulla. Esimerkkejä näistä on tseoliitti A (patenttijulkaisu US-2 882 243), tseoliitti X (patenttijulkaisu US-2 882 244), tseoliitti Y (patenttijulkaisu US-3 702 886), tseoliitti ZSM-11 (patenttijulkaisu US-3 709 979), ja tseoliitti ZSM-12 (patenttijulkaisu US-3 832 449).

Tyypillisillä pesuvaippayhdisteillä on seuraava kokoonpano: ti 39 92856

Kalsinoitu alumiini, suurimmaksi osaksi gammamuotoisena 70-80 %

Geelialumiini 15-20 %

Seriumoksidi 5-25 %

Geelialumiini on yleensä pseudoboemiitti, AI2O3H2O, jossa on paljon ylimääräistä vettä yksinkertaisen vesihydraation lisäksi.

Liukoisuustesti suoritetaan hapattamalla 5 %:nen geelialumiinisuspensio typpihapolla, enintään 250 milliyksikköä HNO3/100 g alumiinia, ja aktiivinen suspensio leikataan sekoittimessa 20 minuutin ajan, ja sentrifugoidaan tämän jälkeen sellaisten hiukkasten poistamiseksi, jotka ovat pitempiä kuin 1 pm. Tällöin sentrifuugiin kerääntyy alumiinin dispergoituva osa, ja tämä voi olla jopa 98 %. Pesuvaippasuspension aikaansaamiseksi jauhetaan kalsinoidun alumiinin, geelialumiinin ja seriumoksidin sekoitus kuulamyllyssä käyttäen riittävästi typpihappoa jotta lopullinen pH olisi alueella 4 - 5. Geelialumiinin tarkoituksena on tehdä pesuvaippa riittävän kovaksi ja riittävän takertuvaksi sen jälkeen että se on kalsinoitu. Gamma-alumiinilla ja seriumoksidilla ei itsessään ole mitään koheesio-ominaisuuksia.

Pesuvaippa on kuivana kalvona paksuudeltaan noin 5-50 pm, ja edullisesti alueella 15 - 40 pm, riippuen sovellutuksen vaatimuksista. Pesuvaippa on tehokkain kuin se on paksuudeltaan tasainen aallotetulla pinnalla, joka aikaansaadaan kuvion 7 elimillä. Pesuvaipalla varustettu alusta on hyvin huokoinen, joka mahdollistaa, että se absorboi katalyyttien liuokset hyvin.

Sen jälkeen, että pesuvaippa on sovitettu, kuivataan se ensin lämmitetyssä pylväässä 60 (Kuvio 1) lämpötila- 40 92856 alueella 120°C - 175°C, ja kalsinoidaan tämän jälkeen pystysuorassa putkiuunissa 62 (Kuvio 1) lämpötilassa, joka on alueella 455°C - 510°C.

Kuten todettiin yllä, suoritetaan päällystys sumuttimilla, joiden aukon halkaisija on 0,5 mm, ja jotka sijaitsevat siten, että ne päällystävät kalanruodon muotoisen liuskan, joka on 180 mm leveä. Tarvittava ilmansyöttö on 5 - 20 standardineliöjalkaa/minuutti (SCFM), kunkin suuttimen läpi. Voidaan käyttää mitä tahansa tyyppiä olevaa poistokaasupuhallinta (ei esitetty) ylimäämäruis-kutteen poistamiseksi. Kuvion 6 suoritusmuodossa on ylimääräinen ruiskute suuruusluokkaa 40 %, ja siksi kannattaa ottaa talteen tämä esillä olevan keksinnön mukaisessa massatuotantolaitteessä.

On myös lukuisia muita menetelmiä alumiinisuspension sovittamiseksi liuskan pinnalle, sisältäen sähköstaattisen jauheruiskutuksen, elektroforeesin, kostean sähköstaattisen paineilmavapaan sovituksen (kehruukello), märän sähköstaattisen ilmasuihkutuksen ja mekaanisen paineilmavapaan suihkutuksen (kehruukello).

Katalyyttiaseroat

Kuten osoitettiin yllä, on kalsinoitu pesuvaipalla varustettu pinta huokoinen ja absorboi nestevaiheessa olevat metallikatalyyttiseokset helposti.

Katalyyttiasemien H, I ja J tarkoituksena on (1) kyllästää ja/tai saostaa seosten pesuvaippaliuokset lähelle kyllästymistä tai alkavaa kosteutta (so. piste jossa ruiskusta tuleva neste juuri alkaa kulkea alaspäin pitkin pystysuoraan liikkuvaa liuskaa 10, (2) eliminoida metalliseosten hukka, ja (3) tarkkailla jalometallien saostusnopeutta per liuskan tl 4i 92856 yksikköpituutta jalometallikatalyytin painon lopullista laskemista varten kussakin katalyyttikonvertteriyksikössä. Kyllästettävä ja/tai pesuvaipalle seostettava katalyyttinen metalli valitaan ryhmästä, joka muodostuu palladiumista, platinasta, nikkelistä, kuparista, hopeasta, prasseodymumista, vanadiumista, jne., ja riippuu haetusta kemiallisesta konversiosta. Polttomoottorien polttokaasukonversiossa metallit palladium, platina ja rodium, joissa mahdollisesti on seriumia, sekä kahden tai useamman mainitun metallin seokset saatavissa olevissa katalyyttimetalleissa, ovat jalot metallit edullisia.

Yllä mainittujen katalyyttimetallien seokset, jotka on liuenneena liuoksessa, joka sovitetaan pesuvaippaan, voivat olla mitä tahansa veteen tai alkoholiin liukenevaa seosta, joka sisältää, mutta ei rajoitu oksideihin, hydroksideihin, epäorgaanisiin suoliin (esim. nitraatit, fosforit, halidit, karbonaatit, silikaatit, alumiinit, jne.) ja orgaanisiin suoliin (esim. amiinisuolat, orgaaniset karboksyylihapposuolat, kuten asetaatit, formaatit, butyraatit, bentsylaatit, jne.) mainituista metalleista. Erityisen käyttökelpoisia ovat näiden metallien vesiliukoiset ammoniumsuolat tai hydroksidit, esim.:

Pt(NHe)4 (OH)2 Pd(NH3)4 (OH)2 Rh(NH3)6 (OH)3 tai Rh(N03)

Ammoniumhydroksidiseos voidaan sovittaa yhdestä ainoasta liuoksesta. Rodiumilla on nitraatti halvempi kuin ammoniumhydroksidiseos, mutta se on sovitettava erillisestä liuoksesta, koska happonitraattiliuos reagoisi emäksisen ammoniumseosliuoksen kanssa.

Leijukerrossovelluksessa voidaan nämä katalyytit sovittaa liuskalle samanaikaisesti tulenkestävän metallioksidin kanssa.

42 92856

Rukin katalyytin sovitusasema H, I ja J sisältää kammion 300, kuten esimerkiksi kuviossa 8 esitetty kammio. Kammio 300 sisältää suljetun kammion 302 laatikon, jossa on useita yliäänisuihkutussuuttimia 304, 306, 308 ja 310. Vaikkakin vain kaksi suihkutussuutinta, kuten 304, 306, jotka on esitetty aallotetun liuskan 10 vieressä on esitetty, voidaan käyttää niinkin monta kuin 4-8 suutinta liuskan 10 kummallakin puolella. Nämä ultraäänisuihkutussuuttimet 304, 306, 308 ja 310 suihkuttavat sumun jalometalliseosta, esim. platinaa (asema H), palladiumia (asema I) ja rodiumia (asema J) . On edullista, että nämä metallit ovat läsnä vesiliuoksena vesiliukoisen suolan muodossa pitoisuutena 0,5 % - 5 % (painoprosenttia) laskettuna metallina. Kammio 302 on edullisesti läpinäkyvä. Se on varustettu urilla 312 ja 314 aallotetun liuskan 10 tuloa ja lähtöä varten. Kammio 300 pidetään lasketussa paineessa, kuten esim. 0,01 - 1,0 tuumaa vettä.

Kammio 302 on myös edullisesti varustettu alaspäin ja ulospäin kaltevalla pöhjapinnalla 316, joka edesauttaa suihkun ja sumuliuoksen suuntaamista ulompiin alempiin reunoihin 318 ja 320, jossa ylimääräinen liuos kerätään ja poistetaan tyhjöllä liittimien 322 ja 324 kautta. Liittimet 322 ja 324 on liitetty putkijohtimiin 326 ja 328, ja johtavat keräys- ja lauhdutinkammioon 330, joka pidetään alipaineessa alipainepumpun 332 avulla. Lauhduttimesta 330 tuleva lauhde kerätään nesteenä säiliöön 334, ja kierrätetään uudestaan säiliöihin (ei esitetty), jotka ovat tavanomaisia, ja syöttävät yliäänisuihkutussuuttimia, kuten suuttimia 304, 306, 308 ja 310. Lauhteen talteenottojärjestelmän alipaine pidetään arvossa 50 -500 mm vettä.

Il 43 92856

Katalyytin sovitusasemat H, I ja J ovat yksinkertaisuuden vuoksi identtiset. Sen jälkeen, että katalyyttiliuos on sovitettu kullakin asemalla, kuivataan liuska tunneliuunissa lämpötilassa, joka on alueella 93° C - 150°C, ja tämän jälkeen liuska kuljetetaan pystysuoran uunin tai lämmittimen läpi, jossa liuskan pinnan lämpötila korotetaan arvoon 455° C - 510°C, jolloin jalometalli vapautuu nollavalenssisena metallina, joka on tasaisesti päällystettynä pesuvaipan pinnalla. Katalyytit on päällystetty edullisesti yksittäin ja peräkkäin, vaikkakin katalyyttimetallien monisovitus samasta vesiliuoksesta voidaan suorittaa, vaikkakaan ei niin tehokkaasti. Edelleen voi katalyyttisovitteen leveys edullisesti olla pienempi kuin sen metalliliuskan leveys, joka poistuu. Esimerkiksi liuskan yksi reuna voi olla olennaisesti katalyyttivapaa. Aineet, jotka pyrkivät myrkyttämään jalometallikatalyyttiä, pyrkivät keräytymään katalyytin tukisydämen ylävirta- tai etureunoihin johtuen kalsinoidun tulenkestävän metallioksidin suuresta absorptioluonteesta, joka oksidi päällystetään tälle. Tämä pidentää katalyyttisydämen ikää sieppaamalla katalyyttimyrkyt ennen kuin ne pilaavat sydämen tasapainoa.

Asema K on toiminnaltaan ja rakenteeltaan samanlainen kuin katalyyttiasemat H, I ja J stabiloimisaineen sovittamiseksi, esimerkiksi seriumoksidin sovittamiseksi vesiliukoisen suolan vesiliuoksesta. Tällä asemalla suoritetaan kuivaus- ja kalsinointitoiminnot, yllä selostetulla tavalla.

Puristusasema

Asema L (Kuvio 1) on puristusasema. Kuvioissa 9-12 esitetään yksityiskohtaisemmin aseman pääkomponentit. Puristusasema L määrittää jänteiden pituuden 44 92856 muodostamalla nivelviivan tai taittoviivan kunkin jänteen alussa. Näiden jänteiden pituus ja niiden tarkoitus on esitetty yllä.

Seuraavassa viitataan erityisesti kuvioihin 9 - 12, joissa on esitetty puristusaseman komponentit. Kuviossa 9 esitetään osittain leikattuna tasokuvana laite liuskan 10 laskostamiseksi ennalta määrätyin välein. Laskostaminen tai puristus suoritetaan kuljettamalla liuska 10 valssien 402 ja 404 nipin 400 välissä, joka on esitetty kuviossa 12 sivusta nähtynä. Laitteessa on sopiva puristuskehys, joka on esitetty numerolla 406, ja joka sisältää suorakaiteen muotoisen kiinteän pohjalevyn 408, ja sivupylväät (lukumäärältään 4 kpl), yksi kummassakin kulmassa, esimerkiksi pylväät 410 ja 412, ja ylälevyn 414, joka on edullisesti kiinnitetty kulmissaan pylväisiin. Ylälevyyn 414 on asennettu ilmasylinteri, tai solenoidilla toimiva käyttö 416, ja sisempi liikkuva levy 418 on sovitettu liikkumaan pystysuorassa suunnassa pitkin kulmapylväitä, esimerkiksi pylväitä 410 ja 412. Käyttöä 416 käytetään jaksottain tietokoneen 420 avulla signaalien avulla, jotka tulevat sähkösädelähteestä 422 ja sen kanssa yhteistoiminnassa olevasta ilmaisimesta 424. Kun reikä 423 (tai 138 kuviossa 2) mahdollistaa säteen 425 kulkemisen liuskan 10 läpi, tietokone 420 tai muu sopiva tunnistuslaite 420 virittyy ilmaisimelta 424 tulevan signaalin vaikutuksesta. Käyttö 416 on varustettu männällä 426, joka on kierteitetysti sovitettu kierteitetyn reiän 428 läpi liikkuvan levyn 418 keskellä. Levyn 418 liike lyhyen liikematkan verran aikaansaa alla selostetun puristustoiminnon.

Kuten mainittiin yllä, aikaansaadaan puristus kuljettamalla liuska 10 parin puristusvalssin 402 ja 404 välissä. Ylempi valssi 402 on tuettu pyörimään akselinsa 430 ympäri ulokkeiden 432 ja 434 avulla 11 .. 92856 45 akselin 430 vastakkaisissa päissä. Ulokkeet 432 ja 434 on kiinnitetty liikkuvaan levyyn 418 sopivin välinein, esimerkiksi kierteitetysti tai hitsaamalla, ja ne liikkuvat ylöspäin ja alaspäin liikkuvan levyn 418 kanssa. Rullat 402 ja 404 tuetaan tukilaattojen 436 ja 438 avulla. Valssi 404 on kiinnitetty tukilaattoihin 436 ja 438 vasten pystysuoraa liikkumista vaikkakin se voi pyöriä akselinsa 437 ympäri sopivien laakereiden (ei esitetty) varassa.

Ylävalssi 402 on liikkuva tukilaatoissa 436 ja 438. Akseli 430 kulkee liikkuvien laakereiden 440 ja 442 läpi, jotka on asennettu pystysuoraa siirtämistä varten urissa 444 ja 446 (katso Kuvio 11). Täten ylävalssi 402 on liikkuva pystysuunnassa suhteessa valssiin 404.

Kuten esitetään kuvioissa 9 ja 10 käytetään valsseja 402 ja 404 askelmoottorin 448 avulla, joka on kiinteästi asennettu kehykseen 406, ja asetettu kiertämään 180°. Moottori 448 on varustettu ketjupyörällä 450, joka on asennettu käyttöakselille 452. Sopivat ketjupyörät 454 ja 456 on asennettu valssien 404 ja vastaavasti 402 akseleille 437 ja 430. Ketju 458 on pujotettu suhteessa ketjupyöriin 450, 454, 456, kuten on esitetty kuviossa 10 siten, että « kummatkin valssit 404 ja 402 pyörivät 180° samaan suuntaan suhteessa askelmoottorin 448 180°:een askeliin.

Kuten parhaiten nähdään kuviosta 12, on molemmat valssit 402 ja 404 varustettu ulkonevalla veitsireunalla, esimerkiksi veitsireunoilla 458 ja 460. Diametraalisesti veitsireunojen 458 ja 460 vastakkaisilla puolilla on sovitettu kunkin valssin 402 ja 404 pintaan joustava tyyny tai alasin, esimerkiksi tyynyt 462 ja 464. Tyynyt 462 ja 464 on edullisesti muodostettu polyuretaanista, jolla on joustavuus 50 - 46 92856 60 durometria. Tyynyt 462 ja 464 ovat edullisesti noin 1,6 mm paksut ja upotettu saman verran syvennyksiin 468 ja 470, jotka on työstetty valssien 402 ja 404 pintoihin vastaavasti, ja vastaavat pituudeltaan veitsireunojen 458 ja 460 pituutta. Tyynyt 462 ja 464 ovat edullisesti 3,2 mm - 4,8 mm paksut ja noin 12,7 - 25,4 mm leveät. Parhaiten nähdään kuviosta 12, kuinka tietokoneelta 420 tulevalla signaalilla käynnistetty ilmasylinteri 416 . painaa ylävalssia 402 veitsi-reunoineen 458 näiden ollessa kosketuksessa liuskaan 10, alaspäin kohti liuskan 10 pintaa, johtuen alemman kiinteän valssin 404 joustavasta tyynystä 464, ja tunkeutuu tyynyn 464 etäisyyden, joka on riittävä ylittämään metalliliuskan 10 elastisuusrajän, ja aiheuttaa laskoksen muodostumisen liuskaan 10. Puristus suoritetaan ainoastaan hetkellisesti pysäyttämällä metalliliuskan 10 liikettä. Kun tämä toiminto on suoritettu, pyörittää askelmoottori 448 nopeasti molempia valsseja 402 ja 404 180° .

Seuraavalla signaalilla, joka ohjaa valsseja 402 ja 404 toisiaan kohti, alavalssin 404 veitsireuna 460 tulee kosketukseen liuskan 10 alapinnan kanssa, ja liikkuu lyhyen matkan joustavaan tyynyyn 462 liuskan yläpuolella, joka aiheuttaa vastakkaissuuntaisen laskoksen muodostumisen liuskaan 10. Liuska 10, joka on polvitteleva muodoltaan, on tämän jälkeen esitetty numerolla 12 (kuvio 1).

Alasimien ja veitsien 180 asteen vuorottelun sijasta voidaan myös käyttää muita välejä, eli veitset ja alasimet voivat sijaita 90° vaihe-erolla toistensa suhteen.

Il 47 92856

Le i kkaus as emä

Leikkausasema M on sovitettu toimimaan tietokoneen 34 (kuvio 1) kanssa siten, että se käyttää pienen energian omaavaa veistä ja uraleikkuria kohdassa, jonka tietokone määrää.

Liuskasegmentin pituus on se, joka aikaansaadaan L asemassa puhalluslaskostamalla, joka aikaansaa katalyyttisen sydänelimen, jolla on oikeat poikkileikkauksen geometriset muodot.

Taittoasema

Liuskasegmentin puhallustaittamistoiminta voidaan tehdä käsin. Vaihtoehtoisesti voidaan liuskasegmentti syöttää tyhjökuorun yläosaan (kuvion 1 asema N), jonka pohjassa on liukuva laatikko 76, joka liikkuu edestakaisin suunnassa, joka sopii yhteen laskosten kanssa, ja jota käyttäjä käyttää. Kun liuskasegmentti on sovitettu kammioon, vedetään se tyhjön avulla alaspäin yksi laskos kerrallaan kunnes koko sydän on muodostettu ja on sovitettu laatikkoon 76.

48 9 2 8 5 6

Loppuasennus

Asemalla 0 sovitetaan tiivistetty sydän sopivaan kuoreen, kuten on esitetty esimerkiksi patenttijulkaisussa 760,498 (30.7.85). Kotelon päädyt kiinnitetään tämän jälkeen asemilla P ja Q hitsaamalla. Asemalla R tarkastetaan rakenne, ja pakkaus suoritetaan asemalla S. Sydän voi myös olla suhteellisen pitkä, esimerkiksi 250 - 760 mm, ja se voidaan taittaa tai kääriä spiraalimaisesti jolloin se voidaan (1) sovittaa pakoputkeen, joka on halkaisijaltaan 38 - 150 mm, ja joka on varustettu sopivilla vasteilla, jotka estävät sydämen akseliaalisen liikkeen, tai (2) jolloin se toimii kaksoiskondensaattorina, katalyyttisena konvertterina ja äänenvaimentimena.

Lopullisessa tuotteessa on katalyyttimetallin tai metallien tiheys yleensä alueella 5 - 100 g/kuutiojalka suhteessa puhallinlaskostettuun katalyyttiseen tukirakenteeseen, ja edullisesti alueella 10 - 50 g/kuutiojalka. Nämä aineet sisältävät yleensä 30 - 600 solua/neliötuuma.

Tällä tavalla on aikaansaatu jatkuva menetelmä ja prosessi jatkuvan ferriittistä ruostumatonta terästä olevan rainan valmistamiseksi ja metallialustasta katalyyttisydämien ja katalyyttikonvertterin, joka käyttää tälläisiä sydämiä, valmistamiseksi. Keksinnön mukainen menetelmä ja laite voidaan myös aikaansaada muilla tavoilla keksinnön puitteissa, ja keksinnön suojan määräävät seuraavat patenttivaatimukset.

Il

Claims (14)

92856 49

1. Menetelmä metallikatalyyttialustasydämen valmistamiseksi katalyyttistä konvertteria varten yksittäisestä metalli-liuskasta (10), joka menetelmä käsittää metalliliuskan (10) aallottamisen ja ainakin yhden katalyytin kerrostamisen aal-lotetulle metalliliuskalle (10), tunnettu siitä, että menetelmä edelleen käsittää vaiheet, joissa puristetaan taitto-linjat liuskan (10) molemmille puolille koko liuskan pituudelta, jotka taittolinjat ulottuvat poikittain yli liuskan (10), jolloin puristusvaihe suoritetaan liuskan liikkuessa, ja laskostetaan ja kerätään liuska taittolinjoja pitkin viuhkamaisen metallikatalyyttisen tukisydämen muodostamiseksi, jotka laskostus- ja keräysvaihe suoritetaan myös liuskan (10) liikkuessa, jolloin kaikki vaiheet suoritetaan jatkuvasti ja katalyytin kerrostusvaihe suoritetaan ennen kuin liuska laskostetaan.

2. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että se edelleen käsittää vaiheen, jossa rei'itetään me-talliliuska ennalta määrätyin välein siten, että liuskalla, kun se on laskostettu pitkin linjaa, joka ulottuu rei'ityk-sien läpi, on toivottu poikkileikkausmuoto mainittujen reikien ollessa edullisesti sijoitettu tasavälein tai jännevälein taitoksen sallimiseksi sopimaan pyöreään kuoreen ja ollessa asetettu erityisen tietokoneohjelman mukaisesti.

3. Patenttivaatimuksen 1 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että kerrostusvaihe suoritetaan aallotusvaiheen jälkeen, jolloin kerrostusvaihe käsittää askeleet, joissa sovitetaan päällyste, joka voi olla impregnoitu katalyytillä, ja impregnoidaan päällystekatalyytillä.

4. Jonkin patenttivaatimuksen 1-3 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että laskostusvaihe käsittää liuskan laskostamisen polvittelevalla tavalla katalyyttituen muodostamiseksi, jolla on toivottu poikkileikkausmuoto, ja että metalli-liuska edullisesti katkaistaan välittömästi ennen laskostus- 92856 50 vaihetta tai tämän jälkeen, jolloin aikaansaadaan liuskan osa, ja jossa katkaistu osa, kun se on laskostettu polvitte-levalla tavalla, muodostaa halutun muotoisen katalyyttituen.

5. Jonkin patenttivaatimuksen 1-4 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että aallotusvaihetta edeltää vaihe, jossa liuska lämpökäsitellään edullisesti lämpötilassa 760° -926°C.

6. Jonkin edellä olevan patenttivaatimuksen mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että metalliliuska on ohut ferriitti-nen metalliliuska, joka on rei'itetty määrätyin välein, ja että katalyyttimateriaali kerrostetaan i) sovittamalla päällyste liuskan ainakin yhdelle sivulle, joka päällyste on sovitettu impregnoitavaksi ainakin yhdellä jalometallikatalyytillä, ja ii) sovittamalla jalometallikatalyytti mainitulle tulenkestävälle metallioksidipinnalle, ja että laskostuslinjat muodostetaan leimauspuristamalla mainittu ferriittinen metalliliuska siten, että muodostuu vuorottele-via laskostuslinjoja, liuskan poikittaissuunnassa, jotka laskostuslinjat sijaitsevat mainitun ferriittisen metalli-liuskan reikien kohdalla ja liuskan vastakkaisilla puolilla, jolloin laskostusvaihe suoritetaan kokoamalla leimauspuris-tettu liuska viuhkamaisen katalyyttikappaleen muodostamisek-’ si.

7. Patenttivaatimuksen 6 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jalometallikatalyytin sisältävä päällyste tehdään levittämällä liuskan pinnalle tulenkestävä metallioksidi-päällyste tai sen seos ja edullisesti kalsinoidaan tulenkestävä metallioksidipäällyste lämpötilassa, joka on yli 426°C, ajan, joka on riittävä tulenkestävän oksidin kiinnittämiseksi ferriittiseen metalliliuskaan.

8. Patenttivaatimuksen 7 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että ferriittinen metalliliuska päällystetään alumiinilla. Il 92856 51

9. Patenttivaatimuksen 7 tai 8 mukainen menetelmä, tunnet-tu siitä, että tulenkestävä metallioksidi on alumiinioksidi ja edullisesti sisältää myös seriumoksidia ja zirkoniumoksi-dia.

10. Jonkin patenttivaatimuksen 7-9 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että tulenkestävä metallioksidipäällyste ruiskutetaan vesilietteenä tai sovitetaan elektrostaattisesti kuljettamalla aallotettu liuska leijukerroksen läpi, jossa on suspendoituneita .hiukkasia, jotka ovat alumiinin, se-riumoksidin, titaanin, silikan, kalsiumaluminaatin tai muun tulenkestävän metallioksidin yhdisteitä.

11. Jonkin patenttivaatimuksen 7-10 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että seos muodostetaan alumiinista ja se-riumoksidista suhteessa 9:1 ... 3:1, tai sen koostumus on: kalsinoitua alumiinioksidia (gamma) 70-80 % geelialumiinioksidia 15-20 % seriumoksidia 5-25 %

12. Jonkin patenttivaatimuksen 6-11 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että jalometallikatalyytti sovitetaan vesisuspensiosta, tai se sekoitetaan metallioksideihin ja levitetään elektrostaattisesti leijukerroksessa tai se ruiskutetaan tai sekoitetaan metallioksidiin ja levitetään kastamalla.

13. Jonkin patenttivaatimuksen 6-12 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että metallikatalyytti muodostuu olennaisesti platinasta, palladiumista tai rodiumista tai niiden *. seoksesta.

14. Jonkin patenttivaatimuksen 6-13 mukainen menetelmä, tunnettu siitä, että liuska leimapuristetaan viuhkamaista laskostusta varten kuljettamalla se rullaparin läpi, jossa kummassakin rullassa on aksiaalisesti ulottuva alasinpinta ja aksiaalisesti ulottuva taittolinjan muodostava reuna, 92856 52 joka alasinpinta ja reuna sijaitsevat kulmassa toistensa suhteen, ja pyöritetään mainittuja rullia siten, että vuorotellen kohdistetaan alasinpinta ja reuna liuskaan ja aiheutetaan rullien kosketus liuskaan riittävällä voimalla, jotta metalliliuska taipuu liuskan vuorottaisilla sivuilla ennalta määrätyin välein.